IHANAN RAIKAS JÄLKIRUOKA + vinkki arvonnasta

Ollaan nyt muutaman kerran syöty tätä ihanaa jälkkäriä, jonka ohje on alkuperäisestä koko ajan vain yksinkertaistunut. Tällä hetkellä valmistusaika ei ole kuin muutaman minuutin, joten sen kyllä ehtii valmistaa vaikka pikaisiakin vieraita varten ihan vaan sellaisenaan tarjottavaksi. Eniten aikaa menee granaattiomenan siementen irrotteluun, mutta lisukkeeksi voi valita melkein minkä tahansa muunkin marjan tai hedelmän. Äitini suunnitteli tarjoavansa tätä karpaloiden (ja ehkä ripauksen tomusokeria) kanssa, itse mietin jo kesäisiä mansikoita. Sitruunankin voi vaihtaa appelsiiniin tai limeen, oman maun ja saatavilla olevan sitruksen mukaan.

Mikä siinä muuten on, että aina kun ostaa granaattiomenan sillä mielellä että sitä meinaa kuvata, kohdalle osuu tuommoinen valju yksilö, mutta jos näverrät sitä itseksesi iltapalaksi niin jo vain se hehkuu upean rubiniinpunaisena...

Mascarpone-sitruunavaahto

1prk mascarpone-juustoa

2dl vispikermaa

1 luomusitruunan raastettu kuori ilman valkoista osaa (n.1tl)

1 sitruunan mehu

2-3rkl sokeria (tai maun mukaan)

1tl vaniljasokeria

1 granaattiomenan siemenet, tai muita marjoja/hedelmiä

Paahdettuja mantelilastuja tai pähkinärouhetta

Sekoita vaahdon ainekset sähkövatkaimen avulla kuohkeaksi (kyllä, kaikki kerralla kippoon ja sekaisin, ellet välttämättä halua hifistellä ja sekoittaa kerman ja juuston erikseen ja lisäillä sitä sun tätä perään)

Annostele vaahto ja täydennä valitsemillasi lisukkeilla. 

p.s. Lisäsin edelliseen postaukseen arvontalinkin, käykäähän katsomassa ja osallistumassa!

RAW /// ALOITTELIJAN HERKULLINEN VADELMAINEN RAAKA"JUUSTO"KAKKU

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, jotka täällä vielä jaksatte käydä ja teille jotka osuitte sattumalta paikalle! Uuteen vuoteen sopisi tietenkin liuta lupauksia, mukaan lukien blogien tiuhempi päivitystahti, mutta ehkäpä en kuitenkaan ota siitä itselleni stressiä. Jatkan siis samaan malliin kuin ennenkin, postailen silloin kun aika antaa myöten ja ehkä jokusen kerran ylimääräistä, silloin kun oikein kovasti tuntuu siltä, että nyt on taukoiltu tarpeeksi... ;)

Päätettiin ottaa vuoden alkuun miehen kanssa ryhtiliike syömisiin, syksyllä tuli turvauduttua liian usein pelkkiin hiilarihöttöihin niin kotikeittiössä kuin pikaruokaloissakin. Ollaankin nyt löydetty/kehitetty monta helppoa ohjetta, jotka tuntuvat toimivan arjessa ja joita syödessä vatsa on pysynyt tyytyväisenä. Kasvisten määrä on lautasella triplaantunut, höttöhiilarit kadonneet ja proteiineistakin on pidetty huolta. Sitä samaa puhetta, kuin mitä kaikki lehdet näin vuoden alussa sivuilleen kirjoittavat, mutta onhan siinä ihan aihettakin. Toistaiseksi en ole kameraan noiden annosten kohdalla tarttunut, mutta lupaan tehdä vielä senkin parhaiden suosikkien kohdalla.

Jo viime vuoden aikana kiinnostukseni myös raakaruokaa kohtaan on lisääntynyt. Huomaan huokailevani ihastuksesta erilaisten raakakakku-, smoothie- ja salaattikuvien äärellä. Tänä aamuna join ensimmäisen pinaattisen vihersmoothieni, ja voinpa sanoa että ei jäänyt viimeiseksi kerraksi! Herkullinen, raikas, vitamiinipitoinen aamupala, josta jäi hyvä olo, tuli hyvä mieli ja nälkäkin pysyi loitolla sen aikaa kun oli tarvis. Mangoa, päärynää, avokadoa, pinaattia, mantelimaitoa ja chian siemeniä - nam!

Vuoden lopulla kokeilin ensimmäistä kertaa raakakakkua. Etsin mahdollisimman helpon ohjeen ilman erikoiskaupoista haettavia erikoisaineita. Kun Syötävän hyvä - blogin Lotta vielä kirjoitti kakun olevan hyvä kakku aloittaa, jos ei raakakakkuja ole aiemmin tehnyt, niin sehän tuntui kuin juuri minulle räätälöidyltä ohjeelta. Kun katsoit noita kuvia, niin mahdoitko arvella kyseessä olevan taas yhden tavallisen juustokakun? Siltähän se näyttää, ainakin minun silmiini, mutta juustoa tai rahkaa siinä ei ole tipan tippaa. Kun luet ainesosat, niin ehkä yllätyt - siis jos olet samanlainen aloittelija tällä saralla kuin minäkin :) Tämä oli todella hyvää; raikasta, maukasta, kaunista -  herkku jota saa syödä hyvällä omallatunnolla mihin tahansa tilanteeseen, tai ilman erityistä syytä + nopeaa & helppoa. Kookosöljy tulee aika vahvana makuna läpi, kookoksesta pitävänä meille se ei ollut ongelma, mutta ehkä asia jota kannattaa miettiä jos kookos ei maistu lainkaan.

Vadelmainen raakajuustokakku

Pohja:

Reilu 1dl pekaanipähkinöitä ja/tai manteleita

Vajaa 1dl pehmeitä taateleita

Ripaus merisuolaa (tai vuorisuolaa)

Täyte:

3dl liotettuja cashewpähkinöitä

 2 sitruunan mehu

1 vaniljatangon siemenet (tai aitovaniljajauhetta)

vajaa 1dl sulaa kookosöljyä (sulaa hetkessä matalassa lämmössä esim. vesihauteessa)

½-1dl hunajaa

min.2dl vadelmia + vadelmia / karpaloita koristeluun

Muista liottaa täytteen cashewpähkinät etukäteen. Jos teet kakun illalla, laita pähkinät aamulla veteen likoamaan.

Muussaa pohjan ainekset sauvasekoittimella tai blenderillä. Suola tasoittaa taateleiden makeuttaa, joten testaa suolan määrä oman maun mukaan. Taikinan on tarkoitus olla pehmeä, mutta ei liian tahmainen, voit säätää sitä taateleiden ja pähkinöiden määrillä. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.

Blendaa täytteen kaikki ainekset paitsi vadelmat sekaisin. Parin minuutin sekoituksen jälkeen seoksesta tulee silkkisen sileää ja valkoista, mikä näin vasta-alkajassa herätti ihmetystä (ihanko oikeasti se on pähkinää). Jos seos tuntuu liian jähmeältä, voit ohentaa sitä pienellä vesitilkalla. Säädä hunajan määrä oman maun mukaan. Levitä v.2/3 seoksesta kakkupohjan päälle.

Blendaa loput täytteestä vadelmien kanssa. Kaada ihanan vaaleanpunainen seos päällimmäiseksi kerrokseksi vuokaan. Laita kakku pakastimeen noin pariksi tunniksi. Jos teet sen reilusti etukäteen, ota kakku sulamaan pari tuntia ennen tarjoilua, se sulaa melko hitaasti. Meidän kakun syönti aloitettiin melkoisen jäisenä, mutta hyvää se oli "jäätelökakkunakin" :) (Kuvien valkoinen kakun päällä ei siis ole kookoshiutaleita, vaan jäähilettä...)

JOULUAATON KAUNIS JÄLKIRUOKA - LIME-MASCARPONEKAKKU

Jouluaaton jälkiruokakakun piti olla jotain muuta, mutta ohje petti, enkä iltamyöhään sitä tehdessäni itse ajatellut että eihän tehty taikinamäärä voi millään mahtua ohjeen mukaiseen vuokaan. Kakku siis valui pitkin uunia, aiheutti ylimääräisen uuninpesun ja vuokaan jääneet kakunrippeetkin olivat tuplatusta paistoajasta huolimatta edelleen raakoja ja oli pakko keksiä jotain muuta. Voi että miten tuollainen virhe osaakin reseptissä ärsyttää, kun haluaisi kaiken menevän kerralla putkeen, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Nopea googlaus löysi Makeaa murmelin täydeltä blogin lime-mascarpone hyydykekakun, jonka sitten toteutin. Hyydykekakut ovat varmoja ja helppoja ja sen sai nopeasti jääkaappiin syömistä odottelemaan. Kakku oli herkullisen raikas ja yksinkertaisen kaunis granaattiomenansiemenillä sekä pistaasipähkinämuruilla koristeltuna.

Lime-mascarponejuustokakku

Pohja

175g digestive-keksejä

1tl kanelia

75g voita

Täyte

4dl vispikermaa

200g lime-valkosuklaarahkaa

250g mascarpone-juustoa

100g valkosuklaata

4 liivatelehteä

2 limen mehu

2 limen kuori raastettuna

Koristeluun

Granaattiomenan siemeniä

pistaasipähkinärouhetta

Murskaa keksit ja sekoita niihin kaneli sekä sulatettu voi. Painele seos 24cm kokoisen leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle. Öljyä vuoan reunat kevyesti, niin kakku irtoaa siitä helposti.

Laita liivattteet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kerma.
Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa (10-15s kerrallaan).
Sekoita rahka ja mascarpone keskenään, lisää hieman jäähtynyt valkosuklaa sekä limenkuoriraaste mukaan.
Kiehauta limen mehu kattilassa ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita hieman jäähtynyt neste ohuena vanana rahka-seokseen. Kääntele lopuksi kermavaahto sekaan.
Kaada vuokaan, tasoita pinta ja anna hyytyä jääkaapissa min.4h tai yön yli.
Koristele ennen tarjoilua granaattiomenansiemenillä ja pähkinärouheella. Jos siemenet ovat kovin mehukkaita, anna niiden olla hetki talouspaperin päällä, niin ne eivät värjää kakkua.

Alkuruokana nautiskeltiin Toast skagen purkissa ja

pääruokana puolukkainen paahtopaisti, omena-manchego salaatin, puolukkahyytelön ja glaseerattujen juuresten kera

KEVYTTÄ JA EI NIIN KEVYTTÄ, MUTTA AINA NIIN HYVÄÄ - PANNA COTTAA X2

Siitä oli ihan tosi pitkä aika kun viimeksi tehtiin panna cottaa, mutta nyt oli taas semmoinen hetki. Tai kaksi oikeastaan. Muistettiin jälleen, miten ihana jälkiruoka tämä onkaan! Ja helppo toteuttaa isollekin porukalle. Tein nämä pieniin kertakäyttöpikareihin, joihin sai juuri sopivan kokoiset jälkiruoka-annokset kaikille.

Vuoden ensimmäisenä päivänä kokeiltiin kevyempää versiota, jossa oli reilusti jugurttia ja vain vähän kermaa. Jugurtti yhdistettynä hunajaan ja paahdettuihin pähkinöihin takasi maistuvan nautinnon. Sopi todella hyvin uunissa paahdetun kalan ja kasvisten jälkkäriksi ja oli todella ihanaa myös seuraavana päivänä aamupalalla ;) Ohjeen löysin Ketun häntä keittiössä -blogista, mutta tuplasin määrät. Tästä tuli 12 pientä annosta.

Jugurttinen panna cotta hunajalla ja pähkinöillä

400g turkkilaista/kreikkalaista jugurttia

2dl kuohukermaa

2dl kevytmaitoa

3 liivatelehteä

40g sokeria

3rkl sitruunamehua

Tarjoiluun hunajaa ja paahdettuja saksanpähkinöitä

Laita liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita jogurttiin puolet maitokermaseoksesta. Laita loput maitoseoksesta kattilaan sokerin kanssa ja kiehauta. Ota pois liedeltä ja liota siihen liivatteet joista puristat ensin ylimääräiset vedet pois. Anna jäähtyä hetki ja lisää sitten jogurttiseokseen. Lisää sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Kaada annosmaljoihin ja jätä jonkin verran tilaa hunajalle sekä pähkinöille Anna hyytyä n. 4 h tai yön yli. Viimeistele hunajalla ja pähkinöillä ennen tarjoilua

Muutama päivä edellisen jälkeen saatiin taas ruokavieraita, ja tällä kertaa ruokana oli meksikolaishenkinen nachoineen ja kastikkeineen. Googlettelin huvikseni meksikolaista panna cottaa ja yllätyksekseni törmäsin teemaan sopivaan herkulliseen versioon. Vaniljaa, kanelia ja limeä - täydellinen lopetus kyseiselle aterialle. Päälle lisäsin paahdettuja manteleita, pähkinöiden oltua edellisessä niin ihania.

Vanilja-kaneli-lime panna cotta

2dl punaista maitoa

4dl kuohukermaa

2 liivatelehteä

1dl sokeria (laitoin vajaan)

Ripaus sormisuolaa

1 vaniljatanko

1 kanelitanko

Limen kuori raastettuna

Laita liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita maito ja kerma, ja laita puolet seoksesta kattilaan. Lisää sokeri, suola, halkaistu vaniljatanko, kanelitanko sekä limen kuori ja anna porista miedolla lämmöllä 10-12min välillä sekoitellen. Ota pois liedeltä ja liota siihen liivatteet (purista ylimääräinen vesi pois) ja sekoita loppu maito-kermaseos joukkoon. Siivilöi, kaada annosmaljoihin ja anna hyytyä n. 4 h tai yön yli. Viimeistele paahdetuilla manteleilla ennen tarjoilua

Kevätaurinkoa ja reilusti limeä

Tätä herkullista piirasta tuli kokeiltua itseasiassa jo ennen muuttoa, mutta eipä ehtinyt blogiin asti ennen kiireitä. Key lime pie on ollut kokeilulistalla pitkään ja kyllähän sitä on kannattanut odottaa. Oli nimittäin todella makoisaa! Mutta, myös ihan äärettömään makeaa. Hra Patalintu hieman äkisteli kaiken tuon sokerin äärellä, mutta mulle tämä maistui hyvin vaikka itsekään en yleensä ole liian makeiden herkkujen ystävä. Omasta mielestä lime kirpeytti sitä makeutta mukavasti, mutta eihän näistä makuasioista voi kiistellä :) Erittäin hyvä vierastarjottava vaikka useammallekin hengelle, kun se tosiaan on niin makeaa, niin pieni pala riittää kullekin varmasti, vaikka piiras ohut onkin. Vai onko teillä eri kokemuksia?



Yhdistelin muutamaa netistä löytynyttä ohjetta itselle (tarvikeaineiden osalta) sopivaksi. Tuota pohjan esipaistoa hieman ihmettelin, kun johan nuo keksit ovat valmiiksi paistettuja, mutta paistoin silti kun niin kaikissa ohjeissa kehoitettiin tekemään... Ei se sille pahaakaan tehnyt :)

Key lime pie
Pohja:
3dl keksinmuruja (kaurakeksi Luonnonhyvä)
1dl sulatettua voita
1rkl luomuruokosokeria
Täyte:
4 kananmunan keltuaista
1tlk (400g) kondensoitua maitoa
1dl limeistä puristettua mehua
1rkl hienoksi raastettua limetin kuorta

Sekoita kulhossa keksinmurut ja sokeri ja lopuksi myös sulatettu voi joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle (meidän vuoka 27cm, pienemmällä vuoalla saisi toki paksumman piiraan). Esipaista pohjaa 150C asteisessa uunissa 10min. Jäähdytä pohja ennen seuraavaa vaihetta.
Vatkaa kananmunankeltuaisia, kondensoitua maitoa, limen mehua sekä kuoriraastetta kulhossa sähkövatkaimella 3 minuuttia. Kaada täyte huoneenlämpöiseksi jäähtyneen pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 175C asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna viilentyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia ennen tarjoilua niin vielä "hytkyvä täyte" kiinteytyy. Tarjoa piiras joko sellaisenaan, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Tai kuten me, pikkumarenkien ja mintunlehtien kera, kun ne valkuaisetkin on kuitenkin johonkin käytettävä ;) Marengit tein tällä aiemmin hyväksi havaitulla ohjeella.



Isänpäivän herkuttelua

Viime viikon sunnuntaina vietettiin meillä isänpäivää toista kertaa. Ja jälleen kerran se keskitettiin ruokailun ja herkkujen ympärille. On se vaan niin kiva herkutella oikein kunnolla, varsinkin kun siihen on hyvä syy :) Aamulla hra Patalintu jäi vielä nukkumaan kun Pikku E:n kanssa noustiin ylös. Me kerittiin jo vähän jotain pientä aamupalaa syödäkin, mutta kunhan isä heräsi paistettiin vuoden perinteen mukaan munakokkelia ja pekonia. Pikku E:lle ei yleensä aamupala maistu ollenkaan, vaikka kaikkea mahdollista on kokeiltu. No arvaahan sen, että näitä herkkuja olisi mennyt vaikka kuinka. Ei vissiin kuitenkaan sovi oikein neuvolan mukaiseen päivittäiseen ruokavalioon...

Isänpäivä ateria koostui alkupalasta, pääruoasta ja jälkiruokakakusta. Siis ne olisivat sopineet menuksi näin jos niin olisi valinnut. Meillä ne kuitenkin syötiin tähän tapaan: kakku aamulla pekonin päälle, alkukeittoa lounaaksi ja pääruoka sitten illalliseksi. Kakkua toki vähän joka väliin, oli se sen verran maistuvaa. Tässä ruokalajit nyt siinä järjestyksessä kuin miten ne voisi kunnon illallisilla tarjota.

Alkukeitoksi, tai siis lounaaksi nautittiin kasvissosekeittoa. Vähän erilaiset ainekset kuin yleensä ja olipas sosekeitto taas maistuvaa. Tehdään varmasti toistekin.

Kasvissosekeitto tuorejuustosilmällä
n. 1l vettä
1 kasvisliemikuutio
300g kesäkurpitsaa
300g kukkakaalia
1 keltasipuli
1 pieni valkosipulin kynsi
1 pienen purjosipulin vaalea osa
1-2rkl voita
suolaa ja pippuria
kuivattua basilikaa
2dl ruokakermaa
Maustamatonta tuorejuustoa ja ruohosipulia
Hienonna sipuli, valkosipuli ja purjo ja kuulota niitä kattilassa voinokareessa kunnes ne hieman pehmenevät. Lisää vesi ja liemikuutio ja kiehauta. Paloittele kasvikset ja sipulit ja lisää ne kiehuvaan veteen. Keitä kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma, mausta ja kiehauta. Lisää tarjoiluvaiheessa jokaiselle lautaselle lusikallinen tuorejuustoa johon on sekoitettu ruohosipulia.

Pääruoaksi tuli edellisen vuoden tapaan liharullia. Viimeksi tein niitä jo aiemmin herkuksi todetulla luottoreseptillä, mutta nyt piti keksiä jotain uutta. Ruokalan sivuilta löytyi ohje sinihomejuustolla ja persikalla täytettyihin rulliin ja paahdettuun perunamuussiin jotka kuulostivat herkullisilta ja ne päätyivät saman tien sovellettuina listalle. Teimme rullat ohuiksi nuijituista entrecote-pihveistä, joista oli isoimmat rasvakökkäreet poistettu. Kotimaisen pihvi-sonnin entrecoteeta on nyt myyty meidän lähikaupassa ihan hurjan edullisesti ja se on ihan älyttömän hyvää. Ette usko miten suussasulavan mureita näistä rullistakin tuli. Jotain aivan ihanaa! Ja tuo perunamuussin tekeminen uuniperunoista kannatti todella. Aikaahan siihen menee kun niitä perunoita sähköuunissa paahtamalla kypsyttää, mutta oli kyllä ehkä maailman parasta perunamuussia. No, ne kesäiset norjalaiset perunat on ehkä vielä ykkönen, mutta näin talviversioksi tämä on aivan mahtavaa.

Sinihomejuusto liharullat
500g laadukasta naudan lihaa (ohjeessa ulkofilettä, meillä entrecotee)
suolaa
mustapippuria
50-100g sinihomejuustoa murusteltuna
muutama säilykepurkin puolikas pieneksi paloiteltuna (edit. 11.12. persikoitakin voi käytttää ;D)
Voita ja öljyä
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja nuiji ne kelmun välissä puolen senttimetrin paksuisiksi tai ohuemmiksi, älä kuitenkaan nuiji lihaa rikki. Mausta liha molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla. Nosta lihaviipaleelle sinihomejuustoa ja muutama persikkaviipale. Kääri tiukaksi rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla. Kuumenna pannulla hieman voi-öljyseosta. Paista rulliin pannulla kaunis väri kauttaaltaan. Lado rullat uunivuokaan ja jatka kypsentämistä 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Paahdettu perunamuussi
6 reilun kokoista rosamundaperunaa
(1 valkosipuli .Meiltä tämä jäi pois kokonaan kun olikin yllättäin loppu. Hyvää oli ilman sipuliakin ja paahdetun perunan maku pääsi kunnolla oikeuksiinsa)
50g voita
2dl kuumaa maitoa
suolaa
valkopippuria
Pistele perunat haarukalla ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. (Leikkaa valkosipulista kynsien kärjet pois ja laita päälle voi nokare.) Kypsennä perunoita (ja valkosipulia) 200 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. (Irrottele valkosipulin kynnet ja) koverra perunoitten sisus kulhoon. Lisää voi ja kuumaa maitoa. Sekoita tasaiseksi puuhaarukalla. Lisää maitoa niin, että saat sopivan paksuisen muusin. Mausta valmis muusi suolalla ja valkopippurilla.

Tiramisu-kakkua saatiin maistaaksemme viime keväänä Pikku E:n kummin syntymäpäivillä. Kakku oli aivan ihanaa, ja nyt oli aika kokeilla sen valmistusta itsekin. Ohje on Kinuskikissan eikä sitä voi kuin suositella. Yleensä meiltä jää viimeine sipru kakkua hukkaan, kun ei sitä enää kukaan jaksa syödä aikansa mussutettuaan vaikka kuinka olisi hyvää. Tämä katosi viimeistä murua myöten. Jostain syystä liivate tällä kertaa alkoi hyytymään todella nopeasti ja kun kaadoin toisen kerroksen vuokaan se oli alkanut jo hieman kökkäröitymään. Toisen kerroksen keksien laitossa kannattaa siis olla nopea. Minulla myös alimman kerroksen keksit saivat ekstra-annoksen kahvilikööriseosta, joten kakun pohja oli ehkä hivenen liiankin kostea keskiosan jäädessä kuivahkoksi. Ensi kerran siis jaan kahvin kahteen osaan jo ennen keksien kostuttamista ettei näin pääse enää käymään.

Tiramisu-kakku
24 savoiardikeksiä
Kostutus:
3dl keitettyä vahvaa kahvia
1½rkl sokeria
3rkl Disaronno-likööriä (entinen Amaretto)
Täyte:
6 liivatelehteä
4 munankeltuaista
1dl sokeria
500g mascarponejuustoa
2 munanvalkuaista
2rkl kahvia
2rkl Disaronno-likööriä
Pinnalle:
Tummaa sokeritonta kaakaojauhetta

Keitä kahvi (3 dl + 2 rkl). Valmista kostuke sekoittamalla kuumaan kahviin sokeri ja lisäämällä joukkoon sitten likööri.
Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle leivinpaperinpala. Laita ensimmäiset 12 keksiä vuoan pohjalle siten, että kastat ne kummaltakin puolelta kostukkeeseen ja asettelet vieri viereen.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Laita keltuaiset ja sokeri kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi vesihauteessa kattilan päällä. Sekoita vaahdon joukkoon mascarpone-juusto. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto muun täytteen sekaan.
Mittaa kattilaan täytteeseen tuleva kahvi ja likööri. (Kuumensin kahvin mikrossa) Kuumenna kiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita täytteeseen.
Kaada puolet täytteestä vuokaan keksien päälle. Kasta loput keksit kummaltakin puolelta kostukkeeseen ja asettele ne täytekerroksen pinnalle mahdollisimman tiiviisti. Kaada päälle loput täytteestä ja tasoita pinta sileäksi. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin kolme tuntia.
Irrota vuoasta kakun hyydyttyä ja siivilöi pinnalle kaakaojauhetta.

Kun kotimaan helle ei riitä

Juhannuksesta lähtien säät ovat olleet mitä parhaimmat, aiheuttaen sen että tietokoneen äärellä ei ole paljon tullut istuskeltua. Iltaisin on lisäksi ollut niin kaiken puuhastelun uuvuttama, että ajatus ei ole kulkenut, joten meidän mahti juhannuspäivän menu on joutunut odotelemaan postaustaan tänne asti. Mistään muusta syystä tämä ateria ei ansaitse tulla huomioimatta, sillä kaikki oli kutakuinkin täydellistä.

Jos juhannusaattona matkustettiin Pohjois-Amerikkaan, niin juhannuspäivänä mentiin helteisempään suuntaan, myös todellisen sään myötä, mutta pysyttiin kuitenkin Atlantin tuolla puolen. Koko menu koostui siis Karibian mauista ja nekös meille upposivat. Ohjeet poimittiin kesäkuun Olivia-lehden Hanna Jensenin resepteistä, eikä niihin paljon lisättävää tai muuteltavaa ollut. Auringon paistellessa kauniisti, näiden lautasten äärellä tuli oikeasti sellainen olo kuin olisi ollut jossain kaukana matkalla. Aivan mielettömän ihanaa! Ruoat ovat sinällään helppoja valmistaa, mutta koska ruokalajeja on monta, kyllä niiden valmistukseen sai jonkun tunnin uppoamaan - varsinkin kun toinen sai aina välillä pienen jalkatakiaisen kaitsemisvuoron ;D Juoman kohdalla on myös huomioitavaa, että se pitää valmistaa vähintään viisi päivää aiemmin.

Aloitetaan reseptien purkaminen siis pisimmän valmistusajan vaativasta inkiväärioluesta. Makunsa puolesta tämä ei vastannut ollenkaan kaupoissa myytävää inkivääriolutta (joka sekin siis holitonta) vaan mieleen tuli ennemminkin inkiväärisima. Inkivääri tuntui juomassa todella vahvana, jopa niin "polttavana", että päädyimme sekoittamaan sitä vissyn kanssa suhteessa 2 olutta, 1 vissyä - sen jälkeen se oli ihan hurjan hyvää. Mietintään jäikin, pitäisikö ensi kerralla vähentää inkiväärin määrää vai kenties siivilöidä inkiväärit pois jo heti juoman jäähdyttyä, ennen hiivan lisäämistä..? Jompaa kumpaa tullaan testaamaan, mutta tässä kuitenkin alkuperäinen ohje, joka vähintään vissyn kanssa on erinomaista ja sopii tähän ateriaan täydellisesti. Juoma on todella kuplivaa, joten pulloa avatessa kannattaa olla varovainen, ettei kaikki pääsee pirskahtamaan karkuun.

Inkivääriolut
250g tuoretta inkivääriä
3l vettä
4dl sokeria
herneen kokoinen pala tuorehiivaa
Mittaa kattilaan kuorittu ja pilkottu inkivääri, vesi sekä sokeri. Kiehauta ja keitä 15min. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.
Liota hiivanokare pieneen tilkkaan vettä ja sekoita inkiväärijuoman joukkoon. Peitä kattila leivinliinalla ja anna juoman käydä huoneenlämmössä vuorkausi.
Siivilöi inkiväärinpalat juomasta. Kaada puhtaisiin lasipulloihin (me käytimme 1,5 litran muovisia tyhjiä vissypulloja), sulje korkeilla tiiviisti ja nosta kylmään. Juoma on valmista 4-5 päivän kuluttua ja säilyy viileässä kuukauden.

Alkuruoaksi nautittiin kylmää avokadokeittoa. Kylmiä keittoja ei ole tullut muuten syötyä, paitsi Espanjalaista cazpachoa useinkin kesäisin. Valmistus on helppoa, mutta raaka-aineiden on oltava täysin priimoja, muuten ruoka ei tule onnistumaan. Avokadot ovat täälläpäin aina haaste, mutta nyt kerrankin onnistuttiin saamaan hyviä yksilöitä jotka olivat kypsiä, mutta eivät ylikypsiä ja ulkonäöltään virheettömiä. Keitto oli hyvää pienenä annoksena, eli sopii erinomaisesti juurikin alkupalaksi. Meillä oli kaapissa pari siivua pekonia, jonka paahdoimme keiton päälle ja se toikin siihen mukavaa lisämakua.

Kylmä avokadokeitto (4 annosta)
2 isoa kypsää avokadoa
2 limetin mehu
2rkl punaviinietikkaa
1 pieni salottisipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4dl kylmää kookosmaitoa
4dl kylmää vettä
pari tippaa tabascoa
rouhaisu suolaa ja mustapippuria
Kuori avokadot ja poista kivi. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai astiaan jossa voit vetää aineet sauvasekoittimella sileäksi keitoksi. Kaada keitto lautasille ja ripottele pinnalle reilusti hienonnettua ruohosipulia sekä korianteria (ja/tai pekonia)

Meidän ehdoton suosikkitapa valmistaa jättikatkarapuja on ollut maustaa ne Libanonin tapaan, paistaa nopeasti pannulla ja nauttia tsatsikin kera. Mikään muu ei oikeastaan ole kunnolla iskenyt. Nyt löytyi tuolle haastaja! Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kun molemmat haikailivat hieman lisää ravunpyrstöjä, vaikka jo valmiiksi varasimme niitä vähän reilummin kuin normaalisti. Jerk-tahna on tosiaankin meidän makuun ja se sopii jättikatkoille täydellisesti. Oi nam, nam - alkoipa taas tehdä mieli!

Jerk shrimp
500g kuorittuja raakoja jättikatkaravun / tiikeriravun pyrstöjä
3 salottisipulia hienonnettuna
1 mieto punainen chili hienonnettuna
2tl maustepippuria
2tl kuivattua basilikaa
2tl kuivattua timjamia
½tl raastettua luomusitruunan kuorta
½tl kanelia
½tl muskottipähkinää
½tl cayennepippuria
1tl suolaa
½tl mustapippuria
2tl tummaa sokeria
2rkl (kookos)öljyä (meillä ei ollut, käytimme oliivi)
2rkl soijaa
1-2rkl omenaviinietikkaa
1dl vastapuristettua appelsiinimehua
½dl limetin mehua
Sulata ravunpyrstöt jääkaapissa.
Sekoita chili sekä kaikki mausteet huhmaressa ja pyörittele tahnaksi. Kuumenna öljy kasarissa ja lisää mausteseos. Paista miedolla lämmöllä 3-4 minuuttia. Sekoita soija, omenaviinietikka, appelsiinin ja limen mehu keskenään ja lisää pannulle. Lisää myös hienonnettu sipuli. Keitä kastiketta noin 5min. Kuivaa sulaneet ravunpyrstyöt talouspaperiin ja grillaa tai paista niitä pannulla pari minuuttia molemmin puolin. Lisää ne sitten kastikkeen joukkoon ja nauti.

Vaikka munakoiso ei normaalisti maistuisi, niin tämä kyllä melko varmasti. Oli sen verran ihania kääryleitä! Haastavin osuus oli saada koisoista ohuita tasaisia siivuja, mutta yllätin itseni ja onnistuin siinä täydellisesti. Sen jälkeen homma sujuikin helposti ja lopputulos oli viedä kielen mukanaan.

Täytetyt munakoisokääröt
2 keskikokoista munakoisoa
2-3rkl venhäjauhoja
1tl chilimausteseosta (meillä Nomu Peri-peri, ohjeessa Chili Explosion)
Paistamiseen voita ja öljyä
Täyte:
225g kypsäksi keitettyä bataattia pieninä kuutioina
75g cheddarjuustoa karkeana raasteena
1-2rkl tuoretta hienonnettua timjamia
2rkl kevätsipulia hienonnettuna
½dl punaista paprikaa hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
rouhaisu suolaa ja mustapippuria
Sekoita ensin täytteen aineet keskenään kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Leikkaa munakoisot pituusuunnassa noin puolen sentin viipaleiksi. Sekoita vehnäjauhot ja maustesekoitus ruokalautasella. Pyörittele munakoisosiivut kevyesti jauhoseoksessa. Paista pannulla voi-öljyseoksessa pari minuuttia molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
Levitä siivut leikkuulaudalle ja lusikoi päälle bataattitäytettä. Kääräiset koisot rullalle ja lado uunivuokaan. Paista uunissa 200C asteessa noin 20min.

Loppujen lopuksi kevyehkön aterian päätteeksi maistui myös jälkiruoka. Siirappi keiteltiin valmiiksi jo aiemmin päivällä, mutta sen voi toki tehdä myös juuri ennen tarjoilua. Jokatapauksessa se tarjotaan lämpimänä. Meidän siirapista ei tullut lainkaan tahmeaa, en tiedä olisko sitä pitänyt kuitenkin keitellä ohjeistusta pidempään. Juokseva rakenne ei kuitenkaan haitannut makua millään lailla, kokonaisuus oli aivan hurjan herkullista. Siirapista ennen banaaneja tuli hieman mieleen cola-juoma - tässä lienee niitä "kasvisuutteen" aineksia mitä siinäkin. Vai rommissako sen salaisuus? ;D

Rommi-inkivääribanaanit
1dl tummaa ruokosokeria
1½dl vettä
½dl tummaa rommia
2 sentin pala kuorittua inkivääriä
pala sitruunankuorta (ilman valkoista)
3 neilikkaa
1/4tl suolaa
4 banaania
Mittaa kaikki ainekset banaaneja lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna ja keitä miedolla lämmöllä 10-15min, kunnes seos on siirappimaista. Poista sitruunankuori, inkivääri ja neilikat. Tässä vaiheessa voit purkittaa siirapin myöhempää tarjoilua varten.
Kuori ja viipaloi banaanit paksuiksi siivuiksi ja lisää ne kuumaan kastikkeeseen. Kypsennä 2-3min, kunnes banaanit ovat pehmeitä. Tarjoile vaniljajäätelön (tai kermavaahdon) kera ja viimeistele annos limetinkuoriraasteella, kookoshiutaleilla sekä ripauksella kanelia.

Juhannusaaton herkuttelua

Oltaisiin päästy juhannuksena mökillekin, mutta päätettiin olla menemättä sateen uhan ja käytännön järjestelyiden sekä hurjan tavaravuoren mukana roudaamisen (alle 1-vuotiaan kanssa) pelottamana. Jäätiin siis kotiin, mikä ei ole mielestämme ollenkaan huono vaihtoehto, varsinkin kun muutaman minuutin kävelyllä pääsee mm. Helsingin puolelle pellon laitaan lehmiä ihmettelemään. Kaiken lisäksi ystävämme kutsuivat meidän juhannusaatona luokseen grillaamaan, joten emme jääneet siitäkään huvituksesta paitsi, vaikka kaupungissa oltiinkin. Meillä oli kerrassaan mukava juhannusaattoilta ja herkullinen Amerikka-teemainen ateria. Ah ja voih sitä vatsan pömpötyksen määrää kaiken tuon herkuttelun jälkeen.

Aloitimme suussasulavilla maissiletuilla ja maissisalsalla creme fraichen kera nautittuna

Pääruoaksi jokainen kokosi oman mahtavan deluxe-hampurilaisensa, 

brasilialaisen sisäfilepihvin ryydittäminä.

Täytteeksi grillattiin pihvin lisäksi ananasta, tomaattia ja sipulia, sujautettiin siivu cheddaria, salaatinlehdykkä ja kruunattiin koko komeus emännän tekemällä hampurilaiskastikkeella. Tarjolla oli myös "ranskanperunoita" sekä raikasta salaattia, jonka minimozzarellapallot ja viinirypäleet tekivät hyvin kauppansa Pikku E:lle. Pihvikin maistui pienenä nokareena pienelle kyllä.

Pienen sulattelun jälkeen emäntä kantoi pöytään vielä huikeat marja trifle -annokset, joiden maku ei jäänyt yhtään ulkonäkönsä jälkeen. Harmi vaan kun kaikki olivat jo niiiin täynnä, että annoksesta ei ihan täysin rinnoin kyennyt nauttimaan. Pohjalla oli appelsiinimehulla ja tilkalla limoncelloa kostutettua sokerikakkua, välissä kerma-vaniljavaahtoa (en muista oliko muutakin), Lu bastogne keksimuruja ja päällä pensansmustikoita ja mansikoita.

Pikku E ihastui paistinlastaan ja kanniskeli sitä 

pitkän tovin mukanaan, minne vain kolmisen viikkoa 

sitten opitut askeleet veivätkään.

Me hoidimme alkupalapuolen. Paistoimme paikan päällä paksuja maissilettuja, joihin, kuten myös niiden kera tarjottavaan maissisalsaan, löytyi ideat amerikkalaisia alkupaloja googlettamalla. Mieleen tuli kesäblini-vertaus, samanhenkisiä, mutta kuitenkin ihan erilaisia. Varmana yhteistekijänä maistuva maku ja annosten pikakatoaminen lautasilta. Puolitin lettutaikinassa kaikki muut ainekset paitsi kananmunan, ja tällä ohjeella saimme 12 lettua, eli kolme per ruokailija, joka oli juuri sopiva määrä alkupalaksi. Jos siis mielit tarjottavaa useammalle, tuplaa jauhojen ja piimän sekä öljyn määrä. Letut ovat amerikkalaisten pancakesien tyyliin paksuja, ruokasoodalla kohotettuja, ja tuo kuohkeus tuntui mukavalta salsan kera nautittuna. Ihan varmasti tehdään useasti uudelleenkin, oli loppumenu amerikkalainen tai ei. Iso Nam, koko aterialle!

Paksut maissiletut
1 luomu kananmuna eroteltuna
2,4 dl luomupiimää
1rkl (oliivi)öljyä
½dl venäjauhoja
1tl ruokasoodaa
½tl suolaa
½tl sokeria
1,8dl maissijauhoja
Vatkaa munan valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nosta se hetkeksi syrjään odottamaan. Riko keltuainen kevyesti ja sekoita joukkoon piimä sekä öljy. yhdistä jauhot, sooda, suola ja sokeri ja sekoita ne piimäseokseen. Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Anna taikinan nousta n.10min. Paista kuumalla rasvatulla lettupannulla molemmin puolin kauniin kullankeltaisiksi. Tarjoile kuumana creme fraichen ja maissisalsan kera.

Maissisalsa
1½dl keltaista maissia
1 pieni tomaatti, ilman siemeniää pieninä kuutioina
1 pieni (kesä)punasipuli hienonnettuna
½ pieni punainen paprika pieninä kuutioina
1 pieni punainen chili hienonnettuna
1 limen mehu
2rkl tuoretta lehtipersiljaa (tai korianteria) hienonnettuna
2rkl ruohosipulia hienonnettuna
1tl ruokosokeria
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria
hyppysellinen jauhettua kuminaa
Sekoita ainekset keskenään. Tarjoile heti tai anna maustua jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön vähintään 15min ennen tarjoilua.

Prinsessamakeisia

Pikku E ja minä kävimme tervehtimässä tyttöä kymmenen päivää nuorempaa ystävää ja äitiään aivan ihanalla siirtolapuutarhamökillä. En ole ennen päässyt missään tuollaisella mökkialuella, saati sitten mökissä, käymään ja yllätyin miten tilava ja viihtyisä itse mökki oli ja miten iso ja viehättävä piha sitä ympäröi. Pihalla oli reilusti tilaa viljelyksille, mutta oleskelutilaakin jäi vielä reippaanlaisesti. Tuntui uskomattomalle sukeltaa rauhalliseen puutarhamiljööseen keskeltä ankeita kerrostaloja ja unohtaa sen jälkeen ympäröivä kaupunki täysin. Todella ihastuttava paikka! Ja voi miten se oman puutarhan kaipuu taas kasvoikaan...

Saimme poislähtiessä mukaamme tontin reunalla hurjana kasvavista raparperipuskista muutaman raparperitangon, joiden avulla pääsin heti testaamaan vastikään Bonaquan mainoksesta bongaamaani raparperiherkkua. Mansikka-raparperimarmeladin sanotaan säilyvän jääkaapissa kuukausia, mutta sen verran makoisaa marmeladi on, että vähän epäilen tuota säilyvyyttä ;D Marmeladilohkot tarjoiltiin ohjeen mukaan brie-juuston kumppanina, ja hienostihan tuo suolaisen ja makean liitto jälleen kerran toimii. Juuston on tärkeää olla huoneenlämpöistä, että sen kaikki aromit tulevat hyödynnettyä, muuten marmeladin makeus peittää sen helposti. Marmeladi taas pysyy parhaiten muodossaan jääkaappikylmänä. Me napostelimme näitä Ruotsin prinsessahäitä katsellessa ja ne sopivat siihen tarkoitukseen kerrassaan loistavasti. Varsinaisia prinsesspalojahan nämä ovatkin näöltään, varsinkin jos kuvittelee rosepippurin palaset mielessään pikkuruisiksi ruusun terälehdiksi. Prinsessajuhlien lisäksi näitä voisi suositella myös pieniksi cocktailpaloiksi tai parin palan verran hyvän aterian päätteeksi. Voisin kuvitella, että maistuisivat hyvin myös iloisesti pirskahtelevan kuplajuoman rinnalla.

Mansikka-raparperimarmeladi
250g (pakaste)mansikoita
150g raparperiä kuorittuna, pieninä paloina
3rkl limetin mehua
½tl jauhettua inkivääriä
1pkt (330g) hillo-marmeladisokeria
1liivatelehti
Mittaa kattilaan mansikat, raparperi, limetin mehu, inkivääri ja sokeri. Kiehausta seos ja keitä miedolla lämmöllä 5min. Laita liivatelehti pehmenemään kylmään veteen viideksi minuutiksi. Purista liivatelehti liiasta vedestä ja lisää se marmeladin joukkoon. Kaada seos vuokaan tai rasiaan (ohjeessa 15cmx15cm rasia, meillä pyöreä 18cm halkaisijaltaan olevan alumiinivuoka). Anna jäähtyä aluksi huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Tarjoilu

Leikkaa brie-juusto sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Leikkaa mansikka-raparperimarmeladista pienet kuutiot ja pistä cocktailtikulla kiinni juustopalaan. Koristele rosepippurilla.

Maisteltiin häähumun ohessa myös näitä laivalta ostettuja 

Victorian ja Danielin hääkonvehteja. 

Ei voi huonoksi sanoa niitäkään :)

Jugurttia, mansikkaa, hunajaa = kesän ensimmäinen mansikkakakku

Tätä mansikkakakkua tehtiin pari viikkoa sitten kun saatiin pari kovasti odoteltua vierasta kylään. Tai no toinen nyt on meillä ollut tuttu näky jo vuosia, mutta toinen saatiin nyt ensivisiitille. Vietettiin mukava kahvihetki kesän ensimmäisen mansikkakakun äärellä, joka tuntui kaikille hyvin maistuvan. Hra Patalintu erityisesti tykästyi kakun makumaailmaan, sillä sitä ei todellakaan voi haukkua liian makeaksi. Kakkua onkin sen puolesta helppo ottaa toinenkin, ja ehkä kolmaskin pala - onko se sitten hyvä juttu vai ei ?;) Tuolla kertaa kakun päällä komeilivat Portugalin mansikat, jotka olivat ihan yllättävän makeita ja maistuvia mehevän tuoksunsa lisäksi, mutta kyllähän kakku siitä vaan paranee kun saa kotimaiset punaposket päälleen. Sellainen huomio tuli esiin, että kannattaa mainita kakun täytteen olevan jugurttia kermavaahdon sijaan, sillä kermavaahtoa odottavalle ensimmäinen lusikallinen tuntuu hivenen oudolta =) Tämä kakku sopisi loistavasti myös aiemmin postatun sinappisen kesäaterian päätökseksi, jos vain syöjillä on vielä masuissa tilaa. Resepti on poimittu ja hieman muokattu Glorian R&V 5/09

Mansikka-jugurttikakku
pohja
150g kanelikeksejä (LU Bastogne)
1dl Wiener Nougat rouhetta (saa valmiina pusseina leivontahyllystä)
75g voita
täyte
400g kreikkalaista paksua jugurttia (Total)
200g maustamatonta tuorejuustoa
2-3rkl juoksevaa hunajaa
(2tl vaniljasokeria)
2 liivatelehteä
2rkl limettimehua
päälle 1l mansikoita
Rouhi keksit esim monitoimikoneessa. Sulata voi kattilassa ja sekoita se keksimurskan ja Wiener nougat rouheen joukkoon. Vuoaa irtopohjavuoan (24cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksiseos tiiviisti vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin noin tunniksi, jotta pohja kovettuu.
Yhdistä jugurtti, tuorejuusto ja hunaja. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5min. Kuumenna limettimehu, purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne limettimehuun. Jäähdytä liivateseosta hetki ja sekoita se sitten täytteeseen. Levitä täyte keksipohjalle. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Koristele piirakka viipaloiduilla mansikoilla. Voit valuttaa päälle vielä vähän hunajaa, minä ripottelin samaa karkkirouhetta kuin mitä laitoin pohjaan.

Makeaakin makeampaa toffeeta ja banaania

Tulipahan sitten meidänkin lopulta kokeiltua banoffee-piirasta. Siitä on varmaan jo parisen vuotta kun ohjeeseen ensimmäistä kertaa tutustuttiin, mutta jostain syystä tekeminen on aina jäänyt. Ensin ongelmana oli kondensoidun maidon löytäminen. Nythän sitä taitaa olla jokaisessa isommassa ruokakaupassa, mutta jokunen vuosi sitten sitä piti vielä haeskella. Ja vaikka sitä kaupassa oliskin, sitä voi silti joutua etsimään huolella. Olin ihan varma että sitä on oltava Citymarketissa, mutta koskaan en sitä löytänyt. Pari tölkkiä jo Stockalta ostaneena, oltiin tässä joku päivä kahvihyllyn luona ja tutkailin tarjontaa tarkemmin, kun hra Patalintu jauhoi kahvinpapuja (yleensä suosimamme kahvikauppa oli jostain ilmoittamattomasta syystä kiinni) ja huomasin maitotölkkeja rivissä siellä keskellä kahvinpuruja. Eipä ollut tullut mieleen sitä sieltä kertaakaan katsoa...

Mutta itse piiraaseen. Piiras saa nimensä sen pääraaka-aineista, banaanista ja toffeesta. Toffee keitellään tuosta yllämainitusta kondensoidusta maidosta ja se onkin koko leipomuksen haastavin osuus. Ja sekin vain keittoaikansa takia, sillä ihan jokainen onnistuu ihan varmasti laittamaan avaamattoman säilyketölkin kattilaan kiehumaan! Malttia pitää vain olla kolmen tunnin verran. Muuten tämän täytyy olla yksi helpoimmista piiraista, vai torttuko lie, joka on sekä ulkönäöltään, että maultaan kelpo tarjottava kenelle vaan. Tai kenelle vaan, joka kestää sokeria, sillä makeutta tästä ei todellakaan puutu! Kahvin ja teen kanssa palanen piirasta maistuu kerrassaan herkulliselle, mutta sen enempää ei kannata lautaselleen santsata, sillä sokeriöveri iskee helposti. Tämä ehkä kuvaa makeutta hyvin: banaani tuntui raikastavan piirasta kivasti ;)


Toffeeta kannattaa keitellä muutaman purkin verran, kun kerran hommaan lähtee. Toffee säilyy purkissaan avaamattomana kuukausia. Ja kun toffee on valmiina, niin johan tässä on huippu tarjottava myös yllätysvieraille! Purkin etiketit kannattaa irrottaa ennen keittämistä huolella, sillä liima siirtyy keittelyn aikana kattilan reunaan ja jämähtää siihen kiinni kertoo nimim. Millä tuon Hackmannin nyt saa puhtaaksi?.. (Eli me) Lopputulosta on pakko suositella, kokeilkaa ihmeessä! Me teimme omamme Hesarin ohjeella. Ja tutuille tiedoksi; meidän kaapista löytyy nyt tuota valmista toffeeta, joten jos piiras maistuis, niin pikku ilmoitus vaan etukäteen ja tervetuloa :)

Banoffee
pohja
250g digestive-, kaura- tms keksejä
100g voita
täyte
1tlk (397g) kondensoitua maitoa
3 banaania
2rkl sitruunamehua
2dl vaahtoutuvaa kermaa
1-2rkl sokeria
ripaus pikakahvijauhetta
Irrota maitotölkistä etiketti, huolella. Laita tölkki (tölkit) avaamattomana kattilaan kiehuvaan veteen niin että purkit peittyvät ja anna kiehua hiljalleen kolme tuntia. Lisää vettä keittämisen aikana. Kolmen tunnin jälkeen toffee on valmista. Jäähdytä purkit.
Murenna keksit hienoksi ja sekoita ne sulatetun voin kanssa. Painele seos leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan (24cm) pohjalle ja hieman myös reunoille tasaisesti ja tiukasti. Anna kovettua hyvin jääkaapissa.
Avaa maitotölkki ja levitä toffee pohjan päälle. Laita vuoka takaisin jääkaappiin, jotta kinuski hieman tanakoituu. Viipaloi banaanit ja asettele ne tasaisesti toffeekerroksen päälle. Valuta banaanien päälle hieman sitruunamehua, jotta ne eivät tummu. Vaahdota kerma ja mausta kevyesti sokerilla. Lusikoi kermavaahto banaanien päälle. Sihtaa pinnalle pikakahvijauhetta (tai kaakaojauhetta) juuri ennen tarjoilua.

Kirjoja, kanaa ja karamellia

Meille on viimeisen reilun kuukauden aikana kotiutunut kolme uutta mainitsemisen arvoista keittokirjaa.


Joulupaketista kuoriutui toivottu Tessa Kirosin Venetsia: ruokaa & unelmia. Kirja on todella kaunis kullalla silattuine sivuineen sekä runsaine maisema-ja ruokakuvineen. Olemme käyneet Venetsiassa kerran, vain päiväretkellä pikaisesti kääntymässä. Silloin oli hurjan kuuma, melkein 40C astetta, eikä kaupunki todellakaan tarjonnut meille parastaan. Ei maisemiltaan, ei hajultaan eikä varsinkaan ruoaltaan. Tessa Kirosin kirja esittelee Venetsian parhaat puolet ihastuttavasti; tarunomaiset kanaalit ja upeat rakennukset sekä herkulliset ruoka-annokset houkuttelevat antamaan kaupungille uuden mahdollisuuden – kunhan se ei tapahdu enää keskellä kesää, eikä muutamaan hikiseen tuntiin pakattuna. Näin Suomessa oleillessa, monet kirjan ruokaohjeista ovat jokseenkin haastavia. Useat raaka-aineet ovat täällä melko mahdottomia löytää, vai mistä te käytte hakemassa elävät hämähäkkiravut, tuoreet sardiinit ja sardellit tai babymustekalat sekä Trevison radicchiot? Parasta olisi siis, jos Venetsiaan pääsisi keittiön äärelle kyseinen kirja kainalossa. Kirja pääsisi oikeuksiinsa ja eipä kyseisille raaka-aineille varmasti ilman ohjeistusta ensi alkuun muuten mitään osaisi tehdäkään. Kyllä opuksesta varmasti täälläkin testattavaa löytyy, ja ainakin hurjasti inspiraatiota, mutta niistä sitten toisella kertaa.

Toinen kirja, Risto ja Ritva lehmusoksan Urho Kekkosen pöydässä, löytyi eilen ohikulkiessa pikasilmäyksellä katsastetusta Citymarketin kirja-alesta. Hintaa kokonaiset 5,95Eur... Kirja vaikuttaa hurjan kiinnostavalta sekä perinneruoista, klassikkoannoksista että historiasta kiinnostuneille. Ohjeet ovat enimmäkseen isoille seureille, yleensä vähintään 10 hengelle, mutta helpostikkos niitä hieman pienentää itselleen sopivaksi.Tai ainahan voi järjestää presidentilliset illanistujaiset isommalle porukalle.Kirjan parasta antia ovat resepteihin liittyvät tarinat, mutta ohjeidenkin puolesta kokeiltavaa löytyy varmasti. Reseptivalikoimaa löytyy muikkukeitosta ja lukuisista muista kalaruoista venäläisen borštšokin kautta amerikkalaiseen hummeriin, marjaisia jälkiruokia unohtamatta. Palaamme varmasti tähänkin joskus myöhemmin uudelleen.

Kolmas kirja, Rva Patalinnun syntymäpäivälahjaksi saama Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla, tuntuu olevan meille täysosuma. Reilun kuukauden aikana siitä on kokkailtu jo monen montaa herkkua ja tällä hetkellä tuntuukin että aina kun ei keksi mitä ruokaa laittaisi, riittää että avaa kyseisen opuksen ja valitsee sen noin neljästäsadasta ohjeesta mieluisansa – kaikki on toistaiseksi onnistunut ja maistunut upeasti. Kirja on jaksotettu tekijöiden suosikkiraaka-aineiden mukaan, jotka aika pitkälle ovat myös omia suosikkejamme; avokado, chili, pähkinät, sitrushedelmät, kookos ja vanilja näin muutamia mainitaksemme. Nyt esittelyssä yrtit-osion yrttibroileri reippaasti sovellettuna sekä vanilja-osion crème caramel ilman muutoksia.


Bergenströmien kirjasta löytyy itseasiassa kolme tai neljäkin hyvin samantyyppistä kanaohjetta, joissa kanafileet tai koivet paistetaan yhdessä kasvisten kanssa uunissa. Yhdessä kana kääritään parmankinkkuun ja alla olevat perunat ja purjo likoavat kermassa, toisessa chilillä maustettu kana on vain perunoiden ja chorizon päällä, kolmannessa kanan alla on valikoima kasviksia ja viiniä. Ohjeita tutkittuamme päädyimme poimimaan kaikista parhaat palat ja saimme aikaan kerrassaan täydellisen kana-annoksen. Lisäksi korvasimme ohjeissa toistuvan viinin ja kerman kuivalla omenasiiderillä – jo vain sopii hienosti! Ruoan parhaudesta kertonee se, että viimeisen viiden viikon aikana olemme tehneet tätä samaa, pienin variaatioin, jo neljästi...Mahdollisimman helppoa valmistaa ja aina se vaan maistuu ihan mielettömän hyvälle. Tässä siis meidän huippuversiomme (kasviksia voi helposti muunnella vähän tarjonnan ja fiiliksen mukaan).


Kanaa, kasviksia ja chorizoa siiderissä (neljälle)
4 broilerin rintafilettä
noin 5cm pätkä chorizoa ohuina siivuina
1 pieni kesäkurpitsa paksuhkoina paloina (100-200g)
2 keskikokoista puna- tai keltasipulia lohkoina
2 punaista paprikaa reiluina paloina
2 isohkoa porkkanaa paloina
6 keskikokoista perunaa paloina
15-20 mustaa oliivia
7-8 kuorittua valkosipulin kynttä (tai vaikka chiliöljyssä marinoituja)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
1 reilu rkl kuivattua timjamia, rosmariinia, chiliä, basilikaa tms sekoitus
2-3dl kuivaa omenasiideriä
tuoreita rosmariinin ja/tai timjamin oksia

Voitele iso uunipannu kevyesti oliiviölyllä. Laita kaikki kasvikset paitsi kesäkurpitsa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää myös tuoreet rosmariinin- ja/tai timjaminoksat sekaan. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja kaada siideri joukkoon. Paista 200C asteisessa uunissa noin 40min. Mausta tällä välin kana suolalla, pippurilla ja kuivayrttiseoksella. Nosta kasvikset pois uunista, pöyhi niitä hieman uudelleen liemen sekaan ja lisää joukkoon kesäkurpitsa lohkot sekä chorizo. Asettele kanafileet kasvisten päälle ja paista vielä 40min tai kunnes broileri on kypsää. Kokoa annos ja nautiskele.

Edit 23.10.11
Vaihdettiin peruna bataattiin ja tästä tuli vielä paljon parempaa. Bataatin lievä makeus sopii tähän ruokaan todella hyvin!


Kyseistä kanaa tarjosimme myös uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna illallisvieraille ja hyvin tuntui maistuvan heillekin. Aloitime aterian tällä jo jouluna hyväksi havaitulla viikuna-mozzarellasalaatilla, tosin tällä kertaa korvasimme viikunat päärynöillä. Oikein erinomainen ja raikas yhdistelmä sekin! Jälkiruoka valmistui Bergenströmien tarjoamalla crème caramel ohjeella, joka on heidän mukaansa takuuvarma ja onnistuu aina. Näin voi ollakin, koska myös meillä, täysillä crème caramel noviiseilla, lopputulos oli koostumukseltaan onnistunut ja makuhermoja hivelevä. Todella ihana jälkiruoka, ja melkoisen makean tuhti. Ensi kerraksi etsimme oikeasti kaapista hieman pienemmät annosvuoat. Ohje on kahdeksalle, ja me teimme sen neljässä kulhossa.. ;)

Crème caramel
1 litra täysmaitoa (tehtiin tosin kevytmaidosta ja hyvin onnistui silläkin)
1dl sokeria
1 vaniljatanko
runsaat 2dl (200g) sokeria
5rkl kiehuvaa vettä
2tl puristettua sitruunamehua
6 keskikokoista (luomu)kananmunaa

Keitä maito paksupohjaisessa kattilassa ensimmäisen sokerimäärän ja pitkittäin halkaistun vaniljatangon kanssa. Anna kiehua hiljalleen 3 minuuttia, nosta kattila sivuun ja anna maustua 40-60 minuuttia.

Maidon jäähtyessä, tee karamellikastike. Mittaa sokeri, kiehuvan kuuma vesi ja sitruunamehu paksupohjaiseen kattilaan. Sekoita vähän kun sokeri vielä sulaa, mutta älä sekoita enää sen jälkeen kun seos on alkanut kiehua! Kastikkeen pitää kiehua vähintään 7-8 minuuttia tai kunnes kuplat alkavat olla suuria ja kastike vaaleanruskeaa. Meillä kiehunta-aika oli pari minuuttia pidempi, mutta värimuutoksen huomaa kyllä helposti kun kastike alkaa olla valmista. Jaa kastike HETI pieniin posliinisiin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan. Kääntele vuokia niin, että karamellikastike peittää koko pohjan. Ota esiin iso uunipannu. Laita kaksinkerroin taitettu astiapyyhe (tai vastaava, tarkoitus on estää pikkuvuokien liukuminen) pannun pohjalle ja aseta annosvuoat sen päälle.

Nosta vaniljatanko kattilasta, kaavi tangosta mustat vaniljansiemenet ja sekoita ne maidon joukkoon. Riko munat kulhoon, vatkaa kevyesti ja kaada sitten jäähtyneen vaniljamaidon sekaan. Siivilöi seos HETI ja kaada annosvuokiin karamellin päälle. Kaada vuokien ympärille kuumaa (mutta ei kiehuvaa) vettä sen verran, että sitä on noin 2 sentin korkeudella vuoan pohjalla. Paista vanukkaita 175C asteisessa uunissa noin 30min. Avaa uuniluukku paistamisen jälkeen ja anna vuokien jäähtyä uunissa. Jäähtymisen jälkeen nosta vuoat jääkaappiin ja anna olla siellä seuraavaan päivään. Tarjoa crème caramel huoneen lämpöisenä. Kasta vuoat nopeasti (15sek) kuumaan veteen, irrota reunoista taipuisalla veitsellä ja kumoa ne annoslautasille. Oi nam.

Jouluaaton jälkiruoka

Ensin kannattaa tarkistaa Jouluaaton alku- ja pääruoka, joko alta tai linkeistä.

Aattoillan herkut huipentuivat ihanaan jälkiruokaan. Aterian kantava voima tuntui olevan portviini, sillä alussa tarjottujen portviinilohen ja portviinissä keitettyjen pikkusipuleiden tapaan myös jälkiruoka valmistui portviinissä keitellen. Tämä onkin imettävälle oiva tapa nauttia viininsä, kun alkoholi poistuu keitettäessä, mutta mehevät aromit ovat vielä tallella. Näistä portviinipäärynöistä tuli kerralla yksi suosikkijälkiruokia, niin raikas, makea, kaunis ja oivasti ateriaa täydentävä se oli. Tämä määrä olisi ohjeen mukaan kahdelle, mutta meistä puolikaskin päärynä olisi ihan riittävä jälkiruoka-annos yhdelle. Kukin vatsansa vetoisuuden mukaan :)



Portviinipäärynät
2 päärynää
2dl portviiniä
1dl vettä
1dl sokeria
1 kanelitanko
1dl kuohukermaa
100g mascarponejuustoa (tai ranskankermaa)
½dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl limettimehua
1tl raastettua limenkuorta
Kuori päärynät. Mittaa portviini, vesi ja sokeri kattilaan. Lisää joukkoon kanelitanko ja päärynät. Keitä noin 20min välillä käännellen, kunnes päärynät ovat pehmeähköjä. Nosta kattila viileään ja anna päärynöiden maustua liemessä tarjoiluhetkeen saakka. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja sokerit joukkoon. Mausta limen kuorella ja mehulla ja tarjoile päärynöiden kera.


Joulupäivän aamuna keksimme, että päärynöistä jäänyt ylimääräinen liemi maistuu ihanalta myös uunissa haudutetun ohrapuuron kera. Jopa niin hyvin, että tästä voisi tehdä tradition ihan vain jo tuon puuron takia.

Puolukkamurupaistos

Tämän herkun piti toimia jälkkärinä puolukkaiseen syysateriaan, mutta olimme ruoan jälkeen jo niin täynnä ja myös uupuneita kokkaukseen, että paistoksen valmistus ja maistelu jäi seuraavaan päivään. Jälkeenkin päin ajateltuna se oli hyvä päätös, sillä tämä on oikeasti melkoisen tuhtia ja täyttävää. Täyttöastetta voi toki säädellä sillä paljonko tätä lautaselleen lappaa... Hesarista (17.9) löytyi tämäkin ohje.


Sen verran hyvin paistos meille maistui, että sitä tehtiin uudestaan seuraavana viikonloppuna rva Patalinnun äidin syntymäpäiväaterian päätteeksi. Borssikeiton “lisukkeeksi” se sopi hienosti, varsinkin kun pääruoan ja jälkkärin välillä käytiin hieman reippailemassa raikkaassa syyssäässä.

Ja jotta tulisi varmasti testattua tarkkaan, paistos otettiin jälleen listalle viime perjantaina kun rva Patalinnun työtoverit tulivat take away pitsojen kera lounasseuraksi. Kolme kertaa samaa tuotosta kahden viikon aikana, ei varmaan jätä kenenkään mieleen kysymystä siitä oliko tämä meistä hyvää..? Mantelilastut olivat tässä vaiheessa jo lopussa, joten jäljellä olevan lusikallisen lisäksi desi täyttyi kookoshiutaleista ja nekin sopivat mukaan mainiosti. Mukaan voi siis heitellä siemeniä, pähkinöitä ja kuivattuja juttuja melko vapaasti sen mukaan mitä kaapista löytyy. Ja syödäänkö tämä jäätelön kera? Ehdottomasti!


Kuorrutus:
125g voita
1dl kaurahiutaleita
1dl mantelilastuja / kookoshiutaleita tms
1dl kurpitsansiemeniä / auringonkukansiemeniä tms
1½dl vehnäjauhoja
1dl fariinisokeria
1tl kanelia
1tl kardemummaa

Vuokaan:
1rkl voita
500g puolukoita (tuoreita tai pakastettuja, mutta kokonaisia. Murskatut kiehuvat yli, kuten tuli kolmannella kerralla testattua.)
1dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
2-3rkl perunajauhoja

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon loput kuorrutuksen aineet ja sekoita tasaiseksi.
Voitele pyöreä piirakkavuoka voilla. Sekoita puolukoiden joukkoon sokerit ja perunajauho. Kaada puolukkaseos vuokaan. Murusta kuorrutus päälle.
Paista 175C asteisessa uunissa 35-40min. Malta jäähdyttää hetki, ja herkuttele sitten vaniljajäätelön kera.