Tänä vuonna meillä ei leivottu isänpäiväksi kakkua. Tytär on aina innokkaana leipomassa, josta on itselleni seurannut pienoinen kakkuähky. En yleensäkään ole ollut kova kakunsyöjä, joten syksyn mokkapalat, banaanikakku ja dajm-muffinssit alkavat olla jo edes näin parin viikon välein nautittuna liikaa... Koska tiedän, että mieskään ei kakkua syö kuin sen yhden palasen, niin uskalsin jättää kakun välistä. Tyttären leipomisinto taltutettiin isänpäivän aamuyllärillä: kauralastuilla. Mutta ei millä tahansa kauralastuilla, vaan ihan täydellisillä kauralastuilla. Ohjeen löysin joku aika sitten Mimmin keittiöstä, ja koska mieskin niitä ensimmäisellä testikerralla vuolaasti kehui, valinta oli helppo ja tyytyväisyys taattu! Lastut ovat täydellisen rapeita, juuri sellaisia kuin niiden meidän perheen mielestä pitää ollakin.
Täydellisen rapeat kauralastut
80g voita
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
2dl (isoja) kaurahiutaleita (olen tehnyt tavallisilla)
1 kananmuna
2rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
Kuumenna uuni 175C-asteiseksi.
Sulata voi kattilassa hellalla. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita sokerit joukkoon ja anna niiden sulaa voihin.
Lisää loput aineet ja sekoita hyvin.
Nostele lusikalla pienehköjä nokareita uunipellille. Jätä nokareiden väliin tilaa, sillä ne leviävät uunissa reilusti.
Paista lastuja 8-10 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Anna jäähtyä (eli rapeutua) hyvin ennen tarjoilua (n.10min).
Oli meillä toinenkin syy olla leipomatta kakkua. Tehtiin retki Mustioon ja nautittiin kerrassaan erinomainen kolmen ruokalajin isänpäivälounas Mustion linnankrouvissa suklaa- ja marenkikakkuineen. Siitä ateriasta ja retkestä kirjoittelin enemmän tänne
