"Viininkorjuuta", säilöntää ja superhyviä skonsseja

Muutama viikonloppu sitten, tai taitaa siitäkin taas kuukausi olla vierähtänyt, päästiin mukaan tietääksemme harvinaiseen sadonkorjuuseen näillä korkeuksilla, nimittäin viinirypäleiden keruuseen. Hra Patalinnun äidin pihan suojissa kasvaa iso köynnös, josta tänä vuonna tuli erityisen paljon ja erityisen makeita viinirypäleitä. Rypäleet ovat melko pieniä ja niissä on jokaisessa pari kiveä, jotka ovat hieman kitkeriä. Mutta kun kivet jaksaa syljeskellä menemään makuelämys on todella hyvä. Maku on ihan erilainen kuin täällä kaupassa myytävissä tummissa rypäleissä. Enemmän minulle tuli maun puolesta mieleen tämä Welch'sin viinirypäle limonaadi jota maailmalla yleisesti myydään ja täälläkin tätä nykyä hyvin varustelluissa marketeissa.

Rypäleitä tuli todella runsaasti ja kotona alkoikin pohdinta mihin käyttää 20 litraa viinirypäleitä kun ei niitä kukaan jaksa eikä ehdi ennen (melko nopeaa) pilaantumista syödä sellaisenaan. Eikä haluakaan kun kerrankin on tuollainen saalis jota voi muullakin tavalla hyödyntää :)

Nyt jos perussäilöntä ei kiinnosta niin hyppää toki loppuun. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan sieltä löytyvän skonssien ohjeen!

Tehtiin sitten ihan perushilloa, marmelaadia ja siirappia mehujuomaa varten. Niihin ei nyt tehnyt mieli kokeilla mitään mauste-erikoisuuksia, kun rypäleiden maku noissa tuotteissa itsessään on jo harvinainen, ainakin meille. Siirappi oli helppo nakki siementen osalta kun ne sai helposti siivilöityä hedelmän nahkojen kanssa pois. Mutta hillo ja marmeladi olivatkin haastavampia, kun sen mehun lisäksi halusi tietysti myös hedelmän lihan ja kuoret talteen. Näissä rypäleissä (Jenkkisivuilta löytyineiden ohjeiden perusteella kuvittelisin että nämäkin rypäleet voisivat olla concord-lajiketta, pitää vielä tarkistaa) on ihan eri rakenne kuin kaupassa myytävissä ja siemenet lähtivät lopulta helposti ihan vain rypälettä kahden sormen välissä puristamalla.

Siemenet hedelmänlihoineen toiseen astiaan ja kuoret toiseen. Helppoa, mutta kun teet sen yli 10 litralle rypäleitä niin voit kuvitella että siihen saa pari tuntia sujuvasti kulutettua... Erottelun jälkeen keittelimme siemeniä lihoineen n.5min, jonka jälkeen siemenet jäivät siivilään ja mehu ja "hötö" talteen kattilaan. Sen jälkeen kuoret mukaan väriä tuomaan (on muuten jännä, että pelkkä hedelmänlihasta tehty mehu on ihan valkoista. Kaikki väri tulee todellakin kuoresta) ja sokerin kanssa kiehumaan halutuksi tuotteeksi. Mehu kävisi aivan hyvin punaviinistä jos joku haluaisi juomattomuuttaan syystä tai toisesta salailla. Ja väri tarttuu vaatteisiin ja pöytäliinaan myös aivan yhtä tehokkaasti.

Viinirypälesiirappi
(tehtiin tätä kaksi erikokoista annosta, mutta lopputulos siirapin määränä oli ihan yksi yhteen ja tarkka noine litramäärineen)
1500g  rypäleitä
1,5dl vettä
250g sokeria
= 1l mehua

3000g rypäleitä
3dl vettä
500g sokeria
= 2 litraa mehua

Kiehauta ensin rypäleitä veden kera n.5min tai kunnes näyttää siltä että rypäleet ovat pehmenneet. Siivilöi mehu kattilaan,  lisää sokeri ja keittele 10-15min. Pullota puhtaisiin, valmiiksi lämmitettyihin lasipulloihin. Siirappi on todella täyteläistä ja laimennussuhde veteen tai kivennäisveteen on n. 1:6. Sopii hyvin laimentamattomana myös esim. jäätelön kastikkeeksi. Ihanaa!!

Viinirypälemarmeladi
1kg putsattuja rypäleitä (kts yllä)
1pkt (330g) hillo ja marmeladisokeria
Mittaa aineet kattilaan. Kuumenna hillo hitaasti kiehuvasti ja anna kiehua n.5min. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen. Hyvää kaikkialla missä muutenkin käyttäisit marmelaadia :)

Viinirypälehillo
1kg rypäleitä
500g hillosokeria
½dl vettä
Mittaa vesi ja rypäleet kattilaan ja kuumenna hitaasti siihen pisteeseen että höyryä alkaa muodostua. Lisää hillosokeri joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna kiehua 15 min välillä sekoitellen. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen.

Marmeladissa on vähemmän sokeria kuin hillossa, joten sen säilytys aina jääkaapissa. Hillo säilyy tarvittaessa vaikka huoneenlämmössä.

Hilloa kokeiltiin eilen Valentine Warnerin tv-ohjelmasta bongattujen skonssien kera ja ai mieletön miten hyvää se oli. Tein skonsseja vähän epäillen, sillä ne näyttivät ohjelmassa niin hyvin kohonneilta ja upeilta, että en uskonut ohjeen sellaisenaan samaa lopputulosta tuottavan. Mutta niin se vaan teki ja skonssit itsessään olivat ihanan kuohkeita ja rapeita ja niiiiin hyviä. Ja todella helppotekoisia. Skonssit ovat siitä kiva tarjottava, että ne itsessään eivät ole kovinkaan makeita, vaan jokainen voi oman sokerihampaansa mukaan lisätä makeutta hillon määrää säätelemällä :) Meillä näitä syötiin iltapalaksi ihan perheen kesken suoraan lämpimäisinä, mutta ohjeen mukaan maistuvat myös jäähdytettyinä myöhemmin. Kuka niitä malttaa muka odottaa? ;D Sen verran tein muutosta ohjeeseen, että lisäsin mukaan leivinjauhetta, kun sitä selfraising jauhoa ei täällä harrasteta.

Skonssit eli kuohkeat teeleivät
500g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g pehmeää voita
½tl suolaa
40g sokeria
3dl kevytmaitoa (tai ohjeen mukaan ihan täysmaitoa)
Lämmitä uuni 220C asteeseen. Nypi jauhot, leivinjauhe ja voi murusiksi isossa kulhossa. Lisää suola ja sokeri ja sekoita ne tasaisesti joukkoon. Lisää maitoa vähitellen (huomaa että et välttämättä tarvitse kaikkea 3dl tai saatat joutua lisäämään vähän enemmän) kunnes seoksesta muodostuu kiinteä mutta pehmeä taikina. Kuiva se ei saa myöskään olla.
Laita taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja kaulitse siitä 2,5senttiä (ei ohuempi!!) levy. Leikkaa siitä n.7kpl 7x7cm kokoista ruutua ja laita ne uunipellille (jos et käytä leivinpaperia voitele pelti). Muokkaa ylijäänyt taikina ja kaulitse se jälleen 2,5 senttiä paksuksi ja leikkaa kaksi viimeistä neliötä. Sivele maidolla ja paista uunin keskitasossa 12-15min kunnes skonssit ovat kohonneet ja kauniin kullanruskeita. Nautiskele hillon (perinteisesti mansikkaa, mutta meillä siis viinirypäle) ja makeuttamattoman kermavaahdon kera. NAM!

Pikku E on todella innokas apuri niin leivontaan kuin ruoanlaittoonkin. Tällä kertaa tyttö hoiti hienosti skonssien maidolla voitelun. Ja ne skonssit olivat hänen mielestään parhaita ihan sellaisenaan. Hillo ja kermavaahto syötiin erikseen lautaselta lusikalla ja sormen avustuksella. Mitä sitä hyviä makuja turhaan sotkemaan ;)