POROPALAT

Tämä leivonnainen liittyy siinä mielessä jo ohitettuun jouluun, että löysin idean Yhteishyvän Ruoka-liitteen joulukuun numerosta ja meillä näitä syötiin jouluaattona aamupäiväulkoilun yhteydessä. Mutta jos nuo tosiasiat unohtaa, niin näitähän voi aivan hyvin syödä mihin vuodenaikaan vaan (no, en ehkä ihan keskikesällä itse tekisi, mutta noin niin kuin muuten).

Tämä kuuluu taas siihen "nopeat ja helpot" kategoriaan, ja on mitä mainioin ja maukkain vierastarjottava. Poro, piparjuuri ja puolukat ovat ihana kombinaatio, täynnä makua ja mukavaa kirpeyttä.

Helpot poropiirakat (porotortut) 10kpl

500g voitaikinalevyjä

1 kananmuna

150g ranskankermaa

100 g tuorejuustoa

2-3tl piparjuuritahnaa

100g kylmäsavuporoleikettä hienonnettuna

pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Koristeluun: pakastepuolukoita (ja/tai persiljaa, meillä timjamia)

Puolita sulaneet taikinalevyt. Viillä veitsellä sentin levyinen kehys taikinaneliöiden reunoille.

Sekoita ranskankerma, tuorejuusto ja piparjuuritahna (voit käyttää myös piparjuurituorejuustoa) sekä porosilppu keskenään. Mausta pippurilla. Levitä täyte neliöiden keskelle ja voitele reunat kananmunalla. Paista 225C asteessa n.15min. Koristelle puolukoilla sekä yrteillä.



VALMISTA VIIDESSÄ MINUUTISSA: PORO-LEIPÄJUUSTOPASTAA

Olin ihan varma, että olen tämän ohjeen postannut Patalintuun jo vuosia sitten, mutta ei kyllä omaan silmään osunut, kun arkistoja vähän selailin. Joskus muinoin mies puhui, kuinka työpaikan ruokalassa oli ollut hyvää poropastaa ja halusi että sitä kokeillaan kotonakin. Siitä meille jäikin ruokaohjelmistoon tämä nopeaakin nopeampi ja maukas herkku. Kylmäsavuporo tuntuu kuitenkin sen verran arvokkaalta, että melkoisen harvoin tätä tulee tehtyä. Mutta silloin kuin tehdään, niin hymy leviää korviin :) Sitä sellaista pororouhetta on tähän myös kokeiltu, ja hyvin on maistunut.

Samoja aineita käyttäen on leivottu muutaman kerran muutaman kerran myös poro-leipäjuustofocacciaa. Ihanaa sekin!

Kylmäsavuporo-leipäjuustopasta (2-4:lle, alkuruoka/pääruoka)
Pastaa (käytetään tässä usein tuorepastaa, keittoaika 2-3min)
100g kylmäsavuporosiivuja viipaloituna
250g leipäjuustoa kuutoinoina
2dl ruokakermaa
pari rouhaisua pippuria
Kirsikkatomaattilohkoja
ruohosipulia/rucolaa/lehtipersiljaa
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna kerma kiehuvaksi. Lisää porosuikaleet ja leipäjuustokuutiot. Mausta pippurilla. Kun juusto on hieman pehmentynyt, lisää tomaatit ja poista kastike liedeltä. Sekoita kastike pastan joukkoon. Viimeistele annokset tuoreilla yrteillä.

Keitto lasten makuun

Meidän lapset ovat olleet jo jonkin aikaa melkoisen pieniruokaisia. Maistelevat kyllä, mutta lähes joka aterialla saa patistaa ja patistaa että ruokaa menisi edes jollain tasolla riittävä määrä. Se yleinen lastenherkku makaronilaatikkokaan ei kelpaa (paitsi muiden tekemänä) ja nakitkin vaihtelevalla menestyksellä. Yksi ruoka kumminkin onneksi löytyy, minkä molemmat lusikoivat aina nopsaan lautaseltaan parempiin suihin. Purjo-perunasosekeitto! Mikäs siinä, eihän ruoanlaitto voi enää tämän helpommaksi mennä.

Purjo-perunasosekeitto, 3-4 annosta

10 perunaa kuorittuna ja lohkottuna

1 purjo pestynä ja siivutettuna

3rkl voita

Vettä 

Yrttisuolaa

Rouhaisu pippuria

2dl ruokakermaa

Kuulota purjosuikaleet kattilassa voissa. Lisää perunat ja pyörittele nekin rasvassa. Lisää vettä niin että perunat peittyvät (laitan aina vedenkeittimessä kiehautettua, valmiiksi kuumaa vettä). Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kermaa ja kiehauta.

Kylmällä säällä mausteeksi saatetaan laittaa hitunen chiliä lisälämpöä tuomaan. Erilaiset kuivatut yrtit sopivat myös mukaan. Aina vähän päivän mukaan. 

Tällä kertaa keiton päälle ripoteltiin paahdettua pekonia ja valmiita krutonkeja. Yleensä tässä saa hyvin hyödynnettyä vanhat kuivahtaneet leivänpalaset jos ne vaikka pieniksi kuutioituna valkosipulivoissa pannulla ensin vähän paahtaa. Pari päivää vanha täysin kuivahtanut patonki oli hyvää ihan sellaisenaan keittoon imeytettynä ;) Pekonin sijaan kylmäsavuporo on myös keiton kanssa i h a n a a.

Juhlatarjoiluja alkukesän julhiin

Viime sunnuntaina vietettiin hra Patalinnun isän 70v syntymäpäiviä. Tarjoilut olivat pääosin vieraiden tuomia ja me hoidimme oman osuutemme viemällä mukanamme voileipäkakun ja rieskarullia kahdella eri täytteellä. Voileipäkakun ulkonäöstä olen erityisen ylpeä, eikä maussakaan moittimista ollut, jos (ja kun) pitää vuohenjuustosta. Jos siis esim huomisen valmistujaispäivän kakun koristeet ovat vielä päättämättä, niin tässä viimehetken vinkkiä, joka on yllättävän helppo toteuttaa kun hommaan kerran ryhtyy :)

Ensin ajattelin tekeväni Lautasellesi-blogissa esitellyn makoisan oloisen ja kauniin keväisen tonnikala-katkarapukakun (tässä linkki itsellekin tulevaisuutta varten), mutta koska juhlapaikalla ei ollut kylmäsäilytysmahdollisuutta aloin epäilemään katkarapujen säilyvyyttä. Kyllä kai ne sen muutaman tunnin olisivat kestäneet, mutta pidin tätä itse kehittelemääni kasvisjuustovaihtoehtoa varmempana. Kakun alla oli juhlissa vielä varoilta kylmäkalleilla vuorattu alusta, jotka pitivät sen viileänä. Leipävalinnan tein tuon ensin pohtimani kakun mukaisesti ja virolaistyylinen Fazerin Must leib olikin tosi herkkua, niin kakussa kuin ilmankin. Vuohenjuustotäytettä tuli tosi reilusti, joten määriä voi huoletta pienentää varmaankin yhteensä noin 150-200g verran. Mutta jos on tiedossa että valmista kakkua ei ehkä itse pääse hurjia määriä syömään, niin täyte maistuu kyllä makoisalta ihan vaikka vain paahtoleivän päälle levitettynä :)

Vuohenjuusto-kasvisvoileipäkakku
12 palaa Fazerin Must leibää
15 palaa isoa vaaleaa paahtoleipää

Vuohenjuusto-tomaattitäyte
300g vuohenjuustoa (pehmeä Chavroux)
120g puolikuivattuja tomaatteja (daVinci sun-kissed tomatoes) hienonnettuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g ranskankermaa
1 dl villirucolaa hienonnettuna
suolaa ja pippuria
Sekoita täytteen aineet keskenään.

Raejuusto-yrttitäyte
200g maustamatonta tuorejuustoa
300g maustamatonta raejuustoa
200g maitorahkaa
1,5dl hienonnettua basilikaa ja ruohosipulia
Sekoita täytteen aineet keskenään.

kostutus
1,5dl sitruunavettä
1/4dl sitruunaa

Päällys
200 g ranskankermaa
200 g tuorejuustoa
suolaa

Koristeet
10 isoa tomaattia
1 kurkku
10 mustaa oliivia
jääsalaattia
ruohosipulia

Leikkaa leipäpaloista reunat pois. Laita ensimmäiseksi vuoan pohjalle (tai mitä alustaa käytätkin) viisi palaa vaaleaa paahtoleipää (neljä kokonaisena 1 halkaistuna) tiiviisti kahteen riviin. Kostuta kevyesti sitruunavedellä. Levitä päälle reilusti vuohenjuustotahnaa. Aseta seuraavaksi must leib viipaleet tiiviisti kahteen riviin, kostuta ja levitä päälle raejuustotäytettä. Sitten vaalea leipä+vuohenjuusto ja vielä kerran must leib+raejuusto. Muista aina kostuttaa leipäviipaleet stiruunavedellä. Aseta viimeiset vaalean leivän viipaleet päällimmäiseksi ja kostuta. Peitä kelmulla ja laita päälle kevyt paino, esim leikkuulauta. Anna kakun vetäytyä ja maustua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään ennen kuorrutusta.

Kuorruta kakku päällysteellä ja koristele kakku mieleiseksi. Itse kuorin tomaatit kuorimaveitsellä yhdeksi suikaleeksi jonka kieputin ruusuiksi. Hieman raa'ahkoja tomaatteja oli huomattavasti helpompi kuoria kuin kypsiä. Ruusun lehtien, eli kurkun leikkausohjeet löytyvät edellisen voileipäkakun ohjeista täältä (toisen kuvan alta). Oliivit leikkasin terävällä veitsellä sahalaitaisiksi. Kakun reunat vuorasin rapealla jääsalaatilla ja ruusukimppuun pujotin muutaman pitkän ruohosipulin varren.

EDIT: kuvat kurkunleikkausta helpottamaan

Todella helppo ja kivan näköinen napostelupala syntyy suorakaiteenmallisesta rieskasta, leikkeleistä, tuorejuustosta ja yrteistä.

Pororullat
Omena-piparjuurituorejuustoa (150g-200g)
Ohuen ohuita porosiivuja (1pkt; 150g)
Villirucolaa hienonnettuna
Sivele rieskat tuorejuustolla. Ripota päälle rucolaa ja levitä päälle 3-4 porosiivua. Kääri rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse tein pieniä suupaloja, jolloin sain yhdestä rullasta 11-12 annospalaa.

Kylmäsavulohirullat
Maustamatonta tuorejuustoa (150-200g)
Kylmäsavulohta (200g)
Ruohosipulia hienonnettuna
Tilliä hienonnettuna
Sekoita tuorejuusto ja ruohosipuli keskenään. (Voit toki käyttää myös valmista ruohosipulituorejuustoa, mutta itse en jostainsyystä pidä sen mausta). Sivele rieska tuorejuustolla. Ripota päälle tilliä ja levitä muutama siivu lohta. Kääri rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse tein pieniä suupaloja, jolloin sain yhdestä rullasta 11-12 annospalaa.

Poro ja piparjuuri ne helposti yhteen sopii

Nyt viimeinen näistä kastetarjoiluista, ja jälleen kerran herkullinen sellainen. Teimme kuten ohjeessa (Maku 4/09) ja pursotimme osan täytteestä crustadeihin ja osan Wäinämöisen palttoonappeihin. Crustadit pehmenivät nopeasti, eli vaikka ne pursotettiin valmiiksi vasta noin 1-2 tuntia ennen tarjoilua, niistä oli jo rapeus ehtinyt kadota. Palttoonapit pysyivät hyvinä ja täytekin maistui meidän suussa niiden kanssa jotenkin täydellisemmältä. Meidän mielestä noita crustadeja ei siis varsinaisesti tarvitisi varata lainkaan, vaikka kovin sieviä ovatkin. Palttoonappi versioita taas suosittelemme ehdottomasti, sillä tämä erittäin helppo valmistettava, mukavan näköinen lisä kahvipöydässä ja helppo myös vieraiden juhlissa napostella. Emme löytäneet valmista piparjuurituorejuustoa kuten ohjeessa kehoitettiin käyttämään, vaan korvasimme sen maustamattomalla tuorejuustolla ja piparjuuritahnalla. Toimii.


Poro-piparjuuricrustadit (n40kpl)
(1pkt (24kpl) crustadeja)
½-1ps Wäinämöisen palttoonappeja
20g kylmäsavustettua poronpaistia pienenpieninä kuutioina
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1½dl vaahtoutuvaa kermaa
125g maustamatonta tuorejuustoa
2-3rkl piparjuuritahnaa
mustapippuria myllystä rouhaistuna
tuoretta timjamia koristeluun
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon loput ainekset. Pursota täyte crustadeihin ja palttoonappeihin juuri ennen tarjoilua. Koristele timjaminlehdillä.

PS Aiemmin olemme kirjoittaneet ja kommentoineet pelkästään yhteisellä nimellä “Patalintu”. Välillä tuntuu hullulta kommentoida yhteisellä nimellä, jos mielipide on kuitenkin vain toisen oma, joten lopultakin eriytimme profiilimme ja Patalinnun takaa löytyy siis nykyisin Hra Patalintu ja Rva Patalintu. Tämä oli helpoin jako, koska emme kuitenkaan halua kirjoittaa omilla nimillämme. Mistään ns. perinteisen herroittelun tai rouvittelun tarpeesta ei siis ole kyse ;)

PS2 Kuten jotkut ovatkin huomanneet, olemme lisänneet oikeaan sivupalkkiin monesta blogista tutun “lukijat” laatikon. Jos siis koet olevasi Patalinnun lukija, niin merkitse itsesi rohkeasti listaan. Se pitäisi myös helpottaa blogimme seuraamista, kun postaustahtimme on jatkuvasti niin säännöllisen epäsäännöllistä... :)

Kotileipien aatelia

Hetkihän tässä taas vierähti. Päivät menevät ihan hurjaa tahtia, vaikka kovin paljon ei juttuja ehditä puuhaamaankaan. Vatsan toimintoihin tämä ihmisen elämän alkutaival tuntuu keskittyvän, ja kun vatsassa on kaikki hyvin, niin sitten voi vähän nukkuakin. Päiväunet vaan eivät vieläkään kiinnosta kovin pitkiä aikoja kuin kerran pari viikossa, joten kun sellainen uni-ihme tapahtuu, ajan joutuu jakamaan tarkkaan monien eri rästihommien kanssa. Tänään vuorossa blogin päivitys :)

Tämän poro-leipäjuustofocaccian ohje löytyi Maku-lehdestä 5/08, ja siitä tuli suorilla meidän suuri suosikki. Ihan älyttömän hyvää!! Ja melkoisen helppo tehdä, vaikka aikaa vievä kohotuksineen onkin. Herra Patalintu teki ensimmäisen focaccian yksinään ilman apua, ja leipominen ei todellakaan ole ollut hänen juttunsa aikaisemmin. Ei sillä etteikö leipomukset onnistuisi, mutta siihen ei kai ole ollut vain kiinnostusta taikka tarvetta, koska rva leipoo innolla (vaikkakaan ei aina taidolla).


Lopputulos oli loistava sekä makunsa että ulkonäkönsä suhteen! Alkuperäisessä ohjeessa kohotuksia on vieläkin enemmän. Taikina pitäisi tehdä jo edellisenä iltana jääkaappiin, kuten kai focaccia taikina aina ylipäätään. Ennen leipomista, taikina pitäisi ottaa pois kaapista n. kaksi tuntia ennen ja sitten kohtusta pellillä vielä n.40min. Meillä taikinaa ei muistettu tehdä edellisenä päivänä ja ruokaa oli saatava ennen huomista, joten sen annettiin tekeytyä huomattavasti vähemmän. Mutta kuten todettu, lopputulos oli silti loistava, joten alla meidän aikataulumme.

Poro-leipäjuustofocaccia
2dl vettä
2dl maustamatonta jugurttia
20g tuore hiivaa
1rkl tummaa siirappia
1½tl suolaa
½dl öljyä
n. 8dl vehnäjauhoja
200g leipäjuustoa
100g kylmäsavuporoleikettä


Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi ja liuota hiiva siihen. Sekoita joukkoon jugurtti, siirappi sekä suola. Lisää öljy ja sekoita joukkoon vehnäjauho vähitellen. Alusta pehmeä taikina, peitä kulho liinalla ja anna kohota pari tuntia.
Kaavi taikina pellille leivinpaperin päälle ja litistä se pellin kokoiseksi hyvin öljytyin käsin. Anna leivän kohota liinalla peitettynä noin 40 minuuttia.
Leikkaa sekä leipäjuusto että poro pieniksi kuutioiksi ja ripottele palaset leivän päälle. Paista focacciaa 250C asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Tarkista pohjan kypsyys kohottamalla leipää kulmasta.
Nautiskele sellaisenaan, tai täydennä ateriaksi kulhollisella maukasta kesäkurpitsakeittoa.

Muffinsseja x2

Sitten arkistoreseptien kimppuun. Näitä muffinsseja leivoimme kun vanhempia kävi kylässä - mahdollisestikin jo marraskuun puolella... Onneksi tuli otettua ohjeet tarkasti talteen, niin ne saa nyt tännekin siinä muodossa kuin niitä tehtiin. Kuten on aiemminkin todettu, me emme ole mitään hurjia leipureita, mutta muffinssen kanssa sentään ilmenee onnistumisen tunnetta. Nämäkin molemmat viritykset olivat erittäin maistuvia, ainakin meille.

Suolaisia muffinsseja emme olleet koskaan ennen kokeilleet, mutta Kinuskikissan blogista bongattu ohje herätti heti löytyessään kiinnostusta. Ja maukkaita olivat, sekä jotenkin todella tuhteja. Näitä ei tarvitse nälkäänsäkään kovin montaa popsia kun on jo maha täynnä. Ohje on muuten alkuperäisen mukainen, mutta vaihdoimme rosmariinin tuoreeseen timjamiin.


Poromuffinssit (12 kpl)
12 kirsikkatomaattia
100 g kylmäsavuporosiivuja
2 munaa
100 g voita / 1 dl juoksevaa margariinia
1 dl maitoa
3 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 rkl tuoretta timjamia (tai 1tl rosmariinia)
1 ½ dl juustoraatetta (emmental)
Halkaise kirsikkatomaatit ja hienonna porosiivut. Riko munien rakenne kulhossa, sekoita joukkoon jäähtynyt voisula (juokseva margariini) ja lisää maito. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, suola ja hienonnettu rosmariini keskenään. Lisää jauhoseos, poro ja juustoraaste taikinaan.
Voitele muffinssipellin kolot ja jaa taikina muffinssivuokiin. Paina jokaiseen muffissin pinnalle kaksi tomaatinpuolikasta. Paista 200 asteessa n. 15-20 min.
Koristele muffinssit timjamin oksalla.


Toiset muffinit olivatkin omenaisia ja ohjeen löysimme Emerald Citystä. Näistä tuli tosi herkkuja ja maistuivat hyvin varsinkin juuri silloin joulun alla kanelinsa ansiosta. Mutta eivät ne muuten mitenkään jouluisia ole, joten jos ohje kiinnostaa niin kokeilemaan vaan! Jälleen seurasimme ohjetta muuten uskollisesti mutta vaihdoimme cashew pähkinät pistaasipähkinöihin, jotka ovat meidän (varsinkin herran) suuri pahe. Kuorrutusta päädyimme hieman keventämään, kun ajatus voista ja tuorejuustosta yhdessä tuntui niin kamalan tuhdilta. Jätimme siis voin pois ja lisäsimme hieman sitruunamehua. Kuorrute riitti juuri sopivasti näihin kahdeksaantoista, eikä sitä jäänyt yhtään ylimääräistä.

Omenamuffinssit (18kpl)
110g voita
2½dl sokeria
2 munaa
1dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1½tl kanelia
3 keskikokoista omenaa 1cm x 1cm paloiksi pilkottuna
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita varovasti joukkoon sulatettu voi, kuivat aineet sekä omenakuutiot. Jaa taikina muffinssipellin koloihin johon on laitettu paperivuoat. Paista 200C n.25min tai kunnes puutikku tulee muffinssiin tökättyä ulos puhtaana. Jäähdytä ennen kuorrutusta.


Kuorrutus
100g Philadelphia tuorejuustoa
75g tomusokeria
1rkl sitruunamehua
Sekoita ainekset keskenään. Lusikoi kuorrute pursotuspussiin ja pursota muffinien päälle.

Koristele vielä ripauksella kanelia sekä omenalastulla. Omenalastuja joku kärsivällinen varmaan kuivattaisi itse, mutta me ostimme pikkupussin lastuja valmiina. Hyviä olivat. :)

Meillä tykätään pizzasta.

Ja nimenomaan itsetehdystä. Ja siinä pitää ehdottomasti olla ohut, rapea (mutta kuitenkin osin mehevä) pohja. Pari vuotta siinä meni, ja melkoista turhautumistakin koettiin kun pizzapohjasta ei ikinä saatu lähellekään samanlaista kuin pizzerioissa, vaikka taikinakin oli jo viilattu viimeisen päälle ja kaulittu ohuttakin ohuemmaksi. Italiassa käytyämme tajusimme että kaikkihan onkin kiinni uunista, siellä kun kaikki paistoivat lättynsä kunnolla ajan kanssa lämmitetyissä kiviarinauuneissa. Tästä havainnosta on nyt jo useampi vuosi, ja silloin meinasimme luovuttaa koko pizzan paiston muille, kun kerrostaloasuntoon ei tuollaista uunia ihan helpolla rakenneta... Kunnes muutama vuosi sitten tuli Pizza Pronto! Tämän pizzanpaistouunin on moni nimennyt ehdokkaaksi Vuoden turhakkeeen haussa sen markkinoille tulovuonna, mutta me vahvasti epäilemme ovatko kyseiset henkilöt tätä uunia itse testanneet? Uunin hankkimisen jälkeen pizza ei ole enää se syy Italian matkalle tai ulkoruokinalle – kotona tehty pizza on huippuluokkaa!

Paitsi pohja, pizzassa tärkeää on tietenkin myös tomaattikastike. Saadakseen varmasti hyvää se on ehdottomasti tehtävä itse. Kaupan tomaatti-purélla ei ole oikean pizzan kanssa mitään tekemistä. Nyt saimme keitellä tomaattikastikkeen uudessa Bourgeatin-pannussamme. Saimme häälahjaksi lahjakortin Kokkipuotiin, josta tämä loistava pannu löytyi. Kiitoksia kovasti lahjan antajille! :) Ostoskassiin kertyi lisäksi omakustanteisesti ”yllättäin” muutakin, mutta niistä sitten ehkä toisella kertaa...

Tomaattikastike
1prk – 400g (luomu) tomaattimurskaa
3 isohkoa ylikypsää tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli pieneksi hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä pieneksi hienonnettuna
70g grillattua paprikaa pieninä kuutioina
1rkl tomaatti-puréta
½tl suolaa
1tl fariinisokeria
Muutama rouhaisu mustapippuria
1rkl silputtua tuoretta basilikaa
½tl kuivattua oreganoa
2rkl oliiviöljyä
1 laakerinlehti (kokonaisena)
Kuumenna öljy pannussa. Lisää sipulit ja kuulota keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kuutioidut tomaatit sekä paprikat ja paista muutama minuutti lisää. Laita joukkoon tomaattimurska, tomaatti-puré sekä kaikki mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä vähintään 40min niin että kastike sakenee tarpeeksi. Poista laakerinlehti kun kastike on valmis. Meillä soosista riittää 4 pizzaan ja lopusta saa vielä sopivan arki-illan pastakastikkeen esim. tuorepastalle.


Pizzapohja (4 pizzaa)
2dl lämmintä vettä
Pari desiä Myllyn Paras pizzajauhoja
1dl durum vehnäjauhoja
1/3ps kuivahiivaa
Ripaus suolaa
2rkl oliiviöljyä
Mittaa vesi kulhoon ja lisää kuiva hiiva sekä suola. Mittaa joukkoon durum-jauhot ja vaivaa mukaan pizzajauhoja tuntuman mukaan. Tämä ohje on jauhojen osalta melko summittainen koska se tehdään itse aina käsituntumalla. Taikinan pitää olla hyvin joustavaa, kiinteää, sileää ja käsiin tarttumatonta mutta kuitenkin hieman kuohkean oloista. Lisää oliiviöljy ja vaivaa se tasaisesti taikinaan. Lisää vielä hieman jauhoja niin että taikinan pintatuntuma ei ole öljyinen. Pyöritä taikina tasaiseksi palloksi ja jätä se lepäämään vähintään tunniksi lämpimään paikkaan liinalla peitettynä. Kun taikina on kohonnut ja aloitat pizzojen teon, jaa taikina neljään osaan. Kaulitse kukin hyvin ohuiksi pyöreiksi lätyiksi (halkaisija n.25cm).

Tällä kertaa kokeilimme meille uusia makuyhdistelmiä. Toinen versio oli hyvin simppeli. Ohueksi kaulitun pohjan päälle levitettiin tomaattikastiketta, ja pinnalle laitettiin sardelli-paloja ja tuoretta tomaattia. Ihan päällimmäiseksi revittiin tuoretta mozzarella-juustoa. Sardelli tuntui ehkä aavistuksen suolaiselta meidän makuun, mutta kokonaisuus toimi kyllä silti erinomaisesti.

Toinen pizza mukaili alkuvuodesta New Yorkin pizza-kilpailussa voittanutta Suomi-pizzaa. Tomaattikastikkeen päälle laitoimme esipaistettuja kantarelli-viipaleita, kylmäsavuporoa pieninä paloina sekä punasipulia puolikkaina viipaleina. Pinnalle taas revittyä tuoretta mozzarellaa. Ymmärrämme hyvin miksi makuyhdistelmä menestyi.