torstai 26. marraskuuta 2009

Pikkusuolaista glögin kaveriksi

Pikku E ei ole vielä edes neljää kuukautta, mutta meille on jo nyt kehkeytynyt oikein mukava ja aktiivinen mammapiiri tästä asuinalueen samoihin aikoihin synnyttäneistä. Ollaan käyty porukassa reippaasti vaunukävelemässä muutaman kerran viikossa, välillä läheisessä kauppakeskuksessa kahvittelemassa ja nyt pariin kertaan olemme harrastaneet kotikekkereitä. Loistava idea ensimmäiseltä kutsujalta, ne kun ovat niin paljon rennompia ja vapaampia tapaamisia näiden pienten kanssa kuin kahvilassa vääntyily ja hyssyttely. Ja tarjoilutkin ovat huomattavasti herkullisempia, ja runsaampia ;D

Ensimmäiseen lounastapaamiseen paistoin jo kastetarjoiluista tutuksi tulleen kasvis-fetapiirakan. Piirakka on kyllä aina vaan todella maistuva ja runsaiden täytteiden ansiosta kerrassaan mainio lounaseväs. Tarjolla oli myös maukasta punajuuripaistosta, tuhtia tonnikalasalaattia, raikasta vihersalaattia fetajuustolla, hummusta patongin päälle siveltäväksi ja lopetukseksi vielä kahdenlaisia korvapuusteja, perinteisiä sekä tuorejuustolla täytettyjä. Ja kamera oli tietysti kotona. Mutta uskokaa pois, että tarjoilupöytä notkui eikä kenenkään tarvinnut poistua nälkäisenä paikalta!

Eilen vuorossa oli pikkujouluhenkiset glögikutsut, joista ei makeita herkkuja puuttunut. Pipareita taisi olla kolmea eri sorttia, ihanan kuohkeita joulupullia ja suklaata ainakin kolmen erilaisen rasian muodossa. Kutsujen emäntä oli myös leiponut herkullista suolaista piirakkaa, jossa fetan ja kasvisten lisäksi oli kalkkunameetvurstia. Sellaiseen en ole ennen törmännyt, enkä ikinä olisi tätä arvannut kalkkunaksi maistamisen perusteella. Hyvin upposi, pitänee tutustua joskus itsekin vielä tarkemmin kyseiseen tuotteeseen.

Itse innostuin kokeilemaan Kaikkien Aikojen Joulu-lehdessä ohjeistettuja parmesaanikeksejä. Niiden mainostettiin sopivan hyvin makean glögin kera ja koska glögikutsut olivat edessä, niin mikäpä olisi ollut luontevampi valinta. Vilkaisin ennen kauppaan lähtöä, että kekseihin ei paljon aineksia tule ja kaikki muu paitsi tarpeeksi parmesaanijuustoa löytyi jo valmiiksi. Taikinaa valmistaessani mietin, olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain muuta, rasvan määrä alkoi nimittäin hirvittämään aika pahasti. Mutta olihan meitä monta syöjää, joten jatkoin suunnitelmien mukaan.


Ohje on hyvin simppeli, aineet vain sekaisin, jääkaappiin jähmettymään ja keksit pellille ja uuniin. Kuitenkin siitä löytyi pari kohtaa, joita en ihan sulattanut. Taikinaan voi ohjeen mukaan lisätä hieman vettä jos se tuntuu jähmeältä ja muovautuu huonosti. Mulla taikina oli kanamunien (eivät olleet edes isoja) lisäämisen jälkeen kuin liisteriä ja lisäsinkin siihen veden sijaan jauhoja, että sain sen edes jotenkin sormista irroteltua. Tässä vaiheessa taikinasta olisi pitänyt tehdä pötkö, kääriä kelmuun ja laittaa jääkaappiin, mutta siitä mun liisterimöykystä ei kyllä mitään pötköä vaivattu, joten laitoin sen sellaisenaan jääkaappiin, ja vaivasin pötkön vasta puoli tuntia myöhemmin. Seuraava epäkohta löytyi vaiheesta “leikkaa taikinapötköstä 24 palaa. Nosta palat leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ripottele pinnalle parmesaaniraastetta”. Siinä ei missään sanota, että keksejä pitäisi painella tasaiseksi tai muotoilla ylipäätään mitenkään. Koska taikinassa on niin paljon voita ja juustoa, ajattelin, että kaipa ne sitten sulavat ja leviävät uunissa. Onneksi kuitenkin vähän niitä läpyttelin keksintapaiseksi, sillä uunissa ne eivät tasoittuneet tippaakaan! Ja vielä viimeiseksi paistoajaksi annettiin 6-8 minuuttia, meidän uunissa ne saivat yhtään väriä vasta 13 minuutin kohdalla... Rapeita keksit eivät olleet kuten olin kuvitellut, vaan hyvinkin pehmeitä keskeltä, mutta eipä niitä rapeaksi oltu missään luvattukaan, oma mielikuva vain oli sellainen, joten rakenne oli pieni pettymys. Keksit olivat rasvaisia ja suolaisia kuten arvata saattaa, mutta maistuivat hyvin glögin kanssa kuten luvattiin. Tällä alla olevalla hieman muokatulla ohjeella voisin näitä toistekin nimenomaan useamman hengen glögikutsuihin pikkunaposteltavaksi tehdä.

Parmesaanikeksit (24kpl)
2½dl vehnäjauhoja
½dl seesaminsiemeniä
3dl raastettua parmesaania + n.½dl pinnalle
120g huoneenlämpöistä voita
2 kananmunaa
Sekoita jauhoihin seesaminsiemenet ja parmesaaniraaste. Nypi voi pieninä paloina muiden aineiden joukkoon. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaksi.
Laita taikina kulhossaan jääkaappiin puoleksi tunniksi. Muovaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä 24 tasakokoista palaa. Laita palat leivinpaperille pelille ja tasoittele ne ohuiksi kekseiksi. Ripottele pinnalle hieman parmesaaniraastetta sekä seesaminsiemeniä. Paista keksejä uunin keskitasossa 225C asteessa 10-15min, kunnes ne ovat kauniin kullankeltaisia.


Olettehan huomanneet, että kuukauden ruokahaasteen äänestys on nyt käynnissä 30.11. asti. Täältä löytyy peräti 21 erilaista ohjetta syksyn tulisiin aterioihin.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Harvinaista herkkua, tuoretta miekkakalaa

Isänpäiväviikonloppuna kaupoissa oli jos jonkinlaisia tarjouksia monista harvinaisemmistakin herkuista, ajatuksena tietenkin että isälle kokataan vain parasta. Silloin sunnuntaina hyödynsimme siis ihan perus ulkofiletarjousta, mutta lauantaina kokkailimme jotain hieman erikoisempaa – miekkakalaa. Miekkakalaa on tullut syötyä ulkomaanmatkoilla ja se on poikkeuksetta ollut aina hyvää. Pakastealtaasta emme sitä ole suostuneet haalimaan, koska ainakin tonnikala on sellaisena ollut aika kamalaa. Nyt lähikauppa mainosti myyvänsä tuoretta miekkakalaa 24.90 kilohintaan (usein hinta näyttää pyörivän neljänkympin tienoilla), joten kyllähän tuo houkutteli testaamaan. Varsinkin kun fisu näytti tiskissäkin vielä ihan oikeasti tuoreenoloiselta, ihanan vaalealta useammin tarjolla näkyvien harmaiden klönttien sijaan.

Isona merikalana miekkis kerää itseensä isoja määriä elohopeaa, joten usein sitä ei saa syödä vaikka sitä enemmän ja halvemmalla olisikin tarjolla. Miekkis mainitaan monien ulkomaisten “neuvoloiden” listoilla täysin kielletyksi ravinnoksi raskauden aikana, samalla tavalla kuin kotimaisissa listoissa kielletään hauki. Viimeksi miekkakala pihvit tuli syötyä melkein nelisen vuotta sitten, joten meidän tahtia ei kai kukaan voi liian tiheäksi moittia... Eikä tässä nyt kukaan ole taas raskaanakaan, kyseinen lista vain toimii mielestäni ymmärrettävänä vertailukohtana kalan “myrkyllisyydestä”.

Englanninkielisiltä sivustoilta löytyi useita mielenkiintoisia reseptejä kyseisen kalan käyttöön, jopa niin paljon että meinasi tulla tosissaan valinnanvaikeus mihin tyyliin kalamme nyt valmistamme. Tässä välissä olen nyt tietysti onnistunut nuo muut linkit jo kadottamaan, joten seuraavalla kerralla taas uusi etsintä päälle. Jos viitsii, sillä tämä ateria oli kokonaisuudessaan niin hurjan hyvää, että tuskin sitä malttaa kahdeksaa vuotta odottaa (siis jos nykyisellä miekkakalansyöntitahdilla neljän vuoden päästä kokeilisi jotain muuta) ;D Päädyimme siis tällaiseen yhdistelmään pienillä muutoksilla, jossa kaikki osa-alueet toimivat kerrassaan saumattomasti yhteen luoden kerrassaan herkullisen makuelämyksen. Lisukkeet ovat lisäksi varsin simppeleitä valmistaa, eivät liioittele ainesosillaan ja sopisivat varmasti monen muunkin kalan kanssa mainiosti yhteen. Me ainakin aiomme tätä sautéta ja sitruunaista pestoa hyödyntää vielä monta kertaa.

Sitruunainen pesto
1 puntti tuoretta basilikaa
½dl juuri puristettua siruunamehua
1-2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
½dl pinjansiemeniä
½dl juuri raastettua parmesanjuustoa
½dl oliiviöljyä
rouhaisu mustapippuria
Me paahdoimme silputun valkosipulin ja pinjansiemenet kevyesti yhtä aikaa paistinpannussa. Varo, etteivät kummatkaan missään tapauksessa kärähdä yhtään tai maku kärsii pahasti. Sekoita kaikki ainekset morttelissa tai tehosekoittimessa. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.


Tomaatti-kapris sauté
1 punasipuli viipaleina
8 punaista ja 8 keltaista kirsikkatomaattia puolitettuina
15 mustaa oliivia siivuina
1-2 rkl isoja kapriksia siivuina
1rkl oliiviöljyä
Käytä punasipuli ja kirsikkatomaatit nopeasti kuumassa pannussa oliiviöljyssä. Kaada kaikki pieneen tarjoilukulhoon, lisää kaprikset ja oliivit ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti ennen tarjoilua. Vaikka ainekset ovat vähäiset, eikä tähän tule edes suolaa tai pippuria, maku on ihanan monipuolinen, eikä oikeasti kaipaa mitään muuta mukaan.

Miekkakala
Harjaa pihvien pintaan oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Me laitoimme lisäksi Nomun peri-peri mausteseosta (sokeri, chili, suola, paprika, valkosipuli, sipuli, korianteri, pippuri, persilja, kumina, basilika, inkivääri, luontainen savuaromi), joka sopi tähän hyvin. Grillaa pihvejä kuumalla parilapannulla noin 4min per puoli.

Lisäksi paahdoimme vielä uunissa hieman oliiviöljyllä ja suolalla siveltyjä kesäkurpitsa ja parikasiivuja, jotka eivät olisi olleet enää mitenkään välttämättömiä, sillä miekkispihvit olivat melkoisen tuhdit, mutta sopivat makunsa puolesta hyvin mukaan kokonaisuuteen.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Vastaus haasteeseen: Lämmittävät lintupullat nuudeliliemessä

Vaikka kuukauden ruokahaasteita on tullut suurella mielenkiinnolla seurattua jo parisen vuotta, emme ole koskaan kisaan itse osallistuneet. Jotenkin järki ei ole juossut tarpeeksi määräaikaan mennessä tai uutta aihetta ei ole tullut huomattua ajoissa tai haasteaihe ei vaan ole iskenyt meihin. Tällä kertaa Kissa pöydällä -blogin vetämän marraskuun ruokahaasteen aihe “hot, hot, hot” jäi kaihertamaan mieleen tosissaan, sillä tulisestahan meillä on pitkään tykätty. Chilin syönti väheni huomattavasti Pikku E:n odottamisen aikoihin ja kuukausien tauon jälkeen tulisuuden kestoaste on tippunut reippaasti, mutta kyllä sitä chiliä tulee muodossa tai toisessa edelleenkin useimpiin ruokiin tiputettua.


Jääkaapissa oli paketti broilerin jauhelihaa valmiina yhteen ihan muuhun kokkaukseen, mutta siihen ei löytynyt aikaa ennenkuin jauhelihan viimeinen käyttöpäivä koitti. Jauhelihalle piti lopulta keksiä joku nopeampi käyttötapa ja siitä muodostuikin kerrassaan maistuva illallinen arkipäivän päätteeksi. Ja koska ruokaan tuli laitettua sekä cayennea, inkivääriä että punaista currytahnaa, se vaikutti sopivalta ruoalta osallistua tähän tuliseen haasteeseen.Näillä määrillä ruoka ei ole millään lailla polttavan tulinen, vaan ennemminkin mukavan lämmittävä. Jos tulisempaa kaipaa, potkua on helppo lisätä cayennen ja currytahnan määrää kasvattamalla tai pilkkomalla mukaan tuoretta chiliä. Tässä siis Patalinnun panos kuukauden ruokahaasteeseen ihka ensimmäistä kertaa.

Lämpöinen broileripulla-nuudelikeitto
Pulliin:
250g broilerin jauhelihaa
2 kevätsipulia hienonnettuna
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 iso valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 maustemittaa cayennepippuria
2 maustemittaa jauhettua korianteria
2 maustemittaa kurkumaa
1 kananmuna
1rkl korppujauhoja
1rkl öljyä paistamiseen
Liemeen (2hlö):
7dl kuumaa vettä
1rkl punaista currytahnaa
½rkl öljyä
150g pakaste wok-vihanneksia
2 levyä nuudelia (á75g)
2 kevätsipulia silppuna
Sekoita lihapulla taikinan ainekset keskenään. Jos käsiesi iho on herkkä, tai olet poistamassa piilolinssejä silmistä muutaman tulevan tunnin aikana, käytä kumihanskoja. Hypistele taikinasta pieniä pullia (meillä niitä tuli 29kpl). Kuumenna öljy pannussa. Laita pullat pannuun ja laske lämpöä. Paista pullia välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet ja ottaneet väriä pintaan.

Kuumenna öljy ja punainen currytahna kattilassa. Lisää kuuma vesi ja wok-vihannekset. Kun vesi kiehuu lisää mukaan nuudelilevyt, poista virta ja hauduta kannen alla 2min.
Annostele nuudelikeitto kulhoihin. Lisää mukaan broileripullia ja ripottele päälle reilusti kevätsipulisilppua. Nauti heti.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Lakritsi-sitruunajuustokakku isänpäiväksi

Tiedustelin hra Patalinnulta hyvissä ajoin ennen isänpäivää, mikä mahtaa oikeastaan olla hänen lempikakkunsa. Hän on aina pitänyt näistä juustokakkukokeiluista joita blogiinkin on useampi kirjattu, joten ei ollut mikään varsinainen yllätys, että sellainen mainittiin vastaukseksi kysymykseen. Lempimaku vain kuulemma oli sitruuna ja sellaista en ole aiemmin tehnyt, joten vanhoista arkistoista ei ollut suoraan apua. Surffailin aikani netissä, mutta mikään ohje ei sellaisenaan täysin houkutellut. Lopulta päässä alkoi kytemään ajatus sitruuna-lakritsikakusta, koska sehän on karkeissakin varsin mukava yhdistelmä ja hra Patalintu pitää erityisesti mustista karamelleista.


Itse sitruunatäytteeseen otin vinkkiä tästä Kinuskikissan kakusta. Raaka kananmuna vain tökki kakussa ajatuksena pahasti (vaikka valkuaista olen itsekin kerran aiemmin käyttänyt), ja koska tuohon olisi tullut 4 valkuaista se piti muuttaa. Kaapista löytyi vielä purkki Flora vispiä kastejuhlan ylijäämänä, joten se oli helppo valinta korvaajaksi. En myöskään tehnyt kakusta kevytversiota, vaan juusto ja rahka olivat ihan täyttä tavaraa. Juustoa kakussa on vain yksi rasia, joten oikeammin pitäisi ehkä puhua hyydykekakusta. Mutta koska juustokakku kuulostaa paljon herkullisemmalta, ja sitä tämä oli, niin juustokakkuna tämä meillä tunnetaan.

Aluksi houkutteli ajatus kakun kuorruttamisesta lakritsikinuskilla, mutta juustokakun päälle ei oikein voi kuumaa kinuskia kaataa ettei se sulaisi, joten jouduin miettimään muuta. Lopulta päädyin tekemään koristelun sulatetuista Kick-karkeista. En ole koskaan perehtynyt pursotukseen (vai kutsutaanko tätä toimenpidettä edes pursotukseksi) sen tarkemmin ja piti pohtia tosi tarkkaan minkälaisesta kuviosta suorituisin, ja missä mahdolliset viivojen leviämiset eivät haittaa. Kukkasia tulee aina joka paperin kulmaan sutattua, ja niitähän on vaikka minkälaisia, joten se oli melkoisen luonteva valinta. Ja sanoisin, että koristelu onnistui hienosti. Taidanpa olla siitä ihan ylpeäkin :)


Joskus alkusyksystä sorruimme ostamaan paketin LUn uutuus Dominoita, makuna salmiakki-chili. Kekseinä ne eivät meitä vakuuttaneet ja puoli pakettia on odottanut hyllyllä mahdollisia yllätysvieraita jos talosta ei löydy mitään muuta tarjottavaa. Nyt kuitenkin murskasin keksit kakun pohjaksi, ja siihen ne sopivatkin ihan hyvin kun mukana on muutakin makua. Kaikenkaikkiaan kakku oli todella onnistunut ja mieluisa. Makuyhdistelmä toimi myös. Kyllä tämän ja muiden herkkujen kanssa kelpasi isänpäivää viettää.

Sitruuna-lakritsijuustokakku
Pohja
½ pakettia (180g) Domino Black keksejä
50g sulatettua voita
Täyte
6 liivatelehteä
1-2 sitruunan mehu ja kuori (n.1rkl kuorta ja 1dl mehua)
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g veriappelsiinijugurttia
200g maitorahkaa
2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2½dl Flora vispiä
Kiille
3 liivatelehteä
2½dl mandariini-banaani-sitruunamehua (Pirkka)
Koristelu
2 Kick-patukkaa
1rkl kermaa
Sokeripalloja

Murskaa keksit hienoksi ja yhdistä ne sulatetun voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 24cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, jugurtti, rahka, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori keskenään. Vaahdota Flora vispi ja kääntele juustoseos joukkoon. Kiehauta sitruunamehu ja sulata puristetut liivatelehdet siihen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita se sitten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n.½ desiä mehua ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita loppu mehu joukkoon. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi ja kaada se hyytyneen kakun päälle lusikan kautta tasaiseksi. Anna taas hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Sulata Kick-toffeet kattilassa pienessä kermatilkassa sileäksi. Lusikoi kuorrute pieneen desin minigrip-pussiin. Anna jäähtyä ennenkuin leikkaat kulmaan pienen reiän ja aloitat pursottamisen, mutta kuitenkin niin että kuorrute pysyy juoksevana. Tarkista kakun keskikohta ja vedä pursotepussista tasaisesti puristaen keskeltä reunan kautta keskelle isoja silmukoita koko kakun ympäri. Tee toiset, ja vielä kolmannetkin silmukat edellisten viereen, osittain päälle. Ripottele vielä kakun keskelle sokeripalloja kukan heteiksi. Lakritsikuorrute ei jähmettynyt niin kuin etukäteen oletin, vaan viivat hieman levisivät hieman ajan kanssa ja muuttuivat samalla mustista harmaiksi kun pinta oheni. Kakku oli edelleen ihan hyvän näköinen, mutta ei samanlainen kuin juuri pursotuksen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon pursotuksen ajankohtaa suunnitellessa.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Isänpäivän ihanuuksia

Eilen oli hra Patalinnun ensimmäinen isänpäivä. Pikku E ei millään malttanut odottaa, että sai laulaa isälle onnittelulaulun ja esitellä hienon äidin avustuksella tehdyn kortin, joten herätys koitti päivänsankarillekin ennen kahdeksaa, vaikka sunnuntaiaamu olikin. Rva Patalintu ja Pikku E olivat heränneet jo pari tuntia aikaisemmin valmistelemaan aamupalatarjoiluja, joita ei kuitenkaan kannettu sänkyyn, koska hra Patalintu ei ole koskaan tuntunut ajatuksesta “aamiainen sängyssä” mitenkään innostuneelta ja koska meillä ei ole tarjotinta. Aamu aloitettiin pekoni-munakokkeli paahtoleivillä (munakokkeliin: 4 luomumunaa, ½dl ruohosipulia ja 1dl ruokakermaa), jotka olivatkin niin tuhdit, että muuta ei ennen parin tunnin kävelylenkkiä tarvittukaan, eikä mitään kovin tukevaa hetkeen sen jälkeenkään.


Lenkin jälkeen maistui kupponen kuumaa teetä ja rva Patalinnun säveltämä sitruuna-lakritsijuustokakku (ohje tulee myöhemmin).


Herkkupäivän kruunasi loistava päivällinen. Nämä liharullat ovat kuuluneet meidän ruokarepertuaariin jo useita vuosia, siitä asti kun ne joskus aikoja sitten Strömsöstä Michaelin tekemänä jonain uneliaana sunnuntaina bongattiin. Niitä tehdään aina kun halutaan takuuvarmasti jotain älyttömän hyvää. Johtuiko tästä erityisestä juhlapäivästä, vai siitä että normaalin paistin sijaan käytimme nyt ulkofilettä, vai siitä että hra Patalintu teki nyt itse kastikkeen (kaikki kastikkeet ovat yleensä olleet rva Patalinnun heiniä), mutta tällä kertaa kääröistä tuli erityisen herkullisia. Koitimme rullien kera lisukkeeksi Suomen Tukholman suurlähetystön sivuilla ohjeistettua maa-artisokkamillefeuillea (millefeuille “tuhatlehti” on yleensä useista kerroksista koostuva leivonnainen), joka tulee varmasti jatkossakin näitä rullia säestämään, ja varmaan montaa muutakin juttua. Nautimme ohessa myös päärynä-pecorinosalaattia, jolla olemme usein herkutelleet, mutta blogiin ohje ei ole ennen päätynyt. Onneksi ruokaa tehtiin vain syöjien määrän mukaan laskettu annos, sillä näiden herkkujen syömistä jatkaisi helposti, kunnes lopulta puhkeaisi. Aivan mielettömän herkullinen kokonaisuus! Ehdottoman hyvä kandidaatti kuuluisaksi viimeiseksi ateriaksi. Lihansyöjän ei ole helppo keksiä parempaa. Koittakaa vaikka :)

Oxrullor med öl (kahdelle; neljälle ei ole välttämätöntä tuplata pekonin määrää...)
300g ohueksi hakattuja pihvejä
4 siivua amerikan pekonia kuutioina
1 pieni sipuli hienonnettuna
dijonsinappia
suolaa
mustapippuria myllystä
2dl lihalientä vasikanfondista
1dl tummaa (lager)olutta
1dl ruokakermaa
1rkl maizenaa
liotettuja hammastikkuja

Kuulota sipuli ja pekoni. Suolaa ja pippuroi pihvit. Levitä päälle ohut kerros dijon sinappia. Täytä pihvit sipuli-pekoniseoksella, rullaa lihat kuten kaalikääryleet ja kiinnitä hammastikuilla. Ruskista rullat pannussa, lisää lihaliemi ja olut. Hauduta 30min. Sekoita maizena kylmään ruokakermatilkkaan. Ota rullat pois pannusta, suurusta kastike, lisää loppu kerma, kiehauta ja laita tarjolle.


Maa-artisokkamillefeuille
4+2 isohkoa maa-artisokkaa
2-3 jauhoista perunaa
1dl kermaa
suolaa
valkopippuria
öljyä friteeraukseen
Kuori ja keitä 4 maa-artisokkaa ja perunat vähässä suolalla maustetussa vedessä melkein kypsiksi. Tarkista että vettä ei ole liikaa muhennosta varten ja lisää kerma joukkoon. Jatka keittämistä sen verran, että kerma sakenee ja maa-artisokat ja perunat kypsyvät täysin. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi muusiksi. Mausta valkopippurilla.
Kuori 2 jäljellä olevaa maa-artisokka ja leikkaa ne veitsellä tai mandoliinilla ohuiksi siivuiksi. Friteeraa siivut upporasvassa kullankeltaisiksi ja suolaa ne.
Asettele lisäke lautasille kokoamalla vuorotellen maa-artisokkasipsit ja muusi noin 5cm korkuisiksi torneiksi.


Päärynä-pecorinosalaatti
Kaikki määrät ruokailjoiden ja oman maun mukaan
Jääsalaattia
Punasalaattia
Rucolaa
Basilikan lehtiä
Pecorino fresco juustoa
1-2 kypsää päärynää
Mustia oliiveja
Sitruunamehua
Mustapippuria myllystä
Oliiviöljyä
Kuori ja halkaise päärynät, leikkaa siivuiksi ja laita ne sitruunalla maustettuun veteen odottamaan. Huuhdo, kuivata ja revi salaatit annoksen pohjaksi. Laita päälle oliivit ja päärynäsiivut. Veistä pinnalle kunnon lastuja pecorinosta. Rouhaise hieman mustapippuria ja valuta reilusti oliiviöljyä päälle. Nauti samantien, etteivät päärynät tummu.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Mmm, Marokon Makuja

Kirjoitetaanpas nyt vielä nopeasti viime viikonlopun kokkailuista ennenkuin siirrytään seuraavaan. Hesarin ruokatorstaissa oli jokunen viikko sitten kalkkunataginen ohje. Siinä käytetyt viikunat jäivät kummittelemaan mieleen houkuttelevasti, ja Marokkolainen tagine ylipäätään on kiinnostanut jo kauan. Taginehan, tai tajine, tarkoittaa sekä tätä ruokaa, että astiaa missä se on valmistettu. Tämä laakea, matala saviastia, jossa on korkea, suippo kansi on suunniteltu pitämään ruoan valmistuksen aikana muodustuva kosteus palaamaan ruokaan, niin että se pysyy mahdollisimman mehevänä. Kun kansi poistetaan, alla oleva kulho toimii hyvin myös tarjoiluastiana. Me emme tätä kokeilua varten lähteneet taginepataa hankkimaan, vaan haudutimme oman Pohjois-Afrikkalaisen karjalanpaistimme itämaisessa wok-pannussa. Toimi vallan mainiosti, vaikka pakko myöntää, että jos keittiössä olisi enemmän tilaa, tuollainen taginepatakin kyllä kiinnostaisi kovasti...

Kalkkuna ei nyt ollut se pääruoka-aines jota halusimme käyttää, joten etsiskelimme netistä muita mahdollisia viikunaa sisältäviä tagine ohjeita. Päädyimme lopulta muokkaamaan paria englanninkielistä reseptiä omaan makuun ja aikatauluun sopivaksi, ja voi että tästä tuli ihan mielettömän hyvää! Naudan kulmapaisti hautui niin supermureaksi, että heikkohampaisetkin voivat sitä huoletta mutustella ;) Loppujen lopuksi emme käyttäneet yhtään viikunaa, mutta mukana olevat taatelit ja luumut mössöytyivät haudutuksen aikana hitusiksi, luoden ihanan mehevän ja täyteläisen kastikkeen lihan ympärille. Tätä mausteista, makeaa, mehevää, mureaa, lämmittävää ja täyttävää lihapataa meillä tehdään takuulla vielä usein. Ja mitä luultavammin kokeillaan siitä kalkkunastakin, tai kanasta vähintäänkin. Lammas olisi tässä myös varmasti todella mainio raaka-aine. Makumaailma sopii varsinkin syksyyn jotenkin aivan ihanasti.

Makoisa Marokkolainen naudanlihatagine
6-700g naudan kulmapaistia tai muuta lihaa parin sentin kuutioina
1rkl oliiviöljyä
220g sipulia neljäsosaviipaleina
2-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
220g porkkanaa lohkoina
130g tomaattimurskaa
60g taateleita (ilman kiviä)
85g kuivattuja luumuja (ilman kiviä)
1rkl hunajaa
2dl lihalientä
1 kanelitanko
1tl jauhettua kuminaa
1tl jauhettua korianteria
½tl jauhettua cayennea
½tl jauhettua inkivääriä
½tl kurkumaa
(paahdettuja manteleita ja tuoretta korianteria viimeistelyyn maun mukaan)
Paista sipuliviipaleita öljyssä, paistinpannussa, kunnes ne ovat ottaneet reilusti väriä ja pehmenneet. Kippaa ne sitten tagineen tai wokkipannuun odottamaan (puhumme jatkossa wokista, koska sitä käytimme). Ruskista seuraavaksi lihakuutiot samassa, kuumassa paistinpannussa nopeasti niin että pinta saa väriä, mutta nesteet jäävät lihan sisään. Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla ja kaada ne wokkiin. Lisää wokkiin myös kaikki loput ainekset ja sekoita hyvin. Hauduta miedolla lämmöllä n.2-3 tuntia. Tarjoile couscousin ja Marokkolaisen porkkana-appelsiinisalaatin kera.


Hassu yhteensattuma tätä ruokaa suunnitellessa kävi, kun googlettelin uutta virkistävää käyttötapaa kaapissa majaileville porkkanoille ja appelsiineille ihan muuhun tarpeeseen. Ensimmäinen osuma esitteli tämän Marokkolaisen salaatin, joten pakkohan se oli yhdistää tagineateriaan. Ja sopi muuten mielettömän hyvin. Salaatinkastike, ja varsinkin siinä oleva minttu, korostaa myös taginen makuja ihanasti. Niin hyvin jopa, että en missään tapauksessa jättäisi tätä salaattia tekemättä kyseistä taginea tarjoillessani!

Marokkolainen porkkana-appelsiinisalaatti
450g porkkanoita karkeasti raastettuna
2 appelsiinia
6-8 retiisiä ohuina viipaleina
Kastike
2rkl appelsiinimehua
1rkl sitruunamehua
2rkl oliiviöljyä
merisuolaa ja mustapippuria myllystä rouhaistuna
½tl jauhettua kuminaa
½tl jauhettua kanelia
1tl tomusokeria
Vähintään 10 mintunlehteä
Leikkaa appelsiinista kuoret pois, niin että kaikki valkoinen osa poistuu. Leikkaa appelsiini sen jälkeen viipaleiksi ilman “nahkoja” ja sitten viipaleet pieniksi kolmioiksi. Laita appelsiinikolmiot, porkkanaraaste ja retiisiviipaleet salaattikulhoon.
Mittaa kastikkeen ainekset kuppiin ja sekoita ne keskenään. Kaada kastike salaattiainesten päälle ja pöyhi kevyesti. Nautiskele sellaisenaan tai taginen lisukkeena.