Poikasen orvokkikakku

Poikasen kastejuhlan täytekakku oli minun makuuni paras mahdollinen. Raparperin lievä kirpeys yhdistettynä kermaiseen vaniljarahkaan hiveli makuhermoja. Yleensä en ole täytekakun ystävä, mutta molempien lasten kasteiden täytekakut ovat onnistuneet mielestäni maun puolesta täysin.

Täytekakkupohja on minusta aina ollut tosi haastava, mutta tällä kertaa lopputulos oli täydellinen. Seurasin Kinuskikissan ohjeita pilkulleen (paitsi laitoin vielä kakkuvuoan pohjalle leivinpaperin). Raparperikiisselin ja vaniljatäytteen ohjeet poimin eri kakuista, mutta nekin ovat Kinuskikissalta. Koristeena olevien sokeroitujen orvokkien ohjeen löytöpaikkaa en enää muista.

Viiden munan kakku (Kinuskikissa)

Ainekset:
5 munaa (mielellään huoneenlämpöisiä!)
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Paistaminen:
175 astetta, alatasolla 40 min

Kostutus:
5 munan pohjaan 2 – 2 ½ dl maitoa, mehua tms. Tässä tapauksessa raparperien keitinlientä.

Voitele ja korppujauhota vuoka (halkaisija n. 24-26 cm). Ota esille kaksi saman kokoista lasia. Riko munat toiseen lasiin. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria. Kaada sokeri kulhoon. Mittaa tyhjentämääsi lasiin edelleen munien kanssa yhtä paljon jauhoja. Jauhojen suhde on seuraava: 50-75 % vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Laita päälle 2 tl leivinjauhetta ja sekoita lusikalla jauhot keskenään. Kaada munat kulhoon ja vatkaa sokerin kanssa hyväksi vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa, kun vatkaimella tiputtamasi kuvio jää hetkeksi pinnalle näkymään. Siivilöi jauhot munavaahtoon pienissä erissä nuolijalla käännellen. Tee sekoittaminen varovaisesti: hidas liike ja nuolijan liikuttaminen mahdollisimman vaakatasossa. Kaada vuokaan ja hölskytä pari kertaa ylös alas (ilmakuplat pois). Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 40 min. Joudut todennäköisesti laittamaan päälle tina- tai leivinpaperin pinnan tummumisen takia. Yritä kuitenkin odottaa 15-20 minuuttia, jotta pohja olisi hieman kypsynyt eikä lässähtäisi uunin avaamisesta niin helposti. Kakku on valmis, kun se on hieman irronnut vuoan reunoista. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen.

Raparperi-vaniljakermarahkakakku

Raparperikiisseli:
750 g raparperia
3 ¼ dl sokeria
1 ½ dl keittolientä
3 rkl maissitärkkelystä
1 ½ rkl vettä
Pese raparperit ja kuori niistä tarvittaessa ohuelti ulommainen kerros. Leikkaa raparperit paloiksi. Laita ne kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Kuumenna ja keitä hetken aikaa (max 5 min), kunnes raparperit ovat pehmenneet. Anna raparpereiden valua siivilässä hetken aikaa. HUOM: ota liemi talteen!
Laita valutetut raparperit takaisin kattilaan ja lisää 1 ½ dl valutetusta liemestä. Säästä loppu liemi kakun kostutukseen. Kiehauta seos uudelleen. Sekoita maissitärkkelys veteen. Kaada kattilaan. Keitä sekoitellen n. 3 minuuttia. Anna kiisselin jäähtyä tarvittaessa kylmäksi asti. Kylmä kiisseli on paksumpaa ja pysyy paremmin kakun välissä.

Kerma-vaniljarahka:
4 dl kuohukermaa
2 prk (á 200 g) Valion vaniljarahkaa
½ dl vaniljakreemijauhetta
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljarahka ja vaniljakreemijauhe.

Kakun pinnalle:
2prk Flora vispiä
2rkl vaniljakreemijauhetta
Vatkaa vispi ja vaniljakreemijauhe kovaksi vaahdoksi.

Sokeroidut orvokit
Kasta kukkaa hiukan vatkattuun valkuaisvaahtoon, ravistele ja ripottele sitten niiden päälle sokeria. Anna kukkien kuivua leivinritilälle asetettuna 3 tuntia .

Meillä juhlat olivat lauantaina. Leivoin kakkupohjan torstaina ja säilytin sen jääkaapissa jäähtymisen jälkeen. Kakku viipaloitiin kolmeen osaan ompelulankaa apuna käyttäen (veitsellä saan sen aina menemään ihan vinoon). Täytin kakun perjantaina; kakkulevyn päälle aina ensin kostuketta (raparperimehua), sitten paksulti kiisseliä ja sen päälle kermarahkaa. Päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy ja siihen vielä kostuketta. Sitten kakku jääkaappiin odottelemaan koristelua, jonka tein vasta juhlapaikalla lauantaina pari tuntia ennen kastetta.

Raikasta hellejuomaa

Kastejuhlien suosituin tarjottava taisi hellesäällä olla ihanan raikas raparperijuoma, joka loppuikin harmittavasti kesken, vaikka sitä olevinaan reilustikin varattiin. Aurinkoa tilattiin, mutta ihan niin kuuma sää ei olisi ollut välttämätön ;) Tällä hetkellähän on ihan samanlaiset lämpötilat, joten jos jotain vaihtelua hellejuoma-arsenaaliin kaipaa, kannattaa kokeilla tätä. Raparperijuoma on tosin näyttänyt tänä kesänä olevan aika suosittu reseptoitava kun ohjeita on näkynyt niin monissa blogeissa kuin lehdissäkin, joten valinnanvaraa riittää. Itse kokosin muutamasta ohjeesta itselle sopivan ja hyvää tuli. Juhliin tein tupla-annoksen. Tuon mustaherukanlehtiosuuden voi jättää huoletta ohjeesta tosin pois ja laittaa pelkkää vettä ja sitruunamehua. Mustaherukka ei valmiissa juomassa tuntunut maistuvan lainkaan, vaikka itse mustaherukkavesi aika vahvaa olikin.

Vaikka meillä nykyisin käytetään pelkästään ruskeaa ruokosokeria maun ja laadun vuoksi, niin juoman tein tavallisesta valkoisesta taloussokerista. Tämä sen vuoksi että raparperin ihana hento vaaleanpunainen sävy säilyisi eikä juoma olisi näöltään rusehtavaa kuravettä. Raparperisiirappi säilyy jääkaapissa puhtaaseen lasipurkkiin tai -pulloon säilöttynä viikkoja. Paitsi että olen lähes varma ettei säily kun ei sitä malta siellä säilyttää ;) Juoman lisäksi siirappia voi käyttää myös esim jäätelön kastikkeena.

Raparperisiirappi
700g raparperiä paloina
2dl mustaherukka-sitruunavettä
(kourallinen mustaherukanlehtiä, 1 sitruuna)
50g (valkoista) sokeria 1 desilitraan nestettä
2rkl mustaherukkasitruunavettä

Jos haluat käyttää mustaherukanlehtiä, laita reilu kourallinen lehtiä ja viipaloitu (luomu)sitruuna kulhoon tai kannuun. Kaada päälle vettä niin että lehdet ja sitruunat peittyvät ja laita se jääkaappiin pariksi päiväksi maustumaan. Tällä tavalla saat myös todella raikasta ja maistuvaa juomaa ihan sellaisenaan kun lisäät vain veden määrää.

Keitä raparperiä ja vettä kattilassa noin 10min kunnes raparperi pehmenee. Siivilöi raparperiliemi kulhoon. Mitä tiiviimpi siivilä sitä vähemmän raparperinhitusia juomaan tulee mukaan.Voit käyttää myös kahvinsuodatinta tms. Raparperimassan kannattaa säästää ja käyttää myöhemmin vaikka leivontaan.
Minulle tuli yllämainitulla raparperimäärällä tasan 6dl raparperimehua, joten laitoin sokeria noin 300g. Laita suodatettu mehu, sokeri ja sitruunavesi kattilaan. Keitä noin viisi minuuttia. Jäähdytä siirappi ja kaada lasipurkkiin.
Siirapista saa raikasta kesäjuomaa sekoittamalla siirappia ja vissyä 1:3.

Bebejä vauvan kunniaksi

Päätin jo varmaan puoli vuotta ennen pojan syntymää, että ristiäisissä tarjoillaan bebe-leivoksia. Nämä kuuluivat taas siihen sarjaan ruokia tai leivonnaisia, jota en syystä taikka toisesta ajatellut voitavan tehdä myös itse. Mikähän siinäkin on, että mieli on niin jumittunut ajatukseen että tietyt asiat tulevat aina kaupasta vaikka jos jonkinlaista on tullut onnistuneesti kokeiltua? Bebejä en ollut itse syönyt viimeksi kuin joskus ihan lapsena, eikä niistä mitään erityisempää makumuistoa ollut jäänyt, mutta leivosten nimi ja helppo värikoodaus sopivat mielestäni täydellisesti juuri nimenantojuhlaan. Ne eivät myöskään kärsi pakastuksessa lainkaan, joten juhlavalmistelut helpottuvat huomattavasti kun ne voi tehdä reilusti hyvissä ajoin. Ja ainakin näin itsetehtynä, ovat ne myös todella herkullisia.

Vertailin kahta ohjetta ja koska niissä minusta ei ollut juuri mitään eroa työvaiheissa saati aineksissa, niin valitsin Nasuttajan ohjeen joka kehui niiden olevan helppoja sen ohjeen jossa niiden sanottiin olevan työläitä sijaan :) Tein 12 kappaleen koe-erän pari viikkoa ennen ristiäisiä ja minusta ne olivat tosiaan aika helppoja vaikka onhan niissä monta työvaihetta. Juhliin tein viikkoa myöhemmin 24 kappaleen erän ja meinasin uupua kesken! Luultavasti siihen vaikutti eniten se, että olin tehnyt niitä edellisen kerran niin lähiaikoina, että niissä ei ollut enää mukavaa uutuudenviehätystä. Mutta kyllä se väkerryksen määrä varsinkin taikinan vuokiin painelussa oli myös pidemmän päälle melkoisen tylsää. Ja jätin sentään jo sen työvaiheen väliin jossa leivospohjat irrotetaan vuoistaan ennen täytteen laittoa. Nämä syötiin lusikalla suoraan leivosvuoasta. Minulla nämä onnistuivat hyvin jo ensimmäisellä kerralla, joten tuon työläyden takia en välttämättä suosittele koe-erän tekoa... ;D 24 kappaleeseen tuplasin määrät muuten, mutta täytteestä jätin voin määrän "vain" 175g ja se vähensi meistä rasvaisuuden tuntua yllättävän paljon.

Bebe-leivokset 12kpl

Pohjat:
100g voita tai margariinia
2 rkl sokeria
1 keltuainen
2 dl jauhoja
Täyte:
1 dl maitoa
1 keltuainen
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
2 tl vanilijasokeria
100g voita tai margariinia (tuplamäärään leivoksia vain 175g voita)
Kuorrutus:
2 dl tomusokeria
n. 1 valkuainen
karamelliväriä
nonparellejä

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää keltuainen ja lopuksi jauhot. Pyöritä taikinasta tanko, ja jaa se veitsellä 12 osaan. Painele taikinapalat leivosvuokiin. Paperivuuat ovat liian pehmeitä, joten käytä folio-tai pahvivuokia (meillä Brunon italialainen leivosvuoka). Paista pohjia n. 15 minuuttia 175 asteessa kunnes saavat hiukan väriä.

Valmista täyte kiehauttamalla maito, keltuainen, perunajauho ja sokeri kattilassa. Muista sekoittaa koko ajan!! Kiisseli valmistuu lopulta todella nopeasti ja kökkäröityy jos et ole juuri sillä sekunnilla sitä sekoittamassa. Jäähdytä kiisseli ja lisää vanilijasokeri. Vaahdota voi sähkövatkaimella ja lisää siihen varovasti jäähtynyt vanilijakiisseli.

Täytä jäähtyneet pohjat vanilijatäytteellä.

Valmista kuorrutus. Lisää valkuaista vain vähän kerrallaan. Kuorrutus saa olla melko paksua koska muuten se valuu herkästi pois päältä. Valuta kuorrutusta leivoksen päälle varovasti ja lusikan pohjalla levittäen. Koristele nonparelleillä.

Pienen pojan kastejuhla

Pikku-herra Patalinnun kastejuhlaa vietettiin lauantaina 11.6.2011. Päivä oli kuuma, mittarissa elohopea nousi melkein +30C asteeseen eikä auringon puutteesta tarvinnut valittaa. Hieman hirvitti miten kerma-ja juustokakkujen sekä muiden leivonnaisten kanssa helteessä käy, mutta saatiin kylmäketju pidettyä hyvin yllä vaikka juhlat pidettiinkin muualla kuin kotona, joten kaikki tarjoilut pysyivät täydessä tarjoilukunnossa. Poikanen oli hyvällä tuulella kastetoimituksen alkupuolen ja jutusteli innokkaasti vastapäätä seisovien kummien sekä vieressä olevan papin kera niin, että pappiakin alkoi kesken kaiken naurattaa. Loppua kohden kuumuus alkoi kuitenkin painamaan, ja hymypojan nimi sinetöitiin pienen itkun kera. Juhlat etenivät siitä kahvipöytään johon tein tapani mukaan itse kaikki tarjoilut lasten mummon leipomia karjalanpiirakoita lukuunottamatta. Omasta mielestä heikkoa lenkkiä ei löytynyt, vaan kaikki onnistui niinkuin pitkin ja oli erittäin herkullista.

Ensin ajattelin, ja monet tuntuvat kyselevän jälkikäteen, että missä välissä leipominen kahden pienen kanssa onnistuu. Jaoin tekemistä mahdollisimman paljon eri päiville aina kun lastenhoitoapua oli saatavilla ja leivoin paljon pakastimeen. Tässä oma toimintalistani jonka kanssa ei tullut stressiä ja kaikki oli priimaa pöytään laitettuna :)

• Suunnittelu pitkin kevättä, mutta viimeiset päätökset kuukautta ennen juhlia.
• Askartelut, melkein kuukautta ennen juhlapäivää
• Karjalanpiirakat, mummo nypytti muotoonsa paria viikkoa ennen ja ne pakastettiin raakana. Piirakat mummo paistoi vasta juhlapäivänä, niin olivat taatusti parhaimmillaan. Munavoi edellisenä iltana.
• Bebe-leivokset, koe-erä kolmisen viikkoa ennen, tarjottavat kaksi viikkoa ennen pakkaseen. Pakastusta ei näissä mausta huomaa
• Suolaiset minimuffinssit, pari viikkoa ennen pakkaseen. Lämmitin ne pikaisesti uunissa juuri ennen tarjoilupöytään nostamista niin olivat kuin vastapaistettuja.
• Marenkimurut. Marengit ja pikkuleivät tein viikkoa ennen juhlaa ja pakkasin tiiviisiin rasioihin. Sitruunatahna siveltiin väliin juhlia edeltävänä iltana.
• Raparperi-mustaherukanlehtijuoma. Siirapin keitin vajaa viikko ennen juhlaa. Juoma pullotettiin vissyn kera juhla-aamuna.
• Täytekakku. Kakkupohjan paistoin kaksi päivää ennen ja täytin sen edellisenä iltana. Kakku kuljetettiin sellaisenaan juhlapaikalle ja siellä pari tuntia ennen kastetta kuorrutin ja koristelin kakun ja laitoin jääkaappiin odottamaan.
• Lohijuustokakun tein edellisenä iltana, koristelut juhlapaikalla pari tuntia ennen.

Tässä nyt ensialkuun suolaiset tarjottavat. Makeat seuraavat kunhan tässä ehtii :)

Karjalanpiirakat tarjoiltiin maukkaan kevennetyn munavoin kera
3 kananmunaa
1 prk raejuustoa (200 g)
100 g oivariinia
suolaa
Koristeeksi herneenversoja
Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä. Kuori ja huuhtele munat. Pilko ne paloiksi kulhoon ja hienonna haarukalla. Lisää raejuusto, oivariini ja maun mukaan suolaa. Sekoita tasaiseksi.

Voileipäkakun virkaa toimitti jo Pikku E:n kasteessa erinomaiseksi todettu lohijuustokakku. Tällä kertaa päällä ei ollut mätiä vaan punainen cavi-art eli merilevävalmiste. En tiedä huomasivatko vieraat mädin korviketta, kukaan ei ainakaan maininnut mitään..? ;D

Pikku suolapaloiksi tein minimuffinsseja kahdella eri täytteellä. Ne olivatkin oivia suupaloja joita voisin suositella mihin tahansa illanistujaisiin tai vaikka picnic-salaatin tuhdittamiseen. Ohjeen löysin Pullahiireltä, joita täytteiden osalta sovelsin omaan makuun sopivaksi.

Minimuffinssitaikina (24kpl)
100g voita
½tl suolaa
2dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä
Sekoita suola ja jauhot pehmeään voihin. Lisää vesi ja lopuksi vielä tarvittaessa 1rkl vehnäjauhoja jos taikina on liian löysä/tahmainen. Jaa taikina 24 osaan ja painele se minimuffinssipellin koloihin (pelti löytyi Stockmannilta).

 

Kinkku-rucolatäyte (24 muffinssiin)

100g palvikinkkua hienonnettuna
1dl kermaa
1 kananmuna
Villirucolaa hienonnettuna
Mustapippuria
Suolaa
½dl juustoraastetta (meillä mozzarella)
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele sen jälkeen täytettä lusikalla muffinssikuppeihin.
Paista 175C asteessa noin 20min.

Kasvistäyte (24 muffinssiin)
2rkl aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoa
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1dl kermaa
1 kananmuna
½dl juustoraastetta
Mustapippuria
Suolaa
2rkl hienonnettua ruohosipulia
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele sen jälkeen täytettä lusikalla muffinssikuppeihin.
Paista 175C asteessa noin 20min.

Isosiskon kastejuhlien tarjottavat löytyvät tunnisteen kaste alta ja sinne menevät myös nämä loput tarjottavat aikanaan.

Poro ja piparjuuri ne helposti yhteen sopii

Nyt viimeinen näistä kastetarjoiluista, ja jälleen kerran herkullinen sellainen. Teimme kuten ohjeessa (Maku 4/09) ja pursotimme osan täytteestä crustadeihin ja osan Wäinämöisen palttoonappeihin. Crustadit pehmenivät nopeasti, eli vaikka ne pursotettiin valmiiksi vasta noin 1-2 tuntia ennen tarjoilua, niistä oli jo rapeus ehtinyt kadota. Palttoonapit pysyivät hyvinä ja täytekin maistui meidän suussa niiden kanssa jotenkin täydellisemmältä. Meidän mielestä noita crustadeja ei siis varsinaisesti tarvitisi varata lainkaan, vaikka kovin sieviä ovatkin. Palttoonappi versioita taas suosittelemme ehdottomasti, sillä tämä erittäin helppo valmistettava, mukavan näköinen lisä kahvipöydässä ja helppo myös vieraiden juhlissa napostella. Emme löytäneet valmista piparjuurituorejuustoa kuten ohjeessa kehoitettiin käyttämään, vaan korvasimme sen maustamattomalla tuorejuustolla ja piparjuuritahnalla. Toimii.


Poro-piparjuuricrustadit (n40kpl)
(1pkt (24kpl) crustadeja)
½-1ps Wäinämöisen palttoonappeja
20g kylmäsavustettua poronpaistia pienenpieninä kuutioina
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1½dl vaahtoutuvaa kermaa
125g maustamatonta tuorejuustoa
2-3rkl piparjuuritahnaa
mustapippuria myllystä rouhaistuna
tuoretta timjamia koristeluun
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon loput ainekset. Pursota täyte crustadeihin ja palttoonappeihin juuri ennen tarjoilua. Koristele timjaminlehdillä.

PS Aiemmin olemme kirjoittaneet ja kommentoineet pelkästään yhteisellä nimellä “Patalintu”. Välillä tuntuu hullulta kommentoida yhteisellä nimellä, jos mielipide on kuitenkin vain toisen oma, joten lopultakin eriytimme profiilimme ja Patalinnun takaa löytyy siis nykyisin Hra Patalintu ja Rva Patalintu. Tämä oli helpoin jako, koska emme kuitenkaan halua kirjoittaa omilla nimillämme. Mistään ns. perinteisen herroittelun tai rouvittelun tarpeesta ei siis ole kyse ;)

PS2 Kuten jotkut ovatkin huomanneet, olemme lisänneet oikeaan sivupalkkiin monesta blogista tutun “lukijat” laatikon. Jos siis koet olevasi Patalinnun lukija, niin merkitse itsesi rohkeasti listaan. Se pitäisi myös helpottaa blogimme seuraamista, kun postaustahtimme on jatkuvasti niin säännöllisen epäsäännöllistä... :)

Hurmaavat hummingbird muffinit

Seuraavaksi vuorossa muffinit (Glorian R&V 1/2009). Nämä olivat Rva Patalinnun oma henkilökohtainen suosikki kastetarjoiluista. Voisi jopa sanoa, että parhaita muffineita mitä on koskaan tullut tehtyä, tai edes syötyä. Siis aivan äärettömän mehevän muhevia, suussasulavan herkullisia ja täynnä upeita hedelmäaromeita vaniljalla ja kanelilla kruunattuna. Ah, ihanaa! Ei muuta sanottavaa, kuin että miksi ne jo loppuivat? Testatkaa, maistelkaa ja kertokaa oma mielipiteenne!


Kolibrimuffinit (24kpl)
3 isoa banaania haarukalla soseutettuna
2rpk (á227g) ananasmurskaa valutettuna
2½dl rouhittua pekaanipähkinää
1dl kookoshiutaleita
2tl vaniljasokeria
250g huoneenlämpöistä voita
5dl sokeria
4 kananmunaa
7½dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
2tl kanelia
Kuorrutus
300g tuorejuustoa
1tl vaniljasokeria
150g huoneenlämpöistä voita
500g tomusokeria
nonparelleja tai sokerikukkia
Yhdistä banaanisose, ananasmurska, pähkinärouhe, kookoshiutaleet ja vaniljasokeri. Laita seos hetkeksi sivuun.
Vatkaa voita ja sokeria muutama minuutti. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen vatkaten. Kääntele banaani-ananasseos vaahtoon. Yhdistä vehnäjauhot, ruokasooda ja kaneli keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan.
Laita paperiset muffinssivuoat muffinssipellin koloihin. Pelkät paperivuoat eivät riitä, sillä taikina on melkoisen raskasta! Paista muffineita 175C asteisessa uunissa, keskitasossa noin 25min. Kokeile tikulla että ne ovat varmasti kypsiä (tikkuun ei jää enää taikinaa). Anna muffineiden jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.
Valmista kuorrutus. Mittaa tuorejuusto kulhoon ja vatkaa se sähkövatkaimella ilmavaksi, noin 2min. Lisää vaniljasokeri ja voi. Jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista. Siivilöi tomusokeri joukkoon, ja jatka vatkaamista pienellä nopeudella, kunnes sokeri on sekoittunut muiden aineiden joukkoon. Levitä tai pursota kuorrutus jäähtyneiden muffineiden päälle. Koristele haluamallasi tavalla.
Meillä kuorrutusta jäi ihan hurjasti ylimääräistä, vaikka sitä muffineiden päällä (meidän mielestä) ihan reilusti olikin. Kun itse teemme näitä seuraavan kerran, leikkaamme kuorrutteen ainekset puoleen ohjeistetusta.
Huomiona vielä; kuorrutus ei paljon ajankaan kanssa kovene, vaan jää pehmeäksi. Säilytys voi siis olla hieman hankalaa, kun muffineita ei voi pinota päällekkäin, mutta syöminen on helppoa kun kuorrutus ei lohkeile ympäriinsä ;)

Makoisaa kasvis-fetapiirakkaa

Näitä ns. peruspiiraita on monia, mutta tämä on meistä harvinaisen maistuva versio. Tekeekö sen kaurahiutaleet tai tuorejuusto, joita emme ole itse ennen vastaavissa piiraissa käyttäneet – en tiedä, mutta todella herkullista tämä on. Aika alkoi käydä perjantain myöhäisiltapäivästä vähiin ja tyttösen toinen kummitäti lupautui ritarillisesti (voiko näin sanoa naisesta?) naurettavan pienellä varoajalla paistoapuun. Kiikutimme siis illalla tarveaineet sekä reseptin kummilaan ja saimme juhlapäivänä kaksi aamulla leivottua piirasta vielä lämpimänä tarjoilupöytään! Kiitos vielä miljoonasti avusta! Tämä tuntui olevan ainakin oman kummitätini suosikki tarjoiluiden joukosta.

Kun itse testasimme piirakkaa joitakin viikkoja ennen kastajaisia, emme alkuperäisen ohjeen (Maku 4/09) mukaan esikäsitelleet parsakaalia mitenkään. Kaalit vaan raakana piiraan pohjalle ja muut täytteet päälle. Parsakaalin nuput jäivät paistonkin jälkeen hivenen rapsakoiksi (raaoiksi) ja niissä oli vielä tuoreen vihanneksen tuntu. Kastepiirakkaan parsakaalit esikeitettiin, jolloin ne olivat ehdottoman kypsiä, pehmeitä ja helppoja syödä. Hra Patalintu piti enemmän keitetystä versiosta, itse ehkä aavistuksen verran enemmän keittämättömästä. Kumpikin tapa tuottaa täyteläisen ja äärimmäisen makoisan piiraan, joten siitä vain testaamaan oman maun mukaan!

Kasvis-fetapiirakka (8-12 annosta)
Pohja
2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
100g voita
½dl vettä
Täyte
250g kirsikkatomaatteja halkaistuna
200g fetaa kuutioina
200g parsakaalin nuppuja
1dl mustia oliiveja
2 kananmunaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g ranskankermaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
Sekoita keskenään kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 225C asteisessa uunissa, alimmalla tasolla noin 10min.
Levitä piirakkapohjalle parsakaalit sekä suurin osa kirsikkatomaateista, oliiveista ja fetakuutioista. Vatkaa munat, tuorejuusto, ranskankerma ja pippuri kulhossa. Kaada seos kasvisten ja juuston päälle. Ripottele pinnalle vielä loput tomaatit, oliivit ja feta. Paista 225C asteessa 20-30min. Koristele paiston jälkeen tuoreella basilikalla.

Kastejuhlan lohikakku

Kuten ehkä säännölliset lukijat ovat voineet huomata, juustokakut tekevät meillä kauppansa ja niiden tekemisestä nautitaan. Joten kun kohdalle osui lohijuustokakun ohje (Maku 4/09), oli itsestään selvää, että sitä tarjotaan Pikku E:n kastejuhlissa, varsinkin kun voileipäkakut eivät ole koskaan kuuluneet kummankaan meidän suosikkeihin. Paitsi että kakku oli varsin näyttävä, se oli myös hurjan maistuva! Siitä tuli useitakin kiitoksia pitkin kahvitarjoilua ja myös kastejuhlan jälkeen. Hra Patalintu onnistui epähuomiossa ohittamaan kakun tarjoilupöydässä ennenkuin oli liian myöhäistä ja kaikki palaset olivat jo löytäneet paremman sijoituspaikan, eikä siis ennättänyt maistamaan sitä ollenkaan. Hyvä niin, sillä Rva Patalintu sai siten hyvän tekosyyn tehdä kakkua pian uudelleen (ihan kuin sitä ei muuten tehtäisi...)!


Lohijuustokakku (16 annosta)
Pohja
180g hapankorppuja
75g sulatettua voita
½dl ruohosipulia hienonnettuna
Täyte
4 liivatelehteä
350g kylmäsavustettua kirjolohta pieninä kuutioina
1 hienonnettu punasipuli (meillä käytettiin vajaa 1dl ruohosipulia vieraan sipuliallergian vuoksi)
1 ruukku tilliä hienonnettuna
2½dl vaahtoutuvaa kasvirasvasekoitetta (tai kuten meillä: 2dl luomukermaa + ½dl ranskankermaa)
200g katkarapu tuorejuustoa
200g maustamatonta tuorejuustoa
½dl sitruunamehua
mustapippuria
Koristeluun
100g kirjolohen mätiä
1dl ruohosipulia hienonnettuna
1 pienehkö punasipuli kuutioituna

Jauha hapankorput hienoksi esim. monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja ruohosipulisilppu. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 26cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele hapankorppuseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi.
Vaahdota kerma ja tuorejuusto kulhossa. Kääntele vaahdon joukkoon sipulit, lohi ja tilli. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, ota pois liedeltä ja liuota puristetut liivatelehdet mehuun. Jäähdytä hieman ja kaada seos täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Mausta mustapippurilla. Levitä täyte hapankorppupohjan päälle tasaisesti. Anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
Irrota kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Koristele kakku mädillä, ruohosipulilla ja punasipulilla.

Kakkua on vielä jäljellä. Missä hra Patalintu?

Pienen tytön kastejuhla

Viime lauantaina 19.9. oli meidän pienen tyttäremme ensimmäinen suuri juhlapäivä, kun hänet kastettiin. Kaste pidettiin vanhassa Pakarituvassa, jonka sisustus, mieto savupirttimäinen tuoksu ja ympäröivä miljöö useine vanhoine rakennuksineen toivat ihanaa tunnelmaa. Aurinko paistoi, ulkona oli lämmintä n. 18 astetta, ja syystuuli humisi tuvan ulkopuolella kasvavissa isoissa puissa niin, että houkutus olla sekä juhlatilassa, että ulkoilmassa oli yhtä suuri. Päivä oli kertakaikkiaan onnistunut niin tyttösen mielialan ja viihtyvyyden, sään, tarjoiluiden kuin yleisen sujuvuuden ja ilmapiirin suhteen! Ihanat juhlat, joista kiitos kuuluu kaikille paikalla olleille!

1. Kasteliina, jonka reunassa nyplätyt Rauman pitsit on teetetty 70-luvulla kastepuvun kanssa.

Vieraille jaettiin kortit, jossa kerrottiin annetun nimen merkitys.

2. Kastekynttilä ja kastekimppu toivat teemaväriä myös kastepöytään.

3. Juhlatilassa huokui vanhan ajan henki

4. Ruokalaput kertoivat mitä oli tarjolla

Meillä olisi ollut mahdollisuus tilata kaikki tarjottavat pitopalvelusta, mutta halu vaikuttaa kaikkeen mitä tarjotaan (raaka-aineita myöten) oli niin suuri, että päädyimme kuitenkin omiin leipomuksiin. Hieman mietitytti, kuinka kaikki saadaan tehtyä vauva kainalossa, mutta tarkka etukäteissuunnittelu, tekemisen jakaminen muutamalle päivälle ja taitavien kummien hyödyntäminen fetapiirakoiden paistossa sekä kakkujen viimeistelyssä kastepäivän aamuna, takasivat meille hurjan hyvät eväät, joista kaikki tuntuivat nauttivan. Kaikki vastoinkäymiset tuli jo onneksi koettua ensimmäisen kakkupohjan paistossa torstaina ja sen koommin ei huonoa onnea näissä valmisteluissa tai juhlissa nähty.

Porocrustadien pursotusta juhlapäivän aamuna hienoissa maisemissa

Maku-lehdessä 4/09 oli juuri sopivasti kastejuhlan kahvipöydän tarjoiluehdotuksia ja meidän kuuden (3 suolaista+3 makeaa) kavalkaadin suolaiset tarjottavat tuli sitten valittua niiden joukosta. Kylmäsavulohijuustokakku, fetakasvispiirakka ja porocrustadit keräsivät kaikki kiitoksia ja kutkuttivat kieltämättä omaakin makuhermoa melkoisesti. Glorian ruoka&viini-lehdestä 1/2009 löydetyt kolibrimuffinit olivat myös kerrassaan suussa sulavia (itse sanoisin, että en ole parempia muffineita ennen syönyt) ja loppukoristeluineen suloisen näköisiä. Täytekakku oli lopulta mehevän maistuva ja koristelutkin omasta mielestä melko onnistuneet, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen täytekakun tekele noin 10-12 vuoteen... “Pikkuleipinä” tarjottiin jo aiemmin kuvailtuja pähkinä-rusinacookiesseja. 17 henkeä, joista yksi kohta puoliin 2-vuotias ja yksi maitodieetillä, ravitsi näistä itsensä ja kotiin kannettiin vielä rääppiäisevästä (ei kuitenkaan ihan ylettömästi) kaikesta muusta paitsi lohikakusta, joka katosi parempiin suihin jo juhlapaikalla.

Tarjoilupöytä valmiiksi katettuna

(Kuva kasvaa klikkaamalla)

Pikku prinsessan ristiäiskakku

Yritämme saada kaikki ohjeet tallennettua blogiin parin päivän sisällä. Jotta kirjoitus ei jää kuitenkaan aivan ilman reseptejä, tässä pikakatsaus täytekakkuun. Viiden munan kakkupohja on tehty vanhalla “tasamäärä” ohjeistuksella (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), johon löytyy hieno yksityiskohtainen opastus Kinuskikissalta. Jos haluat varmistaa kakun irtoamisen vuoasta paiston jälkeen, leikkaa vuoan pohjalle vuoan kokoinen leivinpaperiympyrä voitelun ja korppujauhotuksen lisäksi.

Kostutus:
1dl kookosmaitoa
½dl limen mehua
1tl vaniljasokeria
Täytteeseen:
320g vadelmahilloa (Den Gamle Fabrik)
3prk vaniljarahkaa (á200g)
3dl (pakaste)mustikoita
3dl (pakaste)vadelmia
Murskaa mustikoita ja vadelmia esim. haarukalla niin että niiden rakenne ei ihan kokonaan katoa. Sekoita marjat vaniljarahkaan.
Pinnalle:
2,5-3dl Flora vispi
Koristeluun:
Vaaleanpunaista marsipaania → muotoile kirjaimet vähintään vuorkautta ennen ja kuivata ne leivinpaperin päällä. Pujota kirjaimet coctailtikkuihin niin ne saa kätevästi kakunkoristeiksi.
Sokerikukkia

Leikkaa kakku kolmeksi levyksi. Kostuta alin kerros kookosmaitoseoksella. Levitä päälle puolet vadelmahillosta ja puolet rahkaseoksesta. Nosta keskilevy pohjan päälle, kostuta se kookosmaitoseoksella ja lusikoi päälle loppu vadelmahillo sekä rahkaseos. Nosta ylin kerros päälle ja kostuta sekin vielä kevyesti lopulla kookosmaitoseoksella.
Koristele kakku vasta juhlapäivänä. Vatkaa Flora visp kovaksi vaahdoksi ja levitä/pursota se haluamaasi muotoon kakun päälle. Koristele mieluisaksi. Yläosassa meillä siis nimi marsipaanikirjaimista... Patalinnun tuorein jäsen kulkee blogissa tästä eteenpäin nimellä Pikku E.


Tämä täyte (jota mukailtiin Maku 4/09 ohjeesta) on ehdottoman täydellinen meidän makuun. Marjat tekevät siitä todella muhevan ja herra Patalinnun lempimarja mustikka maistuu upeasti, kun marjoja ei ole hillottu kokonaan murskaksi. Rouva pitää vadelmasta, ja sekin siis hienosti edustettuna! Koska vadelmahillo, vaniljarahka ja Flora visp ovat jo valmiiksi makeutettuja, lisäsokeria ei tarvita lainkaan. Ainut huono puoli tässä on se, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon, koska täytekakuissa usein esiintyvä äklömakeus puuttuu...

Naamat esiin: Patalinnun perhepotretti

Kiitos kuvista J, A & R!