Vastaus haasteeseen: Lämmittävät lintupullat nuudeliliemessä

Vaikka kuukauden ruokahaasteita on tullut suurella mielenkiinnolla seurattua jo parisen vuotta, emme ole koskaan kisaan itse osallistuneet. Jotenkin järki ei ole juossut tarpeeksi määräaikaan mennessä tai uutta aihetta ei ole tullut huomattua ajoissa tai haasteaihe ei vaan ole iskenyt meihin. Tällä kertaa Kissa pöydällä -blogin vetämän marraskuun ruokahaasteen aihe “hot, hot, hot” jäi kaihertamaan mieleen tosissaan, sillä tulisestahan meillä on pitkään tykätty. Chilin syönti väheni huomattavasti Pikku E:n odottamisen aikoihin ja kuukausien tauon jälkeen tulisuuden kestoaste on tippunut reippaasti, mutta kyllä sitä chiliä tulee muodossa tai toisessa edelleenkin useimpiin ruokiin tiputettua.


Jääkaapissa oli paketti broilerin jauhelihaa valmiina yhteen ihan muuhun kokkaukseen, mutta siihen ei löytynyt aikaa ennenkuin jauhelihan viimeinen käyttöpäivä koitti. Jauhelihalle piti lopulta keksiä joku nopeampi käyttötapa ja siitä muodostuikin kerrassaan maistuva illallinen arkipäivän päätteeksi. Ja koska ruokaan tuli laitettua sekä cayennea, inkivääriä että punaista currytahnaa, se vaikutti sopivalta ruoalta osallistua tähän tuliseen haasteeseen.Näillä määrillä ruoka ei ole millään lailla polttavan tulinen, vaan ennemminkin mukavan lämmittävä. Jos tulisempaa kaipaa, potkua on helppo lisätä cayennen ja currytahnan määrää kasvattamalla tai pilkkomalla mukaan tuoretta chiliä. Tässä siis Patalinnun panos kuukauden ruokahaasteeseen ihka ensimmäistä kertaa.

Lämpöinen broileripulla-nuudelikeitto
Pulliin:
250g broilerin jauhelihaa
2 kevätsipulia hienonnettuna
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 iso valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 maustemittaa cayennepippuria
2 maustemittaa jauhettua korianteria
2 maustemittaa kurkumaa
1 kananmuna
1rkl korppujauhoja
1rkl öljyä paistamiseen
Liemeen (2hlö):
7dl kuumaa vettä
1rkl punaista currytahnaa
½rkl öljyä
150g pakaste wok-vihanneksia
2 levyä nuudelia (á75g)
2 kevätsipulia silppuna
Sekoita lihapulla taikinan ainekset keskenään. Jos käsiesi iho on herkkä, tai olet poistamassa piilolinssejä silmistä muutaman tulevan tunnin aikana, käytä kumihanskoja. Hypistele taikinasta pieniä pullia (meillä niitä tuli 29kpl). Kuumenna öljy pannussa. Laita pullat pannuun ja laske lämpöä. Paista pullia välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet ja ottaneet väriä pintaan.

Kuumenna öljy ja punainen currytahna kattilassa. Lisää kuuma vesi ja wok-vihannekset. Kun vesi kiehuu lisää mukaan nuudelilevyt, poista virta ja hauduta kannen alla 2min.
Annostele nuudelikeitto kulhoihin. Lisää mukaan broileripullia ja ripottele päälle reilusti kevätsipulisilppua. Nauti heti.

Lakritsi-sitruunajuustokakku isänpäiväksi

Tiedustelin hra Patalinnulta hyvissä ajoin ennen isänpäivää, mikä mahtaa oikeastaan olla hänen lempikakkunsa. Hän on aina pitänyt näistä juustokakkukokeiluista joita blogiinkin on useampi kirjattu, joten ei ollut mikään varsinainen yllätys, että sellainen mainittiin vastaukseksi kysymykseen. Lempimaku vain kuulemma oli sitruuna ja sellaista en ole aiemmin tehnyt, joten vanhoista arkistoista ei ollut suoraan apua. Surffailin aikani netissä, mutta mikään ohje ei sellaisenaan täysin houkutellut. Lopulta päässä alkoi kytemään ajatus sitruuna-lakritsikakusta, koska sehän on karkeissakin varsin mukava yhdistelmä ja hra Patalintu pitää erityisesti mustista karamelleista.


Itse sitruunatäytteeseen otin vinkkiä tästä Kinuskikissan kakusta. Raaka kananmuna vain tökki kakussa ajatuksena pahasti (vaikka valkuaista olen itsekin kerran aiemmin käyttänyt), ja koska tuohon olisi tullut 4 valkuaista se piti muuttaa. Kaapista löytyi vielä purkki Flora vispiä kastejuhlan ylijäämänä, joten se oli helppo valinta korvaajaksi. En myöskään tehnyt kakusta kevytversiota, vaan juusto ja rahka olivat ihan täyttä tavaraa. Juustoa kakussa on vain yksi rasia, joten oikeammin pitäisi ehkä puhua hyydykekakusta. Mutta koska juustokakku kuulostaa paljon herkullisemmalta, ja sitä tämä oli, niin juustokakkuna tämä meillä tunnetaan.

Aluksi houkutteli ajatus kakun kuorruttamisesta lakritsikinuskilla, mutta juustokakun päälle ei oikein voi kuumaa kinuskia kaataa ettei se sulaisi, joten jouduin miettimään muuta. Lopulta päädyin tekemään koristelun sulatetuista Kick-karkeista. En ole koskaan perehtynyt pursotukseen (vai kutsutaanko tätä toimenpidettä edes pursotukseksi) sen tarkemmin ja piti pohtia tosi tarkkaan minkälaisesta kuviosta suorituisin, ja missä mahdolliset viivojen leviämiset eivät haittaa. Kukkasia tulee aina joka paperin kulmaan sutattua, ja niitähän on vaikka minkälaisia, joten se oli melkoisen luonteva valinta. Ja sanoisin, että koristelu onnistui hienosti. Taidanpa olla siitä ihan ylpeäkin :)


Joskus alkusyksystä sorruimme ostamaan paketin LUn uutuus Dominoita, makuna salmiakki-chili. Kekseinä ne eivät meitä vakuuttaneet ja puoli pakettia on odottanut hyllyllä mahdollisia yllätysvieraita jos talosta ei löydy mitään muuta tarjottavaa. Nyt kuitenkin murskasin keksit kakun pohjaksi, ja siihen ne sopivatkin ihan hyvin kun mukana on muutakin makua. Kaikenkaikkiaan kakku oli todella onnistunut ja mieluisa. Makuyhdistelmä toimi myös. Kyllä tämän ja muiden herkkujen kanssa kelpasi isänpäivää viettää.

Sitruuna-lakritsijuustokakku
Pohja
½ pakettia (180g) Domino Black keksejä
50g sulatettua voita
Täyte
6 liivatelehteä
1-2 sitruunan mehu ja kuori (n.1rkl kuorta ja 1dl mehua)
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g veriappelsiinijugurttia
200g maitorahkaa
2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2½dl Flora vispiä
Kiille
3 liivatelehteä
2½dl mandariini-banaani-sitruunamehua (Pirkka)
Koristelu
2 Kick-patukkaa
1rkl kermaa
Sokeripalloja

Murskaa keksit hienoksi ja yhdistä ne sulatetun voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 24cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, jugurtti, rahka, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori keskenään. Vaahdota Flora vispi ja kääntele juustoseos joukkoon. Kiehauta sitruunamehu ja sulata puristetut liivatelehdet siihen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita se sitten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n.½ desiä mehua ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita loppu mehu joukkoon. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi ja kaada se hyytyneen kakun päälle lusikan kautta tasaiseksi. Anna taas hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Sulata Kick-toffeet kattilassa pienessä kermatilkassa sileäksi. Lusikoi kuorrute pieneen desin minigrip-pussiin. Anna jäähtyä ennenkuin leikkaat kulmaan pienen reiän ja aloitat pursottamisen, mutta kuitenkin niin että kuorrute pysyy juoksevana. Tarkista kakun keskikohta ja vedä pursotepussista tasaisesti puristaen keskeltä reunan kautta keskelle isoja silmukoita koko kakun ympäri. Tee toiset, ja vielä kolmannetkin silmukat edellisten viereen, osittain päälle. Ripottele vielä kakun keskelle sokeripalloja kukan heteiksi. Lakritsikuorrute ei jähmettynyt niin kuin etukäteen oletin, vaan viivat hieman levisivät hieman ajan kanssa ja muuttuivat samalla mustista harmaiksi kun pinta oheni. Kakku oli edelleen ihan hyvän näköinen, mutta ei samanlainen kuin juuri pursotuksen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon pursotuksen ajankohtaa suunnitellessa.

Isänpäivän ihanuuksia

Eilen oli hra Patalinnun ensimmäinen isänpäivä. Pikku E ei millään malttanut odottaa, että sai laulaa isälle onnittelulaulun ja esitellä hienon äidin avustuksella tehdyn kortin, joten herätys koitti päivänsankarillekin ennen kahdeksaa, vaikka sunnuntaiaamu olikin. Rva Patalintu ja Pikku E olivat heränneet jo pari tuntia aikaisemmin valmistelemaan aamupalatarjoiluja, joita ei kuitenkaan kannettu sänkyyn, koska hra Patalintu ei ole koskaan tuntunut ajatuksesta “aamiainen sängyssä” mitenkään innostuneelta ja koska meillä ei ole tarjotinta. Aamu aloitettiin pekoni-munakokkeli paahtoleivillä (munakokkeliin: 4 luomumunaa, ½dl ruohosipulia ja 1dl ruokakermaa), jotka olivatkin niin tuhdit, että muuta ei ennen parin tunnin kävelylenkkiä tarvittukaan, eikä mitään kovin tukevaa hetkeen sen jälkeenkään.


Lenkin jälkeen maistui kupponen kuumaa teetä ja rva Patalinnun säveltämä sitruuna-lakritsijuustokakku (ohje tulee myöhemmin).


Herkkupäivän kruunasi loistava päivällinen. Nämä liharullat ovat kuuluneet meidän ruokarepertuaariin jo useita vuosia, siitä asti kun ne joskus aikoja sitten Strömsöstä Michaelin tekemänä jonain uneliaana sunnuntaina bongattiin. Niitä tehdään aina kun halutaan takuuvarmasti jotain älyttömän hyvää. Johtuiko tästä erityisestä juhlapäivästä, vai siitä että normaalin paistin sijaan käytimme nyt ulkofilettä, vai siitä että hra Patalintu teki nyt itse kastikkeen (kaikki kastikkeet ovat yleensä olleet rva Patalinnun heiniä), mutta tällä kertaa kääröistä tuli erityisen herkullisia. Koitimme rullien kera lisukkeeksi Suomen Tukholman suurlähetystön sivuilla ohjeistettua maa-artisokkamillefeuillea (millefeuille “tuhatlehti” on yleensä useista kerroksista koostuva leivonnainen), joka tulee varmasti jatkossakin näitä rullia säestämään, ja varmaan montaa muutakin juttua. Nautimme ohessa myös päärynä-pecorinosalaattia, jolla olemme usein herkutelleet, mutta blogiin ohje ei ole ennen päätynyt. Onneksi ruokaa tehtiin vain syöjien määrän mukaan laskettu annos, sillä näiden herkkujen syömistä jatkaisi helposti, kunnes lopulta puhkeaisi. Aivan mielettömän herkullinen kokonaisuus! Ehdottoman hyvä kandidaatti kuuluisaksi viimeiseksi ateriaksi. Lihansyöjän ei ole helppo keksiä parempaa. Koittakaa vaikka :)

Oxrullor med öl (kahdelle; neljälle ei ole välttämätöntä tuplata pekonin määrää...)
300g ohueksi hakattuja pihvejä
4 siivua amerikan pekonia kuutioina
1 pieni sipuli hienonnettuna
dijonsinappia
suolaa
mustapippuria myllystä
2dl lihalientä vasikanfondista
1dl tummaa (lager)olutta
1dl ruokakermaa
1rkl maizenaa
liotettuja hammastikkuja

Kuulota sipuli ja pekoni. Suolaa ja pippuroi pihvit. Levitä päälle ohut kerros dijon sinappia. Täytä pihvit sipuli-pekoniseoksella, rullaa lihat kuten kaalikääryleet ja kiinnitä hammastikuilla. Ruskista rullat pannussa, lisää lihaliemi ja olut. Hauduta 30min. Sekoita maizena kylmään ruokakermatilkkaan. Ota rullat pois pannusta, suurusta kastike, lisää loppu kerma, kiehauta ja laita tarjolle.


Maa-artisokkamillefeuille
4+2 isohkoa maa-artisokkaa
2-3 jauhoista perunaa
1dl kermaa
suolaa
valkopippuria
öljyä friteeraukseen
Kuori ja keitä 4 maa-artisokkaa ja perunat vähässä suolalla maustetussa vedessä melkein kypsiksi. Tarkista että vettä ei ole liikaa muhennosta varten ja lisää kerma joukkoon. Jatka keittämistä sen verran, että kerma sakenee ja maa-artisokat ja perunat kypsyvät täysin. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi muusiksi. Mausta valkopippurilla.
Kuori 2 jäljellä olevaa maa-artisokka ja leikkaa ne veitsellä tai mandoliinilla ohuiksi siivuiksi. Friteeraa siivut upporasvassa kullankeltaisiksi ja suolaa ne.
Asettele lisäke lautasille kokoamalla vuorotellen maa-artisokkasipsit ja muusi noin 5cm korkuisiksi torneiksi.


Päärynä-pecorinosalaatti
Kaikki määrät ruokailjoiden ja oman maun mukaan
Jääsalaattia
Punasalaattia
Rucolaa
Basilikan lehtiä
Pecorino fresco juustoa
1-2 kypsää päärynää
Mustia oliiveja
Sitruunamehua
Mustapippuria myllystä
Oliiviöljyä
Kuori ja halkaise päärynät, leikkaa siivuiksi ja laita ne sitruunalla maustettuun veteen odottamaan. Huuhdo, kuivata ja revi salaatit annoksen pohjaksi. Laita päälle oliivit ja päärynäsiivut. Veistä pinnalle kunnon lastuja pecorinosta. Rouhaise hieman mustapippuria ja valuta reilusti oliiviöljyä päälle. Nauti samantien, etteivät päärynät tummu.

Mmm, Marokon Makuja

Kirjoitetaanpas nyt vielä nopeasti viime viikonlopun kokkailuista ennenkuin siirrytään seuraavaan. Hesarin ruokatorstaissa oli jokunen viikko sitten kalkkunataginen ohje. Siinä käytetyt viikunat jäivät kummittelemaan mieleen houkuttelevasti, ja Marokkolainen tagine ylipäätään on kiinnostanut jo kauan. Taginehan, tai tajine, tarkoittaa sekä tätä ruokaa, että astiaa missä se on valmistettu. Tämä laakea, matala saviastia, jossa on korkea, suippo kansi on suunniteltu pitämään ruoan valmistuksen aikana muodustuva kosteus palaamaan ruokaan, niin että se pysyy mahdollisimman mehevänä. Kun kansi poistetaan, alla oleva kulho toimii hyvin myös tarjoiluastiana. Me emme tätä kokeilua varten lähteneet taginepataa hankkimaan, vaan haudutimme oman Pohjois-Afrikkalaisen karjalanpaistimme itämaisessa wok-pannussa. Toimi vallan mainiosti, vaikka pakko myöntää, että jos keittiössä olisi enemmän tilaa, tuollainen taginepatakin kyllä kiinnostaisi kovasti...

Kalkkuna ei nyt ollut se pääruoka-aines jota halusimme käyttää, joten etsiskelimme netistä muita mahdollisia viikunaa sisältäviä tagine ohjeita. Päädyimme lopulta muokkaamaan paria englanninkielistä reseptiä omaan makuun ja aikatauluun sopivaksi, ja voi että tästä tuli ihan mielettömän hyvää! Naudan kulmapaisti hautui niin supermureaksi, että heikkohampaisetkin voivat sitä huoletta mutustella ;) Loppujen lopuksi emme käyttäneet yhtään viikunaa, mutta mukana olevat taatelit ja luumut mössöytyivät haudutuksen aikana hitusiksi, luoden ihanan mehevän ja täyteläisen kastikkeen lihan ympärille. Tätä mausteista, makeaa, mehevää, mureaa, lämmittävää ja täyttävää lihapataa meillä tehdään takuulla vielä usein. Ja mitä luultavammin kokeillaan siitä kalkkunastakin, tai kanasta vähintäänkin. Lammas olisi tässä myös varmasti todella mainio raaka-aine. Makumaailma sopii varsinkin syksyyn jotenkin aivan ihanasti.

Makoisa Marokkolainen naudanlihatagine
6-700g naudan kulmapaistia tai muuta lihaa parin sentin kuutioina
1rkl oliiviöljyä
220g sipulia neljäsosaviipaleina
2-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
220g porkkanaa lohkoina
130g tomaattimurskaa
60g taateleita (ilman kiviä)
85g kuivattuja luumuja (ilman kiviä)
1rkl hunajaa
2dl lihalientä
1 kanelitanko
1tl jauhettua kuminaa
1tl jauhettua korianteria
½tl jauhettua cayennea
½tl jauhettua inkivääriä
½tl kurkumaa
(paahdettuja manteleita ja tuoretta korianteria viimeistelyyn maun mukaan)
Paista sipuliviipaleita öljyssä, paistinpannussa, kunnes ne ovat ottaneet reilusti väriä ja pehmenneet. Kippaa ne sitten tagineen tai wokkipannuun odottamaan (puhumme jatkossa wokista, koska sitä käytimme). Ruskista seuraavaksi lihakuutiot samassa, kuumassa paistinpannussa nopeasti niin että pinta saa väriä, mutta nesteet jäävät lihan sisään. Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla ja kaada ne wokkiin. Lisää wokkiin myös kaikki loput ainekset ja sekoita hyvin. Hauduta miedolla lämmöllä n.2-3 tuntia. Tarjoile couscousin ja Marokkolaisen porkkana-appelsiinisalaatin kera.


Hassu yhteensattuma tätä ruokaa suunnitellessa kävi, kun googlettelin uutta virkistävää käyttötapaa kaapissa majaileville porkkanoille ja appelsiineille ihan muuhun tarpeeseen. Ensimmäinen osuma esitteli tämän Marokkolaisen salaatin, joten pakkohan se oli yhdistää tagineateriaan. Ja sopi muuten mielettömän hyvin. Salaatinkastike, ja varsinkin siinä oleva minttu, korostaa myös taginen makuja ihanasti. Niin hyvin jopa, että en missään tapauksessa jättäisi tätä salaattia tekemättä kyseistä taginea tarjoillessani!

Marokkolainen porkkana-appelsiinisalaatti
450g porkkanoita karkeasti raastettuna
2 appelsiinia
6-8 retiisiä ohuina viipaleina
Kastike
2rkl appelsiinimehua
1rkl sitruunamehua
2rkl oliiviöljyä
merisuolaa ja mustapippuria myllystä rouhaistuna
½tl jauhettua kuminaa
½tl jauhettua kanelia
1tl tomusokeria
Vähintään 10 mintunlehteä
Leikkaa appelsiinista kuoret pois, niin että kaikki valkoinen osa poistuu. Leikkaa appelsiini sen jälkeen viipaleiksi ilman “nahkoja” ja sitten viipaleet pieniksi kolmioiksi. Laita appelsiinikolmiot, porkkanaraaste ja retiisiviipaleet salaattikulhoon.
Mittaa kastikkeen ainekset kuppiin ja sekoita ne keskenään. Kaada kastike salaattiainesten päälle ja pöyhi kevyesti. Nautiskele sellaisenaan tai taginen lisukkeena.

Halloween Special

Otimme hieman ennakkoa ja vietimme halloween teemaista iltaa jo viime lauantaina, ensi viikonlopun muiden menojen vuoksi. Ystäviä tuli meille illastamaan oikein kunnolla ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen, ja voi että se teki hyvää! Oli ihana taas suunnitella menua ja puuhastella tarjottavia – varsinkin kun tässä sai ihan tosissaan käyttää mielikuvitusta ja nauraa hykerellä koko ajan tehdessään! Ja ilta tietenkin itsessään oli täynnä naurua, ihmettelyä ja ehkä hivenen ällötystäkin. Pikku E:kin intoutui ensimmäistä kertaa kikattamaan oikein reilusti. Ja mikäpä muu sitä Patalinnun poikasta naurattaisi kuin kunnon kippistely :) Lasin nostaminen ja kippiksen sanominen sai tytön oikein heittämään päätään taaksepäin ja kikattelemaan kovaan ääneen toista kymmentä kertaa. Ihanaa <3

Kuva kasvaa klikkaamalla

Loppusyksy tuntuu aina herättelevän örkit esiin koloistaan, kun niihin niin helposti törmäilee. Saimme taas talteen ison kasan meheviä örkin silmiä ja rapsakoita örkin sormia kuten edellisenäkin vuonna. Niiden lisäksi herkuttelimme suovedellä, kurpitsakeitolla lapamadoilla ja mutanttiluteilla höystettynä, hiiricanneloneilla, homerihmastoilla, hämähäkkimuffineilla ja mutaliemellä. Herättää veden kielelle vai mitä?


Suovettä örkin silmämunalla
½ sitruuna
1tl ruokosokeria
5 mintunlehteä
n.½dl ginger alea
1 örkin silmämuna
Hienonna mintun lehdet ja laita ne lasiin. Purista joukkoon puolikkaan sitruunanmehu ja sekoita ruokosokeri mukaan. Tipauta lasiin örkin silmämuna ja täytä lasi ginger alella. Jos kaipaat tuhdimpaa vaikutusta, voit lisätä mukaan pari senttiä tummaa rommia.


Kurpitsakeittoa mutanttiluteilla ja lapamadoilla (6-8 annosta)
2 sipulia pilkottuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
3 pientä omenaa kuutioina
2rkl oliiviöljyä
1rkl punaista currytahnaa
1rkl inkivääriä raastettuna
½ punainen chili viipaleina
1kg kurpitsaa paloiteltuna tai valmiina soseena
6dl kasvislientä
2dl kookosmaitoa
2rkl limen mehua
1rkl hunajaa
Pinnalle
mutanttiluteita (paahdettuja kurpitsansiemeniä)
lapamatoja (keitettyä spagettia)
Kuulota sipulit ja omenat ison kattilan pohjalla öljyssä. Lisää mukaan chili, inkivääri sekä currytahna ja paista sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää kurpitsat / kurpitsasose ja kasvisliemi kattilaan ja kuumenna. Anna porista noin 30min tai kunnes kurpitsa on kypsää. Sosetta käyttäessä näin pitkä keittäminen ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta vahvistaa makuja. Soseuta keitto ja sekoita joukkoon kookosmaito, hunaja ja limen mehu. Kuumenna ja lisää suolaa tarvittaessa. Koristele luteilla ja lapamadoilla. Nautiskele örkinsormien kera.


Homeiset hiiricannelonit
650g hiiren jauhelihaa (tai broilerikin käy)
1 keskikokoinen sipuli hienonnettuna
1tl timjamia
250g pinaattia, pestynä ja hienonnettuna
1prk ricottajuustoa
1½dl parmesan juustoa raastettuna
suolaa
mustapippuria myllystä
1pkt (20-24kpl) cannelonituubeja
Kastikkeeseen
50g voita
50g (1dl) vehnäjauhoja
1dl valkoviiniä
4dl kana- tai kasvislientä
5dl kevytmaitoa
½tl muskottipähkinää
maustemitta valkopippuria
1½dl parmesaani juustoa raastettuna + lisää pinnalle
Kuulota sipuli ja ruskista jauheliha. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Lisää hienonnettu pinaati kun hiiri (kana) on kypsää ja hauduta kunnes pinaati on vajonnut joukkoon. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä. Sekoita jäähtynyt seos ricottajuuston, ja parmesaanin kanssa sekaisin.
Sulata voi kattilassa. Sekoita vehnäjauhot joukkoon jatkuvasti hämmentäen. Lisää kanaliemi pienissä erissä jatkuvasti hämmentäen. Lisää vielä maito ja valkoviini. Kiehauta jatkuvasti hämmentäen, kunnes kastike sakenee. Mausta valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää joukkoon parmesaani.
Lusikoi pinaatti-ricotta-lihaseos esim minigrippussiin. Leikkaa kulmaan reikä ja pursota canneloniputket täyteen täytettä. Kaada pari desiä valkokastiketta öljytyn uunivuoan pohjalle. Asettele canneloniputket tasaisesti ja kaada loput valkokastikkeet päälle, niin että putket peittyvät. Raasta päälle vielä hieman parmesania. Paista 175C asteessa 40-50 minuuttia.


Hiiricannelonit tarjoiltiin salaatin kera, jossa oli örkinsilmiä, homerihmastoja (sinimailasen ituja) sekä myrkkysumakkia (jääsalaattia). Päälle pirskoteltiin hieman lepakonverta (puolukkavinaigrette reilulla puolukkasoseella irtopuolukoiden sijaan).


Hämähäkki-suklaa-kurpitsamuffinit (24kpl)
190g vehnäjauhoja
85g tummaa kaakaojauhoa
2tl leivinjauhetta
1tl leivinsoodaa
½tl suolaa
2,5dl luomupiimää
400g kurpitsasosetta
2tl vaniljasokeria
110g voita
300g tummaa ruokosokeria
3 luomu kananmunaa
60g (1½dl) tummia suklaahippusia
Kuorrute
150g tomusokeria
200g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 maustemitta kanelia
1 maustemitta muskottipähkinää
Seitti
Tummaa suklaata
Sekoita jauhot, kaakaojauho, leivinjauhe, sooda ja suola valmiiksi keskenään.
Sekoita toisessa kulhossa kurpitsasose, vaniljasokeri ja piimä keskenään.
Sekoita kolmannessa suuressa kulhossa pehmeä voi ja ruokosokeri vaahtomaiseksi. Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Sekoita jauhot ja kurpitsaseos joukkoon kolmasosa kerrallaan nuolijalla käännellen. Lisää lopuksi vielä suklaahiput.
Laita muffinipellin koloihin paperivuoat ja lusikoi taikina vuokiin. Jokainen n. ¾ täyteen. Paista 175C asteessa n.40min.
Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Levitä täysin jäähtyneille muffineille n teelusikallinen kuorrutetta per muffini.
Sulata suklaa esim mikrossa. Lusikoi sulanut suklaa pieneen (1dl) minigrip pussiin. Tee kulmaan pienen pieni (!) reikä. Pursota jokaisen muffinin kuorrutteen päälle 3 ympyrää. Kannattaa pursottaa vaikka kolmasosa kerrallaan, että suklaa ei ehdi alkaa kovettumaan. Vedä hammastikulla kuusi viivaa keskeltä reunoihin, niin saat aikaan hämähäkinseitin.


Vaikka tarjottavat saattavat kuulostaa hivenen epäilyttäviltä, kaikki oli oikesti hirvittävän (heh) hyvää! Silmiä ja sormia tulikin jo kehuttua viime vuonna, joten sen tekstin voi tarkistaa arkistosta. Keitto oli mukavan mausteinen ja lämmittävä. Sopisi moneen muuhunkin tilanteeseen, kuin vain halloweeniin. Cannelonit olivat meheviä ja tuhdin täyttäviä. Muffinit mielettömän muhevia ja suklaisia. Mausteinen kuorrutus on niihin ihan ehdoton lisäys joka tuo kaikki aromit esiin.

Ystävä oli löytänyt Pariisista pussillisen örkin luomia

Ilta vietettiin upeiden, tunnelmaa luovien kurpitsalyhtyjen loisteessa

Nyt eikun kaikki örkkijahtiin ja nautiskelemaan! Kertokaahan mitä hirveyksiä omaan pöytäänne päätyy?

Halloween kurpitsan käsittelyä

Aloitimme halloween juhlien valmistelut kurpitsoista, ne kun niin olennaisesti kuuluvat kyseisen tapahtumaan luonteeseen. Ostimme kaksi kolmen kilon kurpitsaa, kahdella erillisellä kauppareissulla, kun emme jaksaneet kerralla kantaa yhtä isompaa... Muutenkin mielessä muhi muutamakin idea lyhtyjen kaiverruksiin, joten mukava vain kun niitä pääsi nyt kerralla toteuttamaan. Vielä jäi tosin jotain taas seuraavaa vuotta varten päähän kummittelemaan ;)


Ainakin Amerikasta saisi varta vasten Jack-O'-Lanternin kaiverrukseen markkinoituja veitsi-/kaavinsettejä, mutta muutenkin pärjää mainiosti. Meillä kaikki saatiin hyvin tehtyä näillä työkaluilla: Victorinoxin hedelmäveitsi, kapeateräinen filerointiveitsi (ei pitkään aikaan enää siinä käytössä), ohutteräinen mattoveitsi sekä teräksinen jäätelökauha.


Kurpitsan käsittely alkaa hatun irroituksesta. Parhaan tuloksen saa, kun veistä noin 45 asteeen kulmassa pitäen, leikkaa varren juuresta käden mentävän 4-6 kulmaisen aukon. Näin kurpitsan saa helposti kaavittua tyhjäksi, ja sen jälkeen hattu pysyy vielä hyvin paikoillaan. Hatun irrotuksen jälkeen revi siemenet sekä rihmastot kurpitsan sisältä irti. Sitten jäätelökauha heilumaan ja kaaputa kurpitsanlihaa niin paljon kuin irtoaa, mutta kuitenkin niin että kurpitsaan jää vielä tarpeeksi paksuutta, ettei tuleva lyhty lysähdä saman tien. Me saimme kurpitsanlihaa lopulta 1,5kg. Hieman enemmänkin olisi ehkä voinut halutessaan raapia, mutta homma on melkoisen kättä rasittavaa, emmekä tarvinneet tuleviin kokkauksiimme enempää. Homman lopuksi kannattaa tarkistaa pohja, että se on tasainen tulevaa kynttilää varten.


Siemenistä saa tosi maukasta naposteltavaa paahtamalla.

Paahdetut kurpitsansiemenet
Kurpitsan siemeniä
suolaa (savu Maldon)
mieleisiä mausteita
Huuhtele siemenet, niin että niissä ei ole enää yhtään lihaa tai rihmastoja kiinni.
Laita ne uunipellille levitetylle leivinpaperille yön ajaksi kuivumaan.
Pyörittele siemenet ennen paahtoa kevyesti oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja valitsemillasi mausteilla. Paista 125C asteessa noin tunti. Pyörittele siemeniä pari-kolme kertaa 15-20min välein. Purkita siemenet ilmatiiviiseen purkkiin, jossa ne säilyvät pari kuukautta (teoriassa, käytönnössä tulevat syödyksi parissa päivässä).

Me maustoimme siemenet Fruits alfresco mausteseoksella, jota kerran löytyi Stokkalta, mutta ei ole sen jälkeen näkynyt. Mielettömän hyvä seos, joka itkettää kun se loppuu (hyvin pian). Purkista löytyy mm. aurinkokuivattua tomaattia, mustapippuria, paahdettua valkosipulia, oliiveja, paprikaa, punasipulia ja basilikaa. Mauste sopii moneen paikkaan loistavasti, kuten myös näille kurpitsansiemenille. Jos joku tietää mistä tätä vielä saa, niin kertokoon heti!!

Kurpitsan lihasta voi tehdä helposti sosetta, jotta on sitten helppo käyttää erilaisiin kokkauksiin.

Kurpitsasose
1,5kg kurpitsaa
1,5-2dl vettä
Keitä kurpitsaa vesitilkassa kunnes se on kypsää. Soseuta kurpitsa. Poista mahdollinen ylimääräinen neste ennen soseutusta, jos sitä tuntuu olevan liikaa. Itse valutin tuon alussa lisäämäni 2dl pois tässä vaiheessa. Laita kurpitsasose esim lasipurkissa jääkaappiin, jos aiot käyttää sen muutaman päivän sisällä. Sosetta voi myös hyvin pakastaa myöhempää käyttöä varten.


Kun tuleva ravinnonsaanti on turvattu, voit taas käydä kaiverruksen kimppuun. Jos haluat hienompia kuvioita normaalin kolmiosilmäisen harvahampaisen kurpitsanpään sijaan voit hahmotella kuvan sapluunan avulla kurpitsan pintaan. Eli teippaa valitsemasi kuva kurpitsan pintaan, ja töki esim ohuella naulalla kuvio paperin läpi kurpitsan pintaan. Poista paperi, ja leikkaa kuvio syntyneitä reikiä pitkin. Kurpitsan kaiverrukseen perehtyneitä amerikkalaisia sivustoja löytyy netistä useita. Esimerkiksi täältä saa tarkempia ohjeita, jos sellaisia vielä kaipailee.


Hra Patalintu piirsi meidän kaksi lyhtyä vapaalla kädellä osittain mallin mukaan. Kaiverruksen jälkeen lopputulos oli upea, vai mitä?

Kesän viljelysten yhteenveto

Meillä oli kesällä kasvihuone lainassa hra Patalinnun vanhemmilta. Kasvihuone siis pysyi koko ajan heidän pihassaan, mutta saimme sinne keväällä laittaa kasvamaan mitä mieli teki. Hra Patalinnun äiti vielä kasteli ja kitki, joten melkoisen helpolla pääsimme. Kunhan yritimme ehtiä korjaamaan satoa, jota tietyissä lajeissa tuli hyvinkin runsaasti.

Kylvimme kasvihuoneeseen yrteistä basilikaa, thaibasilikaa, tilliä, salviaa ja lehtipersiljaa. Jostain syystä basilikat eivät tykänneet kasvihuoneesta lainkaan, ja sieltä nousikin vain yksi taimi, johon tuli sitten lopulta aivan hurjan kokoiset lehdet. Harmitti, että thaibasilikaa ei itänyt yhtään, kun sitä on kaupoissakin niin harvoin tarjolla. Mikä lie sitten niiden kasvua haitannut, kun parvekkeella ainakin tavan basilika on aina kasvanut hyvin? Tilli sen sijaan rönsysi samantien ja siitä jäikin lopulta yli puolet käyttämättä, kun pakastettu tai kuivattu tilli ei meillä kuitenkaan kuluisi. Tykätään vaan tuoreesta. Salvia viihtyi hyvin, ja niillekin kehittyi myös sellaiset lehdet, että ei ole ennen meidän keittiössä näkynyt. Kuha- tai vasikkasaltimboccaan ei olisi tarvinnut kuin yhden lehden filettä peittämään. Lehtipersilja oli myös hyvin kiitollinen kasvatettava ja tykkäsi kovasti kasvupaikastaan. Tässä todistusaineistoa (vasemmassa alanurkassa näkyy myös hieman salviaa, mutta ei vielä lopullisessa koossaan):


Lehtipersiljasta ja (valitettavasti) kaupan basilikasta tehtiin tietenkin pestoa vanhalla tutulla ohjeella.


Kesäkurpitsat tulikin jo aiemmin esiteltyä. Pari kesäkurpitsaohjetta on edelleen tosin rästissä, mutta niiden aika ei ole vielä(kään). Yritimme kasvattaa myös vesimelonia, ja siitä oli odotukset tosi korkealla, mutta koska niitä ei ehditty esikasvattaa, ja istutusaikaan oli vielä melko kylmää, viidestä siemenestä iti kaksi ja nekin kuolivat kun olivat nousseet viiden sentin mittaan. Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla vielä joskus uudelleen hieman paremmilla alkuvalmisteluilla. Olisihan se hurjan hienoa syödä ja tarjoilla omaa vesimelonia! Salkopavut suorastaan villiintyivät ja niistä nautiskeltiin useaan otteeseen mm. pekonilla maustettuna. Vielä niitä näyttää olevan yksi pussi pakkasessakin sopivaa herkutteluhetkeä odottelemassa.


Istutimme kasvihuoneeseen myös parikymmentä chilin tainta, jotka tällä kertaa rva Patalinnun äiti oli esikasvattanut. Ihme viljelijöitä mekin ollaan, kun ei itse tehdä mitään... ;) Chilejä meillä on ollut jo monena vuonna kasvamassa parvekkeella, ja aina niistä on muutaman palon verran satoa saatu. Nyt näytti aluksi siltä, että taimet eivät lähde kasvamaan ollenkaan, ja muutama taimi piti kerran vaihtaakin kun kuihtuivat kokonaan. Ilmeisesti ne tuli laitettua kasvihuoneseen liian aikaisin, kun ilma ja maa olivat vielä turhan viileitä. Sitten kun heinäkuun helteet saapuivat, chilit innostuivat ja taimet kasvoivat mittaa melkein metrin verran. Kukinto onnistui hienosti ja palkoja alkoi syntymään. Kasvukausi ei vaan ihan riittänyt, vaan jouduimme nyt pari viikkoa sitten keräämään sadon vihreänä kun pelotti että kaikki pilaantuu yöpakkasten seurauksena.


Tulisiksi näitä chilejä ei voi kutsua, mutta kun niistä keitettiin chilihilloa Prinsessakeittiön ohjeella, lopputuotos on mukavan lämmittävä. Hillo on kyllä hyvää ja melko jännittävääkin makean ja hieman tulisen makuyhdistelmänsä ansiosta. Maistuu mainiosti mm. juustojen kera! Me jätimme mukaan myös siemenet, kun chilit tosiaan olivat niin mietoja. Tulisemmista yksilöistä, siemenet kannattaa riipiä pois – hanskoja käyttäen, ettei käsiä ala turhaan liikaa kuumottamaan. Tai silmään sattumaan, jos niillä samaisilla käsillä sattuu sinne sohaisemaan... Muutama palko meillä punastui pöydällä keittoaikaa odotellessaan, joten saimme hauskan moniväristä hilloa.

Chilihillo
200g chilejä
2dl hillosokeria
2dl vettä
Poista chileistä siemenet jos ovat tulisia. Siivuta palot ohuiksi renkaiksi. Laita chilirenkaat, sokeri ja vesi kattilaan ja keitä n. 10-15min. Purkita hyvin pestyyn (keitettyyn) lasipurkkiin.