Joululahjavinkki x3

Annettiin jo ystäville pienet jouluiset herkkupussit lahjaksi itsenäisyyspäivänä, joten koska yllätys ei voi enää siellä mennä pieleen niin tässä muutamat herkulliset joululahjavinkit teille.

Paahdettuja pähkinöitä tehtiin oikein jättisatsi niin että niitä jäi itsellekin vielä reilusti naposteltavaksi kolmen lahjapurkin jälkeen. Onneksi olivat tosi hyviä, joten eipä niiden tuhoamisessa mitään ongelmaa ole. Ohje on tässä puolitettuna siitä mitä tehtiin. Me käytimme kuorellisia manteleita, jotka itse kuorittiin. Se onnistuu helposti näin: laita mantelit kiehuvaan veteen, keitä 1min, siirrä mantelit kylmään veteen. Poista kuoret puristamalla mantelia peukalon ja etusormen välissä. Maustekuorrutus on kuitenkin sen verran vahva, että en usko maun kärsivän vaikka käyttäisi valmiiksi kuorittuja manteleita. Tulisia nämä eivät ole, joten jos tykkää potkusta niin cayennen määrää kannattaa lisätä parin maustemitan verran. Suolan voi jättää kokonaan poiskin, mutta me tykkäsimme nimenomaan tästä suolaisen ja makean suloisesta sekamelskasta.

Paahdetut kuorrutetut pähkinät
800g pähkinöitä (puolet kuorittuja manteleita ja puolet cashew-pähkinöitä)
5rkl fariinisokeria
1½tl Maldon-suolaa (+ paahdon jälkeen ripsauteltiin melko reippaastikin tavan jozoa, kun tuntuivat kaipaavan tasapainotusta makeuteen)
1 maustemitta (mm) cayennea
1tl kanelia
1tl (vähän vajaa) inkivääriä
1 kananmunan valkuainen (keltuaisen voit käyttää vaikka alimpaan ohjeeseen)
1rkl kylmää vettä
Sekoita mausteet. Vaahdota valkuainen + vesi (löysäksi vaahdoksi, ei miksikään marengiksi asti). Sekoita pähkinät valkuaiseen, lisää mausteet ja sekoita lisää. Levitä pähkinät kahdelle uuninpellille. Paahda 150C asteessa n.30min. Sekoita välillä pariin otteeseen. Aikaa kannattaa tarkkailla - ekat meillä onnistui, toisessa satsissa cashewt paahtui vähän turhan tummiksi ja aavistuksen palaneen makuisiksi kun luotettiin tuohon 30min.

Suklaanapit tehtiin tällä netistä löytyneellä ohjeella. Näistä tuli herkullisia ja muuten hyvän näköisiä, mutta joku siinä lämmityksessä tai jäähdytyksessä meni pieleen kun lopputulos oli suklaan osalta hivenen harmahtavan pilkullinen. Selkeästi pitäisi alkaa tutustua suklaan temperoinnin saloihin, siitä en toistaiseksi tiedä oikeastaan mitään. Ohje on nyt tässä kuitenkin sellaisenaan, koska korjausta asiaan en tiedä ja lopputulos oli joka tapauksessa hyvän makuinen ja hauskan näköinen. Koristeita jäi reippaasti yli, joten pienemmät määrät riittävät mainiosti. Mutta olihan niitä ihan kiva napsia sellaisenaankin jälkikäteen ;)

Jouluiset suklaanapit (n.30-40kpl)
250g maitosuklaata (käytin fazerin sinistä), tumma suklaa sopisi varmasti myös paremmin kuin hyvin
2mm (maustemittaa) jauhettua inkivääriä
2mm kanelia
1½mm kardemummaa
½dl hieman pienittyjä pistaaseja
½dl kuivattuja karpaloita
½dl kuivattuja mansikoita
½dl vaahtokarkkia pieneksi leikattuna
(voi käyttää myös rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä)

Sulata suklaa vesihauteessa ja anna suklaan hieman jäähtyä, noin 5-10 minuuttia. Lisää suklaan joukkoon inkivääri, kaneli ja kardemumma. Peitä uunipelti leivinpaperilla. Nostele suklaaseoksesta ruokalusikalla pieniä ympyrän muotoisia kekoja leivinpaperille. Koristele pähkinöillä, hedelmillä ja marjoilla. Anna suklaapalojen kovettua. Voit myös laittaa suklaat jääkaappiin kovettumaan. (meillä suklaat muuttuivat harmaaksi tämän viilennyksen jälkeen)

Viimeinen ohje löytyi Kodin kuvalehden arkistoista. Näitä ei kannata mihinkään piilopakettiin laittaa etteivät pilaannu, mutta ovat tosi kiva vieminen ja naposteltava glögin kera. Tein nämä tosi pienellä tähtimuotilla joka teki kekseistä suorastaan vastustamattomia. Yksi tuollainen pieni vielä... Keksit olivat muuten älyttömän hyviä myös viinirypälemarmeladin kera, joten jotain hilloa kannattaa näiden kaveriksi tarjota jos sitä kaapista löytyy!

Juustokeksit
100g pehmeää voita
100g raastettua parmesaania
1½dl vehnäjauhoja
½tl paprikajauhetta
1tl oreganoa
ripaus cayennepippuria
1/4tl suolaa
1 keltuainen
Nypi juustoraaste ja voi kuivien aineiden kanssa. Lisää lopuksi keltuainen ja nypi valmiiksi taikinaksi. Painele taikina litteäksi ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa pari tuntia. Kaulitse taikina vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota muotilla pieniä keksejä. Nosta keksit uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Jäähdytä. Tarjoa glögin kanssa.

Pienen pojan kastejuhla

Pikku-herra Patalinnun kastejuhlaa vietettiin lauantaina 11.6.2011. Päivä oli kuuma, mittarissa elohopea nousi melkein +30C asteeseen eikä auringon puutteesta tarvinnut valittaa. Hieman hirvitti miten kerma-ja juustokakkujen sekä muiden leivonnaisten kanssa helteessä käy, mutta saatiin kylmäketju pidettyä hyvin yllä vaikka juhlat pidettiinkin muualla kuin kotona, joten kaikki tarjoilut pysyivät täydessä tarjoilukunnossa. Poikanen oli hyvällä tuulella kastetoimituksen alkupuolen ja jutusteli innokkaasti vastapäätä seisovien kummien sekä vieressä olevan papin kera niin, että pappiakin alkoi kesken kaiken naurattaa. Loppua kohden kuumuus alkoi kuitenkin painamaan, ja hymypojan nimi sinetöitiin pienen itkun kera. Juhlat etenivät siitä kahvipöytään johon tein tapani mukaan itse kaikki tarjoilut lasten mummon leipomia karjalanpiirakoita lukuunottamatta. Omasta mielestä heikkoa lenkkiä ei löytynyt, vaan kaikki onnistui niinkuin pitkin ja oli erittäin herkullista.

Ensin ajattelin, ja monet tuntuvat kyselevän jälkikäteen, että missä välissä leipominen kahden pienen kanssa onnistuu. Jaoin tekemistä mahdollisimman paljon eri päiville aina kun lastenhoitoapua oli saatavilla ja leivoin paljon pakastimeen. Tässä oma toimintalistani jonka kanssa ei tullut stressiä ja kaikki oli priimaa pöytään laitettuna :)

• Suunnittelu pitkin kevättä, mutta viimeiset päätökset kuukautta ennen juhlia.
• Askartelut, melkein kuukautta ennen juhlapäivää
• Karjalanpiirakat, mummo nypytti muotoonsa paria viikkoa ennen ja ne pakastettiin raakana. Piirakat mummo paistoi vasta juhlapäivänä, niin olivat taatusti parhaimmillaan. Munavoi edellisenä iltana.
• Bebe-leivokset, koe-erä kolmisen viikkoa ennen, tarjottavat kaksi viikkoa ennen pakkaseen. Pakastusta ei näissä mausta huomaa
• Suolaiset minimuffinssit, pari viikkoa ennen pakkaseen. Lämmitin ne pikaisesti uunissa juuri ennen tarjoilupöytään nostamista niin olivat kuin vastapaistettuja.
• Marenkimurut. Marengit ja pikkuleivät tein viikkoa ennen juhlaa ja pakkasin tiiviisiin rasioihin. Sitruunatahna siveltiin väliin juhlia edeltävänä iltana.
• Raparperi-mustaherukanlehtijuoma. Siirapin keitin vajaa viikko ennen juhlaa. Juoma pullotettiin vissyn kera juhla-aamuna.
• Täytekakku. Kakkupohjan paistoin kaksi päivää ennen ja täytin sen edellisenä iltana. Kakku kuljetettiin sellaisenaan juhlapaikalle ja siellä pari tuntia ennen kastetta kuorrutin ja koristelin kakun ja laitoin jääkaappiin odottamaan.
• Lohijuustokakun tein edellisenä iltana, koristelut juhlapaikalla pari tuntia ennen.

Tässä nyt ensialkuun suolaiset tarjottavat. Makeat seuraavat kunhan tässä ehtii :)

Karjalanpiirakat tarjoiltiin maukkaan kevennetyn munavoin kera
3 kananmunaa
1 prk raejuustoa (200 g)
100 g oivariinia
suolaa
Koristeeksi herneenversoja
Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä. Kuori ja huuhtele munat. Pilko ne paloiksi kulhoon ja hienonna haarukalla. Lisää raejuusto, oivariini ja maun mukaan suolaa. Sekoita tasaiseksi.

Voileipäkakun virkaa toimitti jo Pikku E:n kasteessa erinomaiseksi todettu lohijuustokakku. Tällä kertaa päällä ei ollut mätiä vaan punainen cavi-art eli merilevävalmiste. En tiedä huomasivatko vieraat mädin korviketta, kukaan ei ainakaan maininnut mitään..? ;D

Pikku suolapaloiksi tein minimuffinsseja kahdella eri täytteellä. Ne olivatkin oivia suupaloja joita voisin suositella mihin tahansa illanistujaisiin tai vaikka picnic-salaatin tuhdittamiseen. Ohjeen löysin Pullahiireltä, joita täytteiden osalta sovelsin omaan makuun sopivaksi.

Minimuffinssitaikina (24kpl)
100g voita
½tl suolaa
2dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä
Sekoita suola ja jauhot pehmeään voihin. Lisää vesi ja lopuksi vielä tarvittaessa 1rkl vehnäjauhoja jos taikina on liian löysä/tahmainen. Jaa taikina 24 osaan ja painele se minimuffinssipellin koloihin (pelti löytyi Stockmannilta).

 

Kinkku-rucolatäyte (24 muffinssiin)

100g palvikinkkua hienonnettuna
1dl kermaa
1 kananmuna
Villirucolaa hienonnettuna
Mustapippuria
Suolaa
½dl juustoraastetta (meillä mozzarella)
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele sen jälkeen täytettä lusikalla muffinssikuppeihin.
Paista 175C asteessa noin 20min.

Kasvistäyte (24 muffinssiin)
2rkl aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoa
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1dl kermaa
1 kananmuna
½dl juustoraastetta
Mustapippuria
Suolaa
2rkl hienonnettua ruohosipulia
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele sen jälkeen täytettä lusikalla muffinssikuppeihin.
Paista 175C asteessa noin 20min.

Isosiskon kastejuhlien tarjottavat löytyvät tunnisteen kaste alta ja sinne menevät myös nämä loput tarjottavat aikanaan.

Juhlatarjoiluja alkukesän julhiin

Viime sunnuntaina vietettiin hra Patalinnun isän 70v syntymäpäiviä. Tarjoilut olivat pääosin vieraiden tuomia ja me hoidimme oman osuutemme viemällä mukanamme voileipäkakun ja rieskarullia kahdella eri täytteellä. Voileipäkakun ulkonäöstä olen erityisen ylpeä, eikä maussakaan moittimista ollut, jos (ja kun) pitää vuohenjuustosta. Jos siis esim huomisen valmistujaispäivän kakun koristeet ovat vielä päättämättä, niin tässä viimehetken vinkkiä, joka on yllättävän helppo toteuttaa kun hommaan kerran ryhtyy :)

Ensin ajattelin tekeväni Lautasellesi-blogissa esitellyn makoisan oloisen ja kauniin keväisen tonnikala-katkarapukakun (tässä linkki itsellekin tulevaisuutta varten), mutta koska juhlapaikalla ei ollut kylmäsäilytysmahdollisuutta aloin epäilemään katkarapujen säilyvyyttä. Kyllä kai ne sen muutaman tunnin olisivat kestäneet, mutta pidin tätä itse kehittelemääni kasvisjuustovaihtoehtoa varmempana. Kakun alla oli juhlissa vielä varoilta kylmäkalleilla vuorattu alusta, jotka pitivät sen viileänä. Leipävalinnan tein tuon ensin pohtimani kakun mukaisesti ja virolaistyylinen Fazerin Must leib olikin tosi herkkua, niin kakussa kuin ilmankin. Vuohenjuustotäytettä tuli tosi reilusti, joten määriä voi huoletta pienentää varmaankin yhteensä noin 150-200g verran. Mutta jos on tiedossa että valmista kakkua ei ehkä itse pääse hurjia määriä syömään, niin täyte maistuu kyllä makoisalta ihan vaikka vain paahtoleivän päälle levitettynä :)

Vuohenjuusto-kasvisvoileipäkakku
12 palaa Fazerin Must leibää
15 palaa isoa vaaleaa paahtoleipää

Vuohenjuusto-tomaattitäyte
300g vuohenjuustoa (pehmeä Chavroux)
120g puolikuivattuja tomaatteja (daVinci sun-kissed tomatoes) hienonnettuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g ranskankermaa
1 dl villirucolaa hienonnettuna
suolaa ja pippuria
Sekoita täytteen aineet keskenään.

Raejuusto-yrttitäyte
200g maustamatonta tuorejuustoa
300g maustamatonta raejuustoa
200g maitorahkaa
1,5dl hienonnettua basilikaa ja ruohosipulia
Sekoita täytteen aineet keskenään.

kostutus
1,5dl sitruunavettä
1/4dl sitruunaa

Päällys
200 g ranskankermaa
200 g tuorejuustoa
suolaa

Koristeet
10 isoa tomaattia
1 kurkku
10 mustaa oliivia
jääsalaattia
ruohosipulia

Leikkaa leipäpaloista reunat pois. Laita ensimmäiseksi vuoan pohjalle (tai mitä alustaa käytätkin) viisi palaa vaaleaa paahtoleipää (neljä kokonaisena 1 halkaistuna) tiiviisti kahteen riviin. Kostuta kevyesti sitruunavedellä. Levitä päälle reilusti vuohenjuustotahnaa. Aseta seuraavaksi must leib viipaleet tiiviisti kahteen riviin, kostuta ja levitä päälle raejuustotäytettä. Sitten vaalea leipä+vuohenjuusto ja vielä kerran must leib+raejuusto. Muista aina kostuttaa leipäviipaleet stiruunavedellä. Aseta viimeiset vaalean leivän viipaleet päällimmäiseksi ja kostuta. Peitä kelmulla ja laita päälle kevyt paino, esim leikkuulauta. Anna kakun vetäytyä ja maustua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään ennen kuorrutusta.

Kuorruta kakku päällysteellä ja koristele kakku mieleiseksi. Itse kuorin tomaatit kuorimaveitsellä yhdeksi suikaleeksi jonka kieputin ruusuiksi. Hieman raa'ahkoja tomaatteja oli huomattavasti helpompi kuoria kuin kypsiä. Ruusun lehtien, eli kurkun leikkausohjeet löytyvät edellisen voileipäkakun ohjeista täältä (toisen kuvan alta). Oliivit leikkasin terävällä veitsellä sahalaitaisiksi. Kakun reunat vuorasin rapealla jääsalaatilla ja ruusukimppuun pujotin muutaman pitkän ruohosipulin varren.

EDIT: kuvat kurkunleikkausta helpottamaan

Todella helppo ja kivan näköinen napostelupala syntyy suorakaiteenmallisesta rieskasta, leikkeleistä, tuorejuustosta ja yrteistä.

Pororullat
Omena-piparjuurituorejuustoa (150g-200g)
Ohuen ohuita porosiivuja (1pkt; 150g)
Villirucolaa hienonnettuna
Sivele rieskat tuorejuustolla. Ripota päälle rucolaa ja levitä päälle 3-4 porosiivua. Kääri rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse tein pieniä suupaloja, jolloin sain yhdestä rullasta 11-12 annospalaa.

Kylmäsavulohirullat
Maustamatonta tuorejuustoa (150-200g)
Kylmäsavulohta (200g)
Ruohosipulia hienonnettuna
Tilliä hienonnettuna
Sekoita tuorejuusto ja ruohosipuli keskenään. (Voit toki käyttää myös valmista ruohosipulituorejuustoa, mutta itse en jostainsyystä pidä sen mausta). Sivele rieska tuorejuustolla. Ripota päälle tilliä ja levitä muutama siivu lohta. Kääri rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse tein pieniä suupaloja, jolloin sain yhdestä rullasta 11-12 annospalaa.

Prinsessamakeisia

Pikku E ja minä kävimme tervehtimässä tyttöä kymmenen päivää nuorempaa ystävää ja äitiään aivan ihanalla siirtolapuutarhamökillä. En ole ennen päässyt missään tuollaisella mökkialuella, saati sitten mökissä, käymään ja yllätyin miten tilava ja viihtyisä itse mökki oli ja miten iso ja viehättävä piha sitä ympäröi. Pihalla oli reilusti tilaa viljelyksille, mutta oleskelutilaakin jäi vielä reippaanlaisesti. Tuntui uskomattomalle sukeltaa rauhalliseen puutarhamiljööseen keskeltä ankeita kerrostaloja ja unohtaa sen jälkeen ympäröivä kaupunki täysin. Todella ihastuttava paikka! Ja voi miten se oman puutarhan kaipuu taas kasvoikaan...

Saimme poislähtiessä mukaamme tontin reunalla hurjana kasvavista raparperipuskista muutaman raparperitangon, joiden avulla pääsin heti testaamaan vastikään Bonaquan mainoksesta bongaamaani raparperiherkkua. Mansikka-raparperimarmeladin sanotaan säilyvän jääkaapissa kuukausia, mutta sen verran makoisaa marmeladi on, että vähän epäilen tuota säilyvyyttä ;D Marmeladilohkot tarjoiltiin ohjeen mukaan brie-juuston kumppanina, ja hienostihan tuo suolaisen ja makean liitto jälleen kerran toimii. Juuston on tärkeää olla huoneenlämpöistä, että sen kaikki aromit tulevat hyödynnettyä, muuten marmeladin makeus peittää sen helposti. Marmeladi taas pysyy parhaiten muodossaan jääkaappikylmänä. Me napostelimme näitä Ruotsin prinsessahäitä katsellessa ja ne sopivat siihen tarkoitukseen kerrassaan loistavasti. Varsinaisia prinsesspalojahan nämä ovatkin näöltään, varsinkin jos kuvittelee rosepippurin palaset mielessään pikkuruisiksi ruusun terälehdiksi. Prinsessajuhlien lisäksi näitä voisi suositella myös pieniksi cocktailpaloiksi tai parin palan verran hyvän aterian päätteeksi. Voisin kuvitella, että maistuisivat hyvin myös iloisesti pirskahtelevan kuplajuoman rinnalla.

Mansikka-raparperimarmeladi
250g (pakaste)mansikoita
150g raparperiä kuorittuna, pieninä paloina
3rkl limetin mehua
½tl jauhettua inkivääriä
1pkt (330g) hillo-marmeladisokeria
1liivatelehti
Mittaa kattilaan mansikat, raparperi, limetin mehu, inkivääri ja sokeri. Kiehausta seos ja keitä miedolla lämmöllä 5min. Laita liivatelehti pehmenemään kylmään veteen viideksi minuutiksi. Purista liivatelehti liiasta vedestä ja lisää se marmeladin joukkoon. Kaada seos vuokaan tai rasiaan (ohjeessa 15cmx15cm rasia, meillä pyöreä 18cm halkaisijaltaan olevan alumiinivuoka). Anna jäähtyä aluksi huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Tarjoilu

Leikkaa brie-juusto sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Leikkaa mansikka-raparperimarmeladista pienet kuutiot ja pistä cocktailtikulla kiinni juustopalaan. Koristele rosepippurilla.

Maisteltiin häähumun ohessa myös näitä laivalta ostettuja 

Victorian ja Danielin hääkonvehteja. 

Ei voi huonoksi sanoa niitäkään :)

Pikkusuolaista glögin kaveriksi

Pikku E ei ole vielä edes neljää kuukautta, mutta meille on jo nyt kehkeytynyt oikein mukava ja aktiivinen mammapiiri tästä asuinalueen samoihin aikoihin synnyttäneistä. Ollaan käyty porukassa reippaasti vaunukävelemässä muutaman kerran viikossa, välillä läheisessä kauppakeskuksessa kahvittelemassa ja nyt pariin kertaan olemme harrastaneet kotikekkereitä. Loistava idea ensimmäiseltä kutsujalta, ne kun ovat niin paljon rennompia ja vapaampia tapaamisia näiden pienten kanssa kuin kahvilassa vääntyily ja hyssyttely. Ja tarjoilutkin ovat huomattavasti herkullisempia, ja runsaampia ;D

Ensimmäiseen lounastapaamiseen paistoin jo kastetarjoiluista tutuksi tulleen kasvis-fetapiirakan. Piirakka on kyllä aina vaan todella maistuva ja runsaiden täytteiden ansiosta kerrassaan mainio lounaseväs. Tarjolla oli myös maukasta punajuuripaistosta, tuhtia tonnikalasalaattia, raikasta vihersalaattia fetajuustolla, hummusta patongin päälle siveltäväksi ja lopetukseksi vielä kahdenlaisia korvapuusteja, perinteisiä sekä tuorejuustolla täytettyjä. Ja kamera oli tietysti kotona. Mutta uskokaa pois, että tarjoilupöytä notkui eikä kenenkään tarvinnut poistua nälkäisenä paikalta!

Eilen vuorossa oli pikkujouluhenkiset glögikutsut, joista ei makeita herkkuja puuttunut. Pipareita taisi olla kolmea eri sorttia, ihanan kuohkeita joulupullia ja suklaata ainakin kolmen erilaisen rasian muodossa. Kutsujen emäntä oli myös leiponut herkullista suolaista piirakkaa, jossa fetan ja kasvisten lisäksi oli kalkkunameetvurstia. Sellaiseen en ole ennen törmännyt, enkä ikinä olisi tätä arvannut kalkkunaksi maistamisen perusteella. Hyvin upposi, pitänee tutustua joskus itsekin vielä tarkemmin kyseiseen tuotteeseen.

Itse innostuin kokeilemaan Kaikkien Aikojen Joulu-lehdessä ohjeistettuja parmesaanikeksejä. Niiden mainostettiin sopivan hyvin makean glögin kera ja koska glögikutsut olivat edessä, niin mikäpä olisi ollut luontevampi valinta. Vilkaisin ennen kauppaan lähtöä, että kekseihin ei paljon aineksia tule ja kaikki muu paitsi tarpeeksi parmesaanijuustoa löytyi jo valmiiksi. Taikinaa valmistaessani mietin, olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain muuta, rasvan määrä alkoi nimittäin hirvittämään aika pahasti. Mutta olihan meitä monta syöjää, joten jatkoin suunnitelmien mukaan.


Ohje on hyvin simppeli, aineet vain sekaisin, jääkaappiin jähmettymään ja keksit pellille ja uuniin. Kuitenkin siitä löytyi pari kohtaa, joita en ihan sulattanut. Taikinaan voi ohjeen mukaan lisätä hieman vettä jos se tuntuu jähmeältä ja muovautuu huonosti. Mulla taikina oli kanamunien (eivät olleet edes isoja) lisäämisen jälkeen kuin liisteriä ja lisäsinkin siihen veden sijaan jauhoja, että sain sen edes jotenkin sormista irroteltua. Tässä vaiheessa taikinasta olisi pitänyt tehdä pötkö, kääriä kelmuun ja laittaa jääkaappiin, mutta siitä mun liisterimöykystä ei kyllä mitään pötköä vaivattu, joten laitoin sen sellaisenaan jääkaappiin, ja vaivasin pötkön vasta puoli tuntia myöhemmin. Seuraava epäkohta löytyi vaiheesta “leikkaa taikinapötköstä 24 palaa. Nosta palat leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ripottele pinnalle parmesaaniraastetta”. Siinä ei missään sanota, että keksejä pitäisi painella tasaiseksi tai muotoilla ylipäätään mitenkään. Koska taikinassa on niin paljon voita ja juustoa, ajattelin, että kaipa ne sitten sulavat ja leviävät uunissa. Onneksi kuitenkin vähän niitä läpyttelin keksintapaiseksi, sillä uunissa ne eivät tasoittuneet tippaakaan! Ja vielä viimeiseksi paistoajaksi annettiin 6-8 minuuttia, meidän uunissa ne saivat yhtään väriä vasta 13 minuutin kohdalla... Rapeita keksit eivät olleet kuten olin kuvitellut, vaan hyvinkin pehmeitä keskeltä, mutta eipä niitä rapeaksi oltu missään luvattukaan, oma mielikuva vain oli sellainen, joten rakenne oli pieni pettymys. Keksit olivat rasvaisia ja suolaisia kuten arvata saattaa, mutta maistuivat hyvin glögin kanssa kuten luvattiin. Tällä alla olevalla hieman muokatulla ohjeella voisin näitä toistekin nimenomaan useamman hengen glögikutsuihin pikkunaposteltavaksi tehdä.

Parmesaanikeksit (24kpl)
2½dl vehnäjauhoja
½dl seesaminsiemeniä
3dl raastettua parmesaania + n.½dl pinnalle
120g huoneenlämpöistä voita
2 kananmunaa
Sekoita jauhoihin seesaminsiemenet ja parmesaaniraaste. Nypi voi pieninä paloina muiden aineiden joukkoon. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaksi.
Laita taikina kulhossaan jääkaappiin puoleksi tunniksi. Muovaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä 24 tasakokoista palaa. Laita palat leivinpaperille pelille ja tasoittele ne ohuiksi kekseiksi. Ripottele pinnalle hieman parmesaaniraastetta sekä seesaminsiemeniä. Paista keksejä uunin keskitasossa 225C asteessa 10-15min, kunnes ne ovat kauniin kullankeltaisia.


Olettehan huomanneet, että kuukauden ruokahaasteen äänestys on nyt käynnissä 30.11. asti. Täältä löytyy peräti 21 erilaista ohjetta syksyn tulisiin aterioihin.

Poro ja piparjuuri ne helposti yhteen sopii

Nyt viimeinen näistä kastetarjoiluista, ja jälleen kerran herkullinen sellainen. Teimme kuten ohjeessa (Maku 4/09) ja pursotimme osan täytteestä crustadeihin ja osan Wäinämöisen palttoonappeihin. Crustadit pehmenivät nopeasti, eli vaikka ne pursotettiin valmiiksi vasta noin 1-2 tuntia ennen tarjoilua, niistä oli jo rapeus ehtinyt kadota. Palttoonapit pysyivät hyvinä ja täytekin maistui meidän suussa niiden kanssa jotenkin täydellisemmältä. Meidän mielestä noita crustadeja ei siis varsinaisesti tarvitisi varata lainkaan, vaikka kovin sieviä ovatkin. Palttoonappi versioita taas suosittelemme ehdottomasti, sillä tämä erittäin helppo valmistettava, mukavan näköinen lisä kahvipöydässä ja helppo myös vieraiden juhlissa napostella. Emme löytäneet valmista piparjuurituorejuustoa kuten ohjeessa kehoitettiin käyttämään, vaan korvasimme sen maustamattomalla tuorejuustolla ja piparjuuritahnalla. Toimii.


Poro-piparjuuricrustadit (n40kpl)
(1pkt (24kpl) crustadeja)
½-1ps Wäinämöisen palttoonappeja
20g kylmäsavustettua poronpaistia pienenpieninä kuutioina
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1½dl vaahtoutuvaa kermaa
125g maustamatonta tuorejuustoa
2-3rkl piparjuuritahnaa
mustapippuria myllystä rouhaistuna
tuoretta timjamia koristeluun
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon loput ainekset. Pursota täyte crustadeihin ja palttoonappeihin juuri ennen tarjoilua. Koristele timjaminlehdillä.

PS Aiemmin olemme kirjoittaneet ja kommentoineet pelkästään yhteisellä nimellä “Patalintu”. Välillä tuntuu hullulta kommentoida yhteisellä nimellä, jos mielipide on kuitenkin vain toisen oma, joten lopultakin eriytimme profiilimme ja Patalinnun takaa löytyy siis nykyisin Hra Patalintu ja Rva Patalintu. Tämä oli helpoin jako, koska emme kuitenkaan halua kirjoittaa omilla nimillämme. Mistään ns. perinteisen herroittelun tai rouvittelun tarpeesta ei siis ole kyse ;)

PS2 Kuten jotkut ovatkin huomanneet, olemme lisänneet oikeaan sivupalkkiin monesta blogista tutun “lukijat” laatikon. Jos siis koet olevasi Patalinnun lukija, niin merkitse itsesi rohkeasti listaan. Se pitäisi myös helpottaa blogimme seuraamista, kun postaustahtimme on jatkuvasti niin säännöllisen epäsäännöllistä... :)