perjantai 31. heinäkuuta 2009

Mustikkaa kerrakseen

Tämä on viimeinen postaus Patalinnun kahden hengen keittiöstä, seuraavan kerran kokkien määrän pitäisi olla lisääntynyt yhdellä. Apukokki on antanut odottaa itseään jo kaksi viikkoa yliaikaa, mutta kohta vastustelu ei enää auta, vaan keittiöön, ja maailmaan muutenkin, tutustumisen on alettava halusi hän niin tai ei. Me emme enää jaksaisi muutenkaan odottaa, toivottavasti tunne on molemminpuolinen...

Rouva Patalinnun äiti on kuluttanut omaa odotusaikaansa metsässä mustikoita poimien ja me taas puolestamme tutustuen erilaisiin mustikkapiirakka/-kakku ohjeisiin. Mustikanpoimija paistoi huippuhyvän perinteisen pullapohjaisen mustikkapiirakan reilulla mustikkatäytteellä (eikö olekin näppärää saada sekä pakastin täyteen mustikoita, että piirakka valmiina itse tikkua ristiin panematta =)), joten itse kokeilimme sitten muita reseptejä. Mihinkään täydellisiin tuloksiin emme päässeet, mutta nämä allaolevat ohjeet toimivat molemmat ihan mukavasti. Eihän mikään missä on mustikkaa, voi olla huonoa!

Ensimmäinen ohje on todella helppo, ja mukailee ilmeisen tunnettua (meille aiemmin tuntematonta) “mamman mustikkapiirakkaa”, jossa täyte tehdään kermaviilistä (voiko joku vakuuttaa että kermaviili tosiaan käy makeaan leivonnaiseen?), mutta me käytimme vaniljarahkaa. Tämä oli muuten todella herkullista, mutta piirakkapohja ei ihan täysin vakuuttanut. Voi olla, että sen saisi korjattua laittamalla paistoksen uuniin valmiiksi kuuman pellin päälle, sillä pohja tuntui, jos nyt ei raa'alta, niin jotenkin valjulta. Kunhan pohja (kyseinen pohjan ohje Hesarin ruokasivuilta, täyte kehitelty erinäisiä ohjeita yhdistelemällä) saadaan petrattua, niin tämä piirakka pysyy varmasti reseptistössä!


Vaniljainen mustikkapiirakka
Pohja
3dl vehnäjauhoja
75g voita
½dl sokeria
1 muna
1rkl vettä
Täyte
4dl mustikoita
(1-2rkl perunajauhoja jos käytät pakastemarjoja)
2prk vaniljarahkaa (Valio)
1 muna
½dl sokeria
Valmista pohjaosa sekoittamalla rasva ja jauhot keskenään. Lisää joukkoon muna, sokeri ja vesi ja sekoita taikinaksi. Levitä voidellun piirasvuoan (halkaisija 27cm) reunoille ja pohjalle.
Levitä mustikat pohjan päälle (sekoita pakastemustikoihin perunajauho ennen levittämistä, tuoreet mustikat eivät jauhoa tarvitse). Lisää päälle rahka-muna-sokeriseos. Paista 175C asteisessa uunissa n.40 min.


Toinen ohje onkin sitten uunissa paistetulle juustokakulle, jonka Maku 3/09 mainosti olevan kesän paras juustokakku. Ehkä odotukset olivat sitten niin korkealla, että makuelämys ei sen vuoksi täysin vakuuttanut. Tai maussa ei oikeastaan ollut vikaa, vaan ennemminkin rakenteessa. Jotenkin täytteen olisi toivonut olevan hieman kiinteämpi, enemmän kuin liivatejuustokakuissa. Emme ole koskaan ennen tehneet, tai ehkä edes maistaneet, uunitettua juustokakkua, joten emme ole varmoja kuuluuko kakun rakenteen ollakin hieman hötöinen, vai menikö valmistusprosessissa vain jotain pieleen. Lähinnä ohjeen kohta, jossa juusto, ranskankerma, rahka ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi on kysymysmerkki. Tiedossa on millaista kermavaahto on kun se on valmista, samoin kuin vaikka muna-sokerivaahto, mutta millainen tarkalleen on juustovaahto? Meneekö se kiinteämmäksi jos vatkaamista vain jatkaa ja jatkaa, vai onko vähempi parempi? Pitänee tutustua näihin paistokakkuihin jatkossa hieman tarkemmin. Tässä ohje kuitenkin kuten se oli lehdessä, koska kaikesta marmatuksesta huolimatta se oli hyvää ja mansikkakastike suorastaan ihanaa :)

Mustikkajuustokakku ja mansikkalimettikastike
Pohja
130g ruisdigestive-keksejä
50g voita
Juustotäyte
400g maustamatonta tuorejuustoa (meillä Philadelphia)
200g ranskankermaa
1prk (200g) vaniljarahkaa (Valio)
1½dl sokeria
½ vaniljatankoa (meillä 2tl vaniljasokeria)
4 munaa
Mustikkatäyte
3-4dl mustikoita
1½rkl tomusokeria
1rkl perunajauhoja
(1rkl vettä)
Murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu voi. Painele keksimassa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Sekoita tuorejuusto, ranskankerma, rahka, sokeri ja vaniljatangosta raaputetut siemenet (tai vaniljasokeri) sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten.
Soseuta mustikkatäytteen ainekset ja notkista se vesitilkalla tarvittaessa.
Kaada puolet juustotäytteestä vuokaan pohjan päälle. Lusikoi puolet mustikkatäytteestä vuokaan ja levitä veitsen kärjellä, jotta saat marmorimaisen pinnan. Kaada loput juustotäytteestä varovasti vuokaan ja lisää myös loput mustikkatäytteestä. Levitä mustikka taas veitsenkärjellä marmoriksi. Paista 175C asteisessa uunissa alatasolla noin 1h15min.
Ohjeessa ei annettu vuoalle kokoa. Me teimme sen 24cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan, johon täytteet mahtuivat mainiosti. Paistettaessa täyte vaan kohosi huomattavasti ja hieman jo pelotti valuuko koko juttu kokonaan yli. Pysyi kuitenkin sisällä, ja lässähti kasaan melko pian uunista oton jälkeen.

Mansikkakastike
500g mansikoita
½dl tomusokeria
1½ limen mehu
1 limen kuori raastettuna
Soseuta mansikkakastikkeen ainekset ja tarjoa kylmänä jäähdytetyn juustokakun kanssa.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Täydellinen herkkuruoka

Tämä on yksi meidän lempiruoista, aivan ehdotonta herkkua. Sitä ollaan tehty usein viime vuosina, ja on siitä kuviakin tullut napsittua, mutta jostain syystä se ei koskaan ole löytänyt tietään tänne blogiin asti. Osittain, tai pääosin, siksi, kun kuvat eivät koskaan yllä tämän maistuvuuden tasolle. Miten ihmeessä tällaisesta laatikkoruoasta saisi edustavan kuvan – varsinkin jos on supernälkäinen ja ruoka tuoksuu mielettömän hyvälle, joten sen puolesta ei todellakaan ole aikaa tehdä mitään luovia annosasetelmia tms...


Ruoka on kehittynyt kerta kerralta, joten siinä mielessä on hyvä, että se tallentuu tänne vasta nyt, kun siinä ei enää tunnu olevan mitään korjailtavaa. Esimerkiksi alussa käyttämämme tomaattimurska vaihtui nyt kesän kunniaksi tuoreisiin tomaatteihin, ja se oli kyllä ehdottomasti oikea liike. Maku tuntuu moninkertaistuneen! Myös chorizo on löytänyt tiensä annokseen, aiempaan täysin kasvisversioon verrattuna. Maistuu hyvältä myös ilman sitä, silloin vain kannattaa hieman lisätä cayennen määrää. Savujuusto tuo ihanan säväyksen ja aromit, joten sitä ei kannata missään nimessä jättää pois. Kaikenkaikkiaan täydellinen kokonaisuus! Ja helppokin vielä jos vain vähän viitsii uhrata aikaa pilkkomiseen.

Uunipasta
380g pastaa (penne rigate)
300g munakoiso lohkoina
400g ohutta kesäkurpitsaa paksuhkoina viipaleina
1 sipuli viipaleina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
500g tomaattia pieneksi silputtuna (tai 400g purkki tomaattimurskaa)
12 oliivia ohuina viipaleina
50-60g chorizoa (esim. Campofrio) pieninä kuutioina
250g tuore mozzarellaa
70g savujuustoa (esim. Kippari toimii)
3rkl parmesan raastetta
1 maustemitta cayennea
1tl kuivattua oreganoa
7-8 rouhaisua mustapippuria
2-3rkl oliiviöljyä

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al dente. Valuta pasta ja levitä se isohkoon (23x34cm) uunivuokaan. Laita samalla öljy isoon pannuun (esim wok-pannu tai vastaava) ja kuulota valkosipulia ja sipulia hetki. Lisää mukaan munakoiso, kesäkurpitsa sekä chorizo ja paista niitä keskilämmöllä välillä sekoitellen kunnes ne saavat hieman väriä ja kypsyminen on käynnissä (n.5min). Lisää tomaatit, oliivit ja mausteet ja hauduta kannen alla n.10min, niin että tomaatit ovat pehmenneet ja “kastikoituneet.” Kaada kastike pastan päälle vuokaan ja sekoita ne hyvin keskenään. Sekoita joukkoon puolet mozzarellasta sekä savujuusto. Ripota pinnalle parmesaani ja revi loppu mozzarella päällimmäiseksi. Paista 200C asteisessa uunissa n.10min kunnes juusto on sulanut ja hieman ruskettunut.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Ihanainen kesäjälkkäri

Pitkästä aikaa tuli koettua reseptin etsimisen riemu. Viime aikoina uudet jutut eivät ole niin sykähdyttäneet, eikä päähän ole edes pälkähtänyt ideoita mistään mitä voisi tutkia tarkemmin, tai etsiä miten jokin tehdään. Viime viikonloppuna kielenpäälle nousi kuitenkin muistikuva jälkiruoasta tai välipalasta jossa jonkinlainen kirsikkahilloke oli yhdistettynä kreikkalaiseen jugurttiin. Siihen sitten ohjetta metsästämään. Lopputulos on kirsikkakompotti ja jugurtti-kerma-hunajasekoite ja se on h y v ä ä! Makean, mutta hivenen kirpeän raikasta ja kuitenkin makuhermoja hyväilevän pehmeää. Vieläkään ei ole mitään haisua siitä, missä tällaista yhdistelmää on tullut alunperin kokeiltua, mutta nyt sitä tulee saamaan meillä usein. Tähän voisi varmasti käyttää vaikka mitä muitakin hedelmiä, pitääkin testailla. Tosin nyt juuri kun tuoreita kirsikoita on tarjolla, niin pitäydymme varmaan niissä tovin.

Kompotti-ohjeita löytyi englanninkielisiltä sivustoilta monenlaisia ja tässä on yhdistelty niistä useita oman alkuperäisen mielikuvan mukaiseksi. Jugurtti on “ohennettu” vain desillä kermaa oman maun mukaan, mutta jos kerma kuuluu suosikkeihin, voi vaahtoa toki vatkata enemmän. Ja kompottihan on hedelmistä keitetty hilloke, jossa siis vähemmän sokeria kuin hillossa, eikä niin ollen säily yhtä pitkään. (Rahola) Pääasiassa jälkiruoka, mutta voidaan käyttää myös ruoan lisukkeena. (Wiktionary)

Kirsikkakompotti
½kg kirsikoita
125ml tuorepuristettua appelsiinimehua (n.1½ appelsiinia)
50g sokeria
½ sitruunan kuoret suikaleina (ei valkoista mukaan)
2tl vaniljasokeria
1 maustemitta kanelia
2rkl maissitärkkelystä + tilkka vettä
Vaniljasokerin sijaan voisi käyttää myös pienen pätkän vaniljatankoa, jos sellainen sattuu kaapissa oleilemaan. Lisämausteeksi voi laittaa myös kokonaisia tuoreita mintun lehtiä tai 1-3rkl kirsikkabrandya.

Poista kirsikoista kivet. Meillä onnistui hienosti oliivinkivenpoistajalla, mutta kyllä ne varmaan saa hyvin myös leikkaamalla pienen ristiviillon kirsikan päähän ja puristamalla kivi pois. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta sekoittaen. Ota lämpö pois ja jätä seos hautumaan kannen alle lämpimälle levylle 5-15min. Aikahajonta on iso, koska hedelmien koostumus on pitkälti makukysymys. Pääasia että hedelmissä pysyy edelleen muoto&rakenne edes jollain tasolla, eivätkä ne pääse täysin mössööntymään. Me pidimme kirsikoita hautumassa vähän päälle 10min. Siivilöi seos ja laita mehu takaisin kattilaan. Poista kirsikoiden joukosta sitruunan kuoret sekä mintunlehdet ja vaniljatanko jos käytit niitä.
Sitten kaksi vaihtoehtoa:
a) Sekoita maissitärkkelys kylmään vesitilkkaan. Kiehauta mehu ja sekoita tärkkelys joukkoon ohuena nauhana. Anna kiehua hetki, kunnes seos on kirkas. Poista liedeltä ja lisää kirsikat joukkoon. (Me teimme näin)
b) Kiehuta mehua kunnes puolet on haihtunut. Jäähdytä ja lisää kirsikat joukkoon. (Ei siis ollenkaan maissitärkkelystä)

Kermajugurtti
1dl kermaa
1prk Total kreikkalaista jugurttia (200g)
2-3rkl juoksevaa hunajaa
Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita vaahto, jugurtti ja hunaja keskenään.

Kokoa hyvin jäähtynyt (ettei jugurtti ala “sulaa”) kompotti ja jugurttiseos kerroksittain laseihin. Nauti kesästä!!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Tulista ja makoisaa: fajitas

Meillä tehdään fajitaksia, tai tortilloja, millä nimellä niitä nyt kukakin haluaa kutsua, aina silloin kun tekee mieli jotain maukasta ja raikasta, suolaista ja makeaa & tulista ja pehmeää. Fajitaksissa yhdistyvät nämä kaikki, kun täytteet valitsee kaikkea sopivasti yhdistellen. Nämähän ovat tuttu juttu varmaan kaikille, joten sen kummemmin ei systeemiä tarvitse varmaankaan valottaa. Mieluisat täytteet tortillalätyn sisään, lätty rullalle ja syömään. Jokapäiväisen leivän Jams olikin juuri sopivasti tehnyt kaavakuvat siitä kuinka lätty kannattaa taitella ettei kaikki ruilahda syödessä syliin. Kannattaa vilkaista jos systeemi ei ole ennestään tuttu.


Meille fajitaksissa tärkeintä on hyvä salsa ja guacamole, tai kuokkis kuten sitä itse kutsumme, ja ne tehdään AINA itse. Kaupan valmistahnoissa vaan ei ole ikinä löytynyt oikeaa makua, tai oikeaa potkua tai oikeaa koostumusta tai... Salsan peruskivenä ovat ehdottoman mehevät tomaatit, ja kuokkis ei onnistu jos avokado ei ole kypsää. Niiden valinnassa kannattaa siis olla tarkkana.

Tomaattisalsa
5-6 kypsää mehevää tomaattia
1 keskikokoinen paprika (punainen)
1-2 kesäsipulia (talvella toimii hyvin myös ruohosipuli, tai tavan sipulia voi hieman ensin kuulottaa jos on liian väkevää)
8-15 jalopeno-viipaletta tai 10-20 peppadewta (näistä ei koskaan tiedä kuinka tulisia ovat, joten kannattaa laittaa jokunen, maistella välillä ja lisätä jos potkua ei vielä löydy tarpeeksi)
½-1tl sokeria
savusuolaa maun mukaan
Leikkaa paprika puoliksi ja laita se kuoripuolet ylöspäin uuniin grillivastuksen alle (250C), kunnes kuoret “kuplivat” ja ovat mustuneet (15-20min). Laita puolikkaat hetkeksi kylmään veteen, jotta ne jäähtyvät käsittelykelpoisiksi. Irrota kuoret (lähtevät helposti kun paprika on tarpeeksi paahtunut) ja hienonna paprika veitsellä mahdollisimman hienoksi “mössöksi”. Poista tomaateista kannat ja sisus ja pilko ne veitsellä mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna myös sipuli ja jalopenot yhtä hienoksi. Jos tomaateista tuntuu irtoavan liikaa nestettä voit laittaa ne sekoitus- /tarjoiluastiaan siivilän kautta, että salsa ei jää liian vetiseksi.
Sekoita kaikki aineet keskenään ja mausta suolalla&sokerilla. Voit myös lisätä esim. Tabascoa tai cayennejauhetta, jos kaipaat enemmän tulisuutta. Voit myös vetää kevyesti sauvasekoittimella jos haluat salsasta mössömäisemmän.


Guacamole
1 iso tai 2 pientä kypsää(!) avokadoa
2-3 mehevää tomaattia
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
½-1 limen mehu
2 maustemittaa cayennejauhetta
suolaa
Poista avokadosta kuoret sekä kivi. Poista tomaateista kannat ja sisus. Tomaattin lihaa saa olla kutakuinkin yhtä paljon kuin avokadoa. Laita kaikki ainekset (paitsi cayenne ja suola) sekoituskulhoon ja vedä kevyesti sauvasekoittimella. Kuokkikseen saa jäädä sattumia, joten älä sekoita liian tasaiseksi. Mausta suolalla ja cayennella mieleiseksi. Limen mehu estää avokadon tummumisen, mutta jos epäilyttää, voit pitää avokadon kiven seoksessa tarjoiluun asti.


Näiden lisäksi meillä oli maustamattomia kanasuikaleita, jotka paistettiin pannussa (mausteeksi suolaa ja mustapippuria) ja lopussa mukaan kaadettiin purkki GoGreenin Salsa Mixiä (kideny-papuja, maissia ja tomaattia). Myös salaatti, kurkku, tuore ananas sekä kermaviili kuuluvat mukaan. Ja tietysti hieman maissilastuja dippailuun! Tortillalätytkin olemme usein tehneet itse, mutta nyt ei jaksettu. Lisätään niiden ohje ja kuvat tänne, kun seuraavan kerran ryhdymme lätynpaistoon.


Que aproveche!