"Viininkorjuuta", säilöntää ja superhyviä skonsseja

Muutama viikonloppu sitten, tai taitaa siitäkin taas kuukausi olla vierähtänyt, päästiin mukaan tietääksemme harvinaiseen sadonkorjuuseen näillä korkeuksilla, nimittäin viinirypäleiden keruuseen. Hra Patalinnun äidin pihan suojissa kasvaa iso köynnös, josta tänä vuonna tuli erityisen paljon ja erityisen makeita viinirypäleitä. Rypäleet ovat melko pieniä ja niissä on jokaisessa pari kiveä, jotka ovat hieman kitkeriä. Mutta kun kivet jaksaa syljeskellä menemään makuelämys on todella hyvä. Maku on ihan erilainen kuin täällä kaupassa myytävissä tummissa rypäleissä. Enemmän minulle tuli maun puolesta mieleen tämä Welch'sin viinirypäle limonaadi jota maailmalla yleisesti myydään ja täälläkin tätä nykyä hyvin varustelluissa marketeissa.

Rypäleitä tuli todella runsaasti ja kotona alkoikin pohdinta mihin käyttää 20 litraa viinirypäleitä kun ei niitä kukaan jaksa eikä ehdi ennen (melko nopeaa) pilaantumista syödä sellaisenaan. Eikä haluakaan kun kerrankin on tuollainen saalis jota voi muullakin tavalla hyödyntää :)

Nyt jos perussäilöntä ei kiinnosta niin hyppää toki loppuun. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan sieltä löytyvän skonssien ohjeen!

Tehtiin sitten ihan perushilloa, marmelaadia ja siirappia mehujuomaa varten. Niihin ei nyt tehnyt mieli kokeilla mitään mauste-erikoisuuksia, kun rypäleiden maku noissa tuotteissa itsessään on jo harvinainen, ainakin meille. Siirappi oli helppo nakki siementen osalta kun ne sai helposti siivilöityä hedelmän nahkojen kanssa pois. Mutta hillo ja marmeladi olivatkin haastavampia, kun sen mehun lisäksi halusi tietysti myös hedelmän lihan ja kuoret talteen. Näissä rypäleissä (Jenkkisivuilta löytyineiden ohjeiden perusteella kuvittelisin että nämäkin rypäleet voisivat olla concord-lajiketta, pitää vielä tarkistaa) on ihan eri rakenne kuin kaupassa myytävissä ja siemenet lähtivät lopulta helposti ihan vain rypälettä kahden sormen välissä puristamalla.

Siemenet hedelmänlihoineen toiseen astiaan ja kuoret toiseen. Helppoa, mutta kun teet sen yli 10 litralle rypäleitä niin voit kuvitella että siihen saa pari tuntia sujuvasti kulutettua... Erottelun jälkeen keittelimme siemeniä lihoineen n.5min, jonka jälkeen siemenet jäivät siivilään ja mehu ja "hötö" talteen kattilaan. Sen jälkeen kuoret mukaan väriä tuomaan (on muuten jännä, että pelkkä hedelmänlihasta tehty mehu on ihan valkoista. Kaikki väri tulee todellakin kuoresta) ja sokerin kanssa kiehumaan halutuksi tuotteeksi. Mehu kävisi aivan hyvin punaviinistä jos joku haluaisi juomattomuuttaan syystä tai toisesta salailla. Ja väri tarttuu vaatteisiin ja pöytäliinaan myös aivan yhtä tehokkaasti.

Viinirypälesiirappi
(tehtiin tätä kaksi erikokoista annosta, mutta lopputulos siirapin määränä oli ihan yksi yhteen ja tarkka noine litramäärineen)
1500g  rypäleitä
1,5dl vettä
250g sokeria
= 1l mehua

3000g rypäleitä
3dl vettä
500g sokeria
= 2 litraa mehua

Kiehauta ensin rypäleitä veden kera n.5min tai kunnes näyttää siltä että rypäleet ovat pehmenneet. Siivilöi mehu kattilaan,  lisää sokeri ja keittele 10-15min. Pullota puhtaisiin, valmiiksi lämmitettyihin lasipulloihin. Siirappi on todella täyteläistä ja laimennussuhde veteen tai kivennäisveteen on n. 1:6. Sopii hyvin laimentamattomana myös esim. jäätelön kastikkeeksi. Ihanaa!!

Viinirypälemarmeladi
1kg putsattuja rypäleitä (kts yllä)
1pkt (330g) hillo ja marmeladisokeria
Mittaa aineet kattilaan. Kuumenna hillo hitaasti kiehuvasti ja anna kiehua n.5min. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen. Hyvää kaikkialla missä muutenkin käyttäisit marmelaadia :)

Viinirypälehillo
1kg rypäleitä
500g hillosokeria
½dl vettä
Mittaa vesi ja rypäleet kattilaan ja kuumenna hitaasti siihen pisteeseen että höyryä alkaa muodostua. Lisää hillosokeri joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna kiehua 15 min välillä sekoitellen. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen.

Marmeladissa on vähemmän sokeria kuin hillossa, joten sen säilytys aina jääkaapissa. Hillo säilyy tarvittaessa vaikka huoneenlämmössä.

Hilloa kokeiltiin eilen Valentine Warnerin tv-ohjelmasta bongattujen skonssien kera ja ai mieletön miten hyvää se oli. Tein skonsseja vähän epäillen, sillä ne näyttivät ohjelmassa niin hyvin kohonneilta ja upeilta, että en uskonut ohjeen sellaisenaan samaa lopputulosta tuottavan. Mutta niin se vaan teki ja skonssit itsessään olivat ihanan kuohkeita ja rapeita ja niiiiin hyviä. Ja todella helppotekoisia. Skonssit ovat siitä kiva tarjottava, että ne itsessään eivät ole kovinkaan makeita, vaan jokainen voi oman sokerihampaansa mukaan lisätä makeutta hillon määrää säätelemällä :) Meillä näitä syötiin iltapalaksi ihan perheen kesken suoraan lämpimäisinä, mutta ohjeen mukaan maistuvat myös jäähdytettyinä myöhemmin. Kuka niitä malttaa muka odottaa? ;D Sen verran tein muutosta ohjeeseen, että lisäsin mukaan leivinjauhetta, kun sitä selfraising jauhoa ei täällä harrasteta.

Skonssit eli kuohkeat teeleivät
500g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g pehmeää voita
½tl suolaa
40g sokeria
3dl kevytmaitoa (tai ohjeen mukaan ihan täysmaitoa)
Lämmitä uuni 220C asteeseen. Nypi jauhot, leivinjauhe ja voi murusiksi isossa kulhossa. Lisää suola ja sokeri ja sekoita ne tasaisesti joukkoon. Lisää maitoa vähitellen (huomaa että et välttämättä tarvitse kaikkea 3dl tai saatat joutua lisäämään vähän enemmän) kunnes seoksesta muodostuu kiinteä mutta pehmeä taikina. Kuiva se ei saa myöskään olla.
Laita taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja kaulitse siitä 2,5senttiä (ei ohuempi!!) levy. Leikkaa siitä n.7kpl 7x7cm kokoista ruutua ja laita ne uunipellille (jos et käytä leivinpaperia voitele pelti). Muokkaa ylijäänyt taikina ja kaulitse se jälleen 2,5 senttiä paksuksi ja leikkaa kaksi viimeistä neliötä. Sivele maidolla ja paista uunin keskitasossa 12-15min kunnes skonssit ovat kohonneet ja kauniin kullanruskeita. Nautiskele hillon (perinteisesti mansikkaa, mutta meillä siis viinirypäle) ja makeuttamattoman kermavaahdon kera. NAM!

Pikku E on todella innokas apuri niin leivontaan kuin ruoanlaittoonkin. Tällä kertaa tyttö hoiti hienosti skonssien maidolla voitelun. Ja ne skonssit olivat hänen mielestään parhaita ihan sellaisenaan. Hillo ja kermavaahto syötiin erikseen lautaselta lusikalla ja sormen avustuksella. Mitä sitä hyviä makuja turhaan sotkemaan ;)

Ruusun lumoa

Aloitettiin valmistautuminen meidän pienen kukkaiskeijun 1v synttärijuhliin keittelemällä kakun väliin teemaan sopivaa hilloa. Vai mitä muuta ruusunterälehtihillo muka on kuin keijukaisten ruokaa? Vivi-Ann Sjögrenin ohjeen bongasin jo pari vuotta sitten Sillä sipuleilta, mutta aikaisemmin tätä ei ole saatu toteutettua, eikä sinänsä ole ollut varsinaista tarvettakaan. Ensin mietitytti, että mistä noita ruusun terälehtiä nyt muka noin paljon saisi noukittua, mutta käytiin sitten viime viikonloppuna naapurikaupungin virkistysalueen reunoilla semivilleinä rehottavien kurtturuusujen luona tarveaineita nyppimässä. Nuo ruusupuskat ovat siitä kivoja, että osa ruusuista oli päätynyt jo kiulukoiksi asti, osa oli täydessä kukassa ja osa vasta nupullaan, joten vaikka sieltä noita terälehtiä keräili, ei kaikkien kaupunkilaisten ilona olevien pensaiden ulkonäkö päässyt kärsimään. Helpointa kerääminen oli juuri lakastumaisillaan olevista ruusuista, ja ne sopivatkin tähän hilloon mainiosti.

Alkukeittelyn jälkeen ruusuista irtoava tuoksu oli jo ihastuttava, mutta ulkonäkö kaikkea muuta kuin suloisen näköistä harmaata massaa. Mutta kun mukaan heitti hillosokerin, väri kirkastui ja valmis hillo on aivan mielettömän kauniin ruusunpunaista. Makukin on juuri niin ihana kuin miltä ruusut tuoksuvat. En tiedä kerkisikö neste haihtumaan hieman liikaa vai onko niin tarkoituskin, mutta meidän hillo muistuttaa minusta rakenteeltaan enemmän kiinteää marmelaadia - se ei ole millään tavalla haitaksi luettava ominaisuus. Meillä hillo pääse siis synttärikakun väliin parin viikon päästä ja osa erääseen toiseen leivonnaiseen. Vivi-Ann oli suositellut kirjassaan hilloa käytettävän vastapaahdetun leivän, jäätelön tai miedon vuohenjuuston parina, Sillä sipulit taas ovat omansa nauttineet ainakin lettujen kera. Varsin monikäyttöistä tämä makea hillo siis on.

Ruusuhillo
1 l tuoksuvien, myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan (meillä pari rkl)
Nypi pois terälehtien valkoinen "piikki". Laita terälehdet, sitruunankuori sekä vesi kattilaan, ja keitä 5-10min. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10min. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin (meillä tuli tasan 4 piltti-purkillista)

Prinsessamakeisia

Pikku E ja minä kävimme tervehtimässä tyttöä kymmenen päivää nuorempaa ystävää ja äitiään aivan ihanalla siirtolapuutarhamökillä. En ole ennen päässyt missään tuollaisella mökkialuella, saati sitten mökissä, käymään ja yllätyin miten tilava ja viihtyisä itse mökki oli ja miten iso ja viehättävä piha sitä ympäröi. Pihalla oli reilusti tilaa viljelyksille, mutta oleskelutilaakin jäi vielä reippaanlaisesti. Tuntui uskomattomalle sukeltaa rauhalliseen puutarhamiljööseen keskeltä ankeita kerrostaloja ja unohtaa sen jälkeen ympäröivä kaupunki täysin. Todella ihastuttava paikka! Ja voi miten se oman puutarhan kaipuu taas kasvoikaan...

Saimme poislähtiessä mukaamme tontin reunalla hurjana kasvavista raparperipuskista muutaman raparperitangon, joiden avulla pääsin heti testaamaan vastikään Bonaquan mainoksesta bongaamaani raparperiherkkua. Mansikka-raparperimarmeladin sanotaan säilyvän jääkaapissa kuukausia, mutta sen verran makoisaa marmeladi on, että vähän epäilen tuota säilyvyyttä ;D Marmeladilohkot tarjoiltiin ohjeen mukaan brie-juuston kumppanina, ja hienostihan tuo suolaisen ja makean liitto jälleen kerran toimii. Juuston on tärkeää olla huoneenlämpöistä, että sen kaikki aromit tulevat hyödynnettyä, muuten marmeladin makeus peittää sen helposti. Marmeladi taas pysyy parhaiten muodossaan jääkaappikylmänä. Me napostelimme näitä Ruotsin prinsessahäitä katsellessa ja ne sopivat siihen tarkoitukseen kerrassaan loistavasti. Varsinaisia prinsesspalojahan nämä ovatkin näöltään, varsinkin jos kuvittelee rosepippurin palaset mielessään pikkuruisiksi ruusun terälehdiksi. Prinsessajuhlien lisäksi näitä voisi suositella myös pieniksi cocktailpaloiksi tai parin palan verran hyvän aterian päätteeksi. Voisin kuvitella, että maistuisivat hyvin myös iloisesti pirskahtelevan kuplajuoman rinnalla.

Mansikka-raparperimarmeladi
250g (pakaste)mansikoita
150g raparperiä kuorittuna, pieninä paloina
3rkl limetin mehua
½tl jauhettua inkivääriä
1pkt (330g) hillo-marmeladisokeria
1liivatelehti
Mittaa kattilaan mansikat, raparperi, limetin mehu, inkivääri ja sokeri. Kiehausta seos ja keitä miedolla lämmöllä 5min. Laita liivatelehti pehmenemään kylmään veteen viideksi minuutiksi. Purista liivatelehti liiasta vedestä ja lisää se marmeladin joukkoon. Kaada seos vuokaan tai rasiaan (ohjeessa 15cmx15cm rasia, meillä pyöreä 18cm halkaisijaltaan olevan alumiinivuoka). Anna jäähtyä aluksi huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Tarjoilu

Leikkaa brie-juusto sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Leikkaa mansikka-raparperimarmeladista pienet kuutiot ja pistä cocktailtikulla kiinni juustopalaan. Koristele rosepippurilla.

Maisteltiin häähumun ohessa myös näitä laivalta ostettuja 

Victorian ja Danielin hääkonvehteja. 

Ei voi huonoksi sanoa niitäkään :)

Halloween kurpitsan käsittelyä

Aloitimme halloween juhlien valmistelut kurpitsoista, ne kun niin olennaisesti kuuluvat kyseisen tapahtumaan luonteeseen. Ostimme kaksi kolmen kilon kurpitsaa, kahdella erillisellä kauppareissulla, kun emme jaksaneet kerralla kantaa yhtä isompaa... Muutenkin mielessä muhi muutamakin idea lyhtyjen kaiverruksiin, joten mukava vain kun niitä pääsi nyt kerralla toteuttamaan. Vielä jäi tosin jotain taas seuraavaa vuotta varten päähän kummittelemaan ;)


Ainakin Amerikasta saisi varta vasten Jack-O'-Lanternin kaiverrukseen markkinoituja veitsi-/kaavinsettejä, mutta muutenkin pärjää mainiosti. Meillä kaikki saatiin hyvin tehtyä näillä työkaluilla: Victorinoxin hedelmäveitsi, kapeateräinen filerointiveitsi (ei pitkään aikaan enää siinä käytössä), ohutteräinen mattoveitsi sekä teräksinen jäätelökauha.


Kurpitsan käsittely alkaa hatun irroituksesta. Parhaan tuloksen saa, kun veistä noin 45 asteeen kulmassa pitäen, leikkaa varren juuresta käden mentävän 4-6 kulmaisen aukon. Näin kurpitsan saa helposti kaavittua tyhjäksi, ja sen jälkeen hattu pysyy vielä hyvin paikoillaan. Hatun irrotuksen jälkeen revi siemenet sekä rihmastot kurpitsan sisältä irti. Sitten jäätelökauha heilumaan ja kaaputa kurpitsanlihaa niin paljon kuin irtoaa, mutta kuitenkin niin että kurpitsaan jää vielä tarpeeksi paksuutta, ettei tuleva lyhty lysähdä saman tien. Me saimme kurpitsanlihaa lopulta 1,5kg. Hieman enemmänkin olisi ehkä voinut halutessaan raapia, mutta homma on melkoisen kättä rasittavaa, emmekä tarvinneet tuleviin kokkauksiimme enempää. Homman lopuksi kannattaa tarkistaa pohja, että se on tasainen tulevaa kynttilää varten.


Siemenistä saa tosi maukasta naposteltavaa paahtamalla.

Paahdetut kurpitsansiemenet
Kurpitsan siemeniä
suolaa (savu Maldon)
mieleisiä mausteita
Huuhtele siemenet, niin että niissä ei ole enää yhtään lihaa tai rihmastoja kiinni.
Laita ne uunipellille levitetylle leivinpaperille yön ajaksi kuivumaan.
Pyörittele siemenet ennen paahtoa kevyesti oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja valitsemillasi mausteilla. Paista 125C asteessa noin tunti. Pyörittele siemeniä pari-kolme kertaa 15-20min välein. Purkita siemenet ilmatiiviiseen purkkiin, jossa ne säilyvät pari kuukautta (teoriassa, käytönnössä tulevat syödyksi parissa päivässä).

Me maustoimme siemenet Fruits alfresco mausteseoksella, jota kerran löytyi Stokkalta, mutta ei ole sen jälkeen näkynyt. Mielettömän hyvä seos, joka itkettää kun se loppuu (hyvin pian). Purkista löytyy mm. aurinkokuivattua tomaattia, mustapippuria, paahdettua valkosipulia, oliiveja, paprikaa, punasipulia ja basilikaa. Mauste sopii moneen paikkaan loistavasti, kuten myös näille kurpitsansiemenille. Jos joku tietää mistä tätä vielä saa, niin kertokoon heti!!

Kurpitsan lihasta voi tehdä helposti sosetta, jotta on sitten helppo käyttää erilaisiin kokkauksiin.

Kurpitsasose
1,5kg kurpitsaa
1,5-2dl vettä
Keitä kurpitsaa vesitilkassa kunnes se on kypsää. Soseuta kurpitsa. Poista mahdollinen ylimääräinen neste ennen soseutusta, jos sitä tuntuu olevan liikaa. Itse valutin tuon alussa lisäämäni 2dl pois tässä vaiheessa. Laita kurpitsasose esim lasipurkissa jääkaappiin, jos aiot käyttää sen muutaman päivän sisällä. Sosetta voi myös hyvin pakastaa myöhempää käyttöä varten.


Kun tuleva ravinnonsaanti on turvattu, voit taas käydä kaiverruksen kimppuun. Jos haluat hienompia kuvioita normaalin kolmiosilmäisen harvahampaisen kurpitsanpään sijaan voit hahmotella kuvan sapluunan avulla kurpitsan pintaan. Eli teippaa valitsemasi kuva kurpitsan pintaan, ja töki esim ohuella naulalla kuvio paperin läpi kurpitsan pintaan. Poista paperi, ja leikkaa kuvio syntyneitä reikiä pitkin. Kurpitsan kaiverrukseen perehtyneitä amerikkalaisia sivustoja löytyy netistä useita. Esimerkiksi täältä saa tarkempia ohjeita, jos sellaisia vielä kaipailee.


Hra Patalintu piirsi meidän kaksi lyhtyä vapaalla kädellä osittain mallin mukaan. Kaiverruksen jälkeen lopputulos oli upea, vai mitä?

Kesän viljelysten yhteenveto

Meillä oli kesällä kasvihuone lainassa hra Patalinnun vanhemmilta. Kasvihuone siis pysyi koko ajan heidän pihassaan, mutta saimme sinne keväällä laittaa kasvamaan mitä mieli teki. Hra Patalinnun äiti vielä kasteli ja kitki, joten melkoisen helpolla pääsimme. Kunhan yritimme ehtiä korjaamaan satoa, jota tietyissä lajeissa tuli hyvinkin runsaasti.

Kylvimme kasvihuoneeseen yrteistä basilikaa, thaibasilikaa, tilliä, salviaa ja lehtipersiljaa. Jostain syystä basilikat eivät tykänneet kasvihuoneesta lainkaan, ja sieltä nousikin vain yksi taimi, johon tuli sitten lopulta aivan hurjan kokoiset lehdet. Harmitti, että thaibasilikaa ei itänyt yhtään, kun sitä on kaupoissakin niin harvoin tarjolla. Mikä lie sitten niiden kasvua haitannut, kun parvekkeella ainakin tavan basilika on aina kasvanut hyvin? Tilli sen sijaan rönsysi samantien ja siitä jäikin lopulta yli puolet käyttämättä, kun pakastettu tai kuivattu tilli ei meillä kuitenkaan kuluisi. Tykätään vaan tuoreesta. Salvia viihtyi hyvin, ja niillekin kehittyi myös sellaiset lehdet, että ei ole ennen meidän keittiössä näkynyt. Kuha- tai vasikkasaltimboccaan ei olisi tarvinnut kuin yhden lehden filettä peittämään. Lehtipersilja oli myös hyvin kiitollinen kasvatettava ja tykkäsi kovasti kasvupaikastaan. Tässä todistusaineistoa (vasemmassa alanurkassa näkyy myös hieman salviaa, mutta ei vielä lopullisessa koossaan):


Lehtipersiljasta ja (valitettavasti) kaupan basilikasta tehtiin tietenkin pestoa vanhalla tutulla ohjeella.


Kesäkurpitsat tulikin jo aiemmin esiteltyä. Pari kesäkurpitsaohjetta on edelleen tosin rästissä, mutta niiden aika ei ole vielä(kään). Yritimme kasvattaa myös vesimelonia, ja siitä oli odotukset tosi korkealla, mutta koska niitä ei ehditty esikasvattaa, ja istutusaikaan oli vielä melko kylmää, viidestä siemenestä iti kaksi ja nekin kuolivat kun olivat nousseet viiden sentin mittaan. Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla vielä joskus uudelleen hieman paremmilla alkuvalmisteluilla. Olisihan se hurjan hienoa syödä ja tarjoilla omaa vesimelonia! Salkopavut suorastaan villiintyivät ja niistä nautiskeltiin useaan otteeseen mm. pekonilla maustettuna. Vielä niitä näyttää olevan yksi pussi pakkasessakin sopivaa herkutteluhetkeä odottelemassa.


Istutimme kasvihuoneeseen myös parikymmentä chilin tainta, jotka tällä kertaa rva Patalinnun äiti oli esikasvattanut. Ihme viljelijöitä mekin ollaan, kun ei itse tehdä mitään... ;) Chilejä meillä on ollut jo monena vuonna kasvamassa parvekkeella, ja aina niistä on muutaman palon verran satoa saatu. Nyt näytti aluksi siltä, että taimet eivät lähde kasvamaan ollenkaan, ja muutama taimi piti kerran vaihtaakin kun kuihtuivat kokonaan. Ilmeisesti ne tuli laitettua kasvihuoneseen liian aikaisin, kun ilma ja maa olivat vielä turhan viileitä. Sitten kun heinäkuun helteet saapuivat, chilit innostuivat ja taimet kasvoivat mittaa melkein metrin verran. Kukinto onnistui hienosti ja palkoja alkoi syntymään. Kasvukausi ei vaan ihan riittänyt, vaan jouduimme nyt pari viikkoa sitten keräämään sadon vihreänä kun pelotti että kaikki pilaantuu yöpakkasten seurauksena.


Tulisiksi näitä chilejä ei voi kutsua, mutta kun niistä keitettiin chilihilloa Prinsessakeittiön ohjeella, lopputuotos on mukavan lämmittävä. Hillo on kyllä hyvää ja melko jännittävääkin makean ja hieman tulisen makuyhdistelmänsä ansiosta. Maistuu mainiosti mm. juustojen kera! Me jätimme mukaan myös siemenet, kun chilit tosiaan olivat niin mietoja. Tulisemmista yksilöistä, siemenet kannattaa riipiä pois – hanskoja käyttäen, ettei käsiä ala turhaan liikaa kuumottamaan. Tai silmään sattumaan, jos niillä samaisilla käsillä sattuu sinne sohaisemaan... Muutama palko meillä punastui pöydällä keittoaikaa odotellessaan, joten saimme hauskan moniväristä hilloa.

Chilihillo
200g chilejä
2dl hillosokeria
2dl vettä
Poista chileistä siemenet jos ovat tulisia. Siivuta palot ohuiksi renkaiksi. Laita chilirenkaat, sokeri ja vesi kattilaan ja keitä n. 10-15min. Purkita hyvin pestyyn (keitettyyn) lasipurkkiin.

Puolukkainen syysateria

Saimme Joensuusta tuliaisina ison ämpärillisen puolukoita. Edelliset kolme vuotta sitten kerätyt puolukat saatiin nyt lopulta kesän aikana pakastimesta käytettyä. Urakan aikana päästiinkin samalla puolukan makuun, joten nyt ei ole tarkoitus näitä marjoja pakkasessa kolmea vuotta pyöritellä. Hesarin Ruokatorstaissa oli 17.9. kasa kiinnostavia reseptejä, joita pistettiin testiin toissa viikonloppuna. Lauantaina teimme ensimmäisen kerran kuukausiin aikaisemmin jokaiseen viikonloppuun kuuluneen kunnon ateriakokonaisuuden alkupaloineen kaikkineen. Ja kylläpä maistui! Ei tosiaan tarvitse miettiä mihin nuo lahjapuolukat käytetään. Vieläköhän niitä saisi toisen pytyllisen? ;)
Huomaa, että paistin ja hyytelön valmistelu on tehty paljon ennen alkupalaa, vaikka ne tässä eri järjestyksessä esitelläänkin.

Ateria startattiin omena-manchegosalaatilla, joka täydentyi ihanalla puolukkavinaigrettella. Tästä tuli aivan ehdottomasti rva Patalinnun yksi kaikkien aikojen suosikeista! Vinaigrettesta löytyi mukavaa kirpeyttä ja makeutta, joka yhdistettynä omenan happamuuteen ja juuston täyteläisyyteen vei kielen täysin mennessään. Vadelmaviinietikkaa on pitänyt testata monta kertaa ennenkin, ja nyt kun sitä kokeiltiin, melkein harmitti, että miksi sitä ei ole saatu aikaiseksi ostaa jo aiemmin. Ainakin tähän yhdistelmään se sopi täydellisesti ja oli aivan ehdoton lisä kastikkeeseen. Meillä ei ollut ohjeessa mainittuja basilikanlehtiä, emmekä suoraan sanottuna jääneet sitä tähän yhdistelmään kaipaamaankaan. Voihan sitä toki seuraavan kerran kokeilla, mutta omenat, juusto ja vinaigrette ovat tässä ehdottomasi päärooleissa. Aivan loistava syyssalaatti!

Manchegosalaatti ja puolukkavinaigrette (4 annosta)
1 pieni ruukku jääsalaattia revittynä
1 pieni ruukku lehtisalaattia revittynä
1dl basilikan lehtiä
2 punaista kotimaista omenaa ohuina viipaleina
100g manchegojuustoa
Vinaigrette
1dl tuoreita puolukoita (pakastetutkin varmasti käyvät maun puolesta, vaikka näkö hieman kärsii)
1rkl vadelmaviinietikkaa
2tl sitruunamehua
1-2tl hunajaa
ripaus suolaa
½dl oliiviöljyä
Sekoita vinaigretten ainekset keskenään ensin ilman puolukoita ja lisää ne viimeisenä. Painele osa puolukoista rikki lusikalla ja sekoita. Jaa salaatin ainekset tasaisesti tarjoilulautasille. Juustosta saat kauniita lastuja helpoiten kuorimaveitsellä. Lusikoi päälle puolukkavinaigrettea. Nautiskele.


Pääruoaksi teimme puolukkamarinoitua paistia, puolukkahyytelöä sekä glaseerattuja juureksia.
Me emme ole koskaan onnistuneet saamaan paahtopaistiin makua, vaikka erinäisten ohjeiden mukaan on toimittukin. Tämä onnistui ja oli tosi hyvää. Ohje sopisi varmasti hyvin myös poroon tai hirvenpaistiin. Alla resepti suoraan Hesarista. Meidän paisti oli vain 600g, mutta emme silti pienentäneet marinadin määrää (paitsi öljyä ei laitettu ihan noin paljon). Ehkä se sen takia niin hyvin maistuikin.

Puolukkamarinoitu paisti
1½kg paistilihaa
2dl puolukoita
3rkl suolaa
1rkl vastajauhettua mustapippuria
2rkl hunajaa tai siirappia
1½dl rypsiöljyä
2rkl hienonnettua rosmariinia
Puhdista ja kuivaa paisti. Murskaa puolukoita hieman survimella ja sekoita joukkoon muut ainekset. Hiero seos paistin pintaan. Laita paisti muovipussiin ja sido pussi tiukasti kiinni. Anna sen mainoitua jääkaapissa vuorokauden ajan.
Ota paisti huoneenlämpöön vähintään kaksi tuntia ennen paistamista. Pyyhi paistin pinnasta liika marinadi pois ja kuivaa liha talouspaperilla. Ruskista paistin pinnat kuumassa pannussa. Nosta paisti uunivuokaan. Pistä lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari ja paista 125C asteisessa uunissa kunnes lihan sisälämpö on 60 astetta. Ota paisti uunista ja hiero pintaan jauhettua merisuolaa ja mustapippuria. Kääri lihan ensin voipaperiin ja sitten folioon. Anna vetäytyä vähintään tunnin verran huoneenlämmössä. Leikkaa sitten paistista ohuita viipaleita ja tarjoa esim puolukkahyytelön ja juuresten kera.


Puolukkahyytelö kerrassaan hemmottelee makunystyröitä. Vanilja ja konjakki sopivat siihen mausteeksi aivan erinomaisesti ja maistuvat lopputuloksesta selvästi. Vaikka hyytelö on verrattain makeaa, se käy upeasti paistin kanssa. Annokseen voi lisätä hieman tuoreita puolukoita tuomaan kirpeyttä, jos makeus epäilyttää. Hyytelö on aivan ihanaa myös juustojen kera! Hyytelöä tulee aika reipas annos, joten tästä voi onneksi herkutella vielä monta kertaa.

Vaniljalla, konjakilla ja katajanmarjoilla maustettu puolukkahyytelö
400g puolukoita
7dl vettä
1 vaniljatanko
1rkl katajanmarjoja
½dl konjakkia
5dl hillosokeria
Mittaa kattilaan puolukat, vesi, halkaistu vaniljatanko ja hieman rikotut katajanmarjat. Keitä 15-20min. Nosta kattila liedeltä, siivilöi mehu ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää sokeri ja konjakki. Kuumenna ja keitä noin 10min. Tiputa seosta jääkaapissa olleelle lautaselle ja laita lautanen hetkeksi takaisin jääkaappiin. Jos hyytelö hyytyy lautaselle, seos on valmista, jatka muutoin keittämistä vielä noin 5 min ja kokeile uudelleen. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä hetki. Laita seos huolellisesti puhdistettuihin tölkkeihin. Säilytä viileässä.
Jos teet hyytelön jo aiemmin (eri päivänä), voit notkistaa sitä hieman vedellä kastikemaiseksi.


Juuresten ohje ei ollut Hesarista, vaan linkin takaa. Näitä teimme jo aikaisemmin kesällä ja ne kuuluivat luvattuihin rästiresepteihin. Koska sitä ei ole kuitenkaan tullut vielä postattua, ohje tulee lopultakin tässä. Oikein oiva lisäke niin paistille kuin pihvillekin. Juurekset voi valita oman makunsa mukaan.

Glaseeratut juurekset
n.200g lanttua
n.200g naurista
4-5 perunaa
2 keskikokoista porkkanaa
30g voita
3rkl siirappia
suolaa
valkopippuria
muutama rosmariininoksa
Kuori ja leikkaa juurekset pieniksi kuutioiksi. Sulata voi isossa pannussa esim. wokissa, lisää juureskuutiot ja mausteet. Hauduta juurekset kypsiksi välillä sekoittaen ja poista lopuksi rosmariininoksat. Haudutusaika riippuu täysin kuutioiden koosta. Meidän parin sentin kuutiot kypsyivät meidän makuun sopiviksi noin puolessa tunnissa.