lauantai 30. tammikuuta 2010

Merkkareita

Merimiespihvi on monelle varmasti klassikko ja tuttu ruokalaji menneisyydestä. Tai eihän sen mitenkään menneisyydestä tarvitse olla, ties vaikka söisitte sitä edelleenkin joka toinen viikonloppu. Me teimme tätä nyt ensimmäistä kertaa. Minulle ruoka ei varsinaisesti kilkutellut muistikelloja lapsuudesta, mutta Hra Patalinnulle ruoka oli hyvinkin tuttu juttu. Koulussa muistelen olleen jotain tämän tapaista, josta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet hurja määrä maustepippureita, joita oli vaikea haarukallaan ohittaa ja oli kamalaa kun niitä pippureita joutui väkisin hampaiden väliin (vaikka ruoka niiden maustepippureiden alla onkin varmaan ollut ihan hyvää).

Maustepippuri on muutenkin vähän sellainen mauste, jonka päälle meistä kumpikaan ei oikein ymmärrä. Maku on vähän outo, ei sellainen mitä mihinkään kaipaisi (vai tuleeko jollekin joskus tarve lisätä vähän maustepippuria annokseensa?), ja niissäkin ruoissa joissa sitä on, pippurit kuuluukin jättää aina lautasen reunalle (esim. lihakeitto). Olimme joskus grillaamassa pois kotikeittöstä ja oman pippurimyllyn ulottumattomissa. Hra Patalintu maustoi pihvit paikan päällä tarjotusta myllystä reteästi rouhien kuten tapana on. Ensimmäinen suupala ihanasti paistuneesta ulkofileestä oli melkoinen yllätys, kun suu olikin yht'äkkiä täynnä maustepippuria.Harmitti kun hyvä kauan odotettu grillattu pihvi (meillä kun ei grilliä ole) ei ollutkaan sitten yhtään niin hyvä. Kokemusta ei voi suositella. Tarkistakaa siis pippurinne maistaen, jos ette ole sitä omasta myllystä rouhimassa!

En tiedä mistä merimiespihvi tuli mieleen kun viime sunnuntain ruokaa pohdittiin, mutta hyvä että tuli, sillä se oli todella hyvää. Ja helppoa ja täyttävää, joten mikäs sen parempaa. Sen kumppaniksi kannattaa ehdottomasti tehdä myös tätä punajuurisalaattia, joka piparjuurineen raikastaa, maustaa ja täydentää paistoksen makua erinomaisesta mahtavaksi. Mallia otettiin Uusi Suomi -lehden ohjeesta ja muokattiin se mieluisaksi mm. tuoretta salviaa ja timjamia lisäämällä ja jättämällä ne maustepippurit pois.

Ladontaa

Merimiespihvi
1kg perunaa ohuina siivuina
1-2 isoa sipulia renkaina
6-700g naudanpaistia
20g voita
suolaa ja mustapippuria myllystä
muutama oksa tuoretta timjamia
n.20 tuoretta salvian lehteä
5-8dl lihalientä
Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi ja nuiji niitä hieman. Kuumenna paistinpannulla voi ja ruskista siinä sipulit. Laita ne syrjään hetkeksi. Ruskista samassa pannussa lihat, nopeasti molemmin puolin. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Huuhtele pannu tilkalla kuumaa vettä, ja kaada liemi pataan. Lado pataan vuoronperään perunat, sipulit, lihat sekä timjamin oksat ja salvian lehdet. Rouhi väliin hieman suolaa ja pippuria. Kaada päälle lihalientä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Paista 175C asteisessa uunissa 1½ tuntia välillä pinnalta painellen.

Punajuurisalaatti
4 etikka punajuurta
1-2 maustekurkkua
1 iso vihreä omena
1prk (250g) kermaviiliä
2-3rkl piparjuuritahnaa (alunperin 2tl, eli tarkista oman maun mukaan)
Suolaa ja pippuria myllystä rouhaistuna
Leikkaa puunajuuret, kurkku ja omenat ohuiksi tikuiksi tai pieniksi kuutioiksi mielialan mukaan. Sekoita piparjuuritahna, suola ja pippuri kermaviiliin. Sekoita kaikki keskenään kulhossa ja anna tekeytyä vähintään hetki ennen tarjoilua. Hyvää myös seuraavana päivänä.

tiistai 26. tammikuuta 2010

(Lähes) täydellinen porkkanakakku

Porkkanakakku on ihanaa, silloin kun se on oikeanlaista. Mikä sitten on oikeanlaista, on ilmeisesti, tässäkin asiassa, täysin makukysymys. Niin monta erilaista “maailman parhaan” porkkanakakun ohjetta netistä ja lehdistä löytyy. Ja niitä minä olen tutkinut. Monta.

Oma mielikuvani maailman parhaasta porkkanakakusta on Englannista melkein viidentoista vuoden takaa. Olin siellä jonkin aikaa töissä kahvilassa, jonka tarjottaviin porkkanakakku kuului. En oikeastaan ennen sitä ollut kyseistä leivonnaista paljon syönytkään, liekö koskaan, mutta kun sain ensimmäisen palan maistaakseni oli ihastus taattu. Kakku oli ihanan mausteista ja mehevää, ja päällä oleva tuorejuustokuorrutus kerrassaan suussa sulavaa. En tuohon aikaan ollut kovasti leivonnaisten perään, joten en tuotakaan kakkua syönyt kuin kahdesti, ehkä korkeintaan kolmesti, mutta muisto siitä on täydellinen.


Jokin aika sitten tajusin, että eihän tuota kakkua ole pakko vain muistella, vaan voisihan sitä kokeilla tehdä itsekin nyt kun leipominen kuuluu paremmin omiin taitoihin. Siitä alkoi täydellisen porkkanakakun ohjeen metsästys, joka ei ehkä vieläkään ole täysin päättynyt. On mielenkiintoista lukea erilaisia reseptejä samasta aiheesta, makustella niitä mielessään ja sitä myöten päätellä mikä osuisi lähimmäksi omaa vanhaa muistikuvaa. Joku resepti päätyy testiinkin ja sen jälkeen etsintä voi jatkua tarkennettuna edelleen täydellistä lopputulosta kohti.

Useimmissa ohjeissa ongelmana omaan makuun oli kakun liiallinen kuivuus. Pari porkkanaa yksinään ei riitä lähellekään mehevöittämään tätä leivonnaista tarpeeksi, joten jotain “kuivakakkua” kokeiltua, keskityin ohjeisiin johon tuli reilusti porkkanaa ja lisäksi jotain muuta mehevöittävää, useimmiten ananasta. Jonkinlaisia pähkinöitä kakkuun oli saatava myös, ja reilusti mausteita. Mammakutsuja varten päädyin testaamaan tätä Täti Moonikan Majatalo-blogista löytynyttä reseptiä. Tähän tuli tosiaan reilusti porkkanaa ja lisäksi ananasta. Mukava määrä mantelirouhetta ja lisänä kookoshiutaleita puhui myös kokeilun puolesta. Samoin kuin ruokokidesokeri, jonka arvelin tuovan kakkuun muistelemani tumman värin.


Tein alkuperäiseen ohjeesen kaksi muutosta. Lisäsin kakun mausteisiin inkivääriä, sillä sehän sopii porkkanan kanssa yleensäkin hyvin ja sitä myös monessa muussa reseptissä laitettiin mukaan. Suurempi muutos tuli tavallaan vahingossa, vaikkakin tarkoituksella. Epäilin, kun ohjeessa käskettiin sekoittamaan ensin öljy ja kananmunat ja sitten lisäämään kaikki kuivat aineet joukkoon. Minusta tuntui kummalta että sokeria ei mainittu lainkaan, kun yleensä kuivat aineet tarkoittavat jauhoja + niihin lisättäviä mausteita. Arvelin, että ensimmäinen vaihe on unohtunut tekstistä pois ja niinpä sitten vaahdotin ensin munat ja sokerin, kuten useimmissa muissa tutuissa kakuissa tehdään. Tarkistin myöhemmin asiaa bloginpitäjältä Neiti Kardemummalta, ja hän totesi että ohje oli kyllä ihan oikein; ensin öljy ja munat sekaisin, ja sitten loput aineet varovasti joukkoon. Helppoakin helpompaa siis. Pitää kokeilla ensi kerralla tuoko se tähän minkälaisen muutoksen. Ohje nyt kuitenkin alla sen mukaan kun sen tein, sillä lopputulos oli näinkin kerrassaan erinomainen.


Minulle päälläolevat marsipaaniporkkanat olivat ensimmäisellä testikerralla välttämättömyys, mutta pakkohan niitä ei ole mukaan askarrella. Päälliseksi riittää aivan hyvin pelkkä kuorrutus, tai sitten pinnalle voi ripotella vaikka pähkinöitä tai pähkinärouhetta. Jos marsipaaniporkkanat kuitenkin houkuttelevat, niin löysin kaupasta paketin minimarsipaanitankoja, joka sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Oranssi ja vihreä pötkö riittivät miniporkkanoihin hyvin (14kpl), eikä ylimääräistä marsipaania jäänyt kaappiin pyöriteltäväksi. Neljä muuta väriä tosin odottavat vielä inspiraatiota jääkaapissa :)

Jotain tästä edelleen puutuu siihen mielikuvan kakkuun nähden. Mitä se on, en osaa tarkalleen sanoa. Muistelen kakun olleen tummempi ja aavistuksen täyteläisempi. Auttaisikohan fariinisokeri asiaan, tai voisiko sekaan laittaa hieman tummaa kaakaojauhetta..? Kerron jos keksin. Siihen asti nautitaan tästä ihanuudesta!

Porkkanakakku
8dl (hienoa) porkkanaraastetta (4-5 isoa luomuporkkanaa)
1,5dl mantelirouhetta (80g)
0.25dl kookoshiutaleita (laitoin ½dl)
4,5dl vehnäjauhoja
3,5dl ruokokidesokeria
4 (luomu) kananmunaa
1prk ananasmurskaa (227g)
2dl oliivi- tai rypsiöljyä (laitoin rypsi)
3tl kanelia
1tl kardemummaa
1tl inkivääriä
2tl leivinjauhetta
1tl soodaa
Kuorrutus
400g maustamatonta Philadelphiaa
2dl tomusokeria
maun mukaan sitruunamehua (laitoin 1½rkl)

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon öljy. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda, mausteet, kookos ja mantelirouhe ensin keskenään ja sitten varovasti taikinaan. Lisää lopuksi porkkanaraaste ja valutettu ananas. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (minulla käytössä 26cm irtopohjavuoka johon meni täydellisesti). Paista 175C asteisessa uunissa 55-65min. Tarkista kypsyys tikulla, niin että siihen ei enää tartu taikinaa.
Anna kakun rauhassa mehevöityä seuraavaan päivään jääkaapissa (jäähtymisen jälkeen).
Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä seos kakun päälle. Itse tykkään että kuorrute on paksumpana tuossa päällä, mutta kuorrutteesta riittää kyllä hyvin myös koko kakun peitoksi jos niin haluaa.

Edit 01/2014
Kakkua on tullut vuosien varrella tehtyä useasti ja alla olevat kommentit ovat innoittaneet kokeilemaan erilaisia versioita. On tullut selväksi, että munia ja sokeria ei tarvitse vatkata erikseen. Kakku syntyy hyvin simppelisti niin, että sekoittaa alkuun munat ja öljyn keskenään ja sen jälkeen sekoittaa kaikki aineet vaikka puuhaarukalla joukkoon. Jauhojen, porkkanan ja ananaksen määrä on vakio, niin kakku pysyy mehevänä. Ananasta voi tosin mainiosti korvata myös banaanilla. Osan sokerista (n.1,5dl) olen korvannut fariinisokerilla, niin kakku saa lisää aromia ja tummanpuhuvuutta. Mausteista mukaan tulee usein ripsaistua myös kuivattua inkivääriä ja muskottipähkinää, sopivat molemmat erinomaisesti. Mantelirouheen sijaan laitan joskus hasselpähkinärouhetta, joka sekin on ihanaa, jos taas kaipaa sileämpää tekstuuria, mantelijauho sopii myös erinomaisesti. Summa summarum, tämä on täydellinen porkkanakakku, sekä helpon valmistettavuutensa, että muokattavuutensa ansiosta. Tästä saa helposti kuka tahansa omaan makuun täydellisesti sopivan kakun!

04/2014 Päivitin kuvat uuteen tasoon. Alkuperäiset alla muistona.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Mammakahvit tammikuun auringossa

Taas oli mammakahvien aika, ja tällä kertaa ne pidettiin täällä meillä. Kyllä oli hauskan näköistä kun olohuoneen matolla oli pitkittäin ja poikittain kuusi suunnilleen samankokoista vauvaa. Useampikin, Pikku E mukaanluettuna, oli huomattavasti pidempiä aikoja vatsallaan turhautumatta kun oli muita samanlaisia vieressä köllimässä. On se kumma kun lattialla makoilu ei ole yhtään niin hauskaa, vaikka äiti tai isä menisi viereen lojumaan ja ryömimään. Aikuisista tämä jälkimmäinen touhu on ehkä koomisempaa katseltavaa kuin vauvojen vastaava, vaikkakaan ei niin kovin suloista... ;D

Tarjottavien täytyi täyttää kriteerit: helppoa (!), herkullista, kaunista ja jotain ei ihan arkipäiväistä. Helppous on näissä päiväpuuhasteluissa avainsana, sillä Pikku E:n tahtotiloista ei voi koskaan olla varma etukäteen, ja omaa aikaa ei välttämättä kovin montaa minuuttia löydy. Edellisenä päivänä tein jo niin paljon kuin etukäteen pystyi ja hyvä niin, sillä uni ei kahvipäivänä pienelle tullut taaskaan millään silmään silloin kuin olisi pitänyt. Lopulta kuitenkin onneksi juuri sen verran, että sain kaiken tehtyä. Pöytään päätyi jälleen kerran tämä aina niin erinomainen viikuna-mozzarellasalaatti, jossa viikunan korvasi tällä kertaa viinirypäleet. Viikunoilla tämä on varmaan kaikkein hienostunein, päärynällä raikkain ja viinirypäleillä helpoin (kun ei ole mitään pilkottavaa). Kaikkia versioita voi lämpimästi suositella, tärkein osahan tässä on se ihana vadelmaviinietikkakastike, tuoretta mozzarellaa yhtään väheksymättä. Mutta silti lupaan, että ihan hetkeen tätä ei täällä enää mainita!


Kesäkurpitsa-ricottapiiraan täytteen olin tehnyt jääkaappiin valmiiksi jo edellisenä päivänä, joten sen sai uunikuntoon noin kymmenessä minuutissa kesäkurpitsan veistelyineen. Piirasta kokeiltiin ensimmäisen kerran jo joskus viime syksynä, joten tiedossa oli että helpohkoa on, samoin kuin hyvää ja melko näyttävän näköistä jos vaan kesäkurpitsarullat saa pysymään kasassa. Onneksi ne eivät alkaneet tällä(kään) kertaa pahemmin temppuilemaan, vaan sain ainakin useimmat kertarullauksella pysymään paikoillaan. Tällä kertaa laitoin täytteeseen ricotan sijaan Crème bonjourin maustamatonta tuorejuustoa, kun sitä oli joskus tullut jääkaappiin ostettua, ja makunsa puolesta kelpasi sekin ihan hyvin. Täyte oli vain hieman valuvaisempaa kuin edellisellä kerralla, eikä ihan pysynyt alueellaan koko paiston aikaa. Johtuiko se sitten juuston laadusta, vai siitä että täyte oli odotellut jo edellisestä päivästä lähtien, en tiedä. Jokatapauksessa tämä Glorian R&V:stä (5/2008) löytynyt piiras on todella erinomainen kahvipöydän tarjottava, tai kuten nyt raikkaan salaatin kera hyvä kevyehkön lounaan lisä.


Kesäkurpitsa-ricottapiiras (2 piirakkaa)
400g pakastettua lehtitaikinaa
200g ricottajuustoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
2rkl rosmariinia hienonnettuna (käytin kuivattua)
½dl aurinkokuivattua tomaatteja hienonnettuna (käytin puolikuivattuja)
1 kananmuna
1 kesäkurpitsa (n.200g)
1-2rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
sormisuolaa
1 muna (tai osa täytteen kananmunasta) voiteluun
Sulata taikinalevy/levyt pakkauksen ohjeen mukaan (yön yli tai pari tuntia). Pakkauksessa jossa löysin oli 2x400g isoa levyä, joista käytin vain toisen, eli puolitin sen sulamisen jälkeen. Jos levyt ovat paksumpia, voit käyttää yhteen piirakkaan 400g, kunhan levy on tuollainen pitkulainen kuin kuvassa. Tee kummankin taikinalevyn reunaan veitsellä kehysmäinen viilto, noin 2cm reunasta. Älä leikkaa viiltoa taikinan läpi. Nosta taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Valmista täyte. Yhdistä ricotta, valkosipuli, yrit, aurinkokuivatut tomaatit ja kananmuna keskenään.
Ota juustohöylällä kesäkurpitsasta ohuita suikaleita. Laita suikaleet kulhoon ja lorauta päälle hieman oliiviöljyä. Kääntele suikaleita niin, että öljy leviää tasaisesti.
Jaa ricottatäyte kahdelle taikinalevylle niin, että reunoihin jää tyhjää tilaa noin 2cm (viiltojen ulkopuolelle jäämien reunojen lisäksi).Pyöräytä kesäkurpitsasuikaleet rulliksi ja asettele ne ricottatäytteen päälle yksi kerrallaan. Rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa tai rouhittua merisuolaa. Voitele taikinan reunat vatkatulla kananmunalla. Paista piirakkaa 200C asteisessa uunissa, keskitasossa, noin 25-30min tai kunnes reunat saavat kauniin kullanruskean värin.


Yksi mammoista lupasi tuoda mukanaan itsetehtyjä sämpylöitä ja niitä tulikin iso, herkullinen keko. Valmistin niille pari levitettä, jotka ainakin itselle maistuivat sekä sämpylöiden, että myöhemmin ruisleivän ja hapankorppujen kera mainiosti. Oliivilevitteen ohje löytyi Pirkan sivuilta.

Pesto-raejuustolevite
1-2rkl pestoa
1prk (200g) raejuustoa
rouhaisu mustapippuria
Vedä raejuusto tasaiseksi sauvaskoittimella. Sekoita pesto lusikalla joukkoon. Mausta makusi mukaan pippurilla.

Oliivilevite
25-30 paprikatäytteistä vihreää oliivia
100g voita
1prk (250g) maitorahkaa
2tl juoksevaa hunajaa
2tl oreganoa
Rouhaisu mustapippuria
Hienonna oliivit. Pehmitä voi lusikalla kulhossa ja sekoita joukkoon oliivit, rahka ja mausteet.


Näillä eväillä päästiin käyntiin ja sitten siirryttiin kahvileipäosuuteen. Maukkaat korvapuustit tulivat taas toisen mamman mukana, itse en ole mitenkään erikoistunut pullaan paistoon. Pitäisi kyllä varmaan sitäkin taas joskus huvikseen kokeilla, kun kyllähän ne korvapuustit sen verran hyvin maistuu. Sen sijaan tein ohjeessa maailman parhaaksi tituleeratun porkkanakakun, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa :)

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kirjoja, kanaa ja karamellia

Meille on viimeisen reilun kuukauden aikana kotiutunut kolme uutta mainitsemisen arvoista keittokirjaa.


Joulupaketista kuoriutui toivottu Tessa Kirosin Venetsia: ruokaa & unelmia. Kirja on todella kaunis kullalla silattuine sivuineen sekä runsaine maisema-ja ruokakuvineen. Olemme käyneet Venetsiassa kerran, vain päiväretkellä pikaisesti kääntymässä. Silloin oli hurjan kuuma, melkein 40C astetta, eikä kaupunki todellakaan tarjonnut meille parastaan. Ei maisemiltaan, ei hajultaan eikä varsinkaan ruoaltaan. Tessa Kirosin kirja esittelee Venetsian parhaat puolet ihastuttavasti; tarunomaiset kanaalit ja upeat rakennukset sekä herkulliset ruoka-annokset houkuttelevat antamaan kaupungille uuden mahdollisuuden – kunhan se ei tapahdu enää keskellä kesää, eikä muutamaan hikiseen tuntiin pakattuna. Näin Suomessa oleillessa, monet kirjan ruokaohjeista ovat jokseenkin haastavia. Useat raaka-aineet ovat täällä melko mahdottomia löytää, vai mistä te käytte hakemassa elävät hämähäkkiravut, tuoreet sardiinit ja sardellit tai babymustekalat sekä Trevison radicchiot? Parasta olisi siis, jos Venetsiaan pääsisi keittiön äärelle kyseinen kirja kainalossa. Kirja pääsisi oikeuksiinsa ja eipä kyseisille raaka-aineille varmasti ilman ohjeistusta ensi alkuun muuten mitään osaisi tehdäkään. Kyllä opuksesta varmasti täälläkin testattavaa löytyy, ja ainakin hurjasti inspiraatiota, mutta niistä sitten toisella kertaa.

Toinen kirja, Risto ja Ritva lehmusoksan Urho Kekkosen pöydässä, löytyi eilen ohikulkiessa pikasilmäyksellä katsastetusta Citymarketin kirja-alesta. Hintaa kokonaiset 5,95Eur... Kirja vaikuttaa hurjan kiinnostavalta sekä perinneruoista, klassikkoannoksista että historiasta kiinnostuneille. Ohjeet ovat enimmäkseen isoille seureille, yleensä vähintään 10 hengelle, mutta helpostikkos niitä hieman pienentää itselleen sopivaksi.Tai ainahan voi järjestää presidentilliset illanistujaiset isommalle porukalle.Kirjan parasta antia ovat resepteihin liittyvät tarinat, mutta ohjeidenkin puolesta kokeiltavaa löytyy varmasti. Reseptivalikoimaa löytyy muikkukeitosta ja lukuisista muista kalaruoista venäläisen borštšokin kautta amerikkalaiseen hummeriin, marjaisia jälkiruokia unohtamatta. Palaamme varmasti tähänkin joskus myöhemmin uudelleen.

Kolmas kirja, Rva Patalinnun syntymäpäivälahjaksi saama Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla, tuntuu olevan meille täysosuma. Reilun kuukauden aikana siitä on kokkailtu jo monen montaa herkkua ja tällä hetkellä tuntuukin että aina kun ei keksi mitä ruokaa laittaisi, riittää että avaa kyseisen opuksen ja valitsee sen noin neljästäsadasta ohjeesta mieluisansa – kaikki on toistaiseksi onnistunut ja maistunut upeasti. Kirja on jaksotettu tekijöiden suosikkiraaka-aineiden mukaan, jotka aika pitkälle ovat myös omia suosikkejamme; avokado, chili, pähkinät, sitrushedelmät, kookos ja vanilja näin muutamia mainitaksemme. Nyt esittelyssä yrtit-osion yrttibroileri reippaasti sovellettuna sekä vanilja-osion crème caramel ilman muutoksia.


Bergenströmien kirjasta löytyy itseasiassa kolme tai neljäkin hyvin samantyyppistä kanaohjetta, joissa kanafileet tai koivet paistetaan yhdessä kasvisten kanssa uunissa. Yhdessä kana kääritään parmankinkkuun ja alla olevat perunat ja purjo likoavat kermassa, toisessa chilillä maustettu kana on vain perunoiden ja chorizon päällä, kolmannessa kanan alla on valikoima kasviksia ja viiniä. Ohjeita tutkittuamme päädyimme poimimaan kaikista parhaat palat ja saimme aikaan kerrassaan täydellisen kana-annoksen. Lisäksi korvasimme ohjeissa toistuvan viinin ja kerman kuivalla omenasiiderillä – jo vain sopii hienosti! Ruoan parhaudesta kertonee se, että viimeisen viiden viikon aikana olemme tehneet tätä samaa, pienin variaatioin, jo neljästi...Mahdollisimman helppoa valmistaa ja aina se vaan maistuu ihan mielettömän hyvälle. Tässä siis meidän huippuversiomme (kasviksia voi helposti muunnella vähän tarjonnan ja fiiliksen mukaan).


Kanaa, kasviksia ja chorizoa siiderissä (neljälle)
4 broilerin rintafilettä
noin 5cm pätkä chorizoa ohuina siivuina
1 pieni kesäkurpitsa paksuhkoina paloina (100-200g)
2 keskikokoista puna- tai keltasipulia lohkoina
2 punaista paprikaa reiluina paloina
2 isohkoa porkkanaa paloina
6 keskikokoista perunaa paloina
15-20 mustaa oliivia
7-8 kuorittua valkosipulin kynttä (tai vaikka chiliöljyssä marinoituja)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
1 reilu rkl kuivattua timjamia, rosmariinia, chiliä, basilikaa tms sekoitus
2-3dl kuivaa omenasiideriä
tuoreita rosmariinin ja/tai timjamin oksia

Voitele iso uunipannu kevyesti oliiviölyllä. Laita kaikki kasvikset paitsi kesäkurpitsa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää myös tuoreet rosmariinin- ja/tai timjaminoksat sekaan. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja kaada siideri joukkoon. Paista 200C asteisessa uunissa noin 40min. Mausta tällä välin kana suolalla, pippurilla ja kuivayrttiseoksella. Nosta kasvikset pois uunista, pöyhi niitä hieman uudelleen liemen sekaan ja lisää joukkoon kesäkurpitsa lohkot sekä chorizo. Asettele kanafileet kasvisten päälle ja paista vielä 40min tai kunnes broileri on kypsää. Kokoa annos ja nautiskele.

Edit 23.10.11
Vaihdettiin peruna bataattiin ja tästä tuli vielä paljon parempaa. Bataatin lievä makeus sopii tähän ruokaan todella hyvin!


Kyseistä kanaa tarjosimme myös uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna illallisvieraille ja hyvin tuntui maistuvan heillekin. Aloitime aterian tällä jo jouluna hyväksi havaitulla viikuna-mozzarellasalaatilla, tosin tällä kertaa korvasimme viikunat päärynöillä. Oikein erinomainen ja raikas yhdistelmä sekin! Jälkiruoka valmistui Bergenströmien tarjoamalla crème caramel ohjeella, joka on heidän mukaansa takuuvarma ja onnistuu aina. Näin voi ollakin, koska myös meillä, täysillä crème caramel noviiseilla, lopputulos oli koostumukseltaan onnistunut ja makuhermoja hivelevä. Todella ihana jälkiruoka, ja melkoisen makean tuhti. Ensi kerraksi etsimme oikeasti kaapista hieman pienemmät annosvuoat. Ohje on kahdeksalle, ja me teimme sen neljässä kulhossa.. ;)

Crème caramel
1 litra täysmaitoa (tehtiin tosin kevytmaidosta ja hyvin onnistui silläkin)
1dl sokeria
1 vaniljatanko
runsaat 2dl (200g) sokeria
5rkl kiehuvaa vettä
2tl puristettua sitruunamehua
6 keskikokoista (luomu)kananmunaa

Keitä maito paksupohjaisessa kattilassa ensimmäisen sokerimäärän ja pitkittäin halkaistun vaniljatangon kanssa. Anna kiehua hiljalleen 3 minuuttia, nosta kattila sivuun ja anna maustua 40-60 minuuttia.

Maidon jäähtyessä, tee karamellikastike. Mittaa sokeri, kiehuvan kuuma vesi ja sitruunamehu paksupohjaiseen kattilaan. Sekoita vähän kun sokeri vielä sulaa, mutta älä sekoita enää sen jälkeen kun seos on alkanut kiehua! Kastikkeen pitää kiehua vähintään 7-8 minuuttia tai kunnes kuplat alkavat olla suuria ja kastike vaaleanruskeaa. Meillä kiehunta-aika oli pari minuuttia pidempi, mutta värimuutoksen huomaa kyllä helposti kun kastike alkaa olla valmista. Jaa kastike HETI pieniin posliinisiin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan. Kääntele vuokia niin, että karamellikastike peittää koko pohjan. Ota esiin iso uunipannu. Laita kaksinkerroin taitettu astiapyyhe (tai vastaava, tarkoitus on estää pikkuvuokien liukuminen) pannun pohjalle ja aseta annosvuoat sen päälle.

Nosta vaniljatanko kattilasta, kaavi tangosta mustat vaniljansiemenet ja sekoita ne maidon joukkoon. Riko munat kulhoon, vatkaa kevyesti ja kaada sitten jäähtyneen vaniljamaidon sekaan. Siivilöi seos HETI ja kaada annosvuokiin karamellin päälle. Kaada vuokien ympärille kuumaa (mutta ei kiehuvaa) vettä sen verran, että sitä on noin 2 sentin korkeudella vuoan pohjalla. Paista vanukkaita 175C asteisessa uunissa noin 30min. Avaa uuniluukku paistamisen jälkeen ja anna vuokien jäähtyä uunissa. Jäähtymisen jälkeen nosta vuoat jääkaappiin ja anna olla siellä seuraavaan päivään. Tarjoa crème caramel huoneen lämpöisenä. Kasta vuoat nopeasti (15sek) kuumaan veteen, irrota reunoista taipuisalla veitsellä ja kumoa ne annoslautasille. Oi nam.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Loppiaiscookiet

Niin sitä vain taas joulun loma-ajat hujahtivat ohitse ja ollaan jo loppiaisessa. Millään ei vielä tekisi mieli laittaa jouluvaloja kaappiin kun ulkona on kuitenkin suurimman osan aikaa edelleen niin pimeää, vaikka runsas lumi valostuttaakin maisemaa kauniisti. Ehkä ne valot voivat vielä hetken olla ilona, kun eivät ne kuitenkaan niiiin jouluisia ole, pelkkiä värittömiä “tuikkuja” vain.


Vieraita odotellessa teki mieli leipoa jotain omaan makeanhimoon, vaikka puhetta oli että mitään tarjoiluja ei tällä kertaa järjestetä... Eräs kakku on ollut jo pidemmän aikaa tekolistalla, mutta eilen en sitä saanut aikaiseksi, ja koska kakku on kertoman mukaan parhaimmillaan valmistusta seuraavana päivänä, en halunnut pilata nautintoa alkamalla turhaan hosumaan. Hedelmälautasella lojui pari kämähtänyttä jouluomenaa jotka kaipasivat sijoituskohdetta. Siitä syntyikin sitten nämä loppiaiscookiet, maistuva herkku juhlakauden lopetukseen. Mukana hieman piparkakkumausteita ja sitä jouluomenaa – lopputulos on ihanan mausteinen mutta kuitenkin tavallaan raikas (niin raikas kuin voi-sokeri pikkuleipä nyt voi olla). Rusinoiden sijaan mukaan kävisivät varmasti myös esim. taatelit jos niitä on jäänyt joululeivonnaisista yli. Ohjeen perusta on sama kuin Pikku E:n kasteessa tarjoamissamme rusina-pähkinäcookieissa, mutta mausteet aivan erit, joten uusi resepti on paikallaan. Vaikea sanoa kummat voittavat, tänään maistuivat kyllä nämä :)

Omenacookiet (12 kpl)
100g huoneenlämpöistä voita
1½dl fariinisokeria (tai kuten tänään ½dl fariinisokeria + 1dl ruskeaa ruokosokeria)
1 luomu kananmuna
1dl pieniä omenakuutioita = 2 pientä tai 1 iso omena
2dl vehnäjauhoja
1½dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
2 maustemittaa kanelia
1 maustemitta neilikkaa
1 maustemitta muskottipähkinää
1 maustemitta jauhettua inkivääriä
½dl rouhittuja manteleita
½dl (luomu) sultanarusinoita
Vaahdota voi ja fariinisokeri. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon omenakuutiot. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi mantelit ja rusinat. Jaa taikina 12 osaan ja taputtele pikkuleivät tasaiseksi leivinpaperoidulle pellille. Jätä reilut välit, sillä cookiet leviävät reippaasti. Paista 200C asteessa 15min. Jäähdytä pikkuleivät ritilän päällä niin ne rapeutuvat.