torstai 31. joulukuuta 2009

Välipäivän viettelykset

Kokkauskiintiö tuli täytettyä joksikin aikaa jouluna, eikä nyt välipäivinä ole paljon tehnyt mieli keittiössä hellan ääressä aikaa tuhrata. Niin mukavaa kuin se jouluna olikin. Ihan kunnon ruokaa tässä on edelleen syöty, mutta yksinkertaisilla toteutuksilla. Saimme ennen joulua pari pussia upeita maa-artisokkia Hämeenlinnasta tuliaisina, mutta emme vielä olleet niitä ennättäneet mihinkään käyttää. Nyt oli siis taas pitkästä aikaa ihanan maa-artisokkakeiton vuoro. Olemme tehneet tätä keittoa melko usein viimeisen parin vuoden ajan, joten oli aika yllättävää ettei reseptiä vielä Patalinnun arkistoista löytynyt. Tuleepahan tuokin epäkohta lopultakin korjattua :)

Keiton kanssa teimme Glorian Ruoka&Viini-lehdestä poimittuja päärynä-stiltonleipiä, tosin stilton korvattiin kaapista löytyneellä Aura-juustolla. Lehden kuvassa juusto oli herkullisesti sulanut päärynöiden päälle, kun taas Auran muruset vain hieman ruskettuivat kulmistaan, mutta maku näissä leivissä oli silti vastustamattoman herkullinen. Saaristolaisleivän, mangochutneyn, hunajan ja päärynöiden makeus yhdistettynä sinihomejuuston muhevaan suolaisuuteen ja koko komeus kruunattuna paahdetuilla siemenillä, oli vain kertakaikkiaan todella ihanaa. Näillä kelpaa herkutella vaikka uuden vuoden pippaloissa – tai niiden jälkeen.


Maa-artisokkakeitto
500g maa-artisokkia
500g jauhoisia perunoita
n.6dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl ruokakermaa
rouhaisu mustapippuria
timjamia
chili-hiutaleita
muskottipähkinää
(suolaa)
kylmäsavuporokuutioita tai paahdettua pekonia
Kuori ja kuutioi maa-artisokat sekä perunat. Laita ne kiehuvaan kasvisliemeen ja keitä pehmeäksi. Soseuta keitto ja lisää kerma sekä mausteet, ripaus kutakin. Kiehauta vielä. Jos et tarjoile keittoa pekonin tai kylmäsavuporon kera, lisää vielä hieman suolaa.


Lämpimät päärynä-sinihomejuustoleivät
6 viipaletta saaristolaisleipää
1 iso päärynä
3rkl mangochutneya
150g sinihomejuustoa
juoksevaa hunajaa
2rkl paahdettuja siemeniä (esim. pinjan- ja seesaminsiemeniä)
Aseta leipäviipaleet leivinpaperille uunipellille. Levitä jokaisen päälle noin teelusikallinen mangochutneya. Aseta päälle 1-2 siivua päärynää. Murenna pinnalle reilusti sinihomejuustoa ja valuta päälle vielä hieman hunajaa. Paista 250C asteisessa uunissa n.8 minuuttia. Viimeisteile leivät paiston jälkeen kuivalla paistinpannulla paahdetuilla siemenillä.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joulupuuro

Vielä yksi jouluinen ohje itselle talteen, niin sitä ei tarvitse taas ensi vuonna erikseen muistella. Teimme perinteisen riisipuuron sijaan tänä vuonna uuniohrapuuroa, kun niitä ohrasuurimoita tuli juuri ennen joulua muuta tarkoitusta varten hankittua. Älyttömän hyvää oli tämä omassa kategoriassaan, vaikka ei se ihan vertoja vetänyt sellaiselle yön yli puulämmitteisessä uunissa hautuneelle... Puuro maistui makoisasti jouluaattoaamuna voisilmän, kanelin ja sokerin kera. Vielä suurempaa herkkua siitä tuli joulupäivän aamuna kun lorautimme päälle portviinipäärynöiden keittämisestä ylijäänyttä lientä. Aivan mahtavaa! No, samat sokeri ja kanelihan ne siinäkin seikkailivat, portviinin aromilla höystettynä. Manteli meni hra Patalinnulle, mitä lie sitten toivonut. Sepä ei taida meille muille selvitä ellei se toteudu, jos silloinkaan.

Uuniohrapuuro
3dl ohrasuurimoita
1l punaista kulutusmaitoa
4dl rasvatonta maitoa tai vettä
1½tl suolaa
1rkl voita
Liota ohrasuurimoita yön yli vedessä. Kaada aamulla ylimääräinen neste pois. Voitele iso uunivuoka voilla ja kaada ohrasuurimot siihen. Lisää suola ja maito sekoittaen joukkoon. Hauduta 150C asteisen uunin alatasossa vähintään 2½ tuntia.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulupäivän ateria

Joulupäivänä saimme lounasseuraksi hra Patalinnun nuoremman veljen perheineen. Pikku E:kin viihtyi “pöydän ääressä” asteen verran paremmin kun sai 2-vuotiaan serkkupojan viereensä leikkimään ja höpöttämään. Kyllä nuo lapset ihmeellisesti toistensa seurassa viihtyvät, tai ainakin pienempi isomman, vaikka vielä ei yhteisiä leikkejä olekaan.

Alkuun tarjosimme aatolta jääneitä alkupaloja: katkarapusalaattia, sienisalaattia, portviinissä keitettyjä pikkusipuleita, portviinilohta sekä silliä saaristolaisleivän ja ohuen ruotsalaisen kauranäkkärin kera. Lisäksi teimme myös tämän erinomaisen raikkaan salaatin (HS), jota olimme testanneet jo etukäteen ennen joulua ja todenneet kerrassaan ihanaksi.

Viikuna-mozzarellasalaatti
Paria erilaista salaattia
4 tuoretta viikunaa
2 palloa buffalomozzarellaa
1 pieni punasipuli
½dl paahdettuja pinjansiemeniä

Vadelma-kanelikastike
3/4dl vadelmaviinietikkaa
½dl oliiviöljyä
1 maustemitta kanelia
suolaa
pippuria
Huuhdo ja kuivaa salaatinlehdet. Revi suupaloiksi ja laita vadille. Pese viikunat hyvin ja kuivaa pyyhkeeseen. Lohko viikunat kuorineen salaatin päälle. Revi mozzarellapallot sormin salaatin päälle jotta juusto pysyy pehmeänä. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi ja laita salaatin päälle. (Jos sipulit tuntuvat liian väkeviltä, voit laittaa ne pehmenemään salaatinkastikkeeseen noin vartiksi). Rpottele pinjansiemenet kaiken päälle. Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada salaatille juuri ennen tarjoilua.


Pääruoaksi paistoimme Hesarissa ohjeistettua salviakalkkunaa josta tulikin tosi herkullinen. Kalkkunaa meillä ei ole aiemmin tehty, koska hra Patalintu ei ole ollut siitä lainkaan innostunut. Nyt hän söi tätä hyvillä mielin ja totesipa vielä, että tulevina jouluina meillä taitaa olla kalkkunaa pöydässä useamminkin. Digitaalisen lämpömittarin avulla sekä kalkkunan mehevyys että kypsyys oli taattu, joka tietenkin varmisti herkullisuuden. Kalkkunan lisukkeina oli bataattivuokaa, glaseerattuja juureksia, uuniomenoita sekä rucola-sinappikastiketta. Kaiken kaikkiaan tämän joulun ruoat sekä aattona että joulupäivänä olivat todella onnistuneita ja saimme varmasti ainakin osasta näistä jatkuvia seuralaisia tuleviin jouluihin. Ihanhan tässä jää vesi kielellä odottamaan seuraavaa vuotta :)

Kalkkunaohje ei kaipaa mitään muutoksia, vaan lopputulos oli näinkin hyvä. Sen verran poikettiin alkuperäisestä, että käytimme vasikkafondia, kun kana-sellaista meillä ei ollut. Kalkkuna siivut maistuivat sekä heti paiston jälkeen lämpöisinä, että myöhemmin kylmänä saaristolaisleivän päällä sinappisen sienisalaatin kera.

Appelsiini-salviakalkkuna
noin 1kg kalkkunanrintafileetä
Mausteliemi
½dl vaaleaa balsamicokastiketta (Rajamäki)
½ aison appelsiinin mehu
2rkl kanafondia (tai vasikkafondia)
1rkl soijaa
½dl tuoretta salviaa
½dl tuoretta timjamia
Sekoita mausteliemen ainekset ja riivi salvian ja timjamin lehdet joukkoon. Laita kalkkuna muovipussiin ja kaada liemi mukaan. Laita filee jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi. Kääntele pussia välillä, niin että kalkkuna maustuu varmasti joka puolelta. Avaa pussi ja laita liha uunivuokaan. Valuta mukaan myös kaikki liemi. Varmista, että lientä on sekä lihan päällä että alla. Työnnä paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan. Laita vuoka 150C asteiseen uuniin ja paista kunnes lihan lämpö on 75 astetta (noin 1½ tuntia). Ota vuoka pois ja kääri lintu yrtteineen folioon. Siivilöi uunivuokaan valunut neste tiheällä siivilällä. Leikkaa jäähtynyt liha ohuiksi viipaleiksi (anna yrttisilpun ja appelsiininkuorten olla pinnalla) ja asettele vadille. Valuta päälle siivilöityä lientä ja koristele tuoreella salvialla.


Kastiketta saimme maistaaksemme edellisellä viikolla ystävien luona “pikkujoulu” aterialla ja ihastuimme siihen täysin. Joulupäivänä kastike jäi harmittavasti aivan liian liruksi vaikka se ihan saadun ohjeen mukaan tehtiinkin. Seuraavana päivänä teimme sitä uudestaan maizenalla suurustamalla ja saimme sen lopulta onnistumaan. Kastike on aivan täydellinen kalkkunan kera. Emme kertakaikkiaan voi keksiä parempaa tähän tarkoitukseen. Sopisi mahdollisesti hyvin myös kinkulle sinappisuutensa ansiosta.

Rucola-sinappikastike
2½dl kermaa
1 ruukku villirucolaa
1rkl dijonsinappia
1rkl sitruunamehua
½tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
(!rkl maizenaa ja tilkka vettä)
Mittaa ainekset kattilaan. Vedä tasaiseksi sauvasekoittimella ja kiehauta. Jos kastike on liian laihaa, suurusta se kylmään vesitilkkaan sekoittamallasi maizenalla.


Bataattivuoka oli yllättävän mauton. Mahtoiko johtua siitä, että tässä oikaisimme sen verran, että käytimme valmista bataattisosetta, emmekä keittäneet omaa kokonaisista bataateista..? Niin tai näin, kyllä tämä lisuukkeena maistui ihan hyvin.

Bataattivuoka
400g bataattisosetta
1rkl öljyä
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
maustemitta currya
maustemitta korianteria
maustemitta muskottia
2rkl korppujauhoja
1dl kuohukermaa
1 kananmna
½tl suolaa
Kuumenna öljy pannulla ja kuulota curry ja sipulit siinä. Kun sipulit ovat pehmeitä nosta pannu sivuun jäähtymään. Sekoita bataattisose, jäähtynyt sipulisilppu, mausteet, korppujauhot, kerma ja muna keskenään.Voitele pieni uunivuoka ja lusikoi seos siihen. Ripottele päälle korppujauhoja. Paista 175C asteisessa uunissa noin tunnin ajan.


Nämä uunissa paistetut omenat olivat hauska ja helppo lisäke. Meillä ne unohtuivat uuniin liian pitkäksi aikaa ja olivat jo aikamoista mössöä, mutta silti ihan hyvää. Kuva ymmärrettävästi ennen uunitusta ;)

Uuniomenat
3 omenaa
1rkl rypsiöljyä
1rkl karkeaa siemendijonsinappia
2-3rkl hunajaa
tuoretta timjamia
Pese omenat, halkaise ne, poista siemenkodat ja leikkaa pieni pala pohjasta pois niin että ne pysyvät pystyssä uunivuoassa. Sivele omenat öljyllä. Levitä halkaistuille pinnoille siemensinappia ja timjamia. Valuta päälle vielä hunajaa. Paista 150C asteisessa uunissa noin 20min, kunnes omenat pehmenevät. Tarjoa kalkkunan tai kinkun lisäkkeenä.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Jouluaaton jälkiruoka

Ensin kannattaa tarkistaa Jouluaaton alku- ja pääruoka, joko alta tai linkeistä.

Aattoillan herkut huipentuivat ihanaan jälkiruokaan. Aterian kantava voima tuntui olevan portviini, sillä alussa tarjottujen portviinilohen ja portviinissä keitettyjen pikkusipuleiden tapaan myös jälkiruoka valmistui portviinissä keitellen. Tämä onkin imettävälle oiva tapa nauttia viininsä, kun alkoholi poistuu keitettäessä, mutta mehevät aromit ovat vielä tallella. Näistä portviinipäärynöistä tuli kerralla yksi suosikkijälkiruokia, niin raikas, makea, kaunis ja oivasti ateriaa täydentävä se oli. Tämä määrä olisi ohjeen mukaan kahdelle, mutta meistä puolikaskin päärynä olisi ihan riittävä jälkiruoka-annos yhdelle. Kukin vatsansa vetoisuuden mukaan :)



Portviinipäärynät
2 päärynää
2dl portviiniä
1dl vettä
1dl sokeria
1 kanelitanko
1dl kuohukermaa
100g mascarponejuustoa (tai ranskankermaa)
½dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl limettimehua
1tl raastettua limenkuorta
Kuori päärynät. Mittaa portviini, vesi ja sokeri kattilaan. Lisää joukkoon kanelitanko ja päärynät. Keitä noin 20min välillä käännellen, kunnes päärynät ovat pehmeähköjä. Nosta kattila viileään ja anna päärynöiden maustua liemessä tarjoiluhetkeen saakka. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja sokerit joukkoon. Mausta limen kuorella ja mehulla ja tarjoile päärynöiden kera.


Joulupäivän aamuna keksimme, että päärynöistä jäänyt ylimääräinen liemi maistuu ihanalta myös uunissa haudutetun ohrapuuron kera. Jopa niin hyvin, että tästä voisi tehdä tradition ihan vain jo tuon puuron takia.

Jouluaaton pääruoka

Lue toki ensin alta tai linkistä Jouluaaton alkuruoka.
Jouluaaton pääruoaksi valikoitui kokonaisena paistettu broileri. Silmään oli tarttunut herkullisen kuuloinen ohje Glorian Ruoka&Viinistä ja kun alkuviikosta kaupassa käydessämme bongasimme lihatiskistä kokonaisia tuoreita broilereita, niin päätös oli sillä tehty. Edellisen kerran pari vuotta aiemmin kokonainen kana meni lähes sellaisenaan roskiin, joten hieman jännitti mitä tällä kertaa tuleman pitää. Ostimme kuitenkin samalla myös digitaalisen paistomittarin, ja se osoittautui todella maailman parhaaksi vekottimeksi. Koskaan ennen emme ole missään saaneet niin mehevää ja mureaa kanaa kuin mitä aattoiltana uunista pöytään nostettiin! Kana varsinkin tulee usein paistettua ihan ylikuivaksi, kun sitä ei missään tapauksessa halua raa'aksi jättää. Nyt kypsyyttä ei enää tarvitse arpoa tai yrittää muistaa tuijottaa lömpötilaa, kun mittari piipittää sillä sekunnilla kun tarpeeksi asteita on kasassa ja liha parhaimmillaan.

Ei ainoastaan kana itse, vaan myös sen täyte ja kastike olivat kerrassaan herkullisia. Jotenkin mandariinista tuli mieleen pääsiäinen (kenties vain värinsä vuoksi), mutta hyvin tämä sopi myös (meidän) jouluun. Pikku E oli seuraillut ruoanlaittoa aikansa, mutta kun ruokailu lopulta alkoi, loppui myös neidin kärsivällisyys. Niinpä sitten jouluateria nautittiin vuorotellen yksikseen toisen viihdyttäessä typsykkää. Ei ehkä ihan sitä mitä oli mielessä, mutta silti tosi ihanaa <3

Täytetty mandariinibroileri
1 broileri (n.1,4kg)
n.2tl suolaa
mustapippuria myllystä
Täyte
3 keskikokoista salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2rkl öljyä
1½dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
2dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (meillä timjamia, salviaa ja lehtipersiljaa)
80g huoneenlämpöistä voita
2dl (vaalean)leivän muruja
1dl raastettua parmesaania
1tl suolaa (paitsi jos pähkinät olivat jo suolattuja)
mustapippuria myllystä
Valeluliemi
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1dl mandariinimehua
80g voita
2rkl öljyä
Kastikkeeseen
1-2dl mandariinimehua
1-2dl kanalientä
maissitärkkelystä

Valmista yrtti-pähkinätäyte. Kuulota sipuleita öljyssä muutama minuutti. Laita seos kulhoon ja lisää muut täytteen ainekset mukaan. Pyyhi broileri talouspaperilla päältä ja sisältä. Hiero pintaan suolaa ja pippuria. Täytä broileri yrtti-pähkinäseoksella. Sido kiinni paistinlangalla tai cocktailtikuilla. Nosta lintu vuokaan rintapuoli ylöspäin.
Tee valeluliemi. Laita mandariinimehu, valkosipuli voi ja öljy kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä kunnes voi sulaa. Sekoita hyvin.
Valele broileri liemellä. Työnnä paistolämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan, ei täytteeseen saakka. Nosta broileri 200C asteiseen uuniin. Valele lintua liemellä muutaman kerran paiston aikana. Kypsennä broileria kunnes mittari näyttää sisälämmöksi 75 astetta (reilu tunti). Kypsä liha on pehmeää ja lihaneste kirkasta. Anna broilein vetäytyä foliossa noin 15 minuuttia.
Valmista mandariinikastike. Siivilöi vuoan pohjalle kertynyt neste. Lisää mandariinimehua ja kanalientä. Suurusta maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan.


Kanan lisukkeeksi tarjottiin

Karamelisoidut juurekset (2 annosta)
4 puikulaperunaa
1 porkkana
¼ lanttua
1 pieni nauris
2rkl oliiviöljyä
2rkl juoksevaa hunajaa
vajaa rkl balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
Kuori ja pilko juurekset pieniksi kuutioiksi. Laita kasvikset uunivuokaan ja sekoita joukkoon mausteet. Kypsennä juureksia koosta riippuen noin 30-45min uunin keskitasossa.

Jouluaaton alkupalat

Tästä joulusta jää mieleen hurja kokkaaminen ja sitä seuranneet mielettömän hyvät ruoat. Meille ei kummallekaan maistu perinteiset joulupöperöt. Lanttulaatikosta tulee maha kipeäksi, porkkanalaatikko on melkoisen valju makumaailmaltaan, hra Patalintu tykkäisi imelletystä perunalaatikosta, minusta sekin on suorastaan kamalaa. Possu ei meille uppoa muutenkaan pekonia ja chorizoa yms makkaroita lukuunottamatta, joten kinkku ei varsinkaan kuulu ruokalistaan. Useampana jouluna olemmekin yrittäneet löytää itsellemme sopivia jouluruokia, joiden ympärille voisimme omat perinteemme rakentaa, mutta ainut perinne joka on saatu aikaiseksi on kokoelma järjestään todella epäonnistuneita ruokaviritelmiä. Yhtenä vuonna kokonaisesta broilerista tuli niin syömäkelvotonta, että aattoiltana keiteltiin vielä tomaattikastiketta pastalle hätäratkaisuna. Toisena vuonna paahtopaisti oli niin kuivan koppura että sitä ei tehnyt mieli syödä yhtään sen jälkeen kun pahin nälkä oli taittunut. Näin muutamia mainitakseni... Ilmeisesti paha karma on lopultakin käytetty loppuun, sillä tänä vuonna kaikki meni nappiin sekä jouluaattona, että joulupäivänä.


Ruokaohjeita tuli tutkittua monesta eri lähteestä, mutta lopulliset reseptit poimittiin Hesarin Ruokatorstaissa joulukuun mittaan ilmestyneistä ehdotuksista (3.12., 10.12. & 17.12.), Glorian Ruoka&Viini lehdestä (8/2009) sekä Kaikkien aikojen Joulu lehdestä (1/2009). Perinteisen joulupöydän hyvää antia ovat erilaiset (kylmät) kalat, sienisalaatti ja rosollin punajuuret. Ne haluttiin omassa joulussamme säilyttää, mutta niihinkin haettiin vähän uutta. Hesari ehdotti alkuun blinejä lisäkkeineen ja tästä tulikin niin mainio setti, että blinit ovat ehdottomasti tästä eteenpäin osa meidän jouluateriaa.

Erinomaiset pikkublinit (20kpl)
1 3/4dl maitoa
1/5 pala hiivaa
½tl sokeria
1dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
4-5rkl olutta (tai kotikaljaa)
1½rkl sulatettua voita
½tl suolaa
1 iso kananmuna
Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita sokeri ja tattarijauhot joukkoon. Peitä kulho kelmulla tai kannella ja anna olla 7-8 tuntia huoneenlämmössä. Erottele kananmunan keltuainen valkuaisesta. Lisää taikinapohjaan olut, vehnäjauhot, keltuainen, voisula ja suola. Anna taikinan tekeytyä vielä noin vartin verran. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää taikinaan varovasti nostellen. Paista taikinasta blinejä pienikokoisessa lettupannussa (tai blinipannussa jos omistat sellaisen). Annostele taikinaa pannulle varoen, sillä se kohoaa hieman paistettaessa. Kun pinta on lähes hyytynyt, valuta reunoille hieman voisulaa ja käännä blini. Tarjoa blinit kuumina erilaisten lisäkkeiden kera.


Blinien kera alkuruokapöydässä oli:
  • Kirjolohen mäti + smetana + punasipulisilppu
  • Abban Ranskalainen sipulisilli
  • Portviinilohi (HS)
  • Portviinissä keitetyt pikkusipulit (HS)
  • Katkarapusalaatti (HS)
  • Punajuurisalaatti (Kaikkien aikojen Joulu)
  • Kapris-sienisalaatti (Glorian R&V)

Portviinissä marinoitu lohi ei maistunut minulle, mutta hra Patalintu piti siitä kyllä. Minusta koko seos maistui maustesillille, jota en edelleenkään lapsuudesta asti alkaneesta sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta voi sietää, mausteliemestä riippumatta. Sen puolesta kokeilu oli hieman epäonnistunut, kun lohi oli siis suunnattu minulle kun hra Patalintu sai jo sillinsä, mutta onneksi ruoasta ei ollut pula, joten ei jäänyt harmittamaan. Me emme siis tätä varmaankaan enää tee, ellei ole muitakin syöjiä tulossa samaan pöytään, mutta maustekalan ystäville tämä varmasti maistuu.

Portviinilohi
400g lohta
70g tuoretta inkivääriä siivuina
1 punasipuli viipaleina
Liemeen:
2dl portviiniä
2dl vettä
12 neilikkaa
8 kokonaista maustepippuria
1 2/3rkl balsamiviinietikkaa
1rkl väkiviinaetikkaa
vajaa 1rkl merisuolaa
½tl sokeria
Irrota lohesta nahka ja leikkaa kala reilun kokoisiksi paloiksi. Huomaa että kovin paksut palat eivät kypsy kunnolla. Kiehauta liemiainekset kattilassa. Anna jäähtyä kunnolla. Nostele lohi, inkivääri ja sipuli kerroksittain lasipurkkiin ja kaada liemiainekset päälle. Sulje kansi ja anna tekeytyä jääkaapissa kaksi vuorokautta. Lohi säilyy noin viikon.


Portviinissä keitetyt pikkusipulit olivat suloinen lisä, mutta eivät varsinaisesti tarpeen tähän settiin. Maistuivat kuitenkin hyvin myös pääruoan kera, sekä joulupäivän aterialla.

Portviinissä keitetyt pikkusipulit
200g pieniä sipuleita kuorittuina
2dl portviiniä
½tl sokeria
1tl suolaa
2-3 oksaa timjamia
Mittaa kattilaan portviini, sokeri ja suola. Laita mukaan pari tuoretta timjaminoksaa ja lisää pikkusipulit. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 20min. Anna sipuleiden jäähtyä liemessään.


Tämä katkarapusalaatti oli molempien mielestä aivan ihanaa ja tätä tehdään varmasti usein. Hra Patalintu ei yleensä tykkää katkaravuista missään muodossa (jättikatkarapuja lukuunottamatta), mutta piti tätä salaattia erinomaisena. Kannattaa kokeilla! Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn majoneesin korvasimme ranskankermalla.

Katkarapusalaatti
200g isoja katkarapuja
½ avokadoa
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1tl sitruunankuorta
2rkl sitruunamehua
2rkl ranskankermaa
2rkl kermaviiliä
rouhaisu mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
Kuori ja kuutioi avokado ja purista sen päälle sitruunamehua. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa.


Rosollissa nyppii aina ne vetiset porkkanat ja liian etikkainen suolakurkku. Kun ne jättää pois, punajuurisalaatti on IHANAA. Vielä kun nuo ohuen ohueksi siivutetut punajuuret maustaa valkosipulikermalla (alkuperäisessä ohjeessa majoneesilla), pinjansiemenillä ja rucolalla, niin eihän parempaa lisäkettä olekaan. Nam.

Punajuurisalaatti
5-6 punajuurta
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl ranskankermaa
2rkl kermaviiliä
suolaa ja mustapippuria
rucolan lehtiä
2-3rkl paahdettuja pinjansiemeniä
Pese punajuuret ja keitä ne kypsäksi suolala maustetussa vedessä. Jäähdytä ja kuori punajuuret. Siivuta ne ohuiksi viipaleiksi esim kuorimaveitsellä. Asettele viipaleet lomittain lautaselle. Sekoita hienonnettu valkosipuli ranskankerma-kermaviili seokseen ja lusikoi seos punajuurille. Rouhi pinnalle hieman suolaa ja mustapippuria. Ripottele päälle pinjansiemeniä ja rucolaa.


Tämä on potentiaalisesti maailman paras sienisalaatti. Toistaiseksi vain potentiaalisesti siksi, että tässä erässä oli hiven liikaa sinappia. Ihan mietityttää onko ohjeeseen tullut kirjoitusvirhe sinapin kohdalle ja teelusikallisen sijaan on merkitty rkl... Kun me tätä seuraavan kerran teemme, aloitamme sinapin lisäämisen teelusikalla. Muuten täydellistä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin herkkusieniä ja siitakkeita, me laitoimme itsekerättyjä rouskuja.

Kapris-sienisalaatti
300g suolasieniä (tai muita mieleisiä) hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
1 ruukku ruohosipulia hienonnettuna
½-1prk ranskankermaa
1dl (luomu)kuohukermaa
1½tl Dijon kokojyväsinappia (tai 1½rkl jos kaipaat reilua sinapin tulisuutta)
2rkl kapriksia
½tl sormisuolaa
mustapippuria myllystä
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita ranskankermaan sinappi, kaprikset ja suola. Lisää kermavaahto ranskankermaan ja mausta pippurilla. Yhdistä hienonnetut sienet, sipulit ja kermaseos. Tarjoa blinien tai paistetun kalkkunan kanssa.



Pää- ja jälkiruoka löytyvät omista postauksistaan.

torstai 24. joulukuuta 2009

Jouluntuoksua

Nyt on jouluaattoaamu ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsin laittamaan ohrapuuron uuniin hautumaan. Sen valmistumista odotellessa, on hyvää aikaa kirjoitella ylös pipariresepti kun ei unikaan enää uudestaan silmään tullut.

Minä en ole pipareita aikaisemmin tehnyt omasta taikinasta, ja niistä oman äidin kanssa leivotuistakin on “jokunen” vuosi vierähtänyt. Kun näin Hesarissa (19.11) Mansikkamäki-blogin pitäjän koristamia kauniin kauniita pipareita, heräsi ajatus leipoa omia pipareita ja koristella niitä muutamiin joulupaketteihin laitettavaksi. No, tuo upea koristelu osoittautui täysin kokemattomalle aivan mahdottomaksi tehtäväksi vaikka mallivaihekuvat olivat hyvin selkeitä ja näyttivät täysin mahdollisilta vaikkakin aikaavieviltä. Hommaan olisi selkeästi vaadittu oikeanlainen pursotin muovipussivirityksen sijaan, sekä aiempaa tuntumaa pikeeripussin puristukseen ja vakaata kättä. Kuitenkin jos unohdan nuo mallipiparit mielestäni, olen ihan tyytyväinen omaankin lopputulokseen. Ei todellakaan kuin suoraan kaupan hyllyltä, mutta ihan omin “pikku” kätösin aikaansaatuja.
Täältä kannattaa katsoa mitä kaikkea pipareista voi myös saada aikaan.


Piparitaikinan reseptin poimin Kotilieden sivuilta, tosin tuplasin ohjeen ja lisäsin siihen hieman maustepippuria. Piparit ovat todella maistuvia, rapeita ja kerrassaan suussasulavia (kirjaimellisesti), mutta ihan äärettömän hauraita. Käytin kaikiin pipareihin uusia tähtimuotteja ja useampi kuin yksi tiputti sakaransa ennenkuin niitä mihinkään pakettiin sai laitettua. Onneksi maku pysyy samana,vaikka ulkonäkö kärsii, joten vioittuneetkin maistuvat hyvin kotikeittiössä. Tosin pakko sanoa, että kaulitsin taikinan ihan todella ohueksi, varmaan vain noin 2 millin paksuiseksi. Taikina oli melkoisen haastavaa leipoa, se pehmeni ihan mahdottomaksi muutamassa minuutissa, joten taikinanokareet kaulintaa varten piti pitää pieninä. Kerralla sai noin viisi isoa piparia, niin että ne vielä sai siististi nostettua pellille asti. Ensimmäiseen erään sain mammakaverin oman vauvansa kanssa viihdyttämään Pikku E:tä, joka oli tosiaan tarpeen kun sekä leivonnassa, että paistossa aikaa ei ollut kuin hetki hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Sillä kertaa pipareita tuli 7 pellillistä ja kun pari päivää myöhemmin leivoin lopputaikinan sain siitä vielä 3 pellillistä lisää. Oli muuten hyvä, että taikinaa jäi yli ja pääsin sitä näin kokeilemaan myöhemminkin – leipominen oli parin päivän jälkeen huomattavasti helpompaa. Joten jos ja kun tällä reseptillä seuraavan kerran pipareita leivon, taikinan teen jo paria päivää aiemmin valmiiksi odottamaan.


Laitan tähän vielä pari muutakin ohjetta talteen, niin ei ensi vuonna tarvitse aloittaa paistoa googlettamalla. Mammakaveri oli paistanut omat piparinsa tällä Valion ohjeella. Piparit olivat aitoja perinteisiä ja rakenne oli huomattavasti vahvempi, joten jos vankkuuta tarvitsee niin ehkäpä tämä ohje olisi silloin paikallaan. Odottamaton tapaus -blogista löytyi myös kiinnostava ohje, jossa oli mukana kermaviiliä. Se jäi tänä vuonna testaamatta, mutta joskus olisi tätäkin kiva kokeilla.

Piparkakkutaikina
1dl tummaa siirappia
1tl kanelia
1tl inkivääriä
1tl neilikkaa
1rl pomeranssinkuorta
½tl maustepippuria
2dl sokeria
250g voita
2 kananmunaa
½tl suolaa
2tl soodaa
7-8dl vehnäjauhoja
Mittaa kattilaan voi, siirappi, sokeri sekä mausteet ja kiehauta ainekset. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään veteen. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa se vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kananmunat voimakkaasti vatkaten. Sekoita sooda ja suola vehnäjauhoihin ja lisää jauhot siivilän läpi taikinaan. Anna taikinan kiinteytyä ja maustua seuraavaan päivään, mielellään jopa pari päivää. Ota taikinasta pieni pala kerrallaan, pyöritä se käsissä palloksi ja litistä jauhotetulle alustalle. Kauli ohueksi levyksi. Huiskauta välillä kevyesti jauhoja taikinan alle sekä kaulimeen, että taikina ei tartu kiinni. Pidä lopputaikina koko ajan jääkaapissa. Paista pipareita 175C asteessa 7-8 minuuttia.


Pikeerit eli kuorrutteet

Pikeeri pipareiden ääriviivoihin
1 munanvalkuainen
4-4½dl tomusokeria
noin 5 tippaa sitruunamehua

Pikeeri ääriviivojen välisen alueen täyttämiseen
1 munanvalkuainen
2½-3dl tomusokeria
noin 5 tippaa sitruunamehua

Tällaiset paketit lähti Pikku E:n kummeille


Oikein herkullista, tuoksuvaa, makujen täyteistä ja iloista joulua kaikille!!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Muutoksia ja lihapiirakkaa

Tulipa sitten uudistettua Patalinnun ulkonäköä kerralla vähän reilummin. Muutos lähti käyntiin siitä, että halusimme poistaa tekstien alareunasta näkyvistä tunnisteet. Vaikka asetuksista sitä kuinka klikkaili pois, ja ihan varmasti sen ei enää pitänyt näkyä, siellä ne tunnisteet vaan napottivat. Alkoi arveluttaa josko vanha blogipohja ei tunnista uusia komentoja, joten testattiin toisella pohjalla. Tunnisteet eivät edelleenkään poistu mihinkään, mutta uusi blogipohja näyttikin kivalta vaihtelulta ja jäi paikalleen. Siihen piti sitten askarella banneri, lopultakin lisätä reunaan seuraamiamme blogeja (sieltä varmaan puuttuu vielä monta) ja otettiin teksteihin myös mukaan LinkWithin toiminto, joka esittelee joitakin vanhoja postauksiamme, jotka jonkin tunnisteen mukaan liittyvät vasta kirjoitettuun aiheeseen. Sekään ei tietenkään toimi ihan niinkuin pitäisi. Tehtiin nimittäin joitain korjauksia myös vanhoihin tunnisteisiin, poistettiin mm. joitain ihan turhia, mutta ohjelma ei noita muutoksia enää ota huomioon, kun on kerran itsensä sisään ajanut. Niinpä ainakin etusivulla näkyviin kakkuihin liittyen, ohjelma päättelee, että teitä lukijoita kiinnostaa yhä vain syksyinen kakkukatastrofi - jossa ei ole enää mitään kakkuun liittyviä tunnisteita jäljellä (pitäisi löytyä vain kohdasta "sotku"). Onko tämä sitten sitä kohtalon ivaa, että juuri tuota kakuntekelettä tässä sitten pitää muistella ja muistella ja muistella..? Jep. Onko muutokset sitten hyviä vai ei, sitä voi kukin halutessaan kommentoida :)


Lihapiirakka on sellainen eväs, että sitä aina välillä tekee mieli, vaikka kuinka tietää miten paljon siinä on vain turhaa energiaa, eikä paljon mitään hyvää. Kaupan lihiksissä kun tuo täytteen määrä on melkoisen onneton, painopiste tuntuu olevan taikinassa. Tuli mieleen, että voihan sitä lihapiirakkaa tehdä itsekin, eikä siitä ole edes pakko tehdä sitä uppopaistettua versiota, vaan sitä voi tehdä kokonaisen pellillisen. Tämähän ei ole tietenkään mikään uusi juttu, vaan kuten Sillä Sipulitkin vuoden alussa todistivat ohje löytyy mm. seiskaluokan kotitalouskirjasta. Meillä paistui nyt kuitenkin vielä astetta tuhdimpi piirakka, sekä takinassa että sisuksessa löytyy. Tämä oli oikeasti ihan tosi hyvää kurkkusalaatin ja ketsupin kera, kasvissosekeiton lisukkeena ja ihan sellaisenaankin. Ja ihan tosi täyttävää myös! Ohrasuurimot maistuivat meille erinomaisesti, ja niille yritetään varmasti keksiä tämän jälkeen muutakin käyttöä. Oikein oiva, ravitseva iltapala/välipalaeväs, josta riittää useammallekin syöjälle, tai parille useaksi kertaa. Muokattiin ja maustettiin täältä poimittu ohje mieleiseksi.

Pellillinen lihapiirakkaa
2pkt voitaikinaa (1kg)
2½dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita
2l vettä + vasikkafondia (tai lihaliemikuutio tai pari)
400g jauhelihaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 isohko sipuli silputtuna
200g kevyt ranskankermaa
2 luomu kananmunaa
reilusti mustapippuria myllystä
suolaa
2-3rkl harissa-maustetahnaa

Ota taikina ajoissa sulamaan.
Keitä ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan (n.35min) fondilla maustetussa vedessä. Valuta suurimot kun ne ovat kypsiä, älä huuhtele.
Kuulota sipuli ja valkosipuli pannussa. Ruskista jauheliha ja mausta. Sekoita jauhelihaseos, kypsät orhasuurimot, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Voit rikkoa kananmunat ensin lasissa keskenään ja jättää hieman syrjään piirakan voitelua varten.
Kaulitse puolet voitaikinasta pellin kokoiseksi levyksi ja nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Kaulitse toinen levy piirakan kanneksi. Painele kansi kiinni pohjaan, voitele se kananmunalla ja painele pintaan reikiä esim. haarukalla. Paista 200C-asteisessa uunissa 30-40min.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Oiva kakku joulun odotukseen

Minut oli Pikku E:n kanssa kutsuttu työpaikkani joululounaalle viime viikon torstaina. Tämä oli ensimmäinen kerta äitiysloman aikana kun palasin takaisin toimistolle, joten tuntui sopivalta viedä sinne jotain leipomusta mennessään. Mietiskelin aikani minkälaisen kakun väsäisin, kun joukosta löytyy hivenen ruokarajoitteisiakin henkilöitä (tai no yksi, mutta sitäkin tarkempi siitä mitä suuhunsa laittaa) ja selasin kaikki meille kertyneet jouluaiheiset ruokalehdet läpi. Sieltä ei lopulta mitään mieleistä tähän tarkoitukseen toteuttamiskelpoista kakkua löytynyt, mutta sitten muistelin, että aiempina vuosina piparit ja glögi ovat tehneet työpaikalla kauppansa, joten mielessä alkoi kutkuttamaan ajatus niiden yhdistämisestä kakkua varten. Pohja ja kiille syntyikin niistä helposti sen kummemmin muita aineita, voita ja liivatetta lukuunottamatta, mukaan lisäämättä.



Täytettä pohdiskelin pisimpään. Ensin meinasin, että jokin perusvaniljainen toimisi, mutta lopulta kaipasin siihen jonkinlaista raikkautta lisäksi. Sitten mieleen pompsahti jouluinen omena, ja hra Patalintukin oli sitä mieltä että se tähän yhdistelmään sopisi, joten kakku oli päässä sillä valmis. Kokonaisia omenoita en kuitenkaan lähtenyt kakkua varten pilkkomaan ja pehmentämään, vaan keräsin kaupasta kasan erilaisia omenaisia tuotteita. Niitä yhdistämällä sain aikaiseksi kevyen omenaisen, vaniljalla ja kanelilla viimeistellyn seoksen joka osuu omaan kakkumakuun täydellisesti. Koristelun tein isänpäivänä hienoksi havaitun mallin mukaisesti, tällä kertaa valkosuklaalla. Kaikki joulun makeat maut kätevästi samassa paketissa! Tuo makurajoitteinen tekniikantohtorikin söi palasensa kummempia mukisematta. Sanoisin, että tässä on oikein oiva kakku pikkujouluihin, ja ihan itse pääjuhlaankin sitten kuun lopussa.



Sen verran itse kakkuun ihastuin, että tänään on toinen samanlainen menossa mukaan vauvaryhmän tapaamiseen. Ei meillä aina mitään kakkukestejä ole, mutta tällä kertaa on paljon aihetta juhlaan; juuri ohitettu itsenäisyyspäivä, emännän nimipäivät ja omat synttärini. Muuta kakkua ei tälle päivälle olekaan tarjolla, joten pitänee tankata iso pala vatsavarastoon ;D

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Omena-pipari-glögikakku
Pohja
200g piparkakkuja
80g sulatettua voita
Täyte
6 liivatelehteä
1dl luomuomenamehua
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g omena-kanelirahkaa
200g uuniomenajugurttia
3rkl omenasosetta (Piltti tms)
1½dl sokeria
2½dl Vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Kiille
3 liivatelehteä
2½dl punaista glögiä
Koristelu
40g leivonta valkosuklaata
Sokeripalloja

Murskaa piparit hienoksi ja yhdistä ne sulatetun voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 26cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, jugurtti, rahka, sokeri ja omenasose keskenään. Vaahdota vaniljakastike mahdollisimman kovaksi ja kääntele juustoseos joukkoon. Kiehauta omenamehu ja sulata puristetut liivatelehdet siihen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita se sitten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n.½ desiä mehua ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita loppu mehu joukkoon. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi ja kaada se hyytyneen kakun päälle. Anna taas hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Sulata valkosuklaapalat mikrossa tai kattilassa. Lusikoi sulanut suklaa pieneen desin minigrip-pussiin. Anna hieman jäähtyä ennenkuin leikkaat kulmaan pienen reiän ja aloitat pursottamisen, mutta kuitenkin niin että suklaa pysyy juoksevana. Tarkista kakun keskikohta ja vedä pursotepussista tasaisesti puristaen keskeltä reunan kautta keskelle isoja silmukoita koko kakun ympäri. Tee toiset, ja vielä kolmannetkin silmukat edellisten viereen, osittain päälle. Ripottele vielä kakun keskelle sokeripalloja kukan heteiksi. Suklaa kovettuu nopeasti, joten jos haluat pallojen tarttuvan siihen, toimi pikaisesti.


perjantai 4. joulukuuta 2009

Mustajuurta valkeana keittona

Pari viikkoa sitten kaipasimme hyvää keittolounasta illan tuhdimpaa ateriaa edeltämään. Mustajuuret ovat kiinnostaneet jo pidempään, mutta koskaan ennen emme ole niistä vielä mitään ehtineet kokeilemaan. Mustajuurikeittoa on joskus ollut töissä tarjolla ja se on ollut ihan mukavan makuista, joten keitoksi nuo pitkät ja ohuet juurekset päätyivät sitten meidänkin keittiössämme. Ja päätyvät samaiseen keittoon vielä monta kertaa tulevaisuudessakin, oli nimittäin sen verran hyvää. Ihanan samettinen ja pehmeän maukas keitto yhdistettynä itsekerättyihin voissa pyöriteltyihin suppiloihin oli kerrassaan toimiva kokonaisuus. Ei voi kuin suositella! Resepti napattiin Kotilieden sivuilta, mutta puolitettiin annos meille kahdelle sopivaksi lounaaksi ja samalla hieman tarkennettiin ohjetta. Sama määrä kävisi myös mainiosti neljälle alkuruokana.

Mustajuurikeitto suppilovahverohöystöllä
500g mustajuuria
250g rosamunda-perunaa
pienen purjon valkoinen osa
1rkl voita
1 kasvisliemikuutio
4-5dl vettä
1dl ruokakermaa
viher-ja valkopippuria
ripaus kuivattua timjamia
1 maustemitta muskottipähkinää
Pinnalle
suppilovahveroita
pienen purjon vihreä osa
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria myllystä rouhaistuna

Kuori mustajuuret kylmän juoksevan veden alla ja laita ne heti kylmään (sitruunamehua sisältävään) veteen estääksesi juurien nopean tummumisen. Kuori perunat. Huuhtele purjo (kerrosten välissä usein multaa) ja silppua se. Kuulota purjon valkea osa voissa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, liemikuutio ja lohkotut juurekset. Keitä puolisen tuntia tai kunnes mustajuuret ja perunat ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma sekä mausteet ja kiehauta vielä nopeasti.
Silppua sienet ja ruskista ne purjon vihreän osan kanssa voissa. Mausta ja tarjoa keiton lisäkkeenä.

torstai 26. marraskuuta 2009

Pikkusuolaista glögin kaveriksi

Pikku E ei ole vielä edes neljää kuukautta, mutta meille on jo nyt kehkeytynyt oikein mukava ja aktiivinen mammapiiri tästä asuinalueen samoihin aikoihin synnyttäneistä. Ollaan käyty porukassa reippaasti vaunukävelemässä muutaman kerran viikossa, välillä läheisessä kauppakeskuksessa kahvittelemassa ja nyt pariin kertaan olemme harrastaneet kotikekkereitä. Loistava idea ensimmäiseltä kutsujalta, ne kun ovat niin paljon rennompia ja vapaampia tapaamisia näiden pienten kanssa kuin kahvilassa vääntyily ja hyssyttely. Ja tarjoilutkin ovat huomattavasti herkullisempia, ja runsaampia ;D

Ensimmäiseen lounastapaamiseen paistoin jo kastetarjoiluista tutuksi tulleen kasvis-fetapiirakan. Piirakka on kyllä aina vaan todella maistuva ja runsaiden täytteiden ansiosta kerrassaan mainio lounaseväs. Tarjolla oli myös maukasta punajuuripaistosta, tuhtia tonnikalasalaattia, raikasta vihersalaattia fetajuustolla, hummusta patongin päälle siveltäväksi ja lopetukseksi vielä kahdenlaisia korvapuusteja, perinteisiä sekä tuorejuustolla täytettyjä. Ja kamera oli tietysti kotona. Mutta uskokaa pois, että tarjoilupöytä notkui eikä kenenkään tarvinnut poistua nälkäisenä paikalta!

Eilen vuorossa oli pikkujouluhenkiset glögikutsut, joista ei makeita herkkuja puuttunut. Pipareita taisi olla kolmea eri sorttia, ihanan kuohkeita joulupullia ja suklaata ainakin kolmen erilaisen rasian muodossa. Kutsujen emäntä oli myös leiponut herkullista suolaista piirakkaa, jossa fetan ja kasvisten lisäksi oli kalkkunameetvurstia. Sellaiseen en ole ennen törmännyt, enkä ikinä olisi tätä arvannut kalkkunaksi maistamisen perusteella. Hyvin upposi, pitänee tutustua joskus itsekin vielä tarkemmin kyseiseen tuotteeseen.

Itse innostuin kokeilemaan Kaikkien Aikojen Joulu-lehdessä ohjeistettuja parmesaanikeksejä. Niiden mainostettiin sopivan hyvin makean glögin kera ja koska glögikutsut olivat edessä, niin mikäpä olisi ollut luontevampi valinta. Vilkaisin ennen kauppaan lähtöä, että kekseihin ei paljon aineksia tule ja kaikki muu paitsi tarpeeksi parmesaanijuustoa löytyi jo valmiiksi. Taikinaa valmistaessani mietin, olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain muuta, rasvan määrä alkoi nimittäin hirvittämään aika pahasti. Mutta olihan meitä monta syöjää, joten jatkoin suunnitelmien mukaan.


Ohje on hyvin simppeli, aineet vain sekaisin, jääkaappiin jähmettymään ja keksit pellille ja uuniin. Kuitenkin siitä löytyi pari kohtaa, joita en ihan sulattanut. Taikinaan voi ohjeen mukaan lisätä hieman vettä jos se tuntuu jähmeältä ja muovautuu huonosti. Mulla taikina oli kanamunien (eivät olleet edes isoja) lisäämisen jälkeen kuin liisteriä ja lisäsinkin siihen veden sijaan jauhoja, että sain sen edes jotenkin sormista irroteltua. Tässä vaiheessa taikinasta olisi pitänyt tehdä pötkö, kääriä kelmuun ja laittaa jääkaappiin, mutta siitä mun liisterimöykystä ei kyllä mitään pötköä vaivattu, joten laitoin sen sellaisenaan jääkaappiin, ja vaivasin pötkön vasta puoli tuntia myöhemmin. Seuraava epäkohta löytyi vaiheesta “leikkaa taikinapötköstä 24 palaa. Nosta palat leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ripottele pinnalle parmesaaniraastetta”. Siinä ei missään sanota, että keksejä pitäisi painella tasaiseksi tai muotoilla ylipäätään mitenkään. Koska taikinassa on niin paljon voita ja juustoa, ajattelin, että kaipa ne sitten sulavat ja leviävät uunissa. Onneksi kuitenkin vähän niitä läpyttelin keksintapaiseksi, sillä uunissa ne eivät tasoittuneet tippaakaan! Ja vielä viimeiseksi paistoajaksi annettiin 6-8 minuuttia, meidän uunissa ne saivat yhtään väriä vasta 13 minuutin kohdalla... Rapeita keksit eivät olleet kuten olin kuvitellut, vaan hyvinkin pehmeitä keskeltä, mutta eipä niitä rapeaksi oltu missään luvattukaan, oma mielikuva vain oli sellainen, joten rakenne oli pieni pettymys. Keksit olivat rasvaisia ja suolaisia kuten arvata saattaa, mutta maistuivat hyvin glögin kanssa kuten luvattiin. Tällä alla olevalla hieman muokatulla ohjeella voisin näitä toistekin nimenomaan useamman hengen glögikutsuihin pikkunaposteltavaksi tehdä.

Parmesaanikeksit (24kpl)
2½dl vehnäjauhoja
½dl seesaminsiemeniä
3dl raastettua parmesaania + n.½dl pinnalle
120g huoneenlämpöistä voita
2 kananmunaa
Sekoita jauhoihin seesaminsiemenet ja parmesaaniraaste. Nypi voi pieninä paloina muiden aineiden joukkoon. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaksi.
Laita taikina kulhossaan jääkaappiin puoleksi tunniksi. Muovaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä 24 tasakokoista palaa. Laita palat leivinpaperille pelille ja tasoittele ne ohuiksi kekseiksi. Ripottele pinnalle hieman parmesaaniraastetta sekä seesaminsiemeniä. Paista keksejä uunin keskitasossa 225C asteessa 10-15min, kunnes ne ovat kauniin kullankeltaisia.


Olettehan huomanneet, että kuukauden ruokahaasteen äänestys on nyt käynnissä 30.11. asti. Täältä löytyy peräti 21 erilaista ohjetta syksyn tulisiin aterioihin.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Harvinaista herkkua, tuoretta miekkakalaa

Isänpäiväviikonloppuna kaupoissa oli jos jonkinlaisia tarjouksia monista harvinaisemmistakin herkuista, ajatuksena tietenkin että isälle kokataan vain parasta. Silloin sunnuntaina hyödynsimme siis ihan perus ulkofiletarjousta, mutta lauantaina kokkailimme jotain hieman erikoisempaa – miekkakalaa. Miekkakalaa on tullut syötyä ulkomaanmatkoilla ja se on poikkeuksetta ollut aina hyvää. Pakastealtaasta emme sitä ole suostuneet haalimaan, koska ainakin tonnikala on sellaisena ollut aika kamalaa. Nyt lähikauppa mainosti myyvänsä tuoretta miekkakalaa 24.90 kilohintaan (usein hinta näyttää pyörivän neljänkympin tienoilla), joten kyllähän tuo houkutteli testaamaan. Varsinkin kun fisu näytti tiskissäkin vielä ihan oikeasti tuoreenoloiselta, ihanan vaalealta useammin tarjolla näkyvien harmaiden klönttien sijaan.

Isona merikalana miekkis kerää itseensä isoja määriä elohopeaa, joten usein sitä ei saa syödä vaikka sitä enemmän ja halvemmalla olisikin tarjolla. Miekkis mainitaan monien ulkomaisten “neuvoloiden” listoilla täysin kielletyksi ravinnoksi raskauden aikana, samalla tavalla kuin kotimaisissa listoissa kielletään hauki. Viimeksi miekkakala pihvit tuli syötyä melkein nelisen vuotta sitten, joten meidän tahtia ei kai kukaan voi liian tiheäksi moittia... Eikä tässä nyt kukaan ole taas raskaanakaan, kyseinen lista vain toimii mielestäni ymmärrettävänä vertailukohtana kalan “myrkyllisyydestä”.

Englanninkielisiltä sivustoilta löytyi useita mielenkiintoisia reseptejä kyseisen kalan käyttöön, jopa niin paljon että meinasi tulla tosissaan valinnanvaikeus mihin tyyliin kalamme nyt valmistamme. Tässä välissä olen nyt tietysti onnistunut nuo muut linkit jo kadottamaan, joten seuraavalla kerralla taas uusi etsintä päälle. Jos viitsii, sillä tämä ateria oli kokonaisuudessaan niin hurjan hyvää, että tuskin sitä malttaa kahdeksaa vuotta odottaa (siis jos nykyisellä miekkakalansyöntitahdilla neljän vuoden päästä kokeilisi jotain muuta) ;D Päädyimme siis tällaiseen yhdistelmään pienillä muutoksilla, jossa kaikki osa-alueet toimivat kerrassaan saumattomasti yhteen luoden kerrassaan herkullisen makuelämyksen. Lisukkeet ovat lisäksi varsin simppeleitä valmistaa, eivät liioittele ainesosillaan ja sopisivat varmasti monen muunkin kalan kanssa mainiosti yhteen. Me ainakin aiomme tätä sautéta ja sitruunaista pestoa hyödyntää vielä monta kertaa.

Sitruunainen pesto
1 puntti tuoretta basilikaa
½dl juuri puristettua siruunamehua
1-2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
½dl pinjansiemeniä
½dl juuri raastettua parmesanjuustoa
½dl oliiviöljyä
rouhaisu mustapippuria
Me paahdoimme silputun valkosipulin ja pinjansiemenet kevyesti yhtä aikaa paistinpannussa. Varo, etteivät kummatkaan missään tapauksessa kärähdä yhtään tai maku kärsii pahasti. Sekoita kaikki ainekset morttelissa tai tehosekoittimessa. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.


Tomaatti-kapris sauté
1 punasipuli viipaleina
8 punaista ja 8 keltaista kirsikkatomaattia puolitettuina
15 mustaa oliivia siivuina
1-2 rkl isoja kapriksia siivuina
1rkl oliiviöljyä
Käytä punasipuli ja kirsikkatomaatit nopeasti kuumassa pannussa oliiviöljyssä. Kaada kaikki pieneen tarjoilukulhoon, lisää kaprikset ja oliivit ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti ennen tarjoilua. Vaikka ainekset ovat vähäiset, eikä tähän tule edes suolaa tai pippuria, maku on ihanan monipuolinen, eikä oikeasti kaipaa mitään muuta mukaan.

Miekkakala
Harjaa pihvien pintaan oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Me laitoimme lisäksi Nomun peri-peri mausteseosta (sokeri, chili, suola, paprika, valkosipuli, sipuli, korianteri, pippuri, persilja, kumina, basilika, inkivääri, luontainen savuaromi), joka sopi tähän hyvin. Grillaa pihvejä kuumalla parilapannulla noin 4min per puoli.

Lisäksi paahdoimme vielä uunissa hieman oliiviöljyllä ja suolalla siveltyjä kesäkurpitsa ja parikasiivuja, jotka eivät olisi olleet enää mitenkään välttämättömiä, sillä miekkispihvit olivat melkoisen tuhdit, mutta sopivat makunsa puolesta hyvin mukaan kokonaisuuteen.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Vastaus haasteeseen: Lämmittävät lintupullat nuudeliliemessä

Vaikka kuukauden ruokahaasteita on tullut suurella mielenkiinnolla seurattua jo parisen vuotta, emme ole koskaan kisaan itse osallistuneet. Jotenkin järki ei ole juossut tarpeeksi määräaikaan mennessä tai uutta aihetta ei ole tullut huomattua ajoissa tai haasteaihe ei vaan ole iskenyt meihin. Tällä kertaa Kissa pöydällä -blogin vetämän marraskuun ruokahaasteen aihe “hot, hot, hot” jäi kaihertamaan mieleen tosissaan, sillä tulisestahan meillä on pitkään tykätty. Chilin syönti väheni huomattavasti Pikku E:n odottamisen aikoihin ja kuukausien tauon jälkeen tulisuuden kestoaste on tippunut reippaasti, mutta kyllä sitä chiliä tulee muodossa tai toisessa edelleenkin useimpiin ruokiin tiputettua.


Jääkaapissa oli paketti broilerin jauhelihaa valmiina yhteen ihan muuhun kokkaukseen, mutta siihen ei löytynyt aikaa ennenkuin jauhelihan viimeinen käyttöpäivä koitti. Jauhelihalle piti lopulta keksiä joku nopeampi käyttötapa ja siitä muodostuikin kerrassaan maistuva illallinen arkipäivän päätteeksi. Ja koska ruokaan tuli laitettua sekä cayennea, inkivääriä että punaista currytahnaa, se vaikutti sopivalta ruoalta osallistua tähän tuliseen haasteeseen.Näillä määrillä ruoka ei ole millään lailla polttavan tulinen, vaan ennemminkin mukavan lämmittävä. Jos tulisempaa kaipaa, potkua on helppo lisätä cayennen ja currytahnan määrää kasvattamalla tai pilkkomalla mukaan tuoretta chiliä. Tässä siis Patalinnun panos kuukauden ruokahaasteeseen ihka ensimmäistä kertaa.

Lämpöinen broileripulla-nuudelikeitto
Pulliin:
250g broilerin jauhelihaa
2 kevätsipulia hienonnettuna
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 iso valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 maustemittaa cayennepippuria
2 maustemittaa jauhettua korianteria
2 maustemittaa kurkumaa
1 kananmuna
1rkl korppujauhoja
1rkl öljyä paistamiseen
Liemeen (2hlö):
7dl kuumaa vettä
1rkl punaista currytahnaa
½rkl öljyä
150g pakaste wok-vihanneksia
2 levyä nuudelia (á75g)
2 kevätsipulia silppuna
Sekoita lihapulla taikinan ainekset keskenään. Jos käsiesi iho on herkkä, tai olet poistamassa piilolinssejä silmistä muutaman tulevan tunnin aikana, käytä kumihanskoja. Hypistele taikinasta pieniä pullia (meillä niitä tuli 29kpl). Kuumenna öljy pannussa. Laita pullat pannuun ja laske lämpöä. Paista pullia välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet ja ottaneet väriä pintaan.

Kuumenna öljy ja punainen currytahna kattilassa. Lisää kuuma vesi ja wok-vihannekset. Kun vesi kiehuu lisää mukaan nuudelilevyt, poista virta ja hauduta kannen alla 2min.
Annostele nuudelikeitto kulhoihin. Lisää mukaan broileripullia ja ripottele päälle reilusti kevätsipulisilppua. Nauti heti.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Lakritsi-sitruunajuustokakku isänpäiväksi

Tiedustelin hra Patalinnulta hyvissä ajoin ennen isänpäivää, mikä mahtaa oikeastaan olla hänen lempikakkunsa. Hän on aina pitänyt näistä juustokakkukokeiluista joita blogiinkin on useampi kirjattu, joten ei ollut mikään varsinainen yllätys, että sellainen mainittiin vastaukseksi kysymykseen. Lempimaku vain kuulemma oli sitruuna ja sellaista en ole aiemmin tehnyt, joten vanhoista arkistoista ei ollut suoraan apua. Surffailin aikani netissä, mutta mikään ohje ei sellaisenaan täysin houkutellut. Lopulta päässä alkoi kytemään ajatus sitruuna-lakritsikakusta, koska sehän on karkeissakin varsin mukava yhdistelmä ja hra Patalintu pitää erityisesti mustista karamelleista.


Itse sitruunatäytteeseen otin vinkkiä tästä Kinuskikissan kakusta. Raaka kananmuna vain tökki kakussa ajatuksena pahasti (vaikka valkuaista olen itsekin kerran aiemmin käyttänyt), ja koska tuohon olisi tullut 4 valkuaista se piti muuttaa. Kaapista löytyi vielä purkki Flora vispiä kastejuhlan ylijäämänä, joten se oli helppo valinta korvaajaksi. En myöskään tehnyt kakusta kevytversiota, vaan juusto ja rahka olivat ihan täyttä tavaraa. Juustoa kakussa on vain yksi rasia, joten oikeammin pitäisi ehkä puhua hyydykekakusta. Mutta koska juustokakku kuulostaa paljon herkullisemmalta, ja sitä tämä oli, niin juustokakkuna tämä meillä tunnetaan.

Aluksi houkutteli ajatus kakun kuorruttamisesta lakritsikinuskilla, mutta juustokakun päälle ei oikein voi kuumaa kinuskia kaataa ettei se sulaisi, joten jouduin miettimään muuta. Lopulta päädyin tekemään koristelun sulatetuista Kick-karkeista. En ole koskaan perehtynyt pursotukseen (vai kutsutaanko tätä toimenpidettä edes pursotukseksi) sen tarkemmin ja piti pohtia tosi tarkkaan minkälaisesta kuviosta suorituisin, ja missä mahdolliset viivojen leviämiset eivät haittaa. Kukkasia tulee aina joka paperin kulmaan sutattua, ja niitähän on vaikka minkälaisia, joten se oli melkoisen luonteva valinta. Ja sanoisin, että koristelu onnistui hienosti. Taidanpa olla siitä ihan ylpeäkin :)


Joskus alkusyksystä sorruimme ostamaan paketin LUn uutuus Dominoita, makuna salmiakki-chili. Kekseinä ne eivät meitä vakuuttaneet ja puoli pakettia on odottanut hyllyllä mahdollisia yllätysvieraita jos talosta ei löydy mitään muuta tarjottavaa. Nyt kuitenkin murskasin keksit kakun pohjaksi, ja siihen ne sopivatkin ihan hyvin kun mukana on muutakin makua. Kaikenkaikkiaan kakku oli todella onnistunut ja mieluisa. Makuyhdistelmä toimi myös. Kyllä tämän ja muiden herkkujen kanssa kelpasi isänpäivää viettää.

Sitruuna-lakritsijuustokakku
Pohja
½ pakettia (180g) Domino Black keksejä
50g sulatettua voita
Täyte
6 liivatelehteä
1-2 sitruunan mehu ja kuori (n.1rkl kuorta ja 1dl mehua)
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g veriappelsiinijugurttia
200g maitorahkaa
2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2½dl Flora vispiä
Kiille
3 liivatelehteä
2½dl mandariini-banaani-sitruunamehua (Pirkka)
Koristelu
2 Kick-patukkaa
1rkl kermaa
Sokeripalloja

Murskaa keksit hienoksi ja yhdistä ne sulatetun voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 24cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, jugurtti, rahka, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori keskenään. Vaahdota Flora vispi ja kääntele juustoseos joukkoon. Kiehauta sitruunamehu ja sulata puristetut liivatelehdet siihen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita se sitten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n.½ desiä mehua ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita loppu mehu joukkoon. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi ja kaada se hyytyneen kakun päälle lusikan kautta tasaiseksi. Anna taas hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Sulata Kick-toffeet kattilassa pienessä kermatilkassa sileäksi. Lusikoi kuorrute pieneen desin minigrip-pussiin. Anna jäähtyä ennenkuin leikkaat kulmaan pienen reiän ja aloitat pursottamisen, mutta kuitenkin niin että kuorrute pysyy juoksevana. Tarkista kakun keskikohta ja vedä pursotepussista tasaisesti puristaen keskeltä reunan kautta keskelle isoja silmukoita koko kakun ympäri. Tee toiset, ja vielä kolmannetkin silmukat edellisten viereen, osittain päälle. Ripottele vielä kakun keskelle sokeripalloja kukan heteiksi. Lakritsikuorrute ei jähmettynyt niin kuin etukäteen oletin, vaan viivat hieman levisivät hieman ajan kanssa ja muuttuivat samalla mustista harmaiksi kun pinta oheni. Kakku oli edelleen ihan hyvän näköinen, mutta ei samanlainen kuin juuri pursotuksen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon pursotuksen ajankohtaa suunnitellessa.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Isänpäivän ihanuuksia

Eilen oli hra Patalinnun ensimmäinen isänpäivä. Pikku E ei millään malttanut odottaa, että sai laulaa isälle onnittelulaulun ja esitellä hienon äidin avustuksella tehdyn kortin, joten herätys koitti päivänsankarillekin ennen kahdeksaa, vaikka sunnuntaiaamu olikin. Rva Patalintu ja Pikku E olivat heränneet jo pari tuntia aikaisemmin valmistelemaan aamupalatarjoiluja, joita ei kuitenkaan kannettu sänkyyn, koska hra Patalintu ei ole koskaan tuntunut ajatuksesta “aamiainen sängyssä” mitenkään innostuneelta ja koska meillä ei ole tarjotinta. Aamu aloitettiin pekoni-munakokkeli paahtoleivillä (munakokkeliin: 4 luomumunaa, ½dl ruohosipulia ja 1dl ruokakermaa), jotka olivatkin niin tuhdit, että muuta ei ennen parin tunnin kävelylenkkiä tarvittukaan, eikä mitään kovin tukevaa hetkeen sen jälkeenkään.


Lenkin jälkeen maistui kupponen kuumaa teetä ja rva Patalinnun säveltämä sitruuna-lakritsijuustokakku (ohje tulee myöhemmin).


Herkkupäivän kruunasi loistava päivällinen. Nämä liharullat ovat kuuluneet meidän ruokarepertuaariin jo useita vuosia, siitä asti kun ne joskus aikoja sitten Strömsöstä Michaelin tekemänä jonain uneliaana sunnuntaina bongattiin. Niitä tehdään aina kun halutaan takuuvarmasti jotain älyttömän hyvää. Johtuiko tästä erityisestä juhlapäivästä, vai siitä että normaalin paistin sijaan käytimme nyt ulkofilettä, vai siitä että hra Patalintu teki nyt itse kastikkeen (kaikki kastikkeet ovat yleensä olleet rva Patalinnun heiniä), mutta tällä kertaa kääröistä tuli erityisen herkullisia. Koitimme rullien kera lisukkeeksi Suomen Tukholman suurlähetystön sivuilla ohjeistettua maa-artisokkamillefeuillea (millefeuille “tuhatlehti” on yleensä useista kerroksista koostuva leivonnainen), joka tulee varmasti jatkossakin näitä rullia säestämään, ja varmaan montaa muutakin juttua. Nautimme ohessa myös päärynä-pecorinosalaattia, jolla olemme usein herkutelleet, mutta blogiin ohje ei ole ennen päätynyt. Onneksi ruokaa tehtiin vain syöjien määrän mukaan laskettu annos, sillä näiden herkkujen syömistä jatkaisi helposti, kunnes lopulta puhkeaisi. Aivan mielettömän herkullinen kokonaisuus! Ehdottoman hyvä kandidaatti kuuluisaksi viimeiseksi ateriaksi. Lihansyöjän ei ole helppo keksiä parempaa. Koittakaa vaikka :)

Oxrullor med öl (kahdelle; neljälle ei ole välttämätöntä tuplata pekonin määrää...)
300g ohueksi hakattuja pihvejä
4 siivua amerikan pekonia kuutioina
1 pieni sipuli hienonnettuna
dijonsinappia
suolaa
mustapippuria myllystä
2dl lihalientä vasikanfondista
1dl tummaa (lager)olutta
1dl ruokakermaa
1rkl maizenaa
liotettuja hammastikkuja

Kuulota sipuli ja pekoni. Suolaa ja pippuroi pihvit. Levitä päälle ohut kerros dijon sinappia. Täytä pihvit sipuli-pekoniseoksella, rullaa lihat kuten kaalikääryleet ja kiinnitä hammastikuilla. Ruskista rullat pannussa, lisää lihaliemi ja olut. Hauduta 30min. Sekoita maizena kylmään ruokakermatilkkaan. Ota rullat pois pannusta, suurusta kastike, lisää loppu kerma, kiehauta ja laita tarjolle.


Maa-artisokkamillefeuille
4+2 isohkoa maa-artisokkaa
2-3 jauhoista perunaa
1dl kermaa
suolaa
valkopippuria
öljyä friteeraukseen
Kuori ja keitä 4 maa-artisokkaa ja perunat vähässä suolalla maustetussa vedessä melkein kypsiksi. Tarkista että vettä ei ole liikaa muhennosta varten ja lisää kerma joukkoon. Jatka keittämistä sen verran, että kerma sakenee ja maa-artisokat ja perunat kypsyvät täysin. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi muusiksi. Mausta valkopippurilla.
Kuori 2 jäljellä olevaa maa-artisokka ja leikkaa ne veitsellä tai mandoliinilla ohuiksi siivuiksi. Friteeraa siivut upporasvassa kullankeltaisiksi ja suolaa ne.
Asettele lisäke lautasille kokoamalla vuorotellen maa-artisokkasipsit ja muusi noin 5cm korkuisiksi torneiksi.


Päärynä-pecorinosalaatti
Kaikki määrät ruokailjoiden ja oman maun mukaan
Jääsalaattia
Punasalaattia
Rucolaa
Basilikan lehtiä
Pecorino fresco juustoa
1-2 kypsää päärynää
Mustia oliiveja
Sitruunamehua
Mustapippuria myllystä
Oliiviöljyä
Kuori ja halkaise päärynät, leikkaa siivuiksi ja laita ne sitruunalla maustettuun veteen odottamaan. Huuhdo, kuivata ja revi salaatit annoksen pohjaksi. Laita päälle oliivit ja päärynäsiivut. Veistä pinnalle kunnon lastuja pecorinosta. Rouhaise hieman mustapippuria ja valuta reilusti oliiviöljyä päälle. Nauti samantien, etteivät päärynät tummu.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Mmm, Marokon Makuja

Kirjoitetaanpas nyt vielä nopeasti viime viikonlopun kokkailuista ennenkuin siirrytään seuraavaan. Hesarin ruokatorstaissa oli jokunen viikko sitten kalkkunataginen ohje. Siinä käytetyt viikunat jäivät kummittelemaan mieleen houkuttelevasti, ja Marokkolainen tagine ylipäätään on kiinnostanut jo kauan. Taginehan, tai tajine, tarkoittaa sekä tätä ruokaa, että astiaa missä se on valmistettu. Tämä laakea, matala saviastia, jossa on korkea, suippo kansi on suunniteltu pitämään ruoan valmistuksen aikana muodustuva kosteus palaamaan ruokaan, niin että se pysyy mahdollisimman mehevänä. Kun kansi poistetaan, alla oleva kulho toimii hyvin myös tarjoiluastiana. Me emme tätä kokeilua varten lähteneet taginepataa hankkimaan, vaan haudutimme oman Pohjois-Afrikkalaisen karjalanpaistimme itämaisessa wok-pannussa. Toimi vallan mainiosti, vaikka pakko myöntää, että jos keittiössä olisi enemmän tilaa, tuollainen taginepatakin kyllä kiinnostaisi kovasti...

Kalkkuna ei nyt ollut se pääruoka-aines jota halusimme käyttää, joten etsiskelimme netistä muita mahdollisia viikunaa sisältäviä tagine ohjeita. Päädyimme lopulta muokkaamaan paria englanninkielistä reseptiä omaan makuun ja aikatauluun sopivaksi, ja voi että tästä tuli ihan mielettömän hyvää! Naudan kulmapaisti hautui niin supermureaksi, että heikkohampaisetkin voivat sitä huoletta mutustella ;) Loppujen lopuksi emme käyttäneet yhtään viikunaa, mutta mukana olevat taatelit ja luumut mössöytyivät haudutuksen aikana hitusiksi, luoden ihanan mehevän ja täyteläisen kastikkeen lihan ympärille. Tätä mausteista, makeaa, mehevää, mureaa, lämmittävää ja täyttävää lihapataa meillä tehdään takuulla vielä usein. Ja mitä luultavammin kokeillaan siitä kalkkunastakin, tai kanasta vähintäänkin. Lammas olisi tässä myös varmasti todella mainio raaka-aine. Makumaailma sopii varsinkin syksyyn jotenkin aivan ihanasti.

Makoisa Marokkolainen naudanlihatagine
6-700g naudan kulmapaistia tai muuta lihaa parin sentin kuutioina
1rkl oliiviöljyä
220g sipulia neljäsosaviipaleina
2-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
220g porkkanaa lohkoina
130g tomaattimurskaa
60g taateleita (ilman kiviä)
85g kuivattuja luumuja (ilman kiviä)
1rkl hunajaa
2dl lihalientä
1 kanelitanko
1tl jauhettua kuminaa
1tl jauhettua korianteria
½tl jauhettua cayennea
½tl jauhettua inkivääriä
½tl kurkumaa
(paahdettuja manteleita ja tuoretta korianteria viimeistelyyn maun mukaan)
Paista sipuliviipaleita öljyssä, paistinpannussa, kunnes ne ovat ottaneet reilusti väriä ja pehmenneet. Kippaa ne sitten tagineen tai wokkipannuun odottamaan (puhumme jatkossa wokista, koska sitä käytimme). Ruskista seuraavaksi lihakuutiot samassa, kuumassa paistinpannussa nopeasti niin että pinta saa väriä, mutta nesteet jäävät lihan sisään. Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla ja kaada ne wokkiin. Lisää wokkiin myös kaikki loput ainekset ja sekoita hyvin. Hauduta miedolla lämmöllä n.2-3 tuntia. Tarjoile couscousin ja Marokkolaisen porkkana-appelsiinisalaatin kera.


Hassu yhteensattuma tätä ruokaa suunnitellessa kävi, kun googlettelin uutta virkistävää käyttötapaa kaapissa majaileville porkkanoille ja appelsiineille ihan muuhun tarpeeseen. Ensimmäinen osuma esitteli tämän Marokkolaisen salaatin, joten pakkohan se oli yhdistää tagineateriaan. Ja sopi muuten mielettömän hyvin. Salaatinkastike, ja varsinkin siinä oleva minttu, korostaa myös taginen makuja ihanasti. Niin hyvin jopa, että en missään tapauksessa jättäisi tätä salaattia tekemättä kyseistä taginea tarjoillessani!

Marokkolainen porkkana-appelsiinisalaatti
450g porkkanoita karkeasti raastettuna
2 appelsiinia
6-8 retiisiä ohuina viipaleina
Kastike
2rkl appelsiinimehua
1rkl sitruunamehua
2rkl oliiviöljyä
merisuolaa ja mustapippuria myllystä rouhaistuna
½tl jauhettua kuminaa
½tl jauhettua kanelia
1tl tomusokeria
Vähintään 10 mintunlehteä
Leikkaa appelsiinista kuoret pois, niin että kaikki valkoinen osa poistuu. Leikkaa appelsiini sen jälkeen viipaleiksi ilman “nahkoja” ja sitten viipaleet pieniksi kolmioiksi. Laita appelsiinikolmiot, porkkanaraaste ja retiisiviipaleet salaattikulhoon.
Mittaa kastikkeen ainekset kuppiin ja sekoita ne keskenään. Kaada kastike salaattiainesten päälle ja pöyhi kevyesti. Nautiskele sellaisenaan tai taginen lisukkeena.