Kirjoja, kanaa ja karamellia

Meille on viimeisen reilun kuukauden aikana kotiutunut kolme uutta mainitsemisen arvoista keittokirjaa.


Joulupaketista kuoriutui toivottu Tessa Kirosin Venetsia: ruokaa & unelmia. Kirja on todella kaunis kullalla silattuine sivuineen sekä runsaine maisema-ja ruokakuvineen. Olemme käyneet Venetsiassa kerran, vain päiväretkellä pikaisesti kääntymässä. Silloin oli hurjan kuuma, melkein 40C astetta, eikä kaupunki todellakaan tarjonnut meille parastaan. Ei maisemiltaan, ei hajultaan eikä varsinkaan ruoaltaan. Tessa Kirosin kirja esittelee Venetsian parhaat puolet ihastuttavasti; tarunomaiset kanaalit ja upeat rakennukset sekä herkulliset ruoka-annokset houkuttelevat antamaan kaupungille uuden mahdollisuuden – kunhan se ei tapahdu enää keskellä kesää, eikä muutamaan hikiseen tuntiin pakattuna. Näin Suomessa oleillessa, monet kirjan ruokaohjeista ovat jokseenkin haastavia. Useat raaka-aineet ovat täällä melko mahdottomia löytää, vai mistä te käytte hakemassa elävät hämähäkkiravut, tuoreet sardiinit ja sardellit tai babymustekalat sekä Trevison radicchiot? Parasta olisi siis, jos Venetsiaan pääsisi keittiön äärelle kyseinen kirja kainalossa. Kirja pääsisi oikeuksiinsa ja eipä kyseisille raaka-aineille varmasti ilman ohjeistusta ensi alkuun muuten mitään osaisi tehdäkään. Kyllä opuksesta varmasti täälläkin testattavaa löytyy, ja ainakin hurjasti inspiraatiota, mutta niistä sitten toisella kertaa.

Toinen kirja, Risto ja Ritva lehmusoksan Urho Kekkosen pöydässä, löytyi eilen ohikulkiessa pikasilmäyksellä katsastetusta Citymarketin kirja-alesta. Hintaa kokonaiset 5,95Eur... Kirja vaikuttaa hurjan kiinnostavalta sekä perinneruoista, klassikkoannoksista että historiasta kiinnostuneille. Ohjeet ovat enimmäkseen isoille seureille, yleensä vähintään 10 hengelle, mutta helpostikkos niitä hieman pienentää itselleen sopivaksi.Tai ainahan voi järjestää presidentilliset illanistujaiset isommalle porukalle.Kirjan parasta antia ovat resepteihin liittyvät tarinat, mutta ohjeidenkin puolesta kokeiltavaa löytyy varmasti. Reseptivalikoimaa löytyy muikkukeitosta ja lukuisista muista kalaruoista venäläisen borštšokin kautta amerikkalaiseen hummeriin, marjaisia jälkiruokia unohtamatta. Palaamme varmasti tähänkin joskus myöhemmin uudelleen.

Kolmas kirja, Rva Patalinnun syntymäpäivälahjaksi saama Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla, tuntuu olevan meille täysosuma. Reilun kuukauden aikana siitä on kokkailtu jo monen montaa herkkua ja tällä hetkellä tuntuukin että aina kun ei keksi mitä ruokaa laittaisi, riittää että avaa kyseisen opuksen ja valitsee sen noin neljästäsadasta ohjeesta mieluisansa – kaikki on toistaiseksi onnistunut ja maistunut upeasti. Kirja on jaksotettu tekijöiden suosikkiraaka-aineiden mukaan, jotka aika pitkälle ovat myös omia suosikkejamme; avokado, chili, pähkinät, sitrushedelmät, kookos ja vanilja näin muutamia mainitaksemme. Nyt esittelyssä yrtit-osion yrttibroileri reippaasti sovellettuna sekä vanilja-osion crème caramel ilman muutoksia.


Bergenströmien kirjasta löytyy itseasiassa kolme tai neljäkin hyvin samantyyppistä kanaohjetta, joissa kanafileet tai koivet paistetaan yhdessä kasvisten kanssa uunissa. Yhdessä kana kääritään parmankinkkuun ja alla olevat perunat ja purjo likoavat kermassa, toisessa chilillä maustettu kana on vain perunoiden ja chorizon päällä, kolmannessa kanan alla on valikoima kasviksia ja viiniä. Ohjeita tutkittuamme päädyimme poimimaan kaikista parhaat palat ja saimme aikaan kerrassaan täydellisen kana-annoksen. Lisäksi korvasimme ohjeissa toistuvan viinin ja kerman kuivalla omenasiiderillä – jo vain sopii hienosti! Ruoan parhaudesta kertonee se, että viimeisen viiden viikon aikana olemme tehneet tätä samaa, pienin variaatioin, jo neljästi...Mahdollisimman helppoa valmistaa ja aina se vaan maistuu ihan mielettömän hyvälle. Tässä siis meidän huippuversiomme (kasviksia voi helposti muunnella vähän tarjonnan ja fiiliksen mukaan).


Kanaa, kasviksia ja chorizoa siiderissä (neljälle)
4 broilerin rintafilettä
noin 5cm pätkä chorizoa ohuina siivuina
1 pieni kesäkurpitsa paksuhkoina paloina (100-200g)
2 keskikokoista puna- tai keltasipulia lohkoina
2 punaista paprikaa reiluina paloina
2 isohkoa porkkanaa paloina
6 keskikokoista perunaa paloina
15-20 mustaa oliivia
7-8 kuorittua valkosipulin kynttä (tai vaikka chiliöljyssä marinoituja)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
1 reilu rkl kuivattua timjamia, rosmariinia, chiliä, basilikaa tms sekoitus
2-3dl kuivaa omenasiideriä
tuoreita rosmariinin ja/tai timjamin oksia

Voitele iso uunipannu kevyesti oliiviölyllä. Laita kaikki kasvikset paitsi kesäkurpitsa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää myös tuoreet rosmariinin- ja/tai timjaminoksat sekaan. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja kaada siideri joukkoon. Paista 200C asteisessa uunissa noin 40min. Mausta tällä välin kana suolalla, pippurilla ja kuivayrttiseoksella. Nosta kasvikset pois uunista, pöyhi niitä hieman uudelleen liemen sekaan ja lisää joukkoon kesäkurpitsa lohkot sekä chorizo. Asettele kanafileet kasvisten päälle ja paista vielä 40min tai kunnes broileri on kypsää. Kokoa annos ja nautiskele.

Edit 23.10.11
Vaihdettiin peruna bataattiin ja tästä tuli vielä paljon parempaa. Bataatin lievä makeus sopii tähän ruokaan todella hyvin!


Kyseistä kanaa tarjosimme myös uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna illallisvieraille ja hyvin tuntui maistuvan heillekin. Aloitime aterian tällä jo jouluna hyväksi havaitulla viikuna-mozzarellasalaatilla, tosin tällä kertaa korvasimme viikunat päärynöillä. Oikein erinomainen ja raikas yhdistelmä sekin! Jälkiruoka valmistui Bergenströmien tarjoamalla crème caramel ohjeella, joka on heidän mukaansa takuuvarma ja onnistuu aina. Näin voi ollakin, koska myös meillä, täysillä crème caramel noviiseilla, lopputulos oli koostumukseltaan onnistunut ja makuhermoja hivelevä. Todella ihana jälkiruoka, ja melkoisen makean tuhti. Ensi kerraksi etsimme oikeasti kaapista hieman pienemmät annosvuoat. Ohje on kahdeksalle, ja me teimme sen neljässä kulhossa.. ;)

Crème caramel
1 litra täysmaitoa (tehtiin tosin kevytmaidosta ja hyvin onnistui silläkin)
1dl sokeria
1 vaniljatanko
runsaat 2dl (200g) sokeria
5rkl kiehuvaa vettä
2tl puristettua sitruunamehua
6 keskikokoista (luomu)kananmunaa

Keitä maito paksupohjaisessa kattilassa ensimmäisen sokerimäärän ja pitkittäin halkaistun vaniljatangon kanssa. Anna kiehua hiljalleen 3 minuuttia, nosta kattila sivuun ja anna maustua 40-60 minuuttia.

Maidon jäähtyessä, tee karamellikastike. Mittaa sokeri, kiehuvan kuuma vesi ja sitruunamehu paksupohjaiseen kattilaan. Sekoita vähän kun sokeri vielä sulaa, mutta älä sekoita enää sen jälkeen kun seos on alkanut kiehua! Kastikkeen pitää kiehua vähintään 7-8 minuuttia tai kunnes kuplat alkavat olla suuria ja kastike vaaleanruskeaa. Meillä kiehunta-aika oli pari minuuttia pidempi, mutta värimuutoksen huomaa kyllä helposti kun kastike alkaa olla valmista. Jaa kastike HETI pieniin posliinisiin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan. Kääntele vuokia niin, että karamellikastike peittää koko pohjan. Ota esiin iso uunipannu. Laita kaksinkerroin taitettu astiapyyhe (tai vastaava, tarkoitus on estää pikkuvuokien liukuminen) pannun pohjalle ja aseta annosvuoat sen päälle.

Nosta vaniljatanko kattilasta, kaavi tangosta mustat vaniljansiemenet ja sekoita ne maidon joukkoon. Riko munat kulhoon, vatkaa kevyesti ja kaada sitten jäähtyneen vaniljamaidon sekaan. Siivilöi seos HETI ja kaada annosvuokiin karamellin päälle. Kaada vuokien ympärille kuumaa (mutta ei kiehuvaa) vettä sen verran, että sitä on noin 2 sentin korkeudella vuoan pohjalla. Paista vanukkaita 175C asteisessa uunissa noin 30min. Avaa uuniluukku paistamisen jälkeen ja anna vuokien jäähtyä uunissa. Jäähtymisen jälkeen nosta vuoat jääkaappiin ja anna olla siellä seuraavaan päivään. Tarjoa crème caramel huoneen lämpöisenä. Kasta vuoat nopeasti (15sek) kuumaan veteen, irrota reunoista taipuisalla veitsellä ja kumoa ne annoslautasille. Oi nam.