KAALILAATIKKO PEKONILLA MAUSTETTUNA

Viime viikonlopun ja tämän alkuviikon herkku: kaalilaatikko. Vaan ei mikä tahansa kaaliloota, vaan sellainen josta kaalin ja jauhelihan lisäksi löytyy myös pekonia ja täysmaitoa. Ai että oli herkullista! Ja vaikka kaalilaatikko on lähes poikkeuksetta HYVÄÄ, aina siitä meinaa alkaa maha vähän porisemaan. Mutta ei tämän laatikon kanssa. En tiedä oliko se se maito, vai luomukaali, vai luomupekoni vai pitkä haudutus, mutta jokatapauksessa tämä oli erittäin maistuvaa ja vatsaystävällistä. Alkuperäisen ohjeen poimin Valion arkistoista.

Pekonilla maustettu kaalilaatikko

n.1kg valkokaalia ohuina suikaleina

120g (Luomu)pekonia pilkottuna

400g hyvää jauhelihaa

1 sipuli hienonnettuna

1tl suolaa

muutama rouhaisu valkopippuria

1rkl kuivattua meiramia

2rkl siirappia

1dl puuroriisiä

8dl täysmaitoa (kyllä, sitä punaista)

Hauduta kaalisuikaleet kokoon suuressa kattilassa, pienessä tilkassa vettä. Sekoita välillä, valuta lopuksi.

Ruskista pekoni paistinpannulla. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää vielä sipuli ja paistele pehmeäksi. Lisää kaikki mausteet.

Sekoita riisi ja pekoni-jauhelihaseos kaalin joukkoon. Kaada uunivuokaan ja paista uunin alaosassa 150C-asteessa n.2 tuntia. Tarkoile puolukoiden tai puolukkahillon kera.

HIDAS, MUTTA HELPPO JA HERKULLINEN: UUNIPERUNA

Saatiin joku aika sitten ystävien luona vieraisilla uuniperunaa. Herkku, jota ei ole itse tullut tehtyä pitkään aikaan. Miten olikin koko ruoka painunut niin unohduksiin, kun sehän on ihanan helppo ja maukas eväs, kun vaan muistaa pistää perunat ajoissa uuniin. Niinpä piti heti toteuttaa kotonakin, ja hyvin maistui koko porukalle. Edellisen kerran pari vuotta sitten, tuli perunat syötyä kolmella eri täytteellä, mutta nyt tein vaan yhden. Perunoita kannattaa tehdä samalla uunin lämmityksellä reilu satsi, sillä ne ovat hyviä myös seuraavana päivänä mikrolämmityksen jälkeen, ja niistä saa myös supermaukasta perunamuussia!

Uuniperunaa tonnikala-raejuustotäytteellä (täyte n.4:lle perunalle)

Isoja rosamunda-perunoita

200g raejuustoa

200g turkkilaista jugurttia

1prk MSC-sertifioitua tonnikalaa

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

2rkl ruohosipulia silputtuna

muutama aurinkokuivattu tomaatti hienonnettuna

Kääräise perunat yksitellen folion sisään, töki haarukalla pari reikää perunoihin ja paista niitä 225c-asteisessa uunissa 30min. Vähennä lämpö 200c-asteeseen ja paista vielä tunti (vähennä aikaa, jos käytät pienempiä perunoita.). Peruna on kypsä kun esim. cocktailtikku menee sen läpi (ota huomioon että kuori kovettuu paistaessa).

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja nauti perunan kera. Jos haluat oikein herkutella, niin lisää myös voinokare vasta halkaistun kuuman perunan sisään.

TÄYDELLINEN VIIKONLOPPURUOKA

Vaikka meillä on hieno keraaminen pata, joka aikanaan inspiroi blogin nimeenkin, teemme haudutettuja pataruokia ihan todella vähän. Harmi sinänsä, sillä mikä onkaan viileänä syys-tai talvipäivänä ihanampaa, kuin pitkin päivää uunista leijuvat herkulliset tuoksut, jotka lopulta huipentuvat täydelliseen, lämmittävään makunautintoon lautasella. Työpaikkaruokalan burgundinpata ei ole koskaan herättänyt intohimoja mm. liian kirpeiden hillosipuleidensa ja purkkiherkkusienten ansioasta, mutta Julie&Julia elokuvassa kyseistä ruokaa hehkutettiin niin kovasti, että ajatus sen itse kunnolla tekemisestä jäi kytemään mieleen. Kyseinen elokuvahan ilmestyi vuonna 2009, joten siitä voi laskea miten pitkään esikypsyttelyä tämä ajatus päässä vaati ennen toteutusta...

Etsin netistä Julia Childin reseptin, sen saman mitä leffassa hehkutettiin, ja viileänä lauantaipäivänä ryhdyttiin toimeen. Pitkä prosessi, mutta ai että maistui! Tosin pakko sanoa, että tuoksu oli vielä makuakin herkullisempi. Aivan mieletön suorastaan. Sipuleiden erikseen keittely ei meistä tuonut ruokaan mitään ekstraa, joten se vaihe saa meidän puolestamme seuraavalla kerralla jäädä. Ellette osaa sanoa erityistä syytä, miksi juuri niin kannattaa toimia? Padan pariksi tehtiin myöskin Julia Childin ohjeella gratinoidut perunat, jotka hyvin sen kera maistuivatkin. Kumpikin ohje on poimittu netistä, ei suoraan alkuperäisestä lähteestä eli Julia Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Määriä on hieman muokattu meidän kokoonpanoon sopivaksi, suluissa alkuperäiset määrät.

Boeuf Bourguignon
200 g pekonia
öljyä paistamiseen
1 kg naudan sisäpaistia (1,4kg)
porkkana viipaleina
sipuli viipaleina
suolaa
mustapippuria
2 rkl jauhoja
5 dl täyteläistä punaviiniä (7dl)
5 dl tummaa lihalientä (6-7dl)
1 rkl tomaattisosetta
1 murskattua valkosipulinkynttä (2)
timjamia
murennettu laakerinlehti

n.10 pientä sahlottisipulia (18-24 pientä valkoista sipulia tai salottisipulia), jotka haudutetaan lihaliemessä ja punaviinissä.

250 g tuoreita herkkusieniä, voissa paistettuina (450g)

persiljaa

Leikkaa liha kuutioiksi. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista se rapean ruskeaksi pannulla öljyssä. Siirrä pekoni reikäkauhalla syrjään suoraan pataan.
Paista lihapalat pekonin rasvassa, johon lisätään vielä öljyä. Laita ruskistuneet lihapalat pekonien seuraan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Paista porkkana- ja sipuliviipaleet samassa rasvassa ja lisää nekin pataan.
Ripottele pinnalle jauhot ja sekoita. Lisää pataan viini ja sen verran lihalientä, että lihat peittyvät. Lisää sekaan myös tomaattisose, valkosipuli, laakerinlehti ja timjami. Kuumenna pata liedellä kiehumapisteeseen ja laita pata uuniin kansi päällä -160C.
Kypsennä ruokaa noin neljä tuntia tai kunnes lihat ovat pehmeitä.

Käsittele sienet ja sipulit lihan kypsyessä.

Sipulit pataan
pieniä valkoisia sipuleita tai salottisipuleita tai keltasipuleita)
voita ja öljyä
suolaa
mustapippuria
lihalientä, kuivaa valkoviiniä tai punaviiniä
persiljan oksia
laakerinlehti
timjamia

Kuori sipulit ja ruskista ne hellävaroen voissa ja öljyssä. Varoen siksi, etteivät sipulit hajoa. Siirrä ruskistuneet sipulit kattilaan ja lisää muut aineet. Keitä sipuleita noin 40-50 minuuttia, poimi ne liemestä odottamaan pataan lisäystä. Seuraavan kerran jätämme erillisen keittelyn sikseen ja laitamme ruskistetut sipulit suoraan uunissa olevaan pataan n. tunti ennen ruokailua.

Paistetut herkkusienet
tuoreita herkkusieniä
voita ja öljyä paistamiseen
suolaa
valkopippuria
Huuhdo ja kuivaa sienet. Leikkaa isommat puoliksi.
Sulata rasva pannulla ja kun voin vaahto on hävinnyt, lisää sienet. Ravistele pannua. Ruskista sienet hyvin. Mausta suolalla ja pippurilla. Sienet voi paistaa aiemmin, lisää ne pataan juuri ennen tarjoilua.

Perunagratiini
1kg jauhoisia perunoita
½ yksikyntinen valkosipuli
4 rkl voita
1tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
1,5dl juustoraastetta (meillä emmental)
1,5dl kiehuvaa maitoa tai kermaa (meillä ruokakerma)

Lämmitä uuni 225C.
Kuori ja viipaloi perunat. Laita ne kylmään veteen likoamaan. Valuta ennen vuokaan laittoa.
Hiero vuoka valkosipulin puolikkaalla. Tämä toi todella mukavan miedon valkosipulisen aavistuksen ruokaan. Voitele vuoka sen perään 1rkl voilla.
Valuta perunat ja kuivaa liika kosteus talouspaperilla pois. Levitä puolet perunoista vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää puolet juustosta sekä voista. Levitä loput perunat, mausta, lisää loppu voi&juusto ja kaada kerma päälle. Paista uunissa kunnes perunat ovat kypsiä. n.45min.

Joulumenu 2011

Tänä vuonna oli havaittavissa, että meidän jouluun alkaa löytyä perinteitä ruokarintamalla(kin). Monta vuotta meillä meni erilaisia kokeiluja tehdessä kun se perinteinen jouluruoka ei meidän kummankaan herkkua ole. Päädyttiin pari kertaa tilanteeseen jossa mietittiin että voikohan mistään tilata pitsaa kun tehty ruoka oli jokseenkin syömäkelvotonta. Liian kunnianhimoiset tavoitteet ilman käsitystä realiteeteista. Onneksi sekä tieto omista taidoista että ne taidot ovat vuosien varrella kehittyneet :)

Dijon-omenat

Meidän joulumenu koostui nyt monesta Patalinnussa esitellystä tutusta jutusta, mutta jotain uuttakin tottakai ujutettiin joukkoon. Ruoanlaitto uhmiksen ja vauvan kanssa onnistui hyvin kun molemmat mummot tulivat meille joulua viettämään. Lapset nauttivat mummojen täydestä huomiosta ja me aikuiset taas siitä että saatiin kerrankin piiiiiitkästä aikaa touhuta ihan rauhassa keittiössä. Tästä(kin) voisi tehdä perinteen! Ruokalajeja oli paljon, mutta kaikki hyvin helppoja, joten homma sujui hyvin ja ruoka maistui aidosti kaikille!

Aattolounas koostui uunissa haudutetusta ohrapuurosta ja kaupan rusinasopasta (jossain on aina välillä pakko oikaista). Isosisko lusikoi puuroaan innolla, mikä on outoa siinä mielessä että puurosta hän ei yleensä välitä, mutta tokihan uunipuuro on ihan eri asia itsellekin. Vauvaveljelle tein oman puuron veteen ilman suolaa ja kovin innoissaan hänkin niitä ohranjyväsiä suuhunsa kauhoi.

Puuron päälle maisteltiin joulutorttuja kahdella uudella täytteellä. Suolaisiin torttuihin laitoin Chavrouxin pehmeää vuodenaika vuohenjuustoa joka on maustettu viikunalla. Näistä ei kukaan ihan hirveästi välittänyt. Jos tavan vuohenjuuston lisäksi torttuihin laittaisi oikeaa viikunahilloa, niin luulen että tuomio olisi ihan toinen. Niitä kokeillaan seuraavan kerran! Makeissa tortuissa oli täytteenä vaniljatuorejuustoa sekä aprikoosihilloa ja tuo makuyhdistelmä oli omaan sekä hra Patalinnun suuhun sellainen, että niillä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina!

Suolaisia ja makeita torttuja

Sitten siihen varsinaiseen jouluateriaan

Aattoillan menu
Alkuun
Blinit lisukkeineen
- Kirjolohen mätiä, smetanaa & punasipulisilppua
- katkarapu-avokadosalaattia
- Erityisen hyvää sienisalaattia
- tillisilliä
- savusiikamoussea
- must leibää ja voita tahnoja varten

 

Blinit, sienisalaatti sekä katkarapusalaatti löytyvät kaikki arkistoista saman linkin takaa täältä. Tillisilli oli kaupasta ja muuthan eivät ohjetta kaipaakaan. Savusiikamousse oli uusi kokeilu, ja seuraavan kerran siihen etsitään uusi ohje. Tässä kokeillussa hurjan herkullinen savusiian maku peittyi kapriksien ja dijonsinapin alle niin että ihan harmitti. Ohjetta en siis ylös kirjoittele, muistiin vaan sen että eipä siihen paljon ranskankermaa ja ehkä tilliä sekä pippuria kummempaa kannata sotkea!

Pääruoka
Appelsiinisalviakalkkuna + sinappirucolakastike
Luomunaudan paahtopaisti + konjakkipippurikastike (ohje alla)
Porkkanalaatikko
Bataattilaatikko
Punajuurisalaatti
Viikunamozzarella-salaatti
Dijon-omenat
Munajuusto (mummon tuliainen)
Hämäläinen imelletty perunalaatikko (mummon tuliainen)

 

Paahtopaisti&kalkkuna, punajuurisalaatti, rucolasinappikastike, munajuusto, viikuna-mozzarellasalaatti

Milloinkahan tuon kalkkunan kohdalla muistaisi että tykkäämme fileestä, emme rullasta!? Viimevuona tehtiin sama virhe. Ensi vuonna jos kalkkunaa tehdään niin ehdottomasti file!! Paahtopaistia meillä on tehty tosi vähän, sillä silloin kun sitä on kokeiltu siitä on aina tullut jotenkin ei niin hyvän makuista. Tänä syksynä saatiin paisti lopultakin onnistumaan ja tämä tehtiin nyt niillä opeilla. Simppeli juttu ja varmasti useimmille ihan tuttu, mutta kirjataan silti ylös ettei pääse unohtumaan.

Paahtopaisti
Ota min 1,5kg paisti (luomunauta oli todella maukasta) pois jääkaapista vähintään kaksi tuntia ennen paistamista, niin että se on huoneenlämpöinen uuniin laittettaessa. Ruskista lihan pinta kuumassa pannussa (pannun pitää olla todella kuuma ennenkuin laitat lihan siihen etteivät lihasnesteet karkaa) kauttaaltaan. Hiero lihan pintaan reilusti karkeaa merisuolaa sekä mustapippuria .Laita paisti uunivuokaan ja tökkää paistomittari sen kylkeen. Paista lihaa 125C asteisessa uunissa kunnes paistomittari näyttää 60C astetta. Varaa paistoaikaa noin tunti per kilo. Ota paisti uunista ja kääri se folioon mielellään vähintään tunniksi. Leikkaa paistista poikkisyin mahdollisimman ohuita viipaleita. Ota paistin lientä talteen kastiketta varten.

Pippurikonjakkikastike
Erittäin hyvä ja helppo kastike paahtopaistille
4rkl paistin paistolientä
100g Musta Pekka, tai muuta pippurisulatejuustoa
2dl kuohukermaa
1½rkl konjakkia
Sulata juusto nesteeseen. Lisää konjakki ja kiehauta. Maistuu hyvälle.

Porkkanalaatikko tehtiin itse, mutta siihen ehkä etsitään uusi ohje ensi vuodeksi. Jos jollain on erityishyvä resepti niin saa linkata/vinkata :) Bataattilaatikko tehtiin netistä löytyneiden ohjeiden mukaan reilusti määrää pienentäen. Ensi kerran tämän saa vielä laittaa puoliksi jos samalla porukalla syödään. Hyvää, mutta niin makeaa että ihan pieni nokare riittää. Kaikki totesivat saman: ensimmäinen annos oli todella herkullista, santsikierroksella alkoi vähän tökkimään. Pähkinöistä tuli ihana rapsakka kuorrute laatikolle, jota ilman tässä ei olisi ollut mitään ihmeellistä.

Bataatti-pekaanilaatikko
800g bataattisosetta
0.8dl fariinisokeria
½dl pienittyjä pekaanipähkinöitä
5rkl voita sulatettuna
2 muna
1rkl vaahterasiirappia
1tl vaniljasokeria
½rkl sitruunamehua
1tl suolaa
Sekoita fariinisokeri, pekaanipähkinät ja voi keskenään ja laita syrjään. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada massa vuokaan. Ripottele pekaaniseos maustetun bataattisoseen pinnalle. Paistaa 200C asteessa n.1h

Jälkiruoaksi tein aivan mielettömän ihanan makuista karpalo-valkosuklaakakkua. Makunsa puolesta kakku tosiaan yltää omiin kaikkien aikojen suosikkeihini, mutta rakenteen kanssa meni jotain vähän pieleen. Pohja oli ihan tolkuttoman kova, eikä sitä meinannut saada leikkautumaan millään. Kakkuseos puolestaan ei kahdeksasta liivatelehdestä huolimatta hyytynyt. En kyllä ymmärrä mikä siinä meni vikaan? Jos on ideoita niin jakakaa! Rakenne oli siis lähinnä karpalo-valkosuklaamoussea keksinpaloilla, mutta se ei makunautintoa haitannut. Sokerinen kakku, jonka karpalo tekee ihanan raikkaaksi ja hämäävän keveän oloiseksi ja pohjassa lymyilevä halva tuo aivan uudenlaista makua mukaan. Rakenteesta viis, tätä tehdään uudestaan! Ohjeen löysin kauppakeskuksessa ilmaisena jaetusta Talven Juhlat lehdestä josta löytyikin monta kivaa askartelu-, lahja- sekä ruokaideaa.

Karpalo-valkosuklaakakku
Pohja
100g voita
1dl sokeria
100g vaniljahalvaa
2½dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta

Täyte
300g karpaloita
1½dl sokeria
4dl turkkilaista jugurttia
200g valkosuklaata
8 liivatelehteä
3rkl limetinmehua
1prk (3,3dl) vaahtoutuvaa vanhan ajan vaniljakastiketta (Valio)

Koristeeksi
1dl kokonaisia karpaloita
1 kananmunan valkuainen
2dl tomusokeria

Ota karpalot huoneen lämpöön sulamaan. Vatkaa voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Murustele halva joukkoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ensin keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Aseta irtopohjavuoan (halkaisija 24cm - tosin täytettä on niin runsaasti, että 26 senttisessäkään ei varmasti jää liian lattanaksi) pohjan ja reunan väliin leivinpaprei. Painele taikina vuoan pohjalle. Paistaa 200C asteisessa uunissa noin 8-10min, kunnes pohja on kullanruskea. Jäähdytä.
Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen 10 minuutiksi. Soseuta sauvasekoittimella hieman kohmeiset karpalot soseeksi. Sekoita joukkoon sokeri ja turkkilainen jugurtti. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa (sulatin mikrossa aina 30s kerrallaan). Jäähdytä suklaa haaleaksi ja lisää jugurttiseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen (sekoitus on todella tärkeää sillä suklaa kovettuu melkein saman tien kun pääsee kohmeisten karpaloiden joukkoon, oma huom.)
Vaahdota vaniljakastike. Kuumenna limetin mehu mikrossa tai kattilassa. Purista liivatelehdet vedestä ja sulata mehun joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana jugurttiseoksen joukkoon. Nostele täyte jäähtyneen pohjataikinan päälle. Peitä vuoka tuorekelmulla (tai vuoan kannella jos omistat sellaisen) ja nosta jääkaappiin hyytymän vähintään 4-6 kuudeksi tunniksi, mieluiten yön yli. Irrota vuoan reunat ja nosta torttu tarjoiluvadille. Koristele sokeroiduilla karpaloilla.

Sokeroidut karpalot
Ota karpalot sulamaan jääkaappiin. Pyyhi karpaloinen pinta talouspaperilla kuivaksi. Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Pyörittele karpalot ensin valkuaisvaahdossa, sitten sokerissa. Nosta karpalot kuivumaan paperin päälle vähintään tunniksi, kunnes karpaloiden pinta on kovettunut.

Itsenäisyyspäivän menu

Nyt äkkiä itsenäisyyspäivän loputkin herkut esiin, ennenkuin iskee joulu ihan totaalisesti päälle. Vietettiin itsenäisyyspäivää hyvien ystävien ja erinomaisen ruoan seurassa. Mentiin piiiitkästä aikaa pitkän kaavan mukaan; alkupala, pääruoka, jälkkäri. Kaikki tekivät oman osuutensa (meidän heiniksi jäi alkuruoka, pääruoan perunat ja erilaiset leipäset, pääruoan pääainekset tulivat toisen ystäväperheen mukana ja kakku toisilta ystäviltä), joten kenellekään ei jäänyt suurta urakkaa ja ruokailu eteni perunoiden kypsymistä lukuunottamatta sujuvasti. Ateria koostui Suomea aikoinaan omistelleiden maiden mauista, eli alkupala Venäjältä, pääruoka Ruotsista ja loppuhuipennukseksi jälkiruoka Suomesta. Aivan ihanaa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa, joista tuntuivat nauttivan niin aikuiset kuin lapset. Tai no toinen lapsista sai maistella ruokia vasta äidinmaitoon imeytettynä, mutta Pikku E mutusti varsinkin kalkkunaansa tyytyväisenä :) Ruokailutila oli "hieman" ahtaan oloinen pöytä täyspitkäksi levitettynä, mutta siihenkin on onneksi tulossa helmikuun lopussa muutos uuden asunnon muodossa ;)

Alkuruoaksi nautiskeltiin parasta borssikeittoa (tai borsch tai borŠtŠok) mihin on tullut törmättyä. Aineksia katseltiin kirjasta "Urho Kekkosen pöydässä" mutta siihen ei oltu merkitty määriä ollenkaan, joten aikalailla sovellukseksi tekeminen meni. Se mikä kirjan ohjeessa oli varmasti maistuvan keiton avain, oli se että punajuuret ensin haudutetaan uunissa pehmeiksi. Samoin osasta punajuuria tehdään punajuurimehua keiton mausteeksi. Keiton kanssa tarjoiltiin kirjan suosittelemia tattaripuuro-ohukkaita, joihin niihinkään ei sen tarkempaa ohjetta ollut, mutta hyvin nämä omat tekeleet keiton kanssa tosiaan sopivat! Ohjeet tässä sen mukaan miten me ne toteutimme.

Borssikeitto
400g raakoja punajuuria (+200g punajuurimehua varten)
2 keskikokoista sipulia hienonnettuna
2 keskikokoista porkkanaa ohuina suikaleina
250g kaalia ohuina suikaleina
2rkl voita
½l kasvislientä
½l vettä punajuurimehuun
1-2rkl viinietikkaa
½tl suolaa
maustemitta cayennepippuria
2rkl tuoretta tilliä silputtuna
smetanaa
Leikka punajuurista kannat pois. Revi uunivuoan pohjalle ja reilusti reunoille pala foliota. Laita punajuuret uunivuokaan folion päälle, lorauta pinnalle 2rkl oliiviöljyä ja käännä loppu folio punajuurten päälle. Hauduta uunissa kunnes punajuuret ovat kypsiä ja pehmeitä. Sen jälkeen kuori ne ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.
Kuori loput punajuurista ja raasta ne ohueksi silpuksi. Laita ne kiehuvaan veteen ja hauduta kunnes mehu irtoaa. Siivilöi mehu talteen.
Kuulota kaalia, sipulia ja porkkanoita kattilassa voissa. Lisää kasvisliemi ja keitä kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää haudutetut punajuuret ja hieman punajuurimehua, kiehauta. Mausta viinietikalla, suolalla ja cayennepippurilla. Laita myös tillit joukkoon. Kaada lopuksi loput punajuurimehusta. Tarjoa keiton kera smetanaa ja tattariohukaisia.

Tattariohukaiset
Keitä sakea puuro rouhituista tattarisuurimoista. Meillä oli valmiiksi tattarihiutaleita, joten tein puuron niistä. Kun puuro on jäähtynyt, ota siitä sormin pieniä palasia, jotka muotoilet letun mallisiksi. Pyöräytä kakkarat (hyvässä) leipäraasteessa ja paista ne pannulla voissa.
Lisäruoat tarjotaan eri lautasella, eikä niitä koskaan panna keittoon.

Pääruoan kalkkunaohje on täältä ja se oli hyvää. Meillä tarjolla ollut kalkkunanrintafile oli 2kiloinen, joten ystävät olivat lisänneet marinadin ainesten määrää sen mukaan. Mitään tuon kummallisempia mausteita kuin suolaa, valkopippuria, valkosipulinkynsiä ja tuoretta timjamia siihen ei näköjään tarvita kun tulos on jo tosi maukas! Kastike keitettiin ihan kermasta (eikä mistään isoäidin kermakastikkeesta kuten ohjeessa). Sinne sitten perus suola ja pippuri, suurusteeksi maissijauhoa ja ohjeen mukaiset viinirypäleet ja konjakkia. Nam! Kalkkuna paistettin paistopussissaan aluksi 200C asteessa joka tiputettiin 45 minuutin jälkeen 125C asteeseen. Kalkkuna on kypsää kun paistomittari näyttää 80C astetta (n.1½-2tuntia). Koska perunat lykättiin uuniin perään liian myöhään ja niitä jouduttiin odottelemaan, sai kalkkuna vetäytyä rauhassa reilut puoli tuntia ennen leikkaamista. Oliko kiinni siitä vai mistä, mutta paistoaste ja linnun mureus oli kerrassaan täydellinen! Perunaohje tässä erikseen, koska se on mukailtu monesta eri lähteestä.

Hasselbackan perunat
10 isoa pitkulaista perunaa
40g voita sulatettuna
suolaa ja pippuria
3rkl leivänmurusia (korppujauhoa)
3rkl parmesaaniraastetta.
Leikkaa perunoihin veitsellä syviä viiltoja (n.3/4 matkalta) puolen sentin välein. Sivele perunat voilla (20g), mausta suolalla ja pippurilla ja laita ne uunivuokaan. Paista perunoita 175C asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Levitä päälle loput voit, leivänmurut ja parmesaani. Paista kunnes perunat ovat kypsiä, ja kauniin kullanruskeita.

Koska ruotsalaiseen juhlapöytään kuuluu näkkileipä olennaisena osana, leivoin minäkin elämäni ensimmäistä kertaa omaa näkkileipää. Siitä tuli ihan mielettömän hyvää ja sitä tehdään jatkossa usein. Ohje omassa postauksessaan!

Jälkiruoaksi nautiskeltiin ystävän tekemää sinivalkoista itsenäisyyspäivän kakkua tällä ohjeella toteutettuna. Mustikkarahkatäyte oli todella ihanaa ja kakku ihan täydellisen mehevä. Pikku E olisi syönyt kakun täytettä vaikka kuinka jos vaan oltaisiin annettu...

Lohisoppaa

Viime aikoina meille ovat maistuneet hyvin erilaiset keitot. Aika pitkälti ollaan tehty noita samoja tuttuja mitä blogista jo ennestään löytyy, mutta jotain uuttakin on tullut kokeiltua. Perinteinen lohikeittohan nyt ei ole mikään uusi juttu muuten, mutta meidän keittiössä sitä ei ole ennen tehty. Minulla on itselläni jostain syystä ollut pieni kalakeittokammo (lusikoitavasta ruoasta ei ole kiva kaivella ruotoja pois kielen päältä kun se liemikin on jo suussa...), mutta näin kun sen tekee itse, niin kalanhan voi syynätä vlmiiksi juuri niin tarkkaan kuin millaisena se itselle maistuu. Hra Patalintu tuon perkauksen suoritti ja mitään ylimääräistä ei lautaselta löytynyt :) Pikku E:kin olisi syönyt soppaa niin paljon kuin vain oltaisiin annettu. Nyt me vähän säästeltiin tuon voin kanssa, mutta kyllä se on niin että se lohikeittoon vaan kuuluu - vaikka kala nyt nieriää olikin. Ensi kerralla siis suorilla lisää voita, vaikka reseptissä edelleen tuo 1rkl lukeekin...

Nyt kun meillä oli kokonainen nieriä hyppysissä, tehtiin kalaliemikin ihan itse ja näin hyödynnettiin koko kala ruotoja, eviä ja päätä myöten. Muutenhan sen voi korvata vaikka valmiilla fondilla tms vaikka näin siitä kieltämättä parasta tulee.

Kalaliemi
500g perkaustähteitä
1l vettä
1-2tl suolaa
1 porkkana
1 sipuli
tuoretta persiljaa / tilliä
1 laakerinlehti
5-10 valkopippuria
5-10 mustapippuria
Älä suomusta kaloja, sillä iho suomuineen sisältää parhaat makuaineet. Poista kaloista sisälmykset ja kidukset.
Pane perkaustähteet kattilaan ja kaada kylmä vesi päälle. Lisää suola. Kuumenna hitaasti kiehumapisteeseen ja pidä lämpö sen jälkeen niin mietona, että vesi hieman poreilee. Kuori muodostuva vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää paloitellut kasvikset ja kokonaiset mausteet. Kypsyttele kannen alla 20 - 30 min. Siivilöi liemi ja tarkista maku.

Lohi-/nieriäkeitto
5 isohkoa perunaa kuorittuna ja lohkottuna
1 sipuli hienonnettuna
n.10 kokonaista valkopippuria
1 laakerinlehti
1rkl voita
1l kalalientä
500g kalaa sopivina palasina
2dl kermaa
reilusti tilliä
rouhaisu mustapippuria
Laita perunat, sipuli, valkopippurit ja laakerinlehti kattilaan. Kuulota niitä muutama minuutti voissa. Kaada kattilaan kuuma kalaliemi ja keitä kunnes peunat ovat lähes kypsiä. Lisää kalapalat keittoon ja keitä kunnes kala on kypsää (vie vain pari minuuttia). Lisää kerma ja lämmitä kiehuvaksi. Ota kattila liedeltä ja lisää reilusti silputtua tilliä sekä pari rouhaisua mustapippuria oman maun mukaan.
Tarjoile ruisleivän kera!

Urbaanin kalastajan herkkupaistos

Shepard's Pien yhteydessä tuli kommenttilootassa puhetta Fisherman's Piesta (tai Fish Piesta), eli nyt hyppy lammaspaimenesta kalastajaan. Samaa sarjaa kuin lampainen, tai nautainen, sukulaisensa, mutta kuten nimikin kertoo piiraan tai paremminkin paistoksen sisuksista löytyy herkullista kalaa. Perusajatus on kalaa, juustokastiketta sekä perunamuussia. Samankaltaisen setin saisi toki lautaselleen myös hieman vähemmällä vaivalla, mutta kyllä tämän tekeminen kannattaa. Kalavuoka oli (tai on, vielä löytyy yhdet annokset jääkaapista) hurjan maukasta ja todellakin pienen vaivan arvoinen. Ja tosi helppoa tekeminen on silti, vaikka vaiheita jokunen riittääkin. Kiitos Helena muistutuksesta! :)


Etsiskeltiin netistä tarkempaa ohjetta ja aikamme opiskeltua päädyimme yhdistämään monta hyvää ideaa tähän yhteen ja samaan paistokseen. Sanoisin, että kannatti, itse en jättäisi mitään pois, vaikkakin halutessaan aineslistaa voi karsia vaikka ihan vain siihen kala-kastike-muusi -asteelle. Joissain ohjeissa nimittäin myös nuo porkkanat ja sipulit siivilöitiin pois eikä otettu enää vuokaan mukaan. Tosi täyttävää ruokaa tämä on, joten vuoallisesta riittää kunnon ateria kuudelle tai kahdelle kolmeen eri otteeseen. Sen verran hyvää Fish Pie on, että vaikka sitä on jo kahdet annokset syöty, vieläkään ajatus uudesta lautasellisesta ei tymmi. Kalalajit voi valita ihan oman makunsa mukaan. Savukalan ottaisin yhtenä ehdottomasti mukaan, se tuo ihania aromeja ja makua kokonaisuuteen. Kalatiskin myyjä kauppasi meille savulohen lisäksi kuhaa ja puna-ahventa. Pakko sanoa, että syödessä noita kahta jälkimmäistä ei annoksesta meinannut löytyä millään. Englantilaiset itse kai käyttävät yleisimmin esim erilaisia turskia, merikrottia tai ruijanpallasta, joista saakin paljon jykeväpiä palasia kuin ohutfileisistä puna-ahvenesta tai kuhasta, niitä vain on täällä hieman harvemmin kalatiskissä tarjolla... Eli mikä tahansa kala toimii, lopputulos vain on rakenteellisesti hieman eri. Ei tätä voi kuin suositella, sen verran hyvää oli! Tuhtia, maukasta perusruokaa.

Fisherman's Pie eli juustoinen kalaperunamuusipaistos
1kg perunoita muussiin
nokare voita
2-3 kananmunaa
6-700g noin kolmea erilaista kalaa (meillä 300g savulohta, 170g kuhaa ja 150g puna-ahventa) suikaleina tai paloina
1 porkkana pieninä kuutioina
1 sipuli viipaleina
100g pakasteherneitä
7,5dl maitoa
musta-ja valkopippuria
suolaa
100g isoja katkarapuja
150g pakastepinaattia (sulatettuna)
chilihiutaleita
75g voita
2rkl vehnäjauhoja
200g juustoraastetta (emmental, cheddar..)
Kuori ja paloittele perunat ja laita ne kiehumaan. Keitä samassa vedessä samaan aikaan kananmunia n.7min ja nosta ne pois kylmään veteen odottamaan.
Mittaa toiseen kattilaan maito ja lado perään (raa'at) kalapalat, porkkanat, sipuli ja herneet. Mausta musta-ja valkopippurilla sekä hitusella suolaa (muista, että juusto ja savukala ovat jo valmiiksi suolaisia). Kiehauta maito, nosta kattila pois liedeltä ja laita hetkeksi sivuun kansi päällä. Kalat kypsyvät näin tarpeeksi.
Kun perunat ovat täysin kypsiä kaada vesi pois, muussaa ne, lorauta joukkoon hieman kalojen keitinlientä ja mausta nokareella voita. Jätä sivuun odottamaan.
Siivilöi kalat ja keitinliemi. Laita kalapalat, myös savukala ja keitetyt kasvikset öljyllä siveltyyn uunivuokaan (1).
Pilko kananmunat ja asettele lohkot kalaseoksen päälle (2).
Ripottele päälle katkaravut ja hieman chilihiutaleita (3) sekä lopuksi pinaatti (4).


Sulata voi kattilassa, sekoita vehnäjauho siihen ja kypsennä sekoittaen pari minuuttia. Kaada kalaliemi joukkoon vähitellen vispilällä sekoitellen, kiehauta ja keitä sen aikaa että kastike sakenee. Lisää joukkoon 2/3 juustoraasteesta. Kaada kastike vuokaan ja levitä päälle perunamuussi. Ripottele pinnalle vielä loput juustoraasteesta. Paista 200C asteessa noin puoli tuntia tai kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Suoraan uunista otettuna rakenne on herkullisen valuvaista :)

Honey, honey

Meillä ei ole paljon leivottu tai syöty pullaa. Jos jotain tulee leivottua, niin jotenkin pulla ei koskaan käy mielessäkään, ei kai vaan olla varsinaisia pullaihmisiä. Vaikka kyllähän hyvä pulla on oikeasti ihan tosi hyvää. Sellaiset juuri uunista tulleet, pohjasta hieman kärähtäneet ja pinnalta rapeat, mutta muuten pehmeät korvapuustit - eihän parempaa olekaan.


Kun joku ystävällinen eilen muistutti, että ystävänpäivän lisäksi on myös laskiainen, alkoi yhtäkkiä tehdä ihan älyttömästi mieli laskiaispullaa. Yksi sellainen on yleensä joka vuosi tullut syötyä kun niitä on hankittu työpaikalle tai käyty jossain kahvilassa, mutta tänä vuonna näin ei ole päässyt käymään. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kipaista kauppaan ostamaan hiivaa ja muita tykötarpeita ja laittaa taikina kohoamaan. Ohjetta vilkuilin Myllyn Paras luomuvehnäjauhopussin kyljestä, mutta vähän jouduin ja päädyin sitä muuttamaan. Hunajaa meillä ei ollut kuin puoli desiä, joten käänsin sokerin ja hunajan mittasuhteet toisinpäin. Alkuperäisessä ohjeessa hunajaa siis desi ja sokeria vain puoli. Hunaja kyllä sopi pullan makeutukseksi aivan loistavasti, joten ensi kerran varmaan tulee se koko desi taikinaan laitettua. Ohjeessa sanottiin myös jauhoja tarvittavan kilon verran, mutta minusta taikina oli ihan täydellistä kun sain yhden vajaan pussin sinne laitettua. Taikina kohosi varmaan lähes nelinkertaiseksi ja pullat olivat ihanan kuohkeita ja pehmeitä. Juuri sellaisia kuin laskiaispullien pitää ollakin.



Hunajainen pullataikina (16 laskiaispullaa)
n.810g (-1kg) luomuvehnäjauhoja
4dl luomumaitoa
50g hiivaa
½dl juoksevaa hunajaa
1dl sokeria (tai 1dl hunajaa ja ½dl sokeria kts. yllä)
½tl suolaa
1rkl kardemummaa
1 luomukananmuna
150g voita
Lämmitä maito kattilassa kädenlämpöiseksi ja sulata hiiva siihen. Sekoita joukkoon hunaja, sokeri, suola, kardemumma ja kananmuna. Lisää jauhot taikinaa tunnustellen. Se ei saa mennä liian jäykäksi tai lopputuloksena on kivikovat pullat. Tuon 800 gramman kanssa ei tuosta tosin ole vielä mitään pelkoa. Lisää pehmeä voi taikinaan alustuksen loppuvaiheessa. Jätä taikina kohomaan liinalla peitettynä lämpimään paikkaan noin puoleksi tunniksi. Muotoile pullat ja jätä ne kohoamaan pellille liinalla peitettynä vielä puoleksi tunniksi. Voitele pullat rikotulla kananmunalla ja ripottele päälle raesokeia tai mantelilastuja. Paista 225C asteessa noin 15(-20)min.

La(i)skiaispullien hyökkäys

Herra Patalintu laittoi omaan pullaansa kermavaahdon lisäksi vadelmahilloa, minä täytin omani hillolla ja mantelimassalla.
H-y-v-ä-ä! Tosin, vedimme molemmat sisuksiimme paiston jälkeen kaksi muhkeaa pullaa ja siinä taisi tulla taas oma pullakiintiö joksikin aikaa täytettyä. Näitä löytyy siis pakkasesta jos joku tuttu sattuu ulkoilulenkillään tai kauppareissulla yllättäin kylään pistäytymään :D

Lammaspaimenen nautaista piirasta

Katseltiin joku viikko sitten televisiosta joltain BBC:n kanavalta Masterchef goes largea ja siinä oli neljällä finalistilla tehtävänä kokata Brittien armeijan harjoitusleirillä lumisessa Skotlannissa koko joukkueelle ulkosalla kelpo eväs harjoituspäivän päätteksi. Yksi ryhmä päätyi sitten tekemään Englantilaista lammaspaimenen piirasta (shepherd's pie), eli kotoisammin jauheliha-perunamuussivuokaa, joka näytti varsin helpolta, maukkaalta ja ravitsevalta ja upposi myös armeijaporukkaan hyvin. Pari päivää myöhemmin hra Patalintu törmäsi samaan ruokaan jossain vanhassa Maku-lehdessä ja niin se päätyi muokattuna sitten meidänkin ruokalistalle, kun ulkoilupäivän jälkeiseen kovaan nälkään tarvittiin jotain helppoa, maukasta ja ravitsevaa.


Ruoan voi tehdä paistoa vaille valmiiksi jääkaappiin vaikka jo edellisenä päivänä, niin ruoan saa sitten ulkoilun päälle nopeasti ilman mitään vaivaa pöytään. Innostuin pursottamaan osan muussista oikein ruusukkeiksi paistoksen pinnalle, mutta sehän ei toki ole välttämätöntä maun kannalta. Tosin aika hauskoja nappuloita noista ruusuista tuli paiston jälkeen, ja sinänsä lisäsivät tämän muuten hyvin yksinkertaisen ruoan houkuttelevuutta. Kyllä tätä voi ihan oikeasti suositella!

Edit 14.2. Lisättiin jauheliha-kasvisseokseen vielä 2dl kasvislientä ja ai että se teki hyvästä vielä parempaa. Hieman kuivahko vuoka muuttui todella mehveäksi ja makuakin tuli roimasti lisää! Nyt tätä vasta voikin suositella :)

Shepherd's Pie (n.4 annosta)
1 sipuli hienonnettuna
1rkl öljyä
400g naudan jauhelihaa (tämän pitäisi tietysti oikeasti olla lammasta)
250g pakaste kruunu vihanneksia (kukkakaali, parsakaali, porkkana)
100g pakasteherneitä
2-3rkl worcestershirenkastiketta
½tl suolaa
kunnon rouhaisut mustapippuria myllystä
2dl kasvislientä
800g perunoita
2-3rkl voita voita
½-1tl suolaa
perunoiden keitinlientä
1dl maitoa
Kuori ja keitä perunat suolatussa vedessä. Kaada ylimääräinen vesi pois ja muussaa perunat. Ole huolellinen että siihen ei jää möykkyjä jos aiot pursottaa muusin vuoan päälle. Sekoita joukkoon maito ja voinokareet. Tai käytä jostain muusta ruoasta yli jääneet muussit, niin pääset vielä helpommalla.
Kuumenna öljy pannulla, kuulota sipulit ja paista jauheliha kypsäksi. Lisää kasvissekoitus pannuun ja mausta. Kaada vielä lopuksi kasvisliemi joukkoon, niin seos muuttuu kastikemaisemmaksi.
Kaada jauhelihaseos öljytyn uunivuoan pohjalle. Levitä jauhelihan päälle perunamuussi. Pursota osa muussista päälle ruusukkeiksi tai tee pintaan kuvioita haarukalla. Paista 200C asteisessa uunissa noin 20min.

Itsenäisyyspäivän karjalanpiirakat

Kokkaukset ovat nyt jääneet melko vähille erinäisistä syistä johtuen. Tänään, kun edes kaupat eivät ole auki vapaa-aikaa häiritsemässä, on taas hyvin aikaa ja tarmoa siirtyä keittiön puolelle. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme heti aamulla pitkästä, pitkästä aikaa tehdä karjalanpiirakoita. Rouva Patalinnun sukujuuret ovat hyvinkin syvällä karjalassa, isän puolelta vallitsevan rajan toisella puolen eikä äitikään kaukaa itärajan pinnasta ole, joten karjalanpiirakka ei meillä todellakaan tarkoita pääkaupunkiseudun kaupoista saatavia paksuja vehnäjauhomössöjä, jotka tarttuvat kitalakeen eivätkä suoraan sanottuna maistu miltään.


Aidon karjalanpiirakan kuuluu olla ohutkuorinen ja reunoista rapsakka. Parhaimman ja maukkaimman tuloksen saa kunnon puulämmitteisessä leivinnuunissa, mutta sellaisen puutteessa olemme olleet ihan tyytyväisiä myös sähköuunin tuotoksiin. Lämmön vain on oltava niin kuumalla kuin uunista tehoja lähtee. Kuoresta vähintään puolet pitää olla ruista (mitä enemmän ruista sen parempi) ja täyte saa olla vain puuroriisiä, ohraa tai perunaa. Piirakat on voideltava aidolla voilla, voita on hyvä myöskin laittaa puuroriisin joukkoon ja ainakin isommassa nälässä tai juhlatilanteessa piirakat kannattaa nautiskella munavoin kera. Voita ei piirakanteossa mikään voita. Tällä ohjeella saa parikymmentä isompaa tai 37 pientä juhlapiirakkaa.

Ensimmäiseksi keitä riisipuuro (tai ohrapuuro tai perunamuuussi)
2½ dl vettä
2dl puuroriisiä
7½dl kevytmaitoa (aitoihin punaista, jos kantti kestää)
½-1tl suolaa
20g voita (määrää voi lisätä maun mukaan)
Mittaa riisiryynit kiehuvaan veteen ja keitä n.10min (varo ettei vesi pääse haihtumaan pois kokonaan). Lisää maito ja hauduta hiljaisella lämmöllä 30-40min välillä sekoittaen ettei puuro pala pohjaan. Ota puuro liedeltä, lisää voi ja mausta suolalla. Jäähdytä.

Kuoritaikina
1½dl vettä
1tl (vajaa) suolaa
3dl ruisjauhoja
1dl vehnäjauhoja
(öljyä)
Sekoita vesi, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla tai piirakkapulikalla, jotta taikinaan tulisi hieman sitkoa. Lisää vasta sitten ruisjauhot. Sekoita taikina tasaiseksi.


Muotoile taikinasta pitkä tasainen pötkö ja pilko se veitsellä pieniksi kakkaroiksi. Peitä ne kelmulla, etteivät ne kuivu liikaa. Aidot piirakat kuuluisi ajella piirakkapulikalla (kaulimella kaulitaan, pulikalla ajellaan) kevyesti jauhoitetulla alustalla ohuiksi, pyöreiksi levyiksi, mutta tässä kohtaa meillä astuu nykyaika peliin. Pastakone on oiva apuväline todella ohuiden piirakkapohjien saavuttamiseksi, ja muotokin on helppo saada oikeanlaiseksi. Herra Patalintu rullaa (jauhoitetut) taikinakakkarat muutamaan kertaan, joka kierroksella telojen väliä ohentaen, pastakoneen läpi ja rouva täyttää sekä rypyttää piirakat paistovalmiiksi. Varsin tehokas tuotantolinja. Pastakoneen jälkeen, pohjien keskelle laitetaan n.1rkl täytettä. Reunat taitetaan keskelle niin että väliin jää n.1½-2cm kaistale täytettä näkyviin. Ja sitten rypytetään. Rypytyksen oppii, kun sitä harjoittelee (tauon jälkeen nämä omat ovat vähän mitä ovat, mutta onneksi rypytyksen laatu ei ratkaisevasti vaikuta makuun).


Paista piirakoita 300C asteisessa uunissa n.10 min. Voitele paiston jälkeen voisulalla tai ohenna voisulaa tilkalla vettä tai maitoa. Lado kuumat piirakat kulhoon ja peitä voipaperilla ja liinalla – jos siis maltat olla syömättä niitä heti.


Hyvää itsenäisyyspäivää!