Parsaa kermaisen, mutta ei kermaa sisältävän, manteli-sherryetikkakastikkeen kera

Tämän kevään parsakokeilu on taas suoritettu. Kuten aiemmin todettu, hra Patalintu ei ole ääretön parsan ystävä, mutta juuri tämän jokakeväisen testin suostuu ihan mielellään tekemään ja maistelemaan. Viime vuonna kokeiltiin parsa-mascarponerisottoa, joka ei ihan varauksetonta suosiota saanut kummaltakaan, vaikka ihan hyvää olikin. Tämän vuoden parsojen perusteella sanoisin, että risottokin olisi ollut erilaista jos itse parsat olisivat olleet parempia.


Perusruokakaupassa ei ole koskaan meidän silmiin osunut muuta kuin niitä jostain ulkomailta tuotuja läpinäkymättömään muoviin pakattuja nippuja, jotka tänäkin vuonna tuottivat pettymyksen. Vaikka nuput näyttivät lupaavilta ja nippu oli paras mitä kaupassa oli tarjolla, kotona puolet tangoista joutivat roskiin, kun olivat jo varsistaan ihan painuneet ja nuupahtaneet. Nekin muutamat jotka sitten syötiin, olivat melkoisen puisevia, eivätkä millään lailla herkullisia. Tästä kokemuksesta seuraavana päivänä käväisin Stockan herkussa ja siellä oli tarjolla kotimaista parsaa, joka minun oli aivan pakko mukaani poimia silläkin uhalla että "kerran keväässä" putki menee rikki.Hinta oli melko suolainen, mutta parsat olivat todella tuoreen näköisiä ja ihanan ohuita. Tuoreesta nipusta ei tietenkään tullut kuvaa otetuksi, mutta etiketti omaan muistiin on tässä. Muuta kuin kotimaista parsaa ei meidän keittiössä varmasti enää nähdä.


Alkutalvesta saimme kommenttilootaan vinkin parsan valmistukseen mahdollisimman simppelisti. Huuhdellut ja puisevat päät pois napsuteltuina parsat riviin uunipellille, päälle hieman oliiviöljyä ja pari rouhaisua suolaa ja mustapippuria. Pelti uuniin grillivastusten alle muutamaksi minuutiksi (pidimme n.5min) ja parsat ovat valmiit. Eikähän tämän parempaa tapaa tosiaan ole. Parsat näyttivät houkuttelevilta ja niissä maistui ihanasti kevät!


Koko parsojen tämän keväinen kokeiluprosessi sai alkunsa kuitenkin Fresh with Anna Olson ohjelmasta, jossa Anna valmisti parsoille herkullisen oloisen mantelikastikkeen. Tämän mekin noille grillatuille parsoillemme tekaisimme. Kastike on ihanan kermaisan oloinen, vaikka kermaa siinä ei ole tipan tippaa, eikä sitä kypsennetä millään lailla! Ihan uudenlainen kastikemuoto meille, ja tosi herkullinen parsojen kera. Arvelemme, että voisi sopia hyvin myös kalalle, mutta vielä ei olla sitä kokeiltu.


Kun kastiketta alkaa parsoilleen tekemään, kannattaa muistaa, että mantelijauhoa liotetaan ensin vähintään kuusi tuntia, mielellään yön yli. Meillä ne ekat parsat syötiin siis ilman mitään kastiketta... ;) Kastiketta tulee tällä ohjeella ihan hurja määrä, riittäisi varmaan kymmenelle parsanipulle. Me muutimme ohjeessa olleet kuppi-mitat deseiksi ja silti soosia oli ihan liikaa. Kannattaa siis pienentää määriä edelleen reippaasti jos tarkoitus on syödä vain pieni alkupala. Annan ohjeistama valkosipulin kynsien pehmentäminen kuumassa vedessä muuten toimi hyvin. Valkosipulin pistävä terävyys todellakin katosi, maku oli pehmeä, eikä seuraavanakaan päivänä tunnu yletöntä valkosipulin makua suussa. Pitää muistaa jatkossa muidenkin "raaka" reseptien yhteydessä. Meillä ei nyt ollut kunnollisia leivänmuruja ja käytimme ihan tavallista korppujauhoa. Ihan hyvin sekin toimi, mutta voi helposti kuvitella kastikkeen olevan täydellistä kun korvaa nuo korppujauhot jollain maukkaammalla... Ihan puhtaan valkoisen kastikkeen saa tietenkin, jos käyttää mantelijauhoon kuorittuja manteleita.

Kermaisa mantelikastike grillatulle parsalle
1dl jauhettuja manteleita
1/3dl kevytmaitoa
1dl vettä
½dl leivänmuruja (meillä korppujauhoa)
2-3 valkosipulinkynttä
1rkl sherryetikkaa
½dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Sekoita mantelijauho, maito ja vesi keskenään kupissa ja laita kuppi jääkaappiin vähintään kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli.
Viipaloi valkosipuli ohuen ohuiksi lastuiksi, laita ne kuppiin ja kaada niiden päälle kiehuvaa vettä. Anna liota 15min niin valkosipulin maku pehmenee miellyttäväksi.
Sekoita mantelimaito, valkosipulit, leivänmurut ja sherryetikka tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella (me käytimme jälkimmäistä). Kaada oliiviöljy joukkoon ohuena nauhana koneen ollessa käynnissä. Mausta suolalla ja pippurilla. Säilytä kastike tarvittaessa jääkaapissa, mutta tarjoile huoneenlämpöisenä. Nautiskele grillatun parsan kera. Anna muuten omassa ohjeessaan esikeitti parsoja 3min ennen grillausta pannulla, mutta me emme näille ohuille herkkupaloille kokeneet siihen tarvetta.

Kaalikeittoa toukokuun haasteeseen

Nyt tuli kiire, kun huomasin haasteajan päätyvän tänään parin tunnin päästä. Luulin, että meillä on vielä huomenna hyvää aikaa. No, onneksi kokkaus ja kuvat ovat jo valmiina, olleet jo pari viikkoa, joten yritetään saattaa pari sanaa reseptin liitteeksi mukaan. Toukokuun ruokahaasteen aiheena on siis keräkaalit ja se inspiroi sen verran, että osallistumme nyt toista kertaa moiseen.

Kaalikeitto on hyvää, mutta joskushan klassikkoakin on hyvä "hieman" muokata. Sain jostain päähäni, että kaalistakin voisi saada sosekeittoa ainaisten suokaleiden sijaan ja testin perusteella tämä on ihan totta. Jonkin verran googlailin englanninkielisillä sivuilla tuomaan ajatukseen vahvistusta, ja ohje onkin kooste monista samankaltaisista. Punakaalisosekeitto on hurjan jännän väristä, joku saattaisi tarjoilla tätä vaikka halloweenina, mutta myös hyvää! Laitoin mukaan vihreää omenaa tuomaan hapokkuuta ja ylläpitämään punakaalin väriä (jostain tällainen tieto tarttunut päähän, liekö siinä oikeasti perää - olisiko keiton väri ratkaisevasti erilainen ilman omenaa en tiedä?) ja perunaa rakenteen vuoksi. Omenalinja jatkui vielä kuivan omenasiiderin muodossa ja muuta makua keitto sai kasvisliemen lisäksi pippurista ja kuminasta. Höysteeksi keiton pinnalle ripoteltiin pehmeää vuohenjuustoa ja paahdettuja pinjansiemeniä, ja sanoisin että ne kuuluvat ehdottomasti tähän kokonaisuuteen. Ilman en lähtisi kokeilemaan. Herkullista, ravitsevaa ja kenties hieman erikoista - kannattanee kokeilla :)

Punakaalisosekeitto
2rkl oliiviöljyä
1 pieni punasipuli silputtuna
1 vihreä omena (granny smith) pieninä kuutioina
1 keskikokoinen peruna pieninä kuutioina
600g punakaalia suikaleina
7dl kasvislientä
1,5dl kuivaa omenasiideriä
3tl kuminaa
mustapippuria myllystä
suolaa tarpeen mukaan

Vuohenjuustoa
paahdettuja pinjansiemeniä

Kuulota punasipulia öljyssä kunnes se hieman pehmenee. Lisää omena- ja perunakuutiot ja kuulota kunnes omenat ovat pehmeitä. Heitä mukaan myös kaalisuikaleet ja hieman kasvislientä ja höyrytä välillä sekoitellen kunnes kaalit ovat lötkistyneet. Lisää loput kasvisliemestä, omenasiideri sekä kumina ja keitä kunnes kaali ja perunat ovat täysin kypsiä ja pehmeitä. Soseuta keitto esim sauvasekoittimella ja mausta maun mukaan mustapippurilla. Lisää suolaa jos keitto tuntuu sitä kaipaavan. Höystä valmiit annokset vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä.

Patalintu 2v ja kysymys

Viime vuonna Patalinnun 1-vuotis synttäreitä vietettiin ihan varta vasten tehdyn kakun äärellä. Tuo mokkamoussekakku olikin todella herkullinen ja oiva tarjottava vaikka "ihan oikeisiinkin" juhliin!


Tänä vuonna synttärit pääsivät yllättämään ihan vahingossa, mitenkään niitä ei vietetty, joten juhlapostaus onkin tällä kertaa kokoelma kahden vuoden ajalta kertyneitä omia suosikkeja. Tai joitain niistä. Linkkien takaa löytyy ohjeet, jos jokin kiinnostaa ihan kokeiluasteelle saakka. Ja miksipä ei kiinnostaisi ;D Bloggaustahti on ollut meillä melko maltillista, ja periaatteena on pidetty jo alussa määriteltyä tarkoitusta, eli Patalintuun päivittyy ne reseptit, joiden lopputulos on oikeasti niin maistuva, että sitä haluaisi itse vielä joskus tehdä uudelleen. Oman "muistikirjan" lisäksi, suurensuurena bonuksena olemme mekin saaneet pienen lukijakunnan, joka sitkeästi jaksaa täällä harvoista päivityskerroista huolimatta vierailla ja joskus jotain kommenttiakin jättää. Tästä onkin tullut suuri ja tärkeä osa bloggausta, jota emme edes osanneet kuvitella blogin perustaessamme. Kommentit ovat jokaikinen kerta ilostuttaneet suuresti, tuoneet lisäintoa bloggaukseen ja monesti tarjonnet lisäinfoa ja vinkkejä raaka-aineista, uusista kokeiltavista jutuista jne. Viime aikoina kommenttirintamalla on ollut melko hiljaista, joten nyt olisikin sopiva hetki taas hieman hihkaista ketä täällä nykyään vierailee? Ihan vaikka vaan pelkkä "hep" riittää mainiosti paljastamaan vierailusi ja täyttää meidän uteliaisuuden tarvetta. Olisi tietysi myös mukava kuulla mielipiteitä laidasta laitaan, mikä miellyttää, mikä ei, oletteko testanneet jotain Patalinnusta bongattua, ovatko reseptit selkeitä, herättävätkö kuvat ruokahalua, kiinnostaako muut horinat..? Ihan mitä vaan :)

Juurikin tänä sunnuntaina herkuttelimme uudestaan ihanilla toast skagen-katkarapuleivillä. Ne julkaistiin aivan blogimme alkuaikoina, joten arvattavasti ovat aika monelta nykylukijalta jääneet näkemättä. Näissä leivissä maistuu ja näkyy kesä. Ovat aivan ihania alkupaloina tai kuten nyt raikkaana, kevyehkönä lounaana.


Viikonloppuna teimme myös näitä huippuherkullisia kaura-ahvenia ja "norjalaisen perunamuusin" italialaisista uusista perunoista. Ihan ei kantti kestänyt ostaa kotimaisia 25€ kilohintaan, vaikka niitäkin olisi tosiaan jo ollut saatavilla. Alkuperäisen postauksen kommenteissa olikin arvailua, että tähän pottuannokseen saattaisi sopia hienosti myös villivihreät. Nythän tuo kasvien kulta-aika on käsillä, joten testailemaan vaan! Ja kommentteja tuloksista ja valituista vihreistä tänne, kiitos :)


Tämä ricotta-kesäkurpitsapiiras on ihanan näyttävä, mutta suhteellisen helppo kesäisen kahvipöydän tarjottava. Ja hyvää!


Pastaa teimme yhdessä vaiheessa tosi paljon, lähes aina kun emme keksineet mitähän suuhunsa laittaisi. Ja silloinkin kun keksimme ja halusimme herkutella. Nykyisin pasta on jäänyt vähän taka-alalle, mutta silloin kun sitä syödään niin kyllähän se maistuu! Useimmiten pastat ovat olleet tomaattipohjaisia, mutta hyvää saa myös kermasta. Esimerkiksi tämä konjakki-kanafettucine on hurjan makoisaa.


Ja silloin kun ihan sen pastankin ehtii ja jaksaa tehdä itse, niin voi elämä miten ihania nämä salivavoilla valellut munakoisoraviolit ovat!


Lasagnenkin voi tuunata hieman tavallista tuhdimmaksi reilusti kasviksia mukaan laittamalla, ja tätä sunnuntairuokaa on vaikea peitota täyteläisyydellään ja täyttävyydellään.


Liharuoista melko varma suosikki ovat nämä naudanliharullat olutkastikkeessa. Tämä taitaa olla molempien lempiruokia, jota on tehty usein. Tosin edellisestä kerrasta noiden herkullisten maa-artisokkatornien kera onkin hujahtanut aikaa, hmmm...


Risottoon tutuistemme kunnolla vasta blogien myötä ja sen jälkeen sitä onkin tehty meillä säännöllisesti erilaisin variaatioin. Tämä pinaattirisotto savuisen broilerin kera oli hurjan herkullista.


Ystäville on aina mukavaa kokata ja tämä tonnikala-annos on yksi onnistuneimmista vieraille tarjotuista. Chiliä, vaniljaa, avokadoa, mustaa pastaa - mausteinen, eksoottinen ja näyttävä annos joka vei kielen mennessään.


Kesän saapuessa tämä ateriakokonaisuus on syytä kaivaa taas aktiiviseen muistiin. Uuden sadon kasviksista ja yrteistä valmistettuna tässä maistuu ja hehkuu aurinko. Fattoush on upean raikas ja kaunis salaatti ihan sellaisenaankin, mutta libanonilaisten lihavartaiden, tsatsikin ja jättikatkarapuvartaiden kera nautittuna ei voi kuin ihastellen nauttia kesästä.


Leivonnaisista aivan ehdottoman ykköstilan vievät nämä kolibrimuffinssit. Banaanin ja ananaksen mehevöittämiä, kookoksella maustettuja ja pähkinöillä täydelliseksi saatettuja makeita, supertuhteja unelmia.


Kakkujen koristelutkin ovat alkaneet vähitellen sujumaan ja näitä hämähäkkimuffineita, laku-sitruunajuustokakkua, porkkanakakkua ja vanilja-riisikakkua voi pitää makunsa ohella myös ulkonäöltään erittäin onnistuneina.


Ja jälkiruoaksi kirsikkakompottia hunajalla maustetun luonnonjugurtin kera. Täydellistä!


Kaikenlaista ihanaa joka itseltäkin on jo päässyt unohtumaan tuolta arkistoista näyttää löytyvän. Mutta ei kai tähän kaikkea voi listata. Lisää löytyy sivupalkin tunnisteista ja hakukoneesta. Ja kysyä voi, jos jotain muistelee täällä nähneensä, mutta ei nyt heti osu silmään. Makoisat kaksi vuotta takana ja lisää tulossa. On tää niin kätevää ja kivaa :)

Ensimmäisen äitienpäivän huippumenu

Pääsin sunnuntaina viettämään äitienpäivää ensimmäistä kertaa itsekin äitinä. Pikku E päätti aamulla puoli kuuden aikaan, että äidin ei tarvitse nukkua yhtään enempää tai saada valmiiksi katettua aamiaista, joten herätys oli niinkuin aina ennenkin, mutta sitä lukuunottamatta oli se ihana päivä! Hra Patalintu oli avustanut tytärtämme koru-ja kukkaostoksissa ja ne osuivat aivan täysin tämän mamman makuun, niin kauniita. Ja sitten ne päivän herkut, oi nam!


Tällaisina juhlapäivinähän ei pidä mennä liikaa minkään kaavan mukaan, vaan niinkuin hyvältä tuntuu. Meilläkin nautiittiin herkut sitten tässä järjestyksessä; alkuruoaksi kakkua, väliruoaksi keittoa ja pää-/jälkiruoaksi kanaa :) Mutta koska joku toinen saattaisi tämän aivan hyvin vetää kokonaisuutena keitto-kana-kakku, niin pidetään tätä ihan täydellisenä menuna! Keitto oli oma väkerrykseni toukokuun ruokahaastetta silmälläpitäen, joten kirjattakoon se erilliseen postaukseen mahdollisimman pian. Kaiken muun valmisti Hra Patalintu itse, täydellisyyttä hipoen. Ohjeet kakkuun ja kanaan on kuulemma poimittu Ruokalan sivuilta ja muokattu sopivaksi.


Pääruoaksi tarjoillun broileripadan liha oli ihanan mureaa ja pehmeää, juuri niinkuin pitääkin, ja meidän normaaliruokiimme verrattuna kevyet mausteet päästivät padassa mukana olleet omenan ja herkkusienen aromit oikeuksiinsa. Omenaista raikkautta ja kirpsakkuuta korostivat lisäksi haudutusliemeen lorautettu kuiva omenasiideri sekä tilkka calvadosta. Annos oli loistavan makunsa lisäksi upean näköinen sekä padassa, että lautasella, joten tämä sopii erinomaisesti juhlahetkiin ja vieraillekin tarjottavaksi.


Omenainen broileripata

3-4 broilerin rintafilettä
suolaa ja pippuria
voita ruskistamiseen
2rkl calvadosta
2 dl kuivaa omenasiideriä
(voit korvata calvadoksen ja siiderin happamalla omenamehulla)
1 hapan omena pilkottuna (granny smith)
2-4 salottisipulia
200 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl voita kuullotukseen
nippu timjamia
1 dl kuohukermaa
Kuivaa kanafileet kauttaaltaan paperipyyhkeellä ja hiero pintaan suolaa sekä pippuria. Sulata nokare voita padassa ja laita broilerit pataan ruskistumaan. Kääntele niitä padassa, kunnes pinnassa on kauttaaltaan kaunis väri. Kaada pataan Calvadosta ja siideriä. Nosta pata 170 asteiseen uuniin ja hauduta noin 45 minuuttia. Valele fileitä muutaman kerran kypsennyksen aikana padassa olevalla liemellä. Leikkaa omenat lohkoiksi, puolita sipulit ja viipaloi sienet. Kuulota kaikki pannulla pienessä määrässä voita ja lisää pataan timjamin ja kerman kera puolessa välissä paistoaikaa.


Pääruoan erinomaisuutta osasin odottaa, sillä mm. pihvin paistossa ja maustamisessa mies on ihan haka, mutta kakku yllätti huikeudellaan.En tiennytkään, että meillä asuu tuollainen kakkupaakari ;) Itse en varmaankaan olisi tällaista kokonaisuutta lähtenyt kokeilemaan, joten olipa hyvä että en ollut valintaprosessissa mukana, sillä silloin olisi jäänyt yksi supersuklainen superherkku maistamatta. Vai miltä kuulostaa kirsikkakolasta keitetyllä siirapilla kostutettu mutakakku teidän korviinne? Jos koette tarvetta kunnon suklaahetkelle, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla! Kakun keskusta oli juuri ihanan täydellistä, valuvaa ja suussa sulavaa suklaata. Aikamoisen tuhtia myös :) Seuraavan päivän annosta kannattaa käyttää pikaisesti mikrossa, niin että valuva rakenne palautuu jääkaappikohmetuksen jälkeen. Ja kermavaahto on tämän ihanuuden kanssa must.


Kirsikkakolasiirapilla kostutettu suklaakakku

2 dl muscovadosokeria
3 kananmunaa
150 g voita
150 g tummaa suklaata (kaakaota väh. 70%)
2 rkl viskiä (Hra Patalintu käytti konjakkia)
2 rkl vahvaa kahvia
1 dl vehnäjauhoa
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl Coca Cola Cherryä (meillä Cherry DrPepper)
2dl kuohukermaa kermavaahtoa varten
Vaahdota munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi. Sulata voi ja suklaapalat mikrossa. Mausta seos konjakilla ja kahvilla. Sekoita keskenään kaakaojauhe, jauhot, leivinjauhe ja sekoita hieman jäähtyneen suklaan, johon ensin sekoitettu sulatettu voi, joukkoon. Lisää mukaan muna-sokerivaahto. Sekoita hyvin, nuolijalla käännellen. Kaada seos irtopohjaiseen 24 cm:n kokoiseen kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kakun pitää jäähdä hieman löysäksi keskeltä. Kun kakku on uunissa, valmista siirappi. Keitä kirsikan makuista kolaa miedolla lämmöllä kokoon, kunnes määrä on puolittunut. Anna jäähtyä. Anna kakun jäähtyä vähän ja kaada colasiirappi tasaisesti kakun päälle. Tarjoile kakku kermavaahdon kanssa.

Janoinen lahjankantaja ♥

Välimerellinen couscous

Söimme ensimmäistä kertaa kotona couscousia vasta viime syksynä kun valmistimme sitä ihanan Marokon taginen kumppaniksi. Tuota ennen ei meistä kumpikaan ollut moisia viljarakeita syönyt kuin työpaikkaruokalassa, kylmässä salaattipöydässä, eikä nuo kokemukset olleet millään lailla vakuuttavia, niin että sitä olisi tehnyt mieli vielä kotona väkisellään kurkusta alas kiskoa. Taginen kanssa emme couscousia itsessään maustaneet öljyä ja voita kummemmin, eikä se mitään tarvinnutkaan kun lihapadassa riitti aromeita moneen makuun. Couscous-suurimoista jäi kumminkin hyvä tuntuma suuhun ja sitä teki mieli maistaa vähän jatkojalostettunakin. Ja siitäpä muodostuikin niin hyvä lisuke, että melkein harmittaa kun tätä ei olla aiemmin keksitty. Ihan hurjan herkullista vaikka itsekseen, mutta varsinkin lihapullien tai kanafileen kera tarjoiltuna, omalla tsatsikilla vielä kostutettuna. Olemme nyt viettäneet muutamankin herkkuhetken kyseisen ruokalajin parissa, ja se vie kertakaikkiaan kielen mennessään. Sopii erinomaisen hyvin myös seuraavana päivänä lämmitettäväksi, joten tätä voi huoletta tehdä kerralla reilun satsin. Mukaanhan voi heittää melkein mitä vaan kasviksia, tai vaikka hedelmiä, mutta tämä combo on meille tähän asti ollut erityisen mieluisa.

Molempi parempi: broileria...

3dl couscous-suurimoita (meillä GoGreen täysjyvä)
3dl vettä
1 kasvisliemikuutio tai fondia (meillä Fond"du Chef"pala)
1 kynsi valkosipulia hienonnettuna
2-3 tomaattia pieninä kuutioina
4 kevätsipulia hienonnettuna
10-15 oliivia viipaleina
150g fetajuustoa murrettuna
loraus oliiviöljyä
1tl kuivattua oreganoa
mustapippuri
Kuulota valkosipuli kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Kaada vesi joukkoon, lisää kasvisliemivalmiste ja kiehauta. Sekoita couscous-suurimot kiehuvaan veteen. Nosta kattila pois liedeltä, laita kansi päälle ja anna suurimoiden turvota n.5min. Sekoita joukkoon loput ainekset, mausta pippurilla maun mukaan ja nauti sellaisenaan tai valitsemasi lihan/kanan/kalan kera tsatsikilla höystettynä.

...ja lihapullia

Vapun pakollinen perunasalaatti - nam!

Vappua ei muuten tullut pahemmin perinteisin menoin tänä vuonna vietettyä, mutta perunasalaatti piti toki sentään tehdä. Ja siitä tulikin varsin erinomaisen herkullista, jälleen kerran. Tehtiin samaista salaattia jo joskus viime kesän lopulla, mutta sen postaaminen jäi ja keskitalvella tuntui tyhmältä kirjoitella ylös ohjetta uusille perunoille... Majoneesi ei kuulu meidän kummankaan suosikkeihin, joten maustettiin salaatti sinappisella kastikkeella. Makua antamassa oli myös rapeita pekonin palasia ja goudaa, joten aika kaukana perinteisestä mentiin. Meillä ei salaatin parina ollut edes nakkeja, vaan paistettiin ihan kunnon pihvikarjanlihaiset pihvit parilapannulla ja uunissa vielä portobellot sinihomeella päällystettynä. Ateria oli maultaan ihan täydellinen, ja nälkä ei sen jälkeen todellakaan enää koko iltana vaivannut. Perunasalaatti maistuisi varmaan kivasti kalan tai kanan kanssa, jolloin ähkytila saattaisi olla hieman pienempi... ;)


Perunasalaatti juustolla ja pekonilla
½kg uusia perunoita (nyt tarjolla oli Egyptiläisiä)
1 pieni punasipuli viipaleina
10 retiisiä ohuina siivuina
4 siivua pekonia
50-100g goudaa pieninä kuutioina.
kourallinen rucolaa

Sinappinen kastike
1rkl kokojyvä Dijon-sinappia
1rkl valkoviinietikkaa
1rkl lime- tai sitruunamehua
1rkl juoksevaa hunajaa
2-3rkl hienonnettua ruohosipulia
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
suolaa
1dl oliiviöljyä


Pese ja keitä perunat kypsiksi. Kuutioi ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Pilko pekoni pieniksi kuutioiksi ja paista ne rapeaksi paistinpannulla. Sekoita salaatinkastikkeen ainekset keskenään. Laita kaikki salaatin ainekset kulhoon, kaada kastike päälle ja sekoittele kevyesti. Tarjoile heti.

Pikku E ei vielä päässyt maistelemaan perunasalaattia,

eikä niitä nakkejakaan, mutta vappupallo oli hitti :)