Mammakahvit tammikuun auringossa

Taas oli mammakahvien aika, ja tällä kertaa ne pidettiin täällä meillä. Kyllä oli hauskan näköistä kun olohuoneen matolla oli pitkittäin ja poikittain kuusi suunnilleen samankokoista vauvaa. Useampikin, Pikku E mukaanluettuna, oli huomattavasti pidempiä aikoja vatsallaan turhautumatta kun oli muita samanlaisia vieressä köllimässä. On se kumma kun lattialla makoilu ei ole yhtään niin hauskaa, vaikka äiti tai isä menisi viereen lojumaan ja ryömimään. Aikuisista tämä jälkimmäinen touhu on ehkä koomisempaa katseltavaa kuin vauvojen vastaava, vaikkakaan ei niin kovin suloista... ;D

Tarjottavien täytyi täyttää kriteerit: helppoa (!), herkullista, kaunista ja jotain ei ihan arkipäiväistä. Helppous on näissä päiväpuuhasteluissa avainsana, sillä Pikku E:n tahtotiloista ei voi koskaan olla varma etukäteen, ja omaa aikaa ei välttämättä kovin montaa minuuttia löydy. Edellisenä päivänä tein jo niin paljon kuin etukäteen pystyi ja hyvä niin, sillä uni ei kahvipäivänä pienelle tullut taaskaan millään silmään silloin kuin olisi pitänyt. Lopulta kuitenkin onneksi juuri sen verran, että sain kaiken tehtyä. Pöytään päätyi jälleen kerran tämä aina niin erinomainen viikuna-mozzarellasalaatti, jossa viikunan korvasi tällä kertaa viinirypäleet. Viikunoilla tämä on varmaan kaikkein hienostunein, päärynällä raikkain ja viinirypäleillä helpoin (kun ei ole mitään pilkottavaa). Kaikkia versioita voi lämpimästi suositella, tärkein osahan tässä on se ihana vadelmaviinietikkakastike, tuoretta mozzarellaa yhtään väheksymättä. Mutta silti lupaan, että ihan hetkeen tätä ei täällä enää mainita!


Kesäkurpitsa-ricottapiiraan täytteen olin tehnyt jääkaappiin valmiiksi jo edellisenä päivänä, joten sen sai uunikuntoon noin kymmenessä minuutissa kesäkurpitsan veistelyineen. Piirasta kokeiltiin ensimmäisen kerran jo joskus viime syksynä, joten tiedossa oli että helpohkoa on, samoin kuin hyvää ja melko näyttävän näköistä jos vaan kesäkurpitsarullat saa pysymään kasassa. Onneksi ne eivät alkaneet tällä(kään) kertaa pahemmin temppuilemaan, vaan sain ainakin useimmat kertarullauksella pysymään paikoillaan. Tällä kertaa laitoin täytteeseen ricotan sijaan Crème bonjourin maustamatonta tuorejuustoa, kun sitä oli joskus tullut jääkaappiin ostettua, ja makunsa puolesta kelpasi sekin ihan hyvin. Täyte oli vain hieman valuvaisempaa kuin edellisellä kerralla, eikä ihan pysynyt alueellaan koko paiston aikaa. Johtuiko se sitten juuston laadusta, vai siitä että täyte oli odotellut jo edellisestä päivästä lähtien, en tiedä. Jokatapauksessa tämä Glorian R&V:stä (5/2008) löytynyt piiras on todella erinomainen kahvipöydän tarjottava, tai kuten nyt raikkaan salaatin kera hyvä kevyehkön lounaan lisä.


Kesäkurpitsa-ricottapiiras (2 piirakkaa)
400g pakastettua lehtitaikinaa
200g ricottajuustoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
2rkl rosmariinia hienonnettuna (käytin kuivattua)
½dl aurinkokuivattua tomaatteja hienonnettuna (käytin puolikuivattuja)
1 kananmuna
1 kesäkurpitsa (n.200g)
1-2rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
sormisuolaa
1 muna (tai osa täytteen kananmunasta) voiteluun
Sulata taikinalevy/levyt pakkauksen ohjeen mukaan (yön yli tai pari tuntia). Pakkauksessa jossa löysin oli 2x400g isoa levyä, joista käytin vain toisen, eli puolitin sen sulamisen jälkeen. Jos levyt ovat paksumpia, voit käyttää yhteen piirakkaan 400g, kunhan levy on tuollainen pitkulainen kuin kuvassa. Tee kummankin taikinalevyn reunaan veitsellä kehysmäinen viilto, noin 2cm reunasta. Älä leikkaa viiltoa taikinan läpi. Nosta taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Valmista täyte. Yhdistä ricotta, valkosipuli, yrit, aurinkokuivatut tomaatit ja kananmuna keskenään.
Ota juustohöylällä kesäkurpitsasta ohuita suikaleita. Laita suikaleet kulhoon ja lorauta päälle hieman oliiviöljyä. Kääntele suikaleita niin, että öljy leviää tasaisesti.
Jaa ricottatäyte kahdelle taikinalevylle niin, että reunoihin jää tyhjää tilaa noin 2cm (viiltojen ulkopuolelle jäämien reunojen lisäksi).Pyöräytä kesäkurpitsasuikaleet rulliksi ja asettele ne ricottatäytteen päälle yksi kerrallaan. Rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa tai rouhittua merisuolaa. Voitele taikinan reunat vatkatulla kananmunalla. Paista piirakkaa 200C asteisessa uunissa, keskitasossa, noin 25-30min tai kunnes reunat saavat kauniin kullanruskean värin.


Yksi mammoista lupasi tuoda mukanaan itsetehtyjä sämpylöitä ja niitä tulikin iso, herkullinen keko. Valmistin niille pari levitettä, jotka ainakin itselle maistuivat sekä sämpylöiden, että myöhemmin ruisleivän ja hapankorppujen kera mainiosti. Oliivilevitteen ohje löytyi Pirkan sivuilta.

Pesto-raejuustolevite
1-2rkl pestoa
1prk (200g) raejuustoa
rouhaisu mustapippuria
Vedä raejuusto tasaiseksi sauvaskoittimella. Sekoita pesto lusikalla joukkoon. Mausta makusi mukaan pippurilla.

Oliivilevite
25-30 paprikatäytteistä vihreää oliivia
100g voita
1prk (250g) maitorahkaa
2tl juoksevaa hunajaa
2tl oreganoa
Rouhaisu mustapippuria
Hienonna oliivit. Pehmitä voi lusikalla kulhossa ja sekoita joukkoon oliivit, rahka ja mausteet.


Näillä eväillä päästiin käyntiin ja sitten siirryttiin kahvileipäosuuteen. Maukkaat korvapuustit tulivat taas toisen mamman mukana, itse en ole mitenkään erikoistunut pullaan paistoon. Pitäisi kyllä varmaan sitäkin taas joskus huvikseen kokeilla, kun kyllähän ne korvapuustit sen verran hyvin maistuu. Sen sijaan tein ohjeessa maailman parhaaksi tituleeratun porkkanakakun, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa :)