Kaupassa oli kerrankin tarjolla ihanan pyöreitä, vaaleanvioletteja munakoisoja ja pakkohan sellainen oli ostaa vaikka ruokalajista ei vielä ollut aavistustakaan. Joskus aiemmin olemme tätä samaa munakoisolajiketta kokeilleet ja se on meitä miellyttänyt paljon enemmän kuin pitkulainen mustanpuhuva lajitoverinsa. Melko pitkällisen googletuksen ja keittokirjojen selauksen jälkeen kyseinen ohje houkutteli eniten. Se löytyi uusimmasta kirjastamme Toscanalainen keittiö (Tuscan cookbook), ja osoittautui vieläkin paremmaksi kuin kuvittelimme. Resepti meinasi ensin jäädä kokonaan huomioitta, sillä vaikka ohje vie kirjasta kokonaisen aukeaman, siinä ei ole yhtään kuvia (muusta kuin ravioli- ja spagettileikkurista sekä vanhasta pullosta). Kyllä meistä ainakin on mukava tietää myös kuvan perusteella mitä ollaan tekemässä jos kerran jotain valmista reseptiä seurataan. No, tähän silti päädyimme, ja hyvä niin! Kirjan ohjeessa tästä annoksesta valmistetaan 4 (!) isoa raviolia. Me emme pystyneet edes kuvittelemaan niin isoa pastatyynyä, sillä vaikka meidänkin raviolit olivat tuplakokoisia kaupasta valmiina löytyviin, niitä tuli 25-30kpl. Jos joku on sellaista jättimäistä raviolia maistanut jakakoon kokemuksensa – onko sitä edes mukava syödä?
Valmistimme ensin pastataikinan Myllyn Paras durum-jauhopussista löytyvän ohjeen mukaan. Tähän voisi toki käyttää myös tuorelasagnelevyjä, mutta meillä oli nyt aikaa askarrella joten teimme kaiken alusta alkaen itse.
Tuorepastataikina
300g durumvehnäjauhoja
2-3 kananmunaa (meillä 3 pientä luomumunaa) tai 1½dl vettä
1rkl oliiviöljyä
½-1tl suolaa
Mittaa jauhot pöydälle tai isoon kulhoon. Tee keskelle syvennys, johon lisätään kananmunat tai vesi, öljy ja suola. Sekoita ainekset keskeltä edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta taikinaa kimmoisaksi n.10 min ja anna sen jälkeen levätä liinalla peitettynä n.30min. Jaa taikina vähintään neljään osaan ja litistä se pienissä erissä pastakoneen läpi. Ohenna koneen telojen väliä kierros kierrokselta, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Tee levyistä ravioleja, spagettia tai mitä vain ruokalistalta löytyy.
Munakoisoraviolit
350g munakoisoa
2rkl huuhdottuja ja valutettuja pieniä kapriksia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1+dl hienoksi pilkottua tuoretta basilikaa
1 sitruunan mehu
Merisuolaa
Vastarouhittua mustapippuria
200g ricotta-juustoa
1 annos pastataikinaa
Vastaraastettua parmesaania
Voita
Tuoreita salvian lehtiä
Viipaloi munakoisot, ripota pinnoille suolaa ja anna niiden vetäytyä. Huuhdo viipaleet noin puolen tunnin kuluttua, taputa kuiviksi talouspaperilla ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kaada paistinpannuun reilusti oliiviöljyä ja paista munakoisot kullanruskeiksi. Muista käännellä paloja usein. Nosta palat talouspaperin päälle ja taputtele ylimääräiset öljyt pois. Laita palat sitten kulhoon. Kuulota valkosipulit ja kaprikset pannuun jääneessä öljyssä ja lisää ne munakoisopalojen joukkoon. Lisää basilika ja sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon myös ricotta.
Valmista ensimmäinen pastalevy ja laita se jauhotetulle alustalle. Laita levylle noin ruokalusikallinen munakoisotahnaa 4-5 sentin välein.
Kostuta reunat ja välit vedellä. Laita toinen pastalevy edellisen päälle ja paina levyt hyvin kiinni toisiinsa täytteen ympäriltä. Leikkaa raviolit irti toisistaan haluttuun muotoon. Toista niin kauan kuin taikinaa ja täytettä riittää.
Meidän raviolit eivät olleet erityisen kauniita, teimme niistä vain suorareunaisia perusneliöitä, mutta se ei makua haitannut. Kuumenna pastakattilassa vesi kiehuvaksi, lisää suolaa ja vähennä lämpöä niin että se vain poreilee. Keitä ravioleja väljässä vedessä (älä edes yritä keittää kaikkia kerralla, meidän isoon kattilaan mahtui hyvin n.10kpl). Kypsyminen kestää noin 2 minuuttia, raviolit nousevat hyvin nopeasti pintaan. Valuta raviolit ja tarjoa heti pähkinänruskeanvoin ja siinä rapeiksi paistettujen salvianlehtien sekä raastetun parmesaanin kera.
Ai jestas että näyttävätkin ihanilta nuo raviolit! :P En ymmärrä vieläkään, miksi noita ei tule koskaan itse tehty. Tuntuu jotenkin suuritöiseltä, vaikkei se loppujen lopuksi niin hirvittävän iso homma olekaan.. Munakoisoa kokeilen täytteenä, kunhan saan otettua itteäni niskasta kiinni ja rupean tekemään pastataikinaa alusta asti itse!
VastaaPoistaoi joi kun vaikuttaa herkulta. meillä rakastetaan pastaa ja itse olen aivan hullaantunut munakoisoon. tässä muodossa sitä ei olekaan vielä kokeiltu. mutta piakkoin kokeillaan!
VastaaPoistaostin itsekin samaisen keittokirjan hiljattain (tarjouksesta). eikös olekin yllättävän kevyt kokoonsa nähden? emme ole vielä kerinneet kokkaamaan kirjasta mitään. oletteko te tehneet muuta kuin tämän?
Insanity - siitä vain kipin kapin pastan tekoon! Itselläkin ajatus herättää aina kuvan jostain kauhean vaivalloisesta, mutta kun hommaan kerran ryhtyy, se meneekin yllättävän sujuvasti.
VastaaPoistaHyppysellinen - ajettelinkin että munakoiso saattaa kirvoittaa sinulta kommentit ;) Meillä tämä meni kerralla kaikkien testattujen munakoiso-ohjeitten ykköseksi, joten suosittelen todellakin kokeilemaan.
Kyseinen kirja on tosiaan yllättävän kevyt. Kun sen ensi kertaa nosti käteensä heräsi kysymys, mahtaako siinä muuta kuin kannet ollakaan. Mahdollisesti ollaan samoissa aleissa pyöritty, ei tuo kirja ole meidänkään hyllyssä paria viikkoa kaeumpaa oleillut :) Mekään emme ole muuta vielä ehtineet kokeilemaan, mutta ainakin risotto näiden samaisten rapeiden salvian lehtien kanssa on pakko maistella jossain vaiheessa. Ja viininlehtiin käärityt herkkutatit kuulostavat herkulle, mutta meillä ei tattionnea tänä vuonna ollut joten sen testaus jää sitten vuoden päähän (kun sen silloin muistais, ja joku tattikin koriin eksyisi)
Täyttetty pasta on aina NIIN hyvää, siitä onkin jo luvattoman pitkä aika kun viimeksi tein tortellineja.
VastaaPoistaJa aina mua harmittaa yhtä paljon kun joku kokkaa herkkuja munakoisosta, olen allerginen nähkääs ja sekös kismittää.
Oliskohan siinä ohjeessa joku virhe raviolien määrän suhteen? Ehkä siinä lukee kappaletta kun pitäis lukea neljälle, jauhomäärä ainakin vastaa neljää ruokailijaa.
Mä teen usein (laiskuuttani) tosi isoja tortelloneja ja ravioleja, mutta pastapalan maksimileveys on aina pastaveivin maksimileveys, mulla ei ole tarpeeksi tilaa käsin kaulitsemiseen eikä kyllä oikeanlaista kaulintakaan.
Veera - olen aiemminkin lukenut sun jutuista tuosta munakoisoallergiasta, se on kyllä varmasti tosi harmillista, varsinkin italialaisen keittiön suurelle ystävälle...
VastaaPoistaKoskaan ennen en ole kyseiseen allergiaan törmännyt joten piti käydä tutkimassa mitä allergialiitto aiheesta sanoo - ja säikähdin. Samaan ruusukasvi-listaan näyttää kuuluvan kaikki, mitkä itselle aiheuttavat käsittelemättömänä oireita esim. omena, kirsikka, aprikoosi, maapähkinä... Eli siis omenaa en voi suoraan raakana haukata, mutta vaikka mehuna tai piirakassa siitä ei tule mitään. Maapähkinä kutittaa ja turvottaa jos sen syö suoraan "kaksoiskuoresta", mutta esim. suolapähkinät ovat ok :) Pitää toivoa etteivät oireet lisäänny ja laajene myös munakoisoon!
Pitkä kommentti, mutta jatketaan nyt vielä tuosta raviolien määrästä. Sekoilu ohjeessa olisi hyvä teoria, mutta kirjan tekijät ovat ottaneet epäilyn selkeästi huomioon: "Tästä ohjeesta tulee neljä hyvin isoa raviolia - yksi kullekin ruokailijalle".
Hei! Oli niin mielenkiintoinen ja houkutteleva resepti että oli heti pakko kokeilla! Ja oli kyllä tosi hyvää, Kiitos vinkistä! Tein myös toisen satsin ravioleja joihin laitoin parsa-täytteen, myös se oli melkein täydellinen.
VastaaPoistaLinkitin sinut/reseptisi blogiini, toivottavasti ok.