Itsenäisyyspäivän karjalanpiirakat

Kokkaukset ovat nyt jääneet melko vähille erinäisistä syistä johtuen. Tänään, kun edes kaupat eivät ole auki vapaa-aikaa häiritsemässä, on taas hyvin aikaa ja tarmoa siirtyä keittiön puolelle. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme heti aamulla pitkästä, pitkästä aikaa tehdä karjalanpiirakoita. Rouva Patalinnun sukujuuret ovat hyvinkin syvällä karjalassa, isän puolelta vallitsevan rajan toisella puolen eikä äitikään kaukaa itärajan pinnasta ole, joten karjalanpiirakka ei meillä todellakaan tarkoita pääkaupunkiseudun kaupoista saatavia paksuja vehnäjauhomössöjä, jotka tarttuvat kitalakeen eivätkä suoraan sanottuna maistu miltään.


Aidon karjalanpiirakan kuuluu olla ohutkuorinen ja reunoista rapsakka. Parhaimman ja maukkaimman tuloksen saa kunnon puulämmitteisessä leivinnuunissa, mutta sellaisen puutteessa olemme olleet ihan tyytyväisiä myös sähköuunin tuotoksiin. Lämmön vain on oltava niin kuumalla kuin uunista tehoja lähtee. Kuoresta vähintään puolet pitää olla ruista (mitä enemmän ruista sen parempi) ja täyte saa olla vain puuroriisiä, ohraa tai perunaa. Piirakat on voideltava aidolla voilla, voita on hyvä myöskin laittaa puuroriisin joukkoon ja ainakin isommassa nälässä tai juhlatilanteessa piirakat kannattaa nautiskella munavoin kera. Voita ei piirakanteossa mikään voita. Tällä ohjeella saa parikymmentä isompaa tai 37 pientä juhlapiirakkaa.

Ensimmäiseksi keitä riisipuuro (tai ohrapuuro tai perunamuuussi)
2½ dl vettä
2dl puuroriisiä
7½dl kevytmaitoa (aitoihin punaista, jos kantti kestää)
½-1tl suolaa
20g voita (määrää voi lisätä maun mukaan)
Mittaa riisiryynit kiehuvaan veteen ja keitä n.10min (varo ettei vesi pääse haihtumaan pois kokonaan). Lisää maito ja hauduta hiljaisella lämmöllä 30-40min välillä sekoittaen ettei puuro pala pohjaan. Ota puuro liedeltä, lisää voi ja mausta suolalla. Jäähdytä.

Kuoritaikina
1½dl vettä
1tl (vajaa) suolaa
3dl ruisjauhoja
1dl vehnäjauhoja
(öljyä)
Sekoita vesi, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla tai piirakkapulikalla, jotta taikinaan tulisi hieman sitkoa. Lisää vasta sitten ruisjauhot. Sekoita taikina tasaiseksi.


Muotoile taikinasta pitkä tasainen pötkö ja pilko se veitsellä pieniksi kakkaroiksi. Peitä ne kelmulla, etteivät ne kuivu liikaa. Aidot piirakat kuuluisi ajella piirakkapulikalla (kaulimella kaulitaan, pulikalla ajellaan) kevyesti jauhoitetulla alustalla ohuiksi, pyöreiksi levyiksi, mutta tässä kohtaa meillä astuu nykyaika peliin. Pastakone on oiva apuväline todella ohuiden piirakkapohjien saavuttamiseksi, ja muotokin on helppo saada oikeanlaiseksi. Herra Patalintu rullaa (jauhoitetut) taikinakakkarat muutamaan kertaan, joka kierroksella telojen väliä ohentaen, pastakoneen läpi ja rouva täyttää sekä rypyttää piirakat paistovalmiiksi. Varsin tehokas tuotantolinja. Pastakoneen jälkeen, pohjien keskelle laitetaan n.1rkl täytettä. Reunat taitetaan keskelle niin että väliin jää n.1½-2cm kaistale täytettä näkyviin. Ja sitten rypytetään. Rypytyksen oppii, kun sitä harjoittelee (tauon jälkeen nämä omat ovat vähän mitä ovat, mutta onneksi rypytyksen laatu ei ratkaisevasti vaikuta makuun).


Paista piirakoita 300C asteisessa uunissa n.10 min. Voitele paiston jälkeen voisulalla tai ohenna voisulaa tilkalla vettä tai maitoa. Lado kuumat piirakat kulhoon ja peitä voipaperilla ja liinalla – jos siis maltat olla syömättä niitä heti.


Hyvää itsenäisyyspäivää!