Kovan onnen kakku

Kaikki alkoi hyvin. Muna-sokerivaahto oli ihan täydellinen ja jauhoseos meni joukkoon kivuttomasti. Taikina levittyi kivasti vuokaan ja reunoihin näytti jäävän sopivasti kohoamisvaraa. Tästä vaiheesta ei ole kuvia, koska kaikki oli vielä hyvin, eikä tarkoituksena ollut kirjoittaa mitään vaihekuvausta...

Paista kakkua uunissa 175C asteessa 40 minuuttia. Puoli tuntia mennyt ja kakku on vielä ihan valkoinen, mitäs ihmettä? Jaahas, sokea leipuri onkin vääntänyt nupin 125C... No, ei mitään kuin uuniin lisää potkua ja arpomaan kauankohan sitä sitten vielä pitäisi paistaa. Kymmenen minuutin kuluttua tilanne näytti tältä:


Paniikki! Mitäs tehdään? Otetaanko kakku pois uunista, putsataan uuni ja tehdään uusi kakku? Kun tuli noita muniakin ostettua ylimääräisiä (kun ensin oli tiputettu yksi lattialle ja todettu että kauppaan pitää mennä toistamiseen), niin hyvinhän sen toisen kakun vielä saa aikaiseksi. Mutta mitä jos kumminkin jätetään se paistumaan ja katsotaan mitä siitä tulee, kun suurin osa pysyi ihan hienosti vuoassa.

Puolen tunnin päästä kakku pois uunista. Tuoksu on hyvä ja näkökin lupaava. Ei kuin kumoamaan kakku irti vuoastaan. Hmmm, mites se sitten tapahtuu, kun ei se sieltä tipukaan vaikka reunatkin on jo veitsellä irroiteltu? Teflon-vuoka, joka on vielä voideltu ja korppujauhotettu, jo on kumma! Hakataan reunoja, kokeillaan kylmää pyyhettä vuoan pohjaan, hakataan lisää joka puolelta. Ja kappas, kymmenen minuutin jälkeen alkaa tapahtumaan:


Pahus (ja paljon muita ilmauksia), ei tästä taida oikein juhlakakkua enää saada. Kokeillaanpa sormilla irtoaako tämä pohjan puolelta lainkaan.Lopputulos:


Kellään ideoita mitä tehdä kasalla sokerikakkua?
Onneksi ne kastajaiset ovat vasta lauantaina, vielähän näitä ehtii jokusen leivoskella...