Jouluntuoksua

Nyt on jouluaattoaamu ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsin laittamaan ohrapuuron uuniin hautumaan. Sen valmistumista odotellessa, on hyvää aikaa kirjoitella ylös pipariresepti kun ei unikaan enää uudestaan silmään tullut.

Minä en ole pipareita aikaisemmin tehnyt omasta taikinasta, ja niistä oman äidin kanssa leivotuistakin on “jokunen” vuosi vierähtänyt. Kun näin Hesarissa (19.11) Mansikkamäki-blogin pitäjän koristamia kauniin kauniita pipareita, heräsi ajatus leipoa omia pipareita ja koristella niitä muutamiin joulupaketteihin laitettavaksi. No, tuo upea koristelu osoittautui täysin kokemattomalle aivan mahdottomaksi tehtäväksi vaikka mallivaihekuvat olivat hyvin selkeitä ja näyttivät täysin mahdollisilta vaikkakin aikaavieviltä. Hommaan olisi selkeästi vaadittu oikeanlainen pursotin muovipussivirityksen sijaan, sekä aiempaa tuntumaa pikeeripussin puristukseen ja vakaata kättä. Kuitenkin jos unohdan nuo mallipiparit mielestäni, olen ihan tyytyväinen omaankin lopputulokseen. Ei todellakaan kuin suoraan kaupan hyllyltä, mutta ihan omin “pikku” kätösin aikaansaatuja.
Täältä kannattaa katsoa mitä kaikkea pipareista voi myös saada aikaan.


Piparitaikinan reseptin poimin Kotilieden sivuilta, tosin tuplasin ohjeen ja lisäsin siihen hieman maustepippuria. Piparit ovat todella maistuvia, rapeita ja kerrassaan suussasulavia (kirjaimellisesti), mutta ihan äärettömän hauraita. Käytin kaikiin pipareihin uusia tähtimuotteja ja useampi kuin yksi tiputti sakaransa ennenkuin niitä mihinkään pakettiin sai laitettua. Onneksi maku pysyy samana,vaikka ulkonäkö kärsii, joten vioittuneetkin maistuvat hyvin kotikeittiössä. Tosin pakko sanoa, että kaulitsin taikinan ihan todella ohueksi, varmaan vain noin 2 millin paksuiseksi. Taikina oli melkoisen haastavaa leipoa, se pehmeni ihan mahdottomaksi muutamassa minuutissa, joten taikinanokareet kaulintaa varten piti pitää pieninä. Kerralla sai noin viisi isoa piparia, niin että ne vielä sai siististi nostettua pellille asti. Ensimmäiseen erään sain mammakaverin oman vauvansa kanssa viihdyttämään Pikku E:tä, joka oli tosiaan tarpeen kun sekä leivonnassa, että paistossa aikaa ei ollut kuin hetki hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Sillä kertaa pipareita tuli 7 pellillistä ja kun pari päivää myöhemmin leivoin lopputaikinan sain siitä vielä 3 pellillistä lisää. Oli muuten hyvä, että taikinaa jäi yli ja pääsin sitä näin kokeilemaan myöhemminkin – leipominen oli parin päivän jälkeen huomattavasti helpompaa. Joten jos ja kun tällä reseptillä seuraavan kerran pipareita leivon, taikinan teen jo paria päivää aiemmin valmiiksi odottamaan.


Laitan tähän vielä pari muutakin ohjetta talteen, niin ei ensi vuonna tarvitse aloittaa paistoa googlettamalla. Mammakaveri oli paistanut omat piparinsa tällä Valion ohjeella. Piparit olivat aitoja perinteisiä ja rakenne oli huomattavasti vahvempi, joten jos vankkuuta tarvitsee niin ehkäpä tämä ohje olisi silloin paikallaan. Odottamaton tapaus -blogista löytyi myös kiinnostava ohje, jossa oli mukana kermaviiliä. Se jäi tänä vuonna testaamatta, mutta joskus olisi tätäkin kiva kokeilla.

Piparkakkutaikina
1dl tummaa siirappia
1tl kanelia
1tl inkivääriä
1tl neilikkaa
1rl pomeranssinkuorta
½tl maustepippuria
2dl sokeria
250g voita
2 kananmunaa
½tl suolaa
2tl soodaa
7-8dl vehnäjauhoja
Mittaa kattilaan voi, siirappi, sokeri sekä mausteet ja kiehauta ainekset. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään veteen. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa se vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kananmunat voimakkaasti vatkaten. Sekoita sooda ja suola vehnäjauhoihin ja lisää jauhot siivilän läpi taikinaan. Anna taikinan kiinteytyä ja maustua seuraavaan päivään, mielellään jopa pari päivää. Ota taikinasta pieni pala kerrallaan, pyöritä se käsissä palloksi ja litistä jauhotetulle alustalle. Kauli ohueksi levyksi. Huiskauta välillä kevyesti jauhoja taikinan alle sekä kaulimeen, että taikina ei tartu kiinni. Pidä lopputaikina koko ajan jääkaapissa. Paista pipareita 175C asteessa 7-8 minuuttia.


Pikeerit eli kuorrutteet

Pikeeri pipareiden ääriviivoihin
1 munanvalkuainen
4-4½dl tomusokeria
noin 5 tippaa sitruunamehua

Pikeeri ääriviivojen välisen alueen täyttämiseen
1 munanvalkuainen
2½-3dl tomusokeria
noin 5 tippaa sitruunamehua

Tällaiset paketit lähti Pikku E:n kummeille

Oikein herkullista, tuoksuvaa, makujen täyteistä ja iloista joulua kaikille!!

Muutoksia ja lihapiirakkaa

Tulipa sitten uudistettua Patalinnun ulkonäköä kerralla vähän reilummin. Muutos lähti käyntiin siitä, että halusimme poistaa tekstien alareunasta näkyvistä tunnisteet. Vaikka asetuksista sitä kuinka klikkaili pois, ja ihan varmasti sen ei enää pitänyt näkyä, siellä ne tunnisteet vaan napottivat. Alkoi arveluttaa josko vanha blogipohja ei tunnista uusia komentoja, joten testattiin toisella pohjalla. Tunnisteet eivät edelleenkään poistu mihinkään, mutta uusi blogipohja näyttikin kivalta vaihtelulta ja jäi paikalleen. Siihen piti sitten askarella banneri, lopultakin lisätä reunaan seuraamiamme blogeja (sieltä varmaan puuttuu vielä monta) ja otettiin teksteihin myös mukaan LinkWithin toiminto, joka esittelee joitakin vanhoja postauksiamme, jotka jonkin tunnisteen mukaan liittyvät vasta kirjoitettuun aiheeseen. Sekään ei tietenkään toimi ihan niinkuin pitäisi. Tehtiin nimittäin joitain korjauksia myös vanhoihin tunnisteisiin, poistettiin mm. joitain ihan turhia, mutta ohjelma ei noita muutoksia enää ota huomioon, kun on kerran itsensä sisään ajanut. Niinpä ainakin etusivulla näkyviin kakkuihin liittyen, ohjelma päättelee, että teitä lukijoita kiinnostaa yhä vain syksyinen kakkukatastrofi - jossa ei ole enää mitään kakkuun liittyviä tunnisteita jäljellä (pitäisi löytyä vain kohdasta "sotku"). Onko tämä sitten sitä kohtalon ivaa, että juuri tuota kakuntekelettä tässä sitten pitää muistella ja muistella ja muistella..? Jep. Onko muutokset sitten hyviä vai ei, sitä voi kukin halutessaan kommentoida :)


Lihapiirakka on sellainen eväs, että sitä aina välillä tekee mieli, vaikka kuinka tietää miten paljon siinä on vain turhaa energiaa, eikä paljon mitään hyvää. Kaupan lihiksissä kun tuo täytteen määrä on melkoisen onneton, painopiste tuntuu olevan taikinassa. Tuli mieleen, että voihan sitä lihapiirakkaa tehdä itsekin, eikä siitä ole edes pakko tehdä sitä uppopaistettua versiota, vaan sitä voi tehdä kokonaisen pellillisen. Tämähän ei ole tietenkään mikään uusi juttu, vaan kuten Sillä Sipulitkin vuoden alussa todistivat ohje löytyy mm. seiskaluokan kotitalouskirjasta. Meillä paistui nyt kuitenkin vielä astetta tuhdimpi piirakka, sekä takinassa että sisuksessa löytyy. Tämä oli oikeasti ihan tosi hyvää kurkkusalaatin ja ketsupin kera, kasvissosekeiton lisukkeena ja ihan sellaisenaankin. Ja ihan tosi täyttävää myös! Ohrasuurimot maistuivat meille erinomaisesti, ja niille yritetään varmasti keksiä tämän jälkeen muutakin käyttöä. Oikein oiva, ravitseva iltapala/välipalaeväs, josta riittää useammallekin syöjälle, tai parille useaksi kertaa. Muokattiin ja maustettiin täältä poimittu ohje mieleiseksi.

Pellillinen lihapiirakkaa
2pkt voitaikinaa (1kg)
2½dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita
2l vettä + vasikkafondia (tai lihaliemikuutio tai pari)
400g jauhelihaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 isohko sipuli silputtuna
200g kevyt ranskankermaa
2 luomu kananmunaa
reilusti mustapippuria myllystä
suolaa
2-3rkl harissa-maustetahnaa

Ota taikina ajoissa sulamaan.
Keitä ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan (n.35min) fondilla maustetussa vedessä. Valuta suurimot kun ne ovat kypsiä, älä huuhtele.
Kuulota sipuli ja valkosipuli pannussa. Ruskista jauheliha ja mausta. Sekoita jauhelihaseos, kypsät orhasuurimot, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Voit rikkoa kananmunat ensin lasissa keskenään ja jättää hieman syrjään piirakan voitelua varten.
Kaulitse puolet voitaikinasta pellin kokoiseksi levyksi ja nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Kaulitse toinen levy piirakan kanneksi. Painele kansi kiinni pohjaan, voitele se kananmunalla ja painele pintaan reikiä esim. haarukalla. Paista 200C-asteisessa uunissa 30-40min.

Oiva kakku joulun odotukseen

Minut oli Pikku E:n kanssa kutsuttu työpaikkani joululounaalle viime viikon torstaina. Tämä oli ensimmäinen kerta äitiysloman aikana kun palasin takaisin toimistolle, joten tuntui sopivalta viedä sinne jotain leipomusta mennessään. Mietiskelin aikani minkälaisen kakun väsäisin, kun joukosta löytyy hivenen ruokarajoitteisiakin henkilöitä (tai no yksi, mutta sitäkin tarkempi siitä mitä suuhunsa laittaa) ja selasin kaikki meille kertyneet jouluaiheiset ruokalehdet läpi. Sieltä ei lopulta mitään mieleistä tähän tarkoitukseen toteuttamiskelpoista kakkua löytynyt, mutta sitten muistelin, että aiempina vuosina piparit ja glögi ovat tehneet työpaikalla kauppansa, joten mielessä alkoi kutkuttamaan ajatus niiden yhdistämisestä kakkua varten. Pohja ja kiille syntyikin niistä helposti sen kummemmin muita aineita, voita ja liivatetta lukuunottamatta, mukaan lisäämättä.

Täytettä pohdiskelin pisimpään. Ensin meinasin, että jokin perusvaniljainen toimisi, mutta lopulta kaipasin siihen jonkinlaista raikkautta lisäksi. Sitten mieleen pompsahti jouluinen omena, ja hra Patalintukin oli sitä mieltä että se tähän yhdistelmään sopisi, joten kakku oli päässä sillä valmis. Kokonaisia omenoita en kuitenkaan lähtenyt kakkua varten pilkkomaan ja pehmentämään, vaan keräsin kaupasta kasan erilaisia omenaisia tuotteita. Niitä yhdistämällä sain aikaiseksi kevyen omenaisen, vaniljalla ja kanelilla viimeistellyn seoksen joka osuu omaan kakkumakuun täydellisesti. Koristelun tein isänpäivänä hienoksi havaitun mallin mukaisesti, tällä kertaa valkosuklaalla. Kaikki joulun makeat maut kätevästi samassa paketissa! Tuo makurajoitteinen tekniikantohtorikin söi palasensa kummempia mukisematta. Sanoisin, että tässä on oikein oiva kakku pikkujouluihin, ja ihan itse pääjuhlaankin sitten kuun lopussa.

Sen verran itse kakkuun ihastuin, että tänään on toinen samanlainen menossa mukaan vauvaryhmän tapaamiseen. Ei meillä aina mitään kakkukestejä ole, mutta tällä kertaa on paljon aihetta juhlaan; juuri ohitettu itsenäisyyspäivä, emännän nimipäivät ja omat synttärini. Muuta kakkua ei tälle päivälle olekaan tarjolla, joten pitänee tankata iso pala vatsavarastoon ;D

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Omena-pipari-glögikakku
Pohja
200g piparkakkuja
80g sulatettua voita
Täyte
6 liivatelehteä
1dl luomuomenamehua
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g omena-kanelirahkaa
200g uuniomenajugurttia
3rkl omenasosetta (Piltti tms)
1½dl sokeria
2½dl Vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Kiille
3 liivatelehteä
2½dl punaista glögiä
Koristelu
40g leivonta valkosuklaata
Sokeripalloja

Murskaa piparit hienoksi ja yhdistä ne sulatetun voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 26cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, jugurtti, rahka, sokeri ja omenasose keskenään. Vaahdota vaniljakastike mahdollisimman kovaksi ja kääntele juustoseos joukkoon. Kiehauta omenamehu ja sulata puristetut liivatelehdet siihen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita se sitten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n.½ desiä mehua ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita loppu mehu joukkoon. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi ja kaada se hyytyneen kakun päälle. Anna taas hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Sulata valkosuklaapalat mikrossa tai kattilassa. Lusikoi sulanut suklaa pieneen desin minigrip-pussiin. Anna hieman jäähtyä ennenkuin leikkaat kulmaan pienen reiän ja aloitat pursottamisen, mutta kuitenkin niin että suklaa pysyy juoksevana. Tarkista kakun keskikohta ja vedä pursotepussista tasaisesti puristaen keskeltä reunan kautta keskelle isoja silmukoita koko kakun ympäri. Tee toiset, ja vielä kolmannetkin silmukat edellisten viereen, osittain päälle. Ripottele vielä kakun keskelle sokeripalloja kukan heteiksi. Suklaa kovettuu nopeasti, joten jos haluat pallojen tarttuvan siihen, toimi pikaisesti.

Mustajuurta valkeana keittona

Pari viikkoa sitten kaipasimme hyvää keittolounasta illan tuhdimpaa ateriaa edeltämään. Mustajuuret ovat kiinnostaneet jo pidempään, mutta koskaan ennen emme ole niistä vielä mitään ehtineet kokeilemaan. Mustajuurikeittoa on joskus ollut töissä tarjolla ja se on ollut ihan mukavan makuista, joten keitoksi nuo pitkät ja ohuet juurekset päätyivät sitten meidänkin keittiössämme. Ja päätyvät samaiseen keittoon vielä monta kertaa tulevaisuudessakin, oli nimittäin sen verran hyvää. Ihanan samettinen ja pehmeän maukas keitto yhdistettynä itsekerättyihin voissa pyöriteltyihin suppiloihin oli kerrassaan toimiva kokonaisuus. Ei voi kuin suositella! Resepti napattiin Kotilieden sivuilta, mutta puolitettiin annos meille kahdelle sopivaksi lounaaksi ja samalla hieman tarkennettiin ohjetta. Sama määrä kävisi myös mainiosti neljälle alkuruokana.

Mustajuurikeitto suppilovahverohöystöllä
500g mustajuuria
250g rosamunda-perunaa
pienen purjon valkoinen osa
1rkl voita
1 kasvisliemikuutio
4-5dl vettä
1dl ruokakermaa
viher-ja valkopippuria
ripaus kuivattua timjamia
1 maustemitta muskottipähkinää
Pinnalle
suppilovahveroita
pienen purjon vihreä osa
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria myllystä rouhaistuna

Kuori mustajuuret kylmän juoksevan veden alla ja laita ne heti kylmään (sitruunamehua sisältävään) veteen estääksesi juurien nopean tummumisen. Kuori perunat. Huuhtele purjo (kerrosten välissä usein multaa) ja silppua se. Kuulota purjon valkea osa voissa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, liemikuutio ja lohkotut juurekset. Keitä puolisen tuntia tai kunnes mustajuuret ja perunat ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma sekä mausteet ja kiehauta vielä nopeasti.
Silppua sienet ja ruskista ne purjon vihreän osan kanssa voissa. Mausta ja tarjoa keiton lisäkkeenä.