Muutoksia ja lihapiirakkaa

Tulipa sitten uudistettua Patalinnun ulkonäköä kerralla vähän reilummin. Muutos lähti käyntiin siitä, että halusimme poistaa tekstien alareunasta näkyvistä tunnisteet. Vaikka asetuksista sitä kuinka klikkaili pois, ja ihan varmasti sen ei enää pitänyt näkyä, siellä ne tunnisteet vaan napottivat. Alkoi arveluttaa josko vanha blogipohja ei tunnista uusia komentoja, joten testattiin toisella pohjalla. Tunnisteet eivät edelleenkään poistu mihinkään, mutta uusi blogipohja näyttikin kivalta vaihtelulta ja jäi paikalleen. Siihen piti sitten askarella banneri, lopultakin lisätä reunaan seuraamiamme blogeja (sieltä varmaan puuttuu vielä monta) ja otettiin teksteihin myös mukaan LinkWithin toiminto, joka esittelee joitakin vanhoja postauksiamme, jotka jonkin tunnisteen mukaan liittyvät vasta kirjoitettuun aiheeseen. Sekään ei tietenkään toimi ihan niinkuin pitäisi. Tehtiin nimittäin joitain korjauksia myös vanhoihin tunnisteisiin, poistettiin mm. joitain ihan turhia, mutta ohjelma ei noita muutoksia enää ota huomioon, kun on kerran itsensä sisään ajanut. Niinpä ainakin etusivulla näkyviin kakkuihin liittyen, ohjelma päättelee, että teitä lukijoita kiinnostaa yhä vain syksyinen kakkukatastrofi - jossa ei ole enää mitään kakkuun liittyviä tunnisteita jäljellä (pitäisi löytyä vain kohdasta "sotku"). Onko tämä sitten sitä kohtalon ivaa, että juuri tuota kakuntekelettä tässä sitten pitää muistella ja muistella ja muistella..? Jep. Onko muutokset sitten hyviä vai ei, sitä voi kukin halutessaan kommentoida :)


Lihapiirakka on sellainen eväs, että sitä aina välillä tekee mieli, vaikka kuinka tietää miten paljon siinä on vain turhaa energiaa, eikä paljon mitään hyvää. Kaupan lihiksissä kun tuo täytteen määrä on melkoisen onneton, painopiste tuntuu olevan taikinassa. Tuli mieleen, että voihan sitä lihapiirakkaa tehdä itsekin, eikä siitä ole edes pakko tehdä sitä uppopaistettua versiota, vaan sitä voi tehdä kokonaisen pellillisen. Tämähän ei ole tietenkään mikään uusi juttu, vaan kuten Sillä Sipulitkin vuoden alussa todistivat ohje löytyy mm. seiskaluokan kotitalouskirjasta. Meillä paistui nyt kuitenkin vielä astetta tuhdimpi piirakka, sekä takinassa että sisuksessa löytyy. Tämä oli oikeasti ihan tosi hyvää kurkkusalaatin ja ketsupin kera, kasvissosekeiton lisukkeena ja ihan sellaisenaankin. Ja ihan tosi täyttävää myös! Ohrasuurimot maistuivat meille erinomaisesti, ja niille yritetään varmasti keksiä tämän jälkeen muutakin käyttöä. Oikein oiva, ravitseva iltapala/välipalaeväs, josta riittää useammallekin syöjälle, tai parille useaksi kertaa. Muokattiin ja maustettiin täältä poimittu ohje mieleiseksi.

Pellillinen lihapiirakkaa
2pkt voitaikinaa (1kg)
2½dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita
2l vettä + vasikkafondia (tai lihaliemikuutio tai pari)
400g jauhelihaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 isohko sipuli silputtuna
200g kevyt ranskankermaa
2 luomu kananmunaa
reilusti mustapippuria myllystä
suolaa
2-3rkl harissa-maustetahnaa

Ota taikina ajoissa sulamaan.
Keitä ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan (n.35min) fondilla maustetussa vedessä. Valuta suurimot kun ne ovat kypsiä, älä huuhtele.
Kuulota sipuli ja valkosipuli pannussa. Ruskista jauheliha ja mausta. Sekoita jauhelihaseos, kypsät orhasuurimot, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Voit rikkoa kananmunat ensin lasissa keskenään ja jättää hieman syrjään piirakan voitelua varten.
Kaulitse puolet voitaikinasta pellin kokoiseksi levyksi ja nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Kaulitse toinen levy piirakan kanneksi. Painele kansi kiinni pohjaan, voitele se kananmunalla ja painele pintaan reikiä esim. haarukalla. Paista 200C-asteisessa uunissa 30-40min.