Poro ja piparjuuri ne helposti yhteen sopii

Nyt viimeinen näistä kastetarjoiluista, ja jälleen kerran herkullinen sellainen. Teimme kuten ohjeessa (Maku 4/09) ja pursotimme osan täytteestä crustadeihin ja osan Wäinämöisen palttoonappeihin. Crustadit pehmenivät nopeasti, eli vaikka ne pursotettiin valmiiksi vasta noin 1-2 tuntia ennen tarjoilua, niistä oli jo rapeus ehtinyt kadota. Palttoonapit pysyivät hyvinä ja täytekin maistui meidän suussa niiden kanssa jotenkin täydellisemmältä. Meidän mielestä noita crustadeja ei siis varsinaisesti tarvitisi varata lainkaan, vaikka kovin sieviä ovatkin. Palttoonappi versioita taas suosittelemme ehdottomasti, sillä tämä erittäin helppo valmistettava, mukavan näköinen lisä kahvipöydässä ja helppo myös vieraiden juhlissa napostella. Emme löytäneet valmista piparjuurituorejuustoa kuten ohjeessa kehoitettiin käyttämään, vaan korvasimme sen maustamattomalla tuorejuustolla ja piparjuuritahnalla. Toimii.


Poro-piparjuuricrustadit (n40kpl)
(1pkt (24kpl) crustadeja)
½-1ps Wäinämöisen palttoonappeja
20g kylmäsavustettua poronpaistia pienenpieninä kuutioina
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1½dl vaahtoutuvaa kermaa
125g maustamatonta tuorejuustoa
2-3rkl piparjuuritahnaa
mustapippuria myllystä rouhaistuna
tuoretta timjamia koristeluun
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon loput ainekset. Pursota täyte crustadeihin ja palttoonappeihin juuri ennen tarjoilua. Koristele timjaminlehdillä.

PS Aiemmin olemme kirjoittaneet ja kommentoineet pelkästään yhteisellä nimellä “Patalintu”. Välillä tuntuu hullulta kommentoida yhteisellä nimellä, jos mielipide on kuitenkin vain toisen oma, joten lopultakin eriytimme profiilimme ja Patalinnun takaa löytyy siis nykyisin Hra Patalintu ja Rva Patalintu. Tämä oli helpoin jako, koska emme kuitenkaan halua kirjoittaa omilla nimillämme. Mistään ns. perinteisen herroittelun tai rouvittelun tarpeesta ei siis ole kyse ;)

PS2 Kuten jotkut ovatkin huomanneet, olemme lisänneet oikeaan sivupalkkiin monesta blogista tutun “lukijat” laatikon. Jos siis koet olevasi Patalinnun lukija, niin merkitse itsesi rohkeasti listaan. Se pitäisi myös helpottaa blogimme seuraamista, kun postaustahtimme on jatkuvasti niin säännöllisen epäsäännöllistä... :)

Hurmaavat hummingbird muffinit

Seuraavaksi vuorossa muffinit (Glorian R&V 1/2009). Nämä olivat Rva Patalinnun oma henkilökohtainen suosikki kastetarjoiluista. Voisi jopa sanoa, että parhaita muffineita mitä on koskaan tullut tehtyä, tai edes syötyä. Siis aivan äärettömän mehevän muhevia, suussasulavan herkullisia ja täynnä upeita hedelmäaromeita vaniljalla ja kanelilla kruunattuna. Ah, ihanaa! Ei muuta sanottavaa, kuin että miksi ne jo loppuivat? Testatkaa, maistelkaa ja kertokaa oma mielipiteenne!


Kolibrimuffinit (24kpl)
3 isoa banaania haarukalla soseutettuna
2rpk (á227g) ananasmurskaa valutettuna
2½dl rouhittua pekaanipähkinää
1dl kookoshiutaleita
2tl vaniljasokeria
250g huoneenlämpöistä voita
5dl sokeria
4 kananmunaa
7½dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
2tl kanelia
Kuorrutus
300g tuorejuustoa
1tl vaniljasokeria
150g huoneenlämpöistä voita
500g tomusokeria
nonparelleja tai sokerikukkia
Yhdistä banaanisose, ananasmurska, pähkinärouhe, kookoshiutaleet ja vaniljasokeri. Laita seos hetkeksi sivuun.
Vatkaa voita ja sokeria muutama minuutti. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen vatkaten. Kääntele banaani-ananasseos vaahtoon. Yhdistä vehnäjauhot, ruokasooda ja kaneli keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan.
Laita paperiset muffinssivuoat muffinssipellin koloihin. Pelkät paperivuoat eivät riitä, sillä taikina on melkoisen raskasta! Paista muffineita 175C asteisessa uunissa, keskitasossa noin 25min. Kokeile tikulla että ne ovat varmasti kypsiä (tikkuun ei jää enää taikinaa). Anna muffineiden jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.
Valmista kuorrutus. Mittaa tuorejuusto kulhoon ja vatkaa se sähkövatkaimella ilmavaksi, noin 2min. Lisää vaniljasokeri ja voi. Jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista. Siivilöi tomusokeri joukkoon, ja jatka vatkaamista pienellä nopeudella, kunnes sokeri on sekoittunut muiden aineiden joukkoon. Levitä tai pursota kuorrutus jäähtyneiden muffineiden päälle. Koristele haluamallasi tavalla.
Meillä kuorrutusta jäi ihan hurjasti ylimääräistä, vaikka sitä muffineiden päällä (meidän mielestä) ihan reilusti olikin. Kun itse teemme näitä seuraavan kerran, leikkaamme kuorrutteen ainekset puoleen ohjeistetusta.
Huomiona vielä; kuorrutus ei paljon ajankaan kanssa kovene, vaan jää pehmeäksi. Säilytys voi siis olla hieman hankalaa, kun muffineita ei voi pinota päällekkäin, mutta syöminen on helppoa kun kuorrutus ei lohkeile ympäriinsä ;)

Makoisaa kasvis-fetapiirakkaa

Näitä ns. peruspiiraita on monia, mutta tämä on meistä harvinaisen maistuva versio. Tekeekö sen kaurahiutaleet tai tuorejuusto, joita emme ole itse ennen vastaavissa piiraissa käyttäneet – en tiedä, mutta todella herkullista tämä on. Aika alkoi käydä perjantain myöhäisiltapäivästä vähiin ja tyttösen toinen kummitäti lupautui ritarillisesti (voiko näin sanoa naisesta?) naurettavan pienellä varoajalla paistoapuun. Kiikutimme siis illalla tarveaineet sekä reseptin kummilaan ja saimme juhlapäivänä kaksi aamulla leivottua piirasta vielä lämpimänä tarjoilupöytään! Kiitos vielä miljoonasti avusta! Tämä tuntui olevan ainakin oman kummitätini suosikki tarjoiluiden joukosta.

Kun itse testasimme piirakkaa joitakin viikkoja ennen kastajaisia, emme alkuperäisen ohjeen (Maku 4/09) mukaan esikäsitelleet parsakaalia mitenkään. Kaalit vaan raakana piiraan pohjalle ja muut täytteet päälle. Parsakaalin nuput jäivät paistonkin jälkeen hivenen rapsakoiksi (raaoiksi) ja niissä oli vielä tuoreen vihanneksen tuntu. Kastepiirakkaan parsakaalit esikeitettiin, jolloin ne olivat ehdottoman kypsiä, pehmeitä ja helppoja syödä. Hra Patalintu piti enemmän keitetystä versiosta, itse ehkä aavistuksen verran enemmän keittämättömästä. Kumpikin tapa tuottaa täyteläisen ja äärimmäisen makoisan piiraan, joten siitä vain testaamaan oman maun mukaan!

Kasvis-fetapiirakka (8-12 annosta)
Pohja
2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
100g voita
½dl vettä
Täyte
250g kirsikkatomaatteja halkaistuna
200g fetaa kuutioina
200g parsakaalin nuppuja
1dl mustia oliiveja
2 kananmunaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g ranskankermaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
Sekoita keskenään kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 225C asteisessa uunissa, alimmalla tasolla noin 10min.
Levitä piirakkapohjalle parsakaalit sekä suurin osa kirsikkatomaateista, oliiveista ja fetakuutioista. Vatkaa munat, tuorejuusto, ranskankerma ja pippuri kulhossa. Kaada seos kasvisten ja juuston päälle. Ripottele pinnalle vielä loput tomaatit, oliivit ja feta. Paista 225C asteessa 20-30min. Koristele paiston jälkeen tuoreella basilikalla.

Kastejuhlan lohikakku

Kuten ehkä säännölliset lukijat ovat voineet huomata, juustokakut tekevät meillä kauppansa ja niiden tekemisestä nautitaan. Joten kun kohdalle osui lohijuustokakun ohje (Maku 4/09), oli itsestään selvää, että sitä tarjotaan Pikku E:n kastejuhlissa, varsinkin kun voileipäkakut eivät ole koskaan kuuluneet kummankaan meidän suosikkeihin. Paitsi että kakku oli varsin näyttävä, se oli myös hurjan maistuva! Siitä tuli useitakin kiitoksia pitkin kahvitarjoilua ja myös kastejuhlan jälkeen. Hra Patalintu onnistui epähuomiossa ohittamaan kakun tarjoilupöydässä ennenkuin oli liian myöhäistä ja kaikki palaset olivat jo löytäneet paremman sijoituspaikan, eikä siis ennättänyt maistamaan sitä ollenkaan. Hyvä niin, sillä Rva Patalintu sai siten hyvän tekosyyn tehdä kakkua pian uudelleen (ihan kuin sitä ei muuten tehtäisi...)!


Lohijuustokakku (16 annosta)
Pohja
180g hapankorppuja
75g sulatettua voita
½dl ruohosipulia hienonnettuna
Täyte
4 liivatelehteä
350g kylmäsavustettua kirjolohta pieninä kuutioina
1 hienonnettu punasipuli (meillä käytettiin vajaa 1dl ruohosipulia vieraan sipuliallergian vuoksi)
1 ruukku tilliä hienonnettuna
2½dl vaahtoutuvaa kasvirasvasekoitetta (tai kuten meillä: 2dl luomukermaa + ½dl ranskankermaa)
200g katkarapu tuorejuustoa
200g maustamatonta tuorejuustoa
½dl sitruunamehua
mustapippuria
Koristeluun
100g kirjolohen mätiä
1dl ruohosipulia hienonnettuna
1 pienehkö punasipuli kuutioituna

Jauha hapankorput hienoksi esim. monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja ruohosipulisilppu. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 26cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele hapankorppuseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi.
Vaahdota kerma ja tuorejuusto kulhossa. Kääntele vaahdon joukkoon sipulit, lohi ja tilli. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, ota pois liedeltä ja liuota puristetut liivatelehdet mehuun. Jäähdytä hieman ja kaada seos täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Mausta mustapippurilla. Levitä täyte hapankorppupohjan päälle tasaisesti. Anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
Irrota kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Koristele kakku mädillä, ruohosipulilla ja punasipulilla.

Kakkua on vielä jäljellä. Missä hra Patalintu?

Pienen tytön kastejuhla

Viime lauantaina 19.9. oli meidän pienen tyttäremme ensimmäinen suuri juhlapäivä, kun hänet kastettiin. Kaste pidettiin vanhassa Pakarituvassa, jonka sisustus, mieto savupirttimäinen tuoksu ja ympäröivä miljöö useine vanhoine rakennuksineen toivat ihanaa tunnelmaa. Aurinko paistoi, ulkona oli lämmintä n. 18 astetta, ja syystuuli humisi tuvan ulkopuolella kasvavissa isoissa puissa niin, että houkutus olla sekä juhlatilassa, että ulkoilmassa oli yhtä suuri. Päivä oli kertakaikkiaan onnistunut niin tyttösen mielialan ja viihtyvyyden, sään, tarjoiluiden kuin yleisen sujuvuuden ja ilmapiirin suhteen! Ihanat juhlat, joista kiitos kuuluu kaikille paikalla olleille!

1. Kasteliina, jonka reunassa nyplätyt Rauman pitsit on teetetty 70-luvulla kastepuvun kanssa.

Vieraille jaettiin kortit, jossa kerrottiin annetun nimen merkitys.

2. Kastekynttilä ja kastekimppu toivat teemaväriä myös kastepöytään.

3. Juhlatilassa huokui vanhan ajan henki

4. Ruokalaput kertoivat mitä oli tarjolla

Meillä olisi ollut mahdollisuus tilata kaikki tarjottavat pitopalvelusta, mutta halu vaikuttaa kaikkeen mitä tarjotaan (raaka-aineita myöten) oli niin suuri, että päädyimme kuitenkin omiin leipomuksiin. Hieman mietitytti, kuinka kaikki saadaan tehtyä vauva kainalossa, mutta tarkka etukäteissuunnittelu, tekemisen jakaminen muutamalle päivälle ja taitavien kummien hyödyntäminen fetapiirakoiden paistossa sekä kakkujen viimeistelyssä kastepäivän aamuna, takasivat meille hurjan hyvät eväät, joista kaikki tuntuivat nauttivan. Kaikki vastoinkäymiset tuli jo onneksi koettua ensimmäisen kakkupohjan paistossa torstaina ja sen koommin ei huonoa onnea näissä valmisteluissa tai juhlissa nähty.

Porocrustadien pursotusta juhlapäivän aamuna hienoissa maisemissa

Maku-lehdessä 4/09 oli juuri sopivasti kastejuhlan kahvipöydän tarjoiluehdotuksia ja meidän kuuden (3 suolaista+3 makeaa) kavalkaadin suolaiset tarjottavat tuli sitten valittua niiden joukosta. Kylmäsavulohijuustokakku, fetakasvispiirakka ja porocrustadit keräsivät kaikki kiitoksia ja kutkuttivat kieltämättä omaakin makuhermoa melkoisesti. Glorian ruoka&viini-lehdestä 1/2009 löydetyt kolibrimuffinit olivat myös kerrassaan suussa sulavia (itse sanoisin, että en ole parempia muffineita ennen syönyt) ja loppukoristeluineen suloisen näköisiä. Täytekakku oli lopulta mehevän maistuva ja koristelutkin omasta mielestä melko onnistuneet, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen täytekakun tekele noin 10-12 vuoteen... “Pikkuleipinä” tarjottiin jo aiemmin kuvailtuja pähkinä-rusinacookiesseja. 17 henkeä, joista yksi kohta puoliin 2-vuotias ja yksi maitodieetillä, ravitsi näistä itsensä ja kotiin kannettiin vielä rääppiäisevästä (ei kuitenkaan ihan ylettömästi) kaikesta muusta paitsi lohikakusta, joka katosi parempiin suihin jo juhlapaikalla.

Tarjoilupöytä valmiiksi katettuna

(Kuva kasvaa klikkaamalla)

Pikku prinsessan ristiäiskakku

Yritämme saada kaikki ohjeet tallennettua blogiin parin päivän sisällä. Jotta kirjoitus ei jää kuitenkaan aivan ilman reseptejä, tässä pikakatsaus täytekakkuun. Viiden munan kakkupohja on tehty vanhalla “tasamäärä” ohjeistuksella (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), johon löytyy hieno yksityiskohtainen opastus Kinuskikissalta. Jos haluat varmistaa kakun irtoamisen vuoasta paiston jälkeen, leikkaa vuoan pohjalle vuoan kokoinen leivinpaperiympyrä voitelun ja korppujauhotuksen lisäksi.

Kostutus:
1dl kookosmaitoa
½dl limen mehua
1tl vaniljasokeria
Täytteeseen:
320g vadelmahilloa (Den Gamle Fabrik)
3prk vaniljarahkaa (á200g)
3dl (pakaste)mustikoita
3dl (pakaste)vadelmia
Murskaa mustikoita ja vadelmia esim. haarukalla niin että niiden rakenne ei ihan kokonaan katoa. Sekoita marjat vaniljarahkaan.
Pinnalle:
2,5-3dl Flora vispi
Koristeluun:
Vaaleanpunaista marsipaania → muotoile kirjaimet vähintään vuorkautta ennen ja kuivata ne leivinpaperin päällä. Pujota kirjaimet coctailtikkuihin niin ne saa kätevästi kakunkoristeiksi.
Sokerikukkia

Leikkaa kakku kolmeksi levyksi. Kostuta alin kerros kookosmaitoseoksella. Levitä päälle puolet vadelmahillosta ja puolet rahkaseoksesta. Nosta keskilevy pohjan päälle, kostuta se kookosmaitoseoksella ja lusikoi päälle loppu vadelmahillo sekä rahkaseos. Nosta ylin kerros päälle ja kostuta sekin vielä kevyesti lopulla kookosmaitoseoksella.
Koristele kakku vasta juhlapäivänä. Vatkaa Flora visp kovaksi vaahdoksi ja levitä/pursota se haluamaasi muotoon kakun päälle. Koristele mieluisaksi. Yläosassa meillä siis nimi marsipaanikirjaimista... Patalinnun tuorein jäsen kulkee blogissa tästä eteenpäin nimellä Pikku E.


Tämä täyte (jota mukailtiin Maku 4/09 ohjeesta) on ehdottoman täydellinen meidän makuun. Marjat tekevät siitä todella muhevan ja herra Patalinnun lempimarja mustikka maistuu upeasti, kun marjoja ei ole hillottu kokonaan murskaksi. Rouva pitää vadelmasta, ja sekin siis hienosti edustettuna! Koska vadelmahillo, vaniljarahka ja Flora visp ovat jo valmiiksi makeutettuja, lisäsokeria ei tarvita lainkaan. Ainut huono puoli tässä on se, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon, koska täytekakuissa usein esiintyvä äklömakeus puuttuu...

Naamat esiin: Patalinnun perhepotretti

Kiitos kuvista J, A & R!

Kovan onnen kakku

Kaikki alkoi hyvin. Muna-sokerivaahto oli ihan täydellinen ja jauhoseos meni joukkoon kivuttomasti. Taikina levittyi kivasti vuokaan ja reunoihin näytti jäävän sopivasti kohoamisvaraa. Tästä vaiheesta ei ole kuvia, koska kaikki oli vielä hyvin, eikä tarkoituksena ollut kirjoittaa mitään vaihekuvausta...

Paista kakkua uunissa 175C asteessa 40 minuuttia. Puoli tuntia mennyt ja kakku on vielä ihan valkoinen, mitäs ihmettä? Jaahas, sokea leipuri onkin vääntänyt nupin 125C... No, ei mitään kuin uuniin lisää potkua ja arpomaan kauankohan sitä sitten vielä pitäisi paistaa. Kymmenen minuutin kuluttua tilanne näytti tältä:


Paniikki! Mitäs tehdään? Otetaanko kakku pois uunista, putsataan uuni ja tehdään uusi kakku? Kun tuli noita muniakin ostettua ylimääräisiä (kun ensin oli tiputettu yksi lattialle ja todettu että kauppaan pitää mennä toistamiseen), niin hyvinhän sen toisen kakun vielä saa aikaiseksi. Mutta mitä jos kumminkin jätetään se paistumaan ja katsotaan mitä siitä tulee, kun suurin osa pysyi ihan hienosti vuoassa.

Puolen tunnin päästä kakku pois uunista. Tuoksu on hyvä ja näkökin lupaava. Ei kuin kumoamaan kakku irti vuoastaan. Hmmm, mites se sitten tapahtuu, kun ei se sieltä tipukaan vaikka reunatkin on jo veitsellä irroiteltu? Teflon-vuoka, joka on vielä voideltu ja korppujauhotettu, jo on kumma! Hakataan reunoja, kokeillaan kylmää pyyhettä vuoan pohjaan, hakataan lisää joka puolelta. Ja kappas, kymmenen minuutin jälkeen alkaa tapahtumaan:


Pahus (ja paljon muita ilmauksia), ei tästä taida oikein juhlakakkua enää saada. Kokeillaanpa sormilla irtoaako tämä pohjan puolelta lainkaan.Lopputulos:


Kellään ideoita mitä tehdä kasalla sokerikakkua?
Onneksi ne kastajaiset ovat vasta lauantaina, vielähän näitä ehtii jokusen leivoskella...

Kotileipien aatelia

Hetkihän tässä taas vierähti. Päivät menevät ihan hurjaa tahtia, vaikka kovin paljon ei juttuja ehditä puuhaamaankaan. Vatsan toimintoihin tämä ihmisen elämän alkutaival tuntuu keskittyvän, ja kun vatsassa on kaikki hyvin, niin sitten voi vähän nukkuakin. Päiväunet vaan eivät vieläkään kiinnosta kovin pitkiä aikoja kuin kerran pari viikossa, joten kun sellainen uni-ihme tapahtuu, ajan joutuu jakamaan tarkkaan monien eri rästihommien kanssa. Tänään vuorossa blogin päivitys :)

Tämän poro-leipäjuustofocaccian ohje löytyi Maku-lehdestä 5/08, ja siitä tuli suorilla meidän suuri suosikki. Ihan älyttömän hyvää!! Ja melkoisen helppo tehdä, vaikka aikaa vievä kohotuksineen onkin. Herra Patalintu teki ensimmäisen focaccian yksinään ilman apua, ja leipominen ei todellakaan ole ollut hänen juttunsa aikaisemmin. Ei sillä etteikö leipomukset onnistuisi, mutta siihen ei kai ole ollut vain kiinnostusta taikka tarvetta, koska rva leipoo innolla (vaikkakaan ei aina taidolla).


Lopputulos oli loistava sekä makunsa että ulkonäkönsä suhteen! Alkuperäisessä ohjeessa kohotuksia on vieläkin enemmän. Taikina pitäisi tehdä jo edellisenä iltana jääkaappiin, kuten kai focaccia taikina aina ylipäätään. Ennen leipomista, taikina pitäisi ottaa pois kaapista n. kaksi tuntia ennen ja sitten kohtusta pellillä vielä n.40min. Meillä taikinaa ei muistettu tehdä edellisenä päivänä ja ruokaa oli saatava ennen huomista, joten sen annettiin tekeytyä huomattavasti vähemmän. Mutta kuten todettu, lopputulos oli silti loistava, joten alla meidän aikataulumme.

Poro-leipäjuustofocaccia
2dl vettä
2dl maustamatonta jugurttia
20g tuore hiivaa
1rkl tummaa siirappia
1½tl suolaa
½dl öljyä
n. 8dl vehnäjauhoja
200g leipäjuustoa
100g kylmäsavuporoleikettä


Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi ja liuota hiiva siihen. Sekoita joukkoon jugurtti, siirappi sekä suola. Lisää öljy ja sekoita joukkoon vehnäjauho vähitellen. Alusta pehmeä taikina, peitä kulho liinalla ja anna kohota pari tuntia.
Kaavi taikina pellille leivinpaperin päälle ja litistä se pellin kokoiseksi hyvin öljytyin käsin. Anna leivän kohota liinalla peitettynä noin 40 minuuttia.
Leikkaa sekä leipäjuusto että poro pieniksi kuutioiksi ja ripottele palaset leivän päälle. Paista focacciaa 250C asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Tarkista pohjan kypsyys kohottamalla leipää kulmasta.
Nautiskele sellaisenaan, tai täydennä ateriaksi kulhollisella maukasta kesäkurpitsakeittoa.

Kasvihuoneen satoa keitoksi

Tässäpä helppo ja erittäin maukas kesäkurpitsakeiton ohje. Meillä tätä on tehty nyt muutaman kerran, kun lainakasvihuoneessamme kasvattamat kesäkurpitsat villiintyivät, ja innostuivat tekemään ISOJA kurpitsoita oikein urakalla. Kesäkurpitsoista on puuhattu paljon muutakin, mutta keitto nyt tässä ensimmäiseksi, koska se sopii niin hyvin samalla kertaa postatun poro-leipäjuustofocaccian kumppaniksi. Tätä parivaljakkoa suosittelemme lämmöllä! Mutta jos leivän teko ei innosta tai siihen ei ole aikaa, maistuu keitto kyllä mainiosti yksikseenkin ja on nopea valmistaa.


Kesäkurpitsakeitto
500g kesäkurpitsaa lohkoina
4 isohkoa perunaa lohkoina
1 sipuli lohkoina
(2 valkosipulinkynttä)
8-10dl vettä
2 luomu kasvisliemikuutiota
(1-2dl ruokakermaa)
reilusti mustapippuria myllystä
muutama oksa tuoretta timjamia
Laita kesäkurpitsat, perunat ja sipulit kattilaan. Lisää vesi ja liemikuutiot ja kiehauta. Keitä kasviksia n.20 minuutia tai kunnes ne ovat hyvin pehmenneet. Sitten kaksi vaihtoehtoa:
1) Mausta pippurilla ja timjamilla ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
2) Kaada noin puolet vedestä pois toiseen astiaan. Mausta keitto pippurilla ja timjamilla ja soseuta se sauvasekoittimella. Lisää ruokakermaa maun mukaan ja kiehauta nopeasti.
Meille keitto maistui hyvin sekä kermalla että ilman. Ilman kermaa siitä tulee ehkä hieman joku terveyskeitto mieleen, mutta hyvää silti :)

Pähkinäiset pikkuleivät

Edellisessä postauksessa tuli annettua lukijoille mahdollisuus ehdottaa missä järjestyksessä julkaisemme viimeaikojen kokkaustemme reseptit. Pyyntöjä ei tullut montakaan, joten ne pari on helppo toteuttaa. Ensimmäiseksi ehti kommentti koskien cookiesseja, ja ne kirjaammekin tänne mielellämme, sillä ne olivat oikeasti todella maistuvia! Nämä pikkuleivät kävivät täysin aidoista valmis cookiesseista, ja tässä tilanteessa se on kehu ;) Rakenne oli mukavan rapea, rusinassa ja pähkinässä ei turhia säästelty (mikä nostaa ne ehdottoman reilusti kaupan keksien yläpuolelle!) ja fariinisokeri toi mukavaa lievää toffeen aromia tekemättä näistä kuitenkaan liian makeita. Helppoja valmistaa ja miellyttävät todistetusti vieraita kahvin, teen tai karpalomehun kera – suosittelemme ehdottomasti! Ohje löytyi vuoden vanhasta Maku-lehdestä 5/08.

Rusina-pähkinäcookies (12kpl)
100g voita
1½dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria
1 luomu kananmuna
2dl vehnäjauhoja
1½dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1dl rusinoita hienonnettuna
1dl pähkinöitä murskattuna (me käytimme pähkinäseosta, josta löytyi ainakin maapähkinää, saksanpähkinää, cashewpähkinää, hasselpähkinää ja manteleita)
Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri. Lisää muna voimakkaasti vatkaten ja sekoita kuivat aineet, rusinat ja pähkinät mukaan. Jaa taikina 12 palloksi ja taputtele ne keskikokoisiksi pikkuleiviksi leivinpaproidulle pellille. Ripottele vielä hieman fariinisokeria keksien päälle. Paista 200C asteessa noin 12-15min. HUOM! Jäähdytä kypsät pikkuleivät ritilän päällä niin ne rapeutuvat.