Kovan onnen kakku

Kaikki alkoi hyvin. Muna-sokerivaahto oli ihan täydellinen ja jauhoseos meni joukkoon kivuttomasti. Taikina levittyi kivasti vuokaan ja reunoihin näytti jäävän sopivasti kohoamisvaraa. Tästä vaiheesta ei ole kuvia, koska kaikki oli vielä hyvin, eikä tarkoituksena ollut kirjoittaa mitään vaihekuvausta...

Paista kakkua uunissa 175C asteessa 40 minuuttia. Puoli tuntia mennyt ja kakku on vielä ihan valkoinen, mitäs ihmettä? Jaahas, sokea leipuri onkin vääntänyt nupin 125C... No, ei mitään kuin uuniin lisää potkua ja arpomaan kauankohan sitä sitten vielä pitäisi paistaa. Kymmenen minuutin kuluttua tilanne näytti tältä:


Paniikki! Mitäs tehdään? Otetaanko kakku pois uunista, putsataan uuni ja tehdään uusi kakku? Kun tuli noita muniakin ostettua ylimääräisiä (kun ensin oli tiputettu yksi lattialle ja todettu että kauppaan pitää mennä toistamiseen), niin hyvinhän sen toisen kakun vielä saa aikaiseksi. Mutta mitä jos kumminkin jätetään se paistumaan ja katsotaan mitä siitä tulee, kun suurin osa pysyi ihan hienosti vuoassa.

Puolen tunnin päästä kakku pois uunista. Tuoksu on hyvä ja näkökin lupaava. Ei kuin kumoamaan kakku irti vuoastaan. Hmmm, mites se sitten tapahtuu, kun ei se sieltä tipukaan vaikka reunatkin on jo veitsellä irroiteltu? Teflon-vuoka, joka on vielä voideltu ja korppujauhotettu, jo on kumma! Hakataan reunoja, kokeillaan kylmää pyyhettä vuoan pohjaan, hakataan lisää joka puolelta. Ja kappas, kymmenen minuutin jälkeen alkaa tapahtumaan:


Pahus (ja paljon muita ilmauksia), ei tästä taida oikein juhlakakkua enää saada. Kokeillaanpa sormilla irtoaako tämä pohjan puolelta lainkaan.Lopputulos:


Kellään ideoita mitä tehdä kasalla sokerikakkua?
Onneksi ne kastajaiset ovat vasta lauantaina, vielähän näitä ehtii jokusen leivoskella...

Kotileipien aatelia

Hetkihän tässä taas vierähti. Päivät menevät ihan hurjaa tahtia, vaikka kovin paljon ei juttuja ehditä puuhaamaankaan. Vatsan toimintoihin tämä ihmisen elämän alkutaival tuntuu keskittyvän, ja kun vatsassa on kaikki hyvin, niin sitten voi vähän nukkuakin. Päiväunet vaan eivät vieläkään kiinnosta kovin pitkiä aikoja kuin kerran pari viikossa, joten kun sellainen uni-ihme tapahtuu, ajan joutuu jakamaan tarkkaan monien eri rästihommien kanssa. Tänään vuorossa blogin päivitys :)

Tämän poro-leipäjuustofocaccian ohje löytyi Maku-lehdestä 5/08, ja siitä tuli suorilla meidän suuri suosikki. Ihan älyttömän hyvää!! Ja melkoisen helppo tehdä, vaikka aikaa vievä kohotuksineen onkin. Herra Patalintu teki ensimmäisen focaccian yksinään ilman apua, ja leipominen ei todellakaan ole ollut hänen juttunsa aikaisemmin. Ei sillä etteikö leipomukset onnistuisi, mutta siihen ei kai ole ollut vain kiinnostusta taikka tarvetta, koska rva leipoo innolla (vaikkakaan ei aina taidolla).


Lopputulos oli loistava sekä makunsa että ulkonäkönsä suhteen! Alkuperäisessä ohjeessa kohotuksia on vieläkin enemmän. Taikina pitäisi tehdä jo edellisenä iltana jääkaappiin, kuten kai focaccia taikina aina ylipäätään. Ennen leipomista, taikina pitäisi ottaa pois kaapista n. kaksi tuntia ennen ja sitten kohtusta pellillä vielä n.40min. Meillä taikinaa ei muistettu tehdä edellisenä päivänä ja ruokaa oli saatava ennen huomista, joten sen annettiin tekeytyä huomattavasti vähemmän. Mutta kuten todettu, lopputulos oli silti loistava, joten alla meidän aikataulumme.

Poro-leipäjuustofocaccia
2dl vettä
2dl maustamatonta jugurttia
20g tuore hiivaa
1rkl tummaa siirappia
1½tl suolaa
½dl öljyä
n. 8dl vehnäjauhoja
200g leipäjuustoa
100g kylmäsavuporoleikettä


Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi ja liuota hiiva siihen. Sekoita joukkoon jugurtti, siirappi sekä suola. Lisää öljy ja sekoita joukkoon vehnäjauho vähitellen. Alusta pehmeä taikina, peitä kulho liinalla ja anna kohota pari tuntia.
Kaavi taikina pellille leivinpaperin päälle ja litistä se pellin kokoiseksi hyvin öljytyin käsin. Anna leivän kohota liinalla peitettynä noin 40 minuuttia.
Leikkaa sekä leipäjuusto että poro pieniksi kuutioiksi ja ripottele palaset leivän päälle. Paista focacciaa 250C asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Tarkista pohjan kypsyys kohottamalla leipää kulmasta.
Nautiskele sellaisenaan, tai täydennä ateriaksi kulhollisella maukasta kesäkurpitsakeittoa.

Kasvihuoneen satoa keitoksi

Tässäpä helppo ja erittäin maukas kesäkurpitsakeiton ohje. Meillä tätä on tehty nyt muutaman kerran, kun lainakasvihuoneessamme kasvattamat kesäkurpitsat villiintyivät, ja innostuivat tekemään ISOJA kurpitsoita oikein urakalla. Kesäkurpitsoista on puuhattu paljon muutakin, mutta keitto nyt tässä ensimmäiseksi, koska se sopii niin hyvin samalla kertaa postatun poro-leipäjuustofocaccian kumppaniksi. Tätä parivaljakkoa suosittelemme lämmöllä! Mutta jos leivän teko ei innosta tai siihen ei ole aikaa, maistuu keitto kyllä mainiosti yksikseenkin ja on nopea valmistaa.


Kesäkurpitsakeitto
500g kesäkurpitsaa lohkoina
4 isohkoa perunaa lohkoina
1 sipuli lohkoina
(2 valkosipulinkynttä)
8-10dl vettä
2 luomu kasvisliemikuutiota
(1-2dl ruokakermaa)
reilusti mustapippuria myllystä
muutama oksa tuoretta timjamia
Laita kesäkurpitsat, perunat ja sipulit kattilaan. Lisää vesi ja liemikuutiot ja kiehauta. Keitä kasviksia n.20 minuutia tai kunnes ne ovat hyvin pehmenneet. Sitten kaksi vaihtoehtoa:
1) Mausta pippurilla ja timjamilla ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
2) Kaada noin puolet vedestä pois toiseen astiaan. Mausta keitto pippurilla ja timjamilla ja soseuta se sauvasekoittimella. Lisää ruokakermaa maun mukaan ja kiehauta nopeasti.
Meille keitto maistui hyvin sekä kermalla että ilman. Ilman kermaa siitä tulee ehkä hieman joku terveyskeitto mieleen, mutta hyvää silti :)

Pähkinäiset pikkuleivät

Edellisessä postauksessa tuli annettua lukijoille mahdollisuus ehdottaa missä järjestyksessä julkaisemme viimeaikojen kokkaustemme reseptit. Pyyntöjä ei tullut montakaan, joten ne pari on helppo toteuttaa. Ensimmäiseksi ehti kommentti koskien cookiesseja, ja ne kirjaammekin tänne mielellämme, sillä ne olivat oikeasti todella maistuvia! Nämä pikkuleivät kävivät täysin aidoista valmis cookiesseista, ja tässä tilanteessa se on kehu ;) Rakenne oli mukavan rapea, rusinassa ja pähkinässä ei turhia säästelty (mikä nostaa ne ehdottoman reilusti kaupan keksien yläpuolelle!) ja fariinisokeri toi mukavaa lievää toffeen aromia tekemättä näistä kuitenkaan liian makeita. Helppoja valmistaa ja miellyttävät todistetusti vieraita kahvin, teen tai karpalomehun kera – suosittelemme ehdottomasti! Ohje löytyi vuoden vanhasta Maku-lehdestä 5/08.

Rusina-pähkinäcookies (12kpl)
100g voita
1½dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria
1 luomu kananmuna
2dl vehnäjauhoja
1½dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1dl rusinoita hienonnettuna
1dl pähkinöitä murskattuna (me käytimme pähkinäseosta, josta löytyi ainakin maapähkinää, saksanpähkinää, cashewpähkinää, hasselpähkinää ja manteleita)
Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri. Lisää muna voimakkaasti vatkaten ja sekoita kuivat aineet, rusinat ja pähkinät mukaan. Jaa taikina 12 palloksi ja taputtele ne keskikokoisiksi pikkuleiviksi leivinpaproidulle pellille. Ripottele vielä hieman fariinisokeria keksien päälle. Paista 200C asteessa noin 12-15min. HUOM! Jäähdytä kypsät pikkuleivät ritilän päällä niin ne rapeutuvat.