Itsenäisyyspäivän karjalanpiirakat

Kokkaukset ovat nyt jääneet melko vähille erinäisistä syistä johtuen. Tänään, kun edes kaupat eivät ole auki vapaa-aikaa häiritsemässä, on taas hyvin aikaa ja tarmoa siirtyä keittiön puolelle. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme heti aamulla pitkästä, pitkästä aikaa tehdä karjalanpiirakoita. Rouva Patalinnun sukujuuret ovat hyvinkin syvällä karjalassa, isän puolelta vallitsevan rajan toisella puolen eikä äitikään kaukaa itärajan pinnasta ole, joten karjalanpiirakka ei meillä todellakaan tarkoita pääkaupunkiseudun kaupoista saatavia paksuja vehnäjauhomössöjä, jotka tarttuvat kitalakeen eivätkä suoraan sanottuna maistu miltään.


Aidon karjalanpiirakan kuuluu olla ohutkuorinen ja reunoista rapsakka. Parhaimman ja maukkaimman tuloksen saa kunnon puulämmitteisessä leivinnuunissa, mutta sellaisen puutteessa olemme olleet ihan tyytyväisiä myös sähköuunin tuotoksiin. Lämmön vain on oltava niin kuumalla kuin uunista tehoja lähtee. Kuoresta vähintään puolet pitää olla ruista (mitä enemmän ruista sen parempi) ja täyte saa olla vain puuroriisiä, ohraa tai perunaa. Piirakat on voideltava aidolla voilla, voita on hyvä myöskin laittaa puuroriisin joukkoon ja ainakin isommassa nälässä tai juhlatilanteessa piirakat kannattaa nautiskella munavoin kera. Voita ei piirakanteossa mikään voita. Tällä ohjeella saa parikymmentä isompaa tai 37 pientä juhlapiirakkaa.

Ensimmäiseksi keitä riisipuuro (tai ohrapuuro tai perunamuuussi)
2½ dl vettä
2dl puuroriisiä
7½dl kevytmaitoa (aitoihin punaista, jos kantti kestää)
½-1tl suolaa
20g voita (määrää voi lisätä maun mukaan)
Mittaa riisiryynit kiehuvaan veteen ja keitä n.10min (varo ettei vesi pääse haihtumaan pois kokonaan). Lisää maito ja hauduta hiljaisella lämmöllä 30-40min välillä sekoittaen ettei puuro pala pohjaan. Ota puuro liedeltä, lisää voi ja mausta suolalla. Jäähdytä.

Kuoritaikina
1½dl vettä
1tl (vajaa) suolaa
3dl ruisjauhoja
1dl vehnäjauhoja
(öljyä)
Sekoita vesi, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla tai piirakkapulikalla, jotta taikinaan tulisi hieman sitkoa. Lisää vasta sitten ruisjauhot. Sekoita taikina tasaiseksi.


Muotoile taikinasta pitkä tasainen pötkö ja pilko se veitsellä pieniksi kakkaroiksi. Peitä ne kelmulla, etteivät ne kuivu liikaa. Aidot piirakat kuuluisi ajella piirakkapulikalla (kaulimella kaulitaan, pulikalla ajellaan) kevyesti jauhoitetulla alustalla ohuiksi, pyöreiksi levyiksi, mutta tässä kohtaa meillä astuu nykyaika peliin. Pastakone on oiva apuväline todella ohuiden piirakkapohjien saavuttamiseksi, ja muotokin on helppo saada oikeanlaiseksi. Herra Patalintu rullaa (jauhoitetut) taikinakakkarat muutamaan kertaan, joka kierroksella telojen väliä ohentaen, pastakoneen läpi ja rouva täyttää sekä rypyttää piirakat paistovalmiiksi. Varsin tehokas tuotantolinja. Pastakoneen jälkeen, pohjien keskelle laitetaan n.1rkl täytettä. Reunat taitetaan keskelle niin että väliin jää n.1½-2cm kaistale täytettä näkyviin. Ja sitten rypytetään. Rypytyksen oppii, kun sitä harjoittelee (tauon jälkeen nämä omat ovat vähän mitä ovat, mutta onneksi rypytyksen laatu ei ratkaisevasti vaikuta makuun).


Paista piirakoita 300C asteisessa uunissa n.10 min. Voitele paiston jälkeen voisulalla tai ohenna voisulaa tilkalla vettä tai maitoa. Lado kuumat piirakat kulhoon ja peitä voipaperilla ja liinalla – jos siis maltat olla syömättä niitä heti.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Savuista kanaa ja pinaattirisottoa

Tätä ruokaa teimme jo muutama viikko sitten ja nautimme siitä kovasti. Olemme useinkin savustaneet kalaa savustuspussissa ja se on aina onnistunut mainiosti. Savunmaku on selkeä ja miellyttävä, vaikka tietenkin eroaa oikean savustuspöntön tuotoksista jonkin verran. Kerrostalossa ja sähköuunissa tämä vain on ainoa tietämämme mahdollisuus, eikä lainkaan huono sellainen. Sen verran vahva savuisuus pussissa tosin on, että kun pussin avaa paiston jälkeen, huoneistossa savua voi tuoksutella jopa muutaman päivän ajan savustuksen jälkeen jonkinmoisesta tuuletuksesta huolimatta... Jos sitä ei kammoksu, niin savustuspusseja voi lämpimästi suositella savuaromien ystäville.

Tällä kertaa emme siis kuitenkaan savustaneet kalaa vaan broileria. Törmäsimme tähän mielenkiintoiseen reseptiin Iltalehden ruokasivuilla, ja se päätyi samantien löytymisen jälkeen kokeiluun. Pinaattirisotto on muunnelma aiemmin valmistamastamme sitruunarisotosta, nyt lisämakuna sitruunankuoren sijaan -pinaatti. Hyvää oli sekin ja sopi savulinnun kanssa erinomaisesti.

Savubroileri
Broilerin rintafileitä syöjien mukaan
n. 1rkl tuoretta timjamia /file
n. ½tl raastettua sitruunankuorta /file
Suolaa
Mustapippuria
Leikkaa rintafileisiin taskut ja täytä ne timjamilla ja sitruunankuorella. Voit puristaa mukaan myös hieman sitruunamehua ja rouhaista vähän pippuria. Hiero lihojen pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista fileet kuumalla pannulla molemmin puolin ja laita ne savustuspussiin. Savustuspussi kertoo että savustus ei lähde kunnolla käyntiin ellei alkulämpö ole vähintään 250C astetta, joten laita pussi ensin 250C asteiseen uuniin. Tiputa lämpöä 5-10 minuutin jälkeen ja jatka paistoa 180C asteessa kunnes 15-20min on täynnä. Voit myös laittaa paksuimpaan fileeseen paistomittarin, kana olisi ohjeen mukaan valmis kun mittari näyttää 68C. Ota pussi uunista ja anna vetäytyä 5-10 minuuttia.

Pinaattirisotto
2 shalottisipulia hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl oliiviöljyä
n. 1,5dl risottoriisiä
n. 5dl kasvislientä
4-5 palaa pakastepinaattia
Pari rouhaisua mustapippuria
1rkl sitruunamehua
n.1dl parmesaania raastettuna
1rkl voita
Laita öljy kattilaan ja kuulota sipuleita miedolla lämmöllä hetki. Lisää riisit joukkoon, ja kuulota kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää n. 1dl kasvisliemestä. Keitä kunnes neste on melkein haihtunut ja lisää taas desi lientä. Jatka kunnes riisi on kypsää (al dente), tähän menee n.15-20 min. Tipauta joukkoon viimeisen kasvisliemidesin kera pinaattipalat. Mausta mustapippurilla sekä sitruunamehulla ja ota pannu liedeltä. Sekoita lopuksi parmesaaniraaste sekä voi risottoon.

Tavallista herkumpi lasagne

Sunnuntaisin on mukava syödä laatikkoruokia. Niiden tekemiseen ja hauduttamiseen on reilusti aikaa ja koska määrä väkisinkin on melko iso, niistä jää vielä mukavat annokset uudelleen lämmitettäväksi seuraavalle viikolle. Tällä kertaa halusimme lasagnea, mutta kaipasimme kuitenkin jotain vaihtelua perinteiseen ”bolognese” malliin. Ei sillä, että sitäkään liian usein tekisimme, mutta uutta on aina virkistävä kokeilla. Niinpä pienensimme jauhelihan määrää ja lisäsimme reilusti erilaisia kasviksia ja sieniä joukkoon, munakoisot tosin meinaavat viedä pääosan. Nämä nimenomaiset kasvikset pelasivat tosi hyvin yhteen, mutta jos vaihtelua kaipaa tai muuten ei kyseisistä pidä, niin niitähän on helppo vaihdella. Jauhelihankin varmaan voisi korvata esim. samalla määrällä jotain papuja ja sillä päästäisiin täysin kasvisversioon. Ehdottomasti (pienen) vaivansa arvoinen - ai että tämä oli hyvää! Tulee ehdottomasti kuulumaan sunnuntairuokiemme joukkoon mahdollisesti jopa useammin kuin klassinen sukulaisensa – vaikka sekin on huippuhyvää. Aiemmin postaamamme ricotta-pinaattilasagne on kyllä myös tosi herkkua. Kotitekoiset lasset taitavat upota vatsaan laidasta laitaan hyvin helposti :)


Munakoiso-jauhelihalasagne
1 punainen paprika (250g) pieninä kuutioina
1 iso sipuli pieneksi hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä pieneksi hienonnettuna
100g ruskeita herkkusieniä viipaleina
Oliiviöljyä
250g naudan jauhelihaa
60g aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
400g tlk tomaattimurskaa
2rkl chiliketsuppia
Rouhittua mustapippuria
Suolaa
½tl kuivattua yrttisekoitusta (Provence)
½tl kuivattua oreganoa
½tl kuivattua basilikaa
(kuivattuja chili hiutaleita)

400g munakoiso 1cm paksuisina viipaleina
75g pakastepinaattia
Lasagnelevyjä

Keitä munakoiso viipaleita reilussa kiehuvassa vedessä n. 1 minuutti tai kunnes ne ovat kypsiä. Pyyhi ne kuivaksi talouspaperilla ja laita sivuun odottamaan. Kuumenna oliiviöljy pannussa ja kuulota sipuleita, sieniä ja kuivattuja yrttejä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää jauheliha ja ruskista, mausta suolalla ja mustapippurilla. Laita seuraavaksi joukkoon paprikakuutiot sekä aurinkokuivatut tomaatit ja hauduttele pari minuuttia. Lisää tomaattimurska, pari ruokalusikallista chiliketsuppia sekä chilihiutaleita maun mukaan. Anna hautua vähintään 15 minuuttia.

Bechamel
3rkl voita
3rkl vehnäjauhoja
5dl kevytmaitoa
2½dl juustoraastetta + ½dl pinnalle (meillä Allerum 17%)
Ripaus valkopippuria
Ripaus muskottipähkinää
Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja ruskista hetki. Kaada joukkoon vähitellen lämmin maito ja kiehauta kunnes kastike sakenee. Mausta valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Ota pois liedeltä ja lisää joukkoon reilu pari desiä juustoraastetta.

Voitele uunivuoka öljyllä. Kannattaa valita reilumpi vuoka, meillä vähän jännitettiin pysyykö kaikki tavara vielä uunissa vuoan sisällä (pysyi, mutta oli kyllä ääriään myöten täynnä). Levitä pohjalle ohut kerros jauhelihakastiketta. Levitä päälle lasagnelevyjä (meillä mahtuu juuri 3 rinnakkain). Kauho päälle jauhelihakastiketta, asettele kerros munakoisokiekkoja ja levitä ohut kerros bechamel kastiketta. Sitten taas lasagnelevyt, jauhelihakastike, munakoisot, mikrossa sulatettu pinaatti (eli pinaattia tulee vain yksi kerros)ja bechamel. Meillä mahtui vielä yksi kerros ensimmäisen kierroksen mukaan, mutta siitä jätimme pois bechamelin ja ripottimme sen sijaan viimeisten munakoisojen päälle hiukan juustoa. Asettele siihen vielä yhdet lasagnelevyt ja piilota ne bechamelkastikkeella. Ripota pinnalle juustoraastetta (lisäksi myös hieman paremsania) ja paista uunissa 180C asteessa 40-50 minuuttia. Ihan noin tummaksi ei tarvitse pintaa päästää kuin meillä, vaikka ei sekään herkuttelua haitannut.

Keittiössä ristiin rastiin

Tästä muodostui lopulta melkoisen kansainvälinen ateria, voisiko tätä sitten cross kitcheniksikin kutsua? Lopputulos koostettiin 8 tunnin huonekalu-ja sisustuskaupoissa ryntäilyn jälkeen, kuitenkin jo etukäteen ostetuista aineksista. Superväsyneenä (monen tunnin shoppailu todellakin puristaa mehut pois!) tunsimme ensin jo epätoivoa, että miten tästä ikinä tulee mitään syötäväksi kelpaavaa, mutta kummasti sitä piristyi kun ruoka alkoi tuoksumaan :) Alkuun maistelimme Glorian Ruoka&Viini (nro56) löytyneellä Espanjalaisella valkosipuli-sahramikeitolla. Perunat ehkä hieman liisteröityivät sauvasekoitinvaiheessa, mutta muuten keitto oli kovinkin maukas ja aromikas. Sopii erittäin hyvin pieninä annoksina alkuruoaksi, mutta loppu maistui meille hyvin vielä seuraavana päivänä lounaaksi lämmitettynä.

Pääruoaksi paistoimme Suuresta Aasialaisesta Keittokirjasta jo aiemmin hyväksi havaittua Intialaista kalaa. Kaikki nämä mausteet sopivat kalaan hienosti, vaikkakin tietenkin kalan oma maku katoaa aika kaukaiseksi. Pinta on kuitenkin niin herkullisen rapea ja mausteinen, että aina näitä tulee silloin tällöin tehtyä maistuipa kala tai ei. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty tuoretta korianteria, mutta koska se ei Patalinnun miespuoliselle jäsenelle maistu oikein millään, niin korvasimme sen Thai-basilikalla – sopi mukaan erittäin hyvin! Kalalle kaveriksi kehittelimme oman riisiseoksen. Thai jasmiiniriisin joukossa öljyssä paistetut herneet, kevätsipuli ja rusinat maistuivat kerrassaan mainioilta! Löysimme vielä Kalifornian luomurusioita jotka on pakattu pieniin 15g annosrasiohin. Tämä sopii meille paremmin kuin hyvin, sillä emme ole mitään rusinoiden suurkuluttajia, ja isoissa pakkauksissa entiset rypäleet tuppaavat meidän kaapissa kuivumaan rusina-asteesta kivettyneeseen muotoon.

Espanjalainen valkosipuli-sahramikeitto
1 kokonainen valkosipuli
1 purjon valkoinen osa
8 keskikokoista perunaa
6dl kasvislientä
2 laakerinlehteä
Veitsenkärjellinen sahramia
2dl kermaa
Pari rouhaisua mustapippuria
Ripaus suolaa
Leikkaa valkosipulista hattu, kääri folioon ja paista uunissa 200C n.20min. Anna jäähtyä hieman ja purista kynnet kuoristaan. Kiehauta kasvisliemi, lisää purjo, perunat, ja valkosipuli. Lisää myös laakerinlehdet ja sahrami. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä, n.20min. Poista laakerinlehdet, lisää kerma ja soseuta.


Intialainen paistettu kala
300 g kiinteitä valkolihaisia kalafileitä
Reilu desi jauhoja (meillä tempura-seos)
½tl suolaa
1tl garam masalaa
½tl chilijauhetta
1 maustemitta kurkumaa
Pari rouhaisua musta pippuria
2rkl tuoretta Thai-basilikaa
1 kevyesti vatkattu kananmuna
Öljyä paistamiseen
Puhdista kalat huolella ruodoista yms. Sekoita jauhot mausteet ja silputtu Thai-basilika keskenään kulhossa. Vatkaa kananmuna kevyesti syvällä lautasella. Kasta kalat ensin kananmunaan ja pyöritä ne sen jälkeen jauho-mausteseoksessa. Paista reilussa öljyssä paistinpannussa kunnes ovat pinnalta kullanruskeita ja rapeita. Varaa tarjoiluun vielä sitruunaa päällepuristettavaksi.


Herne-rusina-riisi
1dl jasmiiniriisiä
2dl vettä
2 kevätsipulia renkaina
1dl pakasteherneitä
15g rusinoita
Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kuulota kevätsipuli, herneet ja rusinat pannussa, mausta hieman suolalla ja pippurilla. Sekoita paistos kypsän riisin joukkoon ja tarjoile mausteisen ruoan kera.

Sitruunaisen kermaista tonnikalapastaa

Meistä ei kumpikaan ole ollut lämpimän purkkitonnikalan ystävä. Aikaisemmin esim. ajatus tonnikalapitsasta aiheutti lähinnä lievän ällötyksen tunnetta ja ajatuksen tasolla epämiellyttävää makua suuhun. Ja kieltämättä tonnikalapitsaa ei kyllä vieläkään tee mieli. Jotenkin se lämmin purkkitonnikala ilman sen aromeiden hukuttamista muihin makuihin ei herätä innostusta edelleenkään. Tästä lähtökohdasta on melko ihmeellistä, että koskaan edes lähdimme kokeilemaan tätä pastakastiketta. Onneksi lähdimme, sillä tästä tuli kerralla melkein pikaruoka-lemppari!

Meillä oli viikonlopulta jäänyt ylimääräinen luomusitruuna ja sille piti keksiä tehokasta käyttöä. Haku Suuresta Pasta Keittokirjasta, tuotti sitruunan osalta muutamankin tuloksen, mutta tonnikalasta huolimatta tämä kiehtoi eniten. Ohjeessa ei tosin ollut kuin sitruunamehua, lisäsimme siihen myös kuoren ja pastana oli alkuperäisessä orchiettea (sehän nyt ei tietysti makuun kummemmin vaikuta). Lopputulos on sitruunan raikas, muhevan kermainen ja tonnikala tuo mukavaa rakennetta. Ihanaa, ihanaa, ihanaa ja vielä nopeaakin – kannattaa kokeilla!

Pastaa tonnikala-sitruuna-kapris-kastikkeella

Mieleistä pastaa, meillä tässä radiatori
1rkl voita
1rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pieni sipuli hienonnettuna
1prk tonnikalaa vedessä (valutettuna)
1 pienen luomusitruunan kuori raastettuna
2rkl sitruunamehua
1½-2dl ruokakermaa
2rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
1rkl kapriksia hieman silputtuna
Vajaa maustemitta cayennepippuria
Pari rouhaisua mustapippuria
Keitä pasta runsaassa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan al dente. Kuumenna pastan kiehuessa voi-öljyseos pannussa ja kuulota sipuleita keskilämmöllä läpikuultaviksi. Lisää tonnikala, sitruunamehu, kerma, persilja ja kaprikset. Mausta musta- ja cayennepippurilla. Anna kiehua miedolla lämmöllä n.5min. Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon ja koristele vielä hitusella persiljaa.

Piimäinen kinkkupiiras

Tämän piirakan piti seurata jonkin ilmaisjulkaisun kinkkuquiche ohjetta, mutta muuttui matkalla niin paljon, että siitä reseptistä ei ole enää jäljellä kuin kinkku. Ensiksi alkoi hirvittää valmistaikinan käyttö pohjaan – vaikka emme mitään leipureita ole, niin piirakkapohja sentään meiltäkin onnistuu useimmiten. Ja tämä pohja on erityisen suositeltava, kun siinä on suorastaan mitätön osa normaalista piirakkataikinoihin upotetusta voista. Pohja on poimittu ystävän ohjeistamasta feta-kasvispiirakasta. Kiitoksia kovasti A.N., mikään muu taikina ei enää meidän piiraisiin kelpaa :)

Täytteeseen olemme yleensä ohjeiden mukaisesti käyttäneet kermaa, ranskankermaa, kermaviiliä ja/tai ruokajugurttia. Kermaa kerkisimme jo ostaa tätäkin varten, mutta jotenkin se ei oikein tuntunut arkipiirakkaan soveliaalta. Kaapista löytyi vuorokauden verran käyttöpäiväsuosituksen ylittänyttä luomupiimää, ja päätettiin kokeilla mitenkäs se täytteessä toimisi. Ja sehän osoittautui kerrassaan erinomaiseksi! Piirakan rakenne oli täydellinen ja maussa ilmenevä lievä ”happamuus” oli niin hyvää, että ensi kerran käytämme piimää varmasti ihan tarkoituksella.



Pohja
1dl lämmintä vettä
12g kuivahiivaa
Ripaus suolaa
25g voita
2½dl jauhoja

Täyte
3 luomu kananmunaa
3dl luomupiimää
1dl kevyt maitoa
Kuivattua oreganoa
Mustapippuria
Ripaus suolaa
2rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
½ punttia tuoretta timjamia
200g ylikypsää saunapalvikinkkua pieninä kuutioina
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
½ punainen paprika kuutioina
15 vihreää oliivia
150g juustoraastetta (meillä emmental-mozzarella)

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja anna kohota liinan alla n.½ tuntia tai kun se on kutakuinkin kaksinkertainen. Kuulota sipuli, valkosipuli ja paprika paistinpannussa. Sekoita kananmunat, piimä, maito ja mausteet ensin keskenään. Lisää joukkoon kinkkukuutiot, oliivit ja yrtit. Lisää myös kuulotetut kasvikset kun ne ovat hieman jäähtyneet. Sekoita lopuksi joukkoon 2/3 juustoraasteesta. Levitä taikina sormin painellen öljytyn piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada päälle täyte ja ripota pinnalle loppu juustoraaste. Paista 200C asteessa n.45-50min kunnes piiraan reunat ja juusto ovat ruskistuneet kauniisti.

Thaimaan lentokenttätuliaisia

Vajaa vuosi sitten rouva oli työmatkalla Aasiassa ja Bangkokin lentokentältä tarttui sitten kuvissa näkyvää maustetahnaa käsimatkatavaroihin. Paketissa oli kaksi yksittäispakattua pussia punaista currytahnaa, merkinnällä HOT. Koska olemme pitäneet, varsinkin herra, tulisista ruuista, niin sehän kuulosti varsin mainiolta. Tarjolla olisi ollut myös medium versio, mutta ei kai se nyt todellisille vahvojen mausteiden ystäville mitään tarjoa...

Toinen pussukka oli nyt vielä jäljellä ja viimeinen käyttöpäivä läheni uhkaavasti, joten kokkasimme Thaicurrya paketin ohjeen mukaan erään arki-illan piristykseksi. Ihan älyttömän hyvää, ja ihan älyttömän tulista! Alkuperämaasta ostettuna ”hot” siis tosiaan on hot, vaikka täältä ostetuista tuotteista kyseisellä merkinnällä voi usein olla montaa mieltä... Onneksi sentään älysimme lisätä sekä tomaattien että viinirypäleiden määrää paketin ohjeeseen nähden (klikkaamalla kuvat kasvaa, mutta jos ei jaksa kikkailla, niin kerrottakoon, että kirsikkatomaatteja ei olisi sen mukaan tarvittu kuin 2 ja viinirypäleitä 5). Mutta tulisuudesta huolimatta tästä erottui paljon herkullisia aromeja ja ehdottomasti ostamme lisää samaa tahnaa jos siihen vielä törmäämme (tosin ehkä kuitenkin mediumina).

Internet kertoi että BlueElephant-tuotteita löytyisi muualtakin päin maailmaa kuin Thaimaasta, ja melko yllättävästi lähimmät paikat olisivat Kööpenhamina ja Moskova! No, eipä ole niihin nyt reissuja sen enempää tiedossa kuin Aasiaankaan, joten hetki voi mennä ennenkuin tämän maustetahnan avulla kokkaamme. Onneksi kaupoista löytyy muita punaisia currytahnoja, jotka ovat ainakin lähes yhtä maistuvia. Kuvat eivät nyt vastaa Thai (tai mitään muutakaan) käsitystä kauneudesta, mutta tämä oli paras mihin pimeässä ja kovin nälkäisinä pystyttiin.

Punainen Thai Curry
1rkl ruokaöljyä
35g punaista currytahnaa (n. 4rkl)
250ml kookoskermaa
250g grillattua broileria
1 iso chili viipaleina (me onneksi tämä unohdettiin)
6 kirsikkatomaattia puolikkaina
14 viinirypälettä
1 prk ananaspaloja
1rkl kalakastiketta (jätettiin pois kun ei siitä tykätä)
1rkl sokeria
Tuoretta (thai)basilikaa
Lämmitä öljy pannussa. Lusikoi currytahna mukaan ja paista n.3minuuttia kunnes aromit erottuvat. Lisää kookoskerma ja kiehauta. Lisää vielä kana, tomaatit, viinirypäleet, ananas, chili sekä sokeri ja hauduta n.5 minuuttia. Koristele basilikalla ja tarjoile riisin kera.

Seitsemän silmää ja kahdeksantoista sormea

Juuh, päätettiin sitten herkutella oikein kunnolla näin Halloweenin kunniaksi. Törmättiin pariin mehevään örkkiin ja poimittiin parhaat palat talteen. Kuka nyt voisi vastustaa reiluja silmämunia ja paksuja syyläisiä sormentynkiä? Hmmm... Nyt on pakko myöntää, että kun tätä iltapalalautasta viimeisessä asussaan tarkasteltiin, melkein alkoi arveluttamaan onko kaikki ihan syömäkelpoista vaikka itse tiesimmekin tarkalleen mistä mikäkin koostuu!


Ensiksi sormien käsittelyyn. Jostain kumman syystä rakenne muistuttaa kovasti Toscanalaisen keittiön grissinejä (jotka ovat ihan mielettömän hyviä ja ehdottomasti kokeilemisen arvoisia), pienehköillä vivahde-eroilla.

Örkin sormet (gruesome grissini)
250g vehnäjauhoja
2tl kuivahiivaa
1tl hunajaa
1rkl oliiviöljyä
1 ¼ dl lämmintä vettä

Pintaan:
Oliiviöljyä
1 hienoksi pilkottu valkosipulin kynsi
Pari rouhaisua mustapippuria
1tl suolaa
1rkl seesaminsiemeniä
Örkin kynsiä (mantelilastuja)

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina kevyesti oliiviöljyllä voideltuun kulhoon liinan alle lepäämään, kunnes taikina on kaksinkertainen (n.1h). Vaivaa taikinasta ilma pois ja anna jälleen levätä kaksinkertaiseksi (n.30min).
Kuumenna uuni 180C asteeseen. Ota taikinasta noin rkl kokoisia paloja ja pyörittele niistä sormen oloisia pötkyjä (tai ohuita pitkiä grissinejä). Sekoita voiteluseoksen ainekset keskenään ja pyöräytä jokainen sormi seoksessa. Laita vielä kynnet paikoilleen. Asettele uunipellille väljin välein ja paista kunnes ne ovat ruskeita ja rapeita: örkin sormet n.40min, grissiinit 15 min. Nostele pötkyt paiston jälkeen ritilälle jäähtymään ennen tarjoilua.
Jos hirviöitä osuu kohdalle enemmän, kannattaa tarkistaa myös Sillä sipuleiden ohje koko kouran käyttöön.



Lisäys 24.10.2009
Tänä vuonna örkkien kynnet tuntuivat olevan vahvempia kuin ennen. Mitä lie ravintoaineita vuoden aikaan nauttineet... (kynsinä siis mantelin puolikkaat, mantelilastujen sijaan)


Sitten silmämunien oikeaan käsittelyyn. Vinkkiä silmiin otimme Halloweenin suurkuluttajamaasta.

Verestävät örkkien silmämunat
Annos retiisejä
Saman verran paprikalla täyettyjä oliiveja
Kuori retiisit niin että pinnalle jää kunnolla verisuonia. Kaiva jokaiseen retiisiin kuoppa ja aseta kuhunkin oliivi paprikoineen. Tarjoile mehevältä myrkkysumakki (jääsalaatti) pediltä örkin sormien kera.

Matoja, toukkia ja muuta ”kivaa”

Korkkasimme Halloween viikonlopun makoisasti tällä luikeroisella eväällä. Ruoka-aineet alkoivat pian elää omaa elämäänsä ja jos mielikuvitukselle antaa vallan voi iltapala näillä aineksilla jäädä kokonaan välistä...


Matodog – örkkien pikaruokaa (tai muiden maan matosten näin halloweenin aikaan).
200g paksuja pinkkejä matoja (4 pitkää nakkia pitkittäin neljään osaan leikattuna)
50g valkoisia toukkia (1 sipuli paksuina katkaistuina renkaina)
Hiirenkikkareissa pyöriteltyjä homejauhopalleroita (paistovalmiita pitkulaisia myslisämpylöitä)
1rkl soseutettuja ampiaisia (sinappia)
2rkl lepakon verta (ketsuppia)
Jauhettuja hämähäkin jalkoja (mustapippuria)
Paista homejauhopallerot uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista valkoiset toukat pannussa. Keitä pinkkejä matosia kiehuvassa vedessä kunnes ne alkavat kiemurella. Sekoita ampiaissose, lepakonveri sekä jauhetut hämähäkin jalat keskenään ja pyörittele keitetyt madot seoksessa. Täytä paisteut homejauhopallerot madoilla sekä toukilla ja yritä nauttia.

"Itkubileet"

Lähikauppamme mainosti tuoreita Norjalaisia sinisimpukoita kohtuuhintaan, joten tokihan siihen piti tarttua kun edellisistä simpukkakokkailuista oli vierähtänyt ikuisuus. Simpukoista tuli heti mieleen äyriäisistä pitävä ystävämme, jonka kanssa simpukkakutsuista on puhuttu jo vuosia. Nyt ne lopultakin saatiin järjestettyä, kun kutsuun tuli oitis innostunut vastaus.
Aiemmin olemme postanneet Intialaisten simpukoiden ohjeen, joka on myöskin varsin maistuva, mutta tämä on ehdoton suosikkiohjeemme. Chorizon kanssa vaan kaikki maistuu niin hyvälle. Se voisi ehkä olla suosikkimausteemme, ellei sitten prosciutto – no eilen syötiin molempia, eikä valintaa vielä pystytty tekemään, kaikki oli tasaisesti niin ihanaa! Mutta takaisin niihin simpukoihin. Tärkeintähän simpukoiden valmistuksessa on, että vain ehdottoman elävät yksilöt päätyvät pataan. Muuten voi seurauksena olla hyvinkin epämiellyttävä olotila (ei ole tullut onneksi koskaan testattua). Alla tarkemmat ohjeet, kuinka pilaantuneet simpukat erotellaan joukosta pois. Resepti on joskus aikoinaan poimittu Food Clubista ja jo useamman kerran olemme näillä herkutelleet. Olemme korvanneet ohjeessa käytetyn valkoviinin kasvisliemellä ja meille nämä maistuvat näin (viini mieluummin lasissa), mutta tokihan aromit ovat aivan erit kuin viiniversiossa.



Chorizolla maustetut sinisimpukat
1kg sinisimpukoita
70g ”hevosenkenkä” chorizo-makkaraa viipaleina
2 shalottisipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
5dl kasvislientä (tai valkoviiniä)
1rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
6 oksaa timjamia
Merisuolaa
Valkopippuria
Voita ja oliiviöljyä
Irrota simpukoista vihneet (karvat) ja harjaa ne puhtaaksi kylmässä vedessä. Laita simpukat jääkylmään veteen (lisää jääpaloja) jossa on merisuolaa, tämä saa simpukat avaamaan kuortaan hieman ja "sylkemään" sisällä olevat hiekanmurut pois. Heitä kaikki jo valmiiksi avautuneet simpukat pois jos ne eivät sulkeudu nopeasti kun kopautat niitä terävästi (mutta varovasti ettei kuori mene rikki)! Lämmitä nokare voita ja tilkka öljyä isossa pannussa (käytimme wokkia) ja kuulota sipulit. Lisää chorizo siivut sekä simpukat ja peitä hetkeksi kannella. Lisää kasvisliemi niin että simpukat peittyvät, voi jatkaa vedellä jos liemi ei riitä. Lisää joukkoon timjami, suola ja valkopippuri. Kun neste kiehuu, keitä vielä 2min. Anna simpukoiden maustua hetki, ja siilaa sitten neste kattilaan. Heitä pois simpukat jotka eivät ole avautuneet! Lisää kuumaan liemeen kylmää voita pieninä nokareina sauvasekoittimella sekoittaen. Nostele syntyvä vaahto simpukoiden päälle ja koristele persiljalla.

Illallinen ei loppunut tähän, vaan simpukat olivat vasta alkusoittoa. Yleisön vaatimuksesta ohessa myös illan menu kuvattuna. Varoituksen sanana kerrottakoon, että menun laatija on kieliopinnoissaan perehtynyt enemmän Espanjaan kuin Italiaan, mutta googlella saa ihmeitä (ja virheitä?) aikaan.

Pääruokana nautiskelimme kielen mukanaan vievää kuhasaltimboccaa ja sitruunarisottoa. Kuhasaltimboccan bongasimme Sillä Sipulien keittiöstä, mutta Prinsessakeittiön Veera oli kuulemma ehtinyt sitä ensin pyöräyttää televisiossa asti. Me teimme nämä käärömallisina, alkuperäisestä kokofileestä poiketen. Jätimme myös lisätyn suolan pois, meille riitti prosciutton ja voin tuoma suolaisuus. Koko annoksesta tuli kyllä ehdoton vakiovieras meidän keittiöön, oli ihan hurjan hyvää!

Kuhasaltimbocca
Kuhafileitä syöjien mukaan (meillä kaksi isoa filettä oli sopivasti kolmelle)
Ilmakuivattua kinkkua (kinkku/kalapala)
Tuoreita salvianlehtiä
Mustapippuria
Voita paistamiseen
Mausta kuhafileet pippurilla molemmin puolin. Asettele päälle salvianlehdet ja sen päälle ilmakuivattu kinkku (jos kinkku on isompi kuin kalapala, kääräise loput palan ympäri). Kuumenna voi pannussa ja laita fileet pannuun ensin kinkkupuoli alaspäin. Paista molemmin puolin, muutama minuutti per puoli.

Sitruunarisotto
1 shalottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl oliiviöljyä
n. 1,5dl risottoriisiä
n. 5dl kasvislientä
1 sitruuna, mehu sekä kuori raastettuna (ei valkoista osaa mukaan)
Pari rouhaisua mustapippuria
n.1dl parmesaania raastettuna
1rkl voita
Laita öljy kattilaan ja kuulota sipuleita miedolla lämmöllä hetki. Lisää riisit joukkoon, ja kuulota kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää sitruunanmehu ja kuori, sekä n. 1dl kasvisliemestä. Keitä kunnes neste on melkein haihtunut ja lisää taas desi lientä. Jatka kunnes riisi on kypsää (al dente), tähän menee n.15-20 min. Mausta mustapippurilla ja ota pannu liedeltä. Sekoita lopuksi parmesaaniraaste sekä voi risottoon.


Myös jälkiruoka hoidettiin Sillä Sipulien ohjeistuksella, ja päätimme aterian piimäpannacottalla. Tämäkin kuului illan teemaan, onnistui loistavasti ja oli tosi herkkua. Emme ole koskaan kokeilleet tehdä täyskermaista pannacottaa, emmekä taida sitä testata jatkossakaan. Piimäversio osui meidän makuhermoihin täydellisesti (lisäsimme siihen vaniljaa alkuperäisestä poiketen). Pannacottan kaveriksi keittelimme vadelmasiirappia, ja sitäkään ei vaihdettaisi pois. Pannacottaa tulee tällä ohjeella kuusi pienehköä kulhoa. Koska syöjiä oli eilen kolme, eikä kukaan jaksanut santsata, voitte arvata millä täällä herkutellaan hyvinkin pian taas...

Piimäpannacotta
2,5dl maitoa
1 vaniljatanko (raaputa siemenet pitkittäin halkaistusta tangosta)
110g sokeria
Hieman sitruunamehua ja n.1tl raastettua sitruunankuorta
3dl piimää
2dl kermaa
4 liivatelehteä
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta maito ja sokeri. Kun sokeri on kokonaan liuennut, poista kattila liedeltä. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja kuoret. Anna jäähtyä pieni hetki ja lisää joukkoon piimä sekä kerma. Sekoita hyvin ja siivilöi seos. Kaada annoksiksi pieniin vuokiin tai laseihin ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Pannacottan voi tarjoilla joko hyydytyskulhoissaan tai kumottuna tarjoilulautasille kuten me teimme.

Vadelmasiirappi
1,5dl vettä
1,5dl sokeria
1,5tl vaniljasokeria
3dl vadelmia (nyt pakastettuja)
1tl balsamico-viinietikka
Lämmitä vettä ja sokeria kunnes sokeri sulaa. Nosta teho keskilämmölle ja keitä hiljakseen välillä sekoittaen kunnes nesteen määrä on puolittunut. Poista seos liedeltä ja sekoita joukkoon balsamico. Lisää myös vadelmat kuumaan siirappiin. Säilytä jääkaapissa ennen tarjoilua.


P.S. Itkubileet syntyvät siitä, että kaikki vuorollaan, vieraita myöten, pilkkovat harvinaisen ärtsyjä shalottisipuleita. Meikit valuvat (niillä keillä on) ja kaikilla muilla on hauskaa, kunnes oma vuoro koittaa. Ja muuten oli kyllä pelkästään hauskaa!

Lohen kutsu ja piilotteleva hirvi

Viime lauantaina emme pystyneet keksimään mitä halusimme syödä. Meille kun ei lauantaisin kelpaa (siis jos olemme itse kokkaamassa) mikään liian ”helppo” sapuska, vaan siihen halutaan uhrata aikaa ja vaivaa, jotta kun aterian aika lopulta koittaa se on (toivottavasti) silkkaa nautintoa. Erinäisten googletusten jälkeen (pari tuntia siihen meni), päädyimme näihin kokeiluihin. Alkuruoaksi vanhan Food Clubin lohicheviche-avokadosalaattia ja pääruoaksi Viinilehden voitaikinoitua hirven sisäfileetä (alkuperäisessä ohjeessa oli taikinaan piilotettu poro). Hieman hirvitti hirven hinta, lihamestarikin totesi että kyllä on hirveen hintaista, mutta kun tälle tielle oli lähdetty niin sillä pysyttiin. Ja olihan tämä nyt niin hyvää, että kyllä sen hinnan aina pari kertaa vuodessa kestää. Ja hyvää oli myös alkupalasalaatti. Vaikka syöjiä oli vain kaksi, salaatista ei jäänyt alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta hippustakaan seuraavalle päivälle... Pomelon sijaan käytimme hunajapomeloa – liekö niissä suuresti eroa?

Lohicheviche-avokadosalaatti
200g merilohta pieninä kuutioina
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
¼ chilipalko hienonnettuna (ei siemeniä)
½ punasipuli hienonnettuna
1rkl silputtua tuoretta korianteria
2rkl oliiviöljyä
2 limen mehu
½ hunajapomelo, leikkaa kuoret ja kalvot pois ja leikkaa hedelmänliha pieniksi kolmioiksi
Suolaa ja valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua n.15min. Lisää sitten joukkoon vielä:

1 kypsä avokado pieninä kuutioina
6 miniluumutomaattia puolikkaina




Voitaikinoitu hirven sisäfile
Hirven sisäfilepihvejä syöjien mukaan
1 purjo
2dl kermaa
Dijon-sinappia
1tl vehnäjauhoja
Pari rouhaisua mustapippuria
Suolaa
Valmista voitaikinaa
Voita paistamiseen
1 kananmuna voiteluun
Mausta pihvit suolalla ja pippurilla ja ruskista pannulla voissa. Jäähdytä ja sivele n.1rkl sinappia fileiden pintaan.
Leikkaa purjo renkaiksi ja huuhdo siivilässä kylmässä vedessä. Lisää pannuun 2rkl vettä ja ripaus suolaa ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää purjo ja anna pehmetä muutama minuutti välillä sekoittaen. Ripota joukkoon jauhot ja kaada kerma mukaan. Anna kiehua hetki niin että jauhot kypsyvät ja kerma kiehuu kokoon. Mausta ruokalusikallisella dijon-sinappia, lisää mustapippuria ja tarkista suola. Purjomuhennoksesta riittää neljään nyyttiin.
Alkuperäisessä ohjeessa käsketään kaulitsemaan voitakina 1mm paksuiseksi. Kokeilimme ensin niin, mutta emme saaneet taikinaa pysymään reiättömänä käärimisvaiheessa joten päädyimme lopulta käyttämään valmiiksi kaulittua voitaikinalevyä lähes sellaisenaan. Olipa levy mikä tahansa, voitele se munalla. Laita keskelle purjomuhennosta ja nosta sen päälle pihvi. Kääri taikina tiiviiksi paketiksi fileen ympärille. Nosta nyytit leivinpaperin päälle uunipellille saumapinta alaspäin ja voitele ne munalla. Paista 200C asteisessa uunissa 15-20min, tai kunnes taikina on kypsää. Anna nyyttien levätä 5-10 minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua. Tarjoa raikkaan salaatin kera. Uunissa balsamico-oliiviöljyseoksessa paistetut retiisit maistuivat seuralaisena myös hyvin.

Ei mitään laihdutusruokaa...

Jatketaanpas nyt vielä yhdellä leivän tapaisella. Alkuperäinen englanninkielinen ohje nimesi tämän ”loafiksi”, josta ensimmäisenä tuli mieleen limppu. Ja koska ohjetta ei sen tarkemmin tullut ennen valmistusta luettua, kun kaikkia näitä aineksia (paitsi Gruyere-juustoa) meiltä lähes aina kaapista löytyy, niin hämmennys ilmeni vasta jauhojen lisäysvaiheessa... Eihän tämä mikään limppu siis ollutkaan, vaan ennemminkin mureke, mutta tosi hyvää silti! Lopputulos katosi melkoisen liukkaasti – on se kumma miten voi, oliiviöljy, juusto ja pekoni sopivatkin näin hyvin yhteen :) Kannattaa ihan oman mielenrauhan säilyttämiseksi tarjoilla raikkaan salaatin kera (ilman öljyä tai kastiketta).


Oliivi/Gruyere/Pekoni/Aurinkokuivattutomaatti-paistos
3 kananmunaa
100g voita sulatettuna
55g jauhoja (9rkl)
1rkl leivinjauhetta
100g Gruyere-juustoa
3rkl maitoa
15 aurinkokuivattua tomaattia
20 vihreää oliivia
4-5 siivua (80-100g) Amerikan pekonia

Sekoita munat, voi, jauhot, leivinjauhe, maito sekä raastettu juusto keskenään ja anna levätä n. tunnin ajan. Kuutioi pekoni ja esipaista se kuivalla paistinpannulla ja taputtele ylimääräiset rasvat pois talouspaperilla. Laita taikina voideltuun leipävuokaan, ja sekoittele pekoni, silputut tomaatit ja viipaloidut oliivit tasaisesti mukaan. Paista 200C asteessa n.30min tai kunnes paistos on pinnalta kullanruskea. Kumoa pois vuoasta ja anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Lisää leipää

No joo. Tämä kokeilu ei normaalisti päätyisi blogiin asti, mutta kun nyt tuli aamulla uhottua tästä leivän leipomisesta, niin pakkohan tämä lopputuloskin on paljastaa. Ja kun tuo maailman leipäpäiväkin edelleen jatkuu, niin pysytään nyt sitten aiheessa.
Ihanan houkutteleva ohje tuli poimittua Bella Vanilla-blogista ja kun Sillä Sipulit olivat sitä myös onnistuneesti testanneet, mekin päätimme uskaltaa. Se että toiset osaavat leipoa leipää, ei tietysti ole tae siitä että mekin osaamme. Tulos on, no, hmm, harjoittelun täytyy jatkua... Oliko kellään niitä lampaita?
Alla on nyt alkuperäinen ohje, koska sillä selkeästi on mahdollista saada upeaa leipää aikaiseksi. Katsokaa yllä olevista linkeistä, minkälainen lopputuloksen pitäisi olla. Meillä opettelu jatkuu ja raportoimme kun (jos) jauhopeukalo on lopulta löytänyt paikkansa ja leivästä irtoaa jotain makua.

Kuubalainen leipä
465g vettä
30g hiivaa tai 11g kuivahiivaa
750g leipäjauhoja (meillä 450g vehnä-, 175g ohra- ja 125g ruisjauhoja)
1tl suolaa
5tl sokeria
Sekoita kädenlämpöinen vesi (hieman lämpimämpää jos käytät kuivahiivaa), hiiva, sokeri ja suola. Lisää jauhot ja vaivaa n.12 min. Koneella olisi varmasti helpompaa, käsin vaivaus lämmitti koko kroppaa tehokkaasti. Laita taikina kohoamaan tunniksi lämpimään paikkaan. Keikauta kulhosta kohonnut taikina pellille ja muotoile haluamasi näköiseksi (tähän asti kaikki meni ihan hyvin, ja taikina kohosi hienosti). Viillä pintaan veitsellä ristikuvio (täällä viilleltiin ehkä turhan suurella innolla hivenen liian syvälle) ja pirskottele päälle vielä hieman vettä. Paista 200C asteessa n.35 minuuttia. Valmiilla leivällä tulisi painoa olla 625g (tästä möhkäleestä sitä löytyi 1180g).

Leipäviikon ensimmäinen leipäkokeilu

Meidän keittiössä ei ole leipää koskaan tehty, kun sämpyläkokeilut ovat lähes järjestään päätyneet ”kierrätykseen” ensimmäisten lämpimäisten jälkeen. Eli suoraan uunista niitä on pari pystynyt juuston ja jonkun kasviksen kanssa syömään, mutta muutaman hetken päästä pallukat ovat olleet joko kivikovia tai sitten niistä on hiiva tai jokin muu maistunut liikaa epämiellyttävästi läpi ja siihen ne ovat jääneet pöydälle pyörimään ja odottamaan mahdollisen lammaslauman vierailua. Ja koska päkäpäät eivät ole koskaan meidän kerrostaloon eksyneet, (mikä varmaankin muuten paitsi sämpylöiden tuhoamisen kannalta on ihan hyvä asia), lopullinen määränpää on harmittavasti ollut pihanperän koppero poistolaatikoineen...

Useissa blogeissa on viime aikoina leivottu erilaisia leipiä hyvällä menestyksellä ja innostus omaa leipää kohtaan on vähä vähältä noussut niihin mittoihin, että kaikkia aiempia sämpyläkokeiluja uhmaten ryhdyimme leiväntekoon. Ensimmäiseksi uhriksi valitsimme nopean olutleivän, sillä se ei tuntunut paljon ylimääräisiä nostatus, vaivaus yms. operaatioita vaativan. Ja jihuu, saimme aikaiseksi rapeakuorisen leivän, jonka rippeet nyt vielä 1½ vuorokauden jälkeenkin ovat erittäin syömäkelpoisia! Kiitoksia Pastanjauhajille oivasta ohjeesta! Oluen maltaisuus on leivässä mukavaa, mutta lievää makeutta vierastamme hieman. Voikohan tuon sokerin jättää pois kokonaan, vai pilaako se sitten leivän rakenteen?

Tänä aamuna selvisi että parhaillaan on menossa leipäviikko ja tänään 16.10. Maailman leipäpäivä. Tästä meillä ei aiemmin ollut aavistustakaan, joten melko hassua että tämä pakottava tarve kokeilla oman leivän tekoa osui juuri tähän hetkeen. Johtuisiko tämä kertakokeilun onnistuminen näistä suotuisista olosuhteista..? No, tänään on tarkoitus paneutua uuden, hieman haastavammalta vaikuttavan leivän tekoon. Pysykää kuulolla, myöhemmin selviää, seuraako siitä samanlainen onnistumistarina vai jotain ihan muuta.


Rapeakuorinen olutleipä
7dl vehnäjauhoja
1-1½rkl leivinjauhetta
Hieman vajaa tl ruokasoodaa
1tl suolaa
4rkl sokeria
3.3dl olutta (me laitoimme 1836 Classic Porteria, oluen voi valita makunsa mukaan)

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten olut joukkoon. Sekoita kaikki keskenään, mutta älä vaivaa pitkään. Voitele leipävuoka kevyesti öljyllä ja kaada taikina sitten vuokaan. Paista 190C asteessa 55-60 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Anna leivän ensin jäähtyä muutama hetki vuoassaan ja kumoa se sitten ulos. Leipää kannattaa jäähdytellä vielä 15-20 minuuttia ennen leikkaamista, niin se pysyy hyvin koossa eikä murene palasiksi. Meidän leipään tuli nyt tuollainen hassu harjanne, mutta toisaalta se tarjosi siten enemmän huippuhyvää rapeaa kuorta :)

Melkoisen täydellistä raviolia

Jos joku kutkuttelee makuhermoja täydellisesti, se on tämä ravioli, tai siis nämä raviolit sillä yhteen ei voi lopettaa! Tämän kirjoittaminen on vaikeaa, sillä pelkkä ajatus sunnuntain ateriasta saa suupielet kostumaan ja näitä ravioleja ei todellakaan ole enää yhtään jäljellä. Nyyh.


Kaupassa oli kerrankin tarjolla ihanan pyöreitä, vaaleanvioletteja munakoisoja ja pakkohan sellainen oli ostaa vaikka ruokalajista ei vielä ollut aavistustakaan. Joskus aiemmin olemme tätä samaa munakoisolajiketta kokeilleet ja se on meitä miellyttänyt paljon enemmän kuin pitkulainen mustanpuhuva lajitoverinsa. Melko pitkällisen googletuksen ja keittokirjojen selauksen jälkeen kyseinen ohje houkutteli eniten. Se löytyi uusimmasta kirjastamme Toscanalainen keittiö (Tuscan cookbook), ja osoittautui vieläkin paremmaksi kuin kuvittelimme. Resepti meinasi ensin jäädä kokonaan huomioitta, sillä vaikka ohje vie kirjasta kokonaisen aukeaman, siinä ei ole yhtään kuvia (muusta kuin ravioli- ja spagettileikkurista sekä vanhasta pullosta). Kyllä meistä ainakin on mukava tietää myös kuvan perusteella mitä ollaan tekemässä jos kerran jotain valmista reseptiä seurataan. No, tähän silti päädyimme, ja hyvä niin! Kirjan ohjeessa tästä annoksesta valmistetaan 4 (!) isoa raviolia. Me emme pystyneet edes kuvittelemaan niin isoa pastatyynyä, sillä vaikka meidänkin raviolit olivat tuplakokoisia kaupasta valmiina löytyviin, niitä tuli 25-30kpl. Jos joku on sellaista jättimäistä raviolia maistanut jakakoon kokemuksensa – onko sitä edes mukava syödä?

Valmistimme ensin pastataikinan Myllyn Paras durum-jauhopussista löytyvän ohjeen mukaan. Tähän voisi toki käyttää myös tuorelasagnelevyjä, mutta meillä oli nyt aikaa askarrella joten teimme kaiken alusta alkaen itse.

Tuorepastataikina
300g durumvehnäjauhoja
2-3 kananmunaa (meillä 3 pientä luomumunaa) tai 1½dl vettä
1rkl oliiviöljyä
½-1tl suolaa
Mittaa jauhot pöydälle tai isoon kulhoon. Tee keskelle syvennys, johon lisätään kananmunat tai vesi, öljy ja suola. Sekoita ainekset keskeltä edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta taikinaa kimmoisaksi n.10 min ja anna sen jälkeen levätä liinalla peitettynä n.30min. Jaa taikina vähintään neljään osaan ja litistä se pienissä erissä pastakoneen läpi. Ohenna koneen telojen väliä kierros kierrokselta, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Tee levyistä ravioleja, spagettia tai mitä vain ruokalistalta löytyy.

Munakoisoraviolit
350g munakoisoa
2rkl huuhdottuja ja valutettuja pieniä kapriksia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1+dl hienoksi pilkottua tuoretta basilikaa
1 sitruunan mehu
Merisuolaa
Vastarouhittua mustapippuria
200g ricotta-juustoa
1 annos pastataikinaa
Vastaraastettua parmesaania
Voita
Tuoreita salvian lehtiä
Viipaloi munakoisot, ripota pinnoille suolaa ja anna niiden vetäytyä. Huuhdo viipaleet noin puolen tunnin kuluttua, taputa kuiviksi talouspaperilla ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kaada paistinpannuun reilusti oliiviöljyä ja paista munakoisot kullanruskeiksi. Muista käännellä paloja usein. Nosta palat talouspaperin päälle ja taputtele ylimääräiset öljyt pois. Laita palat sitten kulhoon. Kuulota valkosipulit ja kaprikset pannuun jääneessä öljyssä ja lisää ne munakoisopalojen joukkoon. Lisää basilika ja sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon myös ricotta.

Valmista ensimmäinen pastalevy ja laita se jauhotetulle alustalle. Laita levylle noin ruokalusikallinen munakoisotahnaa 4-5 sentin välein.


Kostuta reunat ja välit vedellä. Laita toinen pastalevy edellisen päälle ja paina levyt hyvin kiinni toisiinsa täytteen ympäriltä. Leikkaa raviolit irti toisistaan haluttuun muotoon. Toista niin kauan kuin taikinaa ja täytettä riittää.


Meidän raviolit eivät olleet erityisen kauniita, teimme niistä vain suorareunaisia perusneliöitä, mutta se ei makua haitannut. Kuumenna pastakattilassa vesi kiehuvaksi, lisää suolaa ja vähennä lämpöä niin että se vain poreilee. Keitä ravioleja väljässä vedessä (älä edes yritä keittää kaikkia kerralla, meidän isoon kattilaan mahtui hyvin n.10kpl). Kypsyminen kestää noin 2 minuuttia, raviolit nousevat hyvin nopeasti pintaan. Valuta raviolit ja tarjoa heti pähkinänruskeanvoin ja siinä rapeiksi paistettujen salvianlehtien sekä raastetun parmesaanin kera.

Monikäyttöinen katkarapulisäke

Eilen söimme päivälliseksi pannulla paistettua lohta ja puikulaperunoita. Maistuvaa kyllä, mutta eipä siinä sen kummempaa. Tavallista perusruokaa, joka ei paljon ohjeistuksia kaipaa, ja josta nyt ainakaan tällä kertaa ei irronnut edes tallentamisen arvoisia kuvia. Jotain muistamisen arvoista kokonaisuudesta kuitenkin jäi. Lisäkkeeksi teimme äärimmäisen helpon katkarapukastikkeen, josta tuli oikein hyvää ja joka antoi mukavaa lisämakua ateriaan. Kastike, tai ehkä oikeammin tahna, sopi erittäin hyvin myös ruisleipäpalasen päälle, ja toi siten pientä luksusta sunnuntaiaamuun arkisen juusto-kurkku päällysteen sijaan.

Katkarapulisäke
1dl kuorittuja katkarapuja (valuta siivilässä ja hienonna hieman)
2rkl silputtua ruohosipulia
1rkl hienonnettua tilliä
2rkl pieneksi pilkottuja puolikuivattuja tomaatteja
1½dl kermaviiliä
Pari rouhaisua valkopippuria
Ripaus suolaa
Sitruunaa
Sekoita kaikki ainekset paitsi sitruuna keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan joksikin aikaa. Vajaa tunti riittää. Tarjoile kastikkeena paistetun kalan kera tai esim. alkupalana (tai aamiaisena) ruisleivän päällä. Purista päälle hieman sitruunamehua tarjoilun yhteydessä.

Avokado-kanaa Mexicon malliin

Seuraavaksi hyppäämme Argentiinasta Mexicoon. Ja edelleen ihan vain ruokapöydän kautta, todellista kokemuspohjaa ei Mexicosta(kaan) ole. Tähän reseptiin törmäsimme Recipezaarissa, josta erilaisilla hakusanoilla löytyy usein hyvinkin mielenkiintoisia ruokaohjeita. Chicken Oaxaca kuului heti sarjaan ”pakko kokeilla”. Broilerin file täytetään avokadolla ja juustolla, jonka jälkeen koko komeus leivitetään ja paistetaan öljyssä. Kun se kaikenkukkuraksi vielä tarjoillaan chilikastikkeen ja kasviksilla höystetyn pastan kera, niin johan siinä on todellisen herkkuaterian ainekset koossa.


Ja olihan se maistuvaa, mutta pientä tuunattavaa löytyy silti seuraavaa kertaa varten. Alkuperäisessä reseptissä ohjeistettiin käyttämään oaxaca (asadero) tai Monterey Jack juustoa. Wikipedia opasti että oaxaca on mozzarella tyyppinen, hyvin venyvä ja mieto juusto, ja asadero taas samankaltainen, eri mallinen, versio siitä. Monterey Jack on puolestaan puolikova, cheddaria, tai kenties jopa edamia, muistuttava juusto. No niitähän löytyy täältä helposti joka marketista – siis ei todellakaan, mutta emme kyllä olettaneetkaan. Mozzarellaa pidimme alusta alkaen liian mietona, ja päädyimme tällä kertaa cheddar-pohjaisiin Mini Babybel kiekkoihin. Yksi kiekko per yksi rintafile oli sopiva määrä, mutta kun saman juuston saisi jalapeño-maustettuna, niin se tekisi täytteestä täydellisen! Tai ei kai sitä kukaan tietysti estä laittamasta muutaman viipaleen jalapeñoa joukkoon ihan itse...

Toinen muutettava asia on pastan muoto. Käytimme nyt tagliatellea, mutta pitkä nauhapasta ja veitsellä leikattava pääruoka eivät yhdessä syödessä olleet kovinkaan toimivia. Etuna tietysti se että, ruokaa ei tule hotkittua liian nopeasti. Ensi kerran keitämme kuitenkin jotain muuta, vaikka fusillia.

Avokado-juustotäytteiset broilerin rintafileet Mexicolaisittain (2:lle)
2 broilerin rintafilettä
½ avokado viipaleina
½ limen mehu
2 n.20g palaa puolikovaa juustoa
Maldonin savusuolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
1 kananmuna rikottuna
1rkl vehnäjauhoja
1dl leivänmuruja
1-2rkl öljyä paistamiseen
Pastaa kahdelle
2 luumutomaattia pieninä kuutioina
10 vihreää oliivia siivuina
1rkl persiljaa silputtuna
1dl melko tulista salsakastiketta (tämä savuinen Pain is good -soosi on edelleen hyvää)
2rkl kevyt ranskankermaa
Pyörittele avokaadoviipaleita limemehussa. Leikkaa kanan rintaan viilto pitkittäin, niin että siihen muodostuu tasku. Täytä tasku muutamalla avokadoviipaleella ja juustolla. Jos tasku ei ole tarpeeksi ”tilava” tikuta se kiinni muutamalla coctailtikulla. Mausta kanat suolalla ja pippurilla. Pyörittele fileet sen jälkeen ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi päällystä leivänmuruilla. Lämmitä öljy paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää kanat ja paista n.6min/puoli, tai kunnes fileet ovat täysin kypsät. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun olet kaatanut keitinveden pois sekoita pastan joukkoon tomaatit, oliivit ja persilja. Sekoita salsa ja ranskankerma keskenään kastikkeeksi. ¡Que aproveche!

¡Viva Argentina!

Meilläpä oli kerrassaan täydellinen pihviateria viikko sitten lauantaina. Koko ateria rakenneltiin Argentiinan makujen ympärille ja ne maistuivat meille paremmin kuin hyvin! Kyllä tällainen ruokapöytämatkailukin jonkin verran lievittää kaukokaipuuta, mutta toivottavasti joskus päädymme Argentiinaan ihan oikeastikin. Perunakeiton ohje löytyi Recipezaarista ja pihvi sekä chimichurri-kastike New Yorkilaisesta Chefs Gone Wild –blogista. Tällä kertaa taisimme jopa pitäytyä alkuperäisille resepteille lähes uskollisena, eivätkä nämä oikeastaan jälkikäteen ajateltunakaan muutoksia tarvitse. Ruoat olivat helppoja valmistaa ja aromit olivat ehdottomasti kohdillaan. Perunakeitto muistutti huvittavasti kotoista velliä, jonka pinnalla on mansikkahilloa, mutta maku oli ihan muuta. Salsakastike toi keittoon mahdottoman sopivaa lisäpotkua. Ja tuo chimichurri on tästä eteenpäin ihan ehdoton pihvin lisäke! Pihveihin emme käyttäneet argentiinalaista lihaa (liekö sitä täällä usein tarjollakaan) vaan ihan kotimaista luomunautaa. Senkin takia olisi kiva kyseiseen maahan päästä, että saisimme maistettavaksemme oikeita Argentiinan pihvejä kun niitä aina niin kuulee kovasti kehuttavan. Näinkin tämä oli tosin lähes täydellistä!


Kokonaisuudessa suurimman haasteen aiheutti tällä kertaa musiikki. Argentiinalainen tango ei ollut meille vaihtoehto ja syystä tai toisesta emme onnistuneet selvittämään mitä paikallista siellä soitetaan esim. radiossa? Tyydyimme nyt sitten saman mantereen artisteihin Santanaan, Shakiraan ja Juanekseen, joista jälkimmäisen tuottaja sentään näytti olevan Argentiinalainen (Gustavo Santaolalla). :)

Sopa de Papas (perunakeitto)
1½dl silputtua sipulia
1dl silputtua varsiselleriä
3rkl voita
3 keskikokoista perunaa kuorittuna ja pieneksi kuutioituna
3dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl maitoa
3rkl (kevyt)ranskankermaa
1tl suolaa
1 maustemitta kuminaa
1 maustemitta valkosipulirouhetta
1rkl melko tulista salsakastiketta / annos
Sulata voi kattilassa ja hauduta sipulia ja selleriä miedolla lämmöllä n.5min. Lisää perunat, vesi, liemikuutio, kumina sekä valkosipuli ja lämmitä kiehuvaksi. Hauduta kannella peitettynä n.30min. Poista kattila liedeltä ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita maito ja ranskankerma joukkoon ja kiehauta nopeasti. Jaa annoksiksi (riittää 4:lle) ja lusikoi pinnalle salsaa. Me tykästyimme tähän kastikkeeseen, siitä löytyy oikein mukava savun maku ja tarpeeksi ytyä.


Pihvit Argentiinan malliin
2 n.170g pihviä
Pihvit saavat olla hyvinkin paksut (vaikuttaa tietenkin paistoaikaan), mutta meillä oli nyt tälläiset melko ”normit” syöjien nälkätilanteen mukaan. Vaikka mausteiden määrä kuulostaa melko hurjalle, koko mausteseos hupeni näihin.

Piri-Piri mausteseos
1½tl paprikajauhetta (savustettua jos löytyy)
1tl kuivattua oreganoa
1tl jauhettua korianteria
1tl jauhettua inkivääriä
½tl kardemummaa
1tl valkosipulirouhetta
½tl Savusuolaa
½tl jauhettua cayenne-pippuria
Sekoita mausteet pienessä kulhossa. Hiero seos sen jälkeen huolella pihvien pintaan ja anna niiden sitten levätä chimichurrin valmistuksen ajan. Kun kastike on valmis kuumenna valurautapannu kovalla lämmöllä. Lisää öljyä pannuun ja kun se savuaa aseta pihvit pannuun ja paista molemmin puolin melko pikaisesti, kuitenkin niin että pinnasta tulee mukavan ”rapea”. Laita pihvit pannuineen 200C asteiseen uuniin n.5-10 minuutiksi (riippuen pihvien paksuudesta). Kun pihvit ovat halutun kypsyiset ota ne uunista ja kuumalta pannulta ja anna vetäytyä n.5 minuuttia (näin nesteet eivät karkaa kun pihviä lopulta päästään leikkaamaan). Nautiskele chimichurrin ja lohkoperunoiden kera!



Chimichurri
Iso nippu lehtipersiljaa (ehdottomasti lehtipersiljaa, ei sitä tavallista ryppyistä mitä täällä usein valitettavasti kaupoista pelkästään löytyy)
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 pieni sipuli pilkottuna
1 pieni porkkana karkeana raasteena
1rkl vettä (tarvittaessa lisää määrää)
1rkl valkoviinietikkaa
½tl suolaa
½tl kuivattua oreganoa
1 maustemitta kuivattuja chilihiutaleita
Useampi rouhaisu mustapippuria
1dl extra virgin oliiviöljyä
Laita kaikki ainekset paitsi öljy tehosekoittimeen ja sekoita. Lisää oliiviöljy ohuena nauhana. Kastikkeeseen sopivat myös pienet sattumat, joten liikaa ei kannatta myllyttää. Tämä oli kyllä niiiin ihanaa!