maanantai 18. tammikuuta 2016

VANHA PIIMÄ HYÖTYKÄYTTÖÖN OSA 1 : PIIMÄPIIRAKKA





Viime viikonloppuna tunsin oloni tosi-Martaksi, kun ensin aamulla pyöräytin pataleivän taikinan tulemaan ja paistoin mainiot banaaniletut ruskeiksi menneistä banaaneista. Aamupalan jälkeen hyödynsin viikon vanhan piimän tähän piimäpiirakkaan sekä piimäkakkuun ja lounaaksi vielä pyöräytin tomaattiriisin parin päivän takaisista ylijäämäriiseistä (kahdesta viimeisestä lisää myöhemmin). Miten siitä tuleekin niin hyvä mieli, kun onnistuu välttämään hävikkiä ja saa vielä jotain tosi herkullista aikaan, aineista jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet?

Piimäpiirakan ohje löytyi tietenkin mistäs muualta kuin Marttojen sivuilta. Sokeria vähensin kyllä kolmesta desistä kahteen ja varsinkin vaniljakastikkeen kera syötynä, tuntui, että sitä olisi voinut olla vieläkin vähemmän. Muuten tämä on taas näitä tosi helppoja - kaikki aineet sekaisin ja uuniin. Piirakan rakenne oli ihanan kuohkea, ehkä sellainen pesusienimäinen ja marjathan nyt maistuu aina. Erittäin hyvää! Piimä oli tosiaan jo päiväyksen mukaan viikon vanhaa, mutta koska se ei haissut eikä maistunut pahalta, en miettinyt yhtään etteikö sitä voisi käyttää. Yhtä hyvin tämä toki onnistuu myös juuri kaupasta kannetusta piimästä, sitä ei ole pakko jemmata sinne jääkaapin perille yliajaksi ;) Tästä piimäpurkista riitti myös toiseen kakkuun, palaan siihen ihan pian!

Marjainen piimäpiirakka
4dl piimää
80g sulatettua voita (tai muuta rasvaa)
2dl sokeria
4,5dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl vaniljasokeria
2-3dl marjoja maun mukaan. (meillä suoraan pakastekohmeisia)
Sekoita pohjan ainekset keskenään. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja ripottele marjat pinnalle. Paista 225C-asteessa 20-25min. 

2 kommenttia:

  1. Kylläpäs herahti vesi kielelle kuvia katselessa. Toi eka kuva sai ajatukset lentämään. Mietin kuinka paljon oot kehittynyt valokuvaajana vuosien varrella ja tuokin kuva voisi olla ihan hvyin jossain reseptikirjassa :) Pöydälle täydellisesti pudonneet marjat tuovat kuvaan viimeisen silauksen. Näin sut myös sieluni silmin asettelemassa marjoja pöydälle juuri täydellisesti, silleen että ne ovat sopusoinnussa, mutta eivät näytä liian asetelluilta. Tai voihan olla, että ne vaan oikeasti putosivat täydellisesti, mutta mulle ei käy koskaan niin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle Satu, kylläpä toit hyvän mielen mukanasi <3 On tässä kuvaamisessa onneksi jotain kehitysta tapahtunut, muutenhan tässä olisi mennyt vuodet suorastaan hukkaan ;) Paljon on kyllä edelleenkin päivänvalosta ja tuurista kiinni, vaikkakin jalusta vähensi entisiä ongelmia rutkasti.
      Hah, nyt on pakko rikkoa illuusio, ja kertoa, että nuo marjat sattuivat oikeille paikoilleen aika lailla helposti. Siinä taas sitä tuuria, sekä marjojen, että valon kanssa :)

      Poista