lauantai 30. tammikuuta 2010

Merkkareita

Merimiespihvi on monelle varmasti klassikko ja tuttu ruokalaji menneisyydestä. Tai eihän sen mitenkään menneisyydestä tarvitse olla, ties vaikka söisitte sitä edelleenkin joka toinen viikonloppu. Me teimme tätä nyt ensimmäistä kertaa. Minulle ruoka ei varsinaisesti kilkutellut muistikelloja lapsuudesta, mutta Hra Patalinnulle ruoka oli hyvinkin tuttu juttu. Koulussa muistelen olleen jotain tämän tapaista, josta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet hurja määrä maustepippureita, joita oli vaikea haarukallaan ohittaa ja oli kamalaa kun niitä pippureita joutui väkisin hampaiden väliin (vaikka ruoka niiden maustepippureiden alla onkin varmaan ollut ihan hyvää).

Maustepippuri on muutenkin vähän sellainen mauste, jonka päälle meistä kumpikaan ei oikein ymmärrä. Maku on vähän outo, ei sellainen mitä mihinkään kaipaisi (vai tuleeko jollekin joskus tarve lisätä vähän maustepippuria annokseensa?), ja niissäkin ruoissa joissa sitä on, pippurit kuuluukin jättää aina lautasen reunalle (esim. lihakeitto). Olimme joskus grillaamassa pois kotikeittöstä ja oman pippurimyllyn ulottumattomissa. Hra Patalintu maustoi pihvit paikan päällä tarjotusta myllystä reteästi rouhien kuten tapana on. Ensimmäinen suupala ihanasti paistuneesta ulkofileestä oli melkoinen yllätys, kun suu olikin yht'äkkiä täynnä maustepippuria.Harmitti kun hyvä kauan odotettu grillattu pihvi (meillä kun ei grilliä ole) ei ollutkaan sitten yhtään niin hyvä. Kokemusta ei voi suositella. Tarkistakaa siis pippurinne maistaen, jos ette ole sitä omasta myllystä rouhimassa!

En tiedä mistä merimiespihvi tuli mieleen kun viime sunnuntain ruokaa pohdittiin, mutta hyvä että tuli, sillä se oli todella hyvää. Ja helppoa ja täyttävää, joten mikäs sen parempaa. Sen kumppaniksi kannattaa ehdottomasti tehdä myös tätä punajuurisalaattia, joka piparjuurineen raikastaa, maustaa ja täydentää paistoksen makua erinomaisesta mahtavaksi. Mallia otettiin Uusi Suomi -lehden ohjeesta ja muokattiin se mieluisaksi mm. tuoretta salviaa ja timjamia lisäämällä ja jättämällä ne maustepippurit pois.

Ladontaa

Merimiespihvi
1kg perunaa ohuina siivuina
1-2 isoa sipulia renkaina
6-700g naudanpaistia
20g voita
suolaa ja mustapippuria myllystä
muutama oksa tuoretta timjamia
n.20 tuoretta salvian lehteä
5-8dl lihalientä
Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi ja nuiji niitä hieman. Kuumenna paistinpannulla voi ja ruskista siinä sipulit. Laita ne syrjään hetkeksi. Ruskista samassa pannussa lihat, nopeasti molemmin puolin. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Huuhtele pannu tilkalla kuumaa vettä, ja kaada liemi pataan. Lado pataan vuoronperään perunat, sipulit, lihat sekä timjamin oksat ja salvian lehdet. Rouhi väliin hieman suolaa ja pippuria. Kaada päälle lihalientä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Paista 175C asteisessa uunissa 1½ tuntia välillä pinnalta painellen.

Punajuurisalaatti
4 etikka punajuurta
1-2 maustekurkkua
1 iso vihreä omena
1prk (250g) kermaviiliä
2-3rkl piparjuuritahnaa (alunperin 2tl, eli tarkista oman maun mukaan)
Suolaa ja pippuria myllystä rouhaistuna
Leikkaa puunajuuret, kurkku ja omenat ohuiksi tikuiksi tai pieniksi kuutioiksi mielialan mukaan. Sekoita piparjuuritahna, suola ja pippuri kermaviiliin. Sekoita kaikki keskenään kulhossa ja anna tekeytyä vähintään hetki ennen tarjoilua. Hyvää myös seuraavana päivänä.

2 kommenttia:

  1. me sanoimme kouluaikoina merimiespihviä navetaksi, kun se tuoksui (?) ihan siltä. :). kotona en ole IKINÄ tehnyt.

    VastaaPoista
  2. Hah, tosi kivat muistot siis tästä ruoasta ;) Kannattais ehkä kokeilla kotonakin, ei ollenkaan hullumpaa peruspöperöä. Ja varsinkin kun laittaa noita yrttejä, niin ei varmasti haise navetalta. Tai ainakaan sellaiselta, missä minä olen käynyt ;D

    VastaaPoista