Meillä tykätään pizzasta.

Ja nimenomaan itsetehdystä. Ja siinä pitää ehdottomasti olla ohut, rapea (mutta kuitenkin osin mehevä) pohja. Pari vuotta siinä meni, ja melkoista turhautumistakin koettiin kun pizzapohjasta ei ikinä saatu lähellekään samanlaista kuin pizzerioissa, vaikka taikinakin oli jo viilattu viimeisen päälle ja kaulittu ohuttakin ohuemmaksi. Italiassa käytyämme tajusimme että kaikkihan onkin kiinni uunista, siellä kun kaikki paistoivat lättynsä kunnolla ajan kanssa lämmitetyissä kiviarinauuneissa. Tästä havainnosta on nyt jo useampi vuosi, ja silloin meinasimme luovuttaa koko pizzan paiston muille, kun kerrostaloasuntoon ei tuollaista uunia ihan helpolla rakenneta... Kunnes muutama vuosi sitten tuli Pizza Pronto! Tämän pizzanpaistouunin on moni nimennyt ehdokkaaksi Vuoden turhakkeeen haussa sen markkinoille tulovuonna, mutta me vahvasti epäilemme ovatko kyseiset henkilöt tätä uunia itse testanneet? Uunin hankkimisen jälkeen pizza ei ole enää se syy Italian matkalle tai ulkoruokinalle – kotona tehty pizza on huippuluokkaa!

Paitsi pohja, pizzassa tärkeää on tietenkin myös tomaattikastike. Saadakseen varmasti hyvää se on ehdottomasti tehtävä itse. Kaupan tomaatti-purélla ei ole oikean pizzan kanssa mitään tekemistä. Nyt saimme keitellä tomaattikastikkeen uudessa Bourgeatin-pannussamme. Saimme häälahjaksi lahjakortin Kokkipuotiin, josta tämä loistava pannu löytyi. Kiitoksia kovasti lahjan antajille! :) Ostoskassiin kertyi lisäksi omakustanteisesti ”yllättäin” muutakin, mutta niistä sitten ehkä toisella kertaa...

Tomaattikastike
1prk – 400g (luomu) tomaattimurskaa
3 isohkoa ylikypsää tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli pieneksi hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä pieneksi hienonnettuna
70g grillattua paprikaa pieninä kuutioina
1rkl tomaatti-puréta
½tl suolaa
1tl fariinisokeria
Muutama rouhaisu mustapippuria
1rkl silputtua tuoretta basilikaa
½tl kuivattua oreganoa
2rkl oliiviöljyä
1 laakerinlehti (kokonaisena)
Kuumenna öljy pannussa. Lisää sipulit ja kuulota keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kuutioidut tomaatit sekä paprikat ja paista muutama minuutti lisää. Laita joukkoon tomaattimurska, tomaatti-puré sekä kaikki mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä vähintään 40min niin että kastike sakenee tarpeeksi. Poista laakerinlehti kun kastike on valmis. Meillä soosista riittää 4 pizzaan ja lopusta saa vielä sopivan arki-illan pastakastikkeen esim. tuorepastalle.


Pizzapohja (4 pizzaa)
2dl lämmintä vettä
Pari desiä Myllyn Paras pizzajauhoja
1dl durum vehnäjauhoja
1/3ps kuivahiivaa
Ripaus suolaa
2rkl oliiviöljyä
Mittaa vesi kulhoon ja lisää kuiva hiiva sekä suola. Mittaa joukkoon durum-jauhot ja vaivaa mukaan pizzajauhoja tuntuman mukaan. Tämä ohje on jauhojen osalta melko summittainen koska se tehdään itse aina käsituntumalla. Taikinan pitää olla hyvin joustavaa, kiinteää, sileää ja käsiin tarttumatonta mutta kuitenkin hieman kuohkean oloista. Lisää oliiviöljy ja vaivaa se tasaisesti taikinaan. Lisää vielä hieman jauhoja niin että taikinan pintatuntuma ei ole öljyinen. Pyöritä taikina tasaiseksi palloksi ja jätä se lepäämään vähintään tunniksi lämpimään paikkaan liinalla peitettynä. Kun taikina on kohonnut ja aloitat pizzojen teon, jaa taikina neljään osaan. Kaulitse kukin hyvin ohuiksi pyöreiksi lätyiksi (halkaisija n.25cm).

Tällä kertaa kokeilimme meille uusia makuyhdistelmiä. Toinen versio oli hyvin simppeli. Ohueksi kaulitun pohjan päälle levitettiin tomaattikastiketta, ja pinnalle laitettiin sardelli-paloja ja tuoretta tomaattia. Ihan päällimmäiseksi revittiin tuoretta mozzarella-juustoa. Sardelli tuntui ehkä aavistuksen suolaiselta meidän makuun, mutta kokonaisuus toimi kyllä silti erinomaisesti.

Toinen pizza mukaili alkuvuodesta New Yorkin pizza-kilpailussa voittanutta Suomi-pizzaa. Tomaattikastikkeen päälle laitoimme esipaistettuja kantarelli-viipaleita, kylmäsavuporoa pieninä paloina sekä punasipulia puolikkaina viipaleina. Pinnalle taas revittyä tuoretta mozzarellaa. Ymmärrämme hyvin miksi makuyhdistelmä menestyi.

Fetaa, yrttejä, broileria ja Maldonia

Jostain syystä emme ole aiemmin huomanneet että Stockmannilla on nettisivuillaan paljon herkullisia reseptejä. Nyt kun ne löysimme, päädyimme heti kokeilemaan yhtä. Tässä on paljon meidän suosikkimakuja ja raaka-aineita ympättynä yhteen ohjeeseen, joten selväähän se oli alusta alkaen että hyvää sen täytyy olla. Alkuperäinen ohje siis linkin takana, alla meidän puolitettu ja hivenen muunneltu versio.
Olemme nyt hetken aikaa testailleet Stockan herkun lihamestarin suosittelemaa Maldonin savumerisuolaa, vaikkakaan tänne blogiin ei ole aiemmin yhtään ohjetta jossa sitä olisimme käyttäneet eksynyt. Tämä johtunee siitä , että Maldon sopii parhaiten yksinkertaisiin ruokiin, kuten pannulla paistetun kalan maustajaksi, ja siinä ei ole paljon ylös kirjaamista... Meistä on kyllä tullut ihan Maldon-faneja, vaikka emme paljon suolaa käytäkään, tai ehkä juurikin sen vuoksi sillä se tuo erittäin mukavaa makua ruokiin. Suosittelemme tutustumaan jos ei ole aiemmin tuttu. Löytyy myös ilman savua.

Fetajuustolla ja tuoreyrteillä täytetty broilerinfilee
2kpl broilerin rintafileetä
30g vuohen maidosta tehtyä fetaa
2rkl kreikkalaista jugurttia
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
4 siivua puolikuivattua tomaattia
1rkl tuoretta basilikaa silputtuna
1rkl tuoretta persiljaa silputtuna
½tl kuivattua oreganoa
Hyppysellinen Maldon savusuolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
½dl vettä
2rkl valkoista balsamietikkaa
1rkl soijaa
Sekoita murennettu fetajuusto, yrtit, valkosipuli ja tomaatti jugurtin joukkoon. Leikkaa tasku rintafileisiin ja täytä tahnalla. Sulje aukko coctailtikuilla. Hiero rintafileiden pinnalle pippuria ja suolaa. Ruskista broilerinyytit pannulla ja laita uunivuokaan. Sekoita vesi, balsamietikka sekä soija keskenään ja ”huuhdo” paistinpannu niillä. Kaada tästä saatu liemi uunivuokaan. Kypsennä 175C asteisessa uunissa n.40min.
Hyvän kastikkeen saat sekoittamalla n.2dl kreikkalaista jugurttia, 2-3 rkl tomaattipyrettä ja 1 maustemitan kuivattua basilikaa keskenään. Tarjoa broilerinfileet jugurttikastikkeen, raikkaan salaatin ja lohkoperunoiden kera.

Kantarelliunelma

Katsokaa ja ihastelkaa noita kantarelleja viereisessä kuvassa (mukana myös muutama suppilo)! Nämä löysimme pari viikkoa sitten ja se oli meille oikea unelma-aarre. Kyllä harmitti että kamera jäi kotiin, sillä näitä ihanuuksia olisi ehdottomasti pitänyt kuvata myös oikeassa ympäristössään. Olemmehan toki kuulleet kerrottavan kantarelliapajista jossa on tanner keltaisenaan sienistä, mutta koskaan emme itse ole (lähellekään) sellaiseen paikkaan osuneet. Paitsi nyt. Vaikkakin myönnettäköön että alue edelleenkin oli melko pieni. Värikin oli ihan uskomattoman keltainen (kuva ei huijaa), yleensä olemme onnistuneet törmämään hieman kuivuneisiin versioihin. Ja vaikka nämä kokonsakin puolesta olivat jo melkoisen isoja, laatu oli silti erinomainen.
Juhlistaaksemme tätä erinomaista saalista, halusimme nauttia ne jotenkin tavallisesta poiketen, mutta kuitenkin niin että kantarellit ovat ehdottomassa pääosassa. Päädyimme seuraavanlaiseen bruschetta-tyyppiseen ratkaisuun, perustuen siihen mitä kaikkea muuta kaapista jo valmiiksi löytyi. Ja siis aivan ihanaa – me emme muuttaisi mitään!

Kantarelli-prosciutto-leivät (2hlö)
150g viipaloituja kantarelleja
½rkl oliiviöljyä paistamiseen
Nokare voita
1 pieni sipuli hienonnettuna
1rkl hienonnettua lehtipersiljaa
Hyppysellinen suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
2 siivua prosciutto-kinkkua
Ciabatta leipää
1 valkosipulin kynsi halkaistuna
Pari salaatin lehvää
Paista kantarelleja öljyssä sipulin kanssa. Kun neste on haihtunut sienistä halutun verran, laita joukkoon pieni nokare voita, hyppysellinen suolaa ja mausta suolalla sekä persiljalla. Ruskista prosciutto siivuja hetki molemmin puolin. Paahda halkaistut ciabatta-leipä viipaleet kuumalla pannulla. Hiero leivän pintaa valkosipulilla ja pirskottele päälle myös hieman oliiviöljyä. Asettele leivän päälle prosciuttot, paistetut sienet sekä salaatti ja nautiskele!

Suppilokeittoja

Viimeiset kolme viikonloppua ovat kuluneet sienestäessä, sieniä peratessa ja sitten sieniruokia tehden ja maistellen. Ihanaa! Säätkin ovat lopulta surkean kesän jälkeen suosineet, joten eihän sieltä metsästä meinaa millään malttaa lähteä pois kun vielä saalistakin on ihan mukavasti löytynyt. Ainoa harmillinen puoli ovat ne kamalaakin karmeammat hirvikärpäset, jotka nekin onneksi nyt viime viikonloppuna olivat huomattavasti vähentyneet. Tai sitten meidät on jo tarkkaan tutkittu ja todettu isännäksi kelpaamattomiksi...
Tämän vuoden sienet ovat keskittyneet kantarelleihin (jee!) ja suppilo-/kosteikkovahveroihin. Rouskujakin on tullut sen verran että niillä varmaan melko hyvin talven pärjää. Herkkutatit meitä ovat harmillisesti vältelleet, niin että ainoatakaan kunnollista emme ole tänä syksynä löytäneet. Vielä on yksi pussillinen edelliskesältä pakkasessa tallessa, joten se mietitään varmaan sitten tarkkaan missä tilanteessa ne nautiskellaan.
Helsingin Sanomilta pystyi nyt syksyllä tilaamaan veloituksetta Syyssato-resepti lehden, josta löytyi seuraavat kaksi herkullista suppilovahverokeitto-ohjetta (pienin muutoksin tässä, kuten yleensä). Ensimmäinen on ehkä himpun verran suosikin asemassa, vaikka tylsemmältä kuvassa näyttääkin. Molemmat kuitenkin pääsevät pysyvästi meidän keittiössä tehtävien sieniruokien joukkoon.

Tomaattinen suppilovahverokeitto
1rkl öljyä
3dl esikäsiteltyjä suppilovahveroita
1 punasipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
3 keskikokoista ylikypsää tomaattia pieneksi kuutioituna
8dl vettä
1 kasvisliemikuutio
100g mustaa Koskenlaskija-sulatejuustoa
2rkl Maizenaa (maissitärkkelysjauhoja)
1dl maitoa
Pari rouhaisua mustapippuria
Lehtipersiljaa silputtuna
Kuulota puna-ja valkosipulia sekä sieniä muutaman minuutin verran kattilassa keskilämmöllä. Lisää tomaatit, vesi ja kasvisliemikuutioa ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sulatejuusto ja anna keiton kiehua 20 minuuttia. Sekoita kylmä maito ja maissitärkkelys keskenään ja suurusta keitto. Mausta pippurilla ja persiljalla ja keitä hetki. Tarjoa leivän kera.

Suppilovahverokeitto leipäkupissa
4 siivua pekonia pieninä kuutioina
1 punasipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
3 dl esikäsiteltyjä suppilovahveroita (tai muita sieniä)
1 pieni paprika pieninä kuutioina
100g valkosipulituorejuustoa
7dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1dl ruokakermaa (5%)
2rkl Maizenaa
4 isoa sämpylää
Paista pekonia kattilassa muutama minuutti että se hieman ruskistuu. Lisää joukkoon puna- ja valkosipuli ja kuulota hetki. Lisää sienet ja keitä kunnes neste on haihtunut. Lisää joukkoon paprika, vesi ja kasvisliemikuutio. Lisää myös juusto ja keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Sekoita kylmä ruokakerma ja maissitärkkelys ja suurusta keitto. Keitä muutama minuutti. Leikkaa sämpylöistä yläosa pois ja koverra pohjaosaan kolo. Nosta sämpylä syvälle lautaselle ja täytä kolo sienikeitolla. Meillä ei ollut sämpylöitä vaan pieni tomaattileipä, jonka leikkasimme puoliksi ja koversimme tyhjäksi. Toimi myös hyvin.

Italialaisen lauantain monet herkut

Koimme lauantaina ahaa-elämyksen ja keksimme että Stockaltahan saa nyt varmaankin vasikkaa Milano-viikkojen kunniaksi. Ja kyllähän saikin, sekä paistina että sisä-ja ulkofileenä. Voi olla että niitä sieltä normaalistikin löytyy, mutta ei vain silloin ole sattunut olemaan tarjolla kun olemme harvoin aiemmin etsineet. No, kun sitä vasikkaa nyt sitten oli, päätimme tehdä perinteistä italialaista Saltimboccaa. Olemme tätä joskus aiemminkin kokeilleet sekä broilerista että perus naudasta, mutta nyt lopultakin alkuperäisessä muodossaan ja onhan siinä eroa – jo hyvästä vielä parempaan suuntaan. Saltimboccasta tuntuu löytyvän kaksi eri perusversiota jossa toisessa liha kääritään rullalle ja muut aineet toimivat sille täytteenä ja toisessa salvia ja kinkku kiinnitetään lihan pintaan tikuilla ja kaikki paistetaan litteänä. Me kuulumme tässä tähän litteän paiston koulukuntaan, vaikka erilaisia liharullia muuten tykkäämmekin usein valmistaa. Alku- ja jälkiruoka hoituivat erilaisilla salaateilla (tomaatti-mozzarella sekä sitrus-pistaasipähkinä), joten vasikan nautiskelimme hyvällä omallatunnolla parmesaanisen risoton kera. Kaikki annokset on laskettu kahdelle. Ja taustalle tietenkin italialaista musiikkia soimaan (tuntuvat harrastavan paljon covereita).

Tomaatti-mozzarella salaatti
1 buffalomozzarella siivuina
2 luumutomaattia lohkoina, poista siemenet
8 siivua puolikuivaa tomaattia (voi kuivattaa itse uunissa tai ainakin Stockmann myy myös valmiina)
Rucolaa
Jäävuorisalaattia
10 isoa oliivia
Basilikaöljy:
½ pussia tuoretta basilikaa
½-1 dl oliiviöljyä
Ripaus suolaa sekä mustapippuria
Valmista annokset suoraan lautasille. Revi rucola ja jääsaalaati ensin pohjalle. Asettele päälle tomaattilohkot, puolikuivan tomaatin palat, mozzarella siivut sekä oliivit. Laita basilika ja öljy kolhoon ja sekoita ne sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi basilikaöljyä tipoittain annoksen päälle.



Saltimbocca
2 vasikanleikettä
2 siivua prosciuttoa
Tuoretta salviaa
2rkl sitruunamehua
30g voita
3rkl valkoviiniä (rosé-viinikin näköjään toimii)
Laita vasikanleikkeet kahden kelmun väliin (yksitellen) ja nuiji ne hyvin ohueksi. Laita nuijitut leikkeet lautaselle ja purista niiden päälle 2rkkl sitruunamehua. Anna maustua 30min ja lusikoi mehua aina välillä uudelleen päälle. Kun aika on kulunut, taputtele leikkeet kuiviksi talouspaperilla, laita leikkeiden päälle muutama salvian lehti (kokonaisena) ja niiden päälle prosciutto siivu. Kiinnitä coctailtikuilla. Sulata voi paistinpannussa. Lisää ½rkl pilkottuja salvianlehtiä ja keitä miedolla lämmöllä 1min jatkuvasti sekoittaen. Lisää leikkeet ja paista kummaltakin puolelta muutama minuutti kunnes ne ovat kullanruskeita. Laita viini joukkoon ja kypsennä vielä 2 min. Poista coctailtikut ennen tarjoilua.


Kesäkurpitsa-risotto
1rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 (hyvin) pieni kesäkurpitsa pieninä kuutioina
125g risotto riisiä
Ripaus sahramia
3½-4dl lämmintä kasvislientä
50g parmesaani-juustoa raastettuna
Pari rouhaisua mustapippuria
1 maustemitta yrttisekoitusta (Herbes de Provence)
Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuulota sipulia ja valkosipulia muutama minuutti kunnes ne pehmenevät. Lisää pannuun kesäkurpitsa ja paista vielä n.3 min. Lisää riisi ja sahrami ja sekoita öljy niihin hyvin. Kaada kasvisliemi vähitellen joukkoon. Odota välillä että neste imeytyy ja kaada vasta sitten lisää. Noin 15 minuutin kuluttua nesteen pitäisi olla imeynyt riisiin – sen pitää olla vielä melko ”kosteaa”. Sekoita joukkoon parmesaani sekä pippuri ja yrtit. Tarjoile heti.


Sitrus-pistaasipähkinä-salaatti
1 appelsiini
1 verigreippi
½ limen mehu ja kuori raastettuna (huom. ei yhtään valkoista mukaan)
1rkl hunajaa
1rkl lämmintä vettä
1rkl tuoretta minttua karkeaksi leikattuna
20g pistaasipähkinöitä murskattuna
Kuori appelsiini ja greippi seuraavanlaisesti: leikkaa kuori hedelmänlihaa myöten terävällä veitsellä pois ensin ylä-ja alapäästä ja sitten sivuilta. Huomaa siis että leikkaat kaiken valkoisen pinnasta samalla pois. Leikkaa appelsiinin ja greipin lohkot vaaleita lokeronseiniä myöten ja irrota pelkkä hedelmän liha, ei kalvoja. Laita lohkot tarjoilukulhoon. Laita limen mehu sekä kuori, hunaja ja lämmin vesi pieneen kuppiin ja sekoita haarukalla. Kaada liemi hedelmälohkojen päälle. Lisää minttu, sekoita kaikki keskenään ja laita jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi. Levitä pistaasipähkinämurska uunipellille ja paahda grillivastuksen alla 2-3 min juuri ennen tarjoilua. Ripottele paahdetut pähkinät sitrussalaatin päälle.

Grillattua kanaa, pastaa ja konjakki-kermakastiketta

Tätä herkullista kanapastaa teimme jossain vaiheessa kesälomaamme mutta ajanpuutteen vuoksi se löytää tiensä tänne vasta nyt. Koko ateria oli päässyt unohtumaan täysin ja muistui mieleen kun tyhjensimme kameran muistikorttia koneelle. Tässä siis ruokablogin pitämisen ehdoton hyöty ilmeisen huonomuistisille ruoanlaittajille... Nyt kun tämä on saatu kaivettua takaisin aktiiviseen muistiin, teemme tätä varmasti myös uudemman kerran - niin hyvin se meille silloin (sateisena) elokuun iltana maistui!

Konjakki-kanafettuccine (2hlö)
100g tuoreita herkkusieniä viipaloituna
1rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
4 siivua prosciuttoa pilkottuna
2rkl konjakkia
1½dl kevytkermaa
1 grillattu broilerin rintafile
1dl pakasteherneitä
½dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
14 rullaa pinaatti fettuccine-pastaa
Kuumenna iso paistinpannu, lisää öljy ja kuulota valkosipulia miedolla lämmöllä n.1min. Lisää herkkusienet sekö prosciutto ja paista muutama minuutti säännöllisesti hämmentäen etteivät valkosipuli tai sienet vain pääse kärähtämään. Keitä pasta samalla pakkauksen ohjeen mukaan. Kun se on kypsää, valuta vesi pois ja laita takaisin kattilaan. Lisää konjakki ja kerma sieniseokseen. Keitä hämmentäen miedolla lämmöllä pari minuuttia. Lisää broileri, herneet sekä persilja ja keitä sekoitellen viitisen minuuttia kunnes kastike on kuumaa. Jaa pasta sekä kastike lautasille annoksiksi ja nautiskele saman tien.

Lämpimät täytetyt kurkut

Jostain oli päähän tarttunut sellainen ajatus että kurkkuja voi täyttää kesäkurpitsan tapaan ja paistaa uunissa. Netistä löytyikin jotain täytettyjen kurkkujen ohjeita, mutta useimmat olivat kuitenkin ihan kylmiä versioita. Muutamia löytyi myös lämpimänä, mutta täytevaihtoehdot eivät jotenkin tuntuneet kokeilemisen arvoisilta. Niinpä sitten oman pähkäilyn tuloksena syntyi tämä lämmin kreikkalainen salaatti :) Ja oli muuten hyvää, nautiskeltiin loimulohen kanssa! Kurkku oli nyt aika iso ja paksukuorinen, joten sitä olisi ehkä saanut pitää jopa hivenen pidempään uunissa. Maku oli kuitenkin miellyttävän kirpeä, eikä rakenne ollut yhtään lössähtänyt kuten kesäkurpitsalle helposti käy. Tämä täyte määrä on siis n.20cm pitkälle ja melko paksulle avomaan kurkulle.

Täyte:
1 avomaan kurkku
2-3 kirsikkatomaattia pieneksi pilkottuna
1 pieni punasipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi silputtuna
60g fetaa murennettuna
3 isoa oliivia pieneksi pilkottuna
2rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
Pinnalle:
pari rkl leivänmuruja
2rkl parmesanjuustoa raastettuna
oliiviöljyä
Leikkaa kurkku kahtia pituussuunnassa. Kaavi sisus pois esim. ruokalusikalla. Pilko sisus pieneksi ja sekoita se ja täytteen ainekset keskenään.
Täytä kurkun puolikkaat seoksella ja levitä päälle leivänmurut. Pirskottele pinnalle vielä oliiviöljyä ja paista 190C asteessa 45min.

Piirakkapäivä

Viime lauantaina saimme pari ystävää houkuteltua luoksemme kokeilemaan leivonnan tuotoksia. Vuorossa oli marjapiirakka, jonka ohje tuli bongattua Hesarin ruokatorstaista jo heinäkuun alussa. Nyt alkoi pelottamaan, että kokeilu jää kokonaan ensi kesään jos sitä ei ehditä toteuttamaan ennenkuin marjakausi täysin loppuu. Meillä ei kahdestaan mitkään makeat leivonnaiset uppoa paljon testipalaa enempää, joten pitää olla varmasti vieraita tulossa ennenkuin mitään makeaa alamme leipomaan. Tai totuuden nimessä – vaikka ruoanlaitto hoidetaan aina yhdessä, niin leipomiseen riittää innostusta vain toisella osapuolella... Hesarissa piirakka oli tehty pelkistä mustikoista, meidän versiosta löytyy myös vadelmia ja valkoherukoita. Päällyksen kanssa oli hieman ongelmia koska se ei hyytynyt tarpeeksi pysyäkseen kunnolla piirakan päällä sen jälkeen kun vuoan reunat irrotettiin. Kannattaa siis tehdä joko pysyvästi reunalliseen astiaan tai keksiä jokin muu keino hyytelön tekoon. Hyvää tämä oli, vaikka täytyy kyllä myöntää, että ei yhtä hyvää kuin mitä ohjeen lukemisen jälkeen mielessä makustelu antoi ymmärtää.

Makean vastapainoksi tarvittiin suolaista ja uusimmasta Maku-lehdestä (4/08) löytyi tämä sipulipiirakka. Tästä tosiaan sitä suolaa ja rasvaa sitten löytyykin, joten liian usein ei tällaisella parane herkutella, mutta muuten ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Erityisesti ohjeessa miellytti se että myös pohjaa maustettiin yrteillä, joten reunatkaan eivät tästä piirakasta jää syömättä. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että toinen vieraistamme ei pidä sinihomejuustosta, mutta söi tätä piirakkaa hyvällä ruokahalulla. Eri maut sekoittuvat tässä niin paljon keskenään, että mikään ei ole yksinään liian hyökkäävä. Siis oiva harjoittelukappale homejuuston syönnin aloittamiseen jos siihen on tarvetta.

Mascarpone-marjapiiras
6-7 digestive-keksiä tai isoa piparkakkua (tai molempia sekaisin kuten meillä)
25g voita
2dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250g mascarpone-tuorejuustoa
2rkl hunajaa
1rkl Limoncelloa (tai muuta sitruslikööriä)
3 liivatetta
Vettä
4-5dl mustikoita/vadelmia ja/tai valkoherukoita
2dl vettä
1dl hyytelösokeria

Murskaa keksit ja sekoita pehmeän rasvan kanssa. Levitä seos piirasvuoan pohjalle. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike ja mausta mascarpone hunajalla sekä liköörillä. Lisää vaniljavaahto mascarponen joukkoon ja sekoita. Kaada liivatteesta vesi pois ja sulata niistä pienessä vesitilkassa mikrossa noin minuutin ajan. Kaada liivate ohuena nauhana juustoseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada seos pohjaosan päälle ja tasoita. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia.
Kuumenna 2dl vettä ja lisää hyytelösokeri hyvin sekoittaen. Kiehauta. Levitä marjat juustomassan päälle ja lusikoi hiukan jäähtynyt hyytelösokeriseos marjojen päälle. Nosta piirakka hyytymään jääkaappiin ja tarjoile myöhemmin kahvin/mustan teen kera.


Yrttinen sipulipiiras
Pohja:
100g voita
2½dl vehnäjauhoja
Ripaus suolaa
2tl tuoreita rosmariinin neulasia
1rkl kylmää vettä
Täyte:
2dl kermaa
2 munaa
100g parmesaanijuustoa raastettuna
75g sinihomejuustoa murusina
1rkl tuoretta timjamia
½tl viherpippuria
½tl mustapippuria
4-5 pientä kesäsipulia (punaista tai keltaista)
2rkl voita paistamiseen
1½rkl fariinisokeria
1-2rkl sitruunamehua
Sipulinvarsia
Nypi pohjan aineet keskenään kulhossa. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla ja nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. Sekoita keskenään kerma, muna, juustot ja mausteet. Leikkaa sipulit pituussuunnassa viipaleiksi. Sulata voi paistinpannussa ja lisää fariinisokeri. Paista sipuliviipaleet nopeasti kuumalla pannulla molemmin puolin. Siirrä sivuun ja lisää sitruunamehu. Esipaista piiraspohjaa 200C asteessa 10min. Kaada täyteseos piiraspohjalle ja asetele sipulit nätisti päälle ja koristele ohuiksi suikaleiksi leikatuilla sipulinvarsilla. Paista vielä n.25min.