Innostuinkin alkusyksystä, kun törmäsin Kokkeillaan-blogissa taas uuteen ruusukaaliohjeeseen, joka vaikutti ihan mielettömän herkulliselle. Voita, kuohukermaa, pekaanipähkinöitä, sinihomejuustoa ja pastaa - eikö niihin verhottuna mikä tahansa maistu taivaalliselle? Jopa ruusukaali, varsinkin kun sekin valmistettiin paahtamalla, mikä oli minulle uusi ruusukaalin kypsennystapa. En kerta kaikkiaan voinut ohjetta vastustaa ja seuraavalla kauppareissulla kassiin sujahti rasia ruusukaaleja muine tykötarpeineen.
Tekstin otsikosta voinee päätellä, että en tykännyt. Eikä tykännyt meillä kukaan muukaan (ei tosin tykkää muutenkaan ruusukaalista). Jopa mies, joka yleensä sitkeästi syö mitä on lautaseleen ottanut, jätti annoksen kesken, vaikka oli kuulemma nälkäinen kuin susi (ehkäpä nälkäiselle kanille olisi maistunut paremmin..?). Onko ruusukaalissa joku entsyymi,joka kertakaikkisesti maistuu jonkun suussa aina pahalta? Vai mikä tässä mättää? Olen sitä ainakin sen 50 kertaa kokeillut, joten luulen että minun osalta maistelut oli nyt tässä. Luovutan ja jatkan vain ruusukaalin ulkoista ihailua... Ellei sinulla ole joku ruusukaaliresepti, jolla olet käännyttänyt paatuneimmankin? ;)
Tässä kuitenkin kokeilemamme ohje niille, jotka ruusukaalia rakastavat
Ruusukaalipasta
200g pastaa
400g ruusukaalia
3-4rkl oliiviöljyä
1tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
1,5rkl voita
1dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
1-2 salottisipulia hienonnettuna
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
2dl kuohukermaa
100g gorgonzola-juustoa
1rkl sitruunamehua
Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Leikkaa ruusukaalien kannoista pätkä pois ja poista myös uloimmat lehdet. Siivuta ruusukaalit muutaman millin paksuisiksi siivuiksi, nosta ne kulhoon ja lisää joukkoon öljy, suolaa ja mustapippuria. Sekoita hyvin ja kaada uunipellille leivinpaperin päälle. Nosta pelti uuniin ja paahda ruusukaalisiivuja 15-20 min. Sekoita puolivälissä. Ruusukaalit ovat valmiit, kun ne ovat pehmenneet ja hiukan "hiiltyneet".
Laita ruusukaalien paahtuessa pasta kiehumaan hyvin suolattuun veteen. Sulata paistinpannulla 1/2 rkl voita ja lisää joukkoon pähkinärouhe. Paista pähkinöitä kolmisen minuuttia koko ajan niitä sekoitellen. Kaada pähkinät lautaselle odottamaan. Freesaa sipulit kevyesti pannulla lopussa voissa. Kaada pannulle kerma ja anna kiehahtaa. Murustele sekaan sinihomejuusto ja sekoita, kunnes se sulaa. Lisää lopuksi sitruunamehu.
Valuta al dente -kypsynyt pasta siivilässä ja kaada se kastikkeen joukkoon pannulle. Lisää joukkoon myös paahdetut ruusukaalit ja sekoita hyvin. Koristele annokset pähkinärouheella.
No kuule, veit jalat suustani! Kaikki nämä vuodet olen ihmetellyt miten joku voi syödä ruusukaalia. Vaikka söisi kilon voita ja murun ruusukaalia, aina se maistuu järkyttävän kitkerältä! Ja minä sentään syön vaikka pieniä kiviä, en ymmärrä, missä vika :)
VastaaPoistaArvasin, että useampiakin "kohtalotovereita" löytyy! Se on kyllä ihme, miten se voi aina olla niin kitkerää, vaikka minkä alle verhoilisi. Onneksi löytyy kaikenlaista muuta, vaikka niitä pieniä kiviä ;)
PoistaSitkeästi olet kyllä yrittänyt! :-D Luulisi tämänkin reseptin olevan herkkua, kun on juustoa, pastaa ja kermaa! Mutta kun ei tykkää, niin ei tykkää. :-)
VastaaPoistaMinä annoin muutaman ruusukaalikokeilukerran jälkeen periksi, kun en vain kerta kaikkiaan tykännyt. Mistä nyt tulikin mieleeni, että mitä jos siitä yrittäisikin tehdä jotain intialaista... menisköhän se sitten? Täytyy laittaa mietintämyssy päähän. ;-)
Yritetty on :) Vaikea ymmärtää miten voi olla joku kasvis, joka ei kertakaikkiaan maistu vaikka kuinka totuttelee...
PoistaOdotan mielenkiinnolla sun mietintämyssyn tuloksia! Intialaisten mausteiden kanssa en ole minäkään ruusukaalia kokeillut, joten voi olla että sieltä tulee vielä se yksi kerta ;)
Ruusukaalin voikin helposti pilata ellei sitä tee oikein.Kokeile vaikka tätä ,on hurjan herkullista!
VastaaPoistahttp://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2010/09/marinoitua-ruusukaaliherkkua.html
Sitä on tullut nyt niin monella tapaa kokeiltua, että luulisin ainakin jonkun kerran menneen ihan oikeinkin. Toiset vannoo höyrytystä, toiset nopeaa keittämistä ja niinkuin tässä, paahtamista. Sun ohje näyttää kyllä kieltämättä herkulliselle, miinus ne ruusukaalit joiden en usko pelkällä sitruunalla tarpeeksi taittuvan... Mutta kun kerran noin sanot, niin ehkä se on vielä tuotakin testattava :)
PoistaMinäkin tunnustaudun ruusukaalirajoitteiseksi. En vaan kykene sitä syömään, vaikken missään määrin nirso olekaan ja periaatteesta lapioin melkein ruuan kuin ruuan suuhuni. Olen koittanut upottaa rasvaan, kermaan ja juustoon ja silti ikävä maku puskee läpi. Samoin olen koittanut maustaa niin reilulla kädellä, ettei mitään alkuperäisistä raaka-aineista pysty tunnistamaan ja ruusukaalin maku vaan on ja pysyy.
VastaaPoistaEhkä joskus vielä annan ruusukaalille viimeisen mahdollisuuden. Aikaa saattaa kulua taas useampi vuosi ennen seuraavaa kokeilua.
Kohtalotoveri :) Mä luulen, että maistaa voin jos joku toinen kokkaa, mutta tuskin enää omaa aikaani siihen uhraan...
PoistaKerrassaan sitkeää yritystä on ollut ruusukaalien parissa teillä :) Minun inhokkini on taateli, ja ainoastaan yhdenlaisessa taatelikakussa siedän niitä. Omat yritykseni taatelien kanssa eivät ole olleet lainkaan niin moninaiset kuin sinulla ruusukaalien kera...
VastaaPoistaKokeiltu on kyllä. Ja tama ohje tuntui niiiin täydelliseltä, vaan ei :( Ehkä se on vaan hyväksyttävä, että ihan kaikki ei uppoa vaikka mitä tekisi :)
PoistaTuo on geeneissä, tuo, että ruusukaali maistuu suussa kitkerältä/pahalta. Minäkin luulin, että mulla olisi se geeni, mutta ruusukaalit uunissa gratinoituna peksun, parmesanin ja kerman kera olivatkin yllättäen suorastaan herrrrrrkullisia! Eli te, joilla se geeni on, niin sille ette vaan voi mitään!
VastaaPoistaOnko näin? Sitä mä mietinkin, että voisiko olla. Sitten ei auta stressata, eikä enää uhrata aikaansa turhaan ;)
PoistaItse inhoan parsakaalin makua! En voi ymmärtää miksi. Tiedän sen olevan "täydellinen" kasvis ja monet kehuvat maasta taivaaseen kaikkine hyötyineen... YÖK. En pidä. Ruusukaalikin menee helpommin alas :D
VastaaPoistaTässä nyt kahden viikon intensiivikuuri tuosta broccolista takana, ei muutosta. Kai se on kanssa nyt todettava, että ei !
Oijoi, kylläpä jäi kommentti pitkäksi aikaa huomioitta. Nää makuasiat on niin jänniä, olisi kiva jos olisi mahdolista maistaa jonkun toisen suulla jotain - miten erilainenhan se maku olisikaan! :) Koititko broccoli ihan raakana myös? Siinä on tärkeää, että se ei missään tapauksessa saa olla ylikypsää, silloin maku muuttuu kitkeräksi ja tunkkaiseksi! Maista vielä raakana, ja lähde siitä höyryttämään ihan varovasti muutama minuutti lisää kerrallaan, niin löytyy optimi :) Tosin voihan myös olla, että parsakaali on sulle todella mun ruusukaali, eli ei maistu, vaikka mitä tekisi.
Poista