Herkullista Thai kanaa

Tämä Thaimaalainen ruoka on yksi suosikeistamme. Se on valmista currytahnaa käyttäen helppo valmistaa, ja makuja löytyy moneen lähtöön. Rouvan Bangkoklainen kollega on myöskin nimennyt kyseisen ruokalajin lempiruoakseen. Hänen mukaansa valmistuksessa tärkeintä on käyttää tuoretta kookosmaitoa (tai oikeastaan kookosvettä – coconut water) ja pinnalle pitää ripottaa viipaloitua tuoretta vihreää chiliä, jotta annos on kaunis tarjottaessa. Tästä meidän versiosta puuttuivat nyt tällä kertaa molemmat tärkeät elementit. Tuoretta kookosta on hieman vaikeaa löytää, tai ehkä ennemminkin käyttää – kookosmaitopurkki aukeaa huomattavasti helpommin kuin kookospähkinä ja on myös edullisempaa... Tuore vihreä chili puolestaan unohtui kauppaan, joten sitäkään ei tässä presentaatiossa ole nähtävissä. Meille tämä maistui hyvin näistä puutteista huolimatta. Pienenä triviaalitietona kollega mainitsi vielä, että kyseinen ruoka, kuten myös muut kookosruoat, on erityisen hyvää raskaana oleville.Thaiuskomuksen, tai tiedon, mukaan kookosvesi tuo syntyvälle lapselle kauniin ihon.

Vihreissä currytahnoissa on eroja ja purkkia ostaessa kannattaa katsoa ja miettiä tarkkaan minkä vahvuisena currynsa haluaa. Edellisen kerran ostimme Spice Upin tahnaa, joka osoittautui hyvin miedoksi (kuten purkissakin luki), eikä tulisuutta löytynyt valmiista curryateriasta oikeastaan nimeksikään. Tällä kertaa ostimme Blue Dragonin vastaavaa tahnaa. Emme tutkineet purkkia sen tarkemmin kun aloimme ruokaa valmistamaan ja sen huomasimme lopputuloksessa. Edellisestä kerrasta ”viisastuneina”, päätimme kauhoa tahnaa puoli purkkia (1-2rkl:n sijaan) annokseen, että saisimme hieman enemmän potkua mukaan. Kun olimme saattaneet ainekset pannuun, maistelimme tietenkin tuotostamme ja ilmeet olivat näkemisen arvoiset – chilissä tosiaan löytyi! Purkki käteen ja lukemaan ja selvisi että kyseinen tahna olikin sitten luokiteltu extra hotiksi :D Onneksi hieman tavallista pidempi hauduttaminen sekä fariinisokeri lievensivät tulisuutta, ja meille chiliset ruoat kyllä muutenkin maistuvat, joten ruoka ei todellakaan jäänyt syömättä. Ensi kerralla ehkä kuitenkin tutkimme purkkimme hieman tarkemmin, ennenkuin alamme säätää reseptissä mainittua määrää...


Vihreä kanacurry
1rkl öljyä
1 suikaloitu pieni sipuli
1-2rkl vihreää currytahnaa
3dl kookosmaitoa
300g broilerisuikaleita (tai itse vaikka reisifileestä pilkottuja paloja)
100g vihreitä papuja lyhyiksi paloiksi pilkottuna
6 kaffirlimetinlehteä tai 1tl murskattuja kuivattuja kaffirlimetinlehtiä (löytyi meidän lähikaupasta)
1rkl kalakastiketta
1rkl limen mehua
1tl hienoksi raastettua limen kuorta
2tl fariinisokeria
Tuoretta vihreää chiliä
Tuoreita korianterin lehtiä
Kuumenna öljy wokissa tai paistinpannussa. Lisää sipuli ja currytahna ja paista n.1 minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää broilerinpalat, pavut ja limetinlehdet, vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen n.20min tai kunnes broileri on kypsää. Lisää kalakastike, limen mehu, limen kuori sekä fariinisokeri ja sekoita. Koristele tuoreilla vihreän chilin viipaleilla sekä korianterin lehdillä ja tarjoa (Thai)riisin kera.
Kuva on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta uskokaa pois että tämä on todella hyvää! Ja koska currykuva on niin ankea, mukana myös mehukas jälkiruoka mango :)
Edit 310509 Currykuvakin nyt edes hieman edustavampi

Vierasvaraa

Kun tulee vieraita käymään on mukava tarjota jotain itsetekemää, vaikka vieraat eivät olisikaan tulossa varsinaisesti syömään. Meillä on ikuisena ongelmana se, että vaikka kakkuja yms. on mukava tehdä ja tarjota, niin mihinkäs se loppu sitten tungetaan kun vieraat ovat poistuneet? Emme siis ole itse kovasti leivonnaisten perään yhtä kappaletta enempää. Viimeksi ratkaisimme ongelman puolittamalla muffinssien määrän, ja se toimi aivan loistavasti. Tällä ohjeella saa 6 isoa muffinssia, joten juuri muutama ylimääräinen (kaksi vierasta+me), ettei näytä siltä että meillä lasketaan suupaloja ja on santsausmahdollisuus, mutta yli ei jää kuitenkaan niin paljon että itselle iskisi ahdistus loppujen tuhoamisesta. Nämä muffinssit olivat muutenkin ihanan kuohkeita, ja isoista puutarhavadelmista (syksyllä pakastetuista) muodostui muhkeat sattumat, joissa ei tarvinnut arvuutella marjan laatua.


Vadelmamuffinssit (6kpl)
1 kananmuna
0,75dl sokeria
1tl vaniljasokeria
½dl maitoa
25g voita
1tl leivinjauhetta
2dl vehnäjauhoja
50g vadelmia
Vaahdota muna ja sokerit. Lisää maito ja sulatettu voi taikinaan. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi ne sitten taikinaan. Lisää lopuksi vielä vadelmat. Laita muffinssipellin koloihin paperiset (Amerikan) muffinssivuoat ja annostele taikina niihin. Paista 200C asteessa 15min.

Tupariviemisiä

Kokosimme voimat ystävämme A:n kanssa ja veimme porukassa ystäväpariskunnan tupaantuliaisiin muutamia Arabian Nero-astioita, joista A:lla oli ”melko” varma vinkki, että saattaisivat olla mieluisia. Valkoiset astiat yksinään tuntuivat hieman orvoilta, joten me leivoimme niihin täytteeksi valkosuklaa-karpalokeksejä ja A askarteli lisäksi hienoja pöytätabletteja. Paketista tuli oikein komea sellofaaniin pakattuna, mutta kiirelähdön ansiosta se jäi kokonaan kuvaamatta. Määränpäässäkään ajatus ei kulkenut ajoissa, vaan tuli mieleen vasta kun paketti oli jo avattu ja keksit laitettu kiertoon. Mutta kameroitahan löytyy kaikilta, ja keksejäkin jäi tupareilta yli, joten ystäväpariskunta lupautui harrastamaan ruokakuvausta seuraavana päivänä, kiitos siitä! :) Kuvassa keksien lisäksi esillä yksi Nero-kipoista sekä pala tablettia.


Keksien ohje on poimittu Maku-lehdestä 6/08, tosin niissä oli karpaloiden sijaan käytetty puolukoita. Lähikaupasta ei löytynyt kuivattuja puolukoita, mutta kuivattuja karpaloita oli muutamaakin laatua, eikä vaihtoehto ollut lainkaan huono. Karpaloilla näistä tuli niin makoisia, että luultavasti seuraavankin kerran käytämme niitä ihan tarkoituksella. Valkosuklaan puutteesta keksejä ei pääse moittimaan, joten makeudessa löytyy. Juurikin sen vuoksi, nämä maistuvat erityisen herkulliselle kahvin tai mustan teen kera.

Valkosuklaa-karpalokeksit
300g valkosuklaata
50g voita
3½dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
½dl sokeria
2tl vaniljasokeria
100g kuivattuja karpaloita (tai puolukoita)
2 munaa
Paloittele 200g valkosuklaata kulhoon ja sulata sitä voin kanssa mikrossa pari minuuttia. Sekoita seos tasaiseksi ja anna jäähtyä. Murra tai leikkaa loppu 100g valkosuklaata sormenpään kokoisiksi paloiksi sivuun odottamaan.
Riko munat toiseen kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää vehnäjauhot, leivinjauho, sokeri, vaniljasokeri sekä karpalot ja sekoita taikinaksi. Lisää vielä suklaapalat ja sekoita joukkoon.
Jaa taikina kahteen osaan. Muotoile taikinasta 2 uunipellin pituista ja noin 8cm levyistä tankoa leivinpaperin päälle pellille. Paista 200C asteessa 15-20 min kunnes tangot ovat kullanruskeita. Anna tankojen jäähtyä n.15 min ja leikkaa niistä sen jälkeen n. 2cm paksuisia viipaleita. Asettele viipaleet pellillä erilleen toisistaan ja nosta pelti vielä uunin jälkilämpöön vartiksi, jotta kekseistä tulee oikein rapeita.

Vastaus haasteeseen

KC Meriselityksiä-blogista haastoi meidät tällaiseen mukavaan meemiin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Meillä kyseiseksi kuvaksi osui otos Maltan matkalta kesäkuulta 2005. Kuvassa näkyy maisemaa ylempää kukkulalta Mellieha Baytä kohti. Kylläpä tuo sininen taivas ja aurinkoinen sää näyttääkin houkuttelevalle näin keskellä helmikuun pakkasia.


Maltalla oli noin keskellä kesää ihan tolkuttoman kuuma, ja vaikka saaresta on kysymys merituulikaan ei tuntunut vilvoittavan yhtään. Meillä on lomilla tapana käveleskellä paikasta toiseen pitkiäkin matkoja, mutta Maltalla se osoittautui hieman liian tuskaiseksi. Kerrankin läksimme melko aikaisin aamulla kohti Poppey Villagea (vanhat elokuvalavasteet, joissa on kuvattu Kippari Kalle elokuva). Kartalla matka ei näyttänyt kovinkaan pitkältä ja koska olimme aamusta liikkenteessä, tepastelun piti olla helppo nakki. Osoituksena suunnattomasta järjen käytöstä, varasimme mukaamme yhden (1!) vesipullon kahdestaan jaettavaksi ettei olisi niin paljon kannettavaa... Pullo oli tyhjä ensimmäisen 10 minuutin jälkeen ja matkaa jäljellä vielä ainakin nelinkertainen määrä. Siellä keskellä karua kivikkoa, 40 asteen helteessä ilman pilven tai tuulen häivää, kaupoista tai juoma-automaateista puhumattakaan, pystyimme samaistumaan elokuvien sankareihin ja sankarittariin jotka lentokonerikon jälkeen joutuvat Saharaan harhailemaan... Eikä kyseessä todellakaan ollut ensimmäinen kerta etelässä! Pääsimme kuitenkin perille. Paluu hotellille sujui bussilla. Tämän jälkeen emme ole lähteneet edes Vantaalta Hämeenlinnaan autolla varaamatta juomapulloja mukaan.

Ruokablogiin kuuluu ruoka, joten puhutaan siitäkin vielä vähän. Me emme erityisemmin pitäneet Maltasta maisemien, ihmisten taikka ruoankaan vuoksi. Emme varmaan ainakaan suunnitellusti palaa sinne enää. Pari asiaa sieltä kuitenkin jäi, joita on välillä mukava muistella.

1.Ravintola Ix-Xatba (Mellieha Bay). Ruokakin oli hyvää, mutta suuremman vaikutuksen teki tunnelma. Kävelimme ravintolasta ohi muutamankin kerran ennekuin tajusimme siinä olevan ravintolan huomaamaton sisäänkäynti, pikkuruinen terassi, eikä kovin paljon suurempi sisätila. Tarjoilijana toimivat perheen tytär ja englantia puhumaton äiti. Poika, mummo ja vaari pyörivät enimmäkseen keittiön puolella mutta kävivät myös välillä ”salissa” tutkimassa miten ruoka maistuu. Ravintola tarjoilee pitsaa ja pastaa, mutta myös meitä kiinnostavia paikallisia erikoisuuksia, joten tutustuimme jänikseen sekä paistettuna että muhennoksena. Ottaisimme noilla resepteillä mielellään joskus uudelleen.

2.Bajtra. Kyselimme edellisessä ravintolassa jotain paikallista jälkiruokajuomaa ja meille suositeltiin kaktuksenmarjoista tehtyä likööriä, Bajtraa. Edelleen saimme opastusta, että turistit juovat sen jäiden kanssa ja paikalliset ilman, joten mehän otimme sen tietenkin myös sellaisenaan ilman jäitä. :) Ehdottoman hyvä after dinner –drinksu vaikka yleensä emme suuria likööreiden ystäviä ole! Todella harmillista että sitä ei tunnu mistään muualta saavan eikä siitä yhdestä (taas tämä yhden pullon syndrooma) tuliaispullosta yli kolmen vuoden jälkeen ole enää mitään jäljellä. Joskus mietimme onko Bajtrassa tarpeeksi syytä suunnata Maltalle vaikka pikaiselle visiitille joskus uudestaan... Tältä sivulta tosin löytyy ohje kuinka tehdä itse kaktuksenmarja (prickley pear) likööriä. Tietääkö joku mahtaako kaktuksen marjoja löytyä täältä päin?

Tässäpä tämä kuvaselitys - ja huomattavasti enemmän kuvan vierestä. Emme nyt haasta ketään, sillä meemi näyttää olleen suosittu ja kiertäneen jo monissa blogeissa. Tästä sen saa mukaansa ottaa ken haluaa.

Muffinsseja x2

Sitten arkistoreseptien kimppuun. Näitä muffinsseja leivoimme kun vanhempia kävi kylässä - mahdollisestikin jo marraskuun puolella... Onneksi tuli otettua ohjeet tarkasti talteen, niin ne saa nyt tännekin siinä muodossa kuin niitä tehtiin. Kuten on aiemminkin todettu, me emme ole mitään hurjia leipureita, mutta muffinssen kanssa sentään ilmenee onnistumisen tunnetta. Nämäkin molemmat viritykset olivat erittäin maistuvia, ainakin meille.

Suolaisia muffinsseja emme olleet koskaan ennen kokeilleet, mutta Kinuskikissan blogista bongattu ohje herätti heti löytyessään kiinnostusta. Ja maukkaita olivat, sekä jotenkin todella tuhteja. Näitä ei tarvitse nälkäänsäkään kovin montaa popsia kun on jo maha täynnä. Ohje on muuten alkuperäisen mukainen, mutta vaihdoimme rosmariinin tuoreeseen timjamiin.


Poromuffinssit (12 kpl)
12 kirsikkatomaattia
100 g kylmäsavuporosiivuja
2 munaa
100 g voita / 1 dl juoksevaa margariinia
1 dl maitoa
3 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 rkl tuoretta timjamia (tai 1tl rosmariinia)
1 ½ dl juustoraatetta (emmental)
Halkaise kirsikkatomaatit ja hienonna porosiivut. Riko munien rakenne kulhossa, sekoita joukkoon jäähtynyt voisula (juokseva margariini) ja lisää maito. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, suola ja hienonnettu rosmariini keskenään. Lisää jauhoseos, poro ja juustoraaste taikinaan.
Voitele muffinssipellin kolot ja jaa taikina muffinssivuokiin. Paina jokaiseen muffissin pinnalle kaksi tomaatinpuolikasta. Paista 200 asteessa n. 15-20 min.
Koristele muffinssit timjamin oksalla.


Toiset muffinit olivatkin omenaisia ja ohjeen löysimme Emerald Citystä. Näistä tuli tosi herkkuja ja maistuivat hyvin varsinkin juuri silloin joulun alla kanelinsa ansiosta. Mutta eivät ne muuten mitenkään jouluisia ole, joten jos ohje kiinnostaa niin kokeilemaan vaan! Jälleen seurasimme ohjetta muuten uskollisesti mutta vaihdoimme cashew pähkinät pistaasipähkinöihin, jotka ovat meidän (varsinkin herran) suuri pahe. Kuorrutusta päädyimme hieman keventämään, kun ajatus voista ja tuorejuustosta yhdessä tuntui niin kamalan tuhdilta. Jätimme siis voin pois ja lisäsimme hieman sitruunamehua. Kuorrute riitti juuri sopivasti näihin kahdeksaantoista, eikä sitä jäänyt yhtään ylimääräistä.

Omenamuffinssit (18kpl)
110g voita
2½dl sokeria
2 munaa
1dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1½tl kanelia
3 keskikokoista omenaa 1cm x 1cm paloiksi pilkottuna
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita varovasti joukkoon sulatettu voi, kuivat aineet sekä omenakuutiot. Jaa taikina muffinssipellin koloihin johon on laitettu paperivuoat. Paista 200C n.25min tai kunnes puutikku tulee muffinssiin tökättyä ulos puhtaana. Jäähdytä ennen kuorrutusta.


Kuorrutus
100g Philadelphia tuorejuustoa
75g tomusokeria
1rkl sitruunamehua
Sekoita ainekset keskenään. Lusikoi kuorrute pursotuspussiin ja pursota muffinien päälle.

Koristele vielä ripauksella kanelia sekä omenalastulla. Omenalastuja joku kärsivällinen varmaan kuivattaisi itse, mutta me ostimme pikkupussin lastuja valmiina. Hyviä olivat. :)