perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulumenu 2011

Tänä vuonna oli havaittavissa, että meidän jouluun alkaa löytyä perinteitä ruokarintamalla(kin). Monta vuotta meillä meni erilaisia kokeiluja tehdessä kun se perinteinen jouluruoka ei meidän kummankaan herkkua ole. Päädyttiin pari kertaa tilanteeseen jossa mietittiin että voikohan mistään tilata pitsaa kun tehty ruoka oli jokseenkin syömäkelvotonta. Liian kunnianhimoiset tavoitteet ilman käsitystä realiteeteista. Onneksi sekä tieto omista taidoista että ne taidot ovat vuosien varrella kehittyneet :)

Dijon-omenat

Meidän joulumenu koostui nyt monesta Patalinnussa esitellystä tutusta jutusta, mutta jotain uuttakin tottakai ujutettiin joukkoon. Ruoanlaitto uhmiksen ja vauvan kanssa onnistui hyvin kun molemmat mummot tulivat meille joulua viettämään. Lapset nauttivat mummojen täydestä huomiosta ja me aikuiset taas siitä että saatiin kerrankin piiiiiitkästä aikaa touhuta ihan rauhassa keittiössä. Tästä(kin) voisi tehdä perinteen! Ruokalajeja oli paljon, mutta kaikki hyvin helppoja, joten homma sujui hyvin ja ruoka maistui aidosti kaikille!

Aattolounas koostui uunissa haudutetusta ohrapuurosta ja kaupan rusinasopasta (jossain on aina välillä pakko oikaista). Isosisko lusikoi puuroaan innolla, mikä on outoa siinä mielessä että puurosta hän ei yleensä välitä, mutta tokihan uunipuuro on ihan eri asia itsellekin. Vauvaveljelle tein oman puuron veteen ilman suolaa ja kovin innoissaan hänkin niitä ohranjyväsiä suuhunsa kauhoi.


Puuron päälle maisteltiin joulutorttuja kahdella uudella täytteellä. Suolaisiin torttuihin laitoin Chavrouxin pehmeää vuodenaika vuohenjuustoa joka on maustettu viikunalla. Näistä ei kukaan ihan hirveästi välittänyt. Jos tavan vuohenjuuston lisäksi torttuihin laittaisi oikeaa viikunahilloa, niin luulen että tuomio olisi ihan toinen. Niitä kokeillaan seuraavan kerran! Makeissa tortuissa oli täytteenä vaniljatuorejuustoa sekä aprikoosihilloa ja tuo makuyhdistelmä oli omaan sekä hra Patalinnun suuhun sellainen, että niillä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina!


Suolaisia ja makeita torttuja

Sitten siihen varsinaiseen jouluateriaan

Aattoillan menu
Alkuun
Blinit lisukkeineen
- Kirjolohen mätiä, smetanaa & punasipulisilppua
- katkarapu-avokadosalaattia
- Erityisen hyvää sienisalaattia
- tillisilliä
- savusiikamoussea
- must leibää ja voita tahnoja varten



 

Blinit, sienisalaatti sekä katkarapusalaatti löytyvät kaikki arkistoista saman linkin takaa täältä. Tillisilli oli kaupasta ja muuthan eivät ohjetta kaipaakaan. Savusiikamousse oli uusi kokeilu, ja seuraavan kerran siihen etsitään uusi ohje. Tässä kokeillussa hurjan herkullinen savusiian maku peittyi kapriksien ja dijonsinapin alle niin että ihan harmitti. Ohjetta en siis ylös kirjoittele, muistiin vaan sen että eipä siihen paljon ranskankermaa ja ehkä tilliä sekä pippuria kummempaa kannata sotkea!

Pääruoka
Appelsiinisalviakalkkuna + sinappirucolakastike
Luomunaudan paahtopaisti + konjakkipippurikastike (ohje alla)
Porkkanalaatikko
Bataattilaatikko
Punajuurisalaatti
Viikunamozzarella-salaatti
Dijon-omenat
Munajuusto (mummon tuliainen)
Hämäläinen imelletty perunalaatikko (mummon tuliainen)


 


Paahtopaisti&kalkkuna, punajuurisalaatti, rucolasinappikastike, munajuusto, viikuna-mozzarellasalaatti

Milloinkahan tuon kalkkunan kohdalla muistaisi että tykkäämme fileestä, emme rullasta!? Viimevuona tehtiin sama virhe. Ensi vuonna jos kalkkunaa tehdään niin ehdottomasti file!! Paahtopaistia meillä on tehty tosi vähän, sillä silloin kun sitä on kokeiltu siitä on aina tullut jotenkin ei niin hyvän makuista. Tänä syksynä saatiin paisti lopultakin onnistumaan ja tämä tehtiin nyt niillä opeilla. Simppeli juttu ja varmasti useimmille ihan tuttu, mutta kirjataan silti ylös ettei pääse unohtumaan.

Paahtopaisti
Ota min 1,5kg paisti (luomunauta oli todella maukasta) pois jääkaapista vähintään kaksi tuntia ennen paistamista, niin että se on huoneenlämpöinen uuniin laittettaessa. Ruskista lihan pinta kuumassa pannussa (pannun pitää olla todella kuuma ennenkuin laitat lihan siihen etteivät lihasnesteet karkaa) kauttaaltaan. Hiero lihan pintaan reilusti karkeaa merisuolaa sekä mustapippuria .Laita paisti uunivuokaan ja tökkää paistomittari sen kylkeen. Paista lihaa 125C asteisessa uunissa kunnes paistomittari näyttää 60C astetta. Varaa paistoaikaa noin tunti per kilo. Ota paisti uunista ja kääri se folioon mielellään vähintään tunniksi. Leikkaa paistista poikkisyin mahdollisimman ohuita viipaleita. Ota paistin lientä talteen kastiketta varten.


Pippurikonjakkikastike
Erittäin hyvä ja helppo kastike paahtopaistille
4rkl paistin paistolientä
100g Musta Pekka, tai muuta pippurisulatejuustoa
2dl kuohukermaa
1½rkl konjakkia
Sulata juusto nesteeseen. Lisää konjakki ja kiehauta. Maistuu hyvälle.



Porkkanalaatikko tehtiin itse, mutta siihen ehkä etsitään uusi ohje ensi vuodeksi. Jos jollain on erityishyvä resepti niin saa linkata/vinkata :) Bataattilaatikko tehtiin netistä löytyneiden ohjeiden mukaan reilusti määrää pienentäen. Ensi kerran tämän saa vielä laittaa puoliksi jos samalla porukalla syödään. Hyvää, mutta niin makeaa että ihan pieni nokare riittää. Kaikki totesivat saman: ensimmäinen annos oli todella herkullista, santsikierroksella alkoi vähän tökkimään. Pähkinöistä tuli ihana rapsakka kuorrute laatikolle, jota ilman tässä ei olisi ollut mitään ihmeellistä.

Bataatti-pekaanilaatikko
800g bataattisosetta
0.8dl fariinisokeria
½dl pienittyjä pekaanipähkinöitä
5rkl voita sulatettuna
2 muna
1rkl vaahterasiirappia
1tl vaniljasokeria
½rkl sitruunamehua
1tl suolaa
Sekoita fariinisokeri, pekaanipähkinät ja voi keskenään ja laita syrjään. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada massa vuokaan. Ripottele pekaaniseos maustetun bataattisoseen pinnalle. Paistaa 200C asteessa n.1h



Jälkiruoaksi tein aivan mielettömän ihanan makuista karpalo-valkosuklaakakkua. Makunsa puolesta kakku tosiaan yltää omiin kaikkien aikojen suosikkeihini, mutta rakenteen kanssa meni jotain vähän pieleen. Pohja oli ihan tolkuttoman kova, eikä sitä meinannut saada leikkautumaan millään. Kakkuseos puolestaan ei kahdeksasta liivatelehdestä huolimatta hyytynyt. En kyllä ymmärrä mikä siinä meni vikaan? Jos on ideoita niin jakakaa! Rakenne oli siis lähinnä karpalo-valkosuklaamoussea keksinpaloilla, mutta se ei makunautintoa haitannut. Sokerinen kakku, jonka karpalo tekee ihanan raikkaaksi ja hämäävän keveän oloiseksi ja pohjassa lymyilevä halva tuo aivan uudenlaista makua mukaan. Rakenteesta viis, tätä tehdään uudestaan! Ohjeen löysin kauppakeskuksessa ilmaisena jaetusta Talven Juhlat lehdestä josta löytyikin monta kivaa askartelu-, lahja- sekä ruokaideaa.

Karpalo-valkosuklaakakku
Pohja
100g voita
1dl sokeria
100g vaniljahalvaa
2½dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta

Täyte
300g karpaloita
1½dl sokeria
4dl turkkilaista jugurttia
200g valkosuklaata
8 liivatelehteä
3rkl limetinmehua
1prk (3,3dl) vaahtoutuvaa vanhan ajan vaniljakastiketta (Valio)

Koristeeksi
1dl kokonaisia karpaloita
1 kananmunan valkuainen
2dl tomusokeria

Ota karpalot huoneen lämpöön sulamaan. Vatkaa voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Murustele halva joukkoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ensin keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Aseta irtopohjavuoan (halkaisija 24cm - tosin täytettä on niin runsaasti, että 26 senttisessäkään ei varmasti jää liian lattanaksi) pohjan ja reunan väliin leivinpaprei. Painele taikina vuoan pohjalle. Paistaa 200C asteisessa uunissa noin 8-10min, kunnes pohja on kullanruskea. Jäähdytä.
Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen 10 minuutiksi. Soseuta sauvasekoittimella hieman kohmeiset karpalot soseeksi. Sekoita joukkoon sokeri ja turkkilainen jugurtti. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa (sulatin mikrossa aina 30s kerrallaan). Jäähdytä suklaa haaleaksi ja lisää jugurttiseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen (sekoitus on todella tärkeää sillä suklaa kovettuu melkein saman tien kun pääsee kohmeisten karpaloiden joukkoon, oma huom.)
Vaahdota vaniljakastike. Kuumenna limetin mehu mikrossa tai kattilassa. Purista liivatelehdet vedestä ja sulata mehun joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana jugurttiseoksen joukkoon. Nostele täyte jäähtyneen pohjataikinan päälle. Peitä vuoka tuorekelmulla (tai vuoan kannella jos omistat sellaisen) ja nosta jääkaappiin hyytymän vähintään 4-6 kuudeksi tunniksi, mieluiten yön yli. Irrota vuoan reunat ja nosta torttu tarjoiluvadille. Koristele sokeroiduilla karpaloilla.

Sokeroidut karpalot
Ota karpalot sulamaan jääkaappiin. Pyyhi karpaloinen pinta talouspaperilla kuivaksi. Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Pyörittele karpalot ensin valkuaisvaahdossa, sitten sokerissa. Nosta karpalot kuivumaan paperin päälle vähintään tunniksi, kunnes karpaloiden pinta on kovettunut.


torstai 22. joulukuuta 2011

Suklaista joulua ♥

Jos joulun suklaayliannostus ei vielä pelota niin varmistukseksi sen toteutumisesta kahvipöytään voi leipoa tämän suklaisen unelman.
Kuivakahvikakkua ei minun ole tullut tehtyä vuosikausiin. Ystävä kävi kylässä pari päivää sitten ja toi mukanaan palan suklaista kuivakakkua, joka olikin niin hyvää että piti heti samana iltana leipoa samantapaista vielä itsekin lopuille oven takana vilisseille tonttuilijoille! Peruskakun ohje löytyi Myllyn Parhaan sivuilta jota muokkasin tarpeeseen ja täytteet sovelsin sen mukaan mitä kaapista löytyi. Meille kulkeutuneeseen hedelmäsekoitukseen suhtauduin skeptisesti, mutta tähän kakkuun sekin istui ihan hyvin. Suklaan jätin melko isoiksi hippusiksi niin että sattumat varmasti huomasi syödessään. Ystävän kakussa oli Fazerin manteli-päärynäsuklaata, jonka päärynäsattumat maistuivat ihanalta vielä kakussakin, sitäkin voin suositella kokeilemaan!

Yritin tehdä kakusta laktoosittoman, mutta kun asiaan ei ole perehtynyt yleensä niin tulihan sen kanssa sitten mokattua. Muuten onnistuin, mutta tottakai tuossa tummassa minttusuklaassa oli maitoa, vaikka ajattelin että eihän sitä tummassa suklaassa ole. Loppujen lopuksi se ei haitannut, sillä maito missä tahansa muodossaan oli väärää, ei edes laktoositon riittänyt. Homma tuli siis kämmitytä jo ihan alkuvaiheessa allergiaa ajatellen. Onneksi kakku tällaisenaan maistui sitten muille syöjille. Alkuperäisessä ohjeessa oli kunnon kermaa (2,5dl) ja leivontamargariinia (150g), (jälkimmäistä en käytä koskaan, mutta voita kylläkin), joten niitä voi arvatenkin hyvin käyttää myös. Itse saattaisin silti tehdä näin jatkossakin, oli, ja on, nimittäin sen verran hyvää. Puoli kakkua on nyt tuhottu, loppu puolikas odottaa jouluaattoa, niin että voidaan varmistaa paraneeko kuivakakku tosiaan muutaman päivän odotellessaan.


Joulun suklaakakku
5dl vehnäjauhoja
2dl ruokosokeria
2½tl leivinjauhetta
2½tl vaniljasokeria
2dl laktoositonta maitojuomaa (3%)
3 kananmunaa
1,25dl rypsiöljyä

1dl vahvaa kahvia (meillä 1pieni pss espressojuomajauhetta)
3rkl tummaa kaakaojauhetta
½-1dl kuivattuja hedelmiä (Hedelmäsekoitus)
½-1dl rouhittuja saksanpähkinöitä
50g 70% tummaa minttusuklaata isohkoina hippuina

Kuorrutukseen
80g maitosuklaata
sokerilumihiutaleita ja hopearakeita

Lisää kaakaojauhe kahviin. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi hedelmät, pähkinät ja suklaa. Kaada seos öljyttyyn ja korppujauhotettuun vuokaan (n.2l). Paista 175C asteessa 50-60min. Jäähdytä kakkua 10min ennen kumoamista.

Patalintu toivottaa suloisen hilpeää joulua kaikille lukijoilleen! ♥

lauantai 10. joulukuuta 2011

Joululahjavinkki x3

Annettiin jo ystäville pienet jouluiset herkkupussit lahjaksi itsenäisyyspäivänä, joten koska yllätys ei voi enää siellä mennä pieleen niin tässä muutamat herkulliset joululahjavinkit teille.

Paahdettuja pähkinöitä tehtiin oikein jättisatsi niin että niitä jäi itsellekin vielä reilusti naposteltavaksi kolmen lahjapurkin jälkeen. Onneksi olivat tosi hyviä, joten eipä niiden tuhoamisessa mitään ongelmaa ole. Ohje on tässä puolitettuna siitä mitä tehtiin. Me käytimme kuorellisia manteleita, jotka itse kuorittiin. Se onnistuu helposti näin: laita mantelit kiehuvaan veteen, keitä 1min, siirrä mantelit kylmään veteen. Poista kuoret puristamalla mantelia peukalon ja etusormen välissä. Maustekuorrutus on kuitenkin sen verran vahva, että en usko maun kärsivän vaikka käyttäisi valmiiksi kuorittuja manteleita. Tulisia nämä eivät ole, joten jos tykkää potkusta niin cayennen määrää kannattaa lisätä parin maustemitan verran. Suolan voi jättää kokonaan poiskin, mutta me tykkäsimme nimenomaan tästä suolaisen ja makean suloisesta sekamelskasta.

Paahdetut kuorrutetut pähkinät
800g pähkinöitä (puolet kuorittuja manteleita ja puolet cashew-pähkinöitä)
5rkl fariinisokeria
1½tl Maldon-suolaa (+ paahdon jälkeen ripsauteltiin melko reippaastikin tavan jozoa, kun tuntuivat kaipaavan tasapainotusta makeuteen)
1 maustemitta (mm) cayennea
1tl kanelia
1tl (vähän vajaa) inkivääriä
1 kananmunan valkuainen (keltuaisen voit käyttää vaikka alimpaan ohjeeseen)
1rkl kylmää vettä
Sekoita mausteet. Vaahdota valkuainen + vesi (löysäksi vaahdoksi, ei miksikään marengiksi asti). Sekoita pähkinät valkuaiseen, lisää mausteet ja sekoita lisää. Levitä pähkinät kahdelle uuninpellille. Paahda 150C asteessa n.30min. Sekoita välillä pariin otteeseen. Aikaa kannattaa tarkkailla - ekat meillä onnistui, toisessa satsissa cashewt paahtui vähän turhan tummiksi ja aavistuksen palaneen makuisiksi kun luotettiin tuohon 30min.


Suklaanapit tehtiin tällä netistä löytyneellä ohjeella. Näistä tuli herkullisia ja muuten hyvän näköisiä, mutta joku siinä lämmityksessä tai jäähdytyksessä meni pieleen kun lopputulos oli suklaan osalta hivenen harmahtavan pilkullinen. Selkeästi pitäisi alkaa tutustua suklaan temperoinnin saloihin, siitä en toistaiseksi tiedä oikeastaan mitään. Ohje on nyt tässä kuitenkin sellaisenaan, koska korjausta asiaan en tiedä ja lopputulos oli joka tapauksessa hyvän makuinen ja hauskan näköinen. Koristeita jäi reippaasti yli, joten pienemmät määrät riittävät mainiosti. Mutta olihan niitä ihan kiva napsia sellaisenaankin jälkikäteen ;)

Jouluiset suklaanapit (n.30-40kpl)
250g maitosuklaata (käytin fazerin sinistä), tumma suklaa sopisi varmasti myös paremmin kuin hyvin
2mm (maustemittaa) jauhettua inkivääriä
2mm kanelia
1½mm kardemummaa
½dl hieman pienittyjä pistaaseja
½dl kuivattuja karpaloita
½dl kuivattuja mansikoita
½dl vaahtokarkkia pieneksi leikattuna
(voi käyttää myös rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä)

Sulata suklaa vesihauteessa ja anna suklaan hieman jäähtyä, noin 5-10 minuuttia. Lisää suklaan joukkoon inkivääri, kaneli ja kardemumma. Peitä uunipelti leivinpaperilla. Nostele suklaaseoksesta ruokalusikalla pieniä ympyrän muotoisia kekoja leivinpaperille. Koristele pähkinöillä, hedelmillä ja marjoilla. Anna suklaapalojen kovettua. Voit myös laittaa suklaat jääkaappiin kovettumaan. (meillä suklaat muuttuivat harmaaksi tämän viilennyksen jälkeen)


Viimeinen ohje löytyi Kodin kuvalehden arkistoista. Näitä ei kannata mihinkään piilopakettiin laittaa etteivät pilaannu, mutta ovat tosi kiva vieminen ja naposteltava glögin kera. Tein nämä tosi pienellä tähtimuotilla joka teki kekseistä suorastaan vastustamattomia. Yksi tuollainen pieni vielä... Keksit olivat muuten älyttömän hyviä myös viinirypälemarmeladin kera, joten jotain hilloa kannattaa näiden kaveriksi tarjota jos sitä kaapista löytyy!

Juustokeksit
100g pehmeää voita
100g raastettua parmesaania
1½dl vehnäjauhoja
½tl paprikajauhetta
1tl oreganoa
ripaus cayennepippuria
1/4tl suolaa
1 keltuainen
Nypi juustoraaste ja voi kuivien aineiden kanssa. Lisää lopuksi keltuainen ja nypi valmiiksi taikinaksi. Painele taikina litteäksi ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa pari tuntia. Kaulitse taikina vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota muotilla pieniä keksejä. Nosta keksit uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Jäähdytä. Tarjoa glögin kanssa.


lauantai 19. marraskuuta 2011

Appelsiini-kauralastut, suklaalla tai ilman

Äkilliseen ylitsepääsemättömään makeannälkään tuli mieleen tehdä kauralastuja. Edellisestä kerrasta olikin aikaa - en muista niitä itse tehneeni yläasteen kotitaloustuntien jälkeen. En tiedä miksi, sillä nehän ovat ihan älyttömän helppoja ja herkullisiakin vielä. Näihin kauralastuihin tuli kivaa twistiä appelsiinia ja rusinoita lisäämällä. Appelsiininkuoresta nousi ihanan aromaattinen tuoksu ja se myös maistui. Meidän sokeripurkissa on majonut vaniljatanko ja siitä mukaan tuli myös suloista vaniljaa, saman saa aikaan varmasti myös vaniljasokeria joukkoon lisäämällä. Jotenkin tuntui että tämän appelsiini- ja rusinalisän kera lastut sopivat erityisen hyvin joulun odotteluun. En minä näitä kyllä ilman ainakaan sitä appelsiinia tekisi! Varoituksen sana kuitenkin paikallaan; näihin tulee himo!

Appelsiini-kauralastut
(18 kpl / 9/pelti)

2 ½ dl kaurahiutaleita
½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 ¼ dl (vaniljaista)sokeria tai + 1tl vaniljasokeria
1 dl sulatettua voita
1 dl appelsiinimehua
½ tl appelsiinin raastettua kuorta
(Pese appelsiini huolellisesti ennen kuoren raastamista!)
1dl rusinoita
(tummaa suklaata)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi, mehu ja appelsiinin kuori. Sekoita taikinaksi. Taikinan kuuluu olla hieman löysää. Annostele taikinaa lusikan avulla pellille, leivinpaperin päälle. Jätä reilut välit lastuihin. Paista kauralastuja uunissa 225 asteessa n. 5-7 min. Iirrottele pelliltä lastalla hieman jäähtyneenä

Appelsiiniherkusta tuli väkisinkin mieleen suklaa, sillä appelsiinisuklaahan on ihanaa. Muutaman lastun päälle sulattelin siis vielä lisäksi tummaa suklaata. En voi sanoa että olis ollut pahaa...

Siitä appelsiiniaromin hyvyydestä voi ilmeisesti olla myös toista mieltä. PikkuE tokaisi uunista tulevia tuoksuja nuuskutellessaan: "Haisee pahalta. Minä tuoksuu hyvältä" Tyytyväisenä hän näitä kuitenkin suuhunsa nakersi. Tyttö lajitteli ensin rusinat syrjään, söi keksin ja lopuksi rusinat kerralla perään.



keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ei ihan sitä mitä piti, mutta hyvää silti

Isänpäivää meillä vietettiin jo aika perinteiseen tyyliin,  yhdessä ollen ilman sen suurempia suunnitelmia. Se muutos tässä oli tietenkin aikaisempaan että Pikkuveli oli nyt ensimmäistä kertaa mukana juhlinnassa. Isi sai jälleen kädenjälkikortit, joka on helppo (hyvään hetkeen tähdätessä) toteuttaa myös vauvan kanssa. Näistä on tosi kiva seurata lasten kasvua kun tämän näin vuosittain toteuttaa.


Kakkuohjeen poimin marraskuun Ruoka-Pirkka lehdestä herkullisen ulkonäön ja herra Patalinnun makuun sopivien rahkan ja pähkinöiden perusteella. Suurena plussana oli myös mantelijauhon käyttö kakkupohjassa, sillä jonkinasteinen karppausaate (lähinnä vehnäjauhon ja perunan välttely) on ottanut valtaa myös Patalinnun keittiössä. Lauantai-iltana kaupassa käydessä tuli mieleen, että samalla ohjeella on varmaan väsätty isänpäiväkakkuja monessa muussakin kodissa, sillä kakkuun tarvittavat cashewpähkinä- ja suklaaraepussitangot olivat lähes tyhjinä ja mantelijauhojen kohdalla oli vain ammottava aukko. Pohjan jouduin siis harmikseni tekemään vehnäjauhosta. Ohjeessa mainitut mintturakeet korvasin mansikkarakeilla, sillä hra Patalintu ei ole mintun ystävä. Muuten kaikki onnistui hyvin siihen asti kun kinuski piti levittää kakun päälle. Kuohukerman käytin vahingossa jo kakun sisukseen (en siis muistanut ostaa kuin yhden purkin), joten kinuskin jouduin keittämään vispikermasta. Oliko syy sitten siinä (?) vaiko jossain muussa(kin), mutta kinuski ei kakun päälle jämähtänyt vaan valui pois.

Kinuski valui hitaasti mutta varmasti ja katosi lopulta kakun päältä kokonaan

Ei siis tullut kaunis kakku, mutta niin hyvän makuinen ja helppo se oli että pakko tätä on kokeilla joskus uudestaan. Silloin nämä muutokset käyttöön (aika pitkälle kohti alkuperäistä):
  • mantelijauho (onko se edes oikeasti hyvää kun ei sitä ole tullut koskaan muutenkaan kokeiltua?)
  • kinuskiin kuohukermaa (onko jotain jippoja millä sen saa varmasti onnistumaan?)
  • esanssittomia suklaarakeita. Ihan pelkkä tummasuklaa olisi varmaan aika bueno. Minttu kakkuun varmasti sopisi, mutta enhän mä tuota voi yksinään syödä. Mansikka oli ihan ok ja erityisesti Isosiskon mieleen, mutta ei se mansikkaesanssi pidemmän päälle hurjaa herkkua ole.
  • cashew-pähkinöiden tilalle suolapähkinöitä. Tämä kakku jotenkin huutaa suolaista kaverikseen ja pienellä palalla tätä noiden suolapähkinöiden kanssa jo testattiinkin ja oli ihanaa!! (ja nyt huomaan että ohjeessahan olikin suolattuja cashewpähkinöitä, no eipä osunut kaupassa silmään)
  • jätin jo tässä sokerin kokonaan pois rahkatäytteestä, enkä sitä lisäisi mukaan jatkossakaan. Aika äkkimakea tämä oli tämmöisenäänkin.

Minttuinen kinuskikakku ilman minttua (gluteeniton mahdollisuuksien mukaan)
Pohja
2 luomu kananmunaa
2dl sokeria
150g mantelijauhetta (ei ollut, joten tein vehnäjauhosta)
2tl leivinjauhetta
Täyte
3 liivatelehteä
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
(3/4dl sokeria - en laittanut kuin 1rkl, enkä suosittelekaan lisäämään, oli tarpeeksi makea muutenkin)
½dl luomu kevytmaitoa
100g suklaarakeita (ohjeessa Pirkka minttusuklaarakeita, meillä tässä Pirkka mansikkasuklaarakeita)
Kuorrutus
2dl sokeria
2dl kuohukermaa
1rkl voita
Pinnalle
125g suolattuja (cashew) pähkinöitä
100g suklaarakeita

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle (24cm) ja voitele sekä jauhota vuoan reunat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sen jälkeen munasokerivaahtoon. Kaada taikina vuokaan. Paista 175C asteessa 25min.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5min. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka (sekä sokeri jos sitä laitat). Kuumenna maito ja liuota puristetut liivatelehdet siihen. Kaada maitoseos ohuena norona rahkaseokseen koko ajan sekoittaen. Puolita tai rouhi suklaarakeet ja lisää ne täytteeseen. Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle. Anna kakun hyytyä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
Sekoita kerma ja sokeri kattilassa. Keitä 15-20min, kunnes kinuski sakenee. Lisää voinokare. Anna kinuskin hieman jäähtyä. Kaada se kakun päälle. Irrota kakku vuoasta. Koristele suolapähkinöillä ja suklaarakeilla.

Suklaarakeissa koettiin jonkinmoista hävikkiä Isosiskon kakkua koristellessa, mutta riittihän noita ;)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Vielä ehtii kurpitsan kaiverrukseen

Me tehtiin taas omamme jo ajoissa, niin että nyt Halloweeniin mennessä se onkin jo ihan lysähtänyt. Mutta tosi hieno se oli vastavalmistuneena, herra Patalinnun käsialaa jälleen kerran. Ja ehtiihän tässä tosiaan vielä uudenkin tekemään jos siltä tuntuu :) Kurpitsa koverrettiin näillä parin vuoden takaisilla ohjeilla. Siemenet paahdettiin samasta linkistä löytyvällä ohjeella ja ne on aina vaan niin kovin maistuvia! Jos halloween-juhlien tarjottavat ovat vielä hakusessa, niin meidän aiempien vuosien kammotuksia löytyy täältä.

Horrific Halloween!


Syy miksi meidän kurpitsa lysähti niin nopsaan, on se että sen liha hyödynnettiin (vähän liian tarkkaan) ensin pois. Jos siitä poistaa vaan siemenet ja vähän lihaa, niin paksut reunat kestävät kasassa ymmärrettävästi kauemmin kuin ohuet. Me kuitenkin raaputtelimme metallisella jäätelökauhalla kahden kilon kurpitsasta 800g sisusta talteen niin että saatiin tehtyä uusimmasta Glorian R&V:stä löytynyttä lasagnea. Ja hyvä että tehtiin niin, sillä lasagnehan oli varsinaista herkkua. Runsaasti erilaisia kasviksia joista tosiaan kurpitsa pääosassa ja päälle sekä väliin reilusti hyvää vuohenjuustoa täytelöittämään lopputuloksen. Kertaakaan lasagnea syödessä ei tullut mieleen että olispas tässä vielä lihaa tai valkokastiketta. Ehei, tosi hyvää ihan tällaisenaan! Tässä ohje niinkuin me sen teimme.

Kurpitsa-vuohenjuustolasagne
1kg butternut squash kurpitsaa kuutioina (meillä 800g ihan tuota tavallista oranssia kurpitsaa jäätelökauhasuikaleina)
2 porkkanaa viipaleina
2 isoa paprikaa viipaleina
1 solovalkosipuli (meillä 3 kynttä tavallisesta)
1 punasipuli lohkoina
½dl oliiviöljyä
3-4 rosmariininoksaa
1tl suolaa
½tl mustapippuria myllystä
Tomaattikastikkeeseen
2prk (á400g) kuorittuja kirsikkatomaatteja (meillä luomu luumutomaatteja)
1tl sokeria
½tl suolaa
½tl mustapippuria myllystä
½dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
1½dl kivettömiä kalamataoliiveja viipaleina
½dl tuoreyrttejä hienonnettuna, meillä basilika & lehtipersilja
Lisäksi
250g vuohenjuustoa paksusta tangosta murustettuna (meillä Pirkan parhaat ohut tanko - toimi hyvin)
n.8 lasagnelevyä
2dl raastettua parmesaania

Yhdistä kaikki kasvikset kulhossa ja sekoita öljy, rosmariininoksat sekä mausteet joukkoon. Levitä kasvikset leivinpaperoidulle uunipellille. Kypsennä uunin keskitasossa 200C asteessa noin 30min tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Kääntele kasviksia kerran kypsennyksen aikana. (Voit tehdä kasvikset jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin)
Tee tomaattikastike kasvisten kypsyessä. Kaada säilötyt tomaatit isoon kattilaan tai paistinpannuun ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Anna kiehua keskilämmöllä kannen alla noin 25min. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, oliivit sekä yrtit kastikkeeseen. Poista rosmariini paahdetuista kasviksista ja sekoita kasvikset kastikkeeseen.

Muhevan oranssi kasvismössö

Kokoa lasagne. Levitä hieman tomaattikastiketta uunivuoan pohjalle. Ripottele vuohenjuustoa päälle. Levitä seuraavaksi kerros lasagnelevyjä. Sitten taas kastiketta, juustoa, lasagnelevyjä. Tee 3-4 kerrosta. Laita kastiketta päällimmäiseksi ja ripottele vuohenjuustoa ja parmesaani pinnalle. Paista uunin keskitasossa 200C asteessa noin 25min. Tarkista aika lasagnelevypakkauksesta. Tarjoa salaatin kera.

Valmis herkku

lauantai 22. lokakuuta 2011

Kesä kielellä

Kun aurinko paistaa niin vielä näin syksylläkin tulee grillaus mieleen. Tällä kertaa tosiaan vaan mieleen, sillä nämä grillaukset hoidettiin kyllä kesällä, mutta ihan hyvinhän se vieläkin onnistuisi. Herkulliset vastanostetut kesäkasvikset toki ovat jo marketeista poistuneet, mutta ainakin näillä kuvilla voi fiilistellä viime kesää ja alkaa odottamaan seuraavaa =) Ja ainahan sitä ruokaansa voi tuunata aikaan sopivaksi. Porkkanat ja punasipulihan ovat vallan mainion makuisia uunissa paahdettuna. Linssien käyttö on meillä todella vähäistä, mutta tässä salaatissa niitä syö todella mielikseen.



Hurjan herkullisen maalaisfetasalaatin ja siihen täydellisesti sopivan sipulikastikkeen ohje löytyi Glorian Ruoka & Viini-lehden numerosta 5/11. Me nautiskelimme tällä salaatilla kesällä muutamaankin otteeseen mehevän pihvin lisukkeena.



Maalaisfetasalaatti
1½dl vihreitä linssejä
5 pikkuporkkanaa pitkittäin halkaistuna
5 (kesä)punasipulia puolitettuna (poista uloin kerros)
Sipulin varsia (tai talvella esim ruohosipulia) hienonnettuna
2 ruukkua rucolaa (olemme käyttäneet myös sekaisin rucolaa, punamangoldia, punasalaattia yms)
200g fetajuustoa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä

Aloita valmistamalla kastike (ohje alla)

Huuhtele linssit ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, noin 20min. Valuta ja sekoita loraus oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria joukkoon.
Sipaise kasvisten pintaan kevyesti öljyä. Grillaa porkkanoita ja punasipuleita n.5-10min. (Tai paahda molempia uunissa pellillä 200C asteessa n.30min). Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita linssit, porkkanat, sipulit ja rucola keskenään tarjoilukulhossa. Murusta feta joukkoon. Lisää loraus oliiviöljyä ja mausta tarvittaessa. Tarjoa kermaviilikastikkeen kera.

Kolmen sipulin kermaviilikastike

1 pieni salottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
3/4dl ruohosipulia hienonnettuna
(kesäsipulin varsia)
2dl kermaviiliä
2tl sitruunamehua
1/4tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
Sekoita ainekset keskenään ja nosta kastike maustumaan jääkaappiin salaatin valmistumisen ajaksi.


lauantai 15. lokakuuta 2011

Lempiruokaa

Tässä lopultakin ruoka, joka olisi pitänyt postata jo ikuisuuksia sitten. Tästä on tullut yksi meidän suosituimmista aterioista silloin kun halutaan jotain todella maukasta todella helposti ja nopeasti. Itse menen jopa niin pitkälle että annan tälle tämänhetkisen lempiruokani tittelin. Minulle tämä edustaa sitä comfort foodia, lohturuokaa, mukavuusruokaa mitä se nyt onkaan. Paljon makuja, pehmeää ja lämmittävää. Ja se helppous pisteenä i:n päälle. Miten näin helpolla voikin saada aikaan jotain näin hyvää?

Kyseessä siis kotijuustocurry eli yksi muunnelma intialaisesta palak paneerista. Tuon paneerin eli juuston voisi tehdä itsekin melkoisen helposti esim. tällä ohjeella mutta vielä emme ole kokeilleet sitä. Testailun kautta parhaaksi olemme meille todenneet Valion kotijuuston. Siinä on lämmitettynä mukavan sitkas purutuntuma ja maku on herkullinen. Currytahnana olemme käyttäneet niin intialaista mietoa currytahnaa (Rajah) kuin thaimaalaista punaista tulisempaakin tahnaa. Kun pikku-herra sai vatsanpuruja äidin syömästä valkosipulista parin kuukauden ajan, niin tahna tehtiin itse (kaikissa tutkimissamme valmistahnoissa oli valkosipulia). Siihen on laitettu n. 2rkl tomaattipuretta, 1-2tl chilisosetta, 2 mm (maustemitta) kurkumaa, 2mm korianteria, 2mm juustokuminaa, ripaukset inkivääriä ja kanelia sekä rouhaisu mustapippuria. Vähän aina maun ja hetken mukaan määriä säädellen. Joskus "maitotuotteena" on käytetty pelkkää kookosmaitoa, mutta jotenkin tuo jugurtin happamuus sopii tähän niin hyvin että mieluummin laitetaan molempia tai useimmiten vain jugurttia.

Lisäys 27.10. Näillä määrillä ruokaa tulee noin 5-6 annosta eli aikas reippaasti. Meillä tehdään silti aina sama määrä kun tämä on onnekkaasti myös lämmitettynä hyvää :)

Kotijuustocurry eli palak paneer

1 iso sipuli silputtuna
n.4rkl mietoa currytahnaa tai vähemmän jotain muuta tulisempaa
1rkl öljyä
500g tomaattimurskaa
2 vihreää paprikaa isohkoina kuutioina
200ml kookosmaitoa
250g Turkkilaista jugurttia (tai kuten meillä usein, ei lainkaan kookosmaitoa vaan 500g jugurttia)
150g pakastepinaattia
500g (2rs) kotijuustoa n2x3cm kuutioina
Kuulota sipuli öljyssä currytahnan kera. Lisää paprikat ja pehmitä niitä pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja pakastepinaatti. Kun seos porisee kunnolla lisää jugurtti (ja kookosmaito) sekä kotijuustokuutiot. Anna lämmetä ja tarjoa riisin kera.



Kuva ei tee tälle ruoalle oikeutta ja se onkin se syy miksi postausta on näin kauan joutunut odottamaan. Jotenkin sitä haluaisi esitellä oman suosikkinsa parhaassa mahdollisessa valossa, mutta aina se ei ole mahdollista. Kaikki ihana ei vain ole kuvauksellista :) Tässä tämä nyt on, villiriisi-basmatiseoksen kera. Siten miten se meillä syödään. Peruslautaselta konstailematta.

torstai 13. lokakuuta 2011

Unohtuneet tatit

Viinirypäleiden säilönnästä tuli mieleen toinen syksyn sato, joka on ihan unohtunut esitellä. Näin hieno tattisaalis löytyi Joensuussa käydessä ihan Rva Patalinnun isän pihapiiristä.


Vasta esiintulleita tattiperheitä ja osa jo isoiksi kasvaneita. Niissä riitti Pikku E:lläkin ihmettelemistä ja jostain ne tulivatkin taas ihan pari päivää sitten mieleen ja tyttö alkoi papan tatteja muistelemaan :)


Tatit olivat ihan täydellisen kiinteitä ja valkoisia, ilman madon reikiä.


Tehtiin niistä tuoreeltaan aikalailla perustattikastike. Oli muuten tosi hyvää kesäperunoiden ja pannulla paistetun kuhan kera!


Kermainen tattikastike
200g tuoreita tatteja viipaloituna
1 keskikokoinen keltasipuli hienonnettuna
2-3rkl voita paistamiseen
2rkl vehnäjauhoja
2dl lihalientä (meillä vasikkafondista)
1prk (120g) smetanaa
2rkl tomaattipuretta
ripaus suolaa
muutama rouhaisu tuoretta valkopippuria
(suolakurkkua kuutioituna)
Kuulota sipulisilppu voissa. Lisää sienet ja paista hetki niin että liika kosteus haihtuu. Lisää vehnäjauhot ja pyörittele ne joukkoon. Kaada lihaliemi ja kerma pannuun, lisää tomaattipure ja hauduttele n.15min. Mausta suolalla ja pippurilla.


 Löytyi sieltä sienimetsistä muutakin vaikka niin yrittivät piilotella ;D

tiistai 11. lokakuuta 2011

"Viininkorjuuta", säilöntää ja superhyviä skonsseja

Muutama viikonloppu sitten, tai taitaa siitäkin taas kuukausi olla vierähtänyt, päästiin mukaan tietääksemme harvinaiseen sadonkorjuuseen näillä korkeuksilla, nimittäin viinirypäleiden keruuseen. Hra Patalinnun äidin pihan suojissa kasvaa iso köynnös, josta tänä vuonna tuli erityisen paljon ja erityisen makeita viinirypäleitä. Rypäleet ovat melko pieniä ja niissä on jokaisessa pari kiveä, jotka ovat hieman kitkeriä. Mutta kun kivet jaksaa syljeskellä menemään makuelämys on todella hyvä. Maku on ihan erilainen kuin täällä kaupassa myytävissä tummissa rypäleissä. Enemmän minulle tuli maun puolesta mieleen tämä Welch'sin viinirypäle limonaadi jota maailmalla yleisesti myydään ja täälläkin tätä nykyä hyvin varustelluissa marketeissa.


Rypäleitä tuli todella runsaasti ja kotona alkoikin pohdinta mihin käyttää 20 litraa viinirypäleitä kun ei niitä kukaan jaksa eikä ehdi ennen (melko nopeaa) pilaantumista syödä sellaisenaan. Eikä haluakaan kun kerrankin on tuollainen saalis jota voi muullakin tavalla hyödyntää :)
Nyt jos perussäilöntä ei kiinnosta niin hyppää toki loppuun. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan sieltä löytyvän skonssien ohjeen!


Tehtiin sitten ihan perushilloa, marmelaadia ja siirappia mehujuomaa varten. Niihin ei nyt tehnyt mieli kokeilla mitään mauste-erikoisuuksia, kun rypäleiden maku noissa tuotteissa itsessään on jo harvinainen, ainakin meille. Siirappi oli helppo nakki siementen osalta kun ne sai helposti siivilöityä hedelmän nahkojen kanssa pois. Mutta hillo ja marmeladi olivatkin haastavampia, kun sen mehun lisäksi halusi tietysti myös hedelmän lihan ja kuoret talteen. Näissä rypäleissä (Jenkkisivuilta löytyineiden ohjeiden perusteella kuvittelisin että nämäkin rypäleet voisivat olla concord-lajiketta, pitää vielä tarkistaa) on ihan eri rakenne kuin kaupassa myytävissä ja siemenet lähtivät lopulta helposti ihan vain rypälettä kahden sormen välissä puristamalla.


Siemenet hedelmänlihoineen toiseen astiaan ja kuoret toiseen. Helppoa, mutta kun teet sen yli 10 litralle rypäleitä niin voit kuvitella että siihen saa pari tuntia sujuvasti kulutettua... Erottelun jälkeen keittelimme siemeniä lihoineen n.5min, jonka jälkeen siemenet jäivät siivilään ja mehu ja "hötö" talteen kattilaan. Sen jälkeen kuoret mukaan väriä tuomaan (on muuten jännä, että pelkkä hedelmänlihasta tehty mehu on ihan valkoista. Kaikki väri tulee todellakin kuoresta) ja sokerin kanssa kiehumaan halutuksi tuotteeksi. Mehu kävisi aivan hyvin punaviinistä jos joku haluaisi juomattomuuttaan syystä tai toisesta salailla. Ja väri tarttuu vaatteisiin ja pöytäliinaan myös aivan yhtä tehokkaasti.



Viinirypälesiirappi
(tehtiin tätä kaksi erikokoista annosta, mutta lopputulos siirapin määränä oli ihan yksi yhteen ja tarkka noine litramäärineen)
1500g  rypäleitä
1,5dl vettä
250g sokeria
= 1l mehua

3000g rypäleitä
3dl vettä
500g sokeria
= 2 litraa mehua

Kiehauta ensin rypäleitä veden kera n.5min tai kunnes näyttää siltä että rypäleet ovat pehmenneet. Siivilöi mehu kattilaan,  lisää sokeri ja keittele 10-15min. Pullota puhtaisiin, valmiiksi lämmitettyihin lasipulloihin. Siirappi on todella täyteläistä ja laimennussuhde veteen tai kivennäisveteen on n. 1:6. Sopii hyvin laimentamattomana myös esim. jäätelön kastikkeeksi. Ihanaa!!




Viinirypälemarmeladi
1kg putsattuja rypäleitä (kts yllä)
1pkt (330g) hillo ja marmeladisokeria
Mittaa aineet kattilaan. Kuumenna hillo hitaasti kiehuvasti ja anna kiehua n.5min. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen. Hyvää kaikkialla missä muutenkin käyttäisit marmelaadia :)

Viinirypälehillo
1kg rypäleitä
500g hillosokeria
½dl vettä
Mittaa vesi ja rypäleet kattilaan ja kuumenna hitaasti siihen pisteeseen että höyryä alkaa muodostua. Lisää hillosokeri joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna kiehua 15 min välillä sekoitellen. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen.

Marmeladissa on vähemmän sokeria kuin hillossa, joten sen säilytys aina jääkaapissa. Hillo säilyy tarvittaessa vaikka huoneenlämmössä.



Hilloa kokeiltiin eilen Valentine Warnerin tv-ohjelmasta bongattujen skonssien kera ja ai mieletön miten hyvää se oli. Tein skonsseja vähän epäillen, sillä ne näyttivät ohjelmassa niin hyvin kohonneilta ja upeilta, että en uskonut ohjeen sellaisenaan samaa lopputulosta tuottavan. Mutta niin se vaan teki ja skonssit itsessään olivat ihanan kuohkeita ja rapeita ja niiiiin hyviä. Ja todella helppotekoisia. Skonssit ovat siitä kiva tarjottava, että ne itsessään eivät ole kovinkaan makeita, vaan jokainen voi oman sokerihampaansa mukaan lisätä makeutta hillon määrää säätelemällä :) Meillä näitä syötiin iltapalaksi ihan perheen kesken suoraan lämpimäisinä, mutta ohjeen mukaan maistuvat myös jäähdytettyinä myöhemmin. Kuka niitä malttaa muka odottaa? ;D Sen verran tein muutosta ohjeeseen, että lisäsin mukaan leivinjauhetta, kun sitä selfraising jauhoa ei täällä harrasteta.



Skonssit eli kuohkeat teeleivät
500g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g pehmeää voita
½tl suolaa
40g sokeria
3dl kevytmaitoa (tai ohjeen mukaan ihan täysmaitoa)
Lämmitä uuni 220C asteeseen. Nypi jauhot, leivinjauhe ja voi murusiksi isossa kulhossa. Lisää suola ja sokeri ja sekoita ne tasaisesti joukkoon. Lisää maitoa vähitellen (huomaa että et välttämättä tarvitse kaikkea 3dl tai saatat joutua lisäämään vähän enemmän) kunnes seoksesta muodostuu kiinteä mutta pehmeä taikina. Kuiva se ei saa myöskään olla.
Laita taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja kaulitse siitä 2,5senttiä (ei ohuempi!!) levy. Leikkaa siitä n.7kpl 7x7cm kokoista ruutua ja laita ne uunipellille (jos et käytä leivinpaperia voitele pelti). Muokkaa ylijäänyt taikina ja kaulitse se jälleen 2,5 senttiä paksuksi ja leikkaa kaksi viimeistä neliötä. Sivele maidolla ja paista uunin keskitasossa 12-15min kunnes skonssit ovat kohonneet ja kauniin kullanruskeita. Nautiskele hillon (perinteisesti mansikkaa, mutta meillä siis viinirypäle) ja makeuttamattoman kermavaahdon kera. NAM!


Pikku E on todella innokas apuri niin leivontaan kuin ruoanlaittoonkin. Tällä kertaa tyttö hoiti hienosti skonssien maidolla voitelun. Ja ne skonssit olivat hänen mielestään parhaita ihan sellaisenaan. Hillo ja kermavaahto syötiin erikseen lautaselta lusikalla ja sormen avustuksella. Mitä sitä hyviä makuja turhaan sotkemaan ;)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Uusi herkkuruoka, broileria ja polentaa, oliiveilla tottakai

Harmittaa kun tämä ruokablogi on nyt niin hunningolla, mutta ei voi mitään. Kaksi pientä lasta, syksyn harrastukset ja flunssaputki pitävät sen verran kiireisinä, että tänne kirjoitellaan vain ja ainoastaan silloin kun on jotain tosi hyvää asiaa. Eli harvoin, mutta sitäkin parempaa ja kokeilunarvoista :)




Nyt viikonloppuna kokeiltiin uutta kanareseptiä ja näin ensikerran tuntuma oli se, että tässä on potentiaalia uudeksi lempiruoaksi (yhdeksi monesta tietenkin). Broileri muhi äärettömän mureaksi ja kaikki maut passasivat täydellisesti yhteen. Jos tietää että meillä asuu 2-vuotias oliiviaddikti, niin voi arvata miten hyvin tämä maistui myös hänelle. Ruoan valmistelu oli todella nopeaa ja helppoa, pitkä muhimisaika vain kannattaa ottaa huomioon ettei aloita ruoan laittoa silloin kun on jo nälkä. Polentakin onnistui tällä kertaa nappiin. Yhden kerran aiemmin sitä on itse testattu ja se oli sellaista mautonta velliä ettei sitä kukaan syönyt. Nyt tuli todella hyvää sekä maultaan että koostumukseltaan. Jääkaapitettuna tämä on helposti muotoon leikattavaa kuten pitääkin. Eli loput sitten seuraavana päivänä pannulla leivitettynä paistoon niinkuin asiaan kuuluu.

Broileria tomaatti-oliivikastikkeessa
600g broilerin rintafilettä n.3x3cm paloina
500g tomaattimurskaa
1 sipuli viipaleina
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 keltainen paprika lyhyinä suikaleina
1 prk vihreitä oliiveja
1tl kuivattua oreganoa
1tl kuivattua basilikaa
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
Kuulota sipuli ja valkosipuli isossa kasarissa tai vaikka wokkipannussa. Ruskista kananpalat. Lisää paprika ja pehmennä hetki. Lisää tomaattimurska, oliivit, yrtit ja mausteet ja anna hautua hiljaisella lämmöllä n.40-60min.

Polenta
7dl vettä
2dl (luomu)kuohukermaa
2,5dl polentajauhoja
40g voita
4rkl juustoraastetta
suolaa ja mustapippuria mausteeksi maun mukaan (vähän)
Kiehauta vesi ja kerma. Alenna lämpöä ja lisää polentajauhot koko ajan sekoittaen. Keitä hiljalleen 15min. Ota pois liedeltä ja lisää voi sekä juustoraaste sekoittaen. Mausta ja tarjoa. Joko heti sellaisenaan, tai jäähdytä polenta jääkaapissa ja paista sopiviksi paloiksi leikattuna sekä leivitettynä pannulla ennen tarjoilua.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Broileri couscoussalaattia grillistä

Välillä jotain ruokaakin ennenkuin puskee taas Pikku E:n synttäritarjottavat päälle... Noita isoja juhlia tuntuu nyt riittävän niin, etten ehdi muusta kuin kakuista höpisemään. No, kunhan 2v-synttärit on vietetty niin sitten seuraava kakkujuhla taitaakin olla vasta isänpäivä, joten onhan siinä pari kuukautta aikaa kirjoittaa oikeasta ruoastakin!

Viime viikonloppuna tehtiin ihanaa broileri-coucoussalaattia johon idea löytyi toukokuun Kodin kuvalehdestä, mutta lopputulos oli ihan erilainen, sillä meillä grillattiin kaikki muukin salaattiin tuleva kuin vain kana. Jos olet kokeillut sitruuna-timjamimarinadia kanalle ja tykkäsit siitä, niin todennäköisesti tämänkin maistuu :) Ainakin mulle tästä tuli se hyvällä tavalla mieleen. Raikas, ruokaisa salaatti jossa grillaus tuo kasviksiin ihanaa mehevyyttä ja makeutta. Mun puolesta tätä voisi syödä vaikka joka viikonloppu, tai ainakin joka toinen!



Broileri-couscoussalaatti
3dl couscousryynejä
3dl vettä
1rkl kasvisfondia
2-3rkl voita
1½ sitruunan mehu + ½ sitruunan mehu kanan marinointiin
suolaa
mustapippuria
1rkl juoksevaa hunajaa
3 maustamatonta broilerin rintafilettä
2 kesäpunasipulia lohkoina
250g rasia (terttu) kirsikkatomaatteja
200g vuohenjuustoa kiekkoina (meillä Pirkan parhaat pakko kirjoittaa muistiin, kun kaikista en todellakaan tykkää)
3 nektariinia lohkoina
Basilikaa, sitruunabasilikaa, minttua, rucolaa tai muuta yrttiä maun mukaan

Purista puolikkaan sitruunan mehu kulhoon ja sekoita joukkoon suola, pippuri sekä hunaja. Laita broilerin fileet marinoitumaan noin puoleksi tunniksi.
Kiehauta vesi jossa kasvisfondi. Katkaise virta, nosta kattila liedeltä ja lisää couscousryynit koko ajan sekoittaen. Lisää voi, nosta kattila takaisin lämpimälle liedelle ja hämmennä seosta 3-4 minuuttia kunnes ryynit ovat kuivahtaneet ja irtonaisia. Purista sitruunoiden mehu joukkoon ja sekoita.
Grillaa broilerin fileet kypsäksi ja leikkaa ne viipaleiksi.
Laita tomaatit, sipulilohkot, nektariinilohkot ja vuohenjuusto viipaleet foliosuikaleiden päälle ja grillaa myös ne lämpimiksi. Roiskottele hieman öljyä ja suolaa (sekä sokeria) tomaattien ja sipulilohkojen päälee ennen grillausta.
Sekoita kaikki ainekset salaatiksi.

Salaatti tarjottiin jugurttikastikkeen kera, jossa 1dl turkkilaista jugurttia, ripaus suolaa, pari rouhaisua pippuria, 1tl hunajaa sekä 2rkl sitruunamehua.