torstai 31. joulukuuta 2009

Välipäivän viettelykset

Kokkauskiintiö tuli täytettyä joksikin aikaa jouluna, eikä nyt välipäivinä ole paljon tehnyt mieli keittiössä hellan ääressä aikaa tuhrata. Niin mukavaa kuin se jouluna olikin. Ihan kunnon ruokaa tässä on edelleen syöty, mutta yksinkertaisilla toteutuksilla. Saimme ennen joulua pari pussia upeita maa-artisokkia Hämeenlinnasta tuliaisina, mutta emme vielä olleet niitä ennättäneet mihinkään käyttää. Nyt oli siis taas pitkästä aikaa ihanan maa-artisokkakeiton vuoro. Olemme tehneet tätä keittoa melko usein viimeisen parin vuoden ajan, joten oli aika yllättävää ettei reseptiä vielä Patalinnun arkistoista löytynyt. Tuleepahan tuokin epäkohta lopultakin korjattua :)

Keiton kanssa teimme Glorian Ruoka&Viini-lehdestä poimittuja päärynä-stiltonleipiä, tosin stilton korvattiin kaapista löytyneellä Aura-juustolla. Lehden kuvassa juusto oli herkullisesti sulanut päärynöiden päälle, kun taas Auran muruset vain hieman ruskettuivat kulmistaan, mutta maku näissä leivissä oli silti vastustamattoman herkullinen. Saaristolaisleivän, mangochutneyn, hunajan ja päärynöiden makeus yhdistettynä sinihomejuuston muhevaan suolaisuuteen ja koko komeus kruunattuna paahdetuilla siemenillä, oli vain kertakaikkiaan todella ihanaa. Näillä kelpaa herkutella vaikka uuden vuoden pippaloissa – tai niiden jälkeen.


Maa-artisokkakeitto
500g maa-artisokkia
500g jauhoisia perunoita
n.6dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl ruokakermaa
rouhaisu mustapippuria
timjamia
chili-hiutaleita
muskottipähkinää
(suolaa)
kylmäsavuporokuutioita tai paahdettua pekonia
Kuori ja kuutioi maa-artisokat sekä perunat. Laita ne kiehuvaan kasvisliemeen ja keitä pehmeäksi. Soseuta keitto ja lisää kerma sekä mausteet, ripaus kutakin. Kiehauta vielä. Jos et tarjoile keittoa pekonin tai kylmäsavuporon kera, lisää vielä hieman suolaa.


Lämpimät päärynä-sinihomejuustoleivät
6 viipaletta saaristolaisleipää
1 iso päärynä
3rkl mangochutneya
150g sinihomejuustoa
juoksevaa hunajaa
2rkl paahdettuja siemeniä (esim. pinjan- ja seesaminsiemeniä)
Aseta leipäviipaleet leivinpaperille uunipellille. Levitä jokaisen päälle noin teelusikallinen mangochutneya. Aseta päälle 1-2 siivua päärynää. Murenna pinnalle reilusti sinihomejuustoa ja valuta päälle vielä hieman hunajaa. Paista 250C asteisessa uunissa n.8 minuuttia. Viimeisteile leivät paiston jälkeen kuivalla paistinpannulla paahdetuilla siemenillä.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joulupuuro

Vielä yksi jouluinen ohje itselle talteen, niin sitä ei tarvitse taas ensi vuonna erikseen muistella. Teimme perinteisen riisipuuron sijaan tänä vuonna uuniohrapuuroa, kun niitä ohrasuurimoita tuli juuri ennen joulua muuta tarkoitusta varten hankittua. Älyttömän hyvää oli tämä omassa kategoriassaan, vaikka ei se ihan vertoja vetänyt sellaiselle yön yli puulämmitteisessä uunissa hautuneelle... Puuro maistui makoisasti jouluaattoaamuna voisilmän, kanelin ja sokerin kera. Vielä suurempaa herkkua siitä tuli joulupäivän aamuna kun lorautimme päälle portviinipäärynöiden keittämisestä ylijäänyttä lientä. Aivan mahtavaa! No, samat sokeri ja kanelihan ne siinäkin seikkailivat, portviinin aromilla höystettynä. Manteli meni hra Patalinnulle, mitä lie sitten toivonut. Sepä ei taida meille muille selvitä ellei se toteudu, jos silloinkaan.

Uuniohrapuuro
3dl ohrasuurimoita
1l punaista kulutusmaitoa
4dl rasvatonta maitoa tai vettä
1½tl suolaa
1rkl voita
Liota ohrasuurimoita yön yli vedessä. Kaada aamulla ylimääräinen neste pois. Voitele iso uunivuoka voilla ja kaada ohrasuurimot siihen. Lisää suola ja maito sekoittaen joukkoon. Hauduta 150C asteisen uunin alatasossa vähintään 2½ tuntia.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulupäivän ateria

Joulupäivänä saimme lounasseuraksi hra Patalinnun nuoremman veljen perheineen. Pikku E:kin viihtyi “pöydän ääressä” asteen verran paremmin kun sai 2-vuotiaan serkkupojan viereensä leikkimään ja höpöttämään. Kyllä nuo lapset ihmeellisesti toistensa seurassa viihtyvät, tai ainakin pienempi isomman, vaikka vielä ei yhteisiä leikkejä olekaan.

Alkuun tarjosimme aatolta jääneitä alkupaloja: katkarapusalaattia, sienisalaattia, portviinissä keitettyjä pikkusipuleita, portviinilohta sekä silliä saaristolaisleivän ja ohuen ruotsalaisen kauranäkkärin kera. Lisäksi teimme myös tämän erinomaisen raikkaan salaatin (HS), jota olimme testanneet jo etukäteen ennen joulua ja todenneet kerrassaan ihanaksi.

Viikuna-mozzarellasalaatti
Paria erilaista salaattia
4 tuoretta viikunaa
2 palloa buffalomozzarellaa
1 pieni punasipuli
½dl paahdettuja pinjansiemeniä

Vadelma-kanelikastike
3/4dl vadelmaviinietikkaa
½dl oliiviöljyä
1 maustemitta kanelia
suolaa
pippuria
Huuhdo ja kuivaa salaatinlehdet. Revi suupaloiksi ja laita vadille. Pese viikunat hyvin ja kuivaa pyyhkeeseen. Lohko viikunat kuorineen salaatin päälle. Revi mozzarellapallot sormin salaatin päälle jotta juusto pysyy pehmeänä. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi ja laita salaatin päälle. (Jos sipulit tuntuvat liian väkeviltä, voit laittaa ne pehmenemään salaatinkastikkeeseen noin vartiksi). Rpottele pinjansiemenet kaiken päälle. Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada salaatille juuri ennen tarjoilua.


Pääruoaksi paistoimme Hesarissa ohjeistettua salviakalkkunaa josta tulikin tosi herkullinen. Kalkkunaa meillä ei ole aiemmin tehty, koska hra Patalintu ei ole ollut siitä lainkaan innostunut. Nyt hän söi tätä hyvillä mielin ja totesipa vielä, että tulevina jouluina meillä taitaa olla kalkkunaa pöydässä useamminkin. Digitaalisen lämpömittarin avulla sekä kalkkunan mehevyys että kypsyys oli taattu, joka tietenkin varmisti herkullisuuden. Kalkkunan lisukkeina oli bataattivuokaa, glaseerattuja juureksia, uuniomenoita sekä rucola-sinappikastiketta. Kaiken kaikkiaan tämän joulun ruoat sekä aattona että joulupäivänä olivat todella onnistuneita ja saimme varmasti ainakin osasta näistä jatkuvia seuralaisia tuleviin jouluihin. Ihanhan tässä jää vesi kielellä odottamaan seuraavaa vuotta :)

Kalkkunaohje ei kaipaa mitään muutoksia, vaan lopputulos oli näinkin hyvä. Sen verran poikettiin alkuperäisestä, että käytimme vasikkafondia, kun kana-sellaista meillä ei ollut. Kalkkuna siivut maistuivat sekä heti paiston jälkeen lämpöisinä, että myöhemmin kylmänä saaristolaisleivän päällä sinappisen sienisalaatin kera.

Appelsiini-salviakalkkuna
noin 1kg kalkkunanrintafileetä
Mausteliemi
½dl vaaleaa balsamicokastiketta (Rajamäki)
½ aison appelsiinin mehu
2rkl kanafondia (tai vasikkafondia)
1rkl soijaa
½dl tuoretta salviaa
½dl tuoretta timjamia
Sekoita mausteliemen ainekset ja riivi salvian ja timjamin lehdet joukkoon. Laita kalkkuna muovipussiin ja kaada liemi mukaan. Laita filee jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi. Kääntele pussia välillä, niin että kalkkuna maustuu varmasti joka puolelta. Avaa pussi ja laita liha uunivuokaan. Valuta mukaan myös kaikki liemi. Varmista, että lientä on sekä lihan päällä että alla. Työnnä paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan. Laita vuoka 150C asteiseen uuniin ja paista kunnes lihan lämpö on 75 astetta (noin 1½ tuntia). Ota vuoka pois ja kääri lintu yrtteineen folioon. Siivilöi uunivuokaan valunut neste tiheällä siivilällä. Leikkaa jäähtynyt liha ohuiksi viipaleiksi (anna yrttisilpun ja appelsiininkuorten olla pinnalla) ja asettele vadille. Valuta päälle siivilöityä lientä ja koristele tuoreella salvialla.


Kastiketta saimme maistaaksemme edellisellä viikolla ystävien luona “pikkujoulu” aterialla ja ihastuimme siihen täysin. Joulupäivänä kastike jäi harmittavasti aivan liian liruksi vaikka se ihan saadun ohjeen mukaan tehtiinkin. Seuraavana päivänä teimme sitä uudestaan maizenalla suurustamalla ja saimme sen lopulta onnistumaan. Kastike on aivan täydellinen kalkkunan kera. Emme kertakaikkiaan voi keksiä parempaa tähän tarkoitukseen. Sopisi mahdollisesti hyvin myös kinkulle sinappisuutensa ansiosta.

Rucola-sinappikastike
2½dl kermaa
1 ruukku villirucolaa
1rkl dijonsinappia
1rkl sitruunamehua
½tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
(!rkl maizenaa ja tilkka vettä)
Mittaa ainekset kattilaan. Vedä tasaiseksi sauvasekoittimella ja kiehauta. Jos kastike on liian laihaa, suurusta se kylmään vesitilkkaan sekoittamallasi maizenalla.


Bataattivuoka oli yllättävän mauton. Mahtoiko johtua siitä, että tässä oikaisimme sen verran, että käytimme valmista bataattisosetta, emmekä keittäneet omaa kokonaisista bataateista..? Niin tai näin, kyllä tämä lisuukkeena maistui ihan hyvin.

Bataattivuoka
400g bataattisosetta
1rkl öljyä
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
maustemitta currya
maustemitta korianteria
maustemitta muskottia
2rkl korppujauhoja
1dl kuohukermaa
1 kananmna
½tl suolaa
Kuumenna öljy pannulla ja kuulota curry ja sipulit siinä. Kun sipulit ovat pehmeitä nosta pannu sivuun jäähtymään. Sekoita bataattisose, jäähtynyt sipulisilppu, mausteet, korppujauhot, kerma ja muna keskenään.Voitele pieni uunivuoka ja lusikoi seos siihen. Ripottele päälle korppujauhoja. Paista 175C asteisessa uunissa noin tunnin ajan.


Nämä uunissa paistetut omenat olivat hauska ja helppo lisäke. Meillä ne unohtuivat uuniin liian pitkäksi aikaa ja olivat jo aikamoista mössöä, mutta silti ihan hyvää. Kuva ymmärrettävästi ennen uunitusta ;)

Uuniomenat
3 omenaa
1rkl rypsiöljyä
1rkl karkeaa siemendijonsinappia
2-3rkl hunajaa
tuoretta timjamia
Pese omenat, halkaise ne, poista siemenkodat ja leikkaa pieni pala pohjasta pois niin että ne pysyvät pystyssä uunivuoassa. Sivele omenat öljyllä. Levitä halkaistuille pinnoille siemensinappia ja timjamia. Valuta päälle vielä hunajaa. Paista 150C asteisessa uunissa noin 20min, kunnes omenat pehmenevät. Tarjoa kalkkunan tai kinkun lisäkkeenä.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Jouluaaton jälkiruoka

Ensin kannattaa tarkistaa Jouluaaton alku- ja pääruoka, joko alta tai linkeistä.

Aattoillan herkut huipentuivat ihanaan jälkiruokaan. Aterian kantava voima tuntui olevan portviini, sillä alussa tarjottujen portviinilohen ja portviinissä keitettyjen pikkusipuleiden tapaan myös jälkiruoka valmistui portviinissä keitellen. Tämä onkin imettävälle oiva tapa nauttia viininsä, kun alkoholi poistuu keitettäessä, mutta mehevät aromit ovat vielä tallella. Näistä portviinipäärynöistä tuli kerralla yksi suosikkijälkiruokia, niin raikas, makea, kaunis ja oivasti ateriaa täydentävä se oli. Tämä määrä olisi ohjeen mukaan kahdelle, mutta meistä puolikaskin päärynä olisi ihan riittävä jälkiruoka-annos yhdelle. Kukin vatsansa vetoisuuden mukaan :)



Portviinipäärynät
2 päärynää
2dl portviiniä
1dl vettä
1dl sokeria
1 kanelitanko
1dl kuohukermaa
100g mascarponejuustoa (tai ranskankermaa)
½dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl limettimehua
1tl raastettua limenkuorta
Kuori päärynät. Mittaa portviini, vesi ja sokeri kattilaan. Lisää joukkoon kanelitanko ja päärynät. Keitä noin 20min välillä käännellen, kunnes päärynät ovat pehmeähköjä. Nosta kattila viileään ja anna päärynöiden maustua liemessä tarjoiluhetkeen saakka. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja sokerit joukkoon. Mausta limen kuorella ja mehulla ja tarjoile päärynöiden kera.


Joulupäivän aamuna keksimme, että päärynöistä jäänyt ylimääräinen liemi maistuu ihanalta myös uunissa haudutetun ohrapuuron kera. Jopa niin hyvin, että tästä voisi tehdä tradition ihan vain jo tuon puuron takia.

Jouluaaton pääruoka

Lue toki ensin alta tai linkistä Jouluaaton alkuruoka.
Jouluaaton pääruoaksi valikoitui kokonaisena paistettu broileri. Silmään oli tarttunut herkullisen kuuloinen ohje Glorian Ruoka&Viinistä ja kun alkuviikosta kaupassa käydessämme bongasimme lihatiskistä kokonaisia tuoreita broilereita, niin päätös oli sillä tehty. Edellisen kerran pari vuotta aiemmin kokonainen kana meni lähes sellaisenaan roskiin, joten hieman jännitti mitä tällä kertaa tuleman pitää. Ostimme kuitenkin samalla myös digitaalisen paistomittarin, ja se osoittautui todella maailman parhaaksi vekottimeksi. Koskaan ennen emme ole missään saaneet niin mehevää ja mureaa kanaa kuin mitä aattoiltana uunista pöytään nostettiin! Kana varsinkin tulee usein paistettua ihan ylikuivaksi, kun sitä ei missään tapauksessa halua raa'aksi jättää. Nyt kypsyyttä ei enää tarvitse arpoa tai yrittää muistaa tuijottaa lömpötilaa, kun mittari piipittää sillä sekunnilla kun tarpeeksi asteita on kasassa ja liha parhaimmillaan.

Ei ainoastaan kana itse, vaan myös sen täyte ja kastike olivat kerrassaan herkullisia. Jotenkin mandariinista tuli mieleen pääsiäinen (kenties vain värinsä vuoksi), mutta hyvin tämä sopi myös (meidän) jouluun. Pikku E oli seuraillut ruoanlaittoa aikansa, mutta kun ruokailu lopulta alkoi, loppui myös neidin kärsivällisyys. Niinpä sitten jouluateria nautittiin vuorotellen yksikseen toisen viihdyttäessä typsykkää. Ei ehkä ihan sitä mitä oli mielessä, mutta silti tosi ihanaa <3

Täytetty mandariinibroileri
1 broileri (n.1,4kg)
n.2tl suolaa
mustapippuria myllystä
Täyte
3 keskikokoista salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2rkl öljyä
1½dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
2dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (meillä timjamia, salviaa ja lehtipersiljaa)
80g huoneenlämpöistä voita
2dl (vaalean)leivän muruja
1dl raastettua parmesaania
1tl suolaa (paitsi jos pähkinät olivat jo suolattuja)
mustapippuria myllystä
Valeluliemi
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1dl mandariinimehua
80g voita
2rkl öljyä
Kastikkeeseen
1-2dl mandariinimehua
1-2dl kanalientä
maissitärkkelystä

Valmista yrtti-pähkinätäyte. Kuulota sipuleita öljyssä muutama minuutti. Laita seos kulhoon ja lisää muut täytteen ainekset mukaan. Pyyhi broileri talouspaperilla päältä ja sisältä. Hiero pintaan suolaa ja pippuria. Täytä broileri yrtti-pähkinäseoksella. Sido kiinni paistinlangalla tai cocktailtikuilla. Nosta lintu vuokaan rintapuoli ylöspäin.
Tee valeluliemi. Laita mandariinimehu, valkosipuli voi ja öljy kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä kunnes voi sulaa. Sekoita hyvin.
Valele broileri liemellä. Työnnä paistolämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan, ei täytteeseen saakka. Nosta broileri 200C asteiseen uuniin. Valele lintua liemellä muutaman kerran paiston aikana. Kypsennä broileria kunnes mittari näyttää sisälämmöksi 75 astetta (reilu tunti). Kypsä liha on pehmeää ja lihaneste kirkasta. Anna broilein vetäytyä foliossa noin 15 minuuttia.
Valmista mandariinikastike. Siivilöi vuoan pohjalle kertynyt neste. Lisää mandariinimehua ja kanalientä. Suurusta maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan.


Kanan lisukkeeksi tarjottiin

Karamelisoidut juurekset (2 annosta)
4 puikulaperunaa
1 porkkana
¼ lanttua
1 pieni nauris
2rkl oliiviöljyä
2rkl juoksevaa hunajaa
vajaa rkl balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
Kuori ja pilko juurekset pieniksi kuutioiksi. Laita kasvikset uunivuokaan ja sekoita joukkoon mausteet. Kypsennä juureksia koosta riippuen noin 30-45min uunin keskitasossa.

Jouluaaton alkupalat

Tästä joulusta jää mieleen hurja kokkaaminen ja sitä seuranneet mielettömän hyvät ruoat. Meille ei kummallekaan maistu perinteiset joulupöperöt. Lanttulaatikosta tulee maha kipeäksi, porkkanalaatikko on melkoisen valju makumaailmaltaan, hra Patalintu tykkäisi imelletystä perunalaatikosta, minusta sekin on suorastaan kamalaa. Possu ei meille uppoa muutenkaan pekonia ja chorizoa yms makkaroita lukuunottamatta, joten kinkku ei varsinkaan kuulu ruokalistaan. Useampana jouluna olemmekin yrittäneet löytää itsellemme sopivia jouluruokia, joiden ympärille voisimme omat perinteemme rakentaa, mutta ainut perinne joka on saatu aikaiseksi on kokoelma järjestään todella epäonnistuneita ruokaviritelmiä. Yhtenä vuonna kokonaisesta broilerista tuli niin syömäkelvotonta, että aattoiltana keiteltiin vielä tomaattikastiketta pastalle hätäratkaisuna. Toisena vuonna paahtopaisti oli niin kuivan koppura että sitä ei tehnyt mieli syödä yhtään sen jälkeen kun pahin nälkä oli taittunut. Näin muutamia mainitakseni... Ilmeisesti paha karma on lopultakin käytetty loppuun, sillä tänä vuonna kaikki meni nappiin sekä jouluaattona, että joulupäivänä.


Ruokaohjeita tuli tutkittua monesta eri lähteestä, mutta lopulliset reseptit poimittiin Hesarin Ruokatorstaissa joulukuun mittaan ilmestyneistä ehdotuksista (3.12., 10.12. & 17.12.), Glorian Ruoka&Viini lehdestä (8/2009) sekä Kaikkien aikojen Joulu lehdestä (1/2009). Perinteisen joulupöydän hyvää antia ovat erilaiset (kylmät) kalat, sienisalaatti ja rosollin punajuuret. Ne haluttiin omassa joulussamme säilyttää, mutta niihinkin haettiin vähän uutta. Hesari ehdotti alkuun blinejä lisäkkeineen ja tästä tulikin niin mainio setti, että blinit ovat ehdottomasti tästä eteenpäin osa meidän jouluateriaa.

Erinomaiset pikkublinit (20kpl)
1 3/4dl maitoa
1/5 pala hiivaa
½tl sokeria
1dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
4-5rkl olutta (tai kotikaljaa)
1½rkl sulatettua voita
½tl suolaa
1 iso kananmuna
Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita sokeri ja tattarijauhot joukkoon. Peitä kulho kelmulla tai kannella ja anna olla 7-8 tuntia huoneenlämmössä. Erottele kananmunan keltuainen valkuaisesta. Lisää taikinapohjaan olut, vehnäjauhot, keltuainen, voisula ja suola. Anna taikinan tekeytyä vielä noin vartin verran. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää taikinaan varovasti nostellen. Paista taikinasta blinejä pienikokoisessa lettupannussa (tai blinipannussa jos omistat sellaisen). Annostele taikinaa pannulle varoen, sillä se kohoaa hieman paistettaessa. Kun pinta on lähes hyytynyt, valuta reunoille hieman voisulaa ja käännä blini. Tarjoa blinit kuumina erilaisten lisäkkeiden kera.


Blinien kera alkuruokapöydässä oli:
  • Kirjolohen mäti + smetana + punasipulisilppu
  • Abban Ranskalainen sipulisilli
  • Portviinilohi (HS)
  • Portviinissä keitetyt pikkusipulit (HS)
  • Katkarapusalaatti (HS)
  • Punajuurisalaatti (Kaikkien aikojen Joulu)
  • Kapris-sienisalaatti (Glorian R&V)

Portviinissä marinoitu lohi ei maistunut minulle, mutta hra Patalintu piti siitä kyllä. Minusta koko seos maistui maustesillille, jota en edelleenkään lapsuudesta asti alkaneesta sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta voi sietää, mausteliemestä riippumatta. Sen puolesta kokeilu oli hieman epäonnistunut, kun lohi oli siis suunnattu minulle kun hra Patalintu sai jo sillinsä, mutta onneksi ruoasta ei ollut pula, joten ei jäänyt harmittamaan. Me emme siis tätä varmaankaan enää tee, ellei ole muitakin syöjiä tulossa samaan pöytään, mutta maustekalan ystäville tämä varmasti maistuu.

Portviinilohi
400g lohta
70g tuoretta inkivääriä siivuina
1 punasipuli viipaleina
Liemeen:
2dl portviiniä
2dl vettä
12 neilikkaa
8 kokonaista maustepippuria
1 2/3rkl balsamiviinietikkaa
1rkl väkiviinaetikkaa
vajaa 1rkl merisuolaa
½tl sokeria
Irrota lohesta nahka ja leikkaa kala reilun kokoisiksi paloiksi. Huomaa että kovin paksut palat eivät kypsy kunnolla. Kiehauta liemiainekset kattilassa. Anna jäähtyä kunnolla. Nostele lohi, inkivääri ja sipuli kerroksittain lasipurkkiin ja kaada liemiainekset päälle. Sulje kansi ja anna tekeytyä jääkaapissa kaksi vuorokautta. Lohi säilyy noin viikon.


Portviinissä keitetyt pikkusipulit olivat suloinen lisä, mutta eivät varsinaisesti tarpeen tähän settiin. Maistuivat kuitenkin hyvin myös pääruoan kera, sekä joulupäivän aterialla.

Portviinissä keitetyt pikkusipulit
200g pieniä sipuleita kuorittuina
2dl portviiniä
½tl sokeria
1tl suolaa
2-3 oksaa timjamia
Mittaa kattilaan portviini, sokeri ja suola. Laita mukaan pari tuoretta timjaminoksaa ja lisää pikkusipulit. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 20min. Anna sipuleiden jäähtyä liemessään.


Tämä katkarapusalaatti oli molempien mielestä aivan ihanaa ja tätä tehdään varmasti usein. Hra Patalintu ei yleensä tykkää katkaravuista missään muodossa (jättikatkarapuja lukuunottamatta), mutta piti tätä salaattia erinomaisena. Kannattaa kokeilla! Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn majoneesin korvasimme ranskankermalla.

Katkarapusalaatti
200g isoja katkarapuja
½ avokadoa
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1tl sitruunankuorta
2rkl sitruunamehua
2rkl ranskankermaa
2rkl kermaviiliä
rouhaisu mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
Kuori ja kuutioi avokado ja purista sen päälle sitruunamehua. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa.


Rosollissa nyppii aina ne vetiset porkkanat ja liian etikkainen suolakurkku. Kun ne jättää pois, punajuurisalaatti on IHANAA. Vielä kun nuo ohuen ohueksi siivutetut punajuuret maustaa valkosipulikermalla (alkuperäisessä ohjeessa majoneesilla), pinjansiemenillä ja rucolalla, niin eihän parempaa lisäkettä olekaan. Nam.

Punajuurisalaatti
5-6 punajuurta
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl ranskankermaa
2rkl kermaviiliä
suolaa ja mustapippuria
rucolan lehtiä
2-3rkl paahdettuja pinjansiemeniä
Pese punajuuret ja keitä ne kypsäksi suolala maustetussa vedessä. Jäähdytä ja kuori punajuuret. Siivuta ne ohuiksi viipaleiksi esim kuorimaveitsellä. Asettele viipaleet lomittain lautaselle. Sekoita hienonnettu valkosipuli ranskankerma-kermaviili seokseen ja lusikoi seos punajuurille. Rouhi pinnalle hieman suolaa ja mustapippuria. Ripottele päälle pinjansiemeniä ja rucolaa.


Tämä on potentiaalisesti maailman paras sienisalaatti. Toistaiseksi vain potentiaalisesti siksi, että tässä erässä oli hiven liikaa sinappia. Ihan mietityttää onko ohjeeseen tullut kirjoitusvirhe sinapin kohdalle ja teelusikallisen sijaan on merkitty rkl... Kun me tätä seuraavan kerran teemme, aloitamme sinapin lisäämisen teelusikalla. Muuten täydellistä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin herkkusieniä ja siitakkeita, me laitoimme itsekerättyjä rouskuja.

Kapris-sienisalaatti
300g suolasieniä (tai muita mieleisiä) hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
1 ruukku ruohosipulia hienonnettuna
½-1prk ranskankermaa
1dl (luomu)kuohukermaa
1½tl Dijon kokojyväsinappia (tai 1½rkl jos kaipaat reilua sinapin tulisuutta)
2rkl kapriksia
½tl sormisuolaa
mustapippuria myllystä
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita ranskankermaan sinappi, kaprikset ja suola. Lisää kermavaahto ranskankermaan ja mausta pippurilla. Yhdistä hienonnetut sienet, sipulit ja kermaseos. Tarjoa blinien tai paistetun kalkkunan kanssa.



Pää- ja jälkiruoka löytyvät omista postauksistaan.

torstai 24. joulukuuta 2009

Jouluntuoksua

Nyt on jouluaattoaamu ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsin laittamaan ohrapuuron uuniin hautumaan. Sen valmistumista odotellessa, on hyvää aikaa kirjoitella ylös pipariresepti kun ei unikaan enää uudestaan silmään tullut.

Minä en ole pipareita aikaisemmin tehnyt omasta taikinasta, ja niistä oman äidin kanssa leivotuistakin on “jokunen” vuosi vierähtänyt. Kun näin Hesarissa (19.11) Mansikkamäki-blogin pitäjän koristamia kauniin kauniita pipareita, heräsi ajatus leipoa omia pipareita ja koristella niitä muutamiin joulupaketteihin laitettavaksi. No, tuo upea koristelu osoittautui täysin kokemattomalle aivan mahdottomaksi tehtäväksi vaikka mallivaihekuvat olivat hyvin selkeitä ja näyttivät täysin mahdollisilta vaikkakin aikaavieviltä. Hommaan olisi selkeästi vaadittu oikeanlainen pursotin muovipussivirityksen sijaan, sekä aiempaa tuntumaa pikeeripussin puristukseen ja vakaata kättä. Kuitenkin jos unohdan nuo mallipiparit mielestäni, olen ihan tyytyväinen omaankin lopputulokseen. Ei todellakaan kuin suoraan kaupan hyllyltä, mutta ihan omin “pikku” kätösin aikaansaatuja.
Täältä kannattaa katsoa mitä kaikkea pipareista voi myös saada aikaan.


Piparitaikinan reseptin poimin Kotilieden sivuilta, tosin tuplasin ohjeen ja lisäsin siihen hieman maustepippuria. Piparit ovat todella maistuvia, rapeita ja kerrassaan suussasulavia (kirjaimellisesti), mutta ihan äärettömän hauraita. Käytin kaikiin pipareihin uusia tähtimuotteja ja useampi kuin yksi tiputti sakaransa ennenkuin niitä mihinkään pakettiin sai laitettua. Onneksi maku pysyy samana,vaikka ulkonäkö kärsii, joten vioittuneetkin maistuvat hyvin kotikeittiössä. Tosin pakko sanoa, että kaulitsin taikinan ihan todella ohueksi, varmaan vain noin 2 millin paksuiseksi. Taikina oli melkoisen haastavaa leipoa, se pehmeni ihan mahdottomaksi muutamassa minuutissa, joten taikinanokareet kaulintaa varten piti pitää pieninä. Kerralla sai noin viisi isoa piparia, niin että ne vielä sai siististi nostettua pellille asti. Ensimmäiseen erään sain mammakaverin oman vauvansa kanssa viihdyttämään Pikku E:tä, joka oli tosiaan tarpeen kun sekä leivonnassa, että paistossa aikaa ei ollut kuin hetki hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Sillä kertaa pipareita tuli 7 pellillistä ja kun pari päivää myöhemmin leivoin lopputaikinan sain siitä vielä 3 pellillistä lisää. Oli muuten hyvä, että taikinaa jäi yli ja pääsin sitä näin kokeilemaan myöhemminkin – leipominen oli parin päivän jälkeen huomattavasti helpompaa. Joten jos ja kun tällä reseptillä seuraavan kerran pipareita leivon, taikinan teen jo paria päivää aiemmin valmiiksi odottamaan.


Laitan tähän vielä pari muutakin ohjetta talteen, niin ei ensi vuonna tarvitse aloittaa paistoa googlettamalla. Mammakaveri oli paistanut omat piparinsa tällä Valion ohjeella. Piparit olivat aitoja perinteisiä ja rakenne oli huomattavasti vahvempi, joten jos vankkuuta tarvitsee niin ehkäpä tämä ohje olisi silloin paikallaan. Odottamaton tapaus -blogista löytyi myös kiinnostava ohje, jossa oli mukana kermaviiliä. Se jäi tänä vuonna testaamatta, mutta joskus olisi tätäkin kiva kokeilla.

Piparkakkutaikina
1dl tummaa siirappia
1tl kanelia
1tl inkivääriä
1tl neilikkaa
1rl pomeranssinkuorta
½tl maustepippuria
2dl sokeria
250g voita
2 kananmunaa
½tl suolaa
2tl soodaa
7-8dl vehnäjauhoja
Mittaa kattilaan voi, siirappi, sokeri sekä mausteet ja kiehauta ainekset. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään veteen. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa se vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kananmunat voimakkaasti vatkaten. Sekoita sooda ja suola vehnäjauhoihin ja lisää jauhot siivilän läpi taikinaan. Anna taikinan kiinteytyä ja maustua seuraavaan päivään, mielellään jopa pari päivää. Ota taikinasta pieni pala kerrallaan, pyöritä se käsissä palloksi ja litistä jauhotetulle alustalle. Kauli ohueksi levyksi. Huiskauta välillä kevyesti jauhoja taikinan alle sekä kaulimeen, että taikina ei tartu kiinni. Pidä lopputaikina koko ajan jääkaapissa. Paista pipareita 175C asteessa 7-8 minuuttia.


Pikeerit eli kuorrutteet

Pikeeri pipareiden ääriviivoihin
1 munanvalkuainen
4-4½dl tomusokeria
noin 5 tippaa sitruunamehua

Pikeeri ääriviivojen välisen alueen täyttämiseen
1 munanvalkuainen
2½-3dl tomusokeria
noin 5 tippaa sitruunamehua

Tällaiset paketit lähti Pikku E:n kummeille


Oikein herkullista, tuoksuvaa, makujen täyteistä ja iloista joulua kaikille!!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Muutoksia ja lihapiirakkaa

Tulipa sitten uudistettua Patalinnun ulkonäköä kerralla vähän reilummin. Muutos lähti käyntiin siitä, että halusimme poistaa tekstien alareunasta näkyvistä tunnisteet. Vaikka asetuksista sitä kuinka klikkaili pois, ja ihan varmasti sen ei enää pitänyt näkyä, siellä ne tunnisteet vaan napottivat. Alkoi arveluttaa josko vanha blogipohja ei tunnista uusia komentoja, joten testattiin toisella pohjalla. Tunnisteet eivät edelleenkään poistu mihinkään, mutta uusi blogipohja näyttikin kivalta vaihtelulta ja jäi paikalleen. Siihen piti sitten askarella banneri, lopultakin lisätä reunaan seuraamiamme blogeja (sieltä varmaan puuttuu vielä monta) ja otettiin teksteihin myös mukaan LinkWithin toiminto, joka esittelee joitakin vanhoja postauksiamme, jotka jonkin tunnisteen mukaan liittyvät vasta kirjoitettuun aiheeseen. Sekään ei tietenkään toimi ihan niinkuin pitäisi. Tehtiin nimittäin joitain korjauksia myös vanhoihin tunnisteisiin, poistettiin mm. joitain ihan turhia, mutta ohjelma ei noita muutoksia enää ota huomioon, kun on kerran itsensä sisään ajanut. Niinpä ainakin etusivulla näkyviin kakkuihin liittyen, ohjelma päättelee, että teitä lukijoita kiinnostaa yhä vain syksyinen kakkukatastrofi - jossa ei ole enää mitään kakkuun liittyviä tunnisteita jäljellä (pitäisi löytyä vain kohdasta "sotku"). Onko tämä sitten sitä kohtalon ivaa, että juuri tuota kakuntekelettä tässä sitten pitää muistella ja muistella ja muistella..? Jep. Onko muutokset sitten hyviä vai ei, sitä voi kukin halutessaan kommentoida :)


Lihapiirakka on sellainen eväs, että sitä aina välillä tekee mieli, vaikka kuinka tietää miten paljon siinä on vain turhaa energiaa, eikä paljon mitään hyvää. Kaupan lihiksissä kun tuo täytteen määrä on melkoisen onneton, painopiste tuntuu olevan taikinassa. Tuli mieleen, että voihan sitä lihapiirakkaa tehdä itsekin, eikä siitä ole edes pakko tehdä sitä uppopaistettua versiota, vaan sitä voi tehdä kokonaisen pellillisen. Tämähän ei ole tietenkään mikään uusi juttu, vaan kuten Sillä Sipulitkin vuoden alussa todistivat ohje löytyy mm. seiskaluokan kotitalouskirjasta. Meillä paistui nyt kuitenkin vielä astetta tuhdimpi piirakka, sekä takinassa että sisuksessa löytyy. Tämä oli oikeasti ihan tosi hyvää kurkkusalaatin ja ketsupin kera, kasvissosekeiton lisukkeena ja ihan sellaisenaankin. Ja ihan tosi täyttävää myös! Ohrasuurimot maistuivat meille erinomaisesti, ja niille yritetään varmasti keksiä tämän jälkeen muutakin käyttöä. Oikein oiva, ravitseva iltapala/välipalaeväs, josta riittää useammallekin syöjälle, tai parille useaksi kertaa. Muokattiin ja maustettiin täältä poimittu ohje mieleiseksi.

Pellillinen lihapiirakkaa
2pkt voitaikinaa (1kg)
2½dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita
2l vettä + vasikkafondia (tai lihaliemikuutio tai pari)
400g jauhelihaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 isohko sipuli silputtuna
200g kevyt ranskankermaa
2 luomu kananmunaa
reilusti mustapippuria myllystä
suolaa
2-3rkl harissa-maustetahnaa

Ota taikina ajoissa sulamaan.
Keitä ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan (n.35min) fondilla maustetussa vedessä. Valuta suurimot kun ne ovat kypsiä, älä huuhtele.
Kuulota sipuli ja valkosipuli pannussa. Ruskista jauheliha ja mausta. Sekoita jauhelihaseos, kypsät orhasuurimot, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Voit rikkoa kananmunat ensin lasissa keskenään ja jättää hieman syrjään piirakan voitelua varten.
Kaulitse puolet voitaikinasta pellin kokoiseksi levyksi ja nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Kaulitse toinen levy piirakan kanneksi. Painele kansi kiinni pohjaan, voitele se kananmunalla ja painele pintaan reikiä esim. haarukalla. Paista 200C-asteisessa uunissa 30-40min.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Oiva kakku joulun odotukseen

Minut oli Pikku E:n kanssa kutsuttu työpaikkani joululounaalle viime viikon torstaina. Tämä oli ensimmäinen kerta äitiysloman aikana kun palasin takaisin toimistolle, joten tuntui sopivalta viedä sinne jotain leipomusta mennessään. Mietiskelin aikani minkälaisen kakun väsäisin, kun joukosta löytyy hivenen ruokarajoitteisiakin henkilöitä (tai no yksi, mutta sitäkin tarkempi siitä mitä suuhunsa laittaa) ja selasin kaikki meille kertyneet jouluaiheiset ruokalehdet läpi. Sieltä ei lopulta mitään mieleistä tähän tarkoitukseen toteuttamiskelpoista kakkua löytynyt, mutta sitten muistelin, että aiempina vuosina piparit ja glögi ovat tehneet työpaikalla kauppansa, joten mielessä alkoi kutkuttamaan ajatus niiden yhdistämisestä kakkua varten. Pohja ja kiille syntyikin niistä helposti sen kummemmin muita aineita, voita ja liivatetta lukuunottamatta, mukaan lisäämättä.



Täytettä pohdiskelin pisimpään. Ensin meinasin, että jokin perusvaniljainen toimisi, mutta lopulta kaipasin siihen jonkinlaista raikkautta lisäksi. Sitten mieleen pompsahti jouluinen omena, ja hra Patalintukin oli sitä mieltä että se tähän yhdistelmään sopisi, joten kakku oli päässä sillä valmis. Kokonaisia omenoita en kuitenkaan lähtenyt kakkua varten pilkkomaan ja pehmentämään, vaan keräsin kaupasta kasan erilaisia omenaisia tuotteita. Niitä yhdistämällä sain aikaiseksi kevyen omenaisen, vaniljalla ja kanelilla viimeistellyn seoksen joka osuu omaan kakkumakuun täydellisesti. Koristelun tein isänpäivänä hienoksi havaitun mallin mukaisesti, tällä kertaa valkosuklaalla. Kaikki joulun makeat maut kätevästi samassa paketissa! Tuo makurajoitteinen tekniikantohtorikin söi palasensa kummempia mukisematta. Sanoisin, että tässä on oikein oiva kakku pikkujouluihin, ja ihan itse pääjuhlaankin sitten kuun lopussa.



Sen verran itse kakkuun ihastuin, että tänään on toinen samanlainen menossa mukaan vauvaryhmän tapaamiseen. Ei meillä aina mitään kakkukestejä ole, mutta tällä kertaa on paljon aihetta juhlaan; juuri ohitettu itsenäisyyspäivä, emännän nimipäivät ja omat synttärini. Muuta kakkua ei tälle päivälle olekaan tarjolla, joten pitänee tankata iso pala vatsavarastoon ;D

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Omena-pipari-glögikakku
Pohja
200g piparkakkuja
80g sulatettua voita
Täyte
6 liivatelehteä
1dl luomuomenamehua
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g omena-kanelirahkaa
200g uuniomenajugurttia
3rkl omenasosetta (Piltti tms)
1½dl sokeria
2½dl Vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Kiille
3 liivatelehteä
2½dl punaista glögiä
Koristelu
40g leivonta valkosuklaata
Sokeripalloja

Murskaa piparit hienoksi ja yhdistä ne sulatetun voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 26cm) pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, jugurtti, rahka, sokeri ja omenasose keskenään. Vaahdota vaniljakastike mahdollisimman kovaksi ja kääntele juustoseos joukkoon. Kiehauta omenamehu ja sulata puristetut liivatelehdet siihen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita se sitten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n.½ desiä mehua ja sulata puristetut liivatteet siihen. Sekoita loppu mehu joukkoon. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi ja kaada se hyytyneen kakun päälle. Anna taas hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Sulata valkosuklaapalat mikrossa tai kattilassa. Lusikoi sulanut suklaa pieneen desin minigrip-pussiin. Anna hieman jäähtyä ennenkuin leikkaat kulmaan pienen reiän ja aloitat pursottamisen, mutta kuitenkin niin että suklaa pysyy juoksevana. Tarkista kakun keskikohta ja vedä pursotepussista tasaisesti puristaen keskeltä reunan kautta keskelle isoja silmukoita koko kakun ympäri. Tee toiset, ja vielä kolmannetkin silmukat edellisten viereen, osittain päälle. Ripottele vielä kakun keskelle sokeripalloja kukan heteiksi. Suklaa kovettuu nopeasti, joten jos haluat pallojen tarttuvan siihen, toimi pikaisesti.


perjantai 4. joulukuuta 2009

Mustajuurta valkeana keittona

Pari viikkoa sitten kaipasimme hyvää keittolounasta illan tuhdimpaa ateriaa edeltämään. Mustajuuret ovat kiinnostaneet jo pidempään, mutta koskaan ennen emme ole niistä vielä mitään ehtineet kokeilemaan. Mustajuurikeittoa on joskus ollut töissä tarjolla ja se on ollut ihan mukavan makuista, joten keitoksi nuo pitkät ja ohuet juurekset päätyivät sitten meidänkin keittiössämme. Ja päätyvät samaiseen keittoon vielä monta kertaa tulevaisuudessakin, oli nimittäin sen verran hyvää. Ihanan samettinen ja pehmeän maukas keitto yhdistettynä itsekerättyihin voissa pyöriteltyihin suppiloihin oli kerrassaan toimiva kokonaisuus. Ei voi kuin suositella! Resepti napattiin Kotilieden sivuilta, mutta puolitettiin annos meille kahdelle sopivaksi lounaaksi ja samalla hieman tarkennettiin ohjetta. Sama määrä kävisi myös mainiosti neljälle alkuruokana.

Mustajuurikeitto suppilovahverohöystöllä
500g mustajuuria
250g rosamunda-perunaa
pienen purjon valkoinen osa
1rkl voita
1 kasvisliemikuutio
4-5dl vettä
1dl ruokakermaa
viher-ja valkopippuria
ripaus kuivattua timjamia
1 maustemitta muskottipähkinää
Pinnalle
suppilovahveroita
pienen purjon vihreä osa
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria myllystä rouhaistuna

Kuori mustajuuret kylmän juoksevan veden alla ja laita ne heti kylmään (sitruunamehua sisältävään) veteen estääksesi juurien nopean tummumisen. Kuori perunat. Huuhtele purjo (kerrosten välissä usein multaa) ja silppua se. Kuulota purjon valkea osa voissa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, liemikuutio ja lohkotut juurekset. Keitä puolisen tuntia tai kunnes mustajuuret ja perunat ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma sekä mausteet ja kiehauta vielä nopeasti.
Silppua sienet ja ruskista ne purjon vihreän osan kanssa voissa. Mausta ja tarjoa keiton lisäkkeenä.