sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Rautaruokaa

Nyt on sitten kellot taas käännetty kesäaikaan. Kesä ei ehkä ihan äkkiseltään tule mieleen, kun katsoo ulkona häämöttävää sumuista, uuden lumen peittämää maisemaa, mutta luotto siihen että kevät koittaa pian kohisten on kova. Viime viikkojen auringon pilkahtelu ja lumen edes hetkittäinen sulaminen ei meillä valitettavasti ole tarkoittanut grillin ulos vetämistä (kerrostalo asumisen miinuspuolet), mutta siitäkin huolimatta meillä on viime aikoina syöty usein pihviä. Liha on hyvä raudanlähde, ja sille on nyt kovasti kysyntää kun rouva Patalinnun hemoglobiinitasot ovat melkoisen alhaiset, eikä vatsa kiitä sinne tungetuista rautavalmisteista... Pihvi kuitenkin maistuu ja tuntuu tuovan lisävirtaa samantien nauttimisen jälkeen, joten pannulla sitä on sitten paistettu tiuhaan tahtiin. Herra Patalintukaan ei ole tuntunut olevan kyseisestä ruokavaliosta kovin pahoillaan ;D


Pihvi menisi melkein ihan sellaisenaan, kun liha on hyvää ja paisto kohdillaan, mutta on sille jotain lisäkkeitäkin yritetty keksiä. Itsetehdyt lohkoperunat ja erilaiset perinteiset kasvis-/juuresviritelmät tai salaatit ovat meillä yleisiä seuralaisia, mutta kyllähän sitä on aina jotain uuttakin päästävä kokeilemaan. Viimeisimmät testaukset, ovat olleet mainio konjakkinen viherpippurikastike, sekä mehevän herkullinen parsakaalipaistos, josta myöskin pitäisi rautaa irrota jonkin verran. Aika perinteisiä lisukkeitahan nekin varmaan monelle ovat, mutta Patalinnun keittiössä niitä ei ole ennen nähty. Nyt näitä on molempia maisteltu jo pariin otteeseen, ja edelleen uppoaisi lisämääriä, joten hyviksi voisi haukkua.

Viherpippurikastike
2 rkl (20g) voita
1 1/2 rkl kokonaisia viherpippureita
2 rkl konjakkia
2 rkl maissijauhoja
3 1/2 dl lihalientä fondista
1 rkl dijon-sinappia
n. 1/2 dl ruokakermaa
(suolaa ja) mustapippuria
Laita kevyesti murskatut viherpippurit likoamaan konjakkiin. Sulata rasva kattilassa miedolla lämmöllä ja imeytä jauhot joukkoon. Lisää lihaliemi vähitellen ja sekoita kastike tasaiseksi. Lisää mukaan viherpippurit konjakkeineen sekä dijon-sinappi ja kerma. Kiehauta seos nopeasti ja anna hautua noin 5 minuuttia. Mausta mustapippurilla sekä suolalla tarvittaessa.


Parsakaalipaistos
1 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
300g parsakaalin nuppuja
1 prk kermaviiliä
1 luomu kananmuna
1 rkl maissijauhoja
75g juustoraastetta
kuivattua oreganoa ja basilikaa
suolaa, mustapippuria, valkopippuria
Kuulota sipuli ja valkosipuli kevyesti öljyssä. Ryöppää (kiehauta nopeasti) parsakaalin nuput kattilassa. Sekoita kananmuna, kermaviili, maissijauhot, juustoraaste, yrtit sekä mausteet keskenään. Laita sipuliseos sekä parsakaalin nuput uunivuokaan ja levitä kermaviiliseos tasaisesti niiden päälle. Kypsennä paistosta 180C asteisessa uunissa noin 30min.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Kohokasta ja kiisseliä keväällä höystettynä

Kylläpäs tästä jälkiruoasta tulee hyvä ja keväinen mieli. Eikä varmasti nälkäkään paina, jos sellainen olotila on vielä pääruoan jälkeen jäänyt päälle. Tavallaanhan tässä on kaksi jälkiruokaa yhdistettynä, mutta valmistaminen on kuitenkin yllättävän helppoa.

Herra Patalintu oli viikonlopun laneissa, ja rouvan äiti saapui viihdyttämään tytärtään. Pääruoan (josta enemmän myöhemmin) jälkeen piti pitää pitkähkö tauko, koska tällä kertaa ei todellakaan ollut ongelmana etteikö se (pihvi) olisi ollut täyttävää. Ihana auringonpaiste piti huolen siitä että tauko vietettiin parvekkeella lököillen, jossa oli hetkittäin jopa melkein kuuma kun tuuli ei sinne puhaltanut ollenkaan. Näin tämän vuoden auringonottokausi pääsi hienosti käyntiin! Ja koska tämä sunnuntaiaamu ei näytä yhtään eilistä kehnommalta, lienee helppo arvata mistä Patalinnun puolikkaan (tai kaksi kolmasosaa) löytää parin tunnin päästä :)

Takaisin jälkkäriin. Se siis koostuu kahdesta osasta: sitruskiisselistä ja rahkakohokkaista. Minkäänlaista kohokasta ei ole Patalinnun keittiössä koskaan aiemmin kokeiltu, ja pelko sen vaikeudesta on viivästyttänyt tämänkin ohjeen (Etiketti 1/2008) testausta. Mutta ohjetta noudattaen kaikki sujui hienosti, kohokkaat olivat tosiaan kohokkaita eivätkä pannukakkuja, ja maku oli kerrassaan mainio. Sitruskiisseli sivussa raikastaa välillä suuta, ja taas maistuu lisäkohokas. Kiisseli kannattaa tehdä jo etukäteen, koska se sopii kohokkaan kylkeen kylmänä, ja näin aterian jälkeen ei tarvitse enää keskittyä kuin kohokkaan tekoon. Se on tarjottava välittömästi paiston jälkeen, koska jäähtyessään se vääjäämättä litistyy ja kuohkeus katoaa.


Kokonaisuudesta rahkoineen, kananmunineen ja keltaisine väreineen tuli mieleen pääsiäinen, ja tätä meillä tullaankin ehdottomasti pääsiäisenä tekemään, jotta herra Patalintukin pääsee osingoille maistamaan. Ja rouva saa taas syödä kolme annosta neljästä...jee! Kiisseliin toisi näyttävyyttä verigreippi, mutta niitä ei nyt ollut kaupassa tarjolla. Ja jos omistaa pienemmät uunikupit kuin meillä (halkaisija 11cm) niin silloin kohokkaat täyttäisivät noustessaan upeasti koko kupin. Mutta nipotus sikseen, maku on tärkein, ja sen puolesta tässä oli kaikki kohdallaan!

Sitruskiisseli
2 appelsiinia
1 (veri)greippi
2dl appelsiini-greippimehua
½dl sokeria
1rkl maissitärkkelystä
Tilkka mehua
Kuori ja leikkaa appelsiinit&greippi nahattomiksi viipaleiksi kalvojen välistä. Lämmitä mehu kattilassa ja sulata siihen sokeri. Sekoita maissitärkkelys tilkkaan kylmää mehua ja suurusta kattilassa oleva kuuma mehu sillä kiisseliksi. Ota kattila liedeltä ja kääntele sitruslohkot joukkoon.


Rahkakohokkaat
3 luomu kananmunaa
1rkl tomusokeria
200g sitruunarahkaa
1rkl maissitärkkelystä
Ripaus suolaa
Voitele 4 pientä uunivuokaa voilla ja ”jauhota” ne hienolla sokerilla. Lämmitä uuni 225C asteeseen.
Erottele munat. Vaahdota ensin valkuaiset suolaripauksen kanssa kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tomusokeri edelleen huolellisesti vatkaten.
Riko keltuaisten rakenne ja sekoita ne rahkan ja maissitärkkelyksen kanssa.
Kääntele valkuaisvaahto rahkakeltuaisseoksen joukkoon varovasti vähän kerrallaan ja jaa kohokasmassa vuokiin. Aseta vuoat syvään uunivuokaan ja kaada ympärille kuumaa vettä. Paista uunissa 15 min. Älä avaa uuninluukkua välillä. Nautiskele kohokkaat heti uunista ottamisen jälkeen kylmän sitruskiisselin kera.



Edit 21.4.: Tehtiin tätä tosiaan uudestaan pääsiäisenä, niin herra Patalintukin pääsi maistelemaan. Hulluilta päiviltä saatiin pienempiä uunikulhoja, joten nyt pakattiin kohokas niihin, ja johan se kohosikin ihan eri tavalla kuin viimeksi. Kuva puhukoon puolestaan.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kesäinen juustokakku

Tämä kakkunen on odottanut postaustaan jo ihan tarpeeksi kauan. Liekö sitä syöneet enää edes muistavat miltä se tarkkaan ottaen maistui..? No ei, hyvää se oli ja mukavan raikasta, ehkä jopa hivenen kirpeää. Itseä hieman häiritsi valmismaustejauheen lievä ”teollinen” maku, mutta ei niin paljon että kakku olisi jäänyt syömättä! Kakku on mukavan erilainen kaikkien juustokakkujen joukossa, ja tällä kertaa koristeet toivat ihanasti kesän talven keskelle. Ensimmäisen kerran teimme samaa kakkua jo 2-3 vuotta sitten juhannukseksi, kun silloin bongasimme ohjeen jostain Santa Marian reseptivihkosesta. Tällä kertaa kakku sulostutti uuden vuoden juhlintaa. Tulihan jo sanottua että tämä ohje sekä kuva ovat odottaneet postaustaan melko kauan..?

Caipirinha juustokakku
10 digestive-keksiä
50g voita
½rkl liivatejauhetta
½dl kylmää vettä
2dl kuohukermaa
200g philadelhia-juustoa
2dl tomusokeria
1rkl vaniljasokeria
1ps Santa Maria Caipirinha Drink Mixiä (50g)
Sulata voi. Murskaa keksit ja sekoita ne voin kanssa. Levitä seos irtopohjavuokaan (halkaisija 24cm), jossa on leivinpaperi pohjalla. Liota liivatejauhetta kylmässä vedessä kattilassa 5min. Kuumenna liivate-vesi, niin että liivate sulaa, mutta varo ettei seos kiehu. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita juusto, sokerit ja drink mix keskenään ja lisää liivateseos joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi vielä kermavaahto. Levitä täyte vuokaan keksinmurupohjan päälle ja laita kakku pakastimeen n.neljäksi tunniksi. Ota kakku pois pakkasesta puoli tuntia ennen tarjoilua ja koristele tuoreilla hedelmillä sekä marjoilla.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mausteinen naudanlihakäristys = koti-kebab

Kun haluamme helppoa, täyttävää ja maistuvaa ruokaa teemme kebabia. Monet ovat tehneet itse kebabia jauhelihasta, vähän lihamurekkeen tapaan, reilun aikaa uunissa paistaen. Meidän versio on huomattavasti sitä nopeampi, kunhan liha on ostettu viimeistään edellisenä päivänä ja näpit kestävät kylmää. Maku on hurjan hyvä ja rakenne ihan tarpeeksi kebabmainen – tämän aterian päätteeksi on aina hyvä mieli. Eikä myöskään palele, vaikka olisi kuinka kylmä päivä ja muuten vilu päällä! Yleensä olemme tunkeneet lihan ja kasvikset pitaleivän väliin, tällä kertaa söimme vastaavat ainekset riisin kera. Molempi parempi :)

Koti-kebab (2-3 annosta)
n.300g naudan paistia (sisä-, ulkopaisti, mitä nyt haluaa käyttää)
2-3tl kofta-kebab maustetta (Al’Fez)
1-2rkl punaista chilitahnaa (Rajah)
1rkl tomaattipuretta
1rkl ruokaöljyä
Osta liha hyvissä ajoin (viimeistään edellisenä päivänä) ja laita se pakkaseen.
Kun alat valmistamaan ateriaa ota liha pois pakastimesta ja veistä siitä jäisenä (tai kohmeisena) ohuita lastuja poikkisyin poronkäristyslihan tapaan. Kuumenna öljy isossa paistinpannussa tai wokissa. Ruskista lihalastut. Kun ylimääräinen neste on haihtunut, sekoita joukkoon kebab mauste, chilitahna sekä tomaattipure. Voit halutessasi maustaa vielä suolalla ja mustapippurilla. Hauduta muutama minuutti. Tarjoa kiinankaalin, paprikan, kurkun ja valkosipuli salaatinkastikkeen kera (ehdoton!) joko pitaleivän välissä, tai riisillä.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Pannacottaa viikon aloitukseksi

Viikko lomaa, ja oletettavasti lopultakin taas aikaa blogata useita kertyneitä juttuja! Herra Patalintu ei valitettavasti päässyt tätä lomaa jakamaan, mutta hieromatta enempää suolaa haavoihin, rouva on silti erittäin tyytyväinen lomalainen. Kevätaurinko ei toistaiseksi ole säteitään esitellyt, mutta jos loma keskittyy sohvalle kirjojen ja läppärin ääreen, ei sillä nyt niiiin suurta merkitystä ole... Kyllä, kyllä, lupaan myös käydä ulkona kävelyllä silloin tällöin - satoi tai paistoi!

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi, ystävä tuli käymään lounasseuraksi. N onkin harvinaisempi vieras, sillä vaikka matka ei ole linnuntietä pitkä, niin julkinen liikenne Espoon ja Vantaan välillä sukkaa aina vaan sen verran, että kovin usein ei ole kellään käytettäväksi kolmea tuntia meno-paluu matkoihin. Ihanaa että käynti nyt saatiin sopimaan aikatauluihin! Lounaaksi tarjosin meidän jo aikaisemmin testaamaa ja hyväksi havaittua pastaa tonnikala-sitruuna-kapris-kastikkeella. Siitä ei sitten nyt sen enempää, kun siitä on jo aiemmin tarinoitu.

Jälkiruoaksi löytyi edellisenä päivänä vanhoja aikakausilehtiä pois heitettäessä hieman erilaisen pannacottan ohje. Aiemmin olemme kokeilleet piimäpannacottaa, joka olikin aivan ihanaa. Nyt oli sitten ihan rehellisen kermaversion vuoro, jossa vielä lisänä reilusti valkosuklaata. Etiketti-lehden (3/2008) ohjeessa sekaan oli laitettu mangososetta, mutta itse päädyin nyt persikkaan. Tarkoituksena oli, että lisäksi hankkisin tuoreita persikoita, mutta eihän niitä tietenkään nyt kaupassa ollut (eipä olisi ollut mangoakaan). Lautasen reunalla siis nektariinia paremman puutteessa ja ihan hyvin sekin kokonaisuutta raikasti. Ja jonkinlainen raikastus oli hyvinkin paikallaan, sillä vaikka tämä(kin) pannacotta oli todella ihanaa, niin makeutta siitä ei tosiaan puutu. Makeaa tai ei, niin hyvin tyytyväisenä kävin äsken toteamassa, että jääkaapissa on vielä 2 annosta jäljellä - mutta ei varmasti kauaa ;D

Valkosuklaa-persikka-pannacotta
2dl kuohukermaa
2dl maitoa
2rkl vaniljasokeria
½dl sokeria
130g valkosuklaata
3 liivatelehteä
1dl persikkasosetta (Bona)
Sekoita kerma, maito sekä sokerit ja kiehauta. Sulata koko ajan sekoittaen joukkoon valkosuklaa pieninä paloina. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä (5 min) ja sekoita ne sitten kuumaan kerma-suklaaseokseen. Anna jäähtyä hieman ja sekoita joukkoon persikkasose. Jaa annosmaljoihin (joko sellaisiin joista pannacotta kumotaan kuten kuvissa, tai sellaisiin joista sen voi lusikoida suoraan suuhunsa) ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Tarjoa tuoreiden hedelmien kera. Tässä kastikkeena lisäksi muutama tippa vaahterasiirappia.