perjantai 31. lokakuuta 2008

Matoja, toukkia ja muuta ”kivaa”

Korkkasimme Halloween viikonlopun makoisasti tällä luikeroisella eväällä. Ruoka-aineet alkoivat pian elää omaa elämäänsä ja jos mielikuvitukselle antaa vallan voi iltapala näillä aineksilla jäädä kokonaan välistä...


Matodog – örkkien pikaruokaa (tai muiden maan matosten näin halloweenin aikaan).
200g paksuja pinkkejä matoja (4 pitkää nakkia pitkittäin neljään osaan leikattuna)
50g valkoisia toukkia (1 sipuli paksuina katkaistuina renkaina)
Hiirenkikkareissa pyöriteltyjä homejauhopalleroita (paistovalmiita pitkulaisia myslisämpylöitä)
1rkl soseutettuja ampiaisia (sinappia)
2rkl lepakon verta (ketsuppia)
Jauhettuja hämähäkin jalkoja (mustapippuria)
Paista homejauhopallerot uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista valkoiset toukat pannussa. Keitä pinkkejä matosia kiehuvassa vedessä kunnes ne alkavat kiemurella. Sekoita ampiaissose, lepakonveri sekä jauhetut hämähäkin jalat keskenään ja pyörittele keitetyt madot seoksessa. Täytä paisteut homejauhopallerot madoilla sekä toukilla ja yritä nauttia.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

"Itkubileet"

Lähikauppamme mainosti tuoreita Norjalaisia sinisimpukoita kohtuuhintaan, joten tokihan siihen piti tarttua kun edellisistä simpukkakokkailuista oli vierähtänyt ikuisuus. Simpukoista tuli heti mieleen äyriäisistä pitävä ystävämme, jonka kanssa simpukkakutsuista on puhuttu jo vuosia. Nyt ne lopultakin saatiin järjestettyä, kun kutsuun tuli oitis innostunut vastaus.
Aiemmin olemme postanneet Intialaisten simpukoiden ohjeen, joka on myöskin varsin maistuva, mutta tämä on ehdoton suosikkiohjeemme. Chorizon kanssa vaan kaikki maistuu niin hyvälle. Se voisi ehkä olla suosikkimausteemme, ellei sitten prosciutto – no eilen syötiin molempia, eikä valintaa vielä pystytty tekemään, kaikki oli tasaisesti niin ihanaa! Mutta takaisin niihin simpukoihin. Tärkeintähän simpukoiden valmistuksessa on, että vain ehdottoman elävät yksilöt päätyvät pataan. Muuten voi seurauksena olla hyvinkin epämiellyttävä olotila (ei ole tullut onneksi koskaan testattua). Alla tarkemmat ohjeet, kuinka pilaantuneet simpukat erotellaan joukosta pois. Resepti on joskus aikoinaan poimittu Food Clubista ja jo useamman kerran olemme näillä herkutelleet. Olemme korvanneet ohjeessa käytetyn valkoviinin kasvisliemellä ja meille nämä maistuvat näin (viini mieluummin lasissa), mutta tokihan aromit ovat aivan erit kuin viiniversiossa.



Chorizolla maustetut sinisimpukat

1kg sinisimpukoita
70g ”hevosenkenkä” chorizo-makkaraa viipaleina
2 shalottisipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
5dl kasvislientä (tai valkoviiniä)
1rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
6 oksaa timjamia
Merisuolaa
Valkopippuria
Voita ja oliiviöljyä
Irrota simpukoista vihneet (karvat) ja harjaa ne puhtaaksi kylmässä vedessä. Laita simpukat jääkylmään veteen (lisää jääpaloja) jossa on merisuolaa, tämä saa simpukat avaamaan kuortaan hieman ja "sylkemään" sisällä olevat hiekanmurut pois. Heitä kaikki jo valmiiksi avautuneet simpukat pois jos ne eivät sulkeudu nopeasti kun kopautat niitä terävästi (mutta varovasti ettei kuori mene rikki)! Lämmitä nokare voita ja tilkka öljyä isossa pannussa (käytimme wokkia) ja kuulota sipulit. Lisää chorizo siivut sekä simpukat ja peitä hetkeksi kannella. Lisää kasvisliemi niin että simpukat peittyvät, voi jatkaa vedellä jos liemi ei riitä. Lisää joukkoon timjami, suola ja valkopippuri. Kun neste kiehuu, keitä vielä 2min. Anna simpukoiden maustua hetki, ja siilaa sitten neste kattilaan. Heitä pois simpukat jotka eivät ole avautuneet! Lisää kuumaan liemeen kylmää voita pieninä nokareina sauvasekoittimella sekoittaen. Nostele syntyvä vaahto simpukoiden päälle ja koristele persiljalla.

Illallinen ei loppunut tähän, vaan simpukat olivat vasta alkusoittoa. Yleisön vaatimuksesta ohessa myös illan menu kuvattuna. Varoituksen sanana kerrottakoon, että menun laatija on kieliopinnoissaan perehtynyt enemmän Espanjaan kuin Italiaan, mutta googlella saa ihmeitä (ja virheitä?) aikaan.

Pääruokana nautiskelimme kielen mukanaan vievää kuhasaltimboccaa ja sitruunarisottoa. Kuhasaltimboccan bongasimme Sillä Sipulien keittiöstä, mutta Prinsessakeittiön Veera oli kuulemma ehtinyt sitä ensin pyöräyttää televisiossa asti. Me teimme nämä käärömallisina, alkuperäisestä kokofileestä poiketen. Jätimme myös lisätyn suolan pois, meille riitti prosciutton ja voin tuoma suolaisuus. Koko annoksesta tuli kyllä ehdoton vakiovieras meidän keittiöön, oli ihan hurjan hyvää!

Kuhasaltimbocca
Kuhafileitä syöjien mukaan (meillä kaksi isoa filettä oli sopivasti kolmelle)
Ilmakuivattua kinkkua (kinkku/kalapala)
Tuoreita salvianlehtiä
Mustapippuria
Voita paistamiseen
Mausta kuhafileet pippurilla molemmin puolin. Asettele päälle salvianlehdet ja sen päälle ilmakuivattu kinkku (jos kinkku on isompi kuin kalapala, kääräise loput palan ympäri). Kuumenna voi pannussa ja laita fileet pannuun ensin kinkkupuoli alaspäin. Paista molemmin puolin, muutama minuutti per puoli.

Sitruunarisotto
1 shalottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2rkl oliiviöljyä
n. 1,5dl risottoriisiä
n. 5dl kasvislientä
1 sitruuna, mehu sekä kuori raastettuna (ei valkoista osaa mukaan)
Pari rouhaisua mustapippuria
n.1dl parmesaania raastettuna
1rkl voita
Laita öljy kattilaan ja kuulota sipuleita miedolla lämmöllä hetki. Lisää riisit joukkoon, ja kuulota kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää sitruunanmehu ja kuori, sekä n. 1dl kasvisliemestä. Keitä kunnes neste on melkein haihtunut ja lisää taas desi lientä. Jatka kunnes riisi on kypsää (al dente), tähän menee n.15-20 min. Mausta mustapippurilla ja ota pannu liedeltä. Sekoita lopuksi parmesaaniraaste sekä voi risottoon.


Myös jälkiruoka hoidettiin Sillä Sipulien ohjeistuksella, ja päätimme aterian piimäpannacottalla. Tämäkin kuului illan teemaan, onnistui loistavasti ja oli tosi herkkua. Emme ole koskaan kokeilleet tehdä täyskermaista pannacottaa, emmekä taida sitä testata jatkossakaan. Piimäversio osui meidän makuhermoihin täydellisesti (lisäsimme siihen vaniljaa alkuperäisestä poiketen). Pannacottan kaveriksi keittelimme vadelmasiirappia, ja sitäkään ei vaihdettaisi pois. Pannacottaa tulee tällä ohjeella kuusi pienehköä kulhoa. Koska syöjiä oli eilen kolme, eikä kukaan jaksanut santsata, voitte arvata millä täällä herkutellaan hyvinkin pian taas...

Piimäpannacotta

2,5dl maitoa
1 vaniljatanko (raaputa siemenet pitkittäin halkaistusta tangosta)
110g sokeria
Hieman sitruunamehua ja n.1tl raastettua sitruunankuorta
3dl piimää
2dl kermaa
4 liivatelehteä
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta maito ja sokeri. Kun sokeri on kokonaan liuennut, poista kattila liedeltä. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja kuoret. Anna jäähtyä pieni hetki ja lisää joukkoon piimä sekä kerma. Sekoita hyvin ja siivilöi seos. Kaada annoksiksi pieniin vuokiin tai laseihin ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Pannacottan voi tarjoilla joko hyydytyskulhoissaan tai kumottuna tarjoilulautasille kuten me teimme.

Vadelmasiirappi

1,5dl vettä
1,5dl sokeria
1,5tl vaniljasokeria
3dl vadelmia (nyt pakastettuja)
1tl balsamico-viinietikka
Lämmitä vettä ja sokeria kunnes sokeri sulaa. Nosta teho keskilämmölle ja keitä hiljakseen välillä sekoittaen kunnes nesteen määrä on puolittunut. Poista seos liedeltä ja sekoita joukkoon balsamico. Lisää myös vadelmat kuumaan siirappiin. Säilytä jääkaapissa ennen tarjoilua.


P.S. Itkubileet syntyvät siitä, että kaikki vuorollaan, vieraita myöten, pilkkovat harvinaisen ärtsyjä shalottisipuleita. Meikit valuvat (niillä keillä on) ja kaikilla muilla on hauskaa, kunnes oma vuoro koittaa. Ja muuten oli kyllä pelkästään hauskaa!

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Lohen kutsu ja piilotteleva hirvi

Viime lauantaina emme pystyneet keksimään mitä halusimme syödä. Meille kun ei lauantaisin kelpaa (siis jos olemme itse kokkaamassa) mikään liian ”helppo” sapuska, vaan siihen halutaan uhrata aikaa ja vaivaa, jotta kun aterian aika lopulta koittaa se on (toivottavasti) silkkaa nautintoa. Erinäisten googletusten jälkeen (pari tuntia siihen meni), päädyimme näihin kokeiluihin. Alkuruoaksi vanhan Food Clubin lohicheviche-avokadosalaattia ja pääruoaksi Viinilehden voitaikinoitua hirven sisäfileetä (alkuperäisessä ohjeessa oli taikinaan piilotettu poro). Hieman hirvitti hirven hinta, lihamestarikin totesi että kyllä on hirveen hintaista, mutta kun tälle tielle oli lähdetty niin sillä pysyttiin. Ja olihan tämä nyt niin hyvää, että kyllä sen hinnan aina pari kertaa vuodessa kestää. Ja hyvää oli myös alkupalasalaatti. Vaikka syöjiä oli vain kaksi, salaatista ei jäänyt alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta hippustakaan seuraavalle päivälle... Pomelon sijaan käytimme hunajapomeloa – liekö niissä suuresti eroa?

Lohicheviche-avokadosalaatti
200g merilohta pieninä kuutioina
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
¼ chilipalko hienonnettuna (ei siemeniä)
½ punasipuli hienonnettuna
1rkl silputtua tuoretta korianteria
2rkl oliiviöljyä
2 limen mehu
½ hunajapomelo, leikkaa kuoret ja kalvot pois ja leikkaa hedelmänliha pieniksi kolmioiksi
Suolaa ja valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua n.15min. Lisää sitten joukkoon vielä:

1 kypsä avokado pieninä kuutioina
6 miniluumutomaattia puolikkaina




Voitaikinoitu hirven sisäfile

Hirven sisäfilepihvejä syöjien mukaan
1 purjo
2dl kermaa
Dijon-sinappia
1tl vehnäjauhoja
Pari rouhaisua mustapippuria
Suolaa
Valmista voitaikinaa
Voita paistamiseen
1 kananmuna voiteluun
Mausta pihvit suolalla ja pippurilla ja ruskista pannulla voissa. Jäähdytä ja sivele n.1rkl sinappia fileiden pintaan.
Leikkaa purjo renkaiksi ja huuhdo siivilässä kylmässä vedessä. Lisää pannuun 2rkl vettä ja ripaus suolaa ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää purjo ja anna pehmetä muutama minuutti välillä sekoittaen. Ripota joukkoon jauhot ja kaada kerma mukaan. Anna kiehua hetki niin että jauhot kypsyvät ja kerma kiehuu kokoon. Mausta ruokalusikallisella dijon-sinappia, lisää mustapippuria ja tarkista suola. Purjomuhennoksesta riittää neljään nyyttiin.
Alkuperäisessä ohjeessa käsketään kaulitsemaan voitakina 1mm paksuiseksi. Kokeilimme ensin niin, mutta emme saaneet taikinaa pysymään reiättömänä käärimisvaiheessa joten päädyimme lopulta käyttämään valmiiksi kaulittua voitaikinalevyä lähes sellaisenaan. Olipa levy mikä tahansa, voitele se munalla. Laita keskelle purjomuhennosta ja nosta sen päälle pihvi. Kääri taikina tiiviiksi paketiksi fileen ympärille. Nosta nyytit leivinpaperin päälle uunipellille saumapinta alaspäin ja voitele ne munalla. Paista 200C asteisessa uunissa 15-20min, tai kunnes taikina on kypsää. Anna nyyttien levätä 5-10 minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua. Tarjoa raikkaan salaatin kera. Uunissa balsamico-oliiviöljyseoksessa paistetut retiisit maistuivat seuralaisena myös hyvin.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Ei mitään laihdutusruokaa...

Jatketaanpas nyt vielä yhdellä leivän tapaisella. Alkuperäinen englanninkielinen ohje nimesi tämän ”loafiksi”, josta ensimmäisenä tuli mieleen limppu. Ja koska ohjetta ei sen tarkemmin tullut ennen valmistusta luettua, kun kaikkia näitä aineksia (paitsi Gruyere-juustoa) meiltä lähes aina kaapista löytyy, niin hämmennys ilmeni vasta jauhojen lisäysvaiheessa... Eihän tämä mikään limppu siis ollutkaan, vaan ennemminkin mureke, mutta tosi hyvää silti! Lopputulos katosi melkoisen liukkaasti – on se kumma miten voi, oliiviöljy, juusto ja pekoni sopivatkin näin hyvin yhteen :) Kannattaa ihan oman mielenrauhan säilyttämiseksi tarjoilla raikkaan salaatin kera (ilman öljyä tai kastiketta).


Oliivi/Gruyere/Pekoni/Aurinkokuivattutomaatti-paistos
3 kananmunaa
100g voita sulatettuna
55g jauhoja (9rkl)
1rkl leivinjauhetta
100g Gruyere-juustoa
3rkl maitoa
15 aurinkokuivattua tomaattia
20 vihreää oliivia
4-5 siivua (80-100g) Amerikan pekonia

Sekoita munat, voi, jauhot, leivinjauhe, maito sekä raastettu juusto keskenään ja anna levätä n. tunnin ajan. Kuutioi pekoni ja esipaista se kuivalla paistinpannulla ja taputtele ylimääräiset rasvat pois talouspaperilla. Laita taikina voideltuun leipävuokaan, ja sekoittele pekoni, silputut tomaatit ja viipaloidut oliivit tasaisesti mukaan. Paista 200C asteessa n.30min tai kunnes paistos on pinnalta kullanruskea. Kumoa pois vuoasta ja anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

torstai 16. lokakuuta 2008

Lisää leipää

No joo. Tämä kokeilu ei normaalisti päätyisi blogiin asti, mutta kun nyt tuli aamulla uhottua tästä leivän leipomisesta, niin pakkohan tämä lopputuloskin on paljastaa. Ja kun tuo maailman leipäpäiväkin edelleen jatkuu, niin pysytään nyt sitten aiheessa.
Ihanan houkutteleva ohje tuli poimittua Bella Vanilla-blogista ja kun Sillä Sipulit olivat sitä myös onnistuneesti testanneet, mekin päätimme uskaltaa. Se että toiset osaavat leipoa leipää, ei tietysti ole tae siitä että mekin osaamme. Tulos on, no, hmm, harjoittelun täytyy jatkua... Oliko kellään niitä lampaita?
Alla on nyt alkuperäinen ohje, koska sillä selkeästi on mahdollista saada upeaa leipää aikaiseksi. Katsokaa yllä olevista linkeistä, minkälainen lopputuloksen pitäisi olla. Meillä opettelu jatkuu ja raportoimme kun (jos) jauhopeukalo on lopulta löytänyt paikkansa ja leivästä irtoaa jotain makua.

Kuubalainen leipä

465g vettä
30g hiivaa tai 11g kuivahiivaa
750g leipäjauhoja (meillä 450g vehnä-, 175g ohra- ja 125g ruisjauhoja)
1tl suolaa
5tl sokeria
Sekoita kädenlämpöinen vesi (hieman lämpimämpää jos käytät kuivahiivaa), hiiva, sokeri ja suola. Lisää jauhot ja vaivaa n.12 min. Koneella olisi varmasti helpompaa, käsin vaivaus lämmitti koko kroppaa tehokkaasti. Laita taikina kohoamaan tunniksi lämpimään paikkaan. Keikauta kulhosta kohonnut taikina pellille ja muotoile haluamasi näköiseksi (tähän asti kaikki meni ihan hyvin, ja taikina kohosi hienosti). Viillä pintaan veitsellä ristikuvio (täällä viilleltiin ehkä turhan suurella innolla hivenen liian syvälle) ja pirskottele päälle vielä hieman vettä. Paista 200C asteessa n.35 minuuttia. Valmiilla leivällä tulisi painoa olla 625g (tästä möhkäleestä sitä löytyi 1180g).

Leipäviikon ensimmäinen leipäkokeilu

Meidän keittiössä ei ole leipää koskaan tehty, kun sämpyläkokeilut ovat lähes järjestään päätyneet ”kierrätykseen” ensimmäisten lämpimäisten jälkeen. Eli suoraan uunista niitä on pari pystynyt juuston ja jonkun kasviksen kanssa syömään, mutta muutaman hetken päästä pallukat ovat olleet joko kivikovia tai sitten niistä on hiiva tai jokin muu maistunut liikaa epämiellyttävästi läpi ja siihen ne ovat jääneet pöydälle pyörimään ja odottamaan mahdollisen lammaslauman vierailua. Ja koska päkäpäät eivät ole koskaan meidän kerrostaloon eksyneet, (mikä varmaankin muuten paitsi sämpylöiden tuhoamisen kannalta on ihan hyvä asia), lopullinen määränpää on harmittavasti ollut pihanperän koppero poistolaatikoineen...

Useissa blogeissa on viime aikoina leivottu erilaisia leipiä hyvällä menestyksellä ja innostus omaa leipää kohtaan on vähä vähältä noussut niihin mittoihin, että kaikkia aiempia sämpyläkokeiluja uhmaten ryhdyimme leiväntekoon. Ensimmäiseksi uhriksi valitsimme nopean olutleivän, sillä se ei tuntunut paljon ylimääräisiä nostatus, vaivaus yms. operaatioita vaativan. Ja jihuu, saimme aikaiseksi rapeakuorisen leivän, jonka rippeet nyt vielä 1½ vuorokauden jälkeenkin ovat erittäin syömäkelpoisia! Kiitoksia Pastanjauhajille oivasta ohjeesta! Oluen maltaisuus on leivässä mukavaa, mutta lievää makeutta vierastamme hieman. Voikohan tuon sokerin jättää pois kokonaan, vai pilaako se sitten leivän rakenteen?

Tänä aamuna selvisi että parhaillaan on menossa leipäviikko ja tänään 16.10. Maailman leipäpäivä. Tästä meillä ei aiemmin ollut aavistustakaan, joten melko hassua että tämä pakottava tarve kokeilla oman leivän tekoa osui juuri tähän hetkeen. Johtuisiko tämä kertakokeilun onnistuminen näistä suotuisista olosuhteista..? No, tänään on tarkoitus paneutua uuden, hieman haastavammalta vaikuttavan leivän tekoon. Pysykää kuulolla, myöhemmin selviää, seuraako siitä samanlainen onnistumistarina vai jotain ihan muuta.


Rapeakuorinen olutleipä
7dl vehnäjauhoja
1-1½rkl leivinjauhetta
Hieman vajaa tl ruokasoodaa
1tl suolaa
4rkl sokeria
3.3dl olutta (me laitoimme 1836 Classic Porteria, oluen voi valita makunsa mukaan)

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten olut joukkoon. Sekoita kaikki keskenään, mutta älä vaivaa pitkään. Voitele leipävuoka kevyesti öljyllä ja kaada taikina sitten vuokaan. Paista 190C asteessa 55-60 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Anna leivän ensin jäähtyä muutama hetki vuoassaan ja kumoa se sitten ulos. Leipää kannattaa jäähdytellä vielä 15-20 minuuttia ennen leikkaamista, niin se pysyy hyvin koossa eikä murene palasiksi. Meidän leipään tuli nyt tuollainen hassu harjanne, mutta toisaalta se tarjosi siten enemmän huippuhyvää rapeaa kuorta :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Melkoisen täydellistä raviolia

Jos joku kutkuttelee makuhermoja täydellisesti, se on tämä ravioli, tai siis nämä raviolit sillä yhteen ei voi lopettaa! Tämän kirjoittaminen on vaikeaa, sillä pelkkä ajatus sunnuntain ateriasta saa suupielet kostumaan ja näitä ravioleja ei todellakaan ole enää yhtään jäljellä. Nyyh.


Kaupassa oli kerrankin tarjolla ihanan pyöreitä, vaaleanvioletteja munakoisoja ja pakkohan sellainen oli ostaa vaikka ruokalajista ei vielä ollut aavistustakaan. Joskus aiemmin olemme tätä samaa munakoisolajiketta kokeilleet ja se on meitä miellyttänyt paljon enemmän kuin pitkulainen mustanpuhuva lajitoverinsa. Melko pitkällisen googletuksen ja keittokirjojen selauksen jälkeen kyseinen ohje houkutteli eniten. Se löytyi uusimmasta kirjastamme Toscanalainen keittiö (Tuscan cookbook), ja osoittautui vieläkin paremmaksi kuin kuvittelimme. Resepti meinasi ensin jäädä kokonaan huomioitta, sillä vaikka ohje vie kirjasta kokonaisen aukeaman, siinä ei ole yhtään kuvia (muusta kuin ravioli- ja spagettileikkurista sekä vanhasta pullosta). Kyllä meistä ainakin on mukava tietää myös kuvan perusteella mitä ollaan tekemässä jos kerran jotain valmista reseptiä seurataan. No, tähän silti päädyimme, ja hyvä niin! Kirjan ohjeessa tästä annoksesta valmistetaan 4 (!) isoa raviolia. Me emme pystyneet edes kuvittelemaan niin isoa pastatyynyä, sillä vaikka meidänkin raviolit olivat tuplakokoisia kaupasta valmiina löytyviin, niitä tuli 25-30kpl. Jos joku on sellaista jättimäistä raviolia maistanut jakakoon kokemuksensa – onko sitä edes mukava syödä?

Valmistimme ensin pastataikinan Myllyn Paras durum-jauhopussista löytyvän ohjeen mukaan. Tähän voisi toki käyttää myös tuorelasagnelevyjä, mutta meillä oli nyt aikaa askarrella joten teimme kaiken alusta alkaen itse.

Tuorepastataikina
300g durumvehnäjauhoja
2-3 kananmunaa (meillä 3 pientä luomumunaa) tai 1½dl vettä
1rkl oliiviöljyä
½-1tl suolaa
Mittaa jauhot pöydälle tai isoon kulhoon. Tee keskelle syvennys, johon lisätään kananmunat tai vesi, öljy ja suola. Sekoita ainekset keskeltä edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta taikinaa kimmoisaksi n.10 min ja anna sen jälkeen levätä liinalla peitettynä n.30min. Jaa taikina vähintään neljään osaan ja litistä se pienissä erissä pastakoneen läpi. Ohenna koneen telojen väliä kierros kierrokselta, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Tee levyistä ravioleja, spagettia tai mitä vain ruokalistalta löytyy.

Munakoisoraviolit
350g munakoisoa
2rkl huuhdottuja ja valutettuja pieniä kapriksia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1+dl hienoksi pilkottua tuoretta basilikaa
1 sitruunan mehu
Merisuolaa
Vastarouhittua mustapippuria
200g ricotta-juustoa
1 annos pastataikinaa
Vastaraastettua parmesaania
Voita
Tuoreita salvian lehtiä
Viipaloi munakoisot, ripota pinnoille suolaa ja anna niiden vetäytyä. Huuhdo viipaleet noin puolen tunnin kuluttua, taputa kuiviksi talouspaperilla ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kaada paistinpannuun reilusti oliiviöljyä ja paista munakoisot kullanruskeiksi. Muista käännellä paloja usein. Nosta palat talouspaperin päälle ja taputtele ylimääräiset öljyt pois. Laita palat sitten kulhoon. Kuulota valkosipulit ja kaprikset pannuun jääneessä öljyssä ja lisää ne munakoisopalojen joukkoon. Lisää basilika ja sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon myös ricotta.

Valmista ensimmäinen pastalevy ja laita se jauhotetulle alustalle. Laita levylle noin ruokalusikallinen munakoisotahnaa 4-5 sentin välein.


Kostuta reunat ja välit vedellä. Laita toinen pastalevy edellisen päälle ja paina levyt hyvin kiinni toisiinsa täytteen ympäriltä. Leikkaa raviolit irti toisistaan haluttuun muotoon. Toista niin kauan kuin taikinaa ja täytettä riittää.


Meidän raviolit eivät olleet erityisen kauniita, teimme niistä vain suorareunaisia perusneliöitä, mutta se ei makua haitannut. Kuumenna pastakattilassa vesi kiehuvaksi, lisää suolaa ja vähennä lämpöä niin että se vain poreilee. Keitä ravioleja väljässä vedessä (älä edes yritä keittää kaikkia kerralla, meidän isoon kattilaan mahtui hyvin n.10kpl). Kypsyminen kestää noin 2 minuuttia, raviolit nousevat hyvin nopeasti pintaan. Valuta raviolit ja tarjoa heti pähkinänruskeanvoin ja siinä rapeiksi paistettujen salvianlehtien sekä raastetun parmesaanin kera.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Monikäyttöinen katkarapulisäke

Eilen söimme päivälliseksi pannulla paistettua lohta ja puikulaperunoita. Maistuvaa kyllä, mutta eipä siinä sen kummempaa. Tavallista perusruokaa, joka ei paljon ohjeistuksia kaipaa, ja josta nyt ainakaan tällä kertaa ei irronnut edes tallentamisen arvoisia kuvia. Jotain muistamisen arvoista kokonaisuudesta kuitenkin jäi. Lisäkkeeksi teimme äärimmäisen helpon katkarapukastikkeen, josta tuli oikein hyvää ja joka antoi mukavaa lisämakua ateriaan. Kastike, tai ehkä oikeammin tahna, sopi erittäin hyvin myös ruisleipäpalasen päälle, ja toi siten pientä luksusta sunnuntaiaamuun arkisen juusto-kurkku päällysteen sijaan.

Katkarapulisäke
1dl kuorittuja katkarapuja (valuta siivilässä ja hienonna hieman)
2rkl silputtua ruohosipulia
1rkl hienonnettua tilliä
2rkl pieneksi pilkottuja puolikuivattuja tomaatteja
1½dl kermaviiliä
Pari rouhaisua valkopippuria
Ripaus suolaa
Sitruunaa
Sekoita kaikki ainekset paitsi sitruuna keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan joksikin aikaa. Vajaa tunti riittää. Tarjoile kastikkeena paistetun kalan kera tai esim. alkupalana (tai aamiaisena) ruisleivän päällä. Purista päälle hieman sitruunamehua tarjoilun yhteydessä.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Avokado-kanaa Mexicon malliin

Seuraavaksi hyppäämme Argentiinasta Mexicoon. Ja edelleen ihan vain ruokapöydän kautta, todellista kokemuspohjaa ei Mexicosta(kaan) ole. Tähän reseptiin törmäsimme Recipezaarissa, josta erilaisilla hakusanoilla löytyy usein hyvinkin mielenkiintoisia ruokaohjeita. Chicken Oaxaca kuului heti sarjaan ”pakko kokeilla”. Broilerin file täytetään avokadolla ja juustolla, jonka jälkeen koko komeus leivitetään ja paistetaan öljyssä. Kun se kaikenkukkuraksi vielä tarjoillaan chilikastikkeen ja kasviksilla höystetyn pastan kera, niin johan siinä on todellisen herkkuaterian ainekset koossa.


Ja olihan se maistuvaa, mutta pientä tuunattavaa löytyy silti seuraavaa kertaa varten. Alkuperäisessä reseptissä ohjeistettiin käyttämään oaxaca (asadero) tai Monterey Jack juustoa. Wikipedia opasti että oaxaca on mozzarella tyyppinen, hyvin venyvä ja mieto juusto, ja asadero taas samankaltainen, eri mallinen, versio siitä. Monterey Jack on puolestaan puolikova, cheddaria, tai kenties jopa edamia, muistuttava juusto. No niitähän löytyy täältä helposti joka marketista – siis ei todellakaan, mutta emme kyllä olettaneetkaan. Mozzarellaa pidimme alusta alkaen liian mietona, ja päädyimme tällä kertaa cheddar-pohjaisiin Mini Babybel kiekkoihin. Yksi kiekko per yksi rintafile oli sopiva määrä, mutta kun saman juuston saisi jalapeño-maustettuna, niin se tekisi täytteestä täydellisen! Tai ei kai sitä kukaan tietysti estä laittamasta muutaman viipaleen jalapeñoa joukkoon ihan itse...

Toinen muutettava asia on pastan muoto. Käytimme nyt tagliatellea, mutta pitkä nauhapasta ja veitsellä leikattava pääruoka eivät yhdessä syödessä olleet kovinkaan toimivia. Etuna tietysti se että, ruokaa ei tule hotkittua liian nopeasti. Ensi kerran keitämme kuitenkin jotain muuta, vaikka fusillia.

Avokado-juustotäytteiset broilerin rintafileet Mexicolaisittain (2:lle)
2 broilerin rintafilettä
½ avokado viipaleina
½ limen mehu
2 n.20g palaa puolikovaa juustoa
Maldonin savusuolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
1 kananmuna rikottuna
1rkl vehnäjauhoja
1dl leivänmuruja
1-2rkl öljyä paistamiseen
Pastaa kahdelle
2 luumutomaattia pieninä kuutioina
10 vihreää oliivia siivuina
1rkl persiljaa silputtuna
1dl melko tulista salsakastiketta (tämä savuinen Pain is good -soosi on edelleen hyvää)
2rkl kevyt ranskankermaa
Pyörittele avokaadoviipaleita limemehussa. Leikkaa kanan rintaan viilto pitkittäin, niin että siihen muodostuu tasku. Täytä tasku muutamalla avokadoviipaleella ja juustolla. Jos tasku ei ole tarpeeksi ”tilava” tikuta se kiinni muutamalla coctailtikulla. Mausta kanat suolalla ja pippurilla. Pyörittele fileet sen jälkeen ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi päällystä leivänmuruilla. Lämmitä öljy paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää kanat ja paista n.6min/puoli, tai kunnes fileet ovat täysin kypsät. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun olet kaatanut keitinveden pois sekoita pastan joukkoon tomaatit, oliivit ja persilja. Sekoita salsa ja ranskankerma keskenään kastikkeeksi. ¡Que aproveche!

tiistai 7. lokakuuta 2008

¡Viva Argentina!

Meilläpä oli kerrassaan täydellinen pihviateria viikko sitten lauantaina. Koko ateria rakenneltiin Argentiinan makujen ympärille ja ne maistuivat meille paremmin kuin hyvin! Kyllä tällainen ruokapöytämatkailukin jonkin verran lievittää kaukokaipuuta, mutta toivottavasti joskus päädymme Argentiinaan ihan oikeastikin. Perunakeiton ohje löytyi Recipezaarista ja pihvi sekä chimichurri-kastike New Yorkilaisesta Chefs Gone Wild –blogista. Tällä kertaa taisimme jopa pitäytyä alkuperäisille resepteille lähes uskollisena, eivätkä nämä oikeastaan jälkikäteen ajateltunakaan muutoksia tarvitse. Ruoat olivat helppoja valmistaa ja aromit olivat ehdottomasti kohdillaan. Perunakeitto muistutti huvittavasti kotoista velliä, jonka pinnalla on mansikkahilloa, mutta maku oli ihan muuta. Salsakastike toi keittoon mahdottoman sopivaa lisäpotkua. Ja tuo chimichurri on tästä eteenpäin ihan ehdoton pihvin lisäke! Pihveihin emme käyttäneet argentiinalaista lihaa (liekö sitä täällä usein tarjollakaan) vaan ihan kotimaista luomunautaa. Senkin takia olisi kiva kyseiseen maahan päästä, että saisimme maistettavaksemme oikeita Argentiinan pihvejä kun niitä aina niin kuulee kovasti kehuttavan. Näinkin tämä oli tosin lähes täydellistä!


Kokonaisuudessa suurimman haasteen aiheutti tällä kertaa musiikki. Argentiinalainen tango ei ollut meille vaihtoehto ja syystä tai toisesta emme onnistuneet selvittämään mitä paikallista siellä soitetaan esim. radiossa? Tyydyimme nyt sitten saman mantereen artisteihin Santanaan, Shakiraan ja Juanekseen, joista jälkimmäisen tuottaja sentään näytti olevan Argentiinalainen (Gustavo Santaolalla). :)

Sopa de Papas (perunakeitto)
1½dl silputtua sipulia
1dl silputtua varsiselleriä
3rkl voita
3 keskikokoista perunaa kuorittuna ja pieneksi kuutioituna
3dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl maitoa
3rkl (kevyt)ranskankermaa
1tl suolaa
1 maustemitta kuminaa
1 maustemitta valkosipulirouhetta
1rkl melko tulista salsakastiketta / annos
Sulata voi kattilassa ja hauduta sipulia ja selleriä miedolla lämmöllä n.5min. Lisää perunat, vesi, liemikuutio, kumina sekä valkosipuli ja lämmitä kiehuvaksi. Hauduta kannella peitettynä n.30min. Poista kattila liedeltä ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita maito ja ranskankerma joukkoon ja kiehauta nopeasti. Jaa annoksiksi (riittää 4:lle) ja lusikoi pinnalle salsaa. Me tykästyimme tähän kastikkeeseen, siitä löytyy oikein mukava savun maku ja tarpeeksi ytyä.


Pihvit Argentiinan malliin
2 n.170g pihviä
Pihvit saavat olla hyvinkin paksut (vaikuttaa tietenkin paistoaikaan), mutta meillä oli nyt tälläiset melko ”normit” syöjien nälkätilanteen mukaan. Vaikka mausteiden määrä kuulostaa melko hurjalle, koko mausteseos hupeni näihin.

Piri-Piri mausteseos
1½tl paprikajauhetta (savustettua jos löytyy)
1tl kuivattua oreganoa
1tl jauhettua korianteria
1tl jauhettua inkivääriä
½tl kardemummaa
1tl valkosipulirouhetta
½tl Savusuolaa
½tl jauhettua cayenne-pippuria
Sekoita mausteet pienessä kulhossa. Hiero seos sen jälkeen huolella pihvien pintaan ja anna niiden sitten levätä chimichurrin valmistuksen ajan. Kun kastike on valmis kuumenna valurautapannu kovalla lämmöllä. Lisää öljyä pannuun ja kun se savuaa aseta pihvit pannuun ja paista molemmin puolin melko pikaisesti, kuitenkin niin että pinnasta tulee mukavan ”rapea”. Laita pihvit pannuineen 200C asteiseen uuniin n.5-10 minuutiksi (riippuen pihvien paksuudesta). Kun pihvit ovat halutun kypsyiset ota ne uunista ja kuumalta pannulta ja anna vetäytyä n.5 minuuttia (näin nesteet eivät karkaa kun pihviä lopulta päästään leikkaamaan). Nautiskele chimichurrin ja lohkoperunoiden kera!



Chimichurri

Iso nippu lehtipersiljaa (ehdottomasti lehtipersiljaa, ei sitä tavallista ryppyistä mitä täällä usein valitettavasti kaupoista pelkästään löytyy)
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 pieni sipuli pilkottuna
1 pieni porkkana karkeana raasteena
1rkl vettä (tarvittaessa lisää määrää)
1rkl valkoviinietikkaa
½tl suolaa
½tl kuivattua oreganoa
1 maustemitta kuivattuja chilihiutaleita
Useampi rouhaisu mustapippuria
1dl extra virgin oliiviöljyä
Laita kaikki ainekset paitsi öljy tehosekoittimeen ja sekoita. Lisää oliiviöljy ohuena nauhana. Kastikkeeseen sopivat myös pienet sattumat, joten liikaa ei kannatta myllyttää. Tämä oli kyllä niiiin ihanaa!

lauantai 4. lokakuuta 2008

Pitkän viikon pelastus

Herra läksi viikonlopuksi pelaamaan ja rouva sai hyvän ystävän seurakseen keskustelemaan kaikesta asteikolla työstä oikeaan elämään. Ohessa keiteltiin myös porkkanasoppaa, josta heti ensi yrittämällä tuli kerrassaan maistuvaa. Ajatus keittoon tuli alennusporkkanoista ja edellisen päivän ylijäämä kookosmaidosta – mainitusta informaatiosta huolimatta kutsuttu saapui paikalle :) Ja hyvä niin, sillä ruoka tosiaan maistui ja leppoisa tunnelma rauhoitti mieltä pitkän viikon jälkeen.
Tätä keittoa kannattaa kokeilla jos yhtään kyseisistä mausteista pitää. Ja vaikka ei pitäisikään, sillä mikään ei hyökkää makuna toista ylemmäksi.

Porkkana-peruna-kookos-keitto (4 annosta)
250g porkkanoita
250g perunaa
1tl kuminan siemeniä
1tl korianterin siemeniä
½tl kuivattua inkivääriä raastettuna
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1rkl kasvisfondia
½ kasvisliemikuutio
7dl vettä
1,5dl kookosmaitoa
1-2 rouhaisua mustapippuria
1tl tamarindi-kastiketta
2rkl oliiviöljyä
1-2 viipaletta maalaisleipää kuutioina
Pätkä chorizo makkaraa pieninä kuutioina
Kuori porkkanat ja perunat ja kuutioi ne. Paahda korianteri ja kumina pannussa ja murskaa ne sen jälkeen morttelissa. Kuumenna öljy kattilassa ja kuulota sipulit. Lisää porkkanat ja perunat sekä mausteet ja hauduta n.10 min. Lisää vesi, kasvisfondi sekä liemikuutio ja keitä soppaa miedolla lämmöllä n. 20min. Lisää tamarindi-kastike sekä kookosmaito ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta mustapippurilla ja kiehauta vielä keitto. Laita chorizo kuutiot kuivaan pannuun ja paista sekoittaen muutama minuuti. Lisää pannuun leipäkuutiot ja paahda hetki. Annostele keitto lautasille ja lisää pinnalle chorizo- ja leipäkuutiot. Ja täyden kasvisruoanhan tästä saa jättämällä pinnalta chorizot pois. Silloin ehkä kannattaa lisätä hieman chiliä itse keittoon.

torstai 2. lokakuuta 2008

Kalaista salaattia

Tätä salaattia olemme tehneet jo useamman kerran ja viimeksi muutama viikko sitten. Kun ensimmäisen kerran kokeilimme ohjetta viime joulun aikoihin olimme todella innoissamme ja sen jälkeen olemme tätä tarjoilleet muutamaan otteeseen vieraillekin. Vaikka salaatti on kokonaisuudessan hyvää, joku siinä kuitenkin tuntuu olevan vikana: ensimmäisen kerran se siis aiheutti tyytyväistä hyrinää, toisella kertaa tuntui että jotain ehkä puuttuu, kolmannella kerralla jotain tuntui olevan liikaa ja nyt viimeksi se ei vaan oikein enää maistunut. Varsinaista ongelmaa on vaikea määrittää, sillä kaikki raaka-aineet ovat aina olleet kunnossa ja kaikista aineksista myöskin pidämme. Ilmeisesti vaihtelunhalu on suurempi kuin olemme tajunneetkaan, eikä samaa ohjetta pidä kuluttaa yhden vuoden aikana liikaa. Enää emme tätä tee pitkään, pitkään aikaan. Mutta jos et siis ole vielä kokeillut niin yksi kerta kannattaa! Alkuperäinen resepti on poimittu Maku-lehdestä 6/07.

Ruukiinen kalasalaatti 2:lle
200g siika –tai kuhafileetä
30g voita sulatettuna
Merisuolaa
Valkopippuria
Reilu desi ruisleipää murusina
½dl mustaleima emmental-juustoa raasteena

Kastike
1 kananmuna kovaksi keitettynä
1dl kevytranskankermaa
½rkl vahvaa sinappia
Ripaus sokeria
Ripaus suolaa
Rouhaisu mustapippuria

Salaatti
10cm pätkä kurkkua
2rkl vettä
1-2 tl valkoviinietikkaa
½tl sokeria
Ripaus suolaa
1rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
Jäävuorisalaattia

Kuori kurkku, halkaise se ja kaavi pehmeä sisus teelusikalla pois. Viipaloi kurkku. Sekoita kulhossa vesi, etikka, sokeri, suola ja tilli ja laita kurkkuviipaleet joukkoon. Anna maustua jääkaapissa.
Voitele kalafileet voisulalla molemmin puolin (säästä loppu voisula paistamiseen). Mausta fileet suolalla ja valkopippurilla. Leikkaa fileet n. 5cm leveiksi viipaleiksi. Sekoita leivänmurut ja juustoraaste keskenään ja pyörittele kalafileet seoksessa niin että ne peittyvät kauttaaltaan. Laita kalapalat jääkaappiin odottamaan.
Kuori keitetty kananmuna ja irrota keltuainen valkuaisesta. Säästä valkuainen salaattin. Laita keltuainen pieneen kulhoon ja murskaa se haarukalla hienoksi. Lisää ranskankerma ja mausteet ja sekoita tasaiseksi. Laita jääkaappiin maustumaan.
Tarjoiluhetken lähestyessä revi salaatinlehtiä annoksiksi lautasille ja lusikoi kurkkuviipaleet sekä silputtu valkuainen päälle. Paista kalapaloja molemmin puolin miedolla lämmöllä paistinpannulla. Kun kalat ovat kypsiä, laita muutama pala kuhunkin salaattiannokseen ja lusikoi päälle kastiketta. Tarjoile heti. Meillä oli viimeisessä versiossa myös paistettuja keltaorakkaita, kun niitä muutama sattui metsästä löytymään.