sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Elämä ilman mustikoita on teeskentelyä

Saatiin tänäkin vuonna ihana erä vastapoimittuja mustikoita rva Patalinnun äidiltä ja tokihan niistä piti heti tehdä mustikkapiirakkaa. Mustikka on hra Patalinnun ehdoton suosikkimarja ja Pikku E vaikuttaa perineen saman mustikkageenin :) Viime vuonna kokeiltiin pariakin uutta ohjetta ja taas lähdettiin uusille poluille. Tällä kertaa testiin pääsi edellisenä kesänä useankin henkilön erikseen kehuma mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu (Glorian R&V 5/2009) ja se oli aivan ihanaa kuten oli kerrottukin. Mustikat pääsevät tässä tortussa todellakin oikeuksiinsa, koska ovat siinä ihan tuoreina ilman mitään käsittelyä. Pohjan taikinaan ujutetut mintunlehdet ja täytteen kermaan lisätty lime tekevät tortusta ihanan raikkaan ja kaikki nuo maut sopivat täydellisesti yhteen. Tällaista kiillettä ei oltu koskaan ennen kokeiltu, mutta sen teko oli superhelppoa ja rakenne miellyttävä, ei mitenkään liian hyytelömäinen sellaiseen loksahtelevaan tyyliin. Lehden vinkissä mainittiin, että tavallinen pektiiniä sisältävä hyytelösokeri ei käy maitotuotteiden pariksi, mutta tämä Multi-malli toimii hyvin. Jos siis mustikoita metsästä löytyy, niin yksi erä kannattaa ehdottomasti sijoittaa tämän tortun tekoon!


Tulipahan taas muokattua blogin ulkonäköä hieman. Tärkeimpänä uudistuksena tekstin lopussa voi nyt jättää pikamielipiteensä vain haluamaansa ruutuun hiirellä tökkäämällä. Ei siis vaadi kirjautumista, eikä meille näy kuka mitäkin mieltä on, mutta saat silti helposti näkyviin sen tykkäätkö vai etkö tykkää ohjeesta, tai tarinasta tai kuvista tai mistä vaan. Tarkennusta oman mielipiteeseen voi edelleen laittaa myös kommentin muodossa ja se on erittäin toivottavaa - ne aina piristävät ja tuovat lisämielenkiintoa bloggaukseen! Mut nyt siihen mustikkapiirakkaan!

Mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu
Pohja
2½dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1/4tl suolaa
120g kylmää voita
2rkl hienonnettua minttua
Kermatäyte
200g ranskankermaa (28%)
2dl kuohukermaa
½dl tomusokeria
1 limetin hienoksi raatettu kuori
2tl limettimehua
Mustikkakiille
1 vajaa litra tuoreita mustikoita
1½dl vettä
1½dl Multi-hyytelösokeria
Tuoretta minttua koristeluun
Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Kuutioi voi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja minttu ja sekoita nopeasti taikinaksi. Alkuperäisessä ohjeessa taikina laitettiin tunniksi kelmuun käärittynä pallona jääkaappiin, ja sitten kaulittiin ohuekis levyksi joka nostettiin 20cm vuokaan. Minä en tätä vaihetta ehtinyt tekemään, joten levitin taikinan sormin samantien 24cm vuoan pohjalle ja reunoille. Taikinan suositeltiin peitettäväksi alumiinifoliolla, jonka päälle kasa kuivattuja herneitä, niin että paistos pysyy uunissa muodossaan. Herneitä ei ollut, joten laitoin tortun sellaisenaan uuniin. Muoto ei tosiaan pysynyt alkuperäisenä, mutta toimi silti ihan hyvin. Paista pohjaa 200C uunin keskitasossa 15-20min tai kunnes pohja tuntuu kypsältä. Anna pohjan jäähtyä vuoassaan ritilän päällä.
Valmista kermatäyte. Vaahdota ranskankerma sähkövatkaimella noin 3-4min. Vaahdota kuohukerma toisessa astiassa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta seos tomusokerilla, limen kuoriraasteella ja limettimehulla. Levitä taikina jäähtyneen taikinapohjan päälle. Ripottele mustikat täytteen päälle. Mittaa Multi-sokeri ja vesi kattilaan, kiehauta ja keitä ½min. Anna jäähtyä hetki ennenkuin lusikoit kuuman liemen mustikoiden päälle. Ensin ohut kerros, sitten lisää. Koristele tuoreella mintulla ja nautiskele!


tiistai 13. heinäkuuta 2010

Ruusun lumoa

Aloitettiin valmistautuminen meidän pienen kukkaiskeijun 1v synttärijuhliin keittelemällä kakun väliin teemaan sopivaa hilloa. Vai mitä muuta ruusunterälehtihillo muka on kuin keijukaisten ruokaa? Vivi-Ann Sjögrenin ohjeen bongasin jo pari vuotta sitten Sillä sipuleilta, mutta aikaisemmin tätä ei ole saatu toteutettua, eikä sinänsä ole ollut varsinaista tarvettakaan. Ensin mietitytti, että mistä noita ruusun terälehtiä nyt muka noin paljon saisi noukittua, mutta käytiin sitten viime viikonloppuna naapurikaupungin virkistysalueen reunoilla semivilleinä rehottavien kurtturuusujen luona tarveaineita nyppimässä. Nuo ruusupuskat ovat siitä kivoja, että osa ruusuista oli päätynyt jo kiulukoiksi asti, osa oli täydessä kukassa ja osa vasta nupullaan, joten vaikka sieltä noita terälehtiä keräili, ei kaikkien kaupunkilaisten ilona olevien pensaiden ulkonäkö päässyt kärsimään. Helpointa kerääminen oli juuri lakastumaisillaan olevista ruusuista, ja ne sopivatkin tähän hilloon mainiosti.


Alkukeittelyn jälkeen ruusuista irtoava tuoksu oli jo ihastuttava, mutta ulkonäkö kaikkea muuta kuin suloisen näköistä harmaata massaa. Mutta kun mukaan heitti hillosokerin, väri kirkastui ja valmis hillo on aivan mielettömän kauniin ruusunpunaista. Makukin on juuri niin ihana kuin miltä ruusut tuoksuvat. En tiedä kerkisikö neste haihtumaan hieman liikaa vai onko niin tarkoituskin, mutta meidän hillo muistuttaa minusta rakenteeltaan enemmän kiinteää marmelaadia - se ei ole millään tavalla haitaksi luettava ominaisuus. Meillä hillo pääse siis synttärikakun väliin parin viikon päästä ja osa erääseen toiseen leivonnaiseen. Vivi-Ann oli suositellut kirjassaan hilloa käytettävän vastapaahdetun leivän, jäätelön tai miedon vuohenjuuston parina, Sillä sipulit taas ovat omansa nauttineet ainakin lettujen kera. Varsin monikäyttöistä tämä makea hillo siis on.



Ruusuhillo
1 l tuoksuvien, myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan (meillä pari rkl)
Nypi pois terälehtien valkoinen "piikki". Laita terälehdet, sitruunankuori sekä vesi kattilaan, ja keitä 5-10min. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10min. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin (meillä tuli tasan 4 piltti-purkillista)


keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kun kotimaan helle ei riitä

Juhannuksesta lähtien säät ovat olleet mitä parhaimmat, aiheuttaen sen että tietokoneen äärellä ei ole paljon tullut istuskeltua. Iltaisin on lisäksi ollut niin kaiken puuhastelun uuvuttama, että ajatus ei ole kulkenut, joten meidän mahti juhannuspäivän menu on joutunut odotelemaan postaustaan tänne asti. Mistään muusta syystä tämä ateria ei ansaitse tulla huomioimatta, sillä kaikki oli kutakuinkin täydellistä.



Jos juhannusaattona matkustettiin Pohjois-Amerikkaan, niin juhannuspäivänä mentiin helteisempään suuntaan, myös todellisen sään myötä, mutta pysyttiin kuitenkin Atlantin tuolla puolen. Koko menu koostui siis Karibian mauista ja nekös meille upposivat. Ohjeet poimittiin kesäkuun Olivia-lehden Hanna Jensenin resepteistä, eikä niihin paljon lisättävää tai muuteltavaa ollut. Auringon paistellessa kauniisti, näiden lautasten äärellä tuli oikeasti sellainen olo kuin olisi ollut jossain kaukana matkalla. Aivan mielettömän ihanaa! Ruoat ovat sinällään helppoja valmistaa, mutta koska ruokalajeja on monta, kyllä niiden valmistukseen sai jonkun tunnin uppoamaan - varsinkin kun toinen sai aina välillä pienen jalkatakiaisen kaitsemisvuoron ;D Juoman kohdalla on myös huomioitavaa, että se pitää valmistaa vähintään viisi päivää aiemmin.

Aloitetaan reseptien purkaminen siis pisimmän valmistusajan vaativasta inkiväärioluesta. Makunsa puolesta tämä ei vastannut ollenkaan kaupoissa myytävää inkivääriolutta (joka sekin siis holitonta) vaan mieleen tuli ennemminkin inkiväärisima. Inkivääri tuntui juomassa todella vahvana, jopa niin "polttavana", että päädyimme sekoittamaan sitä vissyn kanssa suhteessa 2 olutta, 1 vissyä - sen jälkeen se oli ihan hurjan hyvää. Mietintään jäikin, pitäisikö ensi kerralla vähentää inkiväärin määrää vai kenties siivilöidä inkiväärit pois jo heti juoman jäähdyttyä, ennen hiivan lisäämistä..? Jompaa kumpaa tullaan testaamaan, mutta tässä kuitenkin alkuperäinen ohje, joka vähintään vissyn kanssa on erinomaista ja sopii tähän ateriaan täydellisesti. Juoma on todella kuplivaa, joten pulloa avatessa kannattaa olla varovainen, ettei kaikki pääsee pirskahtamaan karkuun.

Inkivääriolut
250g tuoretta inkivääriä
3l vettä
4dl sokeria
herneen kokoinen pala tuorehiivaa
Mittaa kattilaan kuorittu ja pilkottu inkivääri, vesi sekä sokeri. Kiehauta ja keitä 15min. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.
Liota hiivanokare pieneen tilkkaan vettä ja sekoita inkiväärijuoman joukkoon. Peitä kattila leivinliinalla ja anna juoman käydä huoneenlämmössä vuorkausi.
Siivilöi inkiväärinpalat juomasta. Kaada puhtaisiin lasipulloihin (me käytimme 1,5 litran muovisia tyhjiä vissypulloja), sulje korkeilla tiiviisti ja nosta kylmään. Juoma on valmista 4-5 päivän kuluttua ja säilyy viileässä kuukauden.


Alkuruoaksi nautittiin kylmää avokadokeittoa. Kylmiä keittoja ei ole tullut muuten syötyä, paitsi Espanjalaista cazpachoa useinkin kesäisin. Valmistus on helppoa, mutta raaka-aineiden on oltava täysin priimoja, muuten ruoka ei tule onnistumaan. Avokadot ovat täälläpäin aina haaste, mutta nyt kerrankin onnistuttiin saamaan hyviä yksilöitä jotka olivat kypsiä, mutta eivät ylikypsiä ja ulkonäöltään virheettömiä. Keitto oli hyvää pienenä annoksena, eli sopii erinomaisesti juurikin alkupalaksi. Meillä oli kaapissa pari siivua pekonia, jonka paahdoimme keiton päälle ja se toikin siihen mukavaa lisämakua.

Kylmä avokadokeitto (4 annosta)
2 isoa kypsää avokadoa
2 limetin mehu
2rkl punaviinietikkaa
1 pieni salottisipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4dl kylmää kookosmaitoa
4dl kylmää vettä
pari tippaa tabascoa
rouhaisu suolaa ja mustapippuria
Kuori avokadot ja poista kivi. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai astiaan jossa voit vetää aineet sauvasekoittimella sileäksi keitoksi. Kaada keitto lautasille ja ripottele pinnalle reilusti hienonnettua ruohosipulia sekä korianteria (ja/tai pekonia)


Meidän ehdoton suosikkitapa valmistaa jättikatkarapuja on ollut maustaa ne Libanonin tapaan, paistaa nopeasti pannulla ja nauttia tsatsikin kera. Mikään muu ei oikeastaan ole kunnolla iskenyt. Nyt löytyi tuolle haastaja! Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kun molemmat haikailivat hieman lisää ravunpyrstöjä, vaikka jo valmiiksi varasimme niitä vähän reilummin kuin normaalisti. Jerk-tahna on tosiaankin meidän makuun ja se sopii jättikatkoille täydellisesti. Oi nam, nam - alkoipa taas tehdä mieli!

Jerk shrimp
500g kuorittuja raakoja jättikatkaravun / tiikeriravun pyrstöjä
3 salottisipulia hienonnettuna
1 mieto punainen chili hienonnettuna
2tl maustepippuria
2tl kuivattua basilikaa
2tl kuivattua timjamia
½tl raastettua luomusitruunan kuorta
½tl kanelia
½tl muskottipähkinää
½tl cayennepippuria
1tl suolaa
½tl mustapippuria
2tl tummaa sokeria
2rkl (kookos)öljyä (meillä ei ollut, käytimme oliivi)
2rkl soijaa
1-2rkl omenaviinietikkaa
1dl vastapuristettua appelsiinimehua
½dl limetin mehua
Sulata ravunpyrstöt jääkaapissa.
Sekoita chili sekä kaikki mausteet huhmaressa ja pyörittele tahnaksi. Kuumenna öljy kasarissa ja lisää mausteseos. Paista miedolla lämmöllä 3-4 minuuttia. Sekoita soija, omenaviinietikka, appelsiinin ja limen mehu keskenään ja lisää pannulle. Lisää myös hienonnettu sipuli. Keitä kastiketta noin 5min. Kuivaa sulaneet ravunpyrstyöt talouspaperiin ja grillaa tai paista niitä pannulla pari minuuttia molemmin puolin. Lisää ne sitten kastikkeen joukkoon ja nauti.


Vaikka munakoiso ei normaalisti maistuisi, niin tämä kyllä melko varmasti. Oli sen verran ihania kääryleitä! Haastavin osuus oli saada koisoista ohuita tasaisia siivuja, mutta yllätin itseni ja onnistuin siinä täydellisesti. Sen jälkeen homma sujuikin helposti ja lopputulos oli viedä kielen mukanaan.


Täytetyt munakoisokääröt
2 keskikokoista munakoisoa
2-3rkl venhäjauhoja
1tl chilimausteseosta (meillä Nomu Peri-peri, ohjeessa Chili Explosion)
Paistamiseen voita ja öljyä
Täyte:
225g kypsäksi keitettyä bataattia pieninä kuutioina
75g cheddarjuustoa karkeana raasteena
1-2rkl tuoretta hienonnettua timjamia
2rkl kevätsipulia hienonnettuna
½dl punaista paprikaa hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
rouhaisu suolaa ja mustapippuria
Sekoita ensin täytteen aineet keskenään kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Leikkaa munakoisot pituusuunnassa noin puolen sentin viipaleiksi. Sekoita vehnäjauhot ja maustesekoitus ruokalautasella. Pyörittele munakoisosiivut kevyesti jauhoseoksessa. Paista pannulla voi-öljyseoksessa pari minuuttia molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
Levitä siivut leikkuulaudalle ja lusikoi päälle bataattitäytettä. Kääräiset koisot rullalle ja lado uunivuokaan. Paista uunissa 200C asteessa noin 20min.


Loppujen lopuksi kevyehkön aterian päätteeksi maistui myös jälkiruoka. Siirappi keiteltiin valmiiksi jo aiemmin päivällä, mutta sen voi toki tehdä myös juuri ennen tarjoilua. Jokatapauksessa se tarjotaan lämpimänä. Meidän siirapista ei tullut lainkaan tahmeaa, en tiedä olisko sitä pitänyt kuitenkin keitellä ohjeistusta pidempään. Juokseva rakenne ei kuitenkaan haitannut makua millään lailla, kokonaisuus oli aivan hurjan herkullista. Siirapista ennen banaaneja tuli hieman mieleen cola-juoma - tässä lienee niitä "kasvisuutteen" aineksia mitä siinäkin. Vai rommissako sen salaisuus? ;D


Rommi-inkivääribanaanit
1dl tummaa ruokosokeria
1½dl vettä
½dl tummaa rommia
2 sentin pala kuorittua inkivääriä
pala sitruunankuorta (ilman valkoista)
3 neilikkaa
1/4tl suolaa
4 banaania
Mittaa kaikki ainekset banaaneja lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna ja keitä miedolla lämmöllä 10-15min, kunnes seos on siirappimaista. Poista sitruunankuori, inkivääri ja neilikat. Tässä vaiheessa voit purkittaa siirapin myöhempää tarjoilua varten.
Kuori ja viipaloi banaanit paksuiksi siivuiksi ja lisää ne kuumaan kastikkeeseen. Kypsennä 2-3min, kunnes banaanit ovat pehmeitä. Tarjoile vaniljajäätelön (tai kermavaahdon) kera ja viimeistele annos limetinkuoriraasteella, kookoshiutaleilla sekä ripauksella kanelia.