Tämä on jo suorastaan noloa, mutta pakko tämä on silti tänne l o p u l t a k i n postata. Tässä kun aloin suunnittelemaan poikasen 1v synttäreitä joita ensi viikolla juhlitaan, niin tajusin että enhän ole vieläkään kirjoittanut mitään tyttösen 2v juhlista. Eihän niistä olekaan vasta kuin kahdeksan kuukautta... Kirjoittaminen jäi, kun juhlissa ei oikeastaan ole ruokablogiainesta. Kauheasti väkersin kaikenlaista, mutta itse en ollut tarjoiluihin tyytyväinen. Ulkonäköön kyllä, mutta mitään kulinaarista nautintoa ei näistä "herkuista" tällä kertaa irronnut. Siksipä tarjolla ei ole yhtään uutta reseptiä, pelkästään toteamuksia, kuvia ja tunnelmia.
Juhlien teemana oli pilkut ja pörriäiset. Kaikista tarjottavista löytyi pilkkuja ja muusta rekvisiitasta saattoi bongata sitten niitä pörriäisiä. Ja kun juhlittiin elokuun alussa, niin lentelihän niitä tuolla pihallakin kun ulkona oli ihana hellepäivä :)
Sain hullun idean tehdä leppäkerttupikkuleipiä päällystämällä sinänsä hyvät pikkuleivät sokerimassalla. Kivan näköisiä, mutta ei oikein syötäviä ötököitä. Hurjasti niihin sain aikaa kyllä menemään ja ehkäpä sen vaivan takia pyörittelin (lähes kaikkia) ylijääneitä pipareita kaapin perällä yli puoli vuotta ennenkuin lopulta nakkasin ne menemään.
Kuppikakkujen ohjeen poimin Hummingbird Bakery kirjasta jonka jostain lehden tilaajalahjana sain. Kuppikakuissa oli kiva idea laittaa persikanpalojan vuoan pohjalle, ja sitä tulee varmaan hyödynnettyä joskus toistekin. Muuten ohjeessa oli kuorrutteineen ihan liikaa sokeria, ja makeus löi yli, joten näitä ei tulla toistamaan.
Synttärikakussa oli sama ongelma kuin kaikessa muussakin: ihan liian makeaa. Täytteenä oli minusta äärettömän ihanan kuuloista sitruunakiisseliä, mutta ei riittänyt se sitruunamehu tuota määrää sokeria peittämään. Jopa tyttösen sedät jotka yleensä täytekakuista kovasti tykkäävät puhkuivat yletöntä makeutta eikä santsikierros maistunut. Kakun päällykseen koitin nyt ensimmäistä kertaa vaahtokarkkitaikinaa, joka kyllä onnistui Kinuskikissan ohjeilla hyvin. Mutta, arvaatte varmaan, oli aikas makeaa... ;D
Mutta kakun ulkonäöstä olin ylpeä. Minä kun niin vähän olen näistä massoista ikinä mitään muovannut, niin olin iloinen kun alkuperäinen visio vastasi lopputulosta läheisesti, vaikka se hyvin kaukana todellisten kakkumestareiden luomuksista olikin.
Suolaista puolta edusti pelkästään tämä moneen kertaan mainioksi todettu feta-kasvispiirakka. Sitä voin suositella! Ja jatkossa niitä suolaisia juttuja voisi sitten väsätä vähän enemmän niin ehkä sitten uppoaisi nuo makeatkin :)
Päivä oli kuitenkin todella ihana ja tyttönen liihotteli ympäriinsä vieraista ja lahjoista innoissaan. Herkkuja ei ehtinyt hänkään kuin hädin tuskin maistella kun piti taas jo mennä sisältä ulos ja ulkoa sisälle :) Teema toimi minusta myös hyvin. Sellainen söpönen ja herttainen ja helpohko toteuttaa.
 |
| Uuden sateenvarjon alla oli jännää ja hauskaa |
 |
| Kuppikakun parasta antia oli päivänsankarin mielestä pelkkä päällys |
