Arkistojen uumenista

Viime perjantaina alkoi äitiysloma, ja nyt pitäisi sitten mahdollisesti kuukauden verran olla omaa aikaa ihan reilusti. Kummasti kalenteri on täyttynyt heti vaikka mistä tapaamisista ja pikkuviisiteistä, ja mielessä pyörii kaikenlaisia askareita joita pitäisi tehdä, joten tiedä sitten kuinka paljon tätä ylimääräistä aikaa tässä sitten on. Tällä hetkellä ykköstehtävänä odottaisi keittiönkaappien siivous ja hyllyjen perälle unohtuneiden vanhentuneiden hiutaleiden yms. pois heitto, mutta sohva vei voiton, joten kirjoitellaan tässä hetki ennen muihin hommiin siirtymistä.

Bloggaamattomien ruokien kuvakansio on kasvanut jo luvattoman suureksi. Osa sapuskoista tuntuu aivan liian talviselta juuri nyt muistiin tallennettavaksi, joten tässä aurinkoinen kikhernekeitto viime syksyltä. Ihan 100-prosenttista varmuutta ei ole tarkoista määristä, mitä juuri tähän nimenomaiseen valokuvattuun keittoon tuli heitettyä, mutta eiköhän tämä aika lähelle mene. Se on edelleen muistissa, että todella maistuvaa tämä oli ja nyt kun asiaa tarkemmin miettii, luulen että tässä joutuu pian taas sopan keittoon!

Porkkana-kikhernekeitto
4-5 isohkoa porkkanaa pieninä kuutioina
1 iso sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1-2rkl oliiviöljyä
1 kasvisliemikuutio
5-7dl vettä
1tlk kikherneitä
1-2tl hunajaa
1-2 maustemittaa cayennepippuria
ripaus muskottia
suolaa ja mustapippuria
persiljaa
Kuulota porkkanakuutioita ja sipuleita kattilassa kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Lisää vesi ja liemikuutio ja keitä kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä (20-30min). Huuhtele kikherneet siivilässä, lisää keittoon ja keitä vielä 5-10min. Mausta mieleiseksi ja tarjoile persiljasilpulla koristeltuna. Keiton voi myös halutessaan soseuttaa ja pyöristää kermalla tai tuorejuustolla pehmeämmäksi.

Lopultakin parsan kimppuun

Mekin pääsimme lopulta avaamaan parsakauden. Tai oikeastaan, ylipäätän syömään parsaa, sillä sitä ei ole meidän keittiössä usein koskaan aiempina vuosinakaan tehty. Herra Patalintu onnistuu aina kiemurtelemaan parsaehdotuksista irti ja ruokapöytään päätyy jotain ihan muuta. Valkoista parsaa on turha tyrkyttää edelleenkään, mutta vihreä sentään pääsi nyt ainakin yhteen kokeiluun ja tämän jälkeen varmasti vielä joskus johonkin toiseenkin. Jos pidetään tavoitteena yksi parsaruoka per kevät ja siihen päästään, niin rouva Patalintu on ihan tyytyväinen.

Tutkimme erään hyväksi havaitun ravintolan ruokalistaa ja sieltä tarttui silmään sekä makuhermoon parsa-mascarpone-risotto. Koska valmistujaisviikonloppuna vaihtoehtona ei todellakaan ollut lähteä ryysimään Helsingin keskustaan päästäkseen syömään, googletus ja kotikeittiö oli ainut oikea vaihtoehto. Netistä löytyikin Gordon Ramseyn ohje jota sitten muokkasimme omaan tarpeeseen sopivaksi. Risottoa keitellessä tuntui, että näillä aineksilla ei voi tulla kuin superherkkua, joka vie kielen mennessään ja lopuksi taistellaan siitä kumpi saa nuolla kattilan. No, ihan tähän pisteeseen ei jouduttu, vaikka risotto hyvin maistuvaa olikin. Meille jäi hieman epäselväksi miten tuo mascarponen lisääminen paransi asiaa muuten kuin kermaisuutta lisäämällä ja sitä ei tähän mitenkään välttämättä tarvittu. Ensi kerralla jätämme sen kyllä omastamme pois vaikka muuten pidämme ohjeen ennallaan.


Parsa-mascarpone-risotto
1-2rkl oliiviöljyä
1rkl voita
n.150g vihreää parsaa pätkittynä
1 shalottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
pienen sitruunan kuori raastettuna
1½dl risottoriisiä
n. 6dl kasvislientä
1dl (reilu) parmesaania raastettuna
3 reilua rkl mascarponea
½ punttia ruohosipulia pieneksi pätkittynä
1-2rkl voita
(merisuolaa ja) pippuria
Kiehauta kasvisliemi ja keitä parsanpaloja 5min. Voit lisätä nuput keittymään vasta parin minuutin jälkeen. Nosta parsanpalat reikäkauhalla sivuun odottamaan ja säästä liemi.
Kuumenna voi ja öljy paksupohjaisessa kattilassa ja kuulota sipuleita pari minuuttia. Lisää riisi ja sitruunankuori ja kuulota vielä kunnes riisi on läpikuultavaa. Aloita kasviliemen lisääminen desi kerrallaan. Keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen kunnes neste on lähes haihtunut ja lisää taas desi. Kun viimeinen desi on lisätty ja se hieman haihtunut, lisää myös parsat joukkoon. Juuri kun riisi on kypsynyt (al dente) nostele mukaan myös paremsaani ja mascarpone. Sekoita lopuksi vielä ruohosipulit sekä 1-2rkl voita joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan (suolaa ei tosin ainakaan meidän makuun tarvitse yhtään lisää). Tarjoile heti.


Kuvan reunassa pilkottaa kalanpala, joten muutama sananen siitäkin. Testasimme jostain silmään tarttunutta glazea lohen pintaan, ja se ei kyllä ihan täysin meitä vakuuttanut. Meidän lohi oli tosin nieriä, kun kalatiskin lohi oli hyvinkin aneemisen näköinen rasvaklöntti, ja nieriän maku tietysti on ihan erilainen, paljon vahvempi, ja varmasti vaikuttaa myös glazen aromeihin. Suorilla emme tätä siis suosittele, mutta voi olla että itse testaamme sen vielä joskus ihan oikean lohen kanssa.

Balsamico-hunaja glaze lohelle
2rkl basamico-etikkaa
2rkl hunajaa
½rkl oliiviöljyä
1tl sinappijauhetta
Lämmitä kaikki ainekset pienessä kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Laita kalafile öljyttyyn uunivuokaan ja sivele se glazella. Paista 200C asteisessa uunissa 15-20min (kalan paksuudesta riippuen) ja sivele se seoksella vielä kahteen kertaan paiston aikana.

Jälkiruoaksi pilkoimme kasan hedelmiä mehevää hedelmäsalaattia varten. Hedelmäsalaattiinhan nyt voi pilkkoa mitä vaan - meillä oli nyt tällä kertaa menossa mukana 1 tuore ananas, pari omenaa, 1 päärynä, 1 verigreippi, 2 kiiviä ja kasa ruotsalaisia mansikoita. Lisäkkeeksi käytimme lopun mascarponen, jota ohensimme maustamattomalla jugurtilla ja makeutimme reilusti hunajalla ja vaniljasokerilla. Tämäpä vasta herkkua!

Ensimmäinen vuosi täynnä

Tänään on vierähtänyt tasan vuosi Patalinnun ensimmäisestä postauksesta. Erilaisia kokkailuja oli harrastettu jo hyvän aikaa, ja tuli tarve saada kaikki parhaimmat reseptit talteen yhteen paikkaan, josta ne helposti löytyvät uusintakäyttöön tarvittaessa. Ruokablogeihin törmäsimme kunnolla oikeastaan vasta tuon kevään aikana, ja siitähän kehittyi lopulta idea myös oman blogin perustamiseen. Lasagnelevyistä, kermavaahdosta ja tuoreista marjoista värkätyillä pastaleivoksilla sitten korkkasimme Patalinnun innostuneina avatuksi.


Koska pääasiallisena tavoitteena on ollut saada vain hyviksi todetut reseptit talteen, postaustahti on ollut säännöllisen epäsäännöllinen ja välillä suorastaan itseä harmittavan hidas. Siitä asti kun Pikku Patalintu loppusyksystä ilmoitti tulostaan, on tahti vain hidastunut entisestään. Saa nähdä kuinka käy, kunhan uusi perheenjäsen näkee päivänvalon joskus heinäkuussa... Toiveissa ja tavoitteena tietysti on, että energiaa ja aikaa riittää edelleen sekä ruoanlaittoon, että reseptien ja pienien oheistarinoiden ylöskirjaamiseen. Vaikka ykköstarkoitus on/oli reseptien tallennus itselle, on myös Patalinnun vierailijoista tullut hyvin tärkeä osuus koko bloggausta. Jokainen kommentti jonka olemme saaneet, on todellakin ilostuttanut päivää. On ihana kuulla ystävien, muiden bloggaajien, säännöllisten kävijöiden tai vain ohikulkijoiden ajatuksia omista tekeleistä. Kävijämittari tuntuu raksuttavan useita kymmeniä eteenpäin per postaus - olisikin kiva kuulla keitä kaikkia täällä käy? Kaikki mietteet, tervehdykset, kehut, moitteet, vinkit, kysymykset ja ideat ovat siis aina enemmän kuin tervetulleita! Vierailuja saa toki jatkaa, vaikka sanottavaa ei löytyisikään. Kiitos mielenkiinnosta :)


Patalinnun ensimmäistä syntymäpäivää juhlistimme oheisella HS:n ruokasivuilta löytyneellä mokkamoussekakulla. Kakku oli varsin herkullinen ja sekä aamukahvi-että iltapäiväkahvivierailta kuulluista kommenteista päätellen se herätti ihastusta myös muissa kuin itsessämme. Pohjan teimme edellisen juustokakun malliin oikeaan kakkupohjaan, emmekä ehdotettuun kahvinmakuisista täytekekseistä ja voista tehtyyn seokseen. Koristeluun käytimme mallin mukaan mokkapapumakeisia, mutta myös tuoreita vadelmia ja itsetehtyjä sormenpäänkokoisia minimarenkeja. Aika paljonhan tässä riitti puuhaa, kun täytteeseen tulevien kolmen vaahdon lisäksi vatkasi myös kakkutaikinan sekä marenkimassan, mutta kyllä se myös kannatti. Kakku on kerrassaan suussasulava, ja oikein sopiva pieneen tai isompaankin juhlahetkeen.


Mokkamoussekakku
Pohja
2 luomukananmunaa
0,75dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2rkl tummaa kaakaojauhetta
maitokahvia kostutukseen

Täyte
6 liivatelehteä
2rkl vettä
½dl viskiä
2rkl pikakahvijauhetta (meillä espresso)
400g maustamatonta tuorejuustoa (meillä Philadelphia 5%)
1rkl vaniljasokeria
2dl sokeria
2 valkuaista
2½dl vispikermaa

Koristelu
Tummia ja vaaleita mokkapapumakeisia, tuoreita vadelmia, minimarenkeja

Aseta leivinpaperi halkaisijaltaan 24 sentin irtopohjavuoan pohjalle ja kiristä paperi vuoan reunalla pohjan ympärille. Leikkaa ylimääräinen paperi vuoan reunoilta pois. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauho, siivilöi ne varovasti sekoittaen muna-sokerivaahdon joukkoon ja kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes taikina ei enää tartu puiseen kokeilutikkuun.

Kuumenna viski esimerkiksi mikroaaltouunissa ja liuota siihen pikakahvijauhe. Pane liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään 5 minuutiksi. Vatkaa huoneenlämpöinen tuorejuusto, vaniljasokeri ja puolet sokerista kuohkeaksi kulhossa. Purista liivatelehdistä vesi ja liuota ne kiehuvaan vesitilkkaan. Anna hieman jäähtyä. Lisää tuorejuustoseokseen viski-kahviseos sekä juokseva liivateseos ohuena nauhana samalla voimakkaasti vatkaten. Liivate alkoi vaikuttaa melko nopeasti, joten jos luulet että seuraaviin vaiheisiin menee yhtään pidempään, tee liivatteen sulatus ja lisäys vasta hieman myöhemmin, niin vältyt paniikilta. Meillä seos kerkisi jo alkaa jähmettymään, ja kun sekoitimme kahta muuta vaahtoa joukkoon, pelkäsimme että juustoseos jää liivatteineen inhottavaksi möykyiksi joukkoon. Onneksi ne kuitenkin olivat tasoittuneet yön aikana ja kakku oli lopulta täydellinen.

Vatkaa valkuaiset ja puolet sokerista kovaksi vaahdoksi. Meidän vaahdosta muodostui hassu pikku-pöllö. Vatkaa sähkövatkaimella jääkaappikylmää vispikermaa usean minuutin ajan, kunnes se on jämäkkää vaahtoa. Lisää molemmat vaahdot kolmessa erässä nuolijalla nostellen tuorejuustoseokseen. Kun seos on tasaista, kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta. Ennen seoksen kaatamista, kostuta kakkupohja (maito)kahvilla. Peitä vuoka kannella tai alumiinifoliolla ja nosta jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli.

Irrota kakku vetämällä veitsellä vuoan reunoja pitkin, avaa ja poista reunus ja nosta kakku tarjoiluastiaan. Koristele kakku. Jos käytät marenkeja, huomaa että ne vetistyvät ja kutistuvat jääkaapissa, joten tee koristelu vasta juuri ennen tarjoilua.

Marengit
2 valkuaista
1dl (hieman vajaa) sokeria
alle ½tl etikkaa
Lämmitä uuni 100C asteeseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri koko ajan vatkaten. Lisää myös etikka. Vatkaa kunnes massaan tulee sitkoa ja se pysyy kulhossa, vaikka käännät sen ylösalaisin. Pursota marengit leivinpaperille pellille ja paista n.30min (meillä marengit siis sormenpäänkokoisia). Käännä virta pois, avaa uuninluukku ja anna marenkien kuivua ja rapeutua uunin jälkilämmössä.

Lahjakakku

Viime lauantaina ajelimme Hämeenlinnaan kakku kainalossa. Rouva Patalinnun äiti oli tehnyt ihanan mureaa ja maistuvaa ossobuccoa maukkaine lisäkkeineen, mutta oli sovittu että me viemme jälkiruoan mukanamme. Arvonnassa oli pari täysin keskenään erilaista juustokakkua, ja tämä netistä löydetty on se mihin päädyimme sekä sen oletetun raikkauden että kookoksen takia.


Kakku oli oikeasti todella ihanaa, vielä parempaa kuin mitä etukäteen ajateltiin. Kookoksen maku oli todella mieto, joten saattaisi maistua myös niille, jotka yleensä eivät kookoksesta välitä. Vaikea tosin sanoa varmasti, kun itse pidämme siitä paljon. Lime toi ihanaa raikkautta, samoin kuin koristeluun käytetyt marjat ja hedelmät. Kaikkein parasta (uutuudessaan) oli kuitenkin pohja. Yleensähän juustokakut tehdään rasvaisista keksinmuruista, joihon vielä sulatetaan kasa voita. Hyväähän se on, ei voi kieltää, mutta silti kaikki siihen upotettu rasva välillä hirvittää, vaikka emme kakkuja usein syökään. Tässä sokerikakkupohjassa ei rasvaa ole ollenkaan, eikä se myöskään työn määrää niin paljoa lisännyt etteikö sitä jaksaisi tehdä. Meille tämä kuohkean pehmeä versio maistui niin hyvin, että varmaan jatkossakin päädymme useammin tähän kuin keksipohjaan. Kaikkinensa kokonaisuus oli siis loistava, joka oli helpotus kun kakku kerran toimi myös lahjana :)


Lime-kookosjuustokakku
Pohja
2kpl luomu kananmunaa
0,75dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
appelsiinimehua kostutukseen

Täyte
400g maustamatonta tuorejuustoa (Crème Bonjour 15%)
2dl kookosmaitoa
2 limeä
6 liivatelehteä
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria

Koristeluun
Hedelmiä ja marjoja
(Meillä pensasmustikoita, vadelmia, kiivi ja passionhedelmää)

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, siivilöi ne varovasti sekoittaen muna-sokerivaahdon joukkoon ja kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes taikina ei enää tartu puiseen kokeilutikkuun.
Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon kookosmaito sekä sokerit. Pese limet huolellisesti ja raasta niiden kuori. Sekoita raastettu kuori juustoseokseen. Liota liivatelehtiä kylmässä vesitilkassa 5min. Purista limeistä mehu ja kuumenna se kattilassa. Purista liotetuista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kuuman limemehun joukkoon, älä keitä. Kaada seos ohuena nauhana hyvin sekoittaen juustoseoksen joukkoon.
Kostuta jäähtynyt kakkupohja appelsiinimehulla. Kaada juustoseos pohjan päälle. Jäähdytä kakkua jääkaapissa mielellään yön yli. Koristele kakku tuoreilla hedelmillä ja marjoilla.