Kasvisvoileipäkakkua synttärijuhliin

Loma on pitänyt kiireisenä ja levätäkin on pitänyt, joten vähän ovat venyneet nämä 1v-juhlien tarjoilujen tallennukset. Nyt pidemmittä puheitta voileipäkakun kimppuun. Mä en ollut koskaan ennen tehnyt voileipäkakkua, enkä oikeastaan ole voileipäkakuista syödessäkään tykännyt. Kinuskikissalta kuitenkin löytyi ohje, jossa täytteet olivat sellaiset jota muutenkin tulee syötyä, joten ajattelin, että miksipä ei, kun tällaisesta tarjottavasta saa kuitenkin helposti näyttävän näköisen ja nälkäisimmät vieraat saavat tosissaan hieman vatsan täytettä. Ohjetta tuli muokattua vielä enemmän omaan makuun sopivammaksi. Ensimmäisestä täytteestä korvasin smetanan jugurtilla ja toisesta tuorejuuston samoin jugurtilla. Kuorrute olisi ollut pelkkää tuorejuustoa, joten muuttelin sitäkin hieman jättäen juuston osuuden vaan neljäsosaan ja lisäsin mukaan vielä ruohosipulia vähän kokonaisuutta raikastamaan. Suurin muutos oli leipälaadussa ja sen muutoksen takia lopputulos ei ihan täydellinen ollutkaan. Ohjeessa käytettiin paahtoleipää, mutta laitoin meidän yhtä lempivuokaleipää sen sijaan. En ottanut huomioon, että tuo leipä on huomattavasti paahtoleipää tiiviimpää, joten kostukkeen määrän olisi varmaan voinut tuplata, minä en lisännyt määrää yhtään... Kakku oli siis melko kuivakka, mutta teki kuitenkin kauppansa. Ensi kerralla lisää kostuketta, tai ne paahtoleivät käyttöön.

Olin ihan todella tyytyväinen voileipäkakun ulkonäköön, varsinkin kun sitä en mistään "kopioinut". Koristeet onnistuivat ihan nappiin, vaikka ennen en ole kasviksia mitenkään erikoisesti pilkkonut. Ruusut on tehty tomaatista kuorimaveitsellä "kuorimalla". Tein kannan viereen ensin veitsellä viillon, että kuorimaveitsi pääsi helposti hommiin ja sitten veistin tomaatin alusta niin, että siitä tuli yksi pitkä suikale (ei haittaa jos katkeaa, palasetkin saa vielä nätisti aseteltua). Suikale sen jälkeen rullalle ja pystyyn - ruusu on valmis! (Sillä on väliä kummin päin suikalerulla seisoo, joten tarkista, kummin päin se näyttää ruusulta). Kuvallisia vaiheohjeita voi katsoa Kinuskikissalta.

Ruusun lehtien ohjeen löysin aikoja sitten Sillä Sipuleilta ja se on jäänyt mieleen muhimaan sopivaa käyttötärkoitusta odottamaan. Mä en vaan millään meinannut tajuta miten tämä leikkaus oikeasti tapahtuu. Pari kurkkua meni ja hieman konsultaatioapua ystävältäkin tarvittiin, ennenkuin keksin miten päin se kurkku pitää siihen leikkuulaudalle laittaa. Jostain syystä pistin sen aina eteeni pitkittäin, vaikka poikittainhan se siihen toki pitää laittaa. Eli leikkaa kurkusta n.5cm pätkä, halkaise pitkittäin ja laita poikittain, kuperapuoli ylöspäin eteesi leikkuulaudalle. Leikkaa kurkun keskelle ikäänkuin v- tai venekuvioita. Veitsellä molemmin puolin keskelle viistoon, niin että viillot kohtaavat ja muodostavat edestä katsottuna v:n. Ota ensimmäinen minipala kokonaan pois. Noin neljän molemminpuolisen viillon jälkeen, tee viimeiset vedot jyrkästi pohjaan asti. Tökkää osia varovasti toisesta päästä, niin lehden osat irtoavat ja muodostavat lehden. Jos on tarvetta niin voin tämän selittää myös kuvien kera!

Kreikkalaistyyppinen voileipäkakku
10 hengen kakku
12 siivua täysjyväpaahtoleipää tai vuokaleipää (tuplaa kostukkeen määrä jälkimmäiseen!)
Feta-paprikatäyte:
90 g feta/salaattijuustoa
½ pienestä punasipulista
1 dl rucolaa
1 punainen paprika
100 g maustamatonta tuorejuustoa
60g Total-kreikkalaista jugurttia
mustapippuria
100 g aurinkokuivatun tomaatin suikaleita
Kurkku-valkosipulitäyte:
20 cm tuorekurkkua
60 g smetanaa
100g Total-kreikkalaista jugurttia
1 iso valkosipulinkynsi

Kostutus:
n. 1 ½ dl sitruunavettä (josta sitruunamehua n. ¼ dl) Muista lisätä kostukkeen määrää, jos käytät paahtoleipää tiiviimpää leipää!
Kuorrutus:
50g tuorejuustoa, 2dl total, 150g ranskankermaa, ruohosipulia silputtuna (puoleen kuorrutteesta, itse laitoin ruohosipulia vain sivujen osuuteen, kakun päällä puhtaan valkoinen kuorrutus)
Koristeluun:
Jääsalaatin lehtiä
oliiveja sahalaitaisesti halkaistuna
Thai-basilikan kukkia
Tomaattiruusuja ja kurkkulehtiä (ohje yllä)

Raasta aluksi kurkku ja laita se siivilään valumaan. Valuta myös aurinkokuivatuista tomaateista suurin osa öljystä pois.
Hienonna feta/salaattijuusto, punasipuli ja rucola. Leikkaa paprika kuutioiksi. Yhdistä kaikki feta-paprikatäytteen ainekset keskenään aurinkokuivattuja tomaatteja lukuun ottamatta. Aurinkokuivatut tomaatit voit leikata jo valmiiksi hieman pienempiin paloihin (vaikka käyttäisitkin valmiita suikaleita).
Valmista toinen täyte yhdistämällä kurkkuraaste, smetana ja tuorejuusto keskenään. Purista joukkoon valkosipulinkynsi.
Leikkaa leivistä reunat pois. Kokoa kakku haluamaasi muotoon: joko neliöksi tai kapeaksi ja pitkäksi kakuksi. Aseta neljä leipää tiiviisti vierekkäin. Kostuta sitruunavedellä. Levitä päälle feta-paprikatäyte ja ripottele pinnalle aurinkokuivatut tomaatit.
Laita päälle toinen kerros paahtoleipiä ja kostuta. Levitä tähän väliin kurkku-valkosipulitäyte. Laita päällimmäiseksi loput neljä paahtoleipää ja kostuta. Suojaa kakku kelmulla ja laita päälle kevyt paino, esimerkiksi leikkuulauta. Anna maustua jääkaapissa mieluiten yön yli.
Peitä kakku kuorrutteella. Koristele mieleiseksi.

 

Edit: kuvasarja kurkunleikkausta helpottamaan

 

1v-synttäreiden juhlintaa

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Pikku E:n 1-vuotis syntymäpäiväjuhlia perheen, lähisukulaisten ja kummien seurassa. Sen jälkeen tehtiinkin jo pieni kesäloman alun rengasmatka Joensuuhun ja Kuopion kautta Jyväskylään, joten juhlien raportointi on viivästynyt vaikka materiaalia olisi vaikka kuinka. No, nyt viimeinkin ainakin alustusta!

Juhlat vietettiin kukka- ja keijukaisteemalla – tarjoilut keskittyivät kukkiin ja sankari itse liihotteli keijukaisena siivet selässään ympäriinsä. Minusta oli paljon helpompi miettiä tarjottavia jonkun teeman ympärille, kuin vain alkaa pohtia suolaista ja makeaa ilman mitään suuntaviivaa. Kukat olivat helppo valinta, sillä Pikku E Rakastaa kukkia. Ihmettelee niitä aina niin sisällä kuin ulkonakin, kirjoissa ja vaatteissaan ja “kukka” on myös se sana jota hoetaan joka väliin. Ja muutenhan typy on tuollainen kesäkeiju jo valmiiksi, siivet vaan selkään niin se on siinä :)

Kahvipöydästä löytyi suolaisen saralta

Feta-kasvistäytteistä voileipäkakkua

Kukkapastasalaattia

sekä taikasauvoja kukkamaljassa

Makean rintamalla vieraat saivat maistella

Ruusuhillolla täytettyjä tähtitaikapikkuleipiä

Kukkamuffinsseja

sekä keijukaisprinsessan kukkaiskakkua

Sekä voileipäkakun, että täytekakun koristeluista olen oikeasti ihan tosi ylpeä. Molemmat onnistuivat ulkonäöltään melkein paremmin kuin etukäteen kuvittelin. Taikasauvat tein maukkaaksi ja ihanan rapeaksi todetulla örkin sormien reseptillä. Kukkamuffinssien ohjetta ei tarvitse tämän jälkeen muistella. Banaanimuffinien ohjeella tehdyt mököt eivät maistuneet miltään ennen limecurd täytteen hätälisäämistä, joka taas sitten kuorrutteen kanssa oli varsinainen sekasotku vähän sitä sun tätä. Mut olihan ne sentään melko söpöjä, ainakin osa. Tähtipikkuleipien ohje on tässä, muihin resepteihin palataan piakkoin, mitä tässä lomaillessa ehtii :)

Pikkuleivät
200g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
Vatkaa voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki kylmässä. Kauli taikinasta iso levy jauhotetulla alustalla. Ota muotilla haluamasi mallisia pikkuleipiä. Paista 200 asteessa n. 8 min. Anna pikkuleipien jäähtyä.
Pikkuleipiä tulee tällä ohjeella reilusti, 3-4 pellillistä. Ota haluamasi määrä tähtiä käyttöön ja levitä puolille niistä haluamaasi hilloa/marmeladia päälle. Meillä siis näissä varta vasten tehtyä ruusuhilloa, joka sopikin näihin herrasväenpikkuleipätyyppisiin kekseihin oikein mainiosti. Paina toinen keksi päälle, purista varovasti yhteen ja pyörittele pikkuleipä lautasella jossa on hienosokeria.

Elämä ilman mustikoita on teeskentelyä

Saatiin tänäkin vuonna ihana erä vastapoimittuja mustikoita rva Patalinnun äidiltä ja tokihan niistä piti heti tehdä mustikkapiirakkaa. Mustikka on hra Patalinnun ehdoton suosikkimarja ja Pikku E vaikuttaa perineen saman mustikkageenin :) Viime vuonna kokeiltiin pariakin uutta ohjetta ja taas lähdettiin uusille poluille. Tällä kertaa testiin pääsi edellisenä kesänä useankin henkilön erikseen kehuma mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu (Glorian R&V 5/2009) ja se oli aivan ihanaa kuten oli kerrottukin. Mustikat pääsevät tässä tortussa todellakin oikeuksiinsa, koska ovat siinä ihan tuoreina ilman mitään käsittelyä. Pohjan taikinaan ujutetut mintunlehdet ja täytteen kermaan lisätty lime tekevät tortusta ihanan raikkaan ja kaikki nuo maut sopivat täydellisesti yhteen. Tällaista kiillettä ei oltu koskaan ennen kokeiltu, mutta sen teko oli superhelppoa ja rakenne miellyttävä, ei mitenkään liian hyytelömäinen sellaiseen loksahtelevaan tyyliin. Lehden vinkissä mainittiin, että tavallinen pektiiniä sisältävä hyytelösokeri ei käy maitotuotteiden pariksi, mutta tämä Multi-malli toimii hyvin. Jos siis mustikoita metsästä löytyy, niin yksi erä kannattaa ehdottomasti sijoittaa tämän tortun tekoon!

Tulipahan taas muokattua blogin ulkonäköä hieman. Tärkeimpänä uudistuksena tekstin lopussa voi nyt jättää pikamielipiteensä vain haluamaansa ruutuun hiirellä tökkäämällä. Ei siis vaadi kirjautumista, eikä meille näy kuka mitäkin mieltä on, mutta saat silti helposti näkyviin sen tykkäätkö vai etkö tykkää ohjeesta, tai tarinasta tai kuvista tai mistä vaan. Tarkennusta oman mielipiteeseen voi edelleen laittaa myös kommentin muodossa ja se on erittäin toivottavaa - ne aina piristävät ja tuovat lisämielenkiintoa bloggaukseen! Mut nyt siihen mustikkapiirakkaan!

Mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu
Pohja
2½dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1/4tl suolaa
120g kylmää voita
2rkl hienonnettua minttua
Kermatäyte
200g ranskankermaa (28%)
2dl kuohukermaa
½dl tomusokeria
1 limetin hienoksi raatettu kuori
2tl limettimehua
Mustikkakiille
1 vajaa litra tuoreita mustikoita
1½dl vettä
1½dl Multi-hyytelösokeria
Tuoretta minttua koristeluun
Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Kuutioi voi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja minttu ja sekoita nopeasti taikinaksi. Alkuperäisessä ohjeessa taikina laitettiin tunniksi kelmuun käärittynä pallona jääkaappiin, ja sitten kaulittiin ohuekis levyksi joka nostettiin 20cm vuokaan. Minä en tätä vaihetta ehtinyt tekemään, joten levitin taikinan sormin samantien 24cm vuoan pohjalle ja reunoille. Taikinan suositeltiin peitettäväksi alumiinifoliolla, jonka päälle kasa kuivattuja herneitä, niin että paistos pysyy uunissa muodossaan. Herneitä ei ollut, joten laitoin tortun sellaisenaan uuniin. Muoto ei tosiaan pysynyt alkuperäisenä, mutta toimi silti ihan hyvin. Paista pohjaa 200C uunin keskitasossa 15-20min tai kunnes pohja tuntuu kypsältä. Anna pohjan jäähtyä vuoassaan ritilän päällä.
Valmista kermatäyte. Vaahdota ranskankerma sähkövatkaimella noin 3-4min. Vaahdota kuohukerma toisessa astiassa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta seos tomusokerilla, limen kuoriraasteella ja limettimehulla. Levitä taikina jäähtyneen taikinapohjan päälle. Ripottele mustikat täytteen päälle. Mittaa Multi-sokeri ja vesi kattilaan, kiehauta ja keitä ½min. Anna jäähtyä hetki ennenkuin lusikoit kuuman liemen mustikoiden päälle. Ensin ohut kerros, sitten lisää. Koristele tuoreella mintulla ja nautiskele!

Ruusun lumoa

Aloitettiin valmistautuminen meidän pienen kukkaiskeijun 1v synttärijuhliin keittelemällä kakun väliin teemaan sopivaa hilloa. Vai mitä muuta ruusunterälehtihillo muka on kuin keijukaisten ruokaa? Vivi-Ann Sjögrenin ohjeen bongasin jo pari vuotta sitten Sillä sipuleilta, mutta aikaisemmin tätä ei ole saatu toteutettua, eikä sinänsä ole ollut varsinaista tarvettakaan. Ensin mietitytti, että mistä noita ruusun terälehtiä nyt muka noin paljon saisi noukittua, mutta käytiin sitten viime viikonloppuna naapurikaupungin virkistysalueen reunoilla semivilleinä rehottavien kurtturuusujen luona tarveaineita nyppimässä. Nuo ruusupuskat ovat siitä kivoja, että osa ruusuista oli päätynyt jo kiulukoiksi asti, osa oli täydessä kukassa ja osa vasta nupullaan, joten vaikka sieltä noita terälehtiä keräili, ei kaikkien kaupunkilaisten ilona olevien pensaiden ulkonäkö päässyt kärsimään. Helpointa kerääminen oli juuri lakastumaisillaan olevista ruusuista, ja ne sopivatkin tähän hilloon mainiosti.

Alkukeittelyn jälkeen ruusuista irtoava tuoksu oli jo ihastuttava, mutta ulkonäkö kaikkea muuta kuin suloisen näköistä harmaata massaa. Mutta kun mukaan heitti hillosokerin, väri kirkastui ja valmis hillo on aivan mielettömän kauniin ruusunpunaista. Makukin on juuri niin ihana kuin miltä ruusut tuoksuvat. En tiedä kerkisikö neste haihtumaan hieman liikaa vai onko niin tarkoituskin, mutta meidän hillo muistuttaa minusta rakenteeltaan enemmän kiinteää marmelaadia - se ei ole millään tavalla haitaksi luettava ominaisuus. Meillä hillo pääse siis synttärikakun väliin parin viikon päästä ja osa erääseen toiseen leivonnaiseen. Vivi-Ann oli suositellut kirjassaan hilloa käytettävän vastapaahdetun leivän, jäätelön tai miedon vuohenjuuston parina, Sillä sipulit taas ovat omansa nauttineet ainakin lettujen kera. Varsin monikäyttöistä tämä makea hillo siis on.

Ruusuhillo
1 l tuoksuvien, myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan (meillä pari rkl)
Nypi pois terälehtien valkoinen "piikki". Laita terälehdet, sitruunankuori sekä vesi kattilaan, ja keitä 5-10min. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10min. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin (meillä tuli tasan 4 piltti-purkillista)