Patalintu

Ihana sunnuntaibrunssi

2012-01-29T19:02:00.001+02:00

Meillä oli tänään ihan tosi mukava sunnuntaipäivä brunssin merkeissä ystäväperheen luona Porvoon suunnalla. Me ei ollakaan brunsseja harrastettu kotona eikä ravintolassa, joten jo oli aikakin että tuli tämäkin hienous korkattua! Ihania herkkuja hyvässä seurassa ilman kiirettä, mikäs sen parempaa. Ja sekin että aurinko taas paistaa ja kuvista saa hyviä ilman sen suurempaa kikkailua :) Tässäpä meidän nautiskeleman brunssin herkullinen menu.

Alkuun (holitonta) kuohuvaa.

Emännän paistamia hurjan hyviä sämpylöitä, joille tuli jo tilaus että munkin niitä on joskus koitettava. Sämpylöistä en ole koskaan saanut hyviä, mutta nämä kuulemma onnistuu. No, jos niin käy, niin kuulette niistä vielä ;) Miks mua edelleen epäilyttää...

Maukkaita juustosarvia

Raikasta savulohisalaattia, sekä vihersalaattia kastikkeen kera. Lapsille lisäksi kurkku- sekä omenatikkuja.

Meheviä porkkanamuffinsseja

Toisten vieraiden tuomaa espanjalaista perunamunakasta, jonka edellisestä syöntikerrasta olikin päässyt vierähtämään jo ihan liian pitkä aika.

Me veimme mukanamme sekä suolaista että makeaa.

Broileripullista tuli puhe jossain sähköpostikeskustelussa aiheeseen liittyen, joten tehtiin sitten niitä. Sovelsin erilaisia reseptejä ja ihan hyviä tuli. Tosi meheviä ainakin. Cayennea tai muuta chilipitoista lisäisin ensi kerralla ehkä vähän enemmän. Tosin tällaisenaan (ilman lisättyä suolaa) näistä tykkäsi hurjasti varsinkin meidän 9-kuinen joka ahmaisi annetut kolme pullaa hetkessä.

Broileripullat
500g jauhettua broileria
3rkl korppujauhoja
½dl appelsiinimehua
1 luomu kananmuna
3rkl ranskankermaa
½dl ruohosipulia
10 sentin pätkä kurkkua raastettuna
½tl jauhettua paprikaa
½tl jauhettua inkivääriä
½tl kurkumaa
maustemitta cayennea
1½tl suolaa
Sekoita appelsiinimehu, kananmuna sekä ranskankerma korppujauhjojen kera ja anna turvota hetki. Sekoita sitten kaikki ainekset keskenään. Pyörittele taikinasta pieniä pullia (sain 38kpl) ja laita ne uunipellille. Paista 225C asteessa n.15min. Itse pidin paistoajan päälle vielä ylimääräiset 3min grillivastuksen alla, niin että pulliin tuli lisäväriä.

Jälkiruoaksi paistoin sitruunatortun. En ole sellaista ennen kokeillut, mutta ainakin minun ja miehen makuun tämä kolahti niin että tulee varmasti esiintymään meidän tarjottavissa jatkossakin! Torttu näyttää kiinteältä, mutta älä anna ulkonäön hämätä. Keskustan täyte on samettisen pehmeää ja suussasulavaa. Jos pidät sitruunasta ihastut tähän. Piiras maiskuteltiin vaahdotetun vaniljakastikkeen kera. Ohjeen löysin itselleni uudesta blogista Belle Baie, josta varmasti tulee herkkujen ohjeita etsiskeltyä jatkossakin. Pari onkin jo korvamerkittynä...

Sitruunapiiras
Taikina
125g pehmeää voita
2rkl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 kananmunan keltuainen
1rkl kylmää vettä
Sekoita vatkaimella hieman pehmennyt voi, sokeri ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja vesi ja vaivaa käsin taikinaksi. Painele taikina vuokaan, pistele haarukalla pohjaan muutama reikä ja nosta kylmään täytteen teon ajaksi

Täyte
3 luomu munaa
2dl sokeria (meillä aina ruokosokeria)
2rkl vehnäjauhoja
2tl vaniljasokeria
2dl kermaa
½dl ranskankermaa
2 luomusitruunan kuori + mehu
Pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori ja purista mehu. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jauhot, vaniljasokeri, nesteet ja sitruunoiden mehu, sekä kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle, paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia. Koristelun tein tomusokerilla voipaperista leikkaamani sabluunan avulla.

Laitoin tähän myös piknik-tunnisteen, sillä kaikki eväät sopisivat yhtä hyvin kesäiselle piknikille kuin brunssillekin!

Täytekakkujen parhaimmistoa (mustaherukkaisen makunsa puolesta)

2012-01-22T07:39:00.000+02:00

Hra Patalinnun syntymäpäivää ei sen kummemmin viime viikonloppuna juhlistettu, mutta kakun tein niinkuin tässä on tapana ollut puolin ja toisin. Mulla on jo vuosia kulkenut mukana jotain lehdistä leikattuja lippulappusia joista en muutossakaan ole raaskinut luopua "kun ehkä kumminkin joku päivä tätä vielä tulee kokeiltua kun näyttää niin hyvältä vaikkei sitä ikinä tilaisuuden tullen muista". Joku fiksumpi ehkä olisi etsinyt ohjeet netistä ja bookmarkannut koneelleen - tämäkin ohje näyttää Pirkan sivuilta löytyvän... No tuossa joulun aikaan tyhjennettiin "varastohuonetta" (nykyinen lasten unihuone) remontin alta ja kakun ohje pomppasi esiin. Silloin päätin, että nyt sitä teen oli mikä oli, ja onneksi niin. Ihan oikein olen aikoinaan ajatellut, tämä kakku on superherkullinen! Voi jopa sanoa, että tästä täytteestä tuli meidän kaikkien ehdoton suosikki. Pikku E tykkää herkuista, mutta täytekakun perään hän ei ole ollut. Tätä kakkua upposi pieneenkin suuhun aika lailla... Petollinen tämä ihanan raikas kakku on, kun sitä vaan syö ja syö kun makeus ei ala tökkimään. Mustaherukan kirpeys ja turkkilainen jugurtti pitävät siitä suloisesti huolen. Mutta maha tällä kyllä täyttyy, ihan tuhti eväs ;)

Mustaherukka oli meistä tässä yhteydessä todella herkullinen, eikä muistunut mieleen että kyseistä marjaa oltaisiin ennen kakussa maistettu. Siksikin siis mukavan erilainen! Mutta jos mustaherukat on loppu niin tähän varmaan sopisi kivasti myös punaherukat tai vaikka sokeroimattomat pakastemansikat :)

Pintahyytelön kanssa kävi vähän hassusti. Ensikeittelyn jälkeen se ei tuntunut hyytyvän ei millään vaikka siinä mielestäni ihan reilusti annoin sille aikaa. Kello oli jo paljon ja teki mieli nukkumaan joten hätäpäissäni lisäsin tuplaliivatteet. Edelleen hyytymistä joutui odottamaan ihan tosi kauan, vaikka neste oli jo aikaa sitten jäähtynyt. Menin siis välillä suihkuun. Kun palasin niin, olihan se hyytelöitynyt... Joo, vähän meni siis kokkareiksi ja lopulta koko hyytelökin oli kovinta marmelaadia mitä olen ikinä maistanut, mutta ihan hyvää ;) Ehkä siis kuitenkin normiliivatteet ja sitten sen kattilan ääressä pitää vaan jaksaa vahtia - kyllä se siitä joskus hyytyy, ja kun se sitä alkaa tekemään, pitää olla heti valmiina se kakun päälle valuttamaan!

Täytekakkupohjan tein ohjeen mukaan, mutta siitä tuli vähän lättänä. Ensi kerralla käytän varmaan taas sitä Kinuskikissalta poimittua aiemmin hyväksi havaittua "lasiohjetta". Tässä siis ohje pelkkiin täytteisiin. Ohjeessa kehoitettiin käyttämän 26-senttistä vuokaa minkä teinkin. Mutta koska itse kakkupohja oli vähän lättänä, niin koko teos jäi hieman matalaksi. Ensi kerran siis joko 24 senttiseen vuokaan, tai sitten varmasti kohoava kakku.

Mustaherukka-jugurttikakku

Täytekakkupohja vaikka tällä ohjeella (ja kaikkein parhaaksi on näköjään tullut sekin raparperitäyte julistettua, nyt näitä suosikkeja on siis jo kaksi =D)

Täyte
4 liivatelehteä
200g (n.4dl) mustaherukoita
4dl vispikermaa
2dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl sokeria
2tl vaniljasokeria
½dl +2rkl mustaherukkamehua (laimensin 1/5 tiivisteestä vahvaa mehua, n. 1/3)
Kostutus
1½dl omenatäysmehua (käytin ehkä ½dl eikä tuohon hötöseen kakkuun kaivattu enempää kosteutta)
Pintahyytelö
5 liivatelehteä (käytin siis 9 - en suosittele ;D)
2½dl mustaherukkamehutiivistettä
1½dl vettä
Reunat
2,5dl Flora vispi
2rkl sokeria (en muuten laittanut yhtään)
2tl vaniljasokeria
Koristeluun nomparelleja tai valkosuklaata
Tee kakkupohja irtopohjavuokaan.
Upota täytteeseen tarvittavat liivatteet kylmään veteen. Soseuta mustaherukat sauvasekoittimella. Vaahdota kerma. Sekoita kerman joukkoon jugrutti, sokeri, vaniljasokeri, mustaherukkasose sekä ½dl mehua. Kuumenna kattilassa 2rkl mehua ja lisää vedestä puristetut liivatteet. Jäähdytä hetki sekoittaen. Kaadat liivateseos ohuena nauhana jurgurttiseokseen hyvin sekoittaen. Siirrä täytehyytelö hetkeksi jääkaappiin.
Ota kakku pois vuoasta. Jaa jäähtynyt kakku kolmeen osaan. Kiinnitä muovikelmi vuoan pohjan ja reunan väliin. Kiinnitä leivinpaperista tehty korotusreuna teipillä vuoan sisäpuolelle. Kokoa kakku vuokaan pintakerros alimmaiseksi. Kostuta kakkulevyt aina omenamehulla ennen täytteen laittoa. Jaa täyte kahteen väliin.

Pehmennä pintahyytelön liivatteet kylmässä vedessä. Kuumenna kattilassa mehu ja vesi. Lisää joukkoon vedestä puristetut liivatteet. Kuumenna sen verran että liivatteet liukenevat. Jäähdytä kattilaa kylmässä vesihauteessa, ole kärsivällinen. Kun seos alkaa hyytyä, kaada se kakun pinnalle. Hyydytä jääkaapissa yön yli.
Seuraavana päivänä: irrota reunus varovasti. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pursota kermavaahto reunoille.
Koristele rennon lennokkaasti tai huolellisesti kohdistaen.

Nopeaa, helppoa ja maistuvaa

2012-01-11T17:13:00.000+02:00

Tutkittiin jääkaapin sisältöä kun ei tehnyt mieli kauppaan ja mietittiin mitä siitä saisi aikaiseksi. No tuli hyvin vihreä pasta joka sattui maistumaan vielä erittäin herkulliselle. Seuraavan kerran tehdään ihan tarkoituksella. Helppo kuin mikä ja nopeakin vielä. Mukaan laitettiin kaikki vihreä mitä jääkaapista ja pakastimesta löytyi, lorautettiin joukkoon ruokakerma, vihreästä purkista sekin ja keitettiin pasta jossa siinäkin 25% vihreää vihannessosetta, kesäkurpitsaa ja pinaattia, valmiiksi joukossa (ollaan tykätty).

Vihreä pekonipasta
5 siivua pekonia kuutioina
½ pientä kesäkurpitsaa pieninä kuutioina
2dl luomu ruokakermaa
½dl pakasteherneitä
3-4 kevätsipulia silputtuna
1tl dijon sinappia
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
½tl kuivattua basilikaa
Parmesanjuustoa
Villirucolaa

Pastaa (Barilla piccolini zucchini & spinach)

Laita pasta keittymään (kastikkeen tekemiseen meni juuri tuo 6min mitä käyttämämme pasta kypsyi). Ruskista pekonit pannussa. Lisää kesäkurpitsa ja kuulota minuutin verran. Kaada joukkoon ruokakerma. Mausta dijon sinapilla, pippurilla sekä basilikalla. Lisää herneet kuplivaan kastikkeeseen, niin että ne sulavat ja lämpenevät. Sammuta virta ja lisää kevätsipuli. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Annostele pasta lautasille, raasta päälle tuoretta parmesaania ja viimeistele annos rucolalla. Nauti heti.

Lisäsin uuden tunnisteen "nopeat ja helpot". On meillä siihen kategoriaan osuvia reseptejä täällä ennestäänkin vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei ole tullut tuolla nimikkeellä labeloitua. Ehkä joskus ehdin vanhatkin ohjeet siihen luokkaan sijoittamaan, mutta ainakin tulevat superhelpot ja nopeat ohjeet löytyy tuolta, no helposti ja nopeasti.

Ruokaa pöytään kaikesta homeesta huolimatta

2012-01-01T20:46:00.002+02:00

Saatiinpas kuitenkin hyvää ruokaa pöytään ja vatsaamme vuoden vaihtumisen merkeissä, vaikka raaka-aineet kovasti vastaan hangoittelivatkin.

Vanhan vuoden viimeisen illan tortilla-ateria sai kesken ruokailun ikävän käänteen, kun ensimmäisten kääröjen jälkeen todettiin valmiiden tortilloiden olevankin homeessa...

Sen verran tuo homeen löytyminen sapetti ja nälkäkin jäi, että tein sitten ärsytysvimmalla vielä pikana itse uudet tortillalätyt kesken aterian. Yritettiin siis säästää sekin pieni hetki aikaa mitä tortilloiden tekemiseen menee ja ostettiin valmiita, mutta näköjään ei kannattanut. Aina vaan suosiolla kaikki alusta loppuun itse niin ei tarvitse pettyä. Onneksi tortillat ovat tosi helppoja kunhan vaan jaksaa tiukan taikinan kaulita ohuen ohuiksi lettusiksi. Olen aina käyttänyt tätä Myllyn Parhaan ohjetta, enkä muuta ole kaipaillut.

Tortillat
5½dl durum vehnäjauhoja
½tl suolaa
½dl öljyä
2dl vettä
Sekoita ainekset keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Leivo taikinasta tanko ja jaa se 10 osaan ja pyörittele jokaisesta pulla. Anna pullien levätä peitettynä muovilla sillä aikaa, kun valmistat haluamasi täytteen.(Ihan hyviä tuli eilen, vaikka taikina ei levännyt hetkeäkään). Kauli pullat paistinpannusi kokoisiksi pyöreiksi levyiksi. Paista tortilloja ilman rasvaa kuumalla paistinpannulla molemmin puolin niin, että tortilla saa hivenen rusehtavia pilkkuja. Tarjoile välittömästi.

Kaikkein parasta ja uutta antia tässä ateriassa oli ihanan raikas appelsiinisalsa jonka ohje bongattiin uusimmasta Kotivinkistä. Tätä tulee varmasti tehtyä jatkossakin ainakin mulle ja lapsille, vaikka hra Patalintu vähän tomaattisalsan perään haikailikin. Mutta tykkäsi kyllä myös tästä! Homeongelmat ilmenivät jo tässä vaiheessa kun edellisenä päivänä ostettu sitruuna oli vihreän kuorrutteen peittämä ja homeessa oli myös pari päivää aiemmin ostettu paprika. Vanhan vuoden vanhat tuotteet vai mikä ihme tässä nyt sitten oli menossa kun tortillat olivat kuitenkin kuivakaapissa, sitruuna hedelmäkulhossa pöydällä ja paprika jääkaapissa joten mitään kiinteää yhteyttä noillakaan ei toisiinsa ollut. Onneksi oli hyvät varakappaleet ja niitä jauhoja niin ei jääty tyystin ilman ruokaa :)

Appelsiinisalsa
2 isoa appelsiinia
1 sitruuna
½ punaista paprikaa hienonnettuna
1 punainen chilipalko hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
2rkl öljyä
2rkl hunajaa
ripaus suolaa
Kuori appelsiini ja sitruuna terävällä veitsellä hedelmänlihaa myöten. Itse olen tykännyt käyttää filerointiveistä, mutta muullakin terävällä onnistuu helposti.

Leikkaa viipaleet irti toisistaan niin ettei niihin jää kalvoja. Paloittele hedelmälohkot. Sekoita kaikki aineket keskenään. Alkuperäisessä ohjeessa mukaan laitettiin vielä tuoretta timjamiakin, mutta sen unohdin. Anna salsan maustua jääkaapissa ainakin neljä tuntia tai mieluiten yön yli. Oli kyllä tosi hyvää jo kahdenkin tunnin jälkeen... ;)

Meidän guacamolen ja muiden hyvien salsojen ohjeet, sekä resepti pehmeisiin maissilettuihin löytyykin jo ennestään tex mex -tunnisteen alta.

Oikein makoisaa uutta vuotta!

edit 2.1. Ja sit ei varsinkaan naurattanut kun hra Patalintuun iski vatsatauti 36 tuntia homeaterian jälkeen...

Joulumenu 2011

2011-12-30T14:59:00.000+02:00

Tänä vuonna oli havaittavissa, että meidän jouluun alkaa löytyä perinteitä ruokarintamalla(kin). Monta vuotta meillä meni erilaisia kokeiluja tehdessä kun se perinteinen jouluruoka ei meidän kummankaan herkkua ole. Päädyttiin pari kertaa tilanteeseen jossa mietittiin että voikohan mistään tilata pitsaa kun tehty ruoka oli jokseenkin syömäkelvotonta. Liian kunnianhimoiset tavoitteet ilman käsitystä realiteeteista. Onneksi sekä tieto omista taidoista että ne taidot ovat vuosien varrella kehittyneet :)

Dijon-omenat

Meidän joulumenu koostui nyt monesta Patalinnussa esitellystä tutusta jutusta, mutta jotain uuttakin tottakai ujutettiin joukkoon. Ruoanlaitto uhmiksen ja vauvan kanssa onnistui hyvin kun molemmat mummot tulivat meille joulua viettämään. Lapset nauttivat mummojen täydestä huomiosta ja me aikuiset taas siitä että saatiin kerrankin piiiiiitkästä aikaa touhuta ihan rauhassa keittiössä. Tästä(kin) voisi tehdä perinteen! Ruokalajeja oli paljon, mutta kaikki hyvin helppoja, joten homma sujui hyvin ja ruoka maistui aidosti kaikille!

Aattolounas koostui uunissa haudutetusta ohrapuurosta ja kaupan rusinasopasta (jossain on aina välillä pakko oikaista). Isosisko lusikoi puuroaan innolla, mikä on outoa siinä mielessä että puurosta hän ei yleensä välitä, mutta tokihan uunipuuro on ihan eri asia itsellekin. Vauvaveljelle tein oman puuron veteen ilman suolaa ja kovin innoissaan hänkin niitä ohranjyväsiä suuhunsa kauhoi.

Puuron päälle maisteltiin joulutorttuja kahdella uudella täytteellä. Suolaisiin torttuihin laitoin Chavrouxin pehmeää vuodenaika vuohenjuustoa joka on maustettu viikunalla. Näistä ei kukaan ihan hirveästi välittänyt. Jos tavan vuohenjuuston lisäksi torttuihin laittaisi oikeaa viikunahilloa, niin luulen että tuomio olisi ihan toinen. Niitä kokeillaan seuraavan kerran! Makeissa tortuissa oli täytteenä vaniljatuorejuustoa sekä aprikoosihilloa ja tuo makuyhdistelmä oli omaan sekä hra Patalinnun suuhun sellainen, että niillä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina!

Suolaisia ja makeita torttuja

Sitten siihen varsinaiseen jouluateriaan

Aattoillan menu
Alkuun
Blinit lisukkeineen
- Kirjolohen mätiä, smetanaa & punasipulisilppua
- katkarapu-avokadosalaattia
- Erityisen hyvää sienisalaattia
- tillisilliä
- savusiikamoussea
- must leibää ja voita tahnoja varten

Blinit, sienisalaatti sekä katkarapusalaatti löytyvät kaikki arkistoista saman linkin takaa täältä. Tillisilli oli kaupasta ja muuthan eivät ohjetta kaipaakaan. Savusiikamousse oli uusi kokeilu, ja seuraavan kerran siihen etsitään uusi ohje. Tässä kokeillussa hurjan herkullinen savusiian maku peittyi kapriksien ja dijonsinapin alle niin että ihan harmitti. Ohjetta en siis ylös kirjoittele, muistiin vaan sen että eipä siihen paljon ranskankermaa ja ehkä tilliä sekä pippuria kummempaa kannata sotkea!

Pääruoka
Appelsiinisalviakalkkuna + sinappirucolakastike
Luomunaudan paahtopaisti + konjakkipippurikastike (ohje alla)
Porkkanalaatikko
Bataattilaatikko
Punajuurisalaatti
Viikunamozzarella-salaatti
Dijon-omenat
Munajuusto (mummon tuliainen)
Hämäläinen imelletty perunalaatikko (mummon tuliainen)

Paahtopaisti&kalkkuna, punajuurisalaatti, rucolasinappikastike, munajuusto, viikuna-mozzarellasalaatti

Milloinkahan tuon kalkkunan kohdalla muistaisi että tykkäämme fileestä, emme rullasta!? Viimevuona tehtiin sama virhe. Ensi vuonna jos kalkkunaa tehdään niin ehdottomasti file!! Paahtopaistia meillä on tehty tosi vähän, sillä silloin kun sitä on kokeiltu siitä on aina tullut jotenkin ei niin hyvän makuista. Tänä syksynä saatiin paisti lopultakin onnistumaan ja tämä tehtiin nyt niillä opeilla. Simppeli juttu ja varmasti useimmille ihan tuttu, mutta kirjataan silti ylös ettei pääse unohtumaan.

Paahtopaisti
Ota min 1,5kg paisti (luomunauta oli todella maukasta) pois jääkaapista vähintään kaksi tuntia ennen paistamista, niin että se on huoneenlämpöinen uuniin laittettaessa. Ruskista lihan pinta kuumassa pannussa (pannun pitää olla todella kuuma ennenkuin laitat lihan siihen etteivät lihasnesteet karkaa) kauttaaltaan. Hiero lihan pintaan reilusti karkeaa merisuolaa sekä mustapippuria .Laita paisti uunivuokaan ja tökkää paistomittari sen kylkeen. Paista lihaa 125C asteisessa uunissa kunnes paistomittari näyttää 60C astetta. Varaa paistoaikaa noin tunti per kilo. Ota paisti uunista ja kääri se folioon mielellään vähintään tunniksi. Leikkaa paistista poikkisyin mahdollisimman ohuita viipaleita. Ota paistin lientä talteen kastiketta varten.

Pippurikonjakkikastike
Erittäin hyvä ja helppo kastike paahtopaistille
4rkl paistin paistolientä
100g Musta Pekka, tai muuta pippurisulatejuustoa
2dl kuohukermaa
1½rkl konjakkia
Sulata juusto nesteeseen. Lisää konjakki ja kiehauta. Maistuu hyvälle.

Porkkanalaatikko tehtiin itse, mutta siihen ehkä etsitään uusi ohje ensi vuodeksi. Jos jollain on erityishyvä resepti niin saa linkata/vinkata :) Bataattilaatikko tehtiin netistä löytyneiden ohjeiden mukaan reilusti määrää pienentäen. Ensi kerran tämän saa vielä laittaa puoliksi jos samalla porukalla syödään. Hyvää, mutta niin makeaa että ihan pieni nokare riittää. Kaikki totesivat saman: ensimmäinen annos oli todella herkullista, santsikierroksella alkoi vähän tökkimään. Pähkinöistä tuli ihana rapsakka kuorrute laatikolle, jota ilman tässä ei olisi ollut mitään ihmeellistä.

Bataatti-pekaanilaatikko
800g bataattisosetta
0.8dl fariinisokeria
½dl pienittyjä pekaanipähkinöitä
5rkl voita sulatettuna
2 muna
1rkl vaahterasiirappia
1tl vaniljasokeria
½rkl sitruunamehua
1tl suolaa
Sekoita fariinisokeri, pekaanipähkinät ja voi keskenään ja laita syrjään. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada massa vuokaan. Ripottele pekaaniseos maustetun bataattisoseen pinnalle. Paistaa 200C asteessa n.1h

Jälkiruoaksi tein aivan mielettömän ihanan makuista karpalo-valkosuklaakakkua. Makunsa puolesta kakku tosiaan yltää omiin kaikkien aikojen suosikkeihini, mutta rakenteen kanssa meni jotain vähän pieleen. Pohja oli ihan tolkuttoman kova, eikä sitä meinannut saada leikkautumaan millään. Kakkuseos puolestaan ei kahdeksasta liivatelehdestä huolimatta hyytynyt. En kyllä ymmärrä mikä siinä meni vikaan? Jos on ideoita niin jakakaa! Rakenne oli siis lähinnä karpalo-valkosuklaamoussea keksinpaloilla, mutta se ei makunautintoa haitannut. Sokerinen kakku, jonka karpalo tekee ihanan raikkaaksi ja hämäävän keveän oloiseksi ja pohjassa lymyilevä halva tuo aivan uudenlaista makua mukaan. Rakenteesta viis, tätä tehdään uudestaan! Ohjeen löysin kauppakeskuksessa ilmaisena jaetusta Talven Juhlat lehdestä josta löytyikin monta kivaa askartelu-, lahja- sekä ruokaideaa.

Karpalo-valkosuklaakakku
Pohja
100g voita
1dl sokeria
100g vaniljahalvaa
2½dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta

Täyte
300g karpaloita
1½dl sokeria
4dl turkkilaista jugurttia
200g valkosuklaata
8 liivatelehteä
3rkl limetinmehua
1prk (3,3dl) vaahtoutuvaa vanhan ajan vaniljakastiketta (Valio)

Koristeeksi
1dl kokonaisia karpaloita
1 kananmunan valkuainen
2dl tomusokeria

Ota karpalot huoneen lämpöön sulamaan. Vatkaa voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Murustele halva joukkoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ensin keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Aseta irtopohjavuoan (halkaisija 24cm - tosin täytettä on niin runsaasti, että 26 senttisessäkään ei varmasti jää liian lattanaksi) pohjan ja reunan väliin leivinpaprei. Painele taikina vuoan pohjalle. Paistaa 200C asteisessa uunissa noin 8-10min, kunnes pohja on kullanruskea. Jäähdytä.
Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen 10 minuutiksi. Soseuta sauvasekoittimella hieman kohmeiset karpalot soseeksi. Sekoita joukkoon sokeri ja turkkilainen jugurtti. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa (sulatin mikrossa aina 30s kerrallaan). Jäähdytä suklaa haaleaksi ja lisää jugurttiseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen (sekoitus on todella tärkeää sillä suklaa kovettuu melkein saman tien kun pääsee kohmeisten karpaloiden joukkoon, oma huom.)
Vaahdota vaniljakastike. Kuumenna limetin mehu mikrossa tai kattilassa. Purista liivatelehdet vedestä ja sulata mehun joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana jugurttiseoksen joukkoon. Nostele täyte jäähtyneen pohjataikinan päälle. Peitä vuoka tuorekelmulla (tai vuoan kannella jos omistat sellaisen) ja nosta jääkaappiin hyytymän vähintään 4-6 kuudeksi tunniksi, mieluiten yön yli. Irrota vuoan reunat ja nosta torttu tarjoiluvadille. Koristele sokeroiduilla karpaloilla.

Sokeroidut karpalot
Ota karpalot sulamaan jääkaappiin. Pyyhi karpaloinen pinta talouspaperilla kuivaksi. Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Pyörittele karpalot ensin valkuaisvaahdossa, sitten sokerissa. Nosta karpalot kuivumaan paperin päälle vähintään tunniksi, kunnes karpaloiden pinta on kovettunut.

Suklaista joulua ♥

2011-12-22T20:54:00.000+02:00

Jos joulun suklaayliannostus ei vielä pelota niin varmistukseksi sen toteutumisesta kahvipöytään voi leipoa tämän suklaisen unelman.
Kuivakahvikakkua ei minun ole tullut tehtyä vuosikausiin. Ystävä kävi kylässä pari päivää sitten ja toi mukanaan palan suklaista kuivakakkua, joka olikin niin hyvää että piti heti samana iltana leipoa samantapaista vielä itsekin lopuille oven takana vilisseille tonttuilijoille! Peruskakun ohje löytyi Myllyn Parhaan sivuilta jota muokkasin tarpeeseen ja täytteet sovelsin sen mukaan mitä kaapista löytyi. Meille kulkeutuneeseen hedelmäsekoitukseen suhtauduin skeptisesti, mutta tähän kakkuun sekin istui ihan hyvin. Suklaan jätin melko isoiksi hippusiksi niin että sattumat varmasti huomasi syödessään. Ystävän kakussa oli Fazerin manteli-päärynäsuklaata, jonka päärynäsattumat maistuivat ihanalta vielä kakussakin, sitäkin voin suositella kokeilemaan!

Yritin tehdä kakusta laktoosittoman, mutta kun asiaan ei ole perehtynyt yleensä niin tulihan sen kanssa sitten mokattua. Muuten onnistuin, mutta tottakai tuossa tummassa minttusuklaassa oli maitoa, vaikka ajattelin että eihän sitä tummassa suklaassa ole. Loppujen lopuksi se ei haitannut, sillä maito missä tahansa muodossaan oli väärää, ei edes laktoositon riittänyt. Homma tuli siis kämmitytä jo ihan alkuvaiheessa allergiaa ajatellen. Onneksi kakku tällaisenaan maistui sitten muille syöjille. Alkuperäisessä ohjeessa oli kunnon kermaa (2,5dl) ja leivontamargariinia (150g), (jälkimmäistä en käytä koskaan, mutta voita kylläkin), joten niitä voi arvatenkin hyvin käyttää myös. Itse saattaisin silti tehdä näin jatkossakin, oli, ja on, nimittäin sen verran hyvää. Puoli kakkua on nyt tuhottu, loppu puolikas odottaa jouluaattoa, niin että voidaan varmistaa paraneeko kuivakakku tosiaan muutaman päivän odotellessaan.

Joulun suklaakakku
5dl vehnäjauhoja
2dl ruokosokeria
2½tl leivinjauhetta
2½tl vaniljasokeria
2dl laktoositonta maitojuomaa (3%)
3 kananmunaa
1,25dl rypsiöljyä

1dl vahvaa kahvia (meillä 1pieni pss espressojuomajauhetta)
3rkl tummaa kaakaojauhetta
½-1dl kuivattuja hedelmiä (Hedelmäsekoitus)
½-1dl rouhittuja saksanpähkinöitä
50g 70% tummaa minttusuklaata isohkoina hippuina

Kuorrutukseen
80g maitosuklaata
sokerilumihiutaleita ja hopearakeita

Lisää kaakaojauhe kahviin. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi hedelmät, pähkinät ja suklaa. Kaada seos öljyttyyn ja korppujauhotettuun vuokaan (n.2l). Paista 175C asteessa 50-60min. Jäähdytä kakkua 10min ennen kumoamista.

Patalintu toivottaa suloisen hilpeää joulua kaikille lukijoilleen! ♥

Joululahjavinkki x3

2011-12-10T15:41:00.000+02:00

Annettiin jo ystäville pienet jouluiset herkkupussit lahjaksi itsenäisyyspäivänä, joten koska yllätys ei voi enää siellä mennä pieleen niin tässä muutamat herkulliset joululahjavinkit teille.

Paahdettuja pähkinöitä tehtiin oikein jättisatsi niin että niitä jäi itsellekin vielä reilusti naposteltavaksi kolmen lahjapurkin jälkeen. Onneksi olivat tosi hyviä, joten eipä niiden tuhoamisessa mitään ongelmaa ole. Ohje on tässä puolitettuna siitä mitä tehtiin. Me käytimme kuorellisia manteleita, jotka itse kuorittiin. Se onnistuu helposti näin: laita mantelit kiehuvaan veteen, keitä 1min, siirrä mantelit kylmään veteen. Poista kuoret puristamalla mantelia peukalon ja etusormen välissä. Maustekuorrutus on kuitenkin sen verran vahva, että en usko maun kärsivän vaikka käyttäisi valmiiksi kuorittuja manteleita. Tulisia nämä eivät ole, joten jos tykkää potkusta niin cayennen määrää kannattaa lisätä parin maustemitan verran. Suolan voi jättää kokonaan poiskin, mutta me tykkäsimme nimenomaan tästä suolaisen ja makean suloisesta sekamelskasta.

Paahdetut kuorrutetut pähkinät
800g pähkinöitä (puolet kuorittuja manteleita ja puolet cashew-pähkinöitä)
5rkl fariinisokeria
1½tl Maldon-suolaa (+ paahdon jälkeen ripsauteltiin melko reippaastikin tavan jozoa, kun tuntuivat kaipaavan tasapainotusta makeuteen)
1 maustemitta (mm) cayennea
1tl kanelia
1tl (vähän vajaa) inkivääriä
1 kananmunan valkuainen (keltuaisen voit käyttää vaikka alimpaan ohjeeseen)
1rkl kylmää vettä
Sekoita mausteet. Vaahdota valkuainen + vesi (löysäksi vaahdoksi, ei miksikään marengiksi asti). Sekoita pähkinät valkuaiseen, lisää mausteet ja sekoita lisää. Levitä pähkinät kahdelle uuninpellille. Paahda 150C asteessa n.30min. Sekoita välillä pariin otteeseen. Aikaa kannattaa tarkkailla - ekat meillä onnistui, toisessa satsissa cashewt paahtui vähän turhan tummiksi ja aavistuksen palaneen makuisiksi kun luotettiin tuohon 30min.

Suklaanapit tehtiin tällä netistä löytyneellä ohjeella. Näistä tuli herkullisia ja muuten hyvän näköisiä, mutta joku siinä lämmityksessä tai jäähdytyksessä meni pieleen kun lopputulos oli suklaan osalta hivenen harmahtavan pilkullinen. Selkeästi pitäisi alkaa tutustua suklaan temperoinnin saloihin, siitä en toistaiseksi tiedä oikeastaan mitään. Ohje on nyt tässä kuitenkin sellaisenaan, koska korjausta asiaan en tiedä ja lopputulos oli joka tapauksessa hyvän makuinen ja hauskan näköinen. Koristeita jäi reippaasti yli, joten pienemmät määrät riittävät mainiosti. Mutta olihan niitä ihan kiva napsia sellaisenaankin jälkikäteen ;)

Jouluiset suklaanapit (n.30-40kpl)
250g maitosuklaata (käytin fazerin sinistä), tumma suklaa sopisi varmasti myös paremmin kuin hyvin
2mm (maustemittaa) jauhettua inkivääriä
2mm kanelia
1½mm kardemummaa
½dl hieman pienittyjä pistaaseja
½dl kuivattuja karpaloita
½dl kuivattuja mansikoita
½dl vaahtokarkkia pieneksi leikattuna
(voi käyttää myös rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä)

Sulata suklaa vesihauteessa ja anna suklaan hieman jäähtyä, noin 5-10 minuuttia. Lisää suklaan joukkoon inkivääri, kaneli ja kardemumma. Peitä uunipelti leivinpaperilla. Nostele suklaaseoksesta ruokalusikalla pieniä ympyrän muotoisia kekoja leivinpaperille. Koristele pähkinöillä, hedelmillä ja marjoilla. Anna suklaapalojen kovettua. Voit myös laittaa suklaat jääkaappiin kovettumaan. (meillä suklaat muuttuivat harmaaksi tämän viilennyksen jälkeen)

Viimeinen ohje löytyi Kodin kuvalehden arkistoista. Näitä ei kannata mihinkään piilopakettiin laittaa etteivät pilaannu, mutta ovat tosi kiva vieminen ja naposteltava glögin kera. Tein nämä tosi pienellä tähtimuotilla joka teki kekseistä suorastaan vastustamattomia. Yksi tuollainen pieni vielä... Keksit olivat muuten älyttömän hyviä myös viinirypälemarmeladin kera, joten jotain hilloa kannattaa näiden kaveriksi tarjota jos sitä kaapista löytyy!

Juustokeksit
100g pehmeää voita
100g raastettua parmesaania
1½dl vehnäjauhoja
½tl paprikajauhetta
1tl oreganoa
ripaus cayennepippuria
1/4tl suolaa
1 keltuainen
Nypi juustoraaste ja voi kuivien aineiden kanssa. Lisää lopuksi keltuainen ja nypi valmiiksi taikinaksi. Painele taikina litteäksi ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa pari tuntia. Kaulitse taikina vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota muotilla pieniä keksejä. Nosta keksit uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Jäähdytä. Tarjoa glögin kanssa.

Appelsiini-kauralastut, suklaalla tai ilman

2011-11-19T14:13:00.000+02:00

Äkilliseen ylitsepääsemättömään makeannälkään tuli mieleen tehdä kauralastuja. Edellisestä kerrasta olikin aikaa - en muista niitä itse tehneeni yläasteen kotitaloustuntien jälkeen. En tiedä miksi, sillä nehän ovat ihan älyttömän helppoja ja herkullisiakin vielä. Näihin kauralastuihin tuli kivaa twistiä appelsiinia ja rusinoita lisäämällä. Appelsiininkuoresta nousi ihanan aromaattinen tuoksu ja se myös maistui. Meidän sokeripurkissa on majonut vaniljatanko ja siitä mukaan tuli myös suloista vaniljaa, saman saa aikaan varmasti myös vaniljasokeria joukkoon lisäämällä. Jotenkin tuntui että tämän appelsiini- ja rusinalisän kera lastut sopivat erityisen hyvin joulun odotteluun. En minä näitä kyllä ilman ainakaan sitä appelsiinia tekisi! Varoituksen sana kuitenkin paikallaan; näihin tulee himo!

Appelsiini-kauralastut
(18 kpl / 9/pelti)

2 ½ dl kaurahiutaleita
½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 ¼ dl (vaniljaista)sokeria tai + 1tl vaniljasokeria
1 dl sulatettua voita
1 dl appelsiinimehua
½ tl appelsiinin raastettua kuorta
(Pese appelsiini huolellisesti ennen kuoren raastamista!)
1dl rusinoita
(tummaa suklaata)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi, mehu ja appelsiinin kuori. Sekoita taikinaksi. Taikinan kuuluu olla hieman löysää. Annostele taikinaa lusikan avulla pellille, leivinpaperin päälle. Jätä reilut välit lastuihin. Paista kauralastuja uunissa 225 asteessa n. 5-7 min. Iirrottele pelliltä lastalla hieman jäähtyneenä

Appelsiiniherkusta tuli väkisinkin mieleen suklaa, sillä appelsiinisuklaahan on ihanaa. Muutaman lastun päälle sulattelin siis vielä lisäksi tummaa suklaata. En voi sanoa että olis ollut pahaa...

Siitä appelsiiniaromin hyvyydestä voi ilmeisesti olla myös toista mieltä. PikkuE tokaisi uunista tulevia tuoksuja nuuskutellessaan: "Haisee pahalta. Minä tuoksuu hyvältä" Tyytyväisenä hän näitä kuitenkin suuhunsa nakersi. Tyttö lajitteli ensin rusinat syrjään, söi keksin ja lopuksi rusinat kerralla perään.

Ei ihan sitä mitä piti, mutta hyvää silti

2011-11-16T15:04:00.000+02:00

Isänpäivää meillä vietettiin jo aika perinteiseen tyyliin, yhdessä ollen ilman sen suurempia suunnitelmia. Se muutos tässä oli tietenkin aikaisempaan että Pikkuveli oli nyt ensimmäistä kertaa mukana juhlinnassa. Isi sai jälleen kädenjälkikortit, joka on helppo (hyvään hetkeen tähdätessä) toteuttaa myös vauvan kanssa. Näistä on tosi kiva seurata lasten kasvua kun tämän näin vuosittain toteuttaa.

Kakkuohjeen poimin marraskuun Ruoka-Pirkka lehdestä herkullisen ulkonäön ja herra Patalinnun makuun sopivien rahkan ja pähkinöiden perusteella. Suurena plussana oli myös mantelijauhon käyttö kakkupohjassa, sillä jonkinasteinen karppausaate (lähinnä vehnäjauhon ja perunan välttely) on ottanut valtaa myös Patalinnun keittiössä. Lauantai-iltana kaupassa käydessä tuli mieleen, että samalla ohjeella on varmaan väsätty isänpäiväkakkuja monessa muussakin kodissa, sillä kakkuun tarvittavat cashewpähkinä- ja suklaaraepussitangot olivat lähes tyhjinä ja mantelijauhojen kohdalla oli vain ammottava aukko. Pohjan jouduin siis harmikseni tekemään vehnäjauhosta. Ohjeessa mainitut mintturakeet korvasin mansikkarakeilla, sillä hra Patalintu ei ole mintun ystävä. Muuten kaikki onnistui hyvin siihen asti kun kinuski piti levittää kakun päälle. Kuohukerman käytin vahingossa jo kakun sisukseen (en siis muistanut ostaa kuin yhden purkin), joten kinuskin jouduin keittämään vispikermasta. Oliko syy sitten siinä (?) vaiko jossain muussa(kin), mutta kinuski ei kakun päälle jämähtänyt vaan valui pois.

Kinuski valui hitaasti mutta varmasti ja katosi lopulta kakun päältä kokonaan

Ei siis tullut kaunis kakku, mutta niin hyvän makuinen ja helppo se oli että pakko tätä on kokeilla joskus uudestaan. Silloin nämä muutokset käyttöön (aika pitkälle kohti alkuperäistä):

mantelijauho (onko se edes oikeasti hyvää kun ei sitä ole tullut koskaan muutenkaan kokeiltua?)
kinuskiin kuohukermaa (onko jotain jippoja millä sen saa varmasti onnistumaan?)
esanssittomia suklaarakeita. Ihan pelkkä tummasuklaa olisi varmaan aika bueno. Minttu kakkuun varmasti sopisi, mutta enhän mä tuota voi yksinään syödä. Mansikka oli ihan ok ja erityisesti Isosiskon mieleen, mutta ei se mansikkaesanssi pidemmän päälle hurjaa herkkua ole.
cashew-pähkinöiden tilalle suolapähkinöitä. Tämä kakku jotenkin huutaa suolaista kaverikseen ja pienellä palalla tätä noiden suolapähkinöiden kanssa jo testattiinkin ja oli ihanaa!! (ja nyt huomaan että ohjeessahan olikin suolattuja cashewpähkinöitä, no eipä osunut kaupassa silmään)
jätin jo tässä sokerin kokonaan pois rahkatäytteestä, enkä sitä lisäisi mukaan jatkossakaan. Aika äkkimakea tämä oli tämmöisenäänkin.

Minttuinen kinuskikakku ilman minttua (gluteeniton mahdollisuuksien mukaan)
Pohja
2 luomu kananmunaa
2dl sokeria
150g mantelijauhetta (ei ollut, joten tein vehnäjauhosta)
2tl leivinjauhetta
Täyte
3 liivatelehteä
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
(3/4dl sokeria - en laittanut kuin 1rkl, enkä suosittelekaan lisäämään, oli tarpeeksi makea muutenkin)
½dl luomu kevytmaitoa
100g suklaarakeita (ohjeessa Pirkka minttusuklaarakeita, meillä tässä Pirkka mansikkasuklaarakeita)
Kuorrutus
2dl sokeria
2dl kuohukermaa
1rkl voita
Pinnalle
125g suolattuja (cashew) pähkinöitä
100g suklaarakeita

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle (24cm) ja voitele sekä jauhota vuoan reunat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sen jälkeen munasokerivaahtoon. Kaada taikina vuokaan. Paista 175C asteessa 25min.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5min. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka (sekä sokeri jos sitä laitat). Kuumenna maito ja liuota puristetut liivatelehdet siihen. Kaada maitoseos ohuena norona rahkaseokseen koko ajan sekoittaen. Puolita tai rouhi suklaarakeet ja lisää ne täytteeseen. Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle. Anna kakun hyytyä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
Sekoita kerma ja sokeri kattilassa. Keitä 15-20min, kunnes kinuski sakenee. Lisää voinokare. Anna kinuskin hieman jäähtyä. Kaada se kakun päälle. Irrota kakku vuoasta. Koristele suolapähkinöillä ja suklaarakeilla.

Suklaarakeissa koettiin jonkinmoista hävikkiä Isosiskon kakkua koristellessa, mutta riittihän noita ;)

Vielä ehtii kurpitsan kaiverrukseen

2011-10-28T12:58:00.000+03:00

Me tehtiin taas omamme jo ajoissa, niin että nyt Halloweeniin mennessä se onkin jo ihan lysähtänyt. Mutta tosi hieno se oli vastavalmistuneena, herra Patalinnun käsialaa jälleen kerran. Ja ehtiihän tässä tosiaan vielä uudenkin tekemään jos siltä tuntuu :) Kurpitsa koverrettiin näillä parin vuoden takaisilla ohjeilla. Siemenet paahdettiin samasta linkistä löytyvällä ohjeella ja ne on aina vaan niin kovin maistuvia! Jos halloween-juhlien tarjottavat ovat vielä hakusessa, niin meidän aiempien vuosien kammotuksia löytyy täältä.

Horrific Halloween!

Syy miksi meidän kurpitsa lysähti niin nopsaan, on se että sen liha hyödynnettiin (vähän liian tarkkaan) ensin pois. Jos siitä poistaa vaan siemenet ja vähän lihaa, niin paksut reunat kestävät kasassa ymmärrettävästi kauemmin kuin ohuet. Me kuitenkin raaputtelimme metallisella jäätelökauhalla kahden kilon kurpitsasta 800g sisusta talteen niin että saatiin tehtyä uusimmasta Glorian R&V:stä löytynyttä lasagnea. Ja hyvä että tehtiin niin, sillä lasagnehan oli varsinaista herkkua. Runsaasti erilaisia kasviksia joista tosiaan kurpitsa pääosassa ja päälle sekä väliin reilusti hyvää vuohenjuustoa täytelöittämään lopputuloksen. Kertaakaan lasagnea syödessä ei tullut mieleen että olispas tässä vielä lihaa tai valkokastiketta. Ehei, tosi hyvää ihan tällaisenaan! Tässä ohje niinkuin me sen teimme.

Kurpitsa-vuohenjuustolasagne
1kg butternut squash kurpitsaa kuutioina (meillä 800g ihan tuota tavallista oranssia kurpitsaa jäätelökauhasuikaleina)
2 porkkanaa viipaleina
2 isoa paprikaa viipaleina
1 solovalkosipuli (meillä 3 kynttä tavallisesta)
1 punasipuli lohkoina
½dl oliiviöljyä
3-4 rosmariininoksaa
1tl suolaa
½tl mustapippuria myllystä
Tomaattikastikkeeseen
2prk (á400g) kuorittuja kirsikkatomaatteja (meillä luomu luumutomaatteja)
1tl sokeria
½tl suolaa
½tl mustapippuria myllystä
½dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
1½dl kivettömiä kalamataoliiveja viipaleina
½dl tuoreyrttejä hienonnettuna, meillä basilika & lehtipersilja
Lisäksi
250g vuohenjuustoa paksusta tangosta murustettuna (meillä Pirkan parhaat ohut tanko - toimi hyvin)
n.8 lasagnelevyä
2dl raastettua parmesaania

Yhdistä kaikki kasvikset kulhossa ja sekoita öljy, rosmariininoksat sekä mausteet joukkoon. Levitä kasvikset leivinpaperoidulle uunipellille. Kypsennä uunin keskitasossa 200C asteessa noin 30min tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Kääntele kasviksia kerran kypsennyksen aikana. (Voit tehdä kasvikset jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin)
Tee tomaattikastike kasvisten kypsyessä. Kaada säilötyt tomaatit isoon kattilaan tai paistinpannuun ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Anna kiehua keskilämmöllä kannen alla noin 25min. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, oliivit sekä yrtit kastikkeeseen. Poista rosmariini paahdetuista kasviksista ja sekoita kasvikset kastikkeeseen.

Muhevan oranssi kasvismössö

Kokoa lasagne. Levitä hieman tomaattikastiketta uunivuoan pohjalle. Ripottele vuohenjuustoa päälle. Levitä seuraavaksi kerros lasagnelevyjä. Sitten taas kastiketta, juustoa, lasagnelevyjä. Tee 3-4 kerrosta. Laita kastiketta päällimmäiseksi ja ripottele vuohenjuustoa ja parmesaani pinnalle. Paista uunin keskitasossa 200C asteessa noin 25min. Tarkista aika lasagnelevypakkauksesta. Tarjoa salaatin kera.

Valmis herkku

Kesä kielellä

2011-10-22T16:08:00.001+03:00

Kun aurinko paistaa niin vielä näin syksylläkin tulee grillaus mieleen. Tällä kertaa tosiaan vaan mieleen, sillä nämä grillaukset hoidettiin kyllä kesällä, mutta ihan hyvinhän se vieläkin onnistuisi. Herkulliset vastanostetut kesäkasvikset toki ovat jo marketeista poistuneet, mutta ainakin näillä kuvilla voi fiilistellä viime kesää ja alkaa odottamaan seuraavaa =) Ja ainahan sitä ruokaansa voi tuunata aikaan sopivaksi. Porkkanat ja punasipulihan ovat vallan mainion makuisia uunissa paahdettuna. Linssien käyttö on meillä todella vähäistä, mutta tässä salaatissa niitä syö todella mielikseen.

Hurjan herkullisen maalaisfetasalaatin ja siihen täydellisesti sopivan sipulikastikkeen ohje löytyi Glorian Ruoka & Viini-lehden numerosta 5/11. Me nautiskelimme tällä salaatilla kesällä muutamaankin otteeseen mehevän pihvin lisukkeena.

Maalaisfetasalaatti
1½dl vihreitä linssejä
5 pikkuporkkanaa pitkittäin halkaistuna
5 (kesä)punasipulia puolitettuna (poista uloin kerros)
Sipulin varsia (tai talvella esim ruohosipulia) hienonnettuna
2 ruukkua rucolaa (olemme käyttäneet myös sekaisin rucolaa, punamangoldia, punasalaattia yms)
200g fetajuustoa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä

Aloita valmistamalla kastike (ohje alla)

Huuhtele linssit ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, noin 20min. Valuta ja sekoita loraus oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria joukkoon.
Sipaise kasvisten pintaan kevyesti öljyä. Grillaa porkkanoita ja punasipuleita n.5-10min. (Tai paahda molempia uunissa pellillä 200C asteessa n.30min). Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita linssit, porkkanat, sipulit ja rucola keskenään tarjoilukulhossa. Murusta feta joukkoon. Lisää loraus oliiviöljyä ja mausta tarvittaessa. Tarjoa kermaviilikastikkeen kera.

Kolmen sipulin kermaviilikastike
1 pieni salottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
3/4dl ruohosipulia hienonnettuna
(kesäsipulin varsia)
2dl kermaviiliä
2tl sitruunamehua
1/4tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
Sekoita ainekset keskenään ja nosta kastike maustumaan jääkaappiin salaatin valmistumisen ajaksi.

Lempiruokaa

2011-10-15T15:05:00.001+03:00

Tässä lopultakin ruoka, joka olisi pitänyt postata jo ikuisuuksia sitten. Tästä on tullut yksi meidän suosituimmista aterioista silloin kun halutaan jotain todella maukasta todella helposti ja nopeasti. Itse menen jopa niin pitkälle että annan tälle tämänhetkisen lempiruokani tittelin. Minulle tämä edustaa sitä comfort foodia, lohturuokaa, mukavuusruokaa mitä se nyt onkaan. Paljon makuja, pehmeää ja lämmittävää. Ja se helppous pisteenä i:n päälle. Miten näin helpolla voikin saada aikaan jotain näin hyvää?

Kyseessä siis kotijuustocurry eli yksi muunnelma intialaisesta palak paneerista. Tuon paneerin eli juuston voisi tehdä itsekin melkoisen helposti esim. tällä ohjeella mutta vielä emme ole kokeilleet sitä. Testailun kautta parhaaksi olemme meille todenneet Valion kotijuuston. Siinä on lämmitettynä mukavan sitkas purutuntuma ja maku on herkullinen. Currytahnana olemme käyttäneet niin intialaista mietoa currytahnaa (Rajah) kuin thaimaalaista punaista tulisempaakin tahnaa. Kun pikku-herra sai vatsanpuruja äidin syömästä valkosipulista parin kuukauden ajan, niin tahna tehtiin itse (kaikissa tutkimissamme valmistahnoissa oli valkosipulia). Siihen on laitettu n. 2rkl tomaattipuretta, 1-2tl chilisosetta, 2 mm (maustemitta) kurkumaa, 2mm korianteria, 2mm juustokuminaa, ripaukset inkivääriä ja kanelia sekä rouhaisu mustapippuria. Vähän aina maun ja hetken mukaan määriä säädellen. Joskus "maitotuotteena" on käytetty pelkkää kookosmaitoa, mutta jotenkin tuo jugurtin happamuus sopii tähän niin hyvin että mieluummin laitetaan molempia tai useimmiten vain jugurttia.

Lisäys 27.10. Näillä määrillä ruokaa tulee noin 5-6 annosta eli aikas reippaasti. Meillä tehdään silti aina sama määrä kun tämä on onnekkaasti myös lämmitettynä hyvää :)

Kotijuustocurry eli palak paneer
1 iso sipuli silputtuna
n.4rkl mietoa currytahnaa tai vähemmän jotain muuta tulisempaa
1rkl öljyä
500g tomaattimurskaa
2 vihreää paprikaa isohkoina kuutioina
200ml kookosmaitoa
250g Turkkilaista jugurttia (tai kuten meillä usein, ei lainkaan kookosmaitoa vaan 500g jugurttia)
150g pakastepinaattia
500g (2rs) kotijuustoa n2x3cm kuutioina
Kuulota sipuli öljyssä currytahnan kera. Lisää paprikat ja pehmitä niitä pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja pakastepinaatti. Kun seos porisee kunnolla lisää jugurtti (ja kookosmaito) sekä kotijuustokuutiot. Anna lämmetä ja tarjoa riisin kera.

Kuva ei tee tälle ruoalle oikeutta ja se onkin se syy miksi postausta on näin kauan joutunut odottamaan. Jotenkin sitä haluaisi esitellä oman suosikkinsa parhaassa mahdollisessa valossa, mutta aina se ei ole mahdollista. Kaikki ihana ei vain ole kuvauksellista :) Tässä tämä nyt on, villiriisi-basmatiseoksen kera. Siten miten se meillä syödään. Peruslautaselta konstailematta.

Unohtuneet tatit

2011-10-13T13:24:00.000+03:00

Viinirypäleiden säilönnästä tuli mieleen toinen syksyn sato, joka on ihan unohtunut esitellä. Näin hieno tattisaalis löytyi Joensuussa käydessä ihan Rva Patalinnun isän pihapiiristä.

Vasta esiintulleita tattiperheitä ja osa jo isoiksi kasvaneita. Niissä riitti Pikku E:lläkin ihmettelemistä ja jostain ne tulivatkin taas ihan pari päivää sitten mieleen ja tyttö alkoi papan tatteja muistelemaan :)

Tatit olivat ihan täydellisen kiinteitä ja valkoisia, ilman madon reikiä.

Tehtiin niistä tuoreeltaan aikalailla perustattikastike. Oli muuten tosi hyvää kesäperunoiden ja pannulla paistetun kuhan kera!

Kermainen tattikastike
200g tuoreita tatteja viipaloituna
1 keskikokoinen keltasipuli hienonnettuna
2-3rkl voita paistamiseen
2rkl vehnäjauhoja
2dl lihalientä (meillä vasikkafondista)
1prk (120g) smetanaa
2rkl tomaattipuretta
ripaus suolaa
muutama rouhaisu tuoretta valkopippuria
(suolakurkkua kuutioituna)
Kuulota sipulisilppu voissa. Lisää sienet ja paista hetki niin että liika kosteus haihtuu. Lisää vehnäjauhot ja pyörittele ne joukkoon. Kaada lihaliemi ja kerma pannuun, lisää tomaattipure ja hauduttele n.15min. Mausta suolalla ja pippurilla.

Löytyi sieltä sienimetsistä muutakin vaikka niin yrittivät piilotella ;D

"Viininkorjuuta", säilöntää ja superhyviä skonsseja

2011-10-11T11:38:00.001+03:00

Muutama viikonloppu sitten, tai taitaa siitäkin taas kuukausi olla vierähtänyt, päästiin mukaan tietääksemme harvinaiseen sadonkorjuuseen näillä korkeuksilla, nimittäin viinirypäleiden keruuseen. Hra Patalinnun äidin pihan suojissa kasvaa iso köynnös, josta tänä vuonna tuli erityisen paljon ja erityisen makeita viinirypäleitä. Rypäleet ovat melko pieniä ja niissä on jokaisessa pari kiveä, jotka ovat hieman kitkeriä. Mutta kun kivet jaksaa syljeskellä menemään makuelämys on todella hyvä. Maku on ihan erilainen kuin täällä kaupassa myytävissä tummissa rypäleissä. Enemmän minulle tuli maun puolesta mieleen tämä Welch'sin viinirypäle limonaadi jota maailmalla yleisesti myydään ja täälläkin tätä nykyä hyvin varustelluissa marketeissa.

Rypäleitä tuli todella runsaasti ja kotona alkoikin pohdinta mihin käyttää 20 litraa viinirypäleitä kun ei niitä kukaan jaksa eikä ehdi ennen (melko nopeaa) pilaantumista syödä sellaisenaan. Eikä haluakaan kun kerrankin on tuollainen saalis jota voi muullakin tavalla hyödyntää :)

Nyt jos perussäilöntä ei kiinnosta niin hyppää toki loppuun. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan sieltä löytyvän skonssien ohjeen!

Tehtiin sitten ihan perushilloa, marmelaadia ja siirappia mehujuomaa varten. Niihin ei nyt tehnyt mieli kokeilla mitään mauste-erikoisuuksia, kun rypäleiden maku noissa tuotteissa itsessään on jo harvinainen, ainakin meille. Siirappi oli helppo nakki siementen osalta kun ne sai helposti siivilöityä hedelmän nahkojen kanssa pois. Mutta hillo ja marmeladi olivatkin haastavampia, kun sen mehun lisäksi halusi tietysti myös hedelmän lihan ja kuoret talteen. Näissä rypäleissä (Jenkkisivuilta löytyineiden ohjeiden perusteella kuvittelisin että nämäkin rypäleet voisivat olla concord-lajiketta, pitää vielä tarkistaa) on ihan eri rakenne kuin kaupassa myytävissä ja siemenet lähtivät lopulta helposti ihan vain rypälettä kahden sormen välissä puristamalla.

Siemenet hedelmänlihoineen toiseen astiaan ja kuoret toiseen. Helppoa, mutta kun teet sen yli 10 litralle rypäleitä niin voit kuvitella että siihen saa pari tuntia sujuvasti kulutettua... Erottelun jälkeen keittelimme siemeniä lihoineen n.5min, jonka jälkeen siemenet jäivät siivilään ja mehu ja "hötö" talteen kattilaan. Sen jälkeen kuoret mukaan väriä tuomaan (on muuten jännä, että pelkkä hedelmänlihasta tehty mehu on ihan valkoista. Kaikki väri tulee todellakin kuoresta) ja sokerin kanssa kiehumaan halutuksi tuotteeksi. Mehu kävisi aivan hyvin punaviinistä jos joku haluaisi juomattomuuttaan syystä tai toisesta salailla. Ja väri tarttuu vaatteisiin ja pöytäliinaan myös aivan yhtä tehokkaasti.

Viinirypälesiirappi
(tehtiin tätä kaksi erikokoista annosta, mutta lopputulos siirapin määränä oli ihan yksi yhteen ja tarkka noine litramäärineen)
1500g rypäleitä
1,5dl vettä
250g sokeria
= 1l mehua

3000g rypäleitä
3dl vettä
500g sokeria
= 2 litraa mehua

Kiehauta ensin rypäleitä veden kera n.5min tai kunnes näyttää siltä että rypäleet ovat pehmenneet. Siivilöi mehu kattilaan, lisää sokeri ja keittele 10-15min. Pullota puhtaisiin, valmiiksi lämmitettyihin lasipulloihin. Siirappi on todella täyteläistä ja laimennussuhde veteen tai kivennäisveteen on n. 1:6. Sopii hyvin laimentamattomana myös esim. jäätelön kastikkeeksi. Ihanaa!!

Viinirypälemarmeladi
1kg putsattuja rypäleitä (kts yllä)
1pkt (330g) hillo ja marmeladisokeria
Mittaa aineet kattilaan. Kuumenna hillo hitaasti kiehuvasti ja anna kiehua n.5min. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen. Hyvää kaikkialla missä muutenkin käyttäisit marmelaadia :)

Viinirypälehillo
1kg rypäleitä
500g hillosokeria
½dl vettä
Mittaa vesi ja rypäleet kattilaan ja kuumenna hitaasti siihen pisteeseen että höyryä alkaa muodostua. Lisää hillosokeri joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna kiehua 15 min välillä sekoitellen. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin noin vartin jäähdytyksen jälkeen.

Marmeladissa on vähemmän sokeria kuin hillossa, joten sen säilytys aina jääkaapissa. Hillo säilyy tarvittaessa vaikka huoneenlämmössä.

Hilloa kokeiltiin eilen Valentine Warnerin tv-ohjelmasta bongattujen skonssien kera ja ai mieletön miten hyvää se oli. Tein skonsseja vähän epäillen, sillä ne näyttivät ohjelmassa niin hyvin kohonneilta ja upeilta, että en uskonut ohjeen sellaisenaan samaa lopputulosta tuottavan. Mutta niin se vaan teki ja skonssit itsessään olivat ihanan kuohkeita ja rapeita ja niiiiin hyviä. Ja todella helppotekoisia. Skonssit ovat siitä kiva tarjottava, että ne itsessään eivät ole kovinkaan makeita, vaan jokainen voi oman sokerihampaansa mukaan lisätä makeutta hillon määrää säätelemällä :) Meillä näitä syötiin iltapalaksi ihan perheen kesken suoraan lämpimäisinä, mutta ohjeen mukaan maistuvat myös jäähdytettyinä myöhemmin. Kuka niitä malttaa muka odottaa? ;D Sen verran tein muutosta ohjeeseen, että lisäsin mukaan leivinjauhetta, kun sitä selfraising jauhoa ei täällä harrasteta.

Skonssit eli kuohkeat teeleivät
500g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g pehmeää voita
½tl suolaa
40g sokeria
3dl kevytmaitoa (tai ohjeen mukaan ihan täysmaitoa)
Lämmitä uuni 220C asteeseen. Nypi jauhot, leivinjauhe ja voi murusiksi isossa kulhossa. Lisää suola ja sokeri ja sekoita ne tasaisesti joukkoon. Lisää maitoa vähitellen (huomaa että et välttämättä tarvitse kaikkea 3dl tai saatat joutua lisäämään vähän enemmän) kunnes seoksesta muodostuu kiinteä mutta pehmeä taikina. Kuiva se ei saa myöskään olla.
Laita taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja kaulitse siitä 2,5senttiä (ei ohuempi!!) levy. Leikkaa siitä n.7kpl 7x7cm kokoista ruutua ja laita ne uunipellille (jos et käytä leivinpaperia voitele pelti). Muokkaa ylijäänyt taikina ja kaulitse se jälleen 2,5 senttiä paksuksi ja leikkaa kaksi viimeistä neliötä. Sivele maidolla ja paista uunin keskitasossa 12-15min kunnes skonssit ovat kohonneet ja kauniin kullanruskeita. Nautiskele hillon (perinteisesti mansikkaa, mutta meillä siis viinirypäle) ja makeuttamattoman kermavaahdon kera. NAM!

Pikku E on todella innokas apuri niin leivontaan kuin ruoanlaittoonkin. Tällä kertaa tyttö hoiti hienosti skonssien maidolla voitelun. Ja ne skonssit olivat hänen mielestään parhaita ihan sellaisenaan. Hillo ja kermavaahto syötiin erikseen lautaselta lusikalla ja sormen avustuksella. Mitä sitä hyviä makuja turhaan sotkemaan ;)

Uusi herkkuruoka, broileria ja polentaa, oliiveilla tottakai

2011-09-20T07:42:00.000+03:00

Harmittaa kun tämä ruokablogi on nyt niin hunningolla, mutta ei voi mitään. Kaksi pientä lasta, syksyn harrastukset ja flunssaputki pitävät sen verran kiireisinä, että tänne kirjoitellaan vain ja ainoastaan silloin kun on jotain tosi hyvää asiaa. Eli harvoin, mutta sitäkin parempaa ja kokeilunarvoista :)

Nyt viikonloppuna kokeiltiin uutta kanareseptiä ja näin ensikerran tuntuma oli se, että tässä on potentiaalia uudeksi lempiruoaksi (yhdeksi monesta tietenkin). Broileri muhi äärettömän mureaksi ja kaikki maut passasivat täydellisesti yhteen. Jos tietää että meillä asuu 2-vuotias oliiviaddikti, niin voi arvata miten hyvin tämä maistui myös hänelle. Ruoan valmistelu oli todella nopeaa ja helppoa, pitkä muhimisaika vain kannattaa ottaa huomioon ettei aloita ruoan laittoa silloin kun on jo nälkä. Polentakin onnistui tällä kertaa nappiin. Yhden kerran aiemmin sitä on itse testattu ja se oli sellaista mautonta velliä ettei sitä kukaan syönyt. Nyt tuli todella hyvää sekä maultaan että koostumukseltaan. Jääkaapitettuna tämä on helposti muotoon leikattavaa kuten pitääkin. Eli loput sitten seuraavana päivänä pannulla leivitettynä paistoon niinkuin asiaan kuuluu.

Broileria tomaatti-oliivikastikkeessa
600g broilerin rintafilettä n.3x3cm paloina
500g tomaattimurskaa
1 sipuli viipaleina
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 keltainen paprika lyhyinä suikaleina
1 prk vihreitä oliiveja
1tl kuivattua oreganoa
1tl kuivattua basilikaa
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
Kuulota sipuli ja valkosipuli isossa kasarissa tai vaikka wokkipannussa. Ruskista kananpalat. Lisää paprika ja pehmennä hetki. Lisää tomaattimurska, oliivit, yrtit ja mausteet ja anna hautua hiljaisella lämmöllä n.40-60min.

Polenta
7dl vettä
2dl (luomu)kuohukermaa
2,5dl polentajauhoja
40g voita
4rkl juustoraastetta
suolaa ja mustapippuria mausteeksi maun mukaan (vähän)
Kiehauta vesi ja kerma. Alenna lämpöä ja lisää polentajauhot koko ajan sekoittaen. Keitä hiljalleen 15min. Ota pois liedeltä ja lisää voi sekä juustoraaste sekoittaen. Mausta ja tarjoa. Joko heti sellaisenaan, tai jäähdytä polenta jääkaapissa ja paista sopiviksi paloiksi leikattuna sekä leivitettynä pannulla ennen tarjoilua.

Broileri couscoussalaattia grillistä

2011-07-22T10:14:00.000+03:00

Välillä jotain ruokaakin ennenkuin puskee taas Pikku E:n synttäritarjottavat päälle... Noita isoja juhlia tuntuu nyt riittävän niin, etten ehdi muusta kuin kakuista höpisemään. No, kunhan 2v-synttärit on vietetty niin sitten seuraava kakkujuhla taitaakin olla vasta isänpäivä, joten onhan siinä pari kuukautta aikaa kirjoittaa oikeasta ruoastakin!

Viime viikonloppuna tehtiin ihanaa broileri-coucoussalaattia johon idea löytyi toukokuun Kodin kuvalehdestä, mutta lopputulos oli ihan erilainen, sillä meillä grillattiin kaikki muukin salaattiin tuleva kuin vain kana. Jos olet kokeillut sitruuna-timjamimarinadia kanalle ja tykkäsit siitä, niin todennäköisesti tämänkin maistuu :) Ainakin mulle tästä tuli se hyvällä tavalla mieleen. Raikas, ruokaisa salaatti jossa grillaus tuo kasviksiin ihanaa mehevyyttä ja makeutta. Mun puolesta tätä voisi syödä vaikka joka viikonloppu, tai ainakin joka toinen!

Broileri-couscoussalaatti
3dl couscousryynejä
3dl vettä
1rkl kasvisfondia
2-3rkl voita
1½ sitruunan mehu + ½ sitruunan mehu kanan marinointiin
suolaa
mustapippuria
1rkl juoksevaa hunajaa
3 maustamatonta broilerin rintafilettä
2 kesäpunasipulia lohkoina
250g rasia (terttu) kirsikkatomaatteja
200g vuohenjuustoa kiekkoina (meillä Pirkan parhaat pakko kirjoittaa muistiin, kun kaikista en todellakaan tykkää)
3 nektariinia lohkoina
Basilikaa, sitruunabasilikaa, minttua, rucolaa tai muuta yrttiä maun mukaan

Purista puolikkaan sitruunan mehu kulhoon ja sekoita joukkoon suola, pippuri sekä hunaja. Laita broilerin fileet marinoitumaan noin puoleksi tunniksi.
Kiehauta vesi jossa kasvisfondi. Katkaise virta, nosta kattila liedeltä ja lisää couscousryynit koko ajan sekoittaen. Lisää voi, nosta kattila takaisin lämpimälle liedelle ja hämmennä seosta 3-4 minuuttia kunnes ryynit ovat kuivahtaneet ja irtonaisia. Purista sitruunoiden mehu joukkoon ja sekoita.
Grillaa broilerin fileet kypsäksi ja leikkaa ne viipaleiksi.
Laita tomaatit, sipulilohkot, nektariinilohkot ja vuohenjuusto viipaleet foliosuikaleiden päälle ja grillaa myös ne lämpimiksi. Roiskottele hieman öljyä ja suolaa (sekä sokeria) tomaattien ja sipulilohkojen päälee ennen grillausta.
Sekoita kaikki ainekset salaatiksi.

Salaatti tarjottiin jugurttikastikkeen kera, jossa 1dl turkkilaista jugurttia, ripaus suolaa, pari rouhaisua pippuria, 1tl hunajaa sekä 2rkl sitruunamehua.

Poikasen orvokkikakku

2011-07-20T07:37:00.000+03:00

Poikasen kastejuhlan täytekakku oli minun makuuni paras mahdollinen. Raparperin lievä kirpeys yhdistettynä kermaiseen vaniljarahkaan hiveli makuhermoja. Yleensä en ole täytekakun ystävä, mutta molempien lasten kasteiden täytekakut ovat onnistuneet mielestäni maun puolesta täysin.

Täytekakkupohja on minusta aina ollut tosi haastava, mutta tällä kertaa lopputulos oli täydellinen. Seurasin Kinuskikissan ohjeita pilkulleen (paitsi laitoin vielä kakkuvuoan pohjalle leivinpaperin). Raparperikiisselin ja vaniljatäytteen ohjeet poimin eri kakuista, mutta nekin ovat Kinuskikissalta. Koristeena olevien sokeroitujen orvokkien ohjeen löytöpaikkaa en enää muista.

Viiden munan kakku (Kinuskikissa)

Ainekset:
5 munaa (mielellään huoneenlämpöisiä!)
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Paistaminen:
175 astetta, alatasolla 40 min

Kostutus:
5 munan pohjaan 2 – 2 ½ dl maitoa, mehua tms. Tässä tapauksessa raparperien keitinlientä.

Voitele ja korppujauhota vuoka (halkaisija n. 24-26 cm). Ota esille kaksi saman kokoista lasia. Riko munat toiseen lasiin. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria. Kaada sokeri kulhoon. Mittaa tyhjentämääsi lasiin edelleen munien kanssa yhtä paljon jauhoja. Jauhojen suhde on seuraava: 50-75 % vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Laita päälle 2 tl leivinjauhetta ja sekoita lusikalla jauhot keskenään. Kaada munat kulhoon ja vatkaa sokerin kanssa hyväksi vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa, kun vatkaimella tiputtamasi kuvio jää hetkeksi pinnalle näkymään. Siivilöi jauhot munavaahtoon pienissä erissä nuolijalla käännellen. Tee sekoittaminen varovaisesti: hidas liike ja nuolijan liikuttaminen mahdollisimman vaakatasossa. Kaada vuokaan ja hölskytä pari kertaa ylös alas (ilmakuplat pois). Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 40 min. Joudut todennäköisesti laittamaan päälle tina- tai leivinpaperin pinnan tummumisen takia. Yritä kuitenkin odottaa 15-20 minuuttia, jotta pohja olisi hieman kypsynyt eikä lässähtäisi uunin avaamisesta niin helposti. Kakku on valmis, kun se on hieman irronnut vuoan reunoista. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen.

Raparperi-vaniljakermarahkakakku

Raparperikiisseli:
750 g raparperia
3 ¼ dl sokeria
1 ½ dl keittolientä
3 rkl maissitärkkelystä
1 ½ rkl vettä
Pese raparperit ja kuori niistä tarvittaessa ohuelti ulommainen kerros. Leikkaa raparperit paloiksi. Laita ne kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Kuumenna ja keitä hetken aikaa (max 5 min), kunnes raparperit ovat pehmenneet. Anna raparpereiden valua siivilässä hetken aikaa. HUOM: ota liemi talteen!
Laita valutetut raparperit takaisin kattilaan ja lisää 1 ½ dl valutetusta liemestä. Säästä loppu liemi kakun kostutukseen. Kiehauta seos uudelleen. Sekoita maissitärkkelys veteen. Kaada kattilaan. Keitä sekoitellen n. 3 minuuttia. Anna kiisselin jäähtyä tarvittaessa kylmäksi asti. Kylmä kiisseli on paksumpaa ja pysyy paremmin kakun välissä.

Kerma-vaniljarahka:
4 dl kuohukermaa
2 prk (á 200 g) Valion vaniljarahkaa
½ dl vaniljakreemijauhetta
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljarahka ja vaniljakreemijauhe.

Kakun pinnalle:
2prk Flora vispiä
2rkl vaniljakreemijauhetta
Vatkaa vispi ja vaniljakreemijauhe kovaksi vaahdoksi.

Sokeroidut orvokit
Kasta kukkaa hiukan vatkattuun valkuaisvaahtoon, ravistele ja ripottele sitten niiden päälle sokeria. Anna kukkien kuivua leivinritilälle asetettuna 3 tuntia .

Meillä juhlat olivat lauantaina. Leivoin kakkupohjan torstaina ja säilytin sen jääkaapissa jäähtymisen jälkeen. Kakku viipaloitiin kolmeen osaan ompelulankaa apuna käyttäen (veitsellä saan sen aina menemään ihan vinoon). Täytin kakun perjantaina; kakkulevyn päälle aina ensin kostuketta (raparperimehua), sitten paksulti kiisseliä ja sen päälle kermarahkaa. Päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy ja siihen vielä kostuketta. Sitten kakku jääkaappiin odottelemaan koristelua, jonka tein vasta juhlapaikalla lauantaina pari tuntia ennen kastetta.

Raikasta hellejuomaa

2011-07-02T14:51:00.000+03:00

Kastejuhlien suosituin tarjottava taisi hellesäällä olla ihanan raikas raparperijuoma, joka loppuikin harmittavasti kesken, vaikka sitä olevinaan reilustikin varattiin. Aurinkoa tilattiin, mutta ihan niin kuuma sää ei olisi ollut välttämätön ;) Tällä hetkellähän on ihan samanlaiset lämpötilat, joten jos jotain vaihtelua hellejuoma-arsenaaliin kaipaa, kannattaa kokeilla tätä. Raparperijuoma on tosin näyttänyt tänä kesänä olevan aika suosittu reseptoitava kun ohjeita on näkynyt niin monissa blogeissa kuin lehdissäkin, joten valinnanvaraa riittää. Itse kokosin muutamasta ohjeesta itselle sopivan ja hyvää tuli. Juhliin tein tupla-annoksen. Tuon mustaherukanlehtiosuuden voi jättää huoletta ohjeesta tosin pois ja laittaa pelkkää vettä ja sitruunamehua. Mustaherukka ei valmiissa juomassa tuntunut maistuvan lainkaan, vaikka itse mustaherukkavesi aika vahvaa olikin.

Vaikka meillä nykyisin käytetään pelkästään ruskeaa ruokosokeria maun ja laadun vuoksi, niin juoman tein tavallisesta valkoisesta taloussokerista. Tämä sen vuoksi että raparperin ihana hento vaaleanpunainen sävy säilyisi eikä juoma olisi näöltään rusehtavaa kuravettä. Raparperisiirappi säilyy jääkaapissa puhtaaseen lasipurkkiin tai -pulloon säilöttynä viikkoja. Paitsi että olen lähes varma ettei säily kun ei sitä malta siellä säilyttää ;) Juoman lisäksi siirappia voi käyttää myös esim jäätelön kastikkeena.

Raparperisiirappi
700g raparperiä paloina
2dl mustaherukka-sitruunavettä
(kourallinen mustaherukanlehtiä, 1 sitruuna)
50g (valkoista) sokeria 1 desilitraan nestettä
2rkl mustaherukkasitruunavettä

Jos haluat käyttää mustaherukanlehtiä, laita reilu kourallinen lehtiä ja viipaloitu (luomu)sitruuna kulhoon tai kannuun. Kaada päälle vettä niin että lehdet ja sitruunat peittyvät ja laita se jääkaappiin pariksi päiväksi maustumaan. Tällä tavalla saat myös todella raikasta ja maistuvaa juomaa ihan sellaisenaan kun lisäät vain veden määrää.

Keitä raparperiä ja vettä kattilassa noin 10min kunnes raparperi pehmenee. Siivilöi raparperiliemi kulhoon. Mitä tiiviimpi siivilä sitä vähemmän raparperinhitusia juomaan tulee mukaan.Voit käyttää myös kahvinsuodatinta tms. Raparperimassan kannattaa säästää ja käyttää myöhemmin vaikka leivontaan.
Minulle tuli yllämainitulla raparperimäärällä tasan 6dl raparperimehua, joten laitoin sokeria noin 300g. Laita suodatettu mehu, sokeri ja sitruunavesi kattilaan. Keitä noin viisi minuuttia. Jäähdytä siirappi ja kaada lasipurkkiin.
Siirapista saa raikasta kesäjuomaa sekoittamalla siirappia ja vissyä 1:3.

Bebejä vauvan kunniaksi

2011-07-01T14:04:00.001+03:00

Päätin jo varmaan puoli vuotta ennen pojan syntymää, että ristiäisissä tarjoillaan bebe-leivoksia. Nämä kuuluivat taas siihen sarjaan ruokia tai leivonnaisia, jota en syystä taikka toisesta ajatellut voitavan tehdä myös itse. Mikähän siinäkin on, että mieli on niin jumittunut ajatukseen että tietyt asiat tulevat aina kaupasta vaikka jos jonkinlaista on tullut onnistuneesti kokeiltua? Bebejä en ollut itse syönyt viimeksi kuin joskus ihan lapsena, eikä niistä mitään erityisempää makumuistoa ollut jäänyt, mutta leivosten nimi ja helppo värikoodaus sopivat mielestäni täydellisesti juuri nimenantojuhlaan. Ne eivät myöskään kärsi pakastuksessa lainkaan, joten juhlavalmistelut helpottuvat huomattavasti kun ne voi tehdä reilusti hyvissä ajoin. Ja ainakin näin itsetehtynä, ovat ne myös todella herkullisia.

Vertailin kahta ohjetta ja koska niissä minusta ei ollut juuri mitään eroa työvaiheissa saati aineksissa, niin valitsin Nasuttajan ohjeen joka kehui niiden olevan helppoja sen ohjeen jossa niiden sanottiin olevan työläitä sijaan :) Tein 12 kappaleen koe-erän pari viikkoa ennen ristiäisiä ja minusta ne olivat tosiaan aika helppoja vaikka onhan niissä monta työvaihetta. Juhliin tein viikkoa myöhemmin 24 kappaleen erän ja meinasin uupua kesken! Luultavasti siihen vaikutti eniten se, että olin tehnyt niitä edellisen kerran niin lähiaikoina, että niissä ei ollut enää mukavaa uutuudenviehätystä. Mutta kyllä se väkerryksen määrä varsinkin taikinan vuokiin painelussa oli myös pidemmän päälle melkoisen tylsää. Ja jätin sentään jo sen työvaiheen väliin jossa leivospohjat irrotetaan vuoistaan ennen täytteen laittoa. Nämä syötiin lusikalla suoraan leivosvuoasta. Minulla nämä onnistuivat hyvin jo ensimmäisellä kerralla, joten tuon työläyden takia en välttämättä suosittele koe-erän tekoa... ;D 24 kappaleeseen tuplasin määrät muuten, mutta täytteestä jätin voin määrän "vain" 175g ja se vähensi meistä rasvaisuuden tuntua yllättävän paljon.

Bebe-leivokset 12kpl

Pohjat:
100g voita tai margariinia
2 rkl sokeria
1 keltuainen
2 dl jauhoja
Täyte:
1 dl maitoa
1 keltuainen
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
2 tl vanilijasokeria
100g voita tai margariinia (tuplamäärään leivoksia vain 175g voita)
Kuorrutus:
2 dl tomusokeria
n. 1 valkuainen
karamelliväriä
nonparellejä

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää keltuainen ja lopuksi jauhot. Pyöritä taikinasta tanko, ja jaa se veitsellä 12 osaan. Painele taikinapalat leivosvuokiin. Paperivuuat ovat liian pehmeitä, joten käytä folio-tai pahvivuokia (meillä Brunon italialainen leivosvuoka). Paista pohjia n. 15 minuuttia 175 asteessa kunnes saavat hiukan väriä.

Valmista täyte kiehauttamalla maito, keltuainen, perunajauho ja sokeri kattilassa. Muista sekoittaa koko ajan!! Kiisseli valmistuu lopulta todella nopeasti ja kökkäröityy jos et ole juuri sillä sekunnilla sitä sekoittamassa. Jäähdytä kiisseli ja lisää vanilijasokeri. Vaahdota voi sähkövatkaimella ja lisää siihen varovasti jäähtynyt vanilijakiisseli.

Täytä jäähtyneet pohjat vanilijatäytteellä.

Valmista kuorrutus. Lisää valkuaista vain vähän kerrallaan. Kuorrutus saa olla melko paksua koska muuten se valuu herkästi pois päältä. Valuta kuorrutusta leivoksen päälle varovasti ja lusikan pohjalla levittäen. Koristele nonparelleillä.

Pienen pojan kastejuhla

2011-06-27T06:53:00.002+03:00

Pikku-herra Patalinnun kastejuhlaa vietettiin lauantaina 11.6.2011. Päivä oli kuuma, mittarissa elohopea nousi melkein +30C asteeseen eikä auringon puutteesta tarvinnut valittaa. Hieman hirvitti miten kerma-ja juustokakkujen sekä muiden leivonnaisten kanssa helteessä käy, mutta saatiin kylmäketju pidettyä hyvin yllä vaikka juhlat pidettiinkin muualla kuin kotona, joten kaikki tarjoilut pysyivät täydessä tarjoilukunnossa. Poikanen oli hyvällä tuulella kastetoimituksen alkupuolen ja jutusteli innokkaasti vastapäätä seisovien kummien sekä vieressä olevan papin kera niin, että pappiakin alkoi kesken kaiken naurattaa. Loppua kohden kuumuus alkoi kuitenkin painamaan, ja hymypojan nimi sinetöitiin pienen itkun kera. Juhlat etenivät siitä kahvipöytään johon tein tapani mukaan itse kaikki tarjoilut lasten mummon leipomia karjalanpiirakoita lukuunottamatta. Omasta mielestä heikkoa lenkkiä ei löytynyt, vaan kaikki onnistui niinkuin pitkin ja oli erittäin herkullista.

Ensin ajattelin, ja monet tuntuvat kyselevän jälkikäteen, että missä välissä leipominen kahden pienen kanssa onnistuu. Jaoin tekemistä mahdollisimman paljon eri päiville aina kun lastenhoitoapua oli saatavilla ja leivoin paljon pakastimeen. Tässä oma toimintalistani jonka kanssa ei tullut stressiä ja kaikki oli priimaa pöytään laitettuna :)

Suunnittelu pitkin kevättä, mutta viimeiset päätökset kuukautta ennen juhlia.
Askartelut, melkein kuukautta ennen juhlapäivää
Karjalanpiirakat, mummo nypytti muotoonsa paria viikkoa ennen ja ne pakastettiin raakana. Piirakat mummo paistoi vasta juhlapäivänä, niin olivat taatusti parhaimmillaan. Munavoi edellisenä iltana.
Bebe-leivokset, koe-erä kolmisen viikkoa ennen, tarjottavat kaksi viikkoa ennen pakkaseen. Pakastusta ei näissä mausta huomaa
Suolaiset minimuffinssit, pari viikkoa ennen pakkaseen. Lämmitin ne pikaisesti uunissa juuri ennen tarjoilupöytään nostamista niin olivat kuin vastapaistettuja.
Marenkimurut. Marengit ja pikkuleivät tein viikkoa ennen juhlaa ja pakkasin tiiviisiin rasioihin. Sitruunatahna siveltiin väliin juhlia edeltävänä iltana.
Raparperi-mustaherukanlehtijuoma. Siirapin keitin vajaa viikko ennen juhlaa. Juoma pullotettiin vissyn kera juhla-aamuna.
Täytekakku. Kakkupohjan paistoin kaksi päivää ennen ja täytin sen edellisenä iltana. Kakku kuljetettiin sellaisenaan juhlapaikalle ja siellä pari tuntia ennen kastetta kuorrutin ja koristelin kakun ja laitoin jääkaappiin odottamaan.
Lohijuustokakun tein edellisenä iltana, koristelut juhlapaikalla pari tuntia ennen.

Tässä nyt ensialkuun suolaiset tarjottavat. Makeat seuraavat kunhan tässä ehtii :)

Karjalanpiirakat tarjoiltiin maukkaan kevennetyn munavoin kera
3 kananmunaa
1 prk raejuustoa (200 g)
100 g oivariinia
suolaa
Koristeeksi herneenversoja
Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä. Kuori ja huuhtele munat. Pilko ne paloiksi kulhoon ja hienonna haarukalla. Lisää raejuusto, oivariini ja maun mukaan suolaa. Sekoita tasaiseksi.

Voileipäkakun virkaa toimitti jo Pikku E:n kasteessa erinomaiseksi todettu lohijuustokakku. Tällä kertaa päällä ei ollut mätiä vaan punainen cavi-art eli merilevävalmiste. En tiedä huomasivatko vieraat mädin korviketta, kukaan ei ainakaan maininnut mitään..? ;D

Pikku suolapaloiksi tein minimuffinsseja kahdella eri täytteellä. Ne olivatkin oivia suupaloja joita voisin suositella mihin tahansa illanistujaisiin tai vaikka picnic-salaatin tuhdittamiseen. Ohjeen löysin Pullahiireltä, joita täytteiden osalta sovelsin omaan makuun sopivaksi.

Minimuffinssitaikina (24kpl)
100g voita
½tl suolaa
2dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä
Sekoita suola ja jauhot pehmeään voihin. Lisää vesi ja lopuksi vielä tarvittaessa 1rkl vehnäjauhoja jos taikina on liian löysä/tahmainen. Jaa taikina 24 osaan ja painele se minimuffinssipellin koloihin (pelti löytyi Stockmannilta).

Kinkku-rucolatäyte (24 muffinssiin)

100g palvikinkkua hienonnettuna
1dl kermaa
1 kananmuna
Villirucolaa hienonnettuna
Mustapippuria
Suolaa
½dl juustoraastetta (meillä mozzarella)
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele sen jälkeen täytettä lusikalla muffinssikuppeihin.
Paista 175C asteessa noin 20min.

Kasvistäyte (24 muffinssiin)
2rkl aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoa
½ punainen paprika pienenpieninä kuutioina
1dl kermaa
1 kananmuna
½dl juustoraastetta
Mustapippuria
Suolaa
2rkl hienonnettua ruohosipulia
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele sen jälkeen täytettä lusikalla muffinssikuppeihin.
Paista 175C asteessa noin 20min.

Isosiskon kastejuhlien tarjottavat löytyvät tunnisteen kaste alta ja sinne menevät myös nämä loput tarjottavat aikanaan.

Juhlatarjoiluja alkukesän julhiin

2011-06-03T10:30:00.001+03:00

Viime sunnuntaina vietettiin hra Patalinnun isän 70v syntymäpäiviä. Tarjoilut olivat pääosin vieraiden tuomia ja me hoidimme oman osuutemme viemällä mukanamme voileipäkakun ja rieskarullia kahdella eri täytteellä. Voileipäkakun ulkonäöstä olen erityisen ylpeä, eikä maussakaan moittimista ollut, jos (ja kun) pitää vuohenjuustosta. Jos siis esim huomisen valmistujaispäivän kakun koristeet ovat vielä päättämättä, niin tässä viimehetken vinkkiä, joka on yllättävän helppo toteuttaa kun hommaan kerran ryhtyy :)

Ensin ajattelin tekeväni Lautasellesi-blogissa esitellyn makoisan oloisen ja kauniin keväisen tonnikala-katkarapukakun (tässä linkki itsellekin tulevaisuutta varten), mutta koska juhlapaikalla ei ollut kylmäsäilytysmahdollisuutta aloin epäilemään katkarapujen säilyvyyttä. Kyllä kai ne sen muutaman tunnin olisivat kestäneet, mutta pidin tätä itse kehittelemääni kasvisjuustovaihtoehtoa varmempana. Kakun alla oli juhlissa vielä varoilta kylmäkalleilla vuorattu alusta, jotka pitivät sen viileänä. Leipävalinnan tein tuon ensin pohtimani kakun mukaisesti ja virolaistyylinen Fazerin Must leib olikin tosi herkkua, niin kakussa kuin ilmankin. Vuohenjuustotäytettä tuli tosi reilusti, joten määriä voi huoletta pienentää varmaankin yhteensä noin 150-200g verran. Mutta jos on tiedossa että valmista kakkua ei ehkä itse pääse hurjia määriä syömään, niin täyte maistuu kyllä makoisalta ihan vaikka vain paahtoleivän päälle levitettynä :)

Vuohenjuusto-kasvisvoileipäkakku
12 palaa Fazerin Must leibää
15 palaa isoa vaaleaa paahtoleipää

Vuohenjuusto-tomaattitäyte
300g vuohenjuustoa (pehmeä Chavroux)
120g puolikuivattuja tomaatteja (daVinci sun-kissed tomatoes) hienonnettuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g ranskankermaa
1 dl villirucolaa hienonnettuna
suolaa ja pippuria
Sekoita täytteen aineet keskenään.

Raejuusto-yrttitäyte
200g maustamatonta tuorejuustoa
300g maustamatonta raejuustoa
200g maitorahkaa
1,5dl hienonnettua basilikaa ja ruohosipulia
Sekoita täytteen aineet keskenään.

kostutus
1,5dl sitruunavettä
1/4dl sitruunaa

Päällys
200 g ranskankermaa
200 g tuorejuustoa
suolaa

Koristeet
10 isoa tomaattia
1 kurkku
10 mustaa oliivia
jääsalaattia
ruohosipulia

Leikkaa leipäpaloista reunat pois. Laita ensimmäiseksi vuoan pohjalle (tai mitä alustaa käytätkin) viisi palaa vaaleaa paahtoleipää (neljä kokonaisena 1 halkaistuna) tiiviisti kahteen riviin. Kostuta kevyesti sitruunavedellä. Levitä päälle reilusti vuohenjuustotahnaa. Aseta seuraavaksi must leib viipaleet tiiviisti kahteen riviin, kostuta ja levitä päälle raejuustotäytettä. Sitten vaalea leipä+vuohenjuusto ja vielä kerran must leib+raejuusto. Muista aina kostuttaa leipäviipaleet stiruunavedellä. Aseta viimeiset vaalean leivän viipaleet päällimmäiseksi ja kostuta. Peitä kelmulla ja laita päälle kevyt paino, esim leikkuulauta. Anna kakun vetäytyä ja maustua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään ennen kuorrutusta.

Kuorruta kakku päällysteellä ja koristele kakku mieleiseksi. Itse kuorin tomaatit kuorimaveitsellä yhdeksi suikaleeksi jonka kieputin ruusuiksi. Hieman raa'ahkoja tomaatteja oli huomattavasti helpompi kuoria kuin kypsiä. Ruusun lehtien, eli kurkun leikkausohjeet löytyvät edellisen voileipäkakun ohjeista täältä (toisen kuvan alta). Oliivit leikkasin terävällä veitsellä sahalaitaisiksi. Kakun reunat vuorasin rapealla jääsalaatilla ja ruusukimppuun pujotin muutaman pitkän ruohosipulin varren.

Todella helppo ja kivan näköinen napostelupala syntyy suorakaiteenmallisesta rieskasta, leikkeleistä, tuorejuustosta ja yrteistä.

Pororullat
Omena-piparjuurituorejuustoa (150g-200g)
Ohuen ohuita porosiivuja (1pkt; 150g)
Villirucolaa hienonnettuna
Sivele rieskat tuorejuustolla. Ripota päälle rucolaa ja levitä päälle 3-4 porosiivua. Kääri rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse tein pieniä suupaloja, jolloin sain yhdestä rullasta 11-12 annospalaa.

Kylmäsavulohirullat
Maustamatonta tuorejuustoa (150-200g)
Kylmäsavulohta (200g)
Ruohosipulia hienonnettuna
Tilliä hienonnettuna
Sekoita tuorejuusto ja ruohosipuli keskenään. (Voit toki käyttää myös valmista ruohosipulituorejuustoa, mutta itse en jostainsyystä pidä sen mausta). Sivele rieska tuorejuustolla. Ripota päälle tilliä ja levitä muutama siivu lohta. Kääri rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse tein pieniä suupaloja, jolloin sain yhdestä rullasta 11-12 annospalaa.

Ensimmäisen grillikesän avaus

2011-05-18T19:26:00.002+03:00

Kun muuton yhteydessä saatiin lopultakin oma piha, ei liene vaikea arvata että kärkipäässä hankittavien juttujen listalla oli kunnon grilli. Erinäisten vertailujen jälkeen valinta kohdistui Weberin Spirit e-310 classic kolmipolttimoiseen kaasugrilliin ja nyt jo useamman testigrillauksen jälkeen valintaa uskaltaa pitää oikeana. Ai että miten uskomattoman hyvän maun sillä noihin lihoihin ja kasviksiin saakaan! Ja nopeasti.

Ensimmäinen testaus vapun tienoilla suoritettiin grillileivän muodossa johon otettiin marinadi- ja juustotahnaohjeet Kotivinkistä 6/11. Oman lisänsä makuelämykseen toi varmasti grillin neitsytkäyttö, mutta olivat nämä leivät kyllä muutenkin ihan tosi herkkua. Nopeaa, maukasta ja hyvän näköistä - ei tämän parempaa viikonloppulounasta ole! Vuohenjuusto melko uutena hyväksyttynä raaka-aineena (jostain syystä meistä ei kumpikaan ole siitä pahemmin ennen edellistä talvea välittänyt) oli tässä ihan superhyvää ja marinadista tuli suorastaan luottokamaa. Sama marinadi sopisi kanan lisäksi hienosti varmasti myös kalalle ja kasviksille.

Sitruuna-timjamimarinadi
1 luomusitruunan raastettu kuori (vain keltainen osa)
3rkl sitruunan mehua
3rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1½dl oliiviöljyä
1½tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
ripaus sokeria
Yhdistä kaikki marinadin ainekset. Anna makujen tasaantua vähintään 15min. Anna ruoan maustua marinadissa noin puoli tuntia ennen kypsentämistä tai lisää marinadi kypsän lihan tai kalan pintaan, eli jälkimarinoi. Marinadi riittää mausteeksi sellaisenaan 600-800 grammalle lihaa, kalaa tai kasviksia.

Juustotahna
100-200g feta-tai vuohenjuustoa. Meillä purkillinen Chavroux pehmeää vuohenjuustoa.
200g ranskankermaa
1rkl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
Sekoita ainekset keskenään. Jos käytät fetaa tai kovempaa vuohenjuustoa, murusta juusto ja sekoita murut ranskankerman joukkoon.

Makoisa grillileipä
5-6 ohutta broilerinfilettä
(tai esim portobello sieniä)
sitruuna-timjamimarinadia
juustotahnaa
Punainen paprika isoina lohkoina
maalaisleipää viipaleina
salaattia (paria erilaista)
Grillaa marinoidut kanat tai sienet. Grillaa myös paprikalohkot. Kokoa leipä. Nauti.

Raparperikakkua ja hieman grillausta

2011-05-16T14:56:00.001+03:00

Viikko sitten sunnuntaina sain viettää elämäni toista äitienpäivää ja nyt ensimmäistä kertaa kahden lapsen äitinä. Hra Patalintu leipoi minulle aivan ihanan (itse valitsemani) raparperi-rahkahyydykekakun. Mielettömän raikas ja ihanan raparperinen lopputulos oli hurjan herkullinen ja voisin sanoa että tämä on ehdottomasti yksi parhaista (ellei paras) hyydykekakku mitä olen maistanut. En tiedä kuinka paljon makuelämykseen vaikutti se, että kakku oli miehen tekemä ja että sain nautiskella siitä äitienpäivänä ;) Pitää kokeilla joskus uudestaan, ihan ehdottomasti. Ehkä vaikka jokaisena äitienpäivänä ;D Ohje on Hesarin ruokasivuilta. Alkuperäisessä oli mukana myös purkillinen tuorejuustoa, mutta hra Patalintu käytti pelkkää rahkaa, enkä muuta lähtisi enää kokeilemaankaan.

Raparperi-rahkakakku
Pohja:
200 g kaurakeksejä (Meillä Jyväshyvän luonnonhyvä)
75 g sulatettua voita
Täyte:
7 liivatelehteä (alkuperäisessä ohjeessa 9)
400 g raparperin vartta
1/2 dl vettä
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
700 g rahkaa
Raparperikiille:
3 liivatelehteä
200 g raparperia
1 dl vettä
1 dl sokeria
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit esim ja sekoita sulatettu voi joukkoon. Painele keksitaikina tiiviiksi kerrokseksi vuoan pohjalle. Nosta viileään kovettumaan.

Pane liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kuori ja viipaloi raparperinvarret ja keitä sokerin ja veden kanssa pehmeiksi. Soseuta sauvasekoittimella. Puristele liivatelehdistä liika vesi pois ja sekoita ne kuumaan raparperisoseeseen.

Vaahdota kerma. Vatkaa rahka ja vaniljasokeri tasaiseksi kulhossa. Vatkaa viimeiseksi joukkoon kermavaahto. Heti kun raparperi-liivateseos on jäähtynyt, lisää se rahka-kermaseokseen ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan. Tasoita pinta ja peitä vuoka muovikelmulla. Nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Pane kiilteeseen tulevat liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Kiehauta kattilassa vesi ja lisää sekaan kuorittu, paloiteltu raparperi. Keitä kunnes raparperi on pehmeää ja soseuta se sauvasekoittimella. Puristele liivatteista liika vesi pois ja sekoita ne joukkoon. Nosta kattila sivuun ja anna jäähtyä, ei kuitenkaan jähmettyä. Kaada kiille hyytyneen kakun päälle vuokaan. Peitä ja nosta jääkaappiin hyytymään 2–3 tunniksi. Poista irtopohjavuoka kakun ympäriltä vasta kun päällimmäinen kerros on kunnolla hyytynyt.

Kaupasta saa myös valmista raparperisosetta (Pirkka). Täytteeseen sitä kuluu paketillinen (350 g) ja kiilteeseen puolikas. Vähennä sokerin määrä puoleen, sillä sose on sokeroitua. Täytteeseen ei tule vettä. Kiilteeseen vettä tulee tarvittaessa korkeintaan puoli desiä.

Koristelu oli ensimmäistä kertaa Pikku E:n käsialaa :)

Kakkua nautiskeltiin illan grilliaterian päätteeksi. Naudan entrecoteeta, porkkanaa, portobello-sieniä ja parsaa - hyvää, mutta ei sen kummemmin ohjeistettavaa. Pihvin päälle tehtiin maustevoi, joka sen sijaan pitää kirjata ylös, se kun oli varsin maistuva sekä lihan että kasvisten kera ja toimii varmasti myös esim. kanalle.

Sitruuna-kaprisvoi
150g huoneenlämpöistä voita
1 luomusitruunan kuori hienoksi raastettuna
2-3rkl sitruunamehua
2rkl hienonnettuja kapriksia
Kiehauta sitruunanmehu ja kuori. Lisää joukkoon kaprikset ja anna jäähtyä. Sekoita liemi voihin. Kääri voi kelmua tai voipaperia apunakäyttäen rullaksi ja jäähdytä se. Leikkaa voista sopivia kiekkoja kuuman pihvin päälle. Voin voi myös pakastaa niin saat maustevoikiekkoja aina helposti kun sille on tarvetta :)

Keväistä pastaa sekä uusi tulokas

2011-05-01T15:48:00.000+03:00

Tämä kevät on ollut ihanaa aikaa, jossa normiarki unohtuu, mutta syödä pitää silti :) Glorian uusimmasta (3/11) ruoka&viini-lehdestä löytyi inspiraatio tähän tosi helppoon ja maukkaaseen kevätpastaan. Sanon inspiraatio, sillä ohje muuttui matkalla melkoisesti raaka-aineita myöten. Tässä meidän versio, jota itse teemme varmasti kevään mittaan useammankin kerran! Suluissa Glorian ainekset.

Pasta primavera
nippu vihreää parsaa
100g palvikinkkua (80g parmankinkkua) kuutioina
3-4 kevätsipulia hienonnettuna (ei lainkaan)
3rkl voita (50g voita)
1,5dl ruokakermaa (3rkl kuohukermaa)
1dl vastaraastettua parmesania (tai pecorinoa)
(½tl suolaa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
Pastaa (spagettia)
Poista parsasta kova tyvi ja pätki parsat sopiviksi suupaloiksi. Esikeitä parsoja pari minuuttia kunnes ne ovat napakan pehmeitä ja nosta ne sen jälkeen kylmään veteen. Keitä pasta (me keitimme sen parsan keitinvedessä). Sulata voi paistinpannussa. Kuulota kevätsipuleita hetki ja sekoita kerma sekä juusto joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää parsat ja kaada kastike valutetun pastan joukkoon.

Kun kevätaurinko alkoi todenteolla lämmittää, päätti pieni poika kahden ylimääräisen viikon odotuksen jälkeen 16.4. että nyt on aika tulla ulos maailmaan. Tässä ollaan nyt kaksi viikkoa saatu uuteen tulokkaaseen tutustua ja koko perhe pientä isosiskoa myöten ollaan ihan sydän onnesta sykkyrällään ♥

Tänään vappupäivänä ikää 15 päivää

Pinaattivoimaa

2011-04-10T12:38:00.001+03:00

Jostain syystä emme ole koskaan ennen tulleet tehneeksi pinaattilettuja itse. Ehkäpä innostus ei ole ollut huipussaan, kun muuta kokemusta meillä kummallaakaan ei kyseisistä lätyistä ole kuin koulusta, työpaikkaruokalasta ja pari kertaa haksahdetusta einesrasiasta. Koulussa pinaattiletut tarjottiin lisäksi aina tonnikala-maissihernepaprika-"risoton" kera, eikä sekään varsinaisesti makuelämystä lisännyt. Ihan hyvää, mutta ei mitään mitä jää kaipaamaan. Einesletut taas maistuvat eineksiltä vaikka ne kuinka vielä voissa paistaisi, mutta reilun hillon kanssa niitä on pystynyt syömään.

No, nyt sitten kuitenkin tuli mieleen, että jospa niitä itsekin kokeilisi paistaa kun eihän ne nyt kovin haastavia ole, ja voi että. Näihin iski oikein himo! Resepti nopeasti talteen, niin ei pääse unohtumaan (ei niinkään itse ohje, kun sehän on varsin simppeli, mutta se että tämmöistäkin herkkua on olemassa)! Ohjeen poimin Hellapoliisilta ilman muita muutoksia kuin että lisäsin paistamiseen tarkoitetun öljyn jo taikinaan ja paistoin letut pienenpienten voinokareiden kera. Lisänä puolukkahilloa, joka on suorastaan pakollinen, ja vähän ruokaisampi ateria saatiin kokoon kun höyrytettiin lisäksi vielä luomunakkeja. Hyvvää!!

Pinaattiletut
0,5 l maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
150 g sulatettua pakastepinaattia
1 rkl rypsiöljyä

Riko vispilällä kulhossa munien rakenne, lisää joukkoon maito. Sekoita joukkoon jauhot, suola, pinaatti ja öljy. Kuumenna lettupannussa nokare voita ja paista molemmin puolin. Parempia saa, jos taikinaa malttaa seisottaa vähintään puoli tuntia ennen paistamista. Ja seuraavana päivänä voi paistaa loput, jos tuntuu että kaikki ei mene kerralla. Tästä tulee lettuja alkuperäisen ohjeen mukaan 40-50, meille ehkä n.30 - taisi olla vähän paksummat letut, mutta silti niin ihanat :)

Kevätaurinkoa ja reilusti limeä

2011-04-01T13:19:00.001+03:00

Tätä herkullista piirasta tuli kokeiltua itseasiassa jo ennen muuttoa, mutta eipä ehtinyt blogiin asti ennen kiireitä. Key lime pie on ollut kokeilulistalla pitkään ja kyllähän sitä on kannattanut odottaa. Oli nimittäin todella makoisaa! Mutta, myös ihan äärettömään makeaa. Hra Patalintu hieman äkisteli kaiken tuon sokerin äärellä, mutta mulle tämä maistui hyvin vaikka itsekään en yleensä ole liian makeiden herkkujen ystävä. Omasta mielestä lime kirpeytti sitä makeutta mukavasti, mutta eihän näistä makuasioista voi kiistellä :) Erittäin hyvä vierastarjottava vaikka useammallekin hengelle, kun se tosiaan on niin makeaa, niin pieni pala riittää kullekin varmasti, vaikka piiras ohut onkin. Vai onko teillä eri kokemuksia?

Yhdistelin muutamaa netistä löytynyttä ohjetta itselle (tarvikeaineiden osalta) sopivaksi. Tuota pohjan esipaistoa hieman ihmettelin, kun johan nuo keksit ovat valmiiksi paistettuja, mutta paistoin silti kun niin kaikissa ohjeissa kehoitettiin tekemään... Ei se sille pahaakaan tehnyt :)

Key lime pie
Pohja:
3dl keksinmuruja (kaurakeksi Luonnonhyvä)
1dl sulatettua voita
1rkl luomuruokosokeria
Täyte:
4 kananmunan keltuaista
1tlk (400g) kondensoitua maitoa
1dl limeistä puristettua mehua
1rkl hienoksi raastettua limetin kuorta

Sekoita kulhossa keksinmurut ja sokeri ja lopuksi myös sulatettu voi joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle (meidän vuoka 27cm, pienemmällä vuoalla saisi toki paksumman piiraan). Esipaista pohjaa 150C asteisessa uunissa 10min. Jäähdytä pohja ennen seuraavaa vaihetta.
Vatkaa kananmunankeltuaisia, kondensoitua maitoa, limen mehua sekä kuoriraastetta kulhossa sähkövatkaimella 3 minuuttia. Kaada täyte huoneenlämpöiseksi jäähtyneen pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 175C asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna viilentyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia ennen tarjoilua niin vielä "hytkyvä täyte" kiinteytyy. Tarjoa piiras joko sellaisenaan, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Tai kuten me, pikkumarenkien ja mintunlehtien kera, kun ne valkuaisetkin on kuitenkin johonkin käytettävä ;) Marengit tein tällä aiemmin hyväksi havaitulla ohjeella.

Maiskis mitä muffareita

2011-03-30T10:13:00.002+03:00

Pitkän, pitkän hiljaiselon syynä on tällä kertaa muutto. Muutimme siis uuteen asuntoon helmi-maaliskuun vaihteessa ja se on pitänyt arjen melkoisen kiireisenä. Energiasyöppönä toimii myös loppuraskaus; meidän toisen apukokin laskettu aika on tulevana sunnuntaina... Ruokailu on hoidettu hyvin pitkälle vanhojen tuttujen ja helppojen reseptien varassa - erilaiset vuokaruoat ja kala+sitruunarisotto ovat hyvin nähtyjä aterioita meidän ruokapöydässä, kuten myös pihvit ja erilaiset thaikanaversiot. Hyvää, mutta ei paljonkaan uutta bloggailuainesta! Leipomuksia on sentään tullut jotain aina vieraita varten väsättyä, joten tässä pian jokunen ohje niihin.

Mustikkaa - katosivat aika vikkelään...

Muffinssejahan on tullut leivottua monenlaisia ja kaikki mitä tänne olen postannut ovat olleet tosi herkullisia. Silti jostain netin syövereistä (osoitteen olen jo unohtanut) löytyi taas yksi perusmuffariohje, joka on ihan megahelppo toteuttaa vaikka vieraat olisivat tulossa puolen tunnin päästä ja kaikenlisäksi maku ja kuohkeus vie kielen mennessään. Suosittelen kokeilemaan!! Alkuperäisessä ohjeessa rahkan tilalla oli kermaviiliä ja voin tilalla margariinia. Alkuperäisten vadelmaversioiden lisäksi kokeilin näitä myös mustikasta, ja yhtä hyviä olivat nekin. Namskis.

Valkosuklaa-vadelmamuffinssit

2 munaa
1 dl (ruoko)sokeria
1 dl rahkaa
100g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100g valkosuklaata
100g jäisiä vadelmia (tai mustikoita)

Rouhi suklaa. Osa suklaasta saa jäädä reiluiksi hipuiksi, niin että muffinsseissa on ihania kunnon kokoisia sulan suklaan osumia. Sekoita munat ja sokeri puuhaarukalla. Sulata voi ja sekoita joukkoon rahkan kanssa. Lisää kuivat aineet, pieneksi rouhittu suklaa ja vadelmat. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15min-20min. Meillä tällä tuli tasantarkkaan 12 muffinssipellin muffinssia.

Ja vadelmaa - ei edes ehditty lautasella kuvaamaan ;)

p.s. Vastailen vasta nyt myös maaliskuun alusta alkaen tulleihin kommentteihin. Pahoitteluni viivästyksestä! :(

Tulisiivet eli buffalo wings

2011-02-21T14:22:00.001+02:00

Jos meidän tekee mieli jotain helppoa pikaruokaa, on silloin siihen tarpeeseen joskus tullut ostettua hornetteja, liekkisiipiä, miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan. Tulisia kanansiipiä. Se onkin ollut ainut valmiiksimarinoitu tuote jota meille on ostettu enää vuosiin ja noitakin siis vain muutaman kerran vuodessa. Juuri tuon marinadin vuoksi on monestikin käynyt mielessä, että niitä tekisi itse alusta loppuun, mutta ongelmana on ollut, että mistä noita kanansiipiä oikein marinoimattomana sitten saa? Kun edellisenä viikonloppuna siipiä nähtiiin Stockan lihatiskissä, niin sunnuntain ruoka oli sillä päätetty.

Yritettiin samalla miettiä että mitähän mausteita siihen marinadiin oikein tarvitsisi ja käytiin sitten "Amerikkahyllystä" hieman cayennea nestemäisessä muodossa alkutarpeiksi. Kotiin päästyä surffailua sinne sun tänne (jenkkisivustoille) ja kävi ilmi, että eipähän siihen paljon muuta tarvitsekaan kuin sitä cayennekastiketta. Ja tämä ostamamme Frank's red hot cayennepippurikastike osoittautui sitten olemaan vielä se aito ja alkuperäinen joka on koko kanansiipivillityksen aloittanut (ainakin maahantuojan mainoksen mukaan). Meidän puteli tosin osoittautui extra hot-versioksi, se ihan tavallinen riittäisi varmasti vallan hyvin... Tälläkin tuli kyllä ihan hurjan hyvää, vaikka chilin sietokyky on taannoisista vuosista laskenut huomattavasti.

Yllätyksenä meille tuli, että perinteisesti nämä kanansiivet friteerataan ensin öljyssä ja sitten sivellään voi-cayenneseoksella. Moinen tuntui aika hurjalta rasvapläjäykseltä meidän makuun, joten päätettiin tehdä ne uunissa kuten valmissiivetkin. Siihenkin löytyi ohje miten siivistä silti saa rapeita ja niin niistä tulikin. Nämä olivat kyllä niin moninverroin parempia kuin valmissiivet ikinä, että niihin ei kyllä ole enää palaamista vaikka maustamattomia siipiä ei pitkään aikaan taas mistään löytyisikään. Jos siis näet siipiä marinoimattomana ja pidät näistä tulisista herkkupaloista noin yleisesti, niin koita ihmeessä! Mutta varaudu siihen, että vanhaan ei ole enää paluuta :)

Tulisiivet
1,5dl jauhoja
1tl valkosipulijauhetta
1tl suolaa
maustemitta cayennea
1kg kanansiipiä
Sekoita jauhot ja mausteet muovipussissa ja laita kanat mukaan. Pyöritä jauhoseos kanoihin ja laita pussi jääkaappiin noin tunniksi, vajaakin riittää.
100g voisulaa (reilu desi)
saman verran cayenne kastiketta (frank's hot sauce)
Sekoita voisula ja cayenne keskenään. Dippaa ja pyörittele kananpalat kastikkeessa ja nosta ne leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista 250C asteessa noin 40min. Käännä kanat kerran ympäri noin paiston puolivälissä. Me paistoimme viimeiset 15min grillivastuksen alla, en tiedä liekö sillä vaikutusta kanojen erityisrapeuteen.

Perinteisesti buffalo wingsit tarjoillaan selleritikkujen ja sinihomejuustokastikkeen kera. Selleri ei meihin uppoa, joten paistettiin lisukkeeksi ananasta - melkein sama asia, eikö? ;) Sinihomejuustokastike onneksi tehtiin, sillä se sopi siipien kanssa täydellisesti. Aivan ehdoton lisä!! Dippi on tosi laihaa normaaliin kermaviilipohjaiseen dippiin tottuneille, mutta ei sen kyllä tuon paksumpaa tarvinnut ollakaan. Loppu kastike nautiskeltiin seuraavana päivänä kotikebabin lisukkeena!

Sinihomejuustokastike
1dl piimä
1dl ranskankermaa
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
hyppysellinen (savu)paprikajauhetta
2 maustemittaa suolaa
3rkl sinihomejuustoa
Sekoita piimä, ranskankerma, valkosipuli ja mausteet tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sinihomejuusto ja sekoita ihan vain parin painalluksen verran lisää, juustosta saa jäädä sattumia kastikkeeseen. Anna maustua jääkaapissa mielellään vähintään 4 tuntia.

Omena-puolukkapannaria

2011-02-13T08:28:00.002+02:00

En kyllä millään meinaa uskoa, että tätä ei ole tullut blogattua aiemmin, mutta pakko kai se on, kun en sitä täältä mistään löydä. Kuvia kyllä löytyi arkistosta ainakin neljästä eri paistokerrasta, joten aikeissa se on ollut ja usein. Jokatapauksessa kyseinen pannukakku on ainut pellillä paistettava pannukakku jota meillä tehdään ja sitä tehdäänkin aina jos pöydälle on unohtunut omenoita nahistumaan, tai kananmunien päiväys on umpeutumassa, tai jostain on ilmestynyt ylimääräistä maitoa kaappiin. On ihanaa kun maut löytyvät jo pannarista, eikä vain sen päälle lisättävästä hillosta, joskin tämäkin aina hillon kanssa syödään... ;) Pannari toimii hyvin välipalana, iltapalana, aamupalana, oman perheen kanssa helppoon herkutteluun tai myös vieraille tarjottavaksi.

Reseptin pohja on joskus aikoinaan bongattu Maku-lehdestä, mutta se muuntuu aina tarpeen mukaan. Ruokaisampaan tarpeeseen sitä on tehty täysjyvävehnäjauhoista, pelkkään herkutteluun hienoista vehnäjauhoista (niitä tarvitsee hivenen, ehkä ½dl enemmän) ja nyt viimeksi kokeiltiin spelttijauhoja. Itse tykkäsin kovasti tästä spelttiversiosta, mutta hra Patalinnun mielestä eron tavallisiin jauhoihin kyllä huomaa (ei niin hyvänä). Spelttijauhopussin kyljessä lukeekin, että niiden makuun kannattaa totutella vähitellen korvaamalla esim 1/3 tavan jauhoista niillä. Mitä tahansa jauhoja siis maun mukaan joukkoon!

Pinnalle lisättävien omenasiivujen ja puolukoiden (ja mun aina lisäämien mausteiden) vuoksi mitkään lisukkeet eivät ole pannarin syönnissä välttämättä tarpeen. Meillä se kyllä tosin yleensä herkutellaan kermavaahdon tai vaniljajäätelön sekä vadelma-tai mansikkahillon kera. Mutta kyllä ne loppupalat tuntuvat vielä jääkaapista ihan sellaisenaan kylmänäkin katoavan...

Omena-puolukkapannukakku
5dl luomu kevytmaitoa
2 luomu kananmunaa
2½dl spelttijauhoja (tai 3dl tavallisia vehnäjauhoja)
2-3rkl (raakaruoko)sokeria
½tl suolaa
3rkl sulatettua voita
2-3 omenaa renkaina (kuoret saa olla mukana)
1dl (jäisiä) puolukoita
(½tl kanelia & ½tl inkivääriä)

Vatkaa maito, kananmunat, jauhot, sokeri ja suola keskenään sekaisin. Anna taikinan turvota 15-30min ja sekoita vielä vähän ennen kaatamista vuokaan tai pellille. Vuoraa vuoka (meillä 30x40cm) leivinpaperilla (ei välttämätön) ja sivele pohja noin puolella voisulan määrästä. Kaada taikina vuokaan. Nostele omenarenkaat päälle, niin että ne tuntuvat hieman kelluvan. Nostele haarukan avulla jos ne tuntuvat painuvan pohjaan. Ripottele päälle vielä puolukat, kaneli ja inkivääri sekä loppu voisula.
Paista 225C asteisessa uunissa n.25-30min tai kunnes pannari on kypsää.

Vaahterasiirappijuustokakku

2011-01-15T15:04:00.002+02:00

Tänään on vaahterasiirappipäivä. Huomaa siis myös toinen postaus samaan aihepiiriin liittyen :)

Tällä makoisalla juustokakulla juhlistetiin Hra Patalinnun syntymäpäiviä. Helpompaa juustokakkua kuin tämä ei voisi olla ja aineslistakin on mukavan suppea. No, sen verran helpompi se voisi olla, että jos lähtee kauppaan ostamaan juustokakkuaineksia, niin sitä tuorejuustoa ei varmaankaan kannata jättää ostamatta... Ja joku ihme juttu tapahtui tuon irtopohjavuoan kanssa, sillä siirappia valui pohjan ja reunan välistä paistaessa uunin pohjalle tuottaen melkoisen mukavan käryn. Eipä ole noinkaan ennen käynyt, vaikka irtopohjavuoassa olen aiemminkin jotain muuta juustokakkua paistellut. Kakku oli oikein maistuvaa, mutta en tiedä katosiko suurin osa tuosta siirapista tosiaan tuonne uunin pohjalle, vai mikä oli syynä kun ei se valmiista leipomuksesta ihan sillä tavalla maistunut kuin etukäteen oletin. Noiden tuoreiden marjojen (piti syntymäpäivien takia nyt sitten tammikuussakin satsata tuoreisiin mustikoihin ja karhunvatukoihin, jotka olivat aivan yllättän makean makuisia!!) ja pienen vaahterasiirappilisän kanssa, kakku oli kyllä tosi hyvää! Oheisessa ohjeessa ensin alkuperäiset mitat 24cm täysmittaista vuokaa varten. Itse tein kahdelle syöjälle ahtamismukavamman version 18cm halkaisijalta olevaan vuokaan,nuo mitat alla suluissa. Ohjeen poimin täältä

Vaahterasiirappijuustokakku

200g keksejä (150g)
75g voita (50g)
2rkl vaahterasiirappia (1,5rkl)

Leikkaa leivinpaperista sopivan kokoinen ympyrä irtopohjavuoan pohjalle. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon pehmeä voi sekä vaahterasiirappi. Painele seos vuoan pohjalle.

600g tuorejuustoa (400g)
2dl vaahterasiirappia (1,5dl)
3 kananmunaa (2)
1tl vaniljauutetta (1tl vaniljasokeria)
Hurauta sähkövatkaimella sekaisin juusto, siirappi ja vanilja. Lisää munat yksitellen niin, että edellinen ehtii sekottua joukkoon kunnolla ennen seuraavan lisäämistä. Kaada keksipohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa n.45min.
Anna kakun jäähtyä kunnolla, mieluiten yön yli ja jääkaapissa!
Tarjoile raikkaitten tuoreiden marjojen ja pienen vaahterasiirappilorauksen kera.

Ihanat mustikkapannukakut vaahterasiirapilla

2011-01-15T14:57:00.002+02:00

Saatiin tuossa jo ennen joulua tuliaisiksi pullollinen vaahterasiirappia, paketti teetä sekä ohje " Sarin Ameriikan pannukakkujen" valmistukseen. Ihan loistava viemisidea kyllä minun mielestä - tykötarpeet, ja valmis vinkki mitä herkkuja niistä saa aikaan!! Vaahterasiirappi on kyllä niin mieletöntä herkkua, että en tajua miksi sitä ei tule koskaan itse ostettua. Onneksi nyt saatiin taas vähän muistutusta senkin olemassaolosta.

Pannukakuista tuli todella maukkaita ja ihanan mustikkaisia, vaikkakin ensin niiden paistossa meinasi olla vähän haastetta. Taikina on todella paksu, eikä käyttäydy pannulla normaalin lettutaikinan tapaan, joten ensimmäiset pannukakut paloivat pinnalta ihan hetkessä ja toisetkin jäivät sisältä vielä vähän raaoiksi. Ohennettiin taikinaa hivenen vissyn avulla (noin ½dl) ja johan alkoi paistaminen sujumaan. Ja lopputulos vaahterasiirapin ja vaniljajäätelön kera nautittuna oli kerrassaan suussasulava. Pakko suositella kokeilemaan! (Mutta sitä vaahterasiirappia ei sovi unohtaa missään tapauksessa). Taikinaa muuten jäi vielä seuraavaksi päiväksi, jolloin se oli ohentunut melkein meikäläisen lettutaikinan veroiseksi. Silläkin kakkuset kohosivat pannussa hyvin, joten ehkäpä pelkkä taikinan reilu seisotus auttaisi paistamisongelmaan ilman minkään vissyn lisäilyä.

Tässä tätä epäonnistunutta koe-erää...

Ameriikan pannukakut
5dl piimää
5dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1rkl sokeria
2rkl sulaa voita
5dl (pakaste)mustikoita

Sekoita ainekset keskenään. Paista pannukakkuja lettupannussa, pienen voinokareen kera. Varo pannun ylikuumenemista etteivät kakkuset jää sisältä raaoiksi. Nautiskele vaahterasiirapin ja vaniljajäätelön kera. Ah!

Eräs pienikin mussutti näitä "lettuja" nautiskellen :)

Itsenäisyyspäivän menu

2010-12-19T08:11:00.001+02:00

Nyt äkkiä itsenäisyyspäivän loputkin herkut esiin, ennenkuin iskee joulu ihan totaalisesti päälle. Vietettiin itsenäisyyspäivää hyvien ystävien ja erinomaisen ruoan seurassa. Mentiin piiiitkästä aikaa pitkän kaavan mukaan; alkupala, pääruoka, jälkkäri. Kaikki tekivät oman osuutensa (meidän heiniksi jäi alkuruoka, pääruoan perunat ja erilaiset leipäset, pääruoan pääainekset tulivat toisen ystäväperheen mukana ja kakku toisilta ystäviltä), joten kenellekään ei jäänyt suurta urakkaa ja ruokailu eteni perunoiden kypsymistä lukuunottamatta sujuvasti. Ateria koostui Suomea aikoinaan omistelleiden maiden mauista, eli alkupala Venäjältä, pääruoka Ruotsista ja loppuhuipennukseksi jälkiruoka Suomesta. Aivan ihanaa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa, joista tuntuivat nauttivan niin aikuiset kuin lapset. Tai no toinen lapsista sai maistella ruokia vasta äidinmaitoon imeytettynä, mutta Pikku E mutusti varsinkin kalkkunaansa tyytyväisenä :) Ruokailutila oli "hieman" ahtaan oloinen pöytä täyspitkäksi levitettynä, mutta siihenkin on onneksi tulossa helmikuun lopussa muutos uuden asunnon muodossa ;)

Alkuruoaksi nautiskeltiin parasta borssikeittoa (tai borsch tai borŠtŠok) mihin on tullut törmättyä. Aineksia katseltiin kirjasta "Urho Kekkosen pöydässä" mutta siihen ei oltu merkitty määriä ollenkaan, joten aikalailla sovellukseksi tekeminen meni. Se mikä kirjan ohjeessa oli varmasti maistuvan keiton avain, oli se että punajuuret ensin haudutetaan uunissa pehmeiksi. Samoin osasta punajuuria tehdään punajuurimehua keiton mausteeksi. Keiton kanssa tarjoiltiin kirjan suosittelemia tattaripuuro-ohukkaita, joihin niihinkään ei sen tarkempaa ohjetta ollut, mutta hyvin nämä omat tekeleet keiton kanssa tosiaan sopivat! Ohjeet tässä sen mukaan miten me ne toteutimme.

Borssikeitto
400g raakoja punajuuria (+200g punajuurimehua varten)
2 keskikokoista sipulia hienonnettuna
2 keskikokoista porkkanaa ohuina suikaleina
250g kaalia ohuina suikaleina
2rkl voita
½l kasvislientä
½l vettä punajuurimehuun
1-2rkl viinietikkaa
½tl suolaa
maustemitta cayennepippuria
2rkl tuoretta tilliä silputtuna
smetanaa
Leikka punajuurista kannat pois. Revi uunivuoan pohjalle ja reilusti reunoille pala foliota. Laita punajuuret uunivuokaan folion päälle, lorauta pinnalle 2rkl oliiviöljyä ja käännä loppu folio punajuurten päälle. Hauduta uunissa kunnes punajuuret ovat kypsiä ja pehmeitä. Sen jälkeen kuori ne ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.
Kuori loput punajuurista ja raasta ne ohueksi silpuksi. Laita ne kiehuvaan veteen ja hauduta kunnes mehu irtoaa. Siivilöi mehu talteen.
Kuulota kaalia, sipulia ja porkkanoita kattilassa voissa. Lisää kasvisliemi ja keitä kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää haudutetut punajuuret ja hieman punajuurimehua, kiehauta. Mausta viinietikalla, suolalla ja cayennepippurilla. Laita myös tillit joukkoon. Kaada lopuksi loput punajuurimehusta. Tarjoa keiton kera smetanaa ja tattariohukaisia.

Tattariohukaiset
Keitä sakea puuro rouhituista tattarisuurimoista. Meillä oli valmiiksi tattarihiutaleita, joten tein puuron niistä. Kun puuro on jäähtynyt, ota siitä sormin pieniä palasia, jotka muotoilet letun mallisiksi. Pyöräytä kakkarat (hyvässä) leipäraasteessa ja paista ne pannulla voissa.
Lisäruoat tarjotaan eri lautasella, eikä niitä koskaan panna keittoon.

Pääruoan kalkkunaohje on täältä ja se oli hyvää. Meillä tarjolla ollut kalkkunanrintafile oli 2kiloinen, joten ystävät olivat lisänneet marinadin ainesten määrää sen mukaan. Mitään tuon kummallisempia mausteita kuin suolaa, valkopippuria, valkosipulinkynsiä ja tuoretta timjamia siihen ei näköjään tarvita kun tulos on jo tosi maukas! Kastike keitettiin ihan kermasta (eikä mistään isoäidin kermakastikkeesta kuten ohjeessa). Sinne sitten perus suola ja pippuri, suurusteeksi maissijauhoa ja ohjeen mukaiset viinirypäleet ja konjakkia. Nam! Kalkkuna paistettin paistopussissaan aluksi 200C asteessa joka tiputettiin 45 minuutin jälkeen 125C asteeseen. Kalkkuna on kypsää kun paistomittari näyttää 80C astetta (n.1½-2tuntia). Koska perunat lykättiin uuniin perään liian myöhään ja niitä jouduttiin odottelemaan, sai kalkkuna vetäytyä rauhassa reilut puoli tuntia ennen leikkaamista. Oliko kiinni siitä vai mistä, mutta paistoaste ja linnun mureus oli kerrassaan täydellinen! Perunaohje tässä erikseen, koska se on mukailtu monesta eri lähteestä.

Hasselbackan perunat
10 isoa pitkulaista perunaa
40g voita sulatettuna
suolaa ja pippuria
3rkl leivänmurusia (korppujauhoa)
3rkl parmesaaniraastetta.
Leikkaa perunoihin veitsellä syviä viiltoja (n.3/4 matkalta) puolen sentin välein. Sivele perunat voilla (20g), mausta suolalla ja pippurilla ja laita ne uunivuokaan. Paista perunoita 175C asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Levitä päälle loput voit, leivänmurut ja parmesaani. Paista kunnes perunat ovat kypsiä, ja kauniin kullanruskeita.

Koska ruotsalaiseen juhlapöytään kuuluu näkkileipä olennaisena osana, leivoin minäkin elämäni ensimmäistä kertaa omaa näkkileipää. Siitä tuli ihan mielettömän hyvää ja sitä tehdään jatkossa usein. Ohje omassa postauksessaan!

Jälkiruoaksi nautiskeltiin ystävän tekemää sinivalkoista itsenäisyyspäivän kakkua tällä ohjeella toteutettuna. Mustikkarahkatäyte oli todella ihanaa ja kakku ihan täydellisen mehevä. Pikku E olisi syönyt kakun täytettä vaikka kuinka jos vaan oltaisiin annettu...

Hurjan hyvää näkkileipää, vaikka joululahjaksikin

2010-12-18T14:11:00.000+02:00

Viime hetken joululahjavinkiksi täydellinen näkkileipäohje. Tehtiin tätä itsenäisyyspäivänaterian ruotsalaisen osuuden lisukkeeksi ja kaikki paikalla olijat rakastuivat leipään. Kerrankin minunkin leipurintaidoilleni sopiva leipäohje :) Jos et ole koskaan leiponut itse näkkileipää, niin kannattaa kokeilla. Lopulta melkoisen helppoa puuhaa ja lopputulos korvaa vaivan! Ohje on käännetty suomeksi täältä. Mitään muutoksia en kokenut tarpeelliseksi, paitsi etten itse alkanut ottamaan leipiä muotilla vaan kaulitsin vain taikinapallot niin pyöreiksi kuin niistä tuli.

Leivät valmiina tarjoiluun

Ruotsalainen näkkileipä
50g hiivaa
5dl kädenlämpöistä vettä
3tl hiutalesuolaa (maldonia) Jos käytät tavallista suolaa, muista pienentää määrää huomattavasti!
8dl ruisjauhoja (luomu)
5dl vehnäjauhoja (luomu)
1rkl hunajaa
Sulata hiiva veteen. Lisää suola ja hunaja. Sekoita joukkoon jauhot, taikina saa jäädä tahmeaksi. Ripota päälle 2rkl jauhoja ja anna taikinan kohota noin tunnin ajan.

Taikina leivontaa vaille valmis

Muotoile taikinasta makkarapötkö ja leikkaa siitä tasakokoisia paloja jotka pyörität palloiksi. Kaulitse pallot 2mm ohuiksi ympyröiksi. Laita alustalle reilusti ruisjauhoa, etteivät leivät tartu kiinni. Tee pyöreällä muotilla reiät leipien keskelle (meillä muottina toimi 4cl annosmitta). Nosta leivät uuninpellille ja paista 250C asteessa 6-8minuuttia.

Ei kun leivät uuniin!

Taikinasta sai noin 20-30 isohkoa näkkäriä.Jäähdytä mielellään ritilän päällä, niin että leivät kovettuvat.

Ritilällä täydellisen rapeiksi!

Maistiaispaketit valmiina lähtöön :)

Mielettömän makoisaa luumupiirakkaa jouluun tai muuten vaan nautittavaksi

2010-12-04T08:30:00.000+02:00

Saatiin kilo luumuja ison kasan muita hedelmiä ohella (tuoreet hedelmät ovat kyllä aina kiva tuliainen), eikä niitä millään ehditty syömään sellaisenaan. Halusin luumut kuitenkin tietenkin hyödyntää ja jostain keksin ajatuksen luumupiirakasta. Voisin vaikka vannoa, että olen törmännyt luumupiirakkaan useammassakin kirjassa, lehdessä tms, mutta ohjeita ei kuitenkaan pikaetsinnällä kovin huimasti löytynyt. Lopulta tämä herätti kiinnostuksen ja lähdin sitä muokkaamaan omaan makuun ja joulunodotukseen sopivaksi. Taikina on sama kuin alkuperäisessä ohjeessa (tosin mitat käänsin jenkkimitoista vähän sinnepäin...). Reuna oli aika kova, mutta maku hyvä ja kantena ja pohjana se oli erinomainen, joten enpä tiedä mitä vaihtaisin, jos mitään.

Täytteeseen sen sijaan tuli muutoksia roppakaupalla. Jäljellä olevat luumut eivät loppujen lopuksi riittäneetkään, joten lisäsin mukaan tuoreita viinirypäleitä. Ensi kerralla laitan niitä joukkoon varmasti ihan tarkoituksella, sopivat piiraaseen tosi hyvin! Pelkästä valkoisesta sokerista vaihdoin puolet fariinisokeriin. Mausteita alkuperäisessä ei ollut mitään vanijaextractia lukuunottamatta, mutta lisäsin mukaan hieman "pipari-mausteita" ja täyte oli kyllä aivan ihanaa. Sanoisin että piiras on aivan täydellinen joulunalus- tai joulutarjottava tällaisenaan ja muuhun vuodenaikaan mausteet voi jättää pois jos tuovat liikaa jouluntuntua ilmaan. Itse tykättiin tästä tosi paljon ja niin näyttivät parissa erässä käyneet vieraatkin suutaan maiskuttelevan. Kunnollisen annoskuvan puuttuessa kerrottakoon, että hippunen vaniljajäätelöä kruunaa makuelämyksen.

Luumupiiras

Taikina:
5,3dl vehnäjauhoja
1rkl sokeria
1tl suolaa
160g pehmeää voita
1,5dl kylmää vettä
"voiteluun" 2rkl maitoa ja pinnalle 1-2 rkl raesokeria

Täyte:
800g luumuja / 600g luumuja + 200g viinirypäleitä
2dl sokeria / 1dl sokeria + 1dl fariinisokeria
½dl maissitärkkelystä
1/4tl suolaa
2tl vaniljasokeria
1 maustemitta jauhettua inkivääriä
alle ½ maustemittaa jauhettua neilikkaa
alle ½ maustemittaa jauhettua pomeranssin kuorta

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon kylmä voi pieninä palasina, kunnes taikina on karkea, mutta yksikään hippunen ei ole hernettä suurempi. Haarukkaa apuna käyttäen, sekoita joukkoon kylmä vesi kunnes taikinasta muodostuu pallontapainen. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile molemmat puolikkaat palloiksi, kääri ne kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Pilko luumut pienehköiksi lohkoiksi, lohkojen koko saa vaihdella. Puolita (kivettömät) viinirypäleet. Laita hedelmänpalaset kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri, maissitärkkelys, suola, vaniljasokeri sekä mausteet. Laita syrjään odottamaan.

Kaulitse ensimmäinen pallo pyöreäksi, ohueksi levyksi ja nosta se kevyesti jauhotettuun piirasvuokaan niin että hieman taikinalevyä jää jokapuolelta vuoan ulkopuolelle. Kaada luumuseos pohjan päälle. Kaulitse toinen taikinapallo levyksi ja nosta se koko komeuden päälle. Nipistele pohjan ja päällisen reunat yhteen. Sivele kansi maidolla ja ripottele päälle raesokeria. Leikkaa terävällä veitsellä 5-7 viiltoa kanteen.

Paista 200C-asteisessa uunissa 60-70min kunnes pinta on kauniin ruskettunut ja täyte näyttää viiltojen välistä paksulta ja kuplivalta.
Jäähdytä piiras ennen tarjoilua ja sen leikkausta. Tarjoile vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Isänpäivän herkuttelua

2010-11-22T13:59:00.002+02:00

Viime viikon sunnuntaina vietettiin meillä isänpäivää toista kertaa. Ja jälleen kerran se keskitettiin ruokailun ja herkkujen ympärille. On se vaan niin kiva herkutella oikein kunnolla, varsinkin kun siihen on hyvä syy :) Aamulla hra Patalintu jäi vielä nukkumaan kun Pikku E:n kanssa noustiin ylös. Me kerittiin jo vähän jotain pientä aamupalaa syödäkin, mutta kunhan isä heräsi paistettiin vuoden perinteen mukaan munakokkelia ja pekonia. Pikku E:lle ei yleensä aamupala maistu ollenkaan, vaikka kaikkea mahdollista on kokeiltu. No arvaahan sen, että näitä herkkuja olisi mennyt vaikka kuinka. Ei vissiin kuitenkaan sovi oikein neuvolan mukaiseen päivittäiseen ruokavalioon...

Isänpäivä ateria koostui alkupalasta, pääruoasta ja jälkiruokakakusta. Siis ne olisivat sopineet menuksi näin jos niin olisi valinnut. Meillä ne kuitenkin syötiin tähän tapaan: kakku aamulla pekonin päälle, alkukeittoa lounaaksi ja pääruoka sitten illalliseksi. Kakkua toki vähän joka väliin, oli se sen verran maistuvaa. Tässä ruokalajit nyt siinä järjestyksessä kuin miten ne voisi kunnon illallisilla tarjota.

Alkukeitoksi, tai siis lounaaksi nautittiin kasvissosekeittoa. Vähän erilaiset ainekset kuin yleensä ja olipas sosekeitto taas maistuvaa. Tehdään varmasti toistekin.

Kasvissosekeitto tuorejuustosilmällä
n. 1l vettä
1 kasvisliemikuutio
300g kesäkurpitsaa
300g kukkakaalia
1 keltasipuli
1 pieni valkosipulin kynsi
1 pienen purjosipulin vaalea osa
1-2rkl voita
suolaa ja pippuria
kuivattua basilikaa
2dl ruokakermaa
Maustamatonta tuorejuustoa ja ruohosipulia
Hienonna sipuli, valkosipuli ja purjo ja kuulota niitä kattilassa voinokareessa kunnes ne hieman pehmenevät. Lisää vesi ja liemikuutio ja kiehauta. Paloittele kasvikset ja sipulit ja lisää ne kiehuvaan veteen. Keitä kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma, mausta ja kiehauta. Lisää tarjoiluvaiheessa jokaiselle lautaselle lusikallinen tuorejuustoa johon on sekoitettu ruohosipulia.

Pääruoaksi tuli edellisen vuoden tapaan liharullia. Viimeksi tein niitä jo aiemmin herkuksi todetulla luottoreseptillä, mutta nyt piti keksiä jotain uutta. Ruokalan sivuilta löytyi ohje sinihomejuustolla ja persikalla täytettyihin rulliin ja paahdettuun perunamuussiin jotka kuulostivat herkullisilta ja ne päätyivät saman tien sovellettuina listalle. Teimme rullat ohuiksi nuijituista entrecote-pihveistä, joista oli isoimmat rasvakökkäreet poistettu. Kotimaisen pihvi-sonnin entrecoteeta on nyt myyty meidän lähikaupassa ihan hurjan edullisesti ja se on ihan älyttömän hyvää. Ette usko miten suussasulavan mureita näistä rullistakin tuli. Jotain aivan ihanaa! Ja tuo perunamuussin tekeminen uuniperunoista kannatti todella. Aikaahan siihen menee kun niitä perunoita sähköuunissa paahtamalla kypsyttää, mutta oli kyllä ehkä maailman parasta perunamuussia. No, ne kesäiset norjalaiset perunat on ehkä vielä ykkönen, mutta näin talviversioksi tämä on aivan mahtavaa.

Sinihomejuusto liharullat
500g laadukasta naudan lihaa (ohjeessa ulkofilettä, meillä entrecotee)
suolaa
mustapippuria
50-100g sinihomejuustoa murusteltuna
muutama säilykepurkin puolikas pieneksi paloiteltuna (edit. 11.12. persikoitakin voi käytttää ;D)
Voita ja öljyä
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja nuiji ne kelmun välissä puolen senttimetrin paksuisiksi tai ohuemmiksi, älä kuitenkaan nuiji lihaa rikki. Mausta liha molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla. Nosta lihaviipaleelle sinihomejuustoa ja muutama persikkaviipale. Kääri tiukaksi rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla. Kuumenna pannulla hieman voi-öljyseosta. Paista rulliin pannulla kaunis väri kauttaaltaan. Lado rullat uunivuokaan ja jatka kypsentämistä 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Paahdettu perunamuussi
6 reilun kokoista rosamundaperunaa
(1 valkosipuli .Meiltä tämä jäi pois kokonaan kun olikin yllättäin loppu. Hyvää oli ilman sipuliakin ja paahdetun perunan maku pääsi kunnolla oikeuksiinsa)
50g voita
2dl kuumaa maitoa
suolaa
valkopippuria
Pistele perunat haarukalla ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. (Leikkaa valkosipulista kynsien kärjet pois ja laita päälle voi nokare.) Kypsennä perunoita (ja valkosipulia) 200 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. (Irrottele valkosipulin kynnet ja) koverra perunoitten sisus kulhoon. Lisää voi ja kuumaa maitoa. Sekoita tasaiseksi puuhaarukalla. Lisää maitoa niin, että saat sopivan paksuisen muusin. Mausta valmis muusi suolalla ja valkopippurilla.

Tiramisu-kakkua saatiin maistaaksemme viime keväänä Pikku E:n kummin syntymäpäivillä. Kakku oli aivan ihanaa, ja nyt oli aika kokeilla sen valmistusta itsekin. Ohje on Kinuskikissan eikä sitä voi kuin suositella. Yleensä meiltä jää viimeine sipru kakkua hukkaan, kun ei sitä enää kukaan jaksa syödä aikansa mussutettuaan vaikka kuinka olisi hyvää. Tämä katosi viimeistä murua myöten. Jostain syystä liivate tällä kertaa alkoi hyytymään todella nopeasti ja kun kaadoin toisen kerroksen vuokaan se oli alkanut jo hieman kökkäröitymään. Toisen kerroksen keksien laitossa kannattaa siis olla nopea. Minulla myös alimman kerroksen keksit saivat ekstra-annoksen kahvilikööriseosta, joten kakun pohja oli ehkä hivenen liiankin kostea keskiosan jäädessä kuivahkoksi. Ensi kerran siis jaan kahvin kahteen osaan jo ennen keksien kostuttamista ettei näin pääse enää käymään.

Tiramisu-kakku
24 savoiardikeksiä
Kostutus:
3dl keitettyä vahvaa kahvia
1½rkl sokeria
3rkl Disaronno-likööriä (entinen Amaretto)
Täyte:
6 liivatelehteä
4 munankeltuaista
1dl sokeria
500g mascarponejuustoa
2 munanvalkuaista
2rkl kahvia
2rkl Disaronno-likööriä
Pinnalle:
Tummaa sokeritonta kaakaojauhetta

Keitä kahvi (3 dl + 2 rkl). Valmista kostuke sekoittamalla kuumaan kahviin sokeri ja lisäämällä joukkoon sitten likööri.
Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle leivinpaperinpala. Laita ensimmäiset 12 keksiä vuoan pohjalle siten, että kastat ne kummaltakin puolelta kostukkeeseen ja asettelet vieri viereen.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Laita keltuaiset ja sokeri kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi vesihauteessa kattilan päällä. Sekoita vaahdon joukkoon mascarpone-juusto. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto muun täytteen sekaan.
Mittaa kattilaan täytteeseen tuleva kahvi ja likööri. (Kuumensin kahvin mikrossa) Kuumenna kiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita täytteeseen.
Kaada puolet täytteestä vuokaan keksien päälle. Kasta loput keksit kummaltakin puolelta kostukkeeseen ja asettele ne täytekerroksen pinnalle mahdollisimman tiiviisti. Kaada päälle loput täytteestä ja tasoita pinta sileäksi. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin kolme tuntia.
Irrota vuoasta kakun hyydyttyä ja siivilöi pinnalle kaakaojauhetta.

Fish tacos = raikasta herkkua

2010-10-12T19:49:00.000+03:00

Viime aikoina ei ole tehty kuin perusruokia (makaronilaatikkoa, niitä jo mainittuja keittoja, uunikalaa, kaalilaatikkoa...) ja ne alkavat suoraan sanottuna tulla jo korvista ulos. Mutta kun sen keksiminen mitä söisi on ollut ihan mahdotonta! Mitään ei tee mieli tai ei löydy energiaa jonkun ehkä hyvän ja sopivan ruoan valmistukseen varsinkin kun ei ole varma maistuuko se sitten sen urakan päälle kuitenkaan ja milloin mitäkin syitä. Meidän huonosti toimivalle ruokamielikuvitukselle löytyi pelastus: Tastespotting. Normaalien ruokahakujen selaaminen on tuskaista kun ei oikeasti tiedä tekisikö mieli lihaa, vai kalaa vai kenties kasviksia tai keittoa tai mitä lie ja kaikki ohjeet ovat yleensä joko raaka-aineiden mukaan, aakkosjärjestyksessä tai julkaisujärjestyksessä. Tastespottingin kuvia katsellessa voi nähdä helposti sen mitä tuotos olisi lopulta ja valita reseptinsä sen mukaan. Jotenkin sen kuvahaun perusteella vain on helpompi nähdä samantien kiinnostaako joku ruoka vai ei ja makustella se samantien päässään. Ja samalla pääsee tutustumaan mielenkiintoisiin ulkomaalaisiin ruokablogeihin. Sieltä meille ovat nyt löytyneet koko viikonlopun sekä eilisenkin ruoat. Täähän tuntuu ihan kuin ruokailu olisi yhtäkkiä taas yhtä juhlaa ;)

Amerikkalaisissa kirjoissa, sarjoissa ja leffoissa on tullut törmättyä usein kala tacoihin. Mnusta se on kuulostanut ajatuksena epäilyttävältä, tacot ja tortillat, miksi niitä nyt sitten kutsuukaan, tulee vaan miellettyä niin vahvasti kanan tai jauhelihan ympärille kootuiksi eväiksi. Mutta nyt kun näin noita fish taco kuvia useampia, alkoi sellaista tehdä ihan mielettömästi mieli. Ongelma oli valita monen hyvältä näyttävän ja kuulostavan väliltä se oikea. Tähän alla olevaan päädyttiin ja ai miten se maistui. Tai siis nuo lisukkeet maistuivat, se kala olisi voinut olla jotain muuta. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin tilapiaa, ja vaikka jotain korvaavaa kuten siikaa tai kuhaa menimme ostamaan, niin kun tiskissä sitten oli tilapia-fileitä heti eturivissä niin päätettiinkin ottaa sitä. Vaikka se on jo tullut ulkomailla reissatessa todettua ei meidän makuiseksi kalaksi; maistuu vähän liikaa kalalta. Mutta kun sen tekee itse, niin siitähän voi silti tulla ihan hyvää!? No, ei se maistunut, mutta ei se myöskään onneksi pilannut tätä makunautintoa. Tuoreesta tonnikalasta tai kenties myös miekkakalasta tehtynä nämä olisivat varmaan aivan täydellisiä.

Valmistus on helppoa ja nopeaa, näiden kanssa ei kauaa tarvitse keittiössä hääriä. Ei voi kuin suositella testaamaan! Lisukkeisiin tarvittavia määriä tähän on vähän vaikea laittaa, kun jokainenhan ne itse täyttää makunsa mukaan. Ainekset siis alla, mutta määrät voi sitten päättää itse syöjien ja makunsa mukaan. Meillä tosin iski verottaja näihin kahdelle hengelle tarkoitettuihin lisukkeisiin aika rankalla kädellä - Pikku E hullaantui tässä yhteydessä niin paprikaan, kaaliin kuin avokadoonkin. Tilapiakin maistui. Mutta mikään ei vetänyt vertoja raa'alle kevätsipulille, sitä typy olisi vetänyt varmaan ihan loputtomasti jos ei oltaisi lopulta närästyksen pelosta vedetty lautasta edestä pois :)

Fish tacos
Mieleistä kalaa; tilapia, tonnikala, miekkakala varmaan "aidoimmat", mutta eiköhän kotimaisellakin onnistu.
Kalojen mausteseokseen: suolaa, pippuria, chili-jauhetta, kuivattua valkosipulia, korianteria sekä caffir-limen lehtiä murskattuna.
Limen mehua
Tortilla lettuja

Itsekasvatetut kirsikkatomaatit ja chili tositoimissa :)

Salsaan
200g kirsikkatomaatteja hienonnettuna
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna
Sitruunabasilikan lehtiä
Ripaus sokeria ja suolaa
Valkoviinietikkaa
Limen mehua

Kastikkeeseen
Kreikkalaista jugurttia
ruohosipulia hienonnettuna
Limen mehua

Lisukkeet
100g keräkaalia, 1-2rkl valkoviinietikkaa, 1rkl oliiviöljyä
Paprikaa suikaleina
Kevätsipulia pieninä renkaina
Avokado siivuina (tiputa siivujen päälle vähän limen mehua estämään tummumista)
Tuoreita yrttejä esim korianteria. Meillä sitruunabasilikaa.

Valmista ensin salsa maustumaan sekoittamalla sen ainekset yhteen.
Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi, laita suikaleet kulhoon ja kääntele ne valkoviinin ja oliiviöljyn kera maustumaan. (Ihan mielettömän hyvä ja helppo lisuke, jota tullaan varmasti käyttämään muissakin yhteyksissä!!)
Sekoita jugurttikastikkeen ainekset keskenään.
Mausta kala, kääri se folioon ja paista uunin grillivastuksen alla kuumalla levyllä molemmin puolin noin 5min.
Laita lisukkeet sekä lämmitetyt tortillaletut tarjolle pöytään ja kun kala on kypsää anna kunkin syöjän koota mieleisensä annokset.

Mustikkakakkua

2010-10-08T16:00:00.001+03:00

Saatiin tänä vuonna paljon mustikoita (nimenomaan saatiin, ei itse kerätty) ja tokihan niistä piti taas jotain piirasta keksiä. Viime vuonna kokeilin yhtä uunijuustokakkua, joka oli hyvä mutta ei kuitenkaan täydellinen. Uunijuustokakku on kuitenkin kiehtonut mielessä pidempään, sillä jossain muistan sellaista ihanaa syöneeni ja pakkohan sitä on pystyä kotonakin tekemään. Nyt tuli aika herkkua! Ei tämä tosin paljon poikkea siitä viimevuotisesta, ehkä mielikuva uudesta on aina vaan parempi ;)

Muokkailin Lunni leipoo-blogista jo pari vuotta sitten löytämääni vadelmajuustokakun ohjetta ja sitten en tietenkään kirjannut niitä muutoksia mihinkään ylös. Tämä ohje ei nyt ehkä ole identtinen siihen mitä oikeasti tein, mutta aika lähelle kuitenkin. Alkuperäisessä ohjeessa laitettiin 800g tuorejuusto, joka tuntui musta tosi hurjalle määrälle. Toki jos syöjiä on paljon ja tuhtia kakkua kaipaa, niin ei sillä varmasti vikaan voi mennä. Vähensin kuitenkin sekä juuston, että kananmunien määrää ja korvasin vielä yhden purkin juustoa ranskankermalla. Pohjaakin pienensin omaan kulutukseen sopivammaksi.

Ennen uunitusta

Mustikkajuustokakku

Pohja:
½pakettia digestivekeksin muruja
75g voita

Täyte:
400g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
200g ranskankermaa
1½dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1½rkl vehnäjauhoja
½tl suolaa
4 munaa
2dl mustikoita
1rkl sitruunamehua

Sulata voi ja sekoita se keksinmuruihin. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle sopivan kokoinen leivinpaperin pala. Painele keksiseos vuoan pohjalle, hieman myös reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan.
Laita uuni lämpenemään 175C asteeneen. Vatkaa tuorejuusto, ranskankerma, sokeri, vaniljasokeri, suola ja venhäjauhot kulhossa tasaiseksi. Lisää munat ja vatkaa seos kuohkeaksi.
Soseuta mustikat sauvasekoittimella ja lisää sitruunamehu. Sekoita reilu desi tuorejuustoseoksesta mustikkahillon sekaan. Kaada hilloton juustoseos vuokaan ja lusikoi mustikkatäyte kakun pintaan. Kuvioi täyte marmoriseksi veistä apuna käyttäen.
Laita kakku uuniin ja paista 60-75min. Kypsänä kakku on kiinteä. Jäähdytä ja laita kylmään muutamaksi tunniksi ennen tarjoilua.

Tein kakun pariksi vielä simppelin vadelmakastikkeen joka sopikin siihen erinomaisesti raikastaen annosta.

Vadelmakastike
2dl pakastevadelmia
½dl tomusokeria
1rkl limen mehu
Soseuta kastikkeen ainekset ja siivilöi se siementen poistamiseksi. Tarjoa mustikkakakun kera.

Lohisoppaa

2010-10-07T14:34:00.002+03:00

Viime aikoina meille ovat maistuneet hyvin erilaiset keitot. Aika pitkälti ollaan tehty noita samoja tuttuja mitä blogista jo ennestään löytyy, mutta jotain uuttakin on tullut kokeiltua. Perinteinen lohikeittohan nyt ei ole mikään uusi juttu muuten, mutta meidän keittiössä sitä ei ole ennen tehty. Minulla on itselläni jostain syystä ollut pieni kalakeittokammo (lusikoitavasta ruoasta ei ole kiva kaivella ruotoja pois kielen päältä kun se liemikin on jo suussa...), mutta näin kun sen tekee itse, niin kalanhan voi syynätä vlmiiksi juuri niin tarkkaan kuin millaisena se itselle maistuu. Hra Patalintu tuon perkauksen suoritti ja mitään ylimääräistä ei lautaselta löytynyt :) Pikku E:kin olisi syönyt soppaa niin paljon kuin vain oltaisiin annettu. Nyt me vähän säästeltiin tuon voin kanssa, mutta kyllä se on niin että se lohikeittoon vaan kuuluu - vaikka kala nyt nieriää olikin. Ensi kerralla siis suorilla lisää voita, vaikka reseptissä edelleen tuo 1rkl lukeekin...

Nyt kun meillä oli kokonainen nieriä hyppysissä, tehtiin kalaliemikin ihan itse ja näin hyödynnettiin koko kala ruotoja, eviä ja päätä myöten. Muutenhan sen voi korvata vaikka valmiilla fondilla tms vaikka näin siitä kieltämättä parasta tulee.

Kalaliemi
500g perkaustähteitä
1l vettä
1-2tl suolaa
1 porkkana
1 sipuli
tuoretta persiljaa / tilliä
1 laakerinlehti
5-10 valkopippuria
5-10 mustapippuria
Älä suomusta kaloja, sillä iho suomuineen sisältää parhaat makuaineet. Poista kaloista sisälmykset ja kidukset.
Pane perkaustähteet kattilaan ja kaada kylmä vesi päälle. Lisää suola. Kuumenna hitaasti kiehumapisteeseen ja pidä lämpö sen jälkeen niin mietona, että vesi hieman poreilee. Kuori muodostuva vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää paloitellut kasvikset ja kokonaiset mausteet. Kypsyttele kannen alla 20 - 30 min. Siivilöi liemi ja tarkista maku.

Lohi-/nieriäkeitto
5 isohkoa perunaa kuorittuna ja lohkottuna
1 sipuli hienonnettuna
n.10 kokonaista valkopippuria
1 laakerinlehti
1rkl voita
1l kalalientä
500g kalaa sopivina palasina
2dl kermaa
reilusti tilliä
rouhaisu mustapippuria
Laita perunat, sipuli, valkopippurit ja laakerinlehti kattilaan. Kuulota niitä muutama minuutti voissa. Kaada kattilaan kuuma kalaliemi ja keitä kunnes peunat ovat lähes kypsiä. Lisää kalapalat keittoon ja keitä kunnes kala on kypsää (vie vain pari minuuttia). Lisää kerma ja lämmitä kiehuvaksi. Ota kattila liedeltä ja lisää reilusti silputtua tilliä sekä pari rouhaisua mustapippuria oman maun mukaan.
Tarjoile ruisleivän kera!

Banaani ylijäämän herkullinen tuhoaminen

2010-09-30T10:15:00.000+03:00

Pöydältä löytyi kasa ylikypsiä banaaneja ja niille piti keksiä käyttöä. Kaikki muut tykötarpeet olivat kutakuinkin lopussa (voi, kananmunat, jauhot...) mutta onneksi google pelasti jälleen kerran. Lettupannun vegaaniset banaani-suklaamuffinssit sopivat tilanteeseen täydellisesti. Banaanin tarve vastasi juurikin pöydällä majovaa määrää ja voin tilalle tuli öljyä, kananmunia ei lainkaan. Täysjyväjauhoja meillä ei ollut, eikä tavan vehnäjauhojakaan kuin hitunen, joten suurin osa meni pizzajauhoilla, ihan hyvin toimivat! Muffarit ovat jo näin tosi, tosi tuhteja, en tiedä miten kokonaisesta muffinssista selviytyisi jos jauhot olisivat vielä tuota suositeltua täysjyvää..? Minä tosin sain 20 muffinssin taikinan tungettua 12 vuokaan, joten silläkin lienee osuutta leivonnaisten täyttävyyteen :)

Meillä ei ollut tällä erää kaapissa kunnollista suklaata(kaan), vaan pelkästään Unkarista tuliaisina saatu maitosuklaapähkinälevy, jonka sitten rouhaisin taikinaan mukaan. Se ei sieltä paljon läpi maistunut, joten seuraavan kerran kunnon tummasuklaa käyttöön ja sekin isohkoina hippuina että tulee kunnon sattumia. Pähkinät sopivat hyvin mukaan, joten niitä sinne voisi rouheena myös lisätä. Muuta en näistä kyllä vaihtaisi, hyviä ovat! Niin, ja tämä maitosuklaahan taisi muutenkin poistaa muffinssien vegaanisuuden, mutta kun se ominaisuus ei ollut hakusessa, niin eipä haitannut.

Nyt muuten huomasin, että en laittanut taikinaan ollenkaan leivinjauhetta, ainoastaan 1tl soodaa ja muffinssit kohosivat siitä huolimatta aivan loistavasti.

Banaani-suklaamuffinssit (12-20kpl)
4 ylikypsää isohkoa banaania
1,2dl sokeria (laitoin raakaruokosokeria)
1,2dl rypsiöljyä
1tl kanelia
1tl kardemummaa
3/4tl suolaa
2,4dl täysjyväjauhoja
3,6dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
1,5dl (tummaa) suklaata rouhittuna
pähkinärouhetta

Laita uuni lämpenemään 175C asteeseen. Laita muffinssipellin vuokiin paperiset vuoat.
Muussa banaanit. Sekoita niiden joukkoon sokeri, öljy, kaneli, kardemumma ja suola. Sekoita loput aineet toisessa kulhossa ja kaada banaaniseoksen joukkoon. Sekoita vain sen verran että aineet ovat suurin piirtein sekaisin.
Jaa taikina vuokiin ja paista uunissa noin 25min.

Muffinssivuoat ostin keväällä KappAhlista. Pakko mainita, kun niiden ostaminen vaatekaupasta tuntui niin hullulta, mutta eihän noin söpöä pakettia voinut sinnekään jättää. Vuoat osoittautuivat nyt muuten tosi hyviksi, vähän paksummiksi kuin "normaalit" joten pysyvät tosi hyvin muodossaan. Toivottavasti näitä tulee joskus vielä lisää!

Kasvihuoneesta myös vähän eksoottisempaa

2010-09-21T11:24:00.000+03:00

Tässä kun vielä pohdiskelen, että onko Pikku E:n synttärikakusta omaksi postaukseksi asti vai riittääkö että laitan alkuperäiseen synttäripostaukseen vaan kasan linkkejä niin esitellääns välillä jotain ihan muuta, ettei blogi ihan pääse kuihtumaan.

Meillä oli jälleen tänä kesänä käytössä, kuten viime vuonnakin, kasvihuone hra Patalinnun vanhempien pihassa ja mukavasti sieltä on taas satoa tippunut. En tiedä olisiko tänä kesänä ollut parempi laittaa kasvit ihan vaan avomaalle valoisaan paikkaan kun kesä oli niin lämmin, sillä kyseinen kasvihuone on melkoisen varjoisa ja satokausi siten aina vähän viivästyy. No näin kuitenkin mentiin ja ihan hyvin tuloksin. Keväällä kasvihuoneeseen istutettiin 4-5 erilaisen tomaatin, keltaisen ja vihreän kesäkurpitsan, paprikan, chilin, hunajamelonin sekä maissin taimia. Lisäksi myös tilliä ja salkopapuja siemeninä.

Tomaattisato on ollut mieletön. Meillä on siellä keltaista pihvitomaattia, pensastomaattia, kirsikkatomaattia sekä miniluumutomaattia. On siellä viideskin taimi, mutta en millään muista mitä sen pitäisi olla. Pieniä punaisia (homeisia) tomaatteja se on alusta asti puskenut. Tomaatteja on saanut hakea ihan melkein kyllästymiseen asti, paitsi että ei niihin voi kyllästyä kun ne ovat niiiin hyviä. Ihan eri tavaraa kuin mitä kaupassa myydään. Pikku E:kin on niihin ihan intona ja tomaatinsyöntiä onkin joutunut hieman rajoittamaan että menisi välillä jotain muutakin. Yleensä ollaan pienelle annettu kirsikkatomaatteja kun ovat tuntuneet syöjän kokoon nähden melkoisen sopivalta. Typy kuitenkin tässä eräänä päivänä onnistui poimimaan pöydältä jättimäisen keltaisen pihvitomaatin kun vanhemmat oltiin kokkaamassa ja oli sitten innoissaan mussuttanut lähes koko tomaatin menemään (mitä nyt erittäin mehukkaan tomaatin jäämiä löytyy edelleen sohvatyynyistä ja maton hapsuista...).

Suunnilleen tällainen kulho sieltä joka kerta käydessä lähtee mukaan. Ja niitä vihreitä raakileita olisi vielä ihan hurjasti. Oliko jollain jossain tiedossa joku kiva säilöntä- tai muu ohje vihreille kirsikkatomaateille?

Paprikan taimet kasvoivat isoiksi, mutta yhden ainutta paprikaa niistä ei tullut. Chilejä sentään jonkun verran, tosin nekään eivät taida millään ehtiä kypsäksi asti. Onneksi niille keksii käyttöä vihreänäkin.

Papuja on taas, kuten viimekin vuonna ihan hirveästi. Ja pakastin meillä on täynnä mustikoita, joten papuja ei saada sinnekään millään menemään. Voiko niistä tehdä jotain tölkkipapujuttua - keksiikö kukaan?

Vihreää kesäkurpitsaa saatiin viime vuonna ihan liikaa, nyt taimet näivettyivät saman tien kasaan. Keltainen kesäkurpitsa ei ihan näytä siltä miltä piti ;D

Katsoin varmaan taimilappua väärin... Onpahan komia halloween-kurpitsa tuloillaan!!

Maissista kuultiin vasta pitkään istutuksen jälkeen, että niitä pitäisi olla sekä tyttö-että poikataimia. Mistäs sen sitten siinä taimivaiheessa tunnistaa kysyn minä? No jokatapauksessa meillä kävi hyvä tuuri ja kahdesta taimesta tuli erilaiset "kukat" ja saatiin jopa satoa.

Kovin komeiksi ei näitä tähkiä voi kehua, mutta ei niitä voi haukkuakaan kun omia maisseja kerta saa :D Keitettynä voin kanssa - hyvää - mutta ei varmaan kasvihuoneen tilanvientinsä väärti toista kertaa.

Näitä ei siis kuvanottohetkellä ole kukaan vielä maistellut...

Hunajamelonissakin taisi käydä joku lukivirhe joko mulla tai kasvattajalla. Kovastihan tää enemmän verkkomelonia muistuttaisi (mittasuhteena 1-vuotiaan isohko käsi, jotta näette mikä mega-meloni me saatiinkaan kasvatettua =))

Halkaistunakin meloni tuntuu enemmän cantaloupelta, vaikka eihän tuossa ulkopinnassa mitään verkkomaista kuviota näy niinkuin kaupan meloneissa. Ehkä tää on joku hybridi..?

Pari päivää pöydällä lisäkypsyttelyn jälkeen melonin tuoksu oli kerrassaan huumaava. Ja into vaan lisääntyi kun ulkonäkö halkaistua paljastui ja meloni oli tosi mehukkaan oloinen. Siksi maku olikin ehkä vähän pettymys. Ei se noita kaupassa myytäviä kummempi ollut, ei mitään sellaista kuin mitä esim Thaimaassa on tullut popsittua. Mutta se että meloninkasvatus ylipäätään onnistui on minusta hurjan hieno juttu! Itse en siihen keväällä uskonut hetkeäkään vaikka toiveet korkealla olikin ;)

Kasvisvoileipäkakkua synttärijuhliin

2010-08-22T08:31:00.000+03:00

Loma on pitänyt kiireisenä ja levätäkin on pitänyt, joten vähän ovat venyneet nämä 1v-juhlien tarjoilujen tallennukset. Nyt pidemmittä puheitta voileipäkakun kimppuun. Mä en ollut koskaan ennen tehnyt voileipäkakkua, enkä oikeastaan ole voileipäkakuista syödessäkään tykännyt. Kinuskikissalta kuitenkin löytyi ohje, jossa täytteet olivat sellaiset jota muutenkin tulee syötyä, joten ajattelin, että miksipä ei, kun tällaisesta tarjottavasta saa kuitenkin helposti näyttävän näköisen ja nälkäisimmät vieraat saavat tosissaan hieman vatsan täytettä. Ohjetta tuli muokattua vielä enemmän omaan makuun sopivammaksi. Ensimmäisestä täytteestä korvasin smetanan jugurtilla ja toisesta tuorejuuston samoin jugurtilla. Kuorrute olisi ollut pelkkää tuorejuustoa, joten muuttelin sitäkin hieman jättäen juuston osuuden vaan neljäsosaan ja lisäsin mukaan vielä ruohosipulia vähän kokonaisuutta raikastamaan. Suurin muutos oli leipälaadussa ja sen muutoksen takia lopputulos ei ihan täydellinen ollutkaan. Ohjeessa käytettiin paahtoleipää, mutta laitoin meidän yhtä lempivuokaleipää sen sijaan. En ottanut huomioon, että tuo leipä on huomattavasti paahtoleipää tiiviimpää, joten kostukkeen määrän olisi varmaan voinut tuplata, minä en lisännyt määrää yhtään... Kakku oli siis melko kuivakka, mutta teki kuitenkin kauppansa. Ensi kerralla lisää kostuketta, tai ne paahtoleivät käyttöön.

Olin ihan todella tyytyväinen voileipäkakun ulkonäköön, varsinkin kun sitä en mistään "kopioinut". Koristeet onnistuivat ihan nappiin, vaikka ennen en ole kasviksia mitenkään erikoisesti pilkkonut. Ruusut on tehty tomaatista kuorimaveitsellä "kuorimalla". Tein kannan viereen ensin veitsellä viillon, että kuorimaveitsi pääsi helposti hommiin ja sitten veistin tomaatin alusta niin, että siitä tuli yksi pitkä suikale (ei haittaa jos katkeaa, palasetkin saa vielä nätisti aseteltua). Suikale sen jälkeen rullalle ja pystyyn - ruusu on valmis! (Sillä on väliä kummin päin suikalerulla seisoo, joten tarkista, kummin päin se näyttää ruusulta). Kuvallisia vaiheohjeita voi katsoa Kinuskikissalta.

Ruusun lehtien ohjeen löysin aikoja sitten Sillä Sipuleilta ja se on jäänyt mieleen muhimaan sopivaa käyttötärkoitusta odottamaan. Mä en vaan millään meinannut tajuta miten tämä leikkaus oikeasti tapahtuu. Pari kurkkua meni ja hieman konsultaatioapua ystävältäkin tarvittiin, ennenkuin keksin miten päin se kurkku pitää siihen leikkuulaudalle laittaa. Jostain syystä pistin sen aina eteeni pitkittäin, vaikka poikittainhan se siihen toki pitää laittaa. Eli leikkaa kurkusta n.5cm pätkä, halkaise pitkittäin ja laita poikittain, kuperapuoli ylöspäin eteesi leikkuulaudalle. Leikkaa kurkun keskelle ikäänkuin v- tai venekuvioita. Veitsellä molemmin puolin keskelle viistoon, niin että viillot kohtaavat ja muodostavat edestä katsottuna v:n. Ota ensimmäinen minipala kokonaan pois. Noin neljän molemminpuolisen viillon jälkeen, tee viimeiset vedot jyrkästi pohjaan asti. Tökkää osia varovasti toisesta päästä, niin lehden osat irtoavat ja muodostavat lehden. Jos on tarvetta niin voin tämän selittää myös kuvien kera!

Kreikkalaistyyppinen voileipäkakku
10 hengen kakku
12 siivua täysjyväpaahtoleipää tai vuokaleipää (tuplaa kostukkeen määrä jälkimmäiseen!)
Feta-paprikatäyte:
90 g feta/salaattijuustoa
½ pienestä punasipulista
1 dl rucolaa
1 punainen paprika
100 g maustamatonta tuorejuustoa
60g Total-kreikkalaista jugurttia
mustapippuria
100 g aurinkokuivatun tomaatin suikaleita
Kurkku-valkosipulitäyte:
20 cm tuorekurkkua
60 g smetanaa
100g Total-kreikkalaista jugurttia
1 iso valkosipulinkynsi

Kostutus:
n. 1 ½ dl sitruunavettä (josta sitruunamehua n. ¼ dl) Muista lisätä kostukkeen määrää, jos käytät paahtoleipää tiiviimpää leipää!
Kuorrutus:
50g tuorejuustoa, 2dl total, 150g ranskankermaa, ruohosipulia silputtuna (puoleen kuorrutteesta, itse laitoin ruohosipulia vain sivujen osuuteen, kakun päällä puhtaan valkoinen kuorrutus)
Koristeluun:
Jääsalaatin lehtiä
oliiveja sahalaitaisesti halkaistuna
Thai-basilikan kukkia
Tomaattiruusuja ja kurkkulehtiä (ohje yllä)

Raasta aluksi kurkku ja laita se siivilään valumaan. Valuta myös aurinkokuivatuista tomaateista suurin osa öljystä pois.
Hienonna feta/salaattijuusto, punasipuli ja rucola. Leikkaa paprika kuutioiksi. Yhdistä kaikki feta-paprikatäytteen ainekset keskenään aurinkokuivattuja tomaatteja lukuun ottamatta. Aurinkokuivatut tomaatit voit leikata jo valmiiksi hieman pienempiin paloihin (vaikka käyttäisitkin valmiita suikaleita).
Valmista toinen täyte yhdistämällä kurkkuraaste, smetana ja tuorejuusto keskenään. Purista joukkoon valkosipulinkynsi.
Leikkaa leivistä reunat pois. Kokoa kakku haluamaasi muotoon: joko neliöksi tai kapeaksi ja pitkäksi kakuksi. Aseta neljä leipää tiiviisti vierekkäin. Kostuta sitruunavedellä. Levitä päälle feta-paprikatäyte ja ripottele pinnalle aurinkokuivatut tomaatit.
Laita päälle toinen kerros paahtoleipiä ja kostuta. Levitä tähän väliin kurkku-valkosipulitäyte. Laita päällimmäiseksi loput neljä paahtoleipää ja kostuta. Suojaa kakku kelmulla ja laita päälle kevyt paino, esimerkiksi leikkuulauta. Anna maustua jääkaapissa mieluiten yön yli.
Peitä kakku kuorrutteella. Koristele mieleiseksi.

1v-synttäreiden juhlintaa

2010-08-08T20:30:00.000+03:00

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Pikku E:n 1-vuotis syntymäpäiväjuhlia perheen, lähisukulaisten ja kummien seurassa. Sen jälkeen tehtiinkin jo pieni kesäloman alun rengasmatka Joensuuhun ja Kuopion kautta Jyväskylään, joten juhlien raportointi on viivästynyt vaikka materiaalia olisi vaikka kuinka. No, nyt viimeinkin ainakin alustusta!

Juhlat vietettiin kukka- ja keijukaisteemalla – tarjoilut keskittyivät kukkiin ja sankari itse liihotteli keijukaisena siivet selässään ympäriinsä. Minusta oli paljon helpompi miettiä tarjottavia jonkun teeman ympärille, kuin vain alkaa pohtia suolaista ja makeaa ilman mitään suuntaviivaa. Kukat olivat helppo valinta, sillä Pikku E Rakastaa kukkia. Ihmettelee niitä aina niin sisällä kuin ulkonakin, kirjoissa ja vaatteissaan ja “kukka” on myös se sana jota hoetaan joka väliin. Ja muutenhan typy on tuollainen kesäkeiju jo valmiiksi, siivet vaan selkään niin se on siinä :)

Kahvipöydästä löytyi suolaisen saralta

Feta-kasvistäytteistä voileipäkakkua

Kukkapastasalaattia

sekä taikasauvoja kukkamaljassa

Makean rintamalla vieraat saivat maistella

Ruusuhillolla täytettyjä tähtitaikapikkuleipiä

Kukkamuffinsseja

sekä keijukaisprinsessan kukkaiskakkua

Sekä voileipäkakun, että täytekakun koristeluista olen oikeasti ihan tosi ylpeä. Molemmat onnistuivat ulkonäöltään melkein paremmin kuin etukäteen kuvittelin. Taikasauvat tein maukkaaksi ja ihanan rapeaksi todetulla örkin sormien reseptillä. Kukkamuffinssien ohjetta ei tarvitse tämän jälkeen muistella. Banaanimuffinien ohjeella tehdyt mököt eivät maistuneet miltään ennen limecurd täytteen hätälisäämistä, joka taas sitten kuorrutteen kanssa oli varsinainen sekasotku vähän sitä sun tätä. Mut olihan ne sentään melko söpöjä, ainakin osa. Tähtipikkuleipien ohje on tässä, muihin resepteihin palataan piakkoin, mitä tässä lomaillessa ehtii :)

Pikkuleivät
200g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
Vatkaa voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki kylmässä. Kauli taikinasta iso levy jauhotetulla alustalla. Ota muotilla haluamasi mallisia pikkuleipiä. Paista 200 asteessa n. 8 min. Anna pikkuleipien jäähtyä.
Pikkuleipiä tulee tällä ohjeella reilusti, 3-4 pellillistä. Ota haluamasi määrä tähtiä käyttöön ja levitä puolille niistä haluamaasi hilloa/marmeladia päälle. Meillä siis näissä varta vasten tehtyä ruusuhilloa, joka sopikin näihin herrasväenpikkuleipätyyppisiin kekseihin oikein mainiosti. Paina toinen keksi päälle, purista varovasti yhteen ja pyörittele pikkuleipä lautasella jossa on hienosokeria.

Elämä ilman mustikoita on teeskentelyä

2010-07-25T14:16:00.000+03:00

Saatiin tänäkin vuonna ihana erä vastapoimittuja mustikoita rva Patalinnun äidiltä ja tokihan niistä piti heti tehdä mustikkapiirakkaa. Mustikka on hra Patalinnun ehdoton suosikkimarja ja Pikku E vaikuttaa perineen saman mustikkageenin :) Viime vuonna kokeiltiin pariakin uutta ohjetta ja taas lähdettiin uusille poluille. Tällä kertaa testiin pääsi edellisenä kesänä useankin henkilön erikseen kehuma mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu (Glorian R&V 5/2009) ja se oli aivan ihanaa kuten oli kerrottukin. Mustikat pääsevät tässä tortussa todellakin oikeuksiinsa, koska ovat siinä ihan tuoreina ilman mitään käsittelyä. Pohjan taikinaan ujutetut mintunlehdet ja täytteen kermaan lisätty lime tekevät tortusta ihanan raikkaan ja kaikki nuo maut sopivat täydellisesti yhteen. Tällaista kiillettä ei oltu koskaan ennen kokeiltu, mutta sen teko oli superhelppoa ja rakenne miellyttävä, ei mitenkään liian hyytelömäinen sellaiseen loksahtelevaan tyyliin. Lehden vinkissä mainittiin, että tavallinen pektiiniä sisältävä hyytelösokeri ei käy maitotuotteiden pariksi, mutta tämä Multi-malli toimii hyvin. Jos siis mustikoita metsästä löytyy, niin yksi erä kannattaa ehdottomasti sijoittaa tämän tortun tekoon!

Tulipahan taas muokattua blogin ulkonäköä hieman. Tärkeimpänä uudistuksena tekstin lopussa voi nyt jättää pikamielipiteensä vain haluamaansa ruutuun hiirellä tökkäämällä. Ei siis vaadi kirjautumista, eikä meille näy kuka mitäkin mieltä on, mutta saat silti helposti näkyviin sen tykkäätkö vai etkö tykkää ohjeesta, tai tarinasta tai kuvista tai mistä vaan. Tarkennusta oman mielipiteeseen voi edelleen laittaa myös kommentin muodossa ja se on erittäin toivottavaa - ne aina piristävät ja tuovat lisämielenkiintoa bloggaukseen! Mut nyt siihen mustikkapiirakkaan!

Mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu
Pohja
2½dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1/4tl suolaa
120g kylmää voita
2rkl hienonnettua minttua
Kermatäyte
200g ranskankermaa (28%)
2dl kuohukermaa
½dl tomusokeria
1 limetin hienoksi raatettu kuori
2tl limettimehua
Mustikkakiille
1 vajaa litra tuoreita mustikoita
1½dl vettä
1½dl Multi-hyytelösokeria
Tuoretta minttua koristeluun
Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Kuutioi voi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja minttu ja sekoita nopeasti taikinaksi. Alkuperäisessä ohjeessa taikina laitettiin tunniksi kelmuun käärittynä pallona jääkaappiin, ja sitten kaulittiin ohuekis levyksi joka nostettiin 20cm vuokaan. Minä en tätä vaihetta ehtinyt tekemään, joten levitin taikinan sormin samantien 24cm vuoan pohjalle ja reunoille. Taikinan suositeltiin peitettäväksi alumiinifoliolla, jonka päälle kasa kuivattuja herneitä, niin että paistos pysyy uunissa muodossaan. Herneitä ei ollut, joten laitoin tortun sellaisenaan uuniin. Muoto ei tosiaan pysynyt alkuperäisenä, mutta toimi silti ihan hyvin. Paista pohjaa 200C uunin keskitasossa 15-20min tai kunnes pohja tuntuu kypsältä. Anna pohjan jäähtyä vuoassaan ritilän päällä.
Valmista kermatäyte. Vaahdota ranskankerma sähkövatkaimella noin 3-4min. Vaahdota kuohukerma toisessa astiassa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta seos tomusokerilla, limen kuoriraasteella ja limettimehulla. Levitä taikina jäähtyneen taikinapohjan päälle. Ripottele mustikat täytteen päälle. Mittaa Multi-sokeri ja vesi kattilaan, kiehauta ja keitä ½min. Anna jäähtyä hetki ennenkuin lusikoit kuuman liemen mustikoiden päälle. Ensin ohut kerros, sitten lisää. Koristele tuoreella mintulla ja nautiskele!

Ruusun lumoa

2010-07-13T12:11:00.000+03:00

Aloitettiin valmistautuminen meidän pienen kukkaiskeijun 1v synttärijuhliin keittelemällä kakun väliin teemaan sopivaa hilloa. Vai mitä muuta ruusunterälehtihillo muka on kuin keijukaisten ruokaa? Vivi-Ann Sjögrenin ohjeen bongasin jo pari vuotta sitten Sillä sipuleilta, mutta aikaisemmin tätä ei ole saatu toteutettua, eikä sinänsä ole ollut varsinaista tarvettakaan. Ensin mietitytti, että mistä noita ruusun terälehtiä nyt muka noin paljon saisi noukittua, mutta käytiin sitten viime viikonloppuna naapurikaupungin virkistysalueen reunoilla semivilleinä rehottavien kurtturuusujen luona tarveaineita nyppimässä. Nuo ruusupuskat ovat siitä kivoja, että osa ruusuista oli päätynyt jo kiulukoiksi asti, osa oli täydessä kukassa ja osa vasta nupullaan, joten vaikka sieltä noita terälehtiä keräili, ei kaikkien kaupunkilaisten ilona olevien pensaiden ulkonäkö päässyt kärsimään. Helpointa kerääminen oli juuri lakastumaisillaan olevista ruusuista, ja ne sopivatkin tähän hilloon mainiosti.

Alkukeittelyn jälkeen ruusuista irtoava tuoksu oli jo ihastuttava, mutta ulkonäkö kaikkea muuta kuin suloisen näköistä harmaata massaa. Mutta kun mukaan heitti hillosokerin, väri kirkastui ja valmis hillo on aivan mielettömän kauniin ruusunpunaista. Makukin on juuri niin ihana kuin miltä ruusut tuoksuvat. En tiedä kerkisikö neste haihtumaan hieman liikaa vai onko niin tarkoituskin, mutta meidän hillo muistuttaa minusta rakenteeltaan enemmän kiinteää marmelaadia - se ei ole millään tavalla haitaksi luettava ominaisuus. Meillä hillo pääse siis synttärikakun väliin parin viikon päästä ja osa erääseen toiseen leivonnaiseen. Vivi-Ann oli suositellut kirjassaan hilloa käytettävän vastapaahdetun leivän, jäätelön tai miedon vuohenjuuston parina, Sillä sipulit taas ovat omansa nauttineet ainakin lettujen kera. Varsin monikäyttöistä tämä makea hillo siis on.

Ruusuhillo
1 l tuoksuvien, myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan (meillä pari rkl)
Nypi pois terälehtien valkoinen "piikki". Laita terälehdet, sitruunankuori sekä vesi kattilaan, ja keitä 5-10min. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10min. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin (meillä tuli tasan 4 piltti-purkillista)

Kun kotimaan helle ei riitä

2010-07-07T22:09:00.002+03:00

Juhannuksesta lähtien säät ovat olleet mitä parhaimmat, aiheuttaen sen että tietokoneen äärellä ei ole paljon tullut istuskeltua. Iltaisin on lisäksi ollut niin kaiken puuhastelun uuvuttama, että ajatus ei ole kulkenut, joten meidän mahti juhannuspäivän menu on joutunut odotelemaan postaustaan tänne asti. Mistään muusta syystä tämä ateria ei ansaitse tulla huomioimatta, sillä kaikki oli kutakuinkin täydellistä.

Jos juhannusaattona matkustettiin Pohjois-Amerikkaan, niin juhannuspäivänä mentiin helteisempään suuntaan, myös todellisen sään myötä, mutta pysyttiin kuitenkin Atlantin tuolla puolen. Koko menu koostui siis Karibian mauista ja nekös meille upposivat. Ohjeet poimittiin kesäkuun Olivia-lehden Hanna Jensenin resepteistä, eikä niihin paljon lisättävää tai muuteltavaa ollut. Auringon paistellessa kauniisti, näiden lautasten äärellä tuli oikeasti sellainen olo kuin olisi ollut jossain kaukana matkalla. Aivan mielettömän ihanaa! Ruoat ovat sinällään helppoja valmistaa, mutta koska ruokalajeja on monta, kyllä niiden valmistukseen sai jonkun tunnin uppoamaan - varsinkin kun toinen sai aina välillä pienen jalkatakiaisen kaitsemisvuoron ;D Juoman kohdalla on myös huomioitavaa, että se pitää valmistaa vähintään viisi päivää aiemmin.

Aloitetaan reseptien purkaminen siis pisimmän valmistusajan vaativasta inkiväärioluesta. Makunsa puolesta tämä ei vastannut ollenkaan kaupoissa myytävää inkivääriolutta (joka sekin siis holitonta) vaan mieleen tuli ennemminkin inkiväärisima. Inkivääri tuntui juomassa todella vahvana, jopa niin "polttavana", että päädyimme sekoittamaan sitä vissyn kanssa suhteessa 2 olutta, 1 vissyä - sen jälkeen se oli ihan hurjan hyvää. Mietintään jäikin, pitäisikö ensi kerralla vähentää inkiväärin määrää vai kenties siivilöidä inkiväärit pois jo heti juoman jäähdyttyä, ennen hiivan lisäämistä..? Jompaa kumpaa tullaan testaamaan, mutta tässä kuitenkin alkuperäinen ohje, joka vähintään vissyn kanssa on erinomaista ja sopii tähän ateriaan täydellisesti. Juoma on todella kuplivaa, joten pulloa avatessa kannattaa olla varovainen, ettei kaikki pääsee pirskahtamaan karkuun.

Inkivääriolut
250g tuoretta inkivääriä
3l vettä
4dl sokeria
herneen kokoinen pala tuorehiivaa
Mittaa kattilaan kuorittu ja pilkottu inkivääri, vesi sekä sokeri. Kiehauta ja keitä 15min. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.
Liota hiivanokare pieneen tilkkaan vettä ja sekoita inkiväärijuoman joukkoon. Peitä kattila leivinliinalla ja anna juoman käydä huoneenlämmössä vuorkausi.
Siivilöi inkiväärinpalat juomasta. Kaada puhtaisiin lasipulloihin (me käytimme 1,5 litran muovisia tyhjiä vissypulloja), sulje korkeilla tiiviisti ja nosta kylmään. Juoma on valmista 4-5 päivän kuluttua ja säilyy viileässä kuukauden.

Alkuruoaksi nautittiin kylmää avokadokeittoa. Kylmiä keittoja ei ole tullut muuten syötyä, paitsi Espanjalaista cazpachoa useinkin kesäisin. Valmistus on helppoa, mutta raaka-aineiden on oltava täysin priimoja, muuten ruoka ei tule onnistumaan. Avokadot ovat täälläpäin aina haaste, mutta nyt kerrankin onnistuttiin saamaan hyviä yksilöitä jotka olivat kypsiä, mutta eivät ylikypsiä ja ulkonäöltään virheettömiä. Keitto oli hyvää pienenä annoksena, eli sopii erinomaisesti juurikin alkupalaksi. Meillä oli kaapissa pari siivua pekonia, jonka paahdoimme keiton päälle ja se toikin siihen mukavaa lisämakua.

Kylmä avokadokeitto (4 annosta)
2 isoa kypsää avokadoa
2 limetin mehu
2rkl punaviinietikkaa
1 pieni salottisipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4dl kylmää kookosmaitoa
4dl kylmää vettä
pari tippaa tabascoa
rouhaisu suolaa ja mustapippuria
Kuori avokadot ja poista kivi. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai astiaan jossa voit vetää aineet sauvasekoittimella sileäksi keitoksi. Kaada keitto lautasille ja ripottele pinnalle reilusti hienonnettua ruohosipulia sekä korianteria (ja/tai pekonia)

Meidän ehdoton suosikkitapa valmistaa jättikatkarapuja on ollut maustaa ne Libanonin tapaan, paistaa nopeasti pannulla ja nauttia tsatsikin kera. Mikään muu ei oikeastaan ole kunnolla iskenyt. Nyt löytyi tuolle haastaja! Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kun molemmat haikailivat hieman lisää ravunpyrstöjä, vaikka jo valmiiksi varasimme niitä vähän reilummin kuin normaalisti. Jerk-tahna on tosiaankin meidän makuun ja se sopii jättikatkoille täydellisesti. Oi nam, nam - alkoipa taas tehdä mieli!

Jerk shrimp
500g kuorittuja raakoja jättikatkaravun / tiikeriravun pyrstöjä
3 salottisipulia hienonnettuna
1 mieto punainen chili hienonnettuna
2tl maustepippuria
2tl kuivattua basilikaa
2tl kuivattua timjamia
½tl raastettua luomusitruunan kuorta
½tl kanelia
½tl muskottipähkinää
½tl cayennepippuria
1tl suolaa
½tl mustapippuria
2tl tummaa sokeria
2rkl (kookos)öljyä (meillä ei ollut, käytimme oliivi)
2rkl soijaa
1-2rkl omenaviinietikkaa
1dl vastapuristettua appelsiinimehua
½dl limetin mehua
Sulata ravunpyrstöt jääkaapissa.
Sekoita chili sekä kaikki mausteet huhmaressa ja pyörittele tahnaksi. Kuumenna öljy kasarissa ja lisää mausteseos. Paista miedolla lämmöllä 3-4 minuuttia. Sekoita soija, omenaviinietikka, appelsiinin ja limen mehu keskenään ja lisää pannulle. Lisää myös hienonnettu sipuli. Keitä kastiketta noin 5min. Kuivaa sulaneet ravunpyrstyöt talouspaperiin ja grillaa tai paista niitä pannulla pari minuuttia molemmin puolin. Lisää ne sitten kastikkeen joukkoon ja nauti.

Vaikka munakoiso ei normaalisti maistuisi, niin tämä kyllä melko varmasti. Oli sen verran ihania kääryleitä! Haastavin osuus oli saada koisoista ohuita tasaisia siivuja, mutta yllätin itseni ja onnistuin siinä täydellisesti. Sen jälkeen homma sujuikin helposti ja lopputulos oli viedä kielen mukanaan.

Täytetyt munakoisokääröt
2 keskikokoista munakoisoa
2-3rkl venhäjauhoja
1tl chilimausteseosta (meillä Nomu Peri-peri, ohjeessa Chili Explosion)
Paistamiseen voita ja öljyä
Täyte:
225g kypsäksi keitettyä bataattia pieninä kuutioina
75g cheddarjuustoa karkeana raasteena
1-2rkl tuoretta hienonnettua timjamia
2rkl kevätsipulia hienonnettuna
½dl punaista paprikaa hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
rouhaisu suolaa ja mustapippuria
Sekoita ensin täytteen aineet keskenään kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Leikkaa munakoisot pituusuunnassa noin puolen sentin viipaleiksi. Sekoita vehnäjauhot ja maustesekoitus ruokalautasella. Pyörittele munakoisosiivut kevyesti jauhoseoksessa. Paista pannulla voi-öljyseoksessa pari minuuttia molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
Levitä siivut leikkuulaudalle ja lusikoi päälle bataattitäytettä. Kääräiset koisot rullalle ja lado uunivuokaan. Paista uunissa 200C asteessa noin 20min.

Loppujen lopuksi kevyehkön aterian päätteeksi maistui myös jälkiruoka. Siirappi keiteltiin valmiiksi jo aiemmin päivällä, mutta sen voi toki tehdä myös juuri ennen tarjoilua. Jokatapauksessa se tarjotaan lämpimänä. Meidän siirapista ei tullut lainkaan tahmeaa, en tiedä olisko sitä pitänyt kuitenkin keitellä ohjeistusta pidempään. Juokseva rakenne ei kuitenkaan haitannut makua millään lailla, kokonaisuus oli aivan hurjan herkullista. Siirapista ennen banaaneja tuli hieman mieleen cola-juoma - tässä lienee niitä "kasvisuutteen" aineksia mitä siinäkin. Vai rommissako sen salaisuus? ;D

Rommi-inkivääribanaanit
1dl tummaa ruokosokeria
1½dl vettä
½dl tummaa rommia
2 sentin pala kuorittua inkivääriä
pala sitruunankuorta (ilman valkoista)
3 neilikkaa
1/4tl suolaa
4 banaania
Mittaa kaikki ainekset banaaneja lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna ja keitä miedolla lämmöllä 10-15min, kunnes seos on siirappimaista. Poista sitruunankuori, inkivääri ja neilikat. Tässä vaiheessa voit purkittaa siirapin myöhempää tarjoilua varten.
Kuori ja viipaloi banaanit paksuiksi siivuiksi ja lisää ne kuumaan kastikkeeseen. Kypsennä 2-3min, kunnes banaanit ovat pehmeitä. Tarjoile vaniljajäätelön (tai kermavaahdon) kera ja viimeistele annos limetinkuoriraasteella, kookoshiutaleilla sekä ripauksella kanelia.

Juhannusaaton herkuttelua

2010-06-26T20:38:00.002+03:00

Oltaisiin päästy juhannuksena mökillekin, mutta päätettiin olla menemättä sateen uhan ja käytännön järjestelyiden sekä hurjan tavaravuoren mukana roudaamisen (alle 1-vuotiaan kanssa) pelottamana. Jäätiin siis kotiin, mikä ei ole mielestämme ollenkaan huono vaihtoehto, varsinkin kun muutaman minuutin kävelyllä pääsee mm. Helsingin puolelle pellon laitaan lehmiä ihmettelemään. Kaiken lisäksi ystävämme kutsuivat meidän juhannusaatona luokseen grillaamaan, joten emme jääneet siitäkään huvituksesta paitsi, vaikka kaupungissa oltiinkin. Meillä oli kerrassaan mukava juhannusaattoilta ja herkullinen Amerikka-teemainen ateria. Ah ja voih sitä vatsan pömpötyksen määrää kaiken tuon herkuttelun jälkeen.

Aloitimme suussasulavilla maissiletuilla ja maissisalsalla creme fraichen kera nautittuna

Pääruoaksi jokainen kokosi oman mahtavan deluxe-hampurilaisensa,

brasilialaisen sisäfilepihvin ryydittäminä.

Täytteeksi grillattiin pihvin lisäksi ananasta, tomaattia ja sipulia, sujautettiin siivu cheddaria, salaatinlehdykkä ja kruunattiin koko komeus emännän tekemällä hampurilaiskastikkeella. Tarjolla oli myös "ranskanperunoita" sekä raikasta salaattia, jonka minimozzarellapallot ja viinirypäleet tekivät hyvin kauppansa Pikku E:lle. Pihvikin maistui pienenä nokareena pienelle kyllä.

Pienen sulattelun jälkeen emäntä kantoi pöytään vielä huikeat marja trifle -annokset, joiden maku ei jäänyt yhtään ulkonäkönsä jälkeen. Harmi vaan kun kaikki olivat jo niiiin täynnä, että annoksesta ei ihan täysin rinnoin kyennyt nauttimaan. Pohjalla oli appelsiinimehulla ja tilkalla limoncelloa kostutettua sokerikakkua, välissä kerma-vaniljavaahtoa (en muista oliko muutakin), Lu bastogne keksimuruja ja päällä pensansmustikoita ja mansikoita.

Pikku E ihastui paistinlastaan ja kanniskeli sitä

pitkän tovin mukanaan, minne vain kolmisen viikkoa

sitten opitut askeleet veivätkään.

Me hoidimme alkupalapuolen. Paistoimme paikan päällä paksuja maissilettuja, joihin, kuten myös niiden kera tarjottavaan maissisalsaan, löytyi ideat amerikkalaisia alkupaloja googlettamalla. Mieleen tuli kesäblini-vertaus, samanhenkisiä, mutta kuitenkin ihan erilaisia. Varmana yhteistekijänä maistuva maku ja annosten pikakatoaminen lautasilta. Puolitin lettutaikinassa kaikki muut ainekset paitsi kananmunan, ja tällä ohjeella saimme 12 lettua, eli kolme per ruokailija, joka oli juuri sopiva määrä alkupalaksi. Jos siis mielit tarjottavaa useammalle, tuplaa jauhojen ja piimän sekä öljyn määrä. Letut ovat amerikkalaisten pancakesien tyyliin paksuja, ruokasoodalla kohotettuja, ja tuo kuohkeus tuntui mukavalta salsan kera nautittuna. Ihan varmasti tehdään useasti uudelleenkin, oli loppumenu amerikkalainen tai ei. Iso Nam, koko aterialle!

Paksut maissiletut
1 luomu kananmuna eroteltuna
2,4 dl luomupiimää
1rkl (oliivi)öljyä
½dl venäjauhoja
1tl ruokasoodaa
½tl suolaa
½tl sokeria
1,8dl maissijauhoja
Vatkaa munan valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nosta se hetkeksi syrjään odottamaan. Riko keltuainen kevyesti ja sekoita joukkoon piimä sekä öljy. yhdistä jauhot, sooda, suola ja sokeri ja sekoita ne piimäseokseen. Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Anna taikinan nousta n.10min. Paista kuumalla rasvatulla lettupannulla molemmin puolin kauniin kullankeltaisiksi. Tarjoile kuumana creme fraichen ja maissisalsan kera.

Maissisalsa
1½dl keltaista maissia
1 pieni tomaatti, ilman siemeniää pieninä kuutioina
1 pieni (kesä)punasipuli hienonnettuna
½ pieni punainen paprika pieninä kuutioina
1 pieni punainen chili hienonnettuna
1 limen mehu
2rkl tuoretta lehtipersiljaa (tai korianteria) hienonnettuna
2rkl ruohosipulia hienonnettuna
1tl ruokosokeria
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria
hyppysellinen jauhettua kuminaa
Sekoita ainekset keskenään. Tarjoile heti tai anna maustua jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön vähintään 15min ennen tarjoilua.

Prinsessamakeisia

2010-06-19T20:33:00.001+03:00

Pikku E ja minä kävimme tervehtimässä tyttöä kymmenen päivää nuorempaa ystävää ja äitiään aivan ihanalla siirtolapuutarhamökillä. En ole ennen päässyt missään tuollaisella mökkialuella, saati sitten mökissä, käymään ja yllätyin miten tilava ja viihtyisä itse mökki oli ja miten iso ja viehättävä piha sitä ympäröi. Pihalla oli reilusti tilaa viljelyksille, mutta oleskelutilaakin jäi vielä reippaanlaisesti. Tuntui uskomattomalle sukeltaa rauhalliseen puutarhamiljööseen keskeltä ankeita kerrostaloja ja unohtaa sen jälkeen ympäröivä kaupunki täysin. Todella ihastuttava paikka! Ja voi miten se oman puutarhan kaipuu taas kasvoikaan...

Saimme poislähtiessä mukaamme tontin reunalla hurjana kasvavista raparperipuskista muutaman raparperitangon, joiden avulla pääsin heti testaamaan vastikään Bonaquan mainoksesta bongaamaani raparperiherkkua. Mansikka-raparperimarmeladin sanotaan säilyvän jääkaapissa kuukausia, mutta sen verran makoisaa marmeladi on, että vähän epäilen tuota säilyvyyttä ;D Marmeladilohkot tarjoiltiin ohjeen mukaan brie-juuston kumppanina, ja hienostihan tuo suolaisen ja makean liitto jälleen kerran toimii. Juuston on tärkeää olla huoneenlämpöistä, että sen kaikki aromit tulevat hyödynnettyä, muuten marmeladin makeus peittää sen helposti. Marmeladi taas pysyy parhaiten muodossaan jääkaappikylmänä. Me napostelimme näitä Ruotsin prinsessahäitä katsellessa ja ne sopivat siihen tarkoitukseen kerrassaan loistavasti. Varsinaisia prinsesspalojahan nämä ovatkin näöltään, varsinkin jos kuvittelee rosepippurin palaset mielessään pikkuruisiksi ruusun terälehdiksi. Prinsessajuhlien lisäksi näitä voisi suositella myös pieniksi cocktailpaloiksi tai parin palan verran hyvän aterian päätteeksi. Voisin kuvitella, että maistuisivat hyvin myös iloisesti pirskahtelevan kuplajuoman rinnalla.

Mansikka-raparperimarmeladi
250g (pakaste)mansikoita
150g raparperiä kuorittuna, pieninä paloina
3rkl limetin mehua
½tl jauhettua inkivääriä
1pkt (330g) hillo-marmeladisokeria
1liivatelehti
Mittaa kattilaan mansikat, raparperi, limetin mehu, inkivääri ja sokeri. Kiehausta seos ja keitä miedolla lämmöllä 5min. Laita liivatelehti pehmenemään kylmään veteen viideksi minuutiksi. Purista liivatelehti liiasta vedestä ja lisää se marmeladin joukkoon. Kaada seos vuokaan tai rasiaan (ohjeessa 15cmx15cm rasia, meillä pyöreä 18cm halkaisijaltaan olevan alumiinivuoka). Anna jäähtyä aluksi huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Tarjoilu

Leikkaa brie-juusto sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Leikkaa mansikka-raparperimarmeladista pienet kuutiot ja pistä cocktailtikulla kiinni juustopalaan. Koristele rosepippurilla.

Maisteltiin häähumun ohessa myös näitä laivalta ostettuja

Victorian ja Danielin hääkonvehteja.

Ei voi huonoksi sanoa niitäkään :)

Jugurttia, mansikkaa, hunajaa = kesän ensimmäinen mansikkakakku

2010-06-16T22:05:00.001+03:00

Tätä mansikkakakkua tehtiin pari viikkoa sitten kun saatiin pari kovasti odoteltua vierasta kylään. Tai no toinen nyt on meillä ollut tuttu näky jo vuosia, mutta toinen saatiin nyt ensivisiitille. Vietettiin mukava kahvihetki kesän ensimmäisen mansikkakakun äärellä, joka tuntui kaikille hyvin maistuvan. Hra Patalintu erityisesti tykästyi kakun makumaailmaan, sillä sitä ei todellakaan voi haukkua liian makeaksi. Kakkua onkin sen puolesta helppo ottaa toinenkin, ja ehkä kolmaskin pala - onko se sitten hyvä juttu vai ei ?;) Tuolla kertaa kakun päällä komeilivat Portugalin mansikat, jotka olivat ihan yllättävän makeita ja maistuvia mehevän tuoksunsa lisäksi, mutta kyllähän kakku siitä vaan paranee kun saa kotimaiset punaposket päälleen. Sellainen huomio tuli esiin, että kannattaa mainita kakun täytteen olevan jugurttia kermavaahdon sijaan, sillä kermavaahtoa odottavalle ensimmäinen lusikallinen tuntuu hivenen oudolta =) Tämä kakku sopisi loistavasti myös aiemmin postatun sinappisen kesäaterian päätökseksi, jos vain syöjillä on vielä masuissa tilaa. Resepti on poimittu ja hieman muokattu Glorian R&V 5/09

Mansikka-jugurttikakku
pohja
150g kanelikeksejä (LU Bastogne)
1dl Wiener Nougat rouhetta (saa valmiina pusseina leivontahyllystä)
75g voita
täyte
400g kreikkalaista paksua jugurttia (Total)
200g maustamatonta tuorejuustoa
2-3rkl juoksevaa hunajaa
(2tl vaniljasokeria)
2 liivatelehteä
2rkl limettimehua
päälle 1l mansikoita
Rouhi keksit esim monitoimikoneessa. Sulata voi kattilassa ja sekoita se keksimurskan ja Wiener nougat rouheen joukkoon. Vuoaa irtopohjavuoan (24cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksiseos tiiviisti vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin noin tunniksi, jotta pohja kovettuu.
Yhdistä jugurtti, tuorejuusto ja hunaja. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5min. Kuumenna limettimehu, purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne limettimehuun. Jäähdytä liivateseosta hetki ja sekoita se sitten täytteeseen. Levitä täyte keksipohjalle. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Koristele piirakka viipaloiduilla mansikoilla. Voit valuttaa päälle vielä vähän hunajaa, minä ripottelin samaa karkkirouhetta kuin mitä laitoin pohjaan.

Sinappinen kesäateria

2010-06-02T09:17:00.003+03:00

Viime lauantaina korkattiin todellakin kesä meidän ruokarintamalla. Koko ilta-ateria tihkui kesän makuja ja tuoksuja ja oli aivan äärettömän herkullinen! Puhuttiinkin, että näitä voidaan tänä kesänä tehdä aina parin viikon välein ja varmasti maistuu :D Sinänsä yksinkertaisia juttua, mutta aromit oli hyvin kohdillaan ja kun perunasalaattiin saatiin tällä kertaa jo Ruotsalaiset uudet perunat ja salaatinkin ainekset olivat jo pitkälti kotimaista tuotantoa, niin kyllä kelpasi herkutella. Ohjeet löytyivät viimekesäisestä Glorian R&V:n numerosta 5/2009, miten lie jääneetkin aiemmin testaamatta. Jotain muutoksia tehdessä aina tulee, tässä meidän versiot. Tätä kokonaisuutta suosittelemme lämmöllä!

Tämä salaatti voi hyvinkin olla tämän kesän suosikkisalaatti. Mansikoihin salaatissa on tullut törmättyä ennenkin, lehdissä tai telkkarissa, mutta itse emme ole mansikkaa oikein osanneet ruokaisaan salaattiin ennen silti ajatella. Nyt päätettiin kokeilla ja ihanaa oli! Portugalin mansikat olivat yllättävän makeita ja niiden kova rakenne sopi tällaiseen salaattiin erinomaisesti. Basilika sopi mansikoihin täydellisesti ja avokado sekä juusto toivat salaattiin ihanaa kermaisuutta ja pehmeyttä. Makoisa kastike kruunasi kokonaisuuden. Kasviksia voi laittaa syöjien ja maun mukaan vapaasti, kuten salaattiin yleensäkin. Kastiketta riittää isompaankin annokseen.

Mansikka-avokadosalaatti
Sekasalaattia, meillä jäävuori, frisee ja punainen salanova
kirsikkatomaatteja puolitettuina
kurkkua kuutioina
mansikoita neljäsosina
avokado pieninä kuutioina
1rkl sitruunamehua avokadon päälle pirskotteluun
basilikan lehtiä
kermajuustoa (meillä Juustoportin luomu)
Kastike
3rkl oliiviöljyä
1rkl valkoviinietikkaa
1tl dijonsinappia
1rkl kuivattua yrttisekoitusta (provence tms)
2tl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä.
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Lado salaattiainekset tarjoilukulhoon. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.

Meidän vappuinen perunasalaatti oli kastikkeen osalta hyvin samantapainen kuin tämäkin, mutta koska eroa kuitenkin vähän löytyy, niin näpytetään tämäkin versio talteen. Rakuuna oli tuoreena yrttinä meille (tietääksemme) uusi juttu ja oikein miellyttävä tuttavuus. Sopi uusien perunoiden kanssa erinomaisesti - niin, että emme edes osanneet kaivata tilliä joka jäi ostamatta! Tosi hyvää ja täydellistä noiden kanojen kera.

Lämmin perunasalaatti
700g uusia perunoita (kastike oli ohjeistettu 1½kg:lle pottuja)
3 kevätsipulia hienonnettuna (alunperin salottisipulia)
1dl hienonnettua rakuunaa
1tl merisuolaa
mustapippuria myllystä
Kastike
1rkl valkoviinietikkaa
2tl dijonsinappia
2tl karkeaa dijonsinappia
3rkl oliiviöljyä
2rkl saksanpähkinäöljyä
2tl juoksevaa hunajaa
Pese perunat ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Lohko kypsät perunat. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.
Laita perunat, sipuli ja yrtit kulhoon. Kaada kastike päälle ja sekoita varovasti. Mausta suolalla ja pippurilla tarvittaessa. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.

Pääruoan porsaankyljykset muuttuivat meidän käsittelyssä borilerin rintafileiksi. Marinadi toimi äärettömän hyvin (myös) kanalle, eikä siitä oikeastaan mitään korjattavaa löytynyt. Paitsi että broiskunfileet maistuivat lämpimänä, niin viipaloitu file maistui myöhemmin hyvin myös kylmänä lounassalaatin parina.

Hunaja-sinappisilatut broilerin rintafileet
3-4 Broilerin rintafilettä
1½rkl dijonsinappia
3rkl karkeaa dijonsinappia
4rkl juoksevaa hunajaa
3rkl worcestershiren kastiketta
3rkl vähäsuolaista soijaa
Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa: Kääntele fileitä marinadissa niin että kaikki peittyvät, peitä kulho kannella tai kelmulla ja laita se jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.
Kuumenna parilapannu tai grilli. Pyyhi ylimääräinen marinadi pois lihojen pinnasta ja sivele vähän oliiviöljyä pintaan. Paista pannussa fileisiin molemmin puolin kunnon raidat ja anna sitten hautua kannen alla keskilämmöllä kunnes kanat ovat kypsiä, n.10-15min.

Lisäys 16.6.
Jos ateria kaipaa jälkiruokaa, niin varsin sopiva päätös saattaisi olla tämä mansikka-jugurttikakku
Tai mascarponella maustettu hedelmäsalaatti

Parsaa kermaisen, mutta ei kermaa sisältävän, manteli-sherryetikkakastikkeen kera

2010-05-29T10:40:00.001+03:00

Tämän kevään parsakokeilu on taas suoritettu. Kuten aiemmin todettu, hra Patalintu ei ole ääretön parsan ystävä, mutta juuri tämän jokakeväisen testin suostuu ihan mielellään tekemään ja maistelemaan. Viime vuonna kokeiltiin parsa-mascarponerisottoa, joka ei ihan varauksetonta suosiota saanut kummaltakaan, vaikka ihan hyvää olikin. Tämän vuoden parsojen perusteella sanoisin, että risottokin olisi ollut erilaista jos itse parsat olisivat olleet parempia.

Perusruokakaupassa ei ole koskaan meidän silmiin osunut muuta kuin niitä jostain ulkomailta tuotuja läpinäkymättömään muoviin pakattuja nippuja, jotka tänäkin vuonna tuottivat pettymyksen. Vaikka nuput näyttivät lupaavilta ja nippu oli paras mitä kaupassa oli tarjolla, kotona puolet tangoista joutivat roskiin, kun olivat jo varsistaan ihan painuneet ja nuupahtaneet. Nekin muutamat jotka sitten syötiin, olivat melkoisen puisevia, eivätkä millään lailla herkullisia. Tästä kokemuksesta seuraavana päivänä käväisin Stockan herkussa ja siellä oli tarjolla kotimaista parsaa, joka minun oli aivan pakko mukaani poimia silläkin uhalla että "kerran keväässä" putki menee rikki.Hinta oli melko suolainen, mutta parsat olivat todella tuoreen näköisiä ja ihanan ohuita. Tuoreesta nipusta ei tietenkään tullut kuvaa otetuksi, mutta etiketti omaan muistiin on tässä. Muuta kuin kotimaista parsaa ei meidän keittiössä varmasti enää nähdä.

Alkutalvesta saimme kommenttilootaan vinkin parsan valmistukseen mahdollisimman simppelisti. Huuhdellut ja puisevat päät pois napsuteltuina parsat riviin uunipellille, päälle hieman oliiviöljyä ja pari rouhaisua suolaa ja mustapippuria. Pelti uuniin grillivastusten alle muutamaksi minuutiksi (pidimme n.5min) ja parsat ovat valmiit. Eikähän tämän parempaa tapaa tosiaan ole. Parsat näyttivät houkuttelevilta ja niissä maistui ihanasti kevät!

Koko parsojen tämän keväinen kokeiluprosessi sai alkunsa kuitenkin Fresh with Anna Olson ohjelmasta, jossa Anna valmisti parsoille herkullisen oloisen mantelikastikkeen. Tämän mekin noille grillatuille parsoillemme tekaisimme. Kastike on ihanan kermaisan oloinen, vaikka kermaa siinä ei ole tipan tippaa, eikä sitä kypsennetä millään lailla! Ihan uudenlainen kastikemuoto meille, ja tosi herkullinen parsojen kera. Arvelemme, että voisi sopia hyvin myös kalalle, mutta vielä ei olla sitä kokeiltu.

Kun kastiketta alkaa parsoilleen tekemään, kannattaa muistaa, että mantelijauhoa liotetaan ensin vähintään kuusi tuntia, mielellään yön yli. Meillä ne ekat parsat syötiin siis ilman mitään kastiketta... ;) Kastiketta tulee tällä ohjeella ihan hurja määrä, riittäisi varmaan kymmenelle parsanipulle. Me muutimme ohjeessa olleet kuppi-mitat deseiksi ja silti soosia oli ihan liikaa. Kannattaa siis pienentää määriä edelleen reippaasti jos tarkoitus on syödä vain pieni alkupala. Annan ohjeistama valkosipulin kynsien pehmentäminen kuumassa vedessä muuten toimi hyvin. Valkosipulin pistävä terävyys todellakin katosi, maku oli pehmeä, eikä seuraavanakaan päivänä tunnu yletöntä valkosipulin makua suussa. Pitää muistaa jatkossa muidenkin "raaka" reseptien yhteydessä. Meillä ei nyt ollut kunnollisia leivänmuruja ja käytimme ihan tavallista korppujauhoa. Ihan hyvin sekin toimi, mutta voi helposti kuvitella kastikkeen olevan täydellistä kun korvaa nuo korppujauhot jollain maukkaammalla... Ihan puhtaan valkoisen kastikkeen saa tietenkin, jos käyttää mantelijauhoon kuorittuja manteleita.

Kermaisa mantelikastike grillatulle parsalle
1dl jauhettuja manteleita
1/3dl kevytmaitoa
1dl vettä
½dl leivänmuruja (meillä korppujauhoa)
2-3 valkosipulinkynttä
1rkl sherryetikkaa
½dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Sekoita mantelijauho, maito ja vesi keskenään kupissa ja laita kuppi jääkaappiin vähintään kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli.
Viipaloi valkosipuli ohuen ohuiksi lastuiksi, laita ne kuppiin ja kaada niiden päälle kiehuvaa vettä. Anna liota 15min niin valkosipulin maku pehmenee miellyttäväksi.
Sekoita mantelimaito, valkosipulit, leivänmurut ja sherryetikka tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella (me käytimme jälkimmäistä). Kaada oliiviöljy joukkoon ohuena nauhana koneen ollessa käynnissä. Mausta suolalla ja pippurilla. Säilytä kastike tarvittaessa jääkaapissa, mutta tarjoile huoneenlämpöisenä. Nautiskele grillatun parsan kera. Anna muuten omassa ohjeessaan esikeitti parsoja 3min ennen grillausta pannulla, mutta me emme näille ohuille herkkupaloille kokeneet siihen tarvetta.

Kaalikeittoa toukokuun haasteeseen

2010-05-22T22:01:00.003+03:00

Nyt tuli kiire, kun huomasin haasteajan päätyvän tänään parin tunnin päästä. Luulin, että meillä on vielä huomenna hyvää aikaa. No, onneksi kokkaus ja kuvat ovat jo valmiina, olleet jo pari viikkoa, joten yritetään saattaa pari sanaa reseptin liitteeksi mukaan. Toukokuun ruokahaasteen aiheena on siis keräkaalit ja se inspiroi sen verran, että osallistumme nyt toista kertaa moiseen.

Kaalikeitto on hyvää, mutta joskushan klassikkoakin on hyvä "hieman" muokata. Sain jostain päähäni, että kaalistakin voisi saada sosekeittoa ainaisten suokaleiden sijaan ja testin perusteella tämä on ihan totta. Jonkin verran googlailin englanninkielisillä sivuilla tuomaan ajatukseen vahvistusta, ja ohje onkin kooste monista samankaltaisista. Punakaalisosekeitto on hurjan jännän väristä, joku saattaisi tarjoilla tätä vaikka halloweenina, mutta myös hyvää! Laitoin mukaan vihreää omenaa tuomaan hapokkuuta ja ylläpitämään punakaalin väriä (jostain tällainen tieto tarttunut päähän, liekö siinä oikeasti perää - olisiko keiton väri ratkaisevasti erilainen ilman omenaa en tiedä?) ja perunaa rakenteen vuoksi. Omenalinja jatkui vielä kuivan omenasiiderin muodossa ja muuta makua keitto sai kasvisliemen lisäksi pippurista ja kuminasta. Höysteeksi keiton pinnalle ripoteltiin pehmeää vuohenjuustoa ja paahdettuja pinjansiemeniä, ja sanoisin että ne kuuluvat ehdottomasti tähän kokonaisuuteen. Ilman en lähtisi kokeilemaan. Herkullista, ravitsevaa ja kenties hieman erikoista - kannattanee kokeilla :)

Punakaalisosekeitto
2rkl oliiviöljyä
1 pieni punasipuli silputtuna
1 vihreä omena (granny smith) pieninä kuutioina
1 keskikokoinen peruna pieninä kuutioina
600g punakaalia suikaleina
7dl kasvislientä
1,5dl kuivaa omenasiideriä
3tl kuminaa
mustapippuria myllystä
suolaa tarpeen mukaan

Vuohenjuustoa
paahdettuja pinjansiemeniä

Kuulota punasipulia öljyssä kunnes se hieman pehmenee. Lisää omena- ja perunakuutiot ja kuulota kunnes omenat ovat pehmeitä. Heitä mukaan myös kaalisuikaleet ja hieman kasvislientä ja höyrytä välillä sekoitellen kunnes kaalit ovat lötkistyneet. Lisää loput kasvisliemestä, omenasiideri sekä kumina ja keitä kunnes kaali ja perunat ovat täysin kypsiä ja pehmeitä. Soseuta keitto esim sauvasekoittimella ja mausta maun mukaan mustapippurilla. Lisää suolaa jos keitto tuntuu sitä kaipaavan. Höystä valmiit annokset vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä.

Patalintu 2v ja kysymys

2010-05-19T18:28:00.001+03:00

Viime vuonna Patalinnun 1-vuotis synttäreitä vietettiin ihan varta vasten tehdyn kakun äärellä. Tuo mokkamoussekakku olikin todella herkullinen ja oiva tarjottava vaikka "ihan oikeisiinkin" juhliin!

Tänä vuonna synttärit pääsivät yllättämään ihan vahingossa, mitenkään niitä ei vietetty, joten juhlapostaus onkin tällä kertaa kokoelma kahden vuoden ajalta kertyneitä omia suosikkeja. Tai joitain niistä. Linkkien takaa löytyy ohjeet, jos jokin kiinnostaa ihan kokeiluasteelle saakka. Ja miksipä ei kiinnostaisi ;D Bloggaustahti on ollut meillä melko maltillista, ja periaatteena on pidetty jo alussa määriteltyä tarkoitusta, eli Patalintuun päivittyy ne reseptit, joiden lopputulos on oikeasti niin maistuva, että sitä haluaisi itse vielä joskus tehdä uudelleen. Oman "muistikirjan" lisäksi, suurensuurena bonuksena olemme mekin saaneet pienen lukijakunnan, joka sitkeästi jaksaa täällä harvoista päivityskerroista huolimatta vierailla ja joskus jotain kommenttiakin jättää. Tästä onkin tullut suuri ja tärkeä osa bloggausta, jota emme edes osanneet kuvitella blogin perustaessamme. Kommentit ovat jokaikinen kerta ilostuttaneet suuresti, tuoneet lisäintoa bloggaukseen ja monesti tarjonnet lisäinfoa ja vinkkejä raaka-aineista, uusista kokeiltavista jutuista jne. Viime aikoina kommenttirintamalla on ollut melko hiljaista, joten nyt olisikin sopiva hetki taas hieman hihkaista ketä täällä nykyään vierailee? Ihan vaikka vaan pelkkä "hep" riittää mainiosti paljastamaan vierailusi ja täyttää meidän uteliaisuuden tarvetta. Olisi tietysi myös mukava kuulla mielipiteitä laidasta laitaan, mikä miellyttää, mikä ei, oletteko testanneet jotain Patalinnusta bongattua, ovatko reseptit selkeitä, herättävätkö kuvat ruokahalua, kiinnostaako muut horinat..? Ihan mitä vaan :)

Juurikin tänä sunnuntaina herkuttelimme uudestaan ihanilla toast skagen-katkarapuleivillä. Ne julkaistiin aivan blogimme alkuaikoina, joten arvattavasti ovat aika monelta nykylukijalta jääneet näkemättä. Näissä leivissä maistuu ja näkyy kesä. Ovat aivan ihania alkupaloina tai kuten nyt raikkaana, kevyehkönä lounaana.

Viikonloppuna teimme myös näitä huippuherkullisia kaura-ahvenia ja "norjalaisen perunamuusin" italialaisista uusista perunoista. Ihan ei kantti kestänyt ostaa kotimaisia 25€ kilohintaan, vaikka niitäkin olisi tosiaan jo ollut saatavilla. Alkuperäisen postauksen kommenteissa olikin arvailua, että tähän pottuannokseen saattaisi sopia hienosti myös villivihreät. Nythän tuo kasvien kulta-aika on käsillä, joten testailemaan vaan! Ja kommentteja tuloksista ja valituista vihreistä tänne, kiitos :)

Tämä ricotta-kesäkurpitsapiiras on ihanan näyttävä, mutta suhteellisen helppo kesäisen kahvipöydän tarjottava. Ja hyvää!

Pastaa teimme yhdessä vaiheessa tosi paljon, lähes aina kun emme keksineet mitähän suuhunsa laittaisi. Ja silloinkin kun keksimme ja halusimme herkutella. Nykyisin pasta on jäänyt vähän taka-alalle, mutta silloin kun sitä syödään niin kyllähän se maistuu! Useimmiten pastat ovat olleet tomaattipohjaisia, mutta hyvää saa myös kermasta. Esimerkiksi tämä konjakki-kanafettucine on hurjan makoisaa.

Ja silloin kun ihan sen pastankin ehtii ja jaksaa tehdä itse, niin voi elämä miten ihania nämä salivavoilla valellut munakoisoraviolit ovat!

Lasagnenkin voi tuunata hieman tavallista tuhdimmaksi reilusti kasviksia mukaan laittamalla, ja tätä sunnuntairuokaa on vaikea peitota täyteläisyydellään ja täyttävyydellään.

Liharuoista melko varma suosikki ovat nämä naudanliharullat olutkastikkeessa. Tämä taitaa olla molempien lempiruokia, jota on tehty usein. Tosin edellisestä kerrasta noiden herkullisten maa-artisokkatornien kera onkin hujahtanut aikaa, hmmm...

Risottoon tutuistemme kunnolla vasta blogien myötä ja sen jälkeen sitä onkin tehty meillä säännöllisesti erilaisin variaatioin. Tämä pinaattirisotto savuisen broilerin kera oli hurjan herkullista.

Ystäville on aina mukavaa kokata ja tämä tonnikala-annos on yksi onnistuneimmista vieraille tarjotuista. Chiliä, vaniljaa, avokadoa, mustaa pastaa - mausteinen, eksoottinen ja näyttävä annos joka vei kielen mennessään.

Kesän saapuessa tämä ateriakokonaisuus on syytä kaivaa taas aktiiviseen muistiin. Uuden sadon kasviksista ja yrteistä valmistettuna tässä maistuu ja hehkuu aurinko. Fattoush on upean raikas ja kaunis salaatti ihan sellaisenaankin, mutta libanonilaisten lihavartaiden, tsatsikin ja jättikatkarapuvartaiden kera nautittuna ei voi kuin ihastellen nauttia kesästä.

Leivonnaisista aivan ehdottoman ykköstilan vievät nämä kolibrimuffinssit. Banaanin ja ananaksen mehevöittämiä, kookoksella maustettuja ja pähkinöillä täydelliseksi saatettuja makeita, supertuhteja unelmia.

Kakkujen koristelutkin ovat alkaneet vähitellen sujumaan ja näitä hämähäkkimuffineita, laku-sitruunajuustokakkua, porkkanakakkua ja vanilja-riisikakkua voi pitää makunsa ohella myös ulkonäöltään erittäin onnistuneina.

Ja jälkiruoaksi kirsikkakompottia hunajalla maustetun luonnonjugurtin kera. Täydellistä!

Kaikenlaista ihanaa joka itseltäkin on jo päässyt unohtumaan tuolta arkistoista näyttää löytyvän. Mutta ei kai tähän kaikkea voi listata. Lisää löytyy sivupalkin tunnisteista ja hakukoneesta. Ja kysyä voi, jos jotain muistelee täällä nähneensä, mutta ei nyt heti osu silmään. Makoisat kaksi vuotta takana ja lisää tulossa. On tää niin kätevää ja kivaa :)

Ensimmäisen äitienpäivän huippumenu

2010-05-11T10:01:00.008+03:00

Pääsin sunnuntaina viettämään äitienpäivää ensimmäistä kertaa itsekin äitinä. Pikku E päätti aamulla puoli kuuden aikaan, että äidin ei tarvitse nukkua yhtään enempää tai saada valmiiksi katettua aamiaista, joten herätys oli niinkuin aina ennenkin, mutta sitä lukuunottamatta oli se ihana päivä! Hra Patalintu oli avustanut tytärtämme koru-ja kukkaostoksissa ja ne osuivat aivan täysin tämän mamman makuun, niin kauniita. Ja sitten ne päivän herkut, oi nam!

Tällaisina juhlapäivinähän ei pidä mennä liikaa minkään kaavan mukaan, vaan niinkuin hyvältä tuntuu. Meilläkin nautiittiin herkut sitten tässä järjestyksessä; alkuruoaksi kakkua, väliruoaksi keittoa ja pää-/jälkiruoaksi kanaa :) Mutta koska joku toinen saattaisi tämän aivan hyvin vetää kokonaisuutena keitto-kana-kakku, niin pidetään tätä ihan täydellisenä menuna! Keitto oli oma väkerrykseni toukokuun ruokahaastetta silmälläpitäen, joten kirjattakoon se erilliseen postaukseen mahdollisimman pian. Kaiken muun valmisti Hra Patalintu itse, täydellisyyttä hipoen. Ohjeet kakkuun ja kanaan on kuulemma poimittu Ruokalan sivuilta ja muokattu sopivaksi.

Pääruoaksi tarjoillun broileripadan liha oli ihanan mureaa ja pehmeää, juuri niinkuin pitääkin, ja meidän normaaliruokiimme verrattuna kevyet mausteet päästivät padassa mukana olleet omenan ja herkkusienen aromit oikeuksiinsa. Omenaista raikkautta ja kirpsakkuuta korostivat lisäksi haudutusliemeen lorautettu kuiva omenasiideri sekä tilkka calvadosta. Annos oli loistavan makunsa lisäksi upean näköinen sekä padassa, että lautasella, joten tämä sopii erinomaisesti juhlahetkiin ja vieraillekin tarjottavaksi.

Omenainen broileripata

3-4 broilerin rintafilettä
suolaa ja pippuria
voita ruskistamiseen
2rkl calvadosta
2 dl kuivaa omenasiideriä
(voit korvata calvadoksen ja siiderin happamalla omenamehulla)
1 hapan omena pilkottuna (granny smith)
2-4 salottisipulia
200 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl voita kuullotukseen
nippu timjamia
1 dl kuohukermaa
Kuivaa kanafileet kauttaaltaan paperipyyhkeellä ja hiero pintaan suolaa sekä pippuria. Sulata nokare voita padassa ja laita broilerit pataan ruskistumaan. Kääntele niitä padassa, kunnes pinnassa on kauttaaltaan kaunis väri. Kaada pataan Calvadosta ja siideriä. Nosta pata 170 asteiseen uuniin ja hauduta noin 45 minuuttia. Valele fileitä muutaman kerran kypsennyksen aikana padassa olevalla liemellä. Leikkaa omenat lohkoiksi, puolita sipulit ja viipaloi sienet. Kuulota kaikki pannulla pienessä määrässä voita ja lisää pataan timjamin ja kerman kera puolessa välissä paistoaikaa.

Pääruoan erinomaisuutta osasin odottaa, sillä mm. pihvin paistossa ja maustamisessa mies on ihan haka, mutta kakku yllätti huikeudellaan.En tiennytkään, että meillä asuu tuollainen kakkupaakari ;) Itse en varmaankaan olisi tällaista kokonaisuutta lähtenyt kokeilemaan, joten olipa hyvä että en ollut valintaprosessissa mukana, sillä silloin olisi jäänyt yksi supersuklainen superherkku maistamatta. Vai miltä kuulostaa kirsikkakolasta keitetyllä siirapilla kostutettu mutakakku teidän korviinne? Jos koette tarvetta kunnon suklaahetkelle, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla! Kakun keskusta oli juuri ihanan täydellistä, valuvaa ja suussa sulavaa suklaata. Aikamoisen tuhtia myös :) Seuraavan päivän annosta kannattaa käyttää pikaisesti mikrossa, niin että valuva rakenne palautuu jääkaappikohmetuksen jälkeen. Ja kermavaahto on tämän ihanuuden kanssa must.

Kirsikkakolasiirapilla kostutettu suklaakakku

2 dl muscovadosokeria
3 kananmunaa
150 g voita
150 g tummaa suklaata (kaakaota väh. 70%)
2 rkl viskiä (Hra Patalintu käytti konjakkia)
2 rkl vahvaa kahvia
1 dl vehnäjauhoa
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl Coca Cola Cherryä (meillä Cherry DrPepper)
2dl kuohukermaa kermavaahtoa varten
Vaahdota munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi. Sulata voi ja suklaapalat mikrossa. Mausta seos konjakilla ja kahvilla. Sekoita keskenään kaakaojauhe, jauhot, leivinjauhe ja sekoita hieman jäähtyneen suklaan, johon ensin sekoitettu sulatettu voi, joukkoon. Lisää mukaan muna-sokerivaahto. Sekoita hyvin, nuolijalla käännellen. Kaada seos irtopohjaiseen 24 cm:n kokoiseen kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kakun pitää jäähdä hieman löysäksi keskeltä. Kun kakku on uunissa, valmista siirappi. Keitä kirsikan makuista kolaa miedolla lämmöllä kokoon, kunnes määrä on puolittunut. Anna jäähtyä. Anna kakun jäähtyä vähän ja kaada colasiirappi tasaisesti kakun päälle. Tarjoile kakku kermavaahdon kanssa.

Janoinen lahjankantaja ♥

Välimerellinen couscous

2010-05-06T20:33:00.005+03:00

Söimme ensimmäistä kertaa kotona couscousia vasta viime syksynä kun valmistimme sitä ihanan Marokon taginen kumppaniksi. Tuota ennen ei meistä kumpikaan ollut moisia viljarakeita syönyt kuin työpaikkaruokalassa, kylmässä salaattipöydässä, eikä nuo kokemukset olleet millään lailla vakuuttavia, niin että sitä olisi tehnyt mieli vielä kotona väkisellään kurkusta alas kiskoa. Taginen kanssa emme couscousia itsessään maustaneet öljyä ja voita kummemmin, eikä se mitään tarvinnutkaan kun lihapadassa riitti aromeita moneen makuun. Couscous-suurimoista jäi kumminkin hyvä tuntuma suuhun ja sitä teki mieli maistaa vähän jatkojalostettunakin. Ja siitäpä muodostuikin niin hyvä lisuke, että melkein harmittaa kun tätä ei olla aiemmin keksitty. Ihan hurjan herkullista vaikka itsekseen, mutta varsinkin lihapullien tai kanafileen kera tarjoiltuna, omalla tsatsikilla vielä kostutettuna. Olemme nyt viettäneet muutamankin herkkuhetken kyseisen ruokalajin parissa, ja se vie kertakaikkiaan kielen mennessään. Sopii erinomaisen hyvin myös seuraavana päivänä lämmitettäväksi, joten tätä voi huoletta tehdä kerralla reilun satsin. Mukaanhan voi heittää melkein mitä vaan kasviksia, tai vaikka hedelmiä, mutta tämä combo on meille tähän asti ollut erityisen mieluisa.

Molempi parempi: broileria...

3dl couscous-suurimoita (meillä GoGreen täysjyvä)
3dl vettä
1 kasvisliemikuutio tai fondia (meillä Fond"du Chef"pala)
1 kynsi valkosipulia hienonnettuna
2-3 tomaattia pieninä kuutioina
4 kevätsipulia hienonnettuna
10-15 oliivia viipaleina
150g fetajuustoa murrettuna
loraus oliiviöljyä
1tl kuivattua oreganoa
mustapippuri
Kuulota valkosipuli kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Kaada vesi joukkoon, lisää kasvisliemivalmiste ja kiehauta. Sekoita couscous-suurimot kiehuvaan veteen. Nosta kattila pois liedeltä, laita kansi päälle ja anna suurimoiden turvota n.5min. Sekoita joukkoon loput ainekset, mausta pippurilla maun mukaan ja nauti sellaisenaan tai valitsemasi lihan/kanan/kalan kera tsatsikilla höystettynä.

...ja lihapullia

Vapun pakollinen perunasalaatti - nam!

2010-05-02T11:04:00.005+03:00

Vappua ei muuten tullut pahemmin perinteisin menoin tänä vuonna vietettyä, mutta perunasalaatti piti toki sentään tehdä. Ja siitä tulikin varsin erinomaisen herkullista, jälleen kerran. Tehtiin samaista salaattia jo joskus viime kesän lopulla, mutta sen postaaminen jäi ja keskitalvella tuntui tyhmältä kirjoitella ylös ohjetta uusille perunoille... Majoneesi ei kuulu meidän kummankaan suosikkeihin, joten maustettiin salaatti sinappisella kastikkeella. Makua antamassa oli myös rapeita pekonin palasia ja goudaa, joten aika kaukana perinteisestä mentiin. Meillä ei salaatin parina ollut edes nakkeja, vaan paistettiin ihan kunnon pihvikarjanlihaiset pihvit parilapannulla ja uunissa vielä portobellot sinihomeella päällystettynä. Ateria oli maultaan ihan täydellinen, ja nälkä ei sen jälkeen todellakaan enää koko iltana vaivannut. Perunasalaatti maistuisi varmaan kivasti kalan tai kanan kanssa, jolloin ähkytila saattaisi olla hieman pienempi... ;)

Perunasalaatti juustolla ja pekonilla
½kg uusia perunoita (nyt tarjolla oli Egyptiläisiä)
1 pieni punasipuli viipaleina
10 retiisiä ohuina siivuina
4 siivua pekonia
50-100g goudaa pieninä kuutioina.
kourallinen rucolaa

Sinappinen kastike
1rkl kokojyvä Dijon-sinappia
1rkl valkoviinietikkaa
1rkl lime- tai sitruunamehua
1rkl juoksevaa hunajaa
2-3rkl hienonnettua ruohosipulia
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
suolaa
1dl oliiviöljyä

Pese ja keitä perunat kypsiksi. Kuutioi ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Pilko pekoni pieniksi kuutioiksi ja paista ne rapeaksi paistinpannulla. Sekoita salaatinkastikkeen ainekset keskenään. Laita kaikki salaatin ainekset kulhoon, kaada kastike päälle ja sekoittele kevyesti. Tarjoile heti.

Pikku E ei vielä päässyt maistelemaan perunasalaattia,

eikä niitä nakkejakaan, mutta vappupallo oli hitti :)

Keväinen linnunpesäkakku

2010-04-26T19:55:00.001+03:00

Viikonloppuna herkuteltiin vaihteeksi taas oikein kunnolla. Postauksen päätähti on tämä kakku, mutta ateria aloitettiin hieman toisilla eväillä.

Alkuun nautiskelimme vadelmaviinietikasta tehdyllä vinegretillä maustettua viikuna-saksanpähkinä salaattia. Mukana oli myös kolmea-neljää eri salaattia, kevätsipulia ja pecorino-lastuja. Aikamoisen maistuva kokonaisuus.

Pääruoaksi tehtiin pitkästä aikaa pizzaa. Joku saattaa muistaakin, että meillä on se pizzauuni, johon ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä. Pizzataikina onnistui taas lopputuloksena nappiin, vaikkakin oli hieman tahmeaa, mikä vaikeutti kaulintaa. Yksi pizza jämähtikin leivonta-alustaan kiinni, mutta kyllä se siitä vielä saatiin uuniin rullattua ja maku oli mitä parhain! Perjantaina keitelty tomaattikastike onnistui ihan nappiin, ja maustoi pizzat täydellisiksi. Miesten pizzoista löytyi tomaatikastikkeen lisäksi prosciuttoa, oliiveja, kirsikkatomaattia ja hra Patalinnun tekemää pestoa. Naisten pizzojen päällä oli oliiviöljyssä marinoitua kesäkurpitsaa, artisokan sydämiä, "auringonpussaamia" tomaatteja, oliiveja ja pinjansiemeniä. Molemmissa päällä vielä tuoretta rucolaa, niin ja tietysti mozzarellaa. Itselleni uudeksi suosikiksi nousivat nuo pinjansiemenet, jotka pizzan päällä uunissa paahtuivat juuri sopivasti. Arvaatte varmaan että oli hyvää!?

Sitten tähän kakkuun. Bongasin ohjeen Kotiliedestä jossa Kinuskikissa pitää kakkukoulua. Tämä oli suunniteltu pääsiäiskakuksi pajunkissoineen ja kermaruusuineen, mutta meillä viiden viikon sairasputki sotki pääsiäsisuunnitelmat totaalisesti. Nyt pääsin lopultakin leipomispuuhiin ja tästä tuli iloinen kevätkakku :) Kakku näyttää tavalliselta juustokakulta, mutta täytteessä ei ole juuston hiventäkään, vaan riisipuuroa ja vaniljakastiketta! Kiilteessä taas on käytetty appelsiineista ja sitruunasta puristettua mehua. Näiden osalta kakku on ihanan kevyt ja raikas ja aivan ihanan maukasta. Myös mukavaa vaihtelua tavallisiin juustokakkuihin. Browniespohja sitävastoin ei ollut ihan oma lemppari. Maku on todella hyvä, sitä en moiti ollenkaan! Mutta rakenne on sen verran sitkas, että kakun leikkaaminen on melkoisen vaikeaa. Päällinen ei myöskään millään lailla kiinnittynyt pohjaan vaan, kakkua leikatessa riisipuuro päällys ja browniespohja erkanevat melkein väistämättä. En tiedä toimisiko paremmin jos pohjaa ei olisi kostuttanut ollenkaan vaan olisi antanut kakun täytteen vaan imeytyä pohjaan jolloin se olisi myös ehkä ollut hieman rapsakampi. Saatan kokeilla sitä ensi kerralla tai sitten teen pohjaksi suoraan täällä testatun erinomaisen suklaakakkupohjan. Tässä ohje kuitenkin sen mukaan kuin tämän tällä kertaa tein.

Raikas vanilja-riisikakku
Brownies-pohja
125g voita
75g tummaa suklaata
2dl sokeria
hyppysellinen suolaa
1tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
kostutukseen 1/4-½dl appelsiinimehua
Vanilja-riisitäyte
1½dl puuroriisiä
8dl vettä riisin keittämiseen
1/4tl suolaa
5 liivatelehteä
2dl kuohukermaa
500g (Vanilla) vaniljakastiketta
1/4dl sokeria
2tl vaniljasokeria
3rkl vettä
Kiille
3 liivatelehteä
3dl appelsiinimehua (noin 3 isoa appelsiinia)
½dl sitruunamehua
1rkl sokeria
Koristeisiin 75g tummaa suklaata, pari palaa valkosuklaata (tippa elintarvikeväriä), suklaamunia

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi. Ohjeessa 24cm, minä käytin 26cm ja silti vuoka tuli lähes täyteen kiilteen kanssa. Voitele vuoan alaosa voilla.
Sulata voi. Lisää suklaapalat joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, vaniljasokeri ja suola. Sekoita kananmunat joukkoon. Lisää vehnäjauhot ja kaada taikina vuokaan. (Ja ei, ohjeessa ei todella ole leivinjauhetta tai soodaa). Paista 175C asteessa 15min. Anna jäähtyä.
Imeytä pohjaan kostuke (jätän itse ensi kerralla välistä kokonaan).
Huuhtele puuroriisi ja keitä se kypsäksi suolatussa vedessä. Jäähdytä ja huuhtele riisiä kylmässä vedessä. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5min. Vaahdota kerma ja lisää vaniljakastike, sokeri, vaniljasokeri sekä puuroriisi joukkoon. Sulata liivatelehdet kiehuvaan veteen ja kaada täytteeseen hieman jäähdyttyä. Sekoittele täytettä kunnes se hieman paksuuntuu ja kaada vasta sitten vuokaan. Jäähdytä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.
Laita kiillettä varten liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Purista appelsiineista ja sitruunasta mehu. Mittaa kattilaan 1dl mehua ja sokeri. Kiehauta ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita mukaan kylmä mehu ja anna seoksen jäähtyä. Kaada se sitten vuokaan täytteen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Mukailin Kinuskikissan pajukranssi koristeohjeita omaan linnunpesääni. Koristeita varten leikkaa talouspaperi hylsy pitkitäin kahtia ja aseta puolikkaat leikkuulaudalle tai muulle jääkaappiin mahtuvalla alustalle. Meillä ei ollut yhtään hylsyä, joten asettelin rinnakkain rullat foliota ja kelmua. Hieman rullaava lopputulos, mutta onnistui silti. Ota arkki leivinpaperia ja tee taitokset rullien välikohtiin. Sulata suklaa mikrossa miedolla lämmöllä. Itse sulatin sen suoraan minigrippussissa jolla pursotin koska sopivaa tyllaa meillä ei ollut. Leikkaa pussin kulmaan n.3mm kolo ja pursota leivinpaperin päälle oksia muutaman sentin päähän toisistaan. Sulata valkosuklaa ja värjää sitä halutessasi silmujen värisiksi. Meillä ei ollut kuin sinistä elintarvikeväriä, mutta koska valkosuklaahan on oikeasti kellertävää, puolikas tippa väriä kahdelle suklaapalalle toi vihreän lopputuloksen. Pursota silmut oksiin kiinni. Nosta leikkuulauta jääkaappiin kunnes oksat ovat jähmettyneet. Irrota oksat alustasta ja asettele pätkiä kakun päälle linnunpesän muotoon. Munat kannattaa asetella kakun keskelle vasta juuri ennen tarjoilua, sillä ainakin näiden munien pinta sulahti jääkaapissa hieman ikävästi. Se ei onneksi kuitenkaan haitannut makua, ulkonäkö vain oli tarjoiluhetkellä sen oloinen kuin varis tai orava olisi päässyt linnunpesään herkkuaterialle... Mutta tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja kakku melkoisen hienon näköinen vai mitä? :)

Urbaanin kalastajan herkkupaistos

2010-04-25T10:58:00.006+03:00

Shepard's Pien yhteydessä tuli kommenttilootassa puhetta Fisherman's Piesta (tai Fish Piesta), eli nyt hyppy lammaspaimenesta kalastajaan. Samaa sarjaa kuin lampainen, tai nautainen, sukulaisensa, mutta kuten nimikin kertoo piiraan tai paremminkin paistoksen sisuksista löytyy herkullista kalaa. Perusajatus on kalaa, juustokastiketta sekä perunamuussia. Samankaltaisen setin saisi toki lautaselleen myös hieman vähemmällä vaivalla, mutta kyllä tämän tekeminen kannattaa. Kalavuoka oli (tai on, vielä löytyy yhdet annokset jääkaapista) hurjan maukasta ja todellakin pienen vaivan arvoinen. Ja tosi helppoa tekeminen on silti, vaikka vaiheita jokunen riittääkin. Kiitos Helena muistutuksesta! :)

Etsiskeltiin netistä tarkempaa ohjetta ja aikamme opiskeltua päädyimme yhdistämään monta hyvää ideaa tähän yhteen ja samaan paistokseen. Sanoisin, että kannatti, itse en jättäisi mitään pois, vaikkakin halutessaan aineslistaa voi karsia vaikka ihan vain siihen kala-kastike-muusi -asteelle. Joissain ohjeissa nimittäin myös nuo porkkanat ja sipulit siivilöitiin pois eikä otettu enää vuokaan mukaan. Tosi täyttävää ruokaa tämä on, joten vuoallisesta riittää kunnon ateria kuudelle tai kahdelle kolmeen eri otteeseen. Sen verran hyvää Fish Pie on, että vaikka sitä on jo kahdet annokset syöty, vieläkään ajatus uudesta lautasellisesta ei tymmi. Kalalajit voi valita ihan oman makunsa mukaan. Savukalan ottaisin yhtenä ehdottomasti mukaan, se tuo ihania aromeja ja makua kokonaisuuteen. Kalatiskin myyjä kauppasi meille savulohen lisäksi kuhaa ja puna-ahventa. Pakko sanoa, että syödessä noita kahta jälkimmäistä ei annoksesta meinannut löytyä millään. Englantilaiset itse kai käyttävät yleisimmin esim erilaisia turskia, merikrottia tai ruijanpallasta, joista saakin paljon jykeväpiä palasia kuin ohutfileisistä puna-ahvenesta tai kuhasta, niitä vain on täällä hieman harvemmin kalatiskissä tarjolla... Eli mikä tahansa kala toimii, lopputulos vain on rakenteellisesti hieman eri. Ei tätä voi kuin suositella, sen verran hyvää oli! Tuhtia, maukasta perusruokaa.

Fisherman's Pie eli juustoinen kalaperunamuusipaistos
1kg perunoita muussiin
nokare voita
2-3 kananmunaa
6-700g noin kolmea erilaista kalaa (meillä 300g savulohta, 170g kuhaa ja 150g puna-ahventa) suikaleina tai paloina
1 porkkana pieninä kuutioina
1 sipuli viipaleina
100g pakasteherneitä
7,5dl maitoa
musta-ja valkopippuria
suolaa
100g isoja katkarapuja
150g pakastepinaattia (sulatettuna)
chilihiutaleita
75g voita
2rkl vehnäjauhoja
200g juustoraastetta (emmental, cheddar..)
Kuori ja paloittele perunat ja laita ne kiehumaan. Keitä samassa vedessä samaan aikaan kananmunia n.7min ja nosta ne pois kylmään veteen odottamaan.
Mittaa toiseen kattilaan maito ja lado perään (raa'at) kalapalat, porkkanat, sipuli ja herneet. Mausta musta-ja valkopippurilla sekä hitusella suolaa (muista, että juusto ja savukala ovat jo valmiiksi suolaisia). Kiehauta maito, nosta kattila pois liedeltä ja laita hetkeksi sivuun kansi päällä. Kalat kypsyvät näin tarpeeksi.
Kun perunat ovat täysin kypsiä kaada vesi pois, muussaa ne, lorauta joukkoon hieman kalojen keitinlientä ja mausta nokareella voita. Jätä sivuun odottamaan.
Siivilöi kalat ja keitinliemi. Laita kalapalat, myös savukala ja keitetyt kasvikset öljyllä siveltyyn uunivuokaan (1).
Pilko kananmunat ja asettele lohkot kalaseoksen päälle (2).
Ripottele päälle katkaravut ja hieman chilihiutaleita (3) sekä lopuksi pinaatti (4).

Sulata voi kattilassa, sekoita vehnäjauho siihen ja kypsennä sekoittaen pari minuuttia. Kaada kalaliemi joukkoon vähitellen vispilällä sekoitellen, kiehauta ja keitä sen aikaa että kastike sakenee. Lisää joukkoon 2/3 juustoraasteesta. Kaada kastike vuokaan ja levitä päälle perunamuussi. Ripottele pinnalle vielä loput juustoraasteesta. Paista 200C asteessa noin puoli tuntia tai kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Suoraan uunista otettuna rakenne on herkullisen valuvaista :)

Mausteista kalaa ja etelän hedelmiä

2010-04-19T20:50:00.006+03:00

Edellisestä lohiateriasta oli todellisuudessa jo pari viikkoa ennen viime postausta. Nyt viikonloppuna syötiin taas lohta erittäin erinomaisilla lisukkeilla, joten tässä heti perään toinenkin kalamerkintä. Tekisi mieli syödä muutakin kalaa, mutta kalatiskillä niitä ruskeita tonnikaloja, sameita siikafileitä ja painuneita kuhia katsellessa loheen tulee päädyttyä melkein hävettävän usein. Siinä on ilmeisesti menekki sen verran parempaa kuin muissa kaloissa, että tuoreus on lähes aina taattu. Tällä kertaa olimme suunnitelleet ostoslistan Hullujen päivien edullisen tonnikalan ympärille, mutta oltiin liikkeellä sen verran myöhään, että jäljellä olevat tunapalat olivat vähintäänkin epäilyttävän näköisiä. Ei siinä sitten jaksettu alkaa miettiä kokonaan uutta ruokalajia, vaan vaihdettiin vain kala siihen loheen. Kala maustettiin ennen pannulla paistoa samaan malliin kuin vuosi sitten aivan mielettömän hyvän tonnikala-aterian yhteydessä ja oikeasti yllätti miten hyvin sama mausteseos sopi myös loheen.Meille kävi nyt oikein hyvin se, että kalan oma maku ei tullut läpi paljoakaan. Lohifileet pyöriteltiin siis molemmin puolin mausteseoksessa, jossa oli:
1tl sokeria, ½tl valkosipulirouhetta, 1½tl mustapippuria, ½tl hienonnettuja caffirlimetin lehtiä, ½-1tl suolaa, 1 maustemitta savupaprikajauhetta, ½tl kuivattuja chilihiutaleita.

Kookosriisiä ei jostain syystä ole tullut tehtyä aiemmin, vaikka kookos ja lime kuuluvat molempien suosikkeihin. Ai että tämä riisi oli hyvää ja sopi todella hyvin tähän kokonaisuuteen. Tätä tehdään jatkossa usein nyt kun tuli kotonakin kokeiltua!

Kookos-lime-riisi
3dl kookosmaitoa
1dl vettä
2dl jasminriisiä
1-2tl limen kuorta
½ limen mehu
½-1tl suolaa
Mittaa ja huuhtele riisi ja laita ne kattilaan. Lisää kookosmaito, vesi ja suola. Kiehauta neste, laita kansi päälle, ota virta pois, pyöräytä riisiä hieman lusikalla ettei se juutu pohjaan ja anna riisin tekeytyä kuumalla levyllä noin 10min. Kun neste on imeytynyt riisiin, lisää limen kuori ja mehu.

Myös tämä mango salsa miellytti suuresti. Mango ei ollut ihan niin kypsä kuin voisi toivoa (milloinkas se Suomessa olisi, ainakaan heti ostopäivänä), mutta näin kalan kanssa tarjotessa mangon lievä kirpeys ei haitannut. Kypsä avokado pehmensi salsan tunnelmaa ja minttu raikasti suun. Ei tarvitse miettiä tehdäänkö tätä settiä joskus (pian) uudestaankin. Ihan varmasti!

Mango salsa
2 iso mango pieninä kuutioina
1 avokado pieninä kuutioina
3 kevätsipulia hienonnettuna
2-3rkl tuoretta minttua hienonnettuna
½ limen mehu
1 maustemitta chilihiutaleita
hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
hyppysellinen sokeria (ei varmaan tarpeen jos mango on mehevän kypsä)
Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja nauti.

Omenainen lisuke lohen pariksi

2010-04-17T10:28:00.003+03:00

Tämä oli sen verran kelpo lisukesalaatti uunilohen kaveriksi, että pakko se on tänne tallettaa. Ohje on hyvin simppeli, mutta nämä lisukkeet tuppaavat aina unohtumaan valmistuslistalta, jos niitä ei jossain ole ylös kirjoitettuna. Ja sitten taas googlaillaan, että mitähän tällä kertaa keksisi pääruoan oheen raikastukseksi. Kaikenlaista uutta kivaa on toki aina hauska kokeilla (mikä ei varmasti tule yhdellekään lukijalle yllätyksenä) ja samalla rikastuttaa omia ruokakokemuksiaan, mutta jos on kiire ja kauhea nälkä, on huomattavasti turvallisempaa yleisen ilmapiirin kannalta, että jokin nopea&helppo idea on alusta loppuun asti valmiina olemassa. Tähän kokonaisuuteen kuului siis alla ohjeistetun herkullisen salaatin lisäksi uunissa paistettua aurajuustolohta (lohifileen päälle aurajuustomuruja & mustapippuria ja 200C asteiseen uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi paistumaan) sekä ranskalaisia. Salaatti toimii creme fraicheineen kastikkeena, joten senkin tekemiseltä erikseen säästyy. Ei voisi olla helpompaa, ja silti ah niin hyvää. Paremmalla ajalla vaihdettaisiin ransikset kyllä vaikka omiin lohkoperunoihin...

Omenainen lisukesalaatti lohelle
1 kirpsakka vihreä omena
1 ruukku jäävuorisalaattia
150g creme fraiche
½dl ruohosipulia hienonnettuna
1tl dijon sinappia
Kuori ja pilko omena pienehköiksi kuutioiksi. Huuhtele ja revi salaatti sopivankokoisiksi suupaloiksi. Sekoita ensin ruohosipuli, creme fraiche ja ruohosipuli keskenään, kaada sitten seos omenanpalojen ja salaatin joukkoon. Sekoita ja mausta parilla mustapippurirouhaisulla. Tarjoile heti, ettei salaatti lötkisty.

Makeaakin makeampaa toffeeta ja banaania

2010-04-15T21:13:00.003+03:00

Tulipahan sitten meidänkin lopulta kokeiltua banoffee-piirasta. Siitä on varmaan jo parisen vuotta kun ohjeeseen ensimmäistä kertaa tutustuttiin, mutta jostain syystä tekeminen on aina jäänyt. Ensin ongelmana oli kondensoidun maidon löytäminen. Nythän sitä taitaa olla jokaisessa isommassa ruokakaupassa, mutta jokunen vuosi sitten sitä piti vielä haeskella. Ja vaikka sitä kaupassa oliskin, sitä voi silti joutua etsimään huolella. Olin ihan varma että sitä on oltava Citymarketissa, mutta koskaan en sitä löytänyt. Pari tölkkiä jo Stockalta ostaneena, oltiin tässä joku päivä kahvihyllyn luona ja tutkailin tarjontaa tarkemmin, kun hra Patalintu jauhoi kahvinpapuja (yleensä suosimamme kahvikauppa oli jostain ilmoittamattomasta syystä kiinni) ja huomasin maitotölkkeja rivissä siellä keskellä kahvinpuruja. Eipä ollut tullut mieleen sitä sieltä kertaakaan katsoa...

Mutta itse piiraaseen. Piiras saa nimensä sen pääraaka-aineista, banaanista ja toffeesta. Toffee keitellään tuosta yllämainitusta kondensoidusta maidosta ja se onkin koko leipomuksen haastavin osuus. Ja sekin vain keittoaikansa takia, sillä ihan jokainen onnistuu ihan varmasti laittamaan avaamattoman säilyketölkin kattilaan kiehumaan! Malttia pitää vain olla kolmen tunnin verran. Muuten tämän täytyy olla yksi helpoimmista piiraista, vai torttuko lie, joka on sekä ulkönäöltään, että maultaan kelpo tarjottava kenelle vaan. Tai kenelle vaan, joka kestää sokeria, sillä makeutta tästä ei todellakaan puutu! Kahvin ja teen kanssa palanen piirasta maistuu kerrassaan herkulliselle, mutta sen enempää ei kannata lautaselleen santsata, sillä sokeriöveri iskee helposti. Tämä ehkä kuvaa makeutta hyvin: banaani tuntui raikastavan piirasta kivasti ;)

Toffeeta kannattaa keitellä muutaman purkin verran, kun kerran hommaan lähtee. Toffee säilyy purkissaan avaamattomana kuukausia. Ja kun toffee on valmiina, niin johan tässä on huippu tarjottava myös yllätysvieraille! Purkin etiketit kannattaa irrottaa ennen keittämistä huolella, sillä liima siirtyy keittelyn aikana kattilan reunaan ja jämähtää siihen kiinni kertoo nimim. Millä tuon Hackmannin nyt saa puhtaaksi?.. (Eli me) Lopputulosta on pakko suositella, kokeilkaa ihmeessä! Me teimme omamme Hesarin ohjeella. Ja tutuille tiedoksi; meidän kaapista löytyy nyt tuota valmista toffeeta, joten jos piiras maistuis, niin pikku ilmoitus vaan etukäteen ja tervetuloa :)

Banoffee
pohja
250g digestive-, kaura- tms keksejä
100g voita
täyte
1tlk (397g) kondensoitua maitoa
3 banaania
2rkl sitruunamehua
2dl vaahtoutuvaa kermaa
1-2rkl sokeria
ripaus pikakahvijauhetta
Irrota maitotölkistä etiketti, huolella. Laita tölkki (tölkit) avaamattomana kattilaan kiehuvaan veteen niin että purkit peittyvät ja anna kiehua hiljalleen kolme tuntia. Lisää vettä keittämisen aikana. Kolmen tunnin jälkeen toffee on valmista. Jäähdytä purkit.
Murenna keksit hienoksi ja sekoita ne sulatetun voin kanssa. Painele seos leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan (24cm) pohjalle ja hieman myös reunoille tasaisesti ja tiukasti. Anna kovettua hyvin jääkaapissa.
Avaa maitotölkki ja levitä toffee pohjan päälle. Laita vuoka takaisin jääkaappiin, jotta kinuski hieman tanakoituu. Viipaloi banaanit ja asettele ne tasaisesti toffeekerroksen päälle. Valuta banaanien päälle hieman sitruunamehua, jotta ne eivät tummu. Vaahdota kerma ja mausta kevyesti sokerilla. Lusikoi kermavaahto banaanien päälle. Sihtaa pinnalle pikakahvijauhetta (tai kaakaojauhetta) juuri ennen tarjoilua.

Pullaa pääsiäiseksi

2010-04-04T11:36:00.006+03:00

Tulipahan kerrankin selattua Pirkka-lehteä, yleensä se menee ajanpuutteen vuoksi lähes koskemattomana lehtikoriin - toki vasta plussaseteleiden irroituksen jälkeen. Sieltä löytyikin heti sen verran mielenkiintoisen ja näyttävän oloinen pashapullan ohje, että pitihän sitä kokeilla. Rahkapiirakka on aina ollut hyvää, ja tämä on siitä oikein mukava tuunattu versio.

Pullataikina meni hiukan kovaksi, vaikka vähensinkin ohjeessa annettua jauhomäärää suorilla puolen desin verran. Silti tein sen virheen, että latasin kaikki laittamani kauhot kerralla, niin en päässyt tunnustelemaan taikinan tarpeita ennenkuin oli liian myöhäistä. Ensi kerralla siis jauhot vain vähän kerrallaan mukaan (kuten aina, en tajua miten nyt näin mokasin), niin lopputuloksena ei ole liian kuivaa pullaa! Sen lisäksi pulla oli yli viisi minuuttia liian kauan uunissa, kun meidän uuninkello päätti olla kilautamatta siihen säädetyn ajan loppumisen merkiksi. Älä siis koskaan luota pelkkään äänimerkkiin, vaan seuraa myös sitä ajankulua samalla! Tosi turhauttavaa kyllä tuommoinen, kun sen takiahan se kello on hankittu, että ajantaju säilyisi kun paiston aikana puuhailee kuitenkin kaikkea muuta. Uuden kellon ostoon siis, johan tuo olikin 3 kuukautta käytössä...

Rahka oli paiston jälkeen kummallisen tumma (normaaliin rahkapiirakkaan verrattuna), mutta en tiedä johtuiko väri tuosta yliajasta vai kuitenkin tavallisesta poikkeavasta rahkasta. Käytin tähän kaupasta näytteenä saamamme valkosuklaa-lime rahkapurkin. Täyte oli hyvää, mutta vaikea sanoa, oliko se nyt tämän rahkan ansiota vai olisiko pulla tavan rahkan kanssa yhtään erilaista? Toisin sanoen, valkosuklaa tai lime ei maistunut lopputuloksesta yhtään. Ensi kerralla laittaisin ihan tavan maustamatonta rahkaa. Pienistä erheistä huolimatta, lopputulos oli maistuvaa. Tekisin ehdottomasti tulevina pääsiäisinä uudestaankin, hieman tarkkaavaisemmin, siksipä ohje tänne omin muutoksin talteen ja jakoon :)

Pashapulla

Pullataikinaan
2dl maitoa
25g hiivaa
½tl suolaa
1tl kardemummaa
4-5dl jauhoja
3/4dl sulatettua voita
Täytteeseen
175g(sultana)rusinoita hienonnettuna
1 (luomu)sitruunan kuori raastettuna - noin 1rkl
2rkl sitruunamehua
250g maitorahkaa
1dl vispikermaa
2 kananmunaa + loput voitelumunasta
½dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl maissitärkkelysjauhoja
½-1dl pähkinärouhetta (meillä sekoitus kaikkea mahdollista, ap ohjeessa pelkkää mantelia)
(reunoihin mantelilastuja)
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja puolet jauhoista. Sekoita loput jauhot joukkoon vähitellen ja sekoita voi mukaan alustamisen loppuvaiheessa. Varo ettei taikina mene liian tiukaksi tai pullasta tulee kuivaa ja kovaa. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kädestä ja kulhon reunoista. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa puolisen tuntia.
Kiinnitä irtopohjavuoan (halkaisija 26cm) pohjan ja reunan väliin leivinpaperia ja leikkaa se sopivan kokoiseksi. Vaivaa taikina tasaiseksi pöydällä ja erota taikinasta 1/3 syrjään reunan nauhoja varten. Painele 2/3 taikinaa vuoan pohjan kokoiseksi levyksi. Jaa loppu taikina kahteen tasakokoiseen osaan ja leivo paloista kaksi pitkää ohutta nauhaa, noin 75cm. Kieputa nauhat toistensa ympärille ja aseta nauhakierre vuoan reunaa vasten, taikinalevyn päälle. Kohota pohjaa liinan alla mielellään toinen puoli tuntinen.
Sekoita rahkaan kaikki täytteen ainekset. Voitele pullan palmikkoreuna kananmunalla ja sekoita ylijäänyt muna täytteen joukkoon. Kaada täyte kohonneen pohjan päälle. Paista pullaa 200C asteisen uunin alatasolla noin 30min kunnes reuna saa väriä ja täyte hyytyy. Vuoan voi peittää leivinpaperilla jos reuna tummuu liikaa. Tätäkään ei tullut tehtyä kun ei sitä kelloa tai paistosta tullut seurattua ajoissa ja lopputulos siis melkoisen tummaa... Irrota pulla jäähtyneenä vuoasta.

Ei niin sokeaa kokkausta

2010-04-01T14:57:00.005+03:00

Televisiosta ei ole viime aikoina tullut yhtään meitä kiinnostavia kotimaisia kokkausohjelmia. Edellinen oli varmaan Demon pitäjien luotsaama Food Club ja siitäkinhän on jo vaikka kuinka monta vuotta aikaa. Kun Nelosella kovasti mainostettu Sokkokokki alkoi pari viikkoa sitten, tallensimme kaksi ekaa jaksoa digiboksille ihan varuilta, pitäähän sitä tietää mitä ruokaskenessä milloinkin tapahtuu, mutta kuitenkin melko skeptisenä. Kun sitten katsoimme tallennettuja jaksoja, ensin hieman sivusilmällä leikin lomassa sitten koko ajan hieman keskittyneemmin, niin huomasimme sen tosi hauskaksi. Kerrassaan onnistunut ohjelmaformaatti, jossa tehdään herkullisen oloista ruokaa ja nauretaan hassuille vieraille. Hauskuus piilee tietysti pitkälti siinä, kun saa ihmetellä miten joku ei ihan oikeasti muka tunnista parsaa, tai erota viinietikkaa oliiviöljystä. Siis oikeasti?!

Heti ensimmäisen jakson menu kiinnosti meitä sen verran, että otimme sen samantien kokeiluun. Maanantaina ei meidän kaupoista löytynyt helmikananrintaa (kai sitä joskus täälläkin on kaupan..?), joten jouduimme tyytymään perusbroileriin. Ja käärimiseen käytetyn parmankinkun korvasimme peruspekonilla, kun sitä oli kaapissa jo valmiiksi käyttöä odottamassa. Jokatapauksessa vuohenjuustolla täytetty broilerikin maistui äärimmäisen herkulliselle ja sen lisukkeiksi tehdyt caponata ja tomaattivinegretti täydensivät setin täydelliseksi. Vai onko se täydellistä vasta sitten sillä helmikanalla, sitä pitää joskus vielä kokeilla kun kyseiseen tipuun törmäämme, mutta siihen asti olemme tyytyväisiä tähän. Jokatapauksessa, kehoitamme ehdottomasti kokeilemaan menua ja tuota ohjelmaakin kannattaa vilkaista jos ei ole ennestään tuttu. Tänään torstainahan se taas tuleekin, klo 20.

Vuohenjuustolla täytettyä (helmikanan)rintaa
4 broilerin rintafilettä (tai 4 helmikananrintaa)
150 g pehmeää vuohenjuustoa
2 valkosipulinkynttä
4 siivua savupekonia (tai parmankinkkua)
4 salvianlehteä
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria
Hienonna valkosipulinkynnet ja sekoita ne vuohenjuustoon. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Tee rintafileisiin sivuttain viillot siten, että niihin syntyy syvä tasku. Lusikoi jokaiseen taskuun noin 1 rkl vuohenjuustoa. Aseta kananrintojen nahkapuolelle salvianlehti ja kääri ympärille pekonisiivut.
Paista kananrinnat pannulla oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi ja nosta ne uuninpellille. Mausta ne vielä suolalla sekä mustapippurilla ja loppukypsennä 190-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia (helmikanaa ohjeen mukaan 10min).

Caponata
1 munakoiso
1 sipuli
kaksi oksaa varsiselleriä
3 rkl oliiveja
1 tl kapriksia
1 rkl pinjansiemeniä
10 kirsikkatomaattia
1 dl tomaattimehua
1 tl sokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
Kuutioi munakoiso ja suolaa se kevyesti. Hienonna sipuli ja varsiselleri. Hienonna oliivit erikseen. Halkaise kirsikkatomaatit. Huuhtele ja kuivaa munakoisot. Lämmitä pannu kuumaksi ja paista munakoisot öljyssä muutamassa erässä kullanruskeiksi. Paista samalla pannulla sipuli ja varsiselleri. (Vaikka normaalisti ainakaan minä en voi sietää varsiselleriä, tähän se ehdottomasti sopii!) Yhdistä munakoiso, sipuli, varsiselleri, kirsikkatomaatit, tomaattimehu, pinjansiemenet, oliivit ja kaprikset samaan kattilaan. Hauduta paistosta miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää sokeri ja etikka ja mausta paistos suolalla sekä pippurilla.

Tomaattivinegretti
4 tomaattia
Pieni hienonnettu punasipuli
5 lehteä tuoretta basilikaa hienonnettuna
2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
Tee tomaatteihin pieni viilto kantaan. Kalttaa tomaatit eli käytä ne nopeasti kiehuvassa vedessä (10 sekuntia) ja jäähdytä nopeasti jäävedessä. Kuori ja leikkaa tomaatit neljään lohkoon, poista siemenet ja kuutioi lohkot. Yhdistä kaikki aineet kulhossa. Mausta suolalla sekä pippurilla ja tarkista maku. Tarjoile tomaattivinegretti huoneenlämpöisenä.